Hellyyttävä Joulu. 24 päivä Joulukuuta

Muljakan kylää oli tullut joulu. Oli jouluaatto jota kaikki tietenkin olivat odottaneet suuresti. Lapset tietenkin kaikkein eniten mutta tietenkin myös naiset, sillä hehän suurimmaksi osaksi olivat kokanneet jouluateriat valmiiksi.



Mutta kaikkein suurin juhla pidettiin Himmelin Liisan ja Hokkasen Vilhon luona. Liisa, vaikka olikin jo aikuinen ihminen ollut jo monet vuodet, vietti ensimmäisiä oikeita synttäreitään. Ja vielä toinenkin juhla vietettiin samaan aikaan, nimittäin Liisan ja Vilhon kihlajaiset. Ja vielä illalla he viettivät joulua. Kolme juhlaa samana päivänä, siihen ei kukaan ainakaan tällä kylällä pystynyt.

Aamupäivä oli tullut jo siihen kohtaan, että Irene ja Taavetti olivat tulleet jo navetasta pois ja olivat jo suihkussakin käyneet. Nyt laitettiin juhlapukuja päälle kovalla kiireellä. Vaikeaa hommaahan tämä oli kun niin harvoin joutui tälläisiä vaatteita pitämään. Ja kun vaatteet olivat saatu päälle he kurvasivat vielä Sykerön kautta ja hakivat Alman ja Jaskan mukaansa. Alma ei voinut olla pois tälläisestä juhlasta. Alman poika perheineen jäivät pitämään taloa pystyssä sillä aikaa.



Tutut ihmiset saapuivat Himmelin pihaan. Autoille oli laajennettu parkkipaikkaa, että kaikki pääsisivät pihalle. Maljoja nostettiin heti sisään päästyä, ja asetuttiin istumaan mukavasti. Himmelin Liisa loisti kilvan koristellun kuusen kanssa. Hän oli nyt päivänsankari. Raine toimi tarjoilijana joka olikin hänelle aivan uusi tehtävä. Ennen olivat tarjoilijat palvelleet Rainea kun hän oli kapakoissa istuskellut. Mutta kävihän tämäkin tehtävä kun sai siinä samalla kertoilla juttuja ihmisten kanssa. Sen kyllä tiesi hyvin missä päin huonetta Raine oli. Siellä yleensä nauru raikui.

Erittäin lämminhenkinen juhla pidettiin Himmelin Liisa luona. Mutta ei ollut kovinkaan kauaa kun Rainen piti mennä pukeutumaan joulupukiksi. Ja tietenkin sitä ennen oli ainakin niiden vieraiden lähdettävä joilla oli lapsia. Muuthan saivat tietenkin jäädä pidemmmäksikin aikaan juhlimaan. Näin varmasti kävikin kun juhliin oli varattu prosenttijuomiakin. Eihän yleensä jouluna kukaan viinaa juonnut mutta kun tämä juhla oli synttärijuhla sekä vielä kihlajaisjuhlakin niin varmasti lasiin kaadettavaa ainettakin löytyi. Hiukan vain noloa kun Raine, joka tästä lasijuomasta olisi tietenkin välittänyt oli pukkina. Ja Vilhokin joka toimi pukin autonkuljettajana. Heille olisi kyllä lasista juominen ollut erittäin mieluisaa. Mutta pukkihommat ensin pois ja sitten alkaisi heillekkin vapaailta.



Alma piti näistä juhlista. Hän ei ollut päässyt oikein kylän naisten kanssa rupattelemaan ennen, mutta nyt oli oiva tilaisuus tutustua kaikkiin naisiin ja tietenkin heidän miehiinkin. Alma piti iloisista juhlista ja iloa täältä löytyikin vaikka Raine oli jo lähtenyt joulupukin töihin. Mutta eiköhän se lasijuoma saannut äkkiä naisten puhesuonet avautumaan. Iloisuutta ainakin löytyi jo naisten keskuudesta. Naiset kokoontuivat omaan nurkkaansa ja miehetkin halusivat nyt paremminkin jutella miesten kanssa. Oli syntynyt kaksi ryhmää. Naiset kikattivat huoneen toisessa päässä ja miehet vielä totisina huoneen toisessa päässä. Mutta kun Liisa kantoi boolimaljan pöytää alkoivat miehetkin harrastamaan lasistajuontia. Ja muuttuihan se miestenkin puheen aika pikaisesti iloisimmiksi. Nyt oli juhlat täydessä toiminnassa.



Raine juoksenteli viemään lapsille iloa. Vilho ei ajanut autolla aivan pihaan, vaan jätti auton tielle, etteivät lapset huomaa millä kyydillä pukki on tullut. Siksi pukki joutuu juoksemaan autosta pihatietä pitkin talolle. Puolet taloista oli vielä käymättä. Mutta Raine oli iloinen tästä tehtävästä. Ei ollut koskaan käsittänyt kuinka lapset voivat olla jännittyneitä kun näkivät pukin astuvan huoneeseen. Mutta ei siinä kauaakaan mennyt kun lapset jo tahtoivat itse penkoa pussista lahjojaan.

Viimein koitti viimeinen paikka jossa sielläkin joutui pukki laulamaan. Jokaisessa paikassa oli hän kysellyt laulua mutta kun sitä ei heti kuulunut, alkoi hän itse laulamaan ja kaikki yhtyivät samaan lauluun. Mutta nyt pääsi Raine viimeisestä paikasta pois. Sitten ajeltiinkin taas Liisan luokse. Puku pois ja kauhalla kaatamaan juomaa omiin lasiin. Nyt oli aika juhlia heidänkin.

Irene ja Taavetti olivat lähdössä kotiinsa. Samaan kyytiin astuivat Alma ja Jaskakin sillä heitä odottivat pienet lapset heidän kotonaan. Oma koti oli heille nyt rakkain paikka maailmassa.

LOPPU

Päätän kertomukseni tähän. Halusin vain tuoda aiheeksi tämän hellyyttävän joulun. Ehkä meillä kaikilla olisi enemmänkin annettavaa toisille ihmisille varsinkin tässä ajassa jossa ei oikein edes naapuriaan kukaan tunne.

Viimevuotinen joulusarja löytyy osoitteesta elakepiki.blogspot.fi.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni.
T. piki

Hellyyttävä Joulu. 23 päivä Joulukuuta

Nyt oltiin jo niin lähellä joulua, että vain yksi yö oli nukuttava. Lapset odottiva tietenkin innolla joulua. Kysymyksiä tuli vanhemmille, että onkohan tontut vieneet ne meidän lahjatoivomus kirjeet jo pukille. Milloin oikein se pukki tulee ja millä se oikein tulee. Vanhemmat olivat välillä oikein helisemässä lasten kanssa.

Himmelin Liisallekkin oli tämä joulu monella tapaa erikoinen. Ensinnäkin hän sai nyt viettää ensimmäisiä oikeita synttäreitään. Aina ennen ne on hoidettu samalla kun on ollut joulu. Toiseksi hän menee aattona kihloihin toista kertaa. ja kolmanneksi, hänelle tulee vieraita omille synttäreille ja kihlajaisiin. Kun ei lapsia hän koskaan saannut entisen miesvainajansa kanssa niin joulutkin ovat olleet aika tyhjiä. Mieheni kanssa vaihdettiin aattona lahjoja ja istuttiin hiljaa kuunnellen joululauluja. Kuitenkin he olisivat toivoneet lasta mutta niitä ei heille suotu. Monesti Liisa on ajatellut asioita niin, että jos heillä olisi ollut lapsia, olisi jouluissakin ollut jotain erikoista ja ihmeellistä. Ja kun ne lapset olisivat kasvaneet aikuisiksi olisi heillä ollut pieniä lastenlapsia seuranaan. Haikeaa miettimistä mutta kun ne asiat vaan tulevat välillä mieleeni.

Auto saapui Sykerön pihaan aamupäivällä. Alma säntäsi oitis pihalle ottamaan poikansa perhettä vastaan. "Missäs lapset ovat, et kai jättänyt heitä kotiin". "Kyllä lapset ovat vaimoni kanssa takapenkillä. Taisivat vaan nukahtaa matkan väsymyksestä". "Antakaa mulle toinen lapsi niin vien hänet sänkyyn jatkamaan unia". Poika ojensi perheen pienemmän äitinsä syliin ja Alma lähti kantamaan pientä lasta hiljaa sisälle Jaskan tukien vaimoaan. Alma supatteli hiljaa lapselle jotain hennolla äänellä. Kukaan ei saannut mitään selvää tästä hiljaisesta supinasta. Lapsen Alma laski hiljaa sängyn päälle ja raotti puvun vetoketjua auki. Kädet hän otti hioista pois, samoin lapsen käsiä suojaavat tumput. "Voi miten pienet kädet sinulla lapsi oikein on". Enään ei hän voinut pidätellä onnenkyyneleitään sisällään vaan antoi niiden valua pitkin poskia rinnalleen. Nyt oli Alma taas onnellinen "Nyt minä sain heidät nähdä, miten minun on niin hyvä olla". Alma meni pyyhkimään silmiään pesuhuoneeseen. Siellä peilin edessä hän risti kädet ja kiitti Jumalaa tästä onnen päivästä.



 Irene ja Taavetti päättivät lähteä tänään viemään kukkia kaikille tutuille perheille jotka ovat näissä auttamisissa olleet mukana. Huomenna heidän piti vasta nämä asiat järjestää mutta kun silloin on Liisan ja Vilhon synttärit. Kaikkiaan näissä talkoissa oli mukana 27 auttajaa. Kukkasiakin oli koko auton takapenkki täyteen. Ehkä se on pieni lahja mutta pääasia että kaikkia muistetaan rakkaudella. Ja kuinka tämä auttaminen on yhdistänyt tämän kylän asukkaita. Heistä on tullut vahvoja ja toiset aina otetaan huomioon. On hienoa asua tässä kylässä jos vaikka itselle sattuisi jotain tapahtumaan. Ei varmaan tarvitsisi soittaa ketään apuun vaan joku kuitenkin kyselisi meidänkin vointia.

Irene ja Taavetti nousivat autoon ja lähtivät jakamaan kukkia. Hetken ajettuaan he huomasivat suuren ihmismäärän kävelevän vastaan. Lähemmäksi saavuttua ihmisiä huomasivat he heidän olevan varsin tuttua väkeä. Kävelijät heiluttivat autoa pysähtymään. Niinpä Taavetti pysähtyikin ja kyseli, "Mihinkäs Te oikein olette menossa". "Teillehän me olemme tulossa tuomaan joulukukkia". "Ja me olemme tulossa Teille tuomaan kukkia". Mitäs me nyt sitten oikein tehdään ajattelivat kaikki ihmiset tiellä seisoskellen. "No mennäänkö meille sitten. Käännetään auto ja mennään edeltä keittämään kahvia valmiiksi". Niin Taavetti ajoi ensimmäiseen tienhaaraan ja käänsi auton, lähtien sitten ajamaan kotiaan kohden. Kävelijät jatkoivat matkaa kävellen perässä.



Irene oli saannut ensimmäisen pannullisen jo kahvia valmiiksi ja toinen pannullinen oli valuamassa. Vieraat saapuivat juuri pihalle ja Taavetti meni aukaisemaan ovea heille. "Tervetuloa vaan, kaikki sisälle, ehkä me mahdutaan kaikki tänne". Keittiö ja olkkari täyttyivät vieraista ja kaikille riitti juuri ja juuri istuin kun Taavetti oli vielä yläkerrasta hakenut kaikki mahdolliset tuolit ja jakkarat. Pullaa otettiin pakkasesta ja laitettiin microon lämpiämään. Mutta ennen kahvia halusivat kaikki ojentaa Irenelle ja Taavetille kukkasen. Samalla Irene ojensi myöskin kukkasen takaisin. Pieniä kiitospuheitakin pidettiin. Päällimmäiseksi jäi Irenen puheesta pieni pätkä. "Olemme Teistä kaikista ylpeitä. Meillä on hienoja naisia ja miehiä, auttajia silloin kun joku tarvitsee apua. Teidän kanssa oli erittäin hauskaa tehdä työtä. Ja miten tämä kaikki on vaikuttanut tähän kylään. Nyt jokainen haluaa pitää toisistaan huolta vieläkin papemmin kuin ennen. Olemme kiitollisia siitä, että olemme voineet työskennellä Teidän kanssa".

Vieraista jäi yksi pidemmän puheen pitäjästä mieleen eräs kohta puheesta. "Olemme onnekkaita, että meillä oli tälläiset tien näyttäjät. Ehkä kainous esti meitä menemästä ennen auttamaan esimerkiksi vanhusten ruohonleikkuuta. Mutta nyt on niin helppoa kävelle portista sisään ja kysyä tarvitteko apua, minä haluan auttaa Teitä. Oli meillä hienot pomot, kyllä haluan vastaisuudessakin tulla Teille töihin".



Sitten juotiin kahvia ja Linqvistin Rainekin aukaisi suunsa. Eihän sitten kenenkään tarvinnutkaan enään puhua. Raine hoiti puhumisen ja vieraiden naurattamisen.

Alma oli Jaskan kassa kotona. Hän ei voinut lähteä Irenelle kylään kun oli itsellä rakas poika käymässä perheensä kanssa. Kyllä Alma kerkisi kahvit keittää ja juodakkin mutta kyllä suurin aika meni lasten kanssa olemiseen. Ja lapsillakin oli hauskaa kun he huomasivat Alman ja Jaskan heidän kanssaan touhuavan.

Kyllä tuntui tällä Muljakan kylällä olevan nyt kaikki hyvin. Ihmiset puhalsivat iloisesti samaan hiileen. Kaikki tuntui olevan nyt hyvin. On mukava katsoa, huomioiko pukki lahjoja tuodessaan tämän kylän kiltit ihmiset.

Jatkuu huomenna sarjan viimeiseen osaan.
piki

Hellyyttävä Joulu. 22 päivä Joulukuuta

Maanantaiaamu valkeni ja taivaalta putoili hiljaa lunta. Koko yön sitä oli varmaan satanut kun maa oli valkoinen. Mutta puhuttiin vielä pienestä määrästä lunta. Sen verran oli, että jäi kengän kuvion jälki maahan.

Ihmisiä oli jo liikkeellä kuka minnekin meni. Ei ollut sentään koko kylä kuollut jos vertaa edelliseen päivään. Kuka sitten mitä tekikin. Tietenkin kaupassa käytiin hakemassa vielä niitä puuttuvia tavaroita säkkiin ja ruokaahan tietenkin piti vielä hakea.

Irenen työryhmäkin kokoontui vielä aamupäivällä ennen joulua. Kyläläiset olivat katsoneet tilannetta kuka tarvitsisi vielä jonkinlaista auttamista rakentamisen suhteen. Tietenkin muunkinlaista auttamista tarjottiin. Ryhmä kokoontui Irman luokse tekemään päätöstä näistä asioista. Ensin kuitenkin todettiin Sykerön rakentamiset ja kaikki ostot sinne sekä Vilho Hokkasen lämmityspuut.

Mutta uusi kohteita tietenkin löytyi. Eräässä paikassa oli myöskin pesutilan korjausta. Mies oli jäännyt työttömäksi ja veskin pöntön korjaus heillä olisi aika tähdellinen. Perheessä on kaksi pientä lasta ja lattiassa on yksi laatta rikki, että vettä ei uskalla laskea lattialle. Tämä vika päätettiin korjata heti, joulun jälkeen aloitetaan tässä kohteessa. Muut viat olivatkin pieniä joihin ei tarvitse sen suuremmin panostaa. Niitä oli välioven saranan irtoaminen, tiskikaapin saranan irtoaminen, ja muovimaton irtoaminen kulkureitiltä. Maton reunat nousivat pystyyn ja siihen tahtoi ihmiset kaatua. Kovin pieneltä kaikki remontit tuntuivat. Irene oli huomannut kerran kävelylenkillään erään talon jossa oli erittäin huono maali. Vanha maali suorastaan roikkui sellaisina nauhoina. Hän ei tiennyt kuka siinä talossa asui, vai asuiko siinä kukaan. Joku tiesi, että siitä on asukkaat tai omistajat muuttaneet pois muuta ei asiasta tiedetty. Päätettiin käydä kunnantalolta kyselemässä omistussuhdetta tarkemmin.



Sitten Irene vielä kyseli seuraavanlaista asiaa. Kun hänellä oli tullut mieleen eräs asia kun Raine muutti Hokkasen Vilhon mökkiin. Olisiko täällä muita ihmisiä jotka käyttävät viinaksia hiukan enemmän, ettei työt enään maita.  Kun mulla vain tuli sellainen asia mieleeni, että voisimmeko heille kunnostaa jonkun vanhan asunnon. Kuitenkin uskon, että nämäkin ihmiset kuitenkin tekisivät jotain jos olisi jotain tehtävää. Rainekin otti suurilla puhelahjoillaan meidän juhliin osaa. Hän esittää siellä omia juttuvaan. Ja vielä sellainenkin asia, että Raine lähtee pukiksi seuraamaan Häkkisen Topin jalanjälkiä. Kuitenkaa hän ei saa näistä auttamisista mitään rahallista korvausta. Mutta kun jotain näpertämistä näille ihmisille vaan löytyy niin se saa heidät pysymään siitä kaljasta erossa. Meidänkin tilalla olisi aina joskus jotain pientä hommaa, että voisin pyytää Rainea välillä sinne auttamaan. Tietenkin me maksamme siitä jotain pientä korvaustakin. Myöskin voisi olla jotain pientä metsän siivoamista ja sitä voisivat tehdä vaikka jotain pientä rankapuidenkin kaatamistakin välillä.

Ajatus toimikunnassa oli aika mielenkiintoinen. Ja voisivathan nämä henkilöt auttaa vaikka yksinäisiä naisia puiden pilkkomisissa ja ruohon leikkaamisessa. Asia jätettiin vielä hautumaan ja jos löytyisi jokin sopiva asunto jossa nämä henkilöt voisivat asua.



Liisa oli käynyt hakemassa Joulupukin asun naapurista. Rainen päälle sitä laitettiin ja hyvin tuntui sopivan. Olivathan nämä pukit saman kokoisia miehiä. Puku ei ollutkaan mikään halpa versio pahvisen naamarin kanssa. Vaan oikein viiksillä ja valkoisilla hiuksilla varustettu päähine. Kepinkin oli edesmennyt Topi rakennellut oikein koristeelliseksi. Hänhän oli taitava mies ennen tekemään puusta kaikennäköisiä koristeitakin. Nyt seisoi uusi pukki juhla-asussaan Liisan kammarin lattialla. Vilho haki vielä laulukirjan ja miehet alkoivat laulamaan niita neljää laulua jotka Rainen piti oppia ulkoa. Eipä Raine paljonkaan enään kirjaan katsonut vaan lauloi jo melkein ilman kirjan apua. Nyt oli pukkiasia kunnossa ja valmiina lähtemään perheisiin joissa oli lapsia.

Nyt oli joulu jo aika lähellä. Niinpä kaikki ihmiset jo keskittyivät jouluisiin askareihin. Liisa teki vielä joulusta suuremman kun hän aattona aamupäivällä vietti omia synttäreitään ja joulun vielä perään.

Sykerön Alma odotteli poikaansa ja hänen perhettään kylään. Kohta huomenna saan pidellä kahta pienokaista sylissäni. Hyräillä heille ja nukuttaa heidät. "Voi kun kaikki näyttää taas hyvältä. Mutta ei se näin hyvää olisi ollut jos ei Irenen joukot olisi meille pesuhuonetta tehneet". Ja niin kovaa hän puristi Jaskaa rintaansa vasten ja kyyneleitä samalla pyyhkien silmistään. "Nyt on niin hyvä olla ja huomenna vieläkin parempi".

Kaivinkoneen kuljettaja Haapasen Ville soitti vielä Irenelle. "Kaikki asiat ovat kunnossa lupia myöden". Irene vielä kertoi Rainen juttutuokiosta juhlissa jonka Ville kirjasi ylös. Kansanedustaja ehdokas Irmeli Pahtonen toimii kuuluttajana. Sirkuskoulusta tulee kaksi pientä esitysta. Yhteislauluna laulamme yhden joululaulun. Ja ennen tanssien ja kahvinjuontia esiintyy kaksi kitaraa soittavaa poikaa jotka myöskin laulavat. Kaikki esiintyjät jotka esiintyvät, eivät ota palkkiota. Samoin juhlapaikka on ilmainen. Kahvista ja pullasta tietenkin maksu ja juhliin sisäänpääsymaksu.



Nyt oli Irenenkin hyvä olla. Vielä juhlista on tulossa rahaa ja tällä hetkellä on rahaa tilillä jo vähän yli 10 tuhatta €uroa. Irenekin halusi pitää juhlissa pienen puheen koskien ihmisten auttamista. Nyt oli Irenellä rauhaisa mieli. Kaikki mitä oltiin tehty Joulukuussa oli onnistunut hyvin. Ja vielä kun ihmisetkin olivat itse havainneet kuinka hyvä mieli auttamisesta tulee, olivat he itsekkin kaikkea pientä tehneet toisten eteen.

Jatkuu Huomenna
piki
 

Hellyyttävä Joulu. 21 päivä Joulukuuta

Kuuset nojailivat talojen seinustoilla. Monet ihmiset nojailivat vielä sängyissään. Varsinkin Vilho ja Raine kun olivat eilen juhlineet. Olokin oli hiukan huono kun jäi illalla syömättä ruokaa. Nyt ei jaksanut nousta sängystä ylös eikä Raine sohvalta. Liisalta pyydettiin vettä, oikein kylmää vettä. Ja ihme kyllä Liisa jopa toikin sitä kylmää vettä molemmille. Ehkä sitten kun Raine lähtee voi Liisa ottaa puheeksi tuon eilisen ryyppäämisen. Ei nainen voi jättää miestään haukkumatta se ei vain kuulu naisen logiikkaan mitenkään. Ehkä sen jaksaa sitten paremmin kuunnella kun tässä ensin herää kuolleista.

Kylä oli muutenkin hiljainen. Ihmisiä ei näkynyt missään. Onko sitten niin, että kun monessa paikassa on tehty sääntö, että aattona ei juoda viinaa. Aivan vain sen tähden jos perheessä on lapsia. Silloin pitää olla perheen kanssa selvinpäin ja leikkiä lasten kanssa niillä leluilla joita pukki tuo. Ehkä sitten eilen oli muissakin taloissa juotu. Toisaalta se tuntuikin hyvältä, ettei ainoastaan Vilho ja Raine sortuneet tuohon kännittelyyn. Näin sen tietenkin täytyi olla. Monethan hakivat eilen illalla kuusen ja on aivan luonnollista, että kuusimetsään otetaan pullo mukaan. Ja kun miehet jotain tekevät, pitää silloin saada "palkkioksi" viinaa.



Nyt kun oli viikonloppu ja sunnuntai, niin hiukan rauhoituttiin muutenkin. Vanhemmat miettivät, että onko kaikille lapsille yhtä paljon lahjoja. Ja sitten mietittiin onko kinkku kaapissa jo sulanut ja onko sen paistamiseen kaikki tarvittavat. Ja tehdäänkö laatikot itse vai ostetaanko ne kaupasta. Siinä sitä on miettimistä kun kaupat vielä menevät kiinni päiväksi pariksi. Kyllä elämä on sitten joskus vaikeaa. Riittääkö maidot ja muut juotavat sekä ruoka.

Iltapäivällä Himmelin Liisan miehet nousivat vaikeroiden ylös. Liisa kokkaili lanttulaatikkoa ja muitakin laatikoita valmiiksi. Miehet kävelivät keittiöön katsomaan josko kahvia löytyisi pannusta. "Empäs ole kerennyt nyt sellaista ajattelemaan kuin kahvia. Osaiskos meidän miehet laittaa kahvit aivan itse valuamaan". Ei nyt Liisa passannut miehiä vaan rakenteli laatikoita kuntoon. Vilho lopulta nousi ja laittoi kahvin tulemaan. Ehkä siitä se päivä sitten aukeaa miehille. Vai jatkuukohan se rutina vielä.

Kaikkialla oli hiljaista. Vaimot kai laittoivat jouluruokia valmiiksi, siksi ei ketään näkynyt ulkona. Kun vanhemmat tuskailivat ruokiensa kanssa alkoivat perheiden pienemmät kyselemään koska se pukki tulee. Pukki, mistäs me nyt pukki tehdään. Vielä viime vuonna oli kylällä yhteinen pukki, mutta nyt tämä pukki on kuollut, Häkkisen Topi oli jokaisella käynnyt aina leikkimässä pukkia. Hän oli iso mies kuin pukki yleensäkin on ja hän osasi jutella lasten kanssa. Mutta nyt ei ole enään Topia. Vanhemmista tuntui kaamealta koko tilanne. Topi oli aina varma että hän tulee, ei tarvinnut kun soittaa. Ja rahaa hän ei ottanut koskaan, eihän pukki tietenkää rahaa ottanutkaa ei varsinkaan Topi. Nyt meni asiat mietinnän piikkiin. Liisa ei tälläistä ajatellutkaan kun ei omia lapsia ollut. Mutta hänkin heräsi tähän asiaan kun eräs naapuri soitteli pukki asiasta. Liisa oli näet tuttu Topin ja hänen vaimonsa kanssa. Naapuri kyseli sitä pukin pukua jos vaikka hän olisi
omille lapsilleen pukki.



Liisa sulki puhelimen ja oli vain ilmoittanut, että jos hän kyselee pukua niin voisi löytyä vielä pukkikin joka kävisi kaikissa niissä paikoissa jossa on lapsia. Liisa otti puhelimensa käteensä ja soitti Topin leskelle. Muita asioita siinä tietenkin ensin puhuttiin kun muutkin naiset. Mutta sitten asioiden päätteeksi hän kyseli pukua, olisiko Teillä vielä pukua jos minä löytäisin pukin sen puvun sisään. Puku oli vielä leskellä ja sen saa hakea täysin ilmaiseksi täältä pois, ei kuulemma tarvinnut sitä enään. Liisa kysyi Raine pukiksi. Tällä kylällä on hänen laskujen mukaan seitsemän lapsiperhettä jossa pitäisi käydä. Rahaa ei saa ottaa jos eivät suoranaisesti anna. Vilho saa olla kyytimiehenä, ja soittaa kaikkiin paikkoihin. Mutta meille tulevat vieraat pitää tulla sitten ajoissa että kerkiää pukki käydä kaikissa paikoissa. Raine lupasi alkaa pukiksi ja Vilho kyyditsee pukkia.

Liisa alkoi soittelemaan näihin kaikkiin lapsiperheisiin ja sovittiin kellonajat heidän kanssa. Vilho sitten neuvoi Rainea miten pitää pukin menetellä näissä paikoissa. Ja lopuksi ei saa pyytää rahaa, sitten voi ottaa jos joku vanhempi väkisin maksaa. Se on ollut sellainen käytäntö tällä kylällä. Topivainaa itse osti puvun ja kierteli perheissä viihdyttäen lapsia. Polvelle voit ottaa lapsia mutta ei väkisin ja sitten sun pitäisi laulattaa heitä myös. Laulukirja haettiin esille ja tuotiin Rainen eteen. Opettele sanat tästä, tästä ja tästä laulusta, osaatko sävelen. Sävelet eivät olleet tuttuja Rainelle. Vilho alkoi hyräilemään laulua ja Raine koitti laulaa. Jotenkin se ei vaan lähtenyt sillä tapaa oikein liikkeelle. Mutta kun Vilhokin alkoi laulamaan Rainen kanssa alkoivat sävelet tulla paremmin tutuksi. Kohta Liisan talossa kaikuivatkin joululaulut. Liisa kuunteli keittiössä kun soitteli lapsiperheille. Välillä hän purskahti nauramaankin kun kurkki oviaukosta totisina laulavia miehiä. Jouluntuntu astui Liisa kotiin vaikka ulkona satoi vettä. Kaikki tekemiset, soittelut ja hellan vahtiminen sujui nyt kepein tuntein. Joulun sanoma tunkeutui miesten kuin myöskin Liisan sydämmeen. Joulun sanoma tuli laulujen myötä selvemmin mieliin, ja nyt tuntui hyvältä. Liisa antoi miesten vain laulaa. Koskaan tässä talossa ei ollut laulanut kuin radio. Sitä oltiin kuunneltu tietenkin ja siellä soitettuja joululauluja. Mutta kun miehet niitä lauloi oikein livenä, niin vielä paremmin huomasi lauluista sanoman kun niitä kuunteli eri tavalla.



Joulupukin aikataulu oli saatu valmiiksi, ja miehet lauloivat olkkarissa joululauluja. Liisa meni jo pyytämään miehiä syömään ja siinä samalla katsottiin mitä lauluja voisi pukki laulaa lasten kanssa. Päätettiinkin, että neljä laulua pukki opettelisi ettei tarvitse perheissä mykkänä seistä. Sykeröllekkin oli varattu yksi aika kun Alman poika tulee perheensä kanssa sinne kylään. Pukki juttu on nyt sitten järjestyksessä. Ruokailun jälkeen vetäytyivät miehet vielä olkkariin laulamaan niitä lauluja jotka Rainen piti sitten osata. Ja niin laulut raikuivat jälleen Liisan kodissa.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 20 päivä Joulukuuta

Lauantai aamu valkeni taas tummana ja vettä satoi. Hätäsemmät jo luulivat, että nyt saamme valkean Joulun. Mutta ei, vettä satoi ja kaikki illalla satanut ohut lumikerros oli sulanut pois.

Nyt lauantai oli monella merkattu ja varattu kuusenhakuun. Niinpä isännät haeskelivat kirveitä ja sahojaan lähteäkseen metsään. Ei se kovinkaan paljon tietenkään innoittanut tuo vesisade. Mutta haettavahan se kuusi kuitenkin oli vaikka sataisi pieniä ämmiä taivaalta. Kuuseton Joulu on aika kolkko ja tyhjä. Isännät lähtivät siis päivällä omiin metsiinsä. Toiset taas hämärän tullessa toisten metsiin. Monet ottivat lapset mukaansa. Isäntien lapset saivat puhua kovallakin äänellä. Mutta ne jotka hämärän tullessa lähtivät toisten metsiin, piti kuiskia. Joku taika siinäkin oli, että näin piti toimia. Joku kertoi, että hämärissä ei saa pitää metsässä kovaa ääntä. Mutta ei hänkään tiennyt miksi näin piti menetellä.

Irene ja Taavetti lähtivät päivällä omaan metsäänsä. He halusivat tuoda myöskin Sykerölle kuusen. Olihan heille kuusi saatava ja ei Jaksa taida vielä uskaltaa itse metsään lähteä. Sitä voisi vaikka liukastua ja jalka voisi taas katketa.



Liisa ja Vilho lähtivät vasta hämärissä metsään. He eivät olleet ainuita jotka näin tekivät. Metsät vilisivät hiljaa puhuvia ihmisiä. Välillä kuului kuiskintaa aivan läheltä ja silloin oli mentävä puiden suojaan piiloon. Ei kukaan halunut kenenkään nähdä toisia kuusen kakijoita, parempi oli siis piiloutua. Monesti kuusenhakureissut kestivätkin pitkään jos metsässä oli paljon etsijöitä. Monet eivät uskaltaneet lähteä kuusta hakemaan ennenkuin olivat ottaneet pullosta muutaman rohkaisua tuovan kulauksen. Silloin pystyi metsään lähtemään paljon rohkeammin. Ja ei niin väliä ollut vaikka kuusen hakuun meni kauemminkin aikaa, kunhan vain kuusi löytyi. Metsissä liikkui nyt tänään paljon ihmisiä varsinkin illalla. Mutta jostain kumman syystä jokainen sieltä vaan kuusen löysi. Aamulla sitä tarkasteltiin, että minkähän näköinen se haettu kuusi oikein oli. Ihme kyllä ne monesti kelpasivat. Joskus tietenkin puuttui jostain kohtaan oksia mutta niitä pystyi helposti paikkaamaan. Poralla tehtiin kuuseen reikä ja laitettiin siihen reikään oksa. Tai sitten oksaton puoli laitettiin nurkkaa kohden, näin kuusen sai lähemmäksi seinää ja tilaa lattialle tuli enemmän.



Rouvat painelivat kaupoissa hakemassa vielä puuttuvia lahjoja ja joulupöytään jotain jouluista syötävää. Isännät veistelivät kirveenvartta, että ainakin yksi varma lahja on jos ei muuta satu tulemaan. Ja onhan varsi ainakin olemassa jos se sattuisi kirveestä katkeamaan.  Elettiin taas kummaa aikaa. Ruokaa kannettiin kaupasta tai sitten ne tehtiin itse. Mutta sitä ruokaa oli jokaisen kotona nyt suuria määriä. Vaikka muuten sitten pihisteltäisiinkin ruasta niin jouluna ei saa pihistellä. Jos jouluruokaa oli aattona syönnyt liian vähän niin yöllä sai syödä lisää, se oli aivan sallittua. Niinpä vanhemmat nousivat sängystä ruokapöydän viereen kun lapset olivat nukahtaneet. Laittoivat limpun päälle paksuja viipaleita kinkun lihaan ja maiskuttelivat hymyssä suin sinappia suupielessä.

Mutta nyt vielä on aikaa jouluun muutama päivä. Vilho oli lähtenyt yksin iltalenkille. Tietenkin Vilho tiesi mihinkä menisi. Siispä hänellä olikin povitaskussaan suuri puteli rusehtavaa ainetta. Jalkaterien suunta oli Rainen mökkiä kohden. Siellä hänet otettiin avosylin vastaan ja laitettiin oikein lasit vielä pöydälle. Miehet tiesivät aina mitä tekivät jos sattuisi olemaan vapaata aikaa. Mutta ei siinä tarvinnut olla kuin yksi nainen joukossa joka heti ilmoitti, "Vilho, ei sitten paljoo, kai yksi lasi riittää". Nyt ei tarvinnut sitä sanomista pelkää sillä pojat päättivät juoda koko pullon pois.



Pojat eivät välittäneet nyt naisista ja niiden sanomisista. He olivat kaksistaan ja nauttivat siitä mielin määrin. Pullo pöydällä näytti aina ilon määrän, paljonko sitä on vielä jäljellä. Ja eihän ilo tietenkään siihen päättynyt, se oli vain jonkinlainen mittari. Mutta kun pinta hävisi pullosta niin siitä ei sitten enään tarvinnut ottaa. Näin kävi tietenkin nytkin. Mitähän sitten tehdään, istutaanko vain ilman pullon tuomaa iloa. Ei tietenkään, me lähdetään katsomaan Sykerölle. Tietenkin Sykerölle, katsomaan vanhuksia vai. Puettiin takit ja kengät jalkaan ja sitten lähdettiin. Tielle päästyä alettiin tapailla joululauluja. Tip, tap tuli ensin mutta ei jatkoa tahtonut löytyä. Mutta kun jonkun matkaa oli kävelty löytyihän se kertosäe viimein. Mutta siitä ei tahtonut löytyä enempää. Tip, tap säettä vaan laulettiin ja kovaa. Ihmiset kokoontuivat ikkunoiden taakse katselemaan kuka tiellä oikein mekastaa. Viimein Liisakin kuuli Tippi, tappi laulun ja tuli oikein rappusille katsomaan. Kaksi miestä kädet kaulalla ohittivat Liisan talon. Yritti se Liisa huutaa jotain sekaan mutta antoi kuitenkin puheet olla, eivät ne olisi mitään kuulleet. Miehet vain jatkoivat matkaa Sykerön taloa kohti.

Viimein oli mölyävät miehet Sykerön pihalla. Alma raotti ovea ja kurkisteli oven raosta pihalle. "Iltaa pojat, olin hiukan hämmentynyt kun en osannut aavistaa ketä sieltä Joulun tervehdystä tuopi. Tulkaa vain sisään sieltä". Niin astuivat miehet sisään ja jonkin aikaa he vielä jaksoivat omia höpinöitään kertoilla. Mutta pitkähkö kävelymatka  alkoi poikia väsyttämään. Ei heistä tahtonut olla enään pystyssä olemaan. Niinpä Alma soitti Liisalle, että täällä olisi kaksi väsynyttä miestä jos hän vaikka tulisi miehet hakemaan kotiin.

Ja niin tuli Liisa pihalle. Miehet hän talutti vuoron perään autoon ja lähti kyyditsemään miehiä kotiinsa. Taas oli yksi piinaava päivä Joulun odotuksesta saatu päätökseen. Niin ne miehetkin Joulua odottivat.

Jatkuu huomenna

piki

Hellyyttävä Joulu. 19 päivä Joulukuuta

Raine heräsi yökylän sohvalta. Heti alkoi hiljainen puhe täyttämään Liisa kodin ilman. Siihen tietenkin heräsivät Liisa ja Vilhokin. Kahvit tulelle ja Raine alkoi pitämään sitä omaa hiljaista puhettaan sohvan reunalla. Liisa hihitteli samalla kun laittoi kahvia tulemaan. Niin lähti puheenmölinä taas liikkeelle Rainen suusta. Ja Liisa nauroi välillä oikein katketekseen. "Hiljaa Raine minulta tulee pissit kohta housuun.

Jotenkin Liisasta tuntui siltä, että tätä Rainea pitäisi viedä eri paikkoihin kuultavaksi. Ihan vaan se puheenhölinän takia. Siinä voisin samalla katsoa nauravatko muut ihmiset vai saako hän vain minut nauramaan.

Kun kahvit oli juotu lähdettiin katsomaan Sykerölle valmistunutta pesuhuonetta. Raine istutettiin auton takapenkille ja hänen piti olla automatkan sitten hiljaa. Sehän oli tietenkin selvää, eihän sitä pysty autoa ajamaan jos koko ajan nauraa ja silmistä kun vielä valuu kyyneleet. Mutta nyt saavuttiin Sykerön pihamaalle ja sitten katsotaan kuinka Sykerön vanhukset reakoivat Rainen pulinan. Astuttiin sisään ja Alma sieltä iloisesti pyysi vieraita peremmälle. "Istukaa toki niin laitetaan kahvia tulemaan". Liisa esitteli uuden vieraan, "Ei pidä sitten pelästyä jos tälläinen mies kavelee tietä vastaan". Eihän Raine mikään hirveän näköinen mies ollut. Suuri hän oli mutta lauhkea kuin lammas. Kärpänen on suurin elukka jonka hän uskaltaa tappaa mutta hiirtä se jo juoksee karkuun.

Kun siirryttiin kahvipöytään alkoi jo Raine puhumaan. Puhetta tuli aivan jatkuvalla syötöllä. Ja alkoipas ne Sykerönkin vanhukset lopulta nauramaan. Iloa riitti tässäkin kahvipöydässä." Miten mies voi puhua noin paljon. Naisethan yleensä ovat aina äänessä, mutta mies, en kyllä ymmärrä, onkohan sitä rokotettu gramafoonin neulalla". Kahvia hörpittiin aina välillä kun ei naurattanut ja pullaa tietenkin myös. Kun kahvit oli juotu halusi Vilho kurkkasta uuteen pesuhuoneeseen. "Katso aivan rauhassa vaan. Kyllä meillä on ollut niin kiva käydä tuolla lämpöisessä tarpeilla. Ei tarvitse palella enään ulko hyyskässä. "Hienosti oli Suikkasen Niilo kaikki tehnyt. Olin hänen kanssaan joskus samoilla rakennuksilla töissä ennenkuin hän perusti oman firman", kertoi Vilho. "Olisinpa minäkin hyvin kerkinyt tänne auttamaan vaan ei tullut kutsua mistään. Ehkä eivät kaikki tienneet missä minä oikein silloin asustelin. Mutta jos vaan vielä apua joku tarvii niin minulla on kyllä aikaa, jos ei tarvitse juuri Liisaa auttaa missään". "Ei mun työt nyt ole mitään kiireellisiä, silloin menet jos joku tulee suo hakemaan. Auttaa pitää aina jos vain pystyy" sanoi Liisa napakasti. Kahvista kiitettiin ja luvattiin vielä mennä katsomaan Ireneä ja Taavettia



Ilma oli muuttunut hiukan kylmemmäksi ja lunta satoi verkalleen. Oli lähentymässä viimeinen viikonvaihde ennen keskiviikon Joulua. Liisa ajeli Irene ja Taavetti Jokisen pihaan. Maatalon piha oli hiljainen, ketään ei näkynyt pihalla. Kuitenkin noustiin autosta pois ja mentiin koputtelemaan ulko-ovea. Tulihan sieltä Taavetti aukaisemaan oven. "Tulkaa ihmeessä sisälle, älkää siellä ulkona olko", sanoi Taavetti. Liisa sanoi "kun täällä oli niin hiljaista, että luultiin Teidän olevan nukkumassa". Lehtiä olivat lukeneet olivat pitäneet sellaisen pienen hiljaisuuden hetken. "No mitäis teille nyt oikein kuuluu". "Tultiin näyttämään tälläistä uutta miestä, ette ole varmaankaan häntä vielä nähneetkään. Ajattelin vain, et jos sattuu tulemaan vastaan niin ei tarvitse pelästyä. On se ison kokoinen mut lauhkea kuin lammas". Ja vielä kerrottiin, että Raine asuu nyt Vilhon kämpässä. Raine oli sellainen väliinputoja. Kun vaimo oli eräänä päivänä lähtenyt niin hän alkoi juomaan. Siinä sitä tuli juotua oma mökkikin samalla. Ja nyt kävi vielä niin, että paikka jossa Raine asui, oli päävuokralainen saannut häädon. Vilho otti sitten Rainen asumaan entiseen asuntoonsa. Hiukan vähän säälittääkin kun joutuu siellä yksin asumaan pimeessä metsän siimeksessä. Mutta puhetta sieltä kyllä tulee. Ja niin aukaisikin Raine suunsa ja siitä se nauraminen taas heti lähti. Kaikki nauroivat ja naiset välillä huusivat, ole Raine välillä hiljaa. Ei tätä jaksa aina nauraa.



Irmalla siinä heräsi pieni ajatus. Ja hän kysyikin, että "Tulisitko meidän juhliin kertoilemaan juttuja. Ensin siinä alussa on ohjelmaa ja sitten tanssitaan lopuksi". "Saatan minä tullakin juttelemaan, en ole kyllä koskaan esiintynyt, kai se samanlaista on kun tämä puhuminenkin". "Laitetaakos siihen näyttämölle pirtinpöytä ja penkki, niin voit istua ja kertoilla juttuja". Ja niin luvattiin tehdä. Taas tuli yksi ohjelmanumero lisää.

Kun vieraat olivat lähteneet pois, alkoi Irma miettimään uutta asiaa. Voisiko jostain saada jonkun vanhan mökin jota voisi laittaa kuntoon vaikka kahdelle laitapuolen kulkijalle. Ehkä tämäkään Raine ei ottaisi kaljaa jos hänellä olisi jotain tekemista. Täytyypä suunnitella asiaa vielä eteenpäin.

Perjantai oli kääntymässä iltaan. Lunta edelleen satoi hiljalleen ja maahan alkoi tulla sen verran lunta, että ulkona valoisuus lisääntyi. Liisa ja Viljo veivät Rainen kotiin, joka kiireesti laittoi tulet uuniin. Liisalla oli kyljet kipeänä liiallisesta nauramisesta, pakko oli Raine saada kotiinsa välillä. "Kyllä toi kömppä hetkessä lämpiää kun se on niin pieni", sanoi Vilho joka kaipasi jo pientä lasillista itsekkin.

Jatkuu huomenna

piki
 

Hellyyttävä Joulu. 18 päivä Joulukuuta

Aamupäivällä soitti kunnanjohtaja Irenelle. Hän olisi tulossa pienen porukan kanssa katsomaan Sykerön pesutilaremonttia. "Olisitteko Tekin silloin paikalla koska Teille on myöskin asiaa". Nyt menikin jännäksi mitä siellä Sykeröllä tapahtuu. Tietenkin Taavettikin lähtee mukaan. Irene soitti vielä Almalle, että tälläinen kunnan eliitti tulee Teitä katsomaan.

Huh huh miten jännittävä olo tuli, mitä siellä nyt tutkitaan. Irene oli hermostunut ja jännittynyt. Hän ei saannut oikein tehtyä mitään, käveli vain huoneista toiseen ja kyseli itseltään, mitä ne nyt oikein haluavat.

Raine Linqvist oli ottettuna kun tuli Vilholta kutsu aatoksi kihlajaisiin ja viettämään joulua heidän kanssaan. Hän mietiskeli pienessä kaljassaan, että voisinkohan lähteä katsomaan sitä Vilhon nykyista asuinsijaa. Lopulta hän teki päätöksensä ja lähti kävelemään liukasta tietä Vilhon luokse. Montaakaan metriä ei Raine pysynyt pystyssä vaan kellahti kyljelleen. Housut kastuivat kyljestä kun ei sitä kaljapäissään pääse niin nopeasti ylös. Mutta kun ylös lopulta pääsi jatkoi hän taas matkaa. Jonkin aikaa hän pysyikin pystyssä mutta kun niitä pieniä sivuaskeleita tuli niin taas nurin. Vaikeaa oli edetä uuteen kyläpaikkaan. Ei Raine kaatumisistaan vihainen itselleen ollut, vaan nauroi vain pyllähdyksilleen ja jatkoi taas eteenpäin. Mutta kun toistakymmentä kertaa hän oli kaatunut hän alkoi jo näkemään Vilhon uuden asunnon valot. Portin pielessä vielä kerran nurin mutta portintolppaa vasten hän pääsikin aika helposti ylös. Sitten vaan rappusia ylös ja koputtamaan ovelle.



Vilho tuli aukaisemaan ovea ja Raine meinasi pudota rappusilta kun hän oli seisomassa aivan oven edessä ja pylly vasten ovea. Onneksi kuitenkin Vilho sai hänen kädestään kiinni, niin ei tarvinnut miestä hakea nurmikolta.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin kun Raine käsillään läpsytteli housunpunttejaan. "Miksi sun housut ovat märät", kyseli Vilho ihmeissään. "Kyllä ne kastuu tuolla tiellä jos kaatuilee yhtä taajaan kuin minä tein"." Mutta sulle kävi nyt hyvin kun meillä on sauna lämpiämässä. Liisa halusi nyt päivällä mennä oikein saunaan kun on koko päivän leiponut ja kuuman uunin edessä on tullut oikein hiki".

Vilho menikin Rainen kanssa saunaan ensimmäisenä koska Rainen oli saatava kuivat vetimet päälleen. Vilho kaivoi hänelle kalsarit ja housut ja tietenkin joku paitakin pitää saada mukaan. Pitkästä aikaa kun kaverukset näkivät toisensa oli juttua tullut taas oikein kunnolla. Tunti oli mennyt eikä miehiä näkynyt tulevan saunasta pois. Liisa kävi jo koputtelemassa ovelle, että jokos te kerkiätte sieltä pois, että hänkin pääsee sinne. Johan miehet havahtuivat ja lähtivät kuivattelemaan itseään. "Pitää olla Liisan mieliksi kun ollaan kuitenkin hänen talossa", ilmoitteli Vilho kaverilleen.


Irene ja Taavetti ajoivat Sykerön pihalle. He nousivat autosta ja siirtyivät sisälle. Irene oli vielä aika hermona jonka Almakin huomasi. "Mitäs sinä tyttö oikein hermoilet. Eihän me mitään pahaa olla tehty. Odotellaan nyt vain mitä herroilla on asiaa". Ja niin sitä odoteltiin herroja, jotka ilmeisesti nyt olivatkin tulossa kun vieras auto lähestyi Sykerön pihaa.

Kolme miestä ja Irmeli Pahtonen nousivat autosta pois. Suuri kukka-asetelma oli eräällä miehellä kädessään ja valkoinen kirje. "Ehkä ei taida mitään pahaa ainakaan tulla. Harvoin sitä kukkasia tuodaan jos on jotain pahaa sanottavaa", lausui Alma ja meni aukaisemaan ovea vieraille. Vieraat astuivat sisään ja tervehtivät kaikki paikalla olleita. Sitten alkoi kunnanjohtaja pitämään puhetta. "Halusimme tulla oikein itse katsomaan täällä pidettyä suurta auttamis-asiaa. Tästä tapauksesta kun ensiksi kuulimme laitoimme toimiston jokaiselle osastolle keräyslistat. Me oikein vielä eräässä tilaisuudessa puhuimmekin tästä suuresta auttamisesta jossa kyläläiset ovat antaneet suurta apua Sykerön vanhuksille. Se kun on aivan ennenkuulumatonta, että otetaan toiset ihmiset huomioon ja autetaan heitä jos tilanne on sellainen kuin tässä tapauksessa juuri oli. Olen jo muidenkin kuntien johtajille puhunut tästä tapauksesta, ja ihmetystä on tullut kaikilta. Siksi pidämme tätä tapausta erittäin hienona ja kun vielä nämä vanhukset ovat pirteitä ja haluavat osallistua lastenkin viihdyttämisen tarhassa. Heidän paikkansa ei ole vielä vanhainkodissa ja heidän paikkansa on asua omassa kodissaan jossa lämpöiset pesutilat ovat kaikkein tärkein asia. Siksi haluammekin antaa talon rouvalle nämä kukkaset jotka ainakin jonkin aikaa tuovat silmäniloa Teille. Ja idean täyttäjälle jätämme tämän kirjekuoren. Toivottavasti otatte tämän omaan käyttöönne.



Alma ja Jaska kiittelivät samoin Irene ja Taavetti. Ja sitten istuttiinkin kahvipöytään. Tunnelma oli erittäin vilpitön. Kunnanjohtaja toivoi, että tälläisiä tapauksia voisitte tehdä lisää. Kyllä me tulemme myös auttamaan rahallisesti. Nämä tapaukset tuovat varmasti tällekin kylälle kiinteän toisista välittämisen hengen. Ketään ei saa jättää jos asuintilat ovat hiukan huonommassa kunnossa, vaan auttakaa heitä jos vaan jaksatte. Samoin Irmeli Pahtonenkin halusi lausua, että onhan tämä aivan kerrassaan suuri työ. Ja kuinka kaikki kyläläiset halusivat olla mukana. Ja kun Alma vielä keitti niin maikoisaa kahvia ja miten hyvää oli itse tehty pulla ja jopa mieheni rakastama rahkapiirakka. Henkilökohtaisesti toivonkin, että Irmeli miehensä kanssa jaksaa tehdä tälläistä auttamistyötä.

Niin oli tilaisuus päättynyt ja vieraat lähtivät vielä halaten kunnantalolle. Alma iloitsi kukista miten kauniita ne olivat. Jaska ei ole enään mulle kukkia kantanut. Ennen hän kotiin tullessaan poikkesi ojan reunalta aina hakemaan luonnonkukkia mutta nyt taitaa miehellä olla selkä kipeänä.

Vilho ja Raine olivat jo saunasta tulleet ja Liisakin sieltä kohta tulee. Vilho oli naureskellut silmänsä aivan punaisiksi Rainen kertomista jutuista. Ja kun Liisa tuli saunasta sai Raine Liisankin nauramaan aivan hysteerisesti. Liisan oli välillä huudettava Rainelle, että lopeta jo ja ole vähän aikaa hiljaa. Niin oli leppoisaa Liisan ja Vilhon luona luona. Liisa ei päästänyt Rainea enään ulos kävelemään vaan sijasi sohvalle hänelle pedin.

Niin oli tämäkin päivä tuonnut iloa ainakin kahteen taloon.

Jatkuu huomenna.

piki
 

Hellyyttävä Joulu. 17 päivä Joulukuuta

Aamupäivästä lähti Irene viemään Almaa ja Jaskaa lasten tarhaan. Siellä jo vieraita odoteltiin tarhan rappusilla. Hoitajat olivat laittaneet lapset rappusille odottamaan Alman ja Jaskan tuloa. Ja kun auto ajoi tarhan pihalle nostivat lapset pienet kepit ylös ja heiluttivat niitä, että keppien päissä olevat punaiset nauhat vain kiemurtelivat lasten yllä. "Ompas tänne kiva tulla kuin näin odotellaan". Vieraat nousivat autosta ja Alma huusi lapsille "Kiitos kaikille hauskasta tervetuloatoivotuksesta".

Sitten siirryttiin sisälle ja pöydälle oli jo laitettu piparkakku välineet valmiiksi odottamaan. Ensin puolet lapsista tekee pipareita ja toinen puoli odottaa Jaskan kanssa, joka kertoo lapsille jonkun tarinan. Ja niin lähti askareet taas käyntiin. Onnellisia olivat vanhukset kun saivat lasten kanssa puuhastella ja kertoilla kertomuksia.

Himmelin Liisalla oli myöskin leipomiset meneillään. Pipareita tehtiin niin jouluisia kuin muitakin pipareita. Vilho koitti auttaa leipomisessa niin paljon kun kerkisi ja osasi. Vilholta oli jäänneet kaikennnäköiset ruuan tekemiset työelämän aikoina tekemätä. Hän kun oli kirvesmis niin aina piti olla töissä. Varsinaisesta leipätyöstä kun pääsi pois niin heti piti mennä naapureiden rakennustöitä auttamaan. Vaimo hänelle kaikki syömiset teki ja Vilho keskittyi vain syömiseen. Mutta nyt hän oikein tosissaan halusi opetella. Vaikka ei nämä pikkuleivät nyt oikein olleet ne ensimmäiset syötävät, ehkä oikea ruoka olisi ollut tarkeämpää opetella. Mutta kun Liisa sai viimeiset piparit pellille niin Vilho ajatteli käydä katsomassa Raine Linqvistiä. Silloin kun Liisa ja Vilho kävivät kutsukortteja hakemassa, ja Liisan mentyä kirjakauppaan, kävi Vilho katsomassa pubissa, mikä siellä on meininki. Tämä Raine Linqvist tuli heti Vilhon luo. Hänellä tuntui olevan kovakin hätä. Se mies jonka kanssa hän asui oli saannut häädön ja nyt oli Raine ilman asuntoa. Omaa mökkiä ei Rainella ollut kun hän oli juonut sen kurkusta alas. Vaimo kun oli myöskin lähtenyt niin Raine jäi surujaan hukuttamaan.


Vilho käveli vanhaa mökkiään kohden pienessä tihkusateessa. Lumet olivat lähteneet viimeistä murua myöden. Tien pinta oli vaan liukas. Hän muisteli entisiä aikojaan Rainen kanssa kun hiippaili liukasta tietä pitkin. Heidän kemiat olivat saamaa maata. Aina he olivat melkein kaksistaan missä sitten olivatkin. Rainen kanssa ei tullut aika pitkäksi. Miten ihminen voi muistaa kaikki vitsit mitä hän suustaan päästeli. Koskaan hän ei ollut kuullut niitä vitsejä joita hän kertoi. Myös hänellä oli pieni kertomuksiakin. En oikein tiedä olivatko ne tosielämästä raapaistuja tai aivan vain keksittyjä. Mutta hauskaan muotoon hän ne osasi kertoa. Kyllä sen miehen kanssa sai aina nauraa.

Vilho oli päässyt vanhan mökkinsä pihaan. Hän nousi rappuset ylös ja koputti ovelle. Raine tuli ovea aukomaan silmät aika lailla pieninä viiruina. "Ottanut olen eilen, yksi otin oikein välillä pelotti. Koko ajan kertoilin juttuja mutta olihan hiljaista, ei kukaan nauranut, siksi peloitti". "Mulla olisi ollut vain asiaakin", kertoi Vilho. "Jouluaattona meillä on sellaiset pienet pirskeet ja Liisan kanssa puhuttiin, niin voithan sinäkin tulla sinne". "Tottakai mä tulen, mutta tuleekos sinne muitakin. Meinaan vaan kun nämä on mun ainoot vaatteet. Eivät ole ihan puhtaat kun edellisessä paikassa piti vesi kantaa keskustasta sinne pienillä pulloilla. Ei riittänyt koskaan vesi pyykinpesuun". "Tuleppa vaikka kahdeksalta niin käyt suihkussa ja multa saat saat vaatteet". Näin sovittiin ja Vilho lähti luistelemaan Liisan luo.


"Hyvä kun tulit, niin lähdetään kaupolla käymään. Teen sitten vasta sapuskaa". Sitten köröteltiin kaupoille. Kaikkea kummaa piti ostella. Ruokaa, viinakaupassakin piti poiketa, kirjakaupassa ja meikkejä. Vilhosta tuntui, että Liisa syöttää ja meikkaa koko kylän. Mutta tulihan lopulta kaikissa paikoissa käytyä ja sitten kotiin ruokaa tekemään.

Vilho kääri oikein hiat paidastaan kun tuli taas Liisa viereen hellan eteen. Nyt hän pääsi oikein näyttämään mitä oli tähän asti oppinut Liisan opissa.

Irmeli Pahtonen oli saannut kunnan rahat siirtymään Irmelin avustustilille. Alman ja Jaska Sykerön remontti oli näinollen maksettu, siitä kunnalle kaunis kiitos. Irmeli Pahtonen oli ilmoittautunut ehdolle kansanedustajaksi. Muljakan kylän asukkaat olivat tästä tiedosta sangen onnellisia. Moneen vuoteen eivät ole ehdokkaat päässeet kansanedustajiksi asti. Mutta miten on nyt kun Irmeli on julistanut itsensä kaikkien asukkaiden edustajaksi. Tiimityötä on tehty jo kovalla vauhdilla. Aikamoinen joukko kokoontui melkeinpä viikottain kirkonkylän seurantalolle tekemään vaalityötä. Irma itse kierteli toreilla ja turuilla. Kävi kauppojen edustalla vastaamassa asukkaiden kysymyksiin. Oli käynnyt luennoimassa seminaareissa erilaisista aiheista mitä nyt hän oikeustieteen tohtorina ja varatuomarina osasi sanoa. Jotenkin tuntui, että Irmeli oli päässyt jo kunnolla vauhtiin. Numeroa ei vielä saannut julkisesti pitää näytyllä. Mutta kaikenkansan ehdokas on saannut joukkoonsa jo sitoutumattomia, Perus Suomalaiset ovat luvanneet antaa hänelle kaikki äänensä. Ja onhan Kokoomuksenkin puolelta kuulunut tietoja, että sieltäkin ovat, ainakin muutamat ilmoittautuneet mukaan. Näin tuntui tämäkin asia olevan hyvässä kunnossa.

Nyt kuitenkin pidetaan Jouluna vapaata, ja isketään taas kunnolla vuoden alusta. Irmelin tiimi on aika iso ja innostus on heillä korkealla. Kamppanja on pitkä kun se on pikkuhiljaa lähtenyt jo lokakuussa liikkeelle ja jatkuu sitten vielä ensivuonna Maaliskuun lopulle äänestyspäivään. Paikkakuntalaisiakin on jo muutama mukana Irmelin tiimissä. Innostusta riittää porukalla, senhän näkee jo heidän iloisista silmistäänkin.

Jatkuu huomenna.

piki
 

Hellyyttävä Joulu. 16 päivä Joulukuuta

Aamulla kun ihmiset menivät vesisateessa postiluukkuja katsomaan, huomasivat he valkoisen kirjeen laatikkojen pohjalla. Ulkona ei viitsinyt jäädä sitä kirjettä lukemaan kun vettä satoi. Sinne oli sulanneet lumet puista. Ja maastakin oli lumi jo melkein hävinyt. Sinne karisi toiveet valkoisesta Joulusta. Ja kiitos siitä mitä auttajat olivat aikaan saanneet. Ihmiset jo luulivat kun lunta satoi, että tämä oli kuin kiitos kaikesta auttamisesta. Mutta sinne romuttautuivat kaikki toiveet siitä, että yläkerrassa olisi tämä huomattu, romuttui. Voihan tietenkin vielä lunta Jouluksi tulla, eihän se mikään mahdottomuus ole.

Kirje luettiin myöskin Irenen toimesta. Hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän tunsi myötätuntoa koska Vilhokin oli auttamislistalla. Puita kerittiin hänelle viedä ja sitten tulikin rakkaus peliin, hienoa. Taavetti tuli myöskin sisälle ja Irene antoi kirjeen hänelle. "Tietenkin me tänne mennään. Mitä sitten ostetaan heille". "Vaikea homma kun Liisalla ainakin on varmaan kaikki mitä tarvitsee. Vilhosta en sitten tiedäkkään. Olisko parempi viedä rahaa tai shekki". Vaikea sanoa ketä sinne on käsketty. Ehkä sinne tulijoita ilmaantuu kun menemme Sykerölle käymään.


Jokisen pariskunta tuli Sykerön pihalle. Pihalla oli muitakin autoja, mitähän täällä oikein tapahtuu. Mentiin katsomaan sisälle onko täällä jotkut juhlan menellään.

Sisälle astuttiin ja Alma huuteli hienoa kun Te tulitte, odoteltu on jo. "Täällä on pienet kahvitukset niille jotka ovat olleet täällä töissä. Teille oltiin juuri soittamassa mutta kerkisittekin tulemaan. Nyt olisi kaikki varmaan täällä". Alma pyysi vielä puheenvuoroa. "Nyt kun pesuhuone on melkein valmis niin halusimme vielä muistaa Teitä kaikki tästä suunnattoman mukavasta asiasta joka on meitä kohdannut. Jotenkin olen mielissäni kun meidän isäntä katkaisi jalan. Olisimmeko me muuten saanneet tälläistä pesuhuonetta ja näitä muita koneita. Kyllähän minä miehestäni pidän ja vielä enemmänkin kun saan jalkani kuntoon. Sitten voin jo kysellä kun minua silitetään selästä, että mitähän sinulla on mielessä, niin minä isännälle vastaisin. Kiitos vielä kaikille naisille ja miehille tästä suunnattoman hienosta Joululahjasta Ja nyt sitten juodaan kahvia ja lettipullaa, olkaa hyvä".

Irma katsoi aiheelliseksi vastata tähän kiitokseen. "Kiitos Alma ja Jaska. Niinhän se tietenkin on, että satuin muistamaan, että Jaska on sairaalassa, siksi tänne tultiin. Täällä on ollut kiva olla kun ensimmäisen päivän kova jännitys silloin ensimmäisenä päivänä laukesi. Mukava on ollut tehdä täällä töitä. Kaikesta pienemmästäkin on tullut niin lämpöiset kiitos-halaukset, että itseänikin on monesti itkettänyt. Kumpa kaikki työpaikat olisivat samanlaisia. Omastani ja varmasti kaikkien muidenkin puolesta haluan kiittää Teitä tästä kivasta hengestä, joka täällä on vallinnut".



Hilpeässä ja iloisissa tunnelmissa nautittiin Alman keittämästä kahvista. Ja olihan taas hyvää lettipullaa sekä Karri Tohmosen pitämästä rahkapiirakasta, jota hän nytkin nautti. Ja kun kahvit oli juotu käytiin katsomassa uutta pesuhuonetta. Hienolta kaikki näytti ja kaikki laitteet olivat jo kunnossa. Ainoastaan keittiön sekoittajaan vielä kytken putket kiinni sitten on kaikki kunnossa. "Me päästään Jaskan kanssa tänään oikein suihkuun, eikö tunnukkin taivaalliselta".

Irmalla oli vielä Almalle eräs juttu. "Se tarhan johtaja soitteli, että tulisiko Alma ja Jaska  huomenna tänne vaikka koko päiväksi puuhastelemaan lasten kanssa". "Tietenkin me tullaan, lasten kanssa on niin kiva tehdä töitä ja Jaskakin saa taas keksiä jonkun kertomuksen, niistä lapset pitävät". Jaska on kuulemma hyvä tarinan kertoja. Hän ei alkuunsa tiedä mistä hän kertoisi mutta kun hän pääsee vauhtiin niin ei tahdo loppua tulla.
Liisa ja Vilho eivät vielä olleetkaan täällä. "Juu eivät kerenneet vielä näin aamusta mutta tulevat joskus puolenpäivän aikaan", kertoili Alma. Irene alkoi kertomaan, että "Heillä on kuulemma synttärikahvit aattona. Kun en oikein tiedä mitä heille ostaisi. Toisaalta voisi antaa shekin kun tulisi samaan lahjaan kaikki kutsutut". Sitten alkoikin kuulumaan kaikilta jotka kahvipöydässä oli, me tullaan, mekin tullaan, eli kaikki jotka juuri Alman kahvia joivat. "Sopisko, että joku kerää rahat ja ostaa sitten vielä näyttävän kukkakimpun mukaan". Irenen hommaksihan se sitten jäi.

Niin oli yksi suurimmista talkoista tullut päätökseen. Nyt oli vain otettava Pahtosen Irmeliin yhteyttä, että hän kyselisi kunnan johtajalta,  maksaako kunta tämän remontin.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 15 päivä Joulukuuta

Aamulla kun Muljakan kylän asukkaat heräsivät oli lunta tullut runsaat kymmenen senttiä. Olihan lunta tänä syksynä tullet kaiketi kolmekertaa mutta ei näin paljon kerralla. Mutta entiset lumet olivat aina lähteneet vesisateen takia pois. Olisiko nyt talvi viimein alkamassa. Nyt ainakin tuntui maisema valoisalta ja kaikki puut olivat saanneet valkoisen vaipan. Kestäisikö tämä hieno talvimaisema edes Jouluun saakka. Jos niin kävisi, olisi tämä suuri siunaus kaikelle auttamistyölle.

Lunta satoi edelleenkin ja ehkä sen pitäisi loppua iltapäivällä. Taavetti kävi navetan jälkeen aukaisemassa Sykerölle menevän tien ja samalla pihan. On ainakin työihin tulevilla sitten helppo tulla töihin. Omaakin pihaa hän kerkisi hiukan aurailla että maitoauto pääsee hakemaan maidot.

Suikkasen Niilo tuli Sykerölle tarkoituksenaan saumata pesuhuoneen laatat. Samoin sähkömies, joka laittoi valasimet paikoilleen. Pesuhuone oli enään pyttyä, allasta, ja suihkua vailla. Kaappi tietenkin asennettiin vielä peilin päälle. Eli tänään on kaikki melkein jo valmista. Ainoastaan vesiputket liitetään tänään tai viimeistään huomenna.



Urakka oli kohta valmis. Sitä olivat tehneet kyläläiset innolla ja suurella mielenkiinnolla. Muutamat kyläläiset olivat ottaneet Ireneen yhteyttä, että voisimme tehdä sellaisen pienen tutkimisen, onko jollain asumisen kanssa vaikeutta. Ja onko heillä jotain missä kyläläiset voisivat auttaa. Se oli mielenkiintoinen asia kaiken kaikkiaan. Ensiksi se todisti sen, että kaikilta löytyi auttamisen halua toisia kohtaan. Sellaista tutkimusta tietenkin jokainen voi tehdä kun käyvät esimerkiksi kylässä tutuillaan. Ja siellä voi ottaa asian vaikka suoraan puheeksi. Kaikista näistä asioista pitää tietenkin ottaa Ireneen yhteyttä.

Alma ja Jaska jo kovasti odottelivat pääsyä päästä laskemaan lämpöiseen pyttyyn niin isoa kun pientäkin tarvetta. Ja tietenkin pesupaikkaa odotettiin, sillä nyt voi hanaa aukaisemalla saada puhtaat kädet tai sitten aivan koko vartalon. Kumpa vielä päivän tai pari jaksaisi. Nyt kun pitää lähteä ulos kylmään istumaan niin sitä lämpöisen huoneen tarvetta odottaa vielä kovemminkin kun tietää, että se on kohta valmis.

Hokkasen Vilho oli onnellinen mies. Ei tarvinnut aamuisin laittaa puita uuniin, että huoneeseen tulisi lämmintä. Himmelin Liisalla oli oikein keskuslämmitys niin mikäs siinä oli Vilhon vaikka paljain varpain kävellä. Ja lämmittihän Liisakin yhteistä oloa. Kun se rakkaus vaan on sellaista lämmön tuojaa kuitenkin.



Mutta heillä oli myöskin juhlat tulossa. Liisa oli syntynyt Jouluaattona ja siinä samalla he olivat päättäneet mennä kihloihin. Heillä oli niin kova tarve kutsua ystäviään käymään mutta kuinka se nyt oikein jouluna onnistuu. Kaikkihan viettävät joulua kotonaan. Kuka sitä nyt silloin lähtisi kyläilemään. Mutta Vilholla välähti, että jos aloitettaisiin juhlat heti aamulla. Tulee sitten kukakin vaikka mihinkä aikaan hyvänsä. Tämä tuntui aika hienolta ajatukselta. Liisa hyppäsi Vilhon kanssa autoon ja he lähtivät hakemaan kutsukortteja kirjakaupasta. Kortit kuitenkin kerkiämme jakamaan vielä tänään suoraan postilaatikkoihin. Tarjoilut kerkiämme päättämään sitten koko viikon aikana. Ja eihän Joulu vielä sentään tällä viikolla ole.

Ajaessaan kirjakauppaan Liisa kertoi Vilholle, että lapsena ei mun synttäreitä koskaan vietetty. Kun on joulu niin ne menevät siinä samalla. Nuorena tyttönä juhlat pidettiin joskus edellisenä viikonloppuna ennen Joulua ja joskus ensimmäisenä viikonloppuna Joulun jälkeen. Mutta nyt saan ensimmäisen kerran viettää synttäreitä niiden oikealla paikalla.



Kutsukortit saatiin ja niihin kirjekuoret. Liisa kauniilla käsialalla kirjoitti synttäreistään ja lopuksi vielä pienen maininnan. "Juhlien yhteydessä järjestetään myös pieni perheasia". Sitten takaisin autoon ja jakamaan kirjeet postilaatikoihin. Nyt se on tehty niin päästään suunnittelemaan listaa tarjoilusta.

Puolitoista viikkoa vielä Jouluun.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 14 päivä Joulukuuta

Aamulla kun Muljakan väki heräsi, oli äänettömän monella kaunis hymy kasvoillaan. Muljakan kylän oli pyyhkäissyt rakkauuden henkäys. Rakkauuden henkeyteen ja ihan vain siihen, että Muljakan kylän yhteisten asioiden ja auttamisen siivellä oli herännyt uudelleen tuo sanomaton tunne jota jopa vanhemmatkin vielä harrastavat. Vauhti ei ole enään sellaista kun nuoremmilla mutta aikaa vanhemmat käyttävät tähän ilon tunteeseen paljon kauemmin kuin nuoret. Nuorilla kun on aina kiire niin tähänkin tekemiseen se kiire sekoitetaan. Ensin sitä yhteistä yhdessäoloa odotetaan ja odotetaan, monet sitä vonkaamiseksi lausuvat. Ja sitten kun paikka luvalle tulee ja avautuu se pieni paikka ihmisessä jolla tämä ihanuus hoidetaan, hupsis se onkin sitten jo ohi.

Mutta kun Irene ja Taavetti heräsivät, tuli molemmilta hymyä kuin Kelloggs- mainoksessa. Vaikka ei silloin aikaisin aamulla kerittykkään paljon sängyssä loikoilemaan ja pienia suukkoja antamaan kun suurisuiset rouvat jo navetassa odottelivat utareiden tyhjentäjiä. Mutta muistivat nämä ihmiset kuitenkin mitä edellisenä iltana olivat saunan jälkeen tehneet. Irene varsinkin odotti kiinnostuneena merkkejä jos vaikka olisi onnellinen perhetapahtuma tulossa. Mutta sitä tietenkin piti vielä jonkin aikaa odotella ennen kuin se selviää. Kuitenkin he olivat olleet jo kymmenen vuotta naimisissa ja yrittäneet saada lasta. Kokeissa oli käyty ja anomukset adoptio lapsen saamiseksi oli sisällä. Lasta ei vaan tuntunut löytyvän.



Tänään oli vapaapäivä rakentamisessa. Tämä aika vankistettiin omaa perheelämää. Tehtiin yhdessä niitä kaikkia asioita jotka ennen olivat jäänneet vain toisen tehtäväksi. Molemmat olivat tekemässä yhteisesti ruokaa. Ja taas välillä käytiin siivoamassa kellaria ja kaikkia muitakin yhteisiä asioita laitettiin kuntoon. Yhdessä mentiin siihen tyhjään huoneeseen johon oli tarkoitus syntyä uusi pieni lapsi kun he olivat avioon menneet, Irene halusi niin kovasti tyttöä, että huoneen väritkin tapailivat vaaleanpunaista. Tänne huoneeseen oli aina yhtä vaikeaa tulla. Jotenkin se vain aina riipaisi rinnasta kun ovenkahvaan tarttui. Tähän apua ei hän itse mistään kyläläisten auttamishalustakaan saannut. Sitä oli vain käsiteltävä itse miehensä kanssa.

Himmelin Liisan luota heräsi Hokkasen Vilho. Heillä tuo rakkauuden kyyhkynen oli istunut sängyn reunalla pitkään. Heillä ei ollut kiirettä, heillä oli aikaa rakastella kauan ja hartaasti. Illallakin vielä kaiken hyvän jälkeen oli supatettu hiljaa rakastavaisten juttuja. Ja aamulla kun raukeasta unesta he heräsivät oli jumalattoman hieno olo. Sängyssä haluttiin vielä loikoilla ja viettää ensimmäistä yhteistä  aikaa. Mutta nyt sentään sieltä oli pois päästy ja istutiin kahvipöydän vieressä nauttien kahvista ja hiivaleivästä. Heillä tuntui tämä yhteinen taival alkaa hyvinkin mieluisasti.

Kaikilla Muljakan kylällä oli vapaapäivä. Tai ei aivan kaikilla kuitenkaan. Tohmosen Karri oli hälyytetty sairaalaan kun leikkaus oli alkamassa. Illalla nuorison kaahailut autolla ja koivunrunkoon törmäilyt olivat saanneet apumiehen paikalla istuneen ja ulos lentäneen pojan elämän menemään kriittiseen tilaan. Leikkaus piti suorittaa välittömästi ja Karrin piti tämä loukkaantunut poika nukuttaa. Kuljettajalle ei käynnyt oikein kuinkaan kun hän käytti turvavyötä. Mutta tällä toisella pojalla ei vyö ollut kiinni ja niinpä hän lensikin tuulilasista ulos. Pahtosen Irmeli tietenkin jäi kotiin suunnittelemaan seuraavaa tapaamista äänestäjien kanssa. Eri yhteisöt halusivat eduskuntaehdokkaalta kysellä tarkemmin asioista ja hänen mielipiteistä. Ensi viikko onkin aika kiireinen kun eri kauppujen pihoilla pitää käydä äänestäjiä tapaamassa.



Alma ja Jaska olivat myöskin heränneet. Heillä ei rakkauden kyyhkysen siipi edes hipaissut kuin tietenkin Jaskaa. Mutta niin huonosti tämä kyyhkynen oli lentänyt, että sen siipi ei ollut koskettanut Almaan lainkaan. Näin sai Jaska pyytää ja olla ilman. Mutta ylös sängystä kuitenkin noustiin ja sitä kahvia juotiin täälläkin. Ei aivan yhtä iloisia kasvoja täällä tietenkään ollut kuin noissa edellisissa paikoissa mutta ei Jaskakaan mitään kaunaa kantanut vaikka ei saannutkaa rakkauden tunteissa pyöriä.

Almalla kun ovat ne jalat kipeänä. Säryt tekevät liikkumisen välillä kovinkin vaikeaksi. Hän oli jo käynyt lääkärissä linja-autolla ja oli kokeitakin tehty. Nyt hän odotti vain tietoa sairaalasta koska hän pääsisi leikkaukseen. Hän oikein toivoi, ettei sinne tarvitse lähteä ennen Joulua kun pojan perhe tulee useammaksi päiväksi kylään. Olisi sääli makailla sairaalassa kun pienetkin lapset ovat heillä.

Sankka lymipyry saapui Muljakan kylän päälle illalla. Lunta säätiedoitus oli luvannut kaksikymmentä senttiä. Alma oli mielissään, että miehet saivat jätekaivon kuntoon ja kannen päälle. Nyt ei tarvitse enään mennä tekemään pihatöitä. Lunta satoi koko ilta ja vasta seuraavan päivän iltapäivällä piti sateen loppua.

Monessa perheessä jo paistettiin jouluisia pikkuleipiä. Hyvät tuoksut levisivät huoneistoissa aina viimeisintä nurkkaa myöden. Äidit lastensa kanssa leipoivat ja tekivät joulun odotuksesta jännittävän. Nyt alkoi joulun odotus oikein kunnolla. Lapset kirjoittivat joulupukille kirjeitä lahjatoivomuksista. Kirjeet suljettiin ja laitettiin näkyvälle paikalle josta tontut sitten ne hakivat. Yleensä aina seuraavana aamuna oli lasten kirjeet kadonneet. Se oli sellainen mystinen tapahtuma johonka ei kukaan osannut oikein kunnollista vastausta antaa. Tontut kun vaan ovat sellaisia, että voivat päästä sisälle ja noutaa ne lasten kirjeet. Vai tulevatko tontut sisälle jo edellisenä päivänä kun ovet ovat vielä auki. Ja sitten ne ovat huoneissa piilossa odottaen lasten kirjeitä. Ja kun kirjeet on kirjoitettu nappaavat tontut kirjeet mukaansa ja poistuvat ovesta ulos.

Joulu siis lähenee joka päivä. Sitä odottavat tietenkin lapset jo kovinkin malttamattomina. Mutta löytyy niitä joulunodottajia aikuisistakin. Jouluhan on kuitenkin kaikkein suurin juhlapyhä. Ja aikuisista löytyy niitäkin jotka odottavat vain joulupukin tuloa, mutta se onkin taas ihan toinen juttu.

Jatkuu huomenna.
piki
 

Hellyyttävä Joulu. 13 päivä Joulukuuta

Niin tuntui kaikki hyvältä, että Irenikin nauroi miehelleen aamulypsyllä navetassa. Iloisuus oikein pursui hänen kasvoiltaan ulos. Olihan se niin tietenkin kun Sykerön remontti oli melkeinpä maalisuoralla. Ja rahoituskin tuntui olevan melkein selvä. Lahjoituksiakin on tullut tasaiseen tahtiin ja muutamassa paikassa on jo lipas tuotu tyhjennettäväksi. Ja niistä on löytynyt isojakin rahoja. Ja kun vielä toinen autettavakin on löytänyt rakkaan itselleen niin hänkin pääsee varmasti kohta kiinteästi asumaan naisystävänsä luokse. Vaikka hyvähän se oli, että Hokkasen Vilholla onkin nyt puita liiterissä ja ilmeisesti tänään aukaistaan taas sähköt hänelle.

Tässä se auttamisen taika onkin. Vaikka lahjoitusta saadessa saakin lämpöiset halaukset ja kauniit sanat niin sitten kun se lahjoitus on käytössä niin voi hartaudella muistella kuinka hyvä voi toisilla olla. Näin kävi Irenellekkin joka eli täysin tunteiden vallassa. Ensimmäinen remonttipäivä sai hänet purkautumaan kun hänellä ei ollut kokemusta vielä näin suurista auttamiskohteista. Mutta kun remontti alkoi ja pyörtymisestä selvisi niin sen jälkeen onkin jo kaikki mennyt hyvin. Vaikkakin töitä on saannut tehdä niin nyt tuntuu kaikki jo helpommalta kun useampi on alkanut hoitelemaan asioita.










Himmelin Liisa oli soittanut Hokkasen Vilhon aamukahville. Lystiä oli heilläkin aamukahvia juodessa. He tuntuivat ystävystyen oikein viimeisen päälle. Jo Liisa lupasi, että voithan sinä tännekkin yöksi jäädä. Kun en tahtonut viimeyönä saada unta kun ajattelin sinua. Siellä pienessä mökissä minun rakaani on. Mutta kun kahvit oli juotu halusi Vilho lähteä Sykerölle katsomaan, jos vaikka tarvitsevat apua. Niin lähtivät kummatkin katsomaan onko pesuhuone jo missäkin vaiheessa ja jos vaikka olisi jotain töitäkin siellä. Liisahan voisi vaikka siivota ja auttaa Almaa.

Kovin oli suureksi paisunut jo auttajien määrä. Traktorimies Haapasen Ville kaivoi viemärikaivoa ja hänelläkin tuntui olevan jotain hyvää kerrottavaa. Mutta hän jätti kertomisen sitten aamupäivän kahville.

Irene ja Taavetti tulivat pihaan samaan aikaan kuin uudet rakastavaiset Liisa ja Vilhokin. Irene ja Taavetti huomasi heti toisen pariskunnan onnellisuuden loistavan kilvan heidän kasvoiltaan. Sisään mentiin ja päästiin heti kahvipöytään. Konekuski Villekin saapui heti heidän peräänsä. Kahvipöydässä olikin hilpeä tunnelma. Jokainen tiesi tekevänsä hyvää työtä ja Alma sekä Jaskakin antoivat vielä vauhti kehumalla kaikkia auttajia. Kukaan ei jäännyt varsinkaan Alman kiitoksia vailla. Alma kertoi, että "Tuo Suikkasen Niilo jo lupaili, että viikon päästä päästään varmaan tuntemaan suihkun ropinan iholla. Kyllä kaikki niin ihmeelliseltä tuntuu. Ja kun saadaan vielä oma poika tänne perheineen tulemaan. Sitten saan minäkin tuntea pienokaisten lämmön ihollani kun saan heitä sylissäni pitää ja hyräillä näille pienille lapsille. Minulla on niin hyvä olla, ihan kun joulupukkia odottaisin käymään".

"Traktorimies Ville ilmoitti muutaman päivän kun voisimme ohjelmalliset tanssit pitää. Orkesteri lupasi tulla aivan ilmaiseksi soittamaan. Ja kuulemma kirkonkylällä on joku sirkuskoulu mistä ehkä saisimme esiintyjiä. Tämä mun orkesterikaveri lupasi heitä kysellä. Samoin koulussa on myöskin aktiivinen musiikinopettaja. Hän on koonnut oppilaista pienen kuoron, että sieltäkin voisi saada kuoron laulamaan. Päivä vaan pitäisi lyödä lukkoon tässä ja nyt". Yksi almanakka löytyi Almalta. "Olisiko 19 päivä sellainen mikä kävisi, eli jo viikon päästä. Vai olisiko se pareempi pitää joulun jälkeen ennen Uuttavuotta tai aattona 31 päivä". "Molemmat päivät ovat ainakin orkesterilla vapaat". Asiasta keskusteltiin kovasti ja lopulta päädyttiin Uudenvuodenaattoon. Jouluun on niin vähän aikaa ettei taida kukaan kerkiä tanssimaan. Ja jos Ville ilmoittaa päivän esiintyjille ja kun saat esiintyjät selville niin tehdää muutama mainos tänne kylälle ja kirkonkylän ilmoitustauluille. "Missä nämä juhlat sitten pidetään", kyseli Irene".



"Käsittääkseni orkesteria oli pyydetty aatoksi Seurantalolle mutta se oli jostain syystä peruuntunut. Kysyn jos orkesterikaveri kyseleen sen paikankin valmiiksi". Niin oli taas yksi tehtävä saannut siunauksen. Pienillä pääsymaksuilla saamme taas rahaa avustusrahastoon ja jos vielä pystyisimme siellä jotain kahvia ja pullaa myymään niin niistäkin tulee tärkeitä rahoja yhteiseen rahastoon.

Suikkasen Ville jatkoi laattojen laittamista seiniin. Sähkömieskin tuli päivällä käymään ja asensi ensin pumppuun sähkön. Tiskipöydälle hän veti johdot valmiiksi sekä pesuhuoneeseen. Nekin oli nyt sitten valmiina. Kun laatat on vedetty ja ne päivän pari kuivaneet niin voidaan vetää saumalaasti laattojen rakoihin. Sitten kun vielä saadaan valaisimet paikoileen sekä pistorasiat niin suihku ja veski olisi valmis. Kaivo tulee varmaankin tänään tai viimeistään huomenna valmiiksi. Sitten vaan suihkuttelemaan.

Liisa tiskaili kupit ja Vilho oli halukas tulemaan kuivaamaan astiat. Olihan kuivauskaappikin mutta kun ei Vilho tohtinut olla Liisasta kovin pitkälläkään. "Ompa herttaisen näköistä tuo uusi rakkaus", totesi Alma joka hymyilevänä katseli keinutuolissa tätä kahta tiskaajaa.

Irene muisti, että huomennahan on viikonvaihde. Tuleekos tänne kukaan vai pidetäänkö vähän vapaata. Suikkasen Ville ainakin lupasi tulla, että saa laatoituksen tehtyä. On parempi kun saavat laatat sitten kuivaa kauemmin. Konemieskin tulee, että jos ei kaivoa saada tänään valmiiksi. Ja pari lapiomistäkin lupasi tulla. "Kyllähän minäkin tulen", sanoi Liisa. "Ja minä myöskin, voinhan laittaa vaikka saunan lämpiämään Almalle ja Jaskalle". "Tuohan on hieno juttu, jos vain jaksat tulla niin oikein hyvä". Alma oli mielissään lämpöisestä saunasta. Pesut ovatkin jäänneet aivan unohduksiin kun on ollut sellaista menoa ja meininkiä koko ajan.







Kaikki hommat olivat järjestyksessä. Irmeli ja Taavetti lähtivät kotiin koska sielläkin tuntui olevan paljon hommia jotka ovat jäänneet tekemättä tämän kiireen takia. On siivoamista ja omien laskujen maksamista sun muuta. Ja jos vaikka navetan jälkeen pääsisi yhdessä saunaankin.

Ja kun kaikki askareet oli tehty oli aika vetäytyä saunan leppoisiin löylyihin. Irman hyvä olo tuntui vieläkin. Niinpä hän vetäytyikin aivan Taavetin viereen, hän halusi olla nyt lähellä, halusi, että Taavettikin tunteen hänen hyvän olontunteen. Olihan Taavetti jo aamusta vaimonsa iloisuuden huomannut ja kivaltahan se tuntui kun vaimo aivan viereen tuli.

Iltakahvien aikaankin Irene loisti hyväntuulisuutta oikein kunnolla. "Oliskos isännällä mitään ehdotuksia mitä illemmalla tehtäisiin". "Enpän ole vielä sellaisi kerennyt miettimään, vai onkos sulla jotain erityistä tiedossa". "Eiköhän jotain erityistä tänään tapahdu". Mutta vielä kuivateltiin hiuksia ja katseltiin televisiota. Irene oli vetäytynyt loikoilemaan sohvalle ja päänsä hän oli laittanut miehensä syliin. Kuivaihan ne hiukset lopulta ja Irene pyyteli miestään jo nukkumaan. Ja niin he sitten sukelsivat pehmoisten peittojen alle. Irene tahtoi vielä tuoda omaa iloisuuttaan ja hyvänolon tunnetta vieläkin miehensä peitonalla. Loppu illasta olikin sitten sitä toista asiaa jota monesti tehdää jos ei nukuta.

Liisan ikkunoista loisti vielä valo. Sitten tuli valo makuuhuoneeseen ja keittiön valo sammui. Täälläkin oli sama tehtävien laatu kuin Irenellä ja Taavetillakin. Täällä haettiin ensimmäistä kosketusta pimessä että löydätkö sinä minun käden, entäs sitten varpaat, no löytyvätkö huulet helposti, no vielä jalat. Siinä sitä sitten oltiin, rakkautta täälläkin harrastetaan.

Alman sänkykammarissa oli myöskin Jaskalla ajatuksia. Mutta Alma ilmoitti heti kun Jaska oli kätensä nostanut Alman vyötärölle, "Eikös nyt vaan nukuta, Joulu on vielä edessäpäin.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 12 päivä Joulukuuta

Yö oli nukuttu ja lehmät pusertaneet utareistaan viimeisenkin valkoisen maitopisaran pois. Oli taas lähtö Sykerölle katsomaan tilannetta. Ja tänään olisi lähtö lastentarhaan Alman ja Jaskan kanssa. Vilho Hokkanen istui takapenkillä, ainakin sellaisen nimen hän antoi Taavetille eilen saunassa. Lopulta päästiin Sykerön pihaan ja mentiin sisään. Vilho käveli viimeisenä ja kainona miehenä jolle tälläisen avun saaminen ei tietenkään tuntunut mukavalta. Keittiöstä löytyi myöskin uusi kahvinkeittäjä Liisa Himmeli. Hän oli jo eläkeiässä mutta pirteyttä tuntui löytyvän häneltä. Alma vielä näytteli hänelle kuinka kähvinkeittäminen sujuu tälläisellä isolla hellalla jossa lämmönantajana olisi puu.



Alma joka oli laittanut itsensä oikein hienoksi samoin kuin Jaskakin, olivat nyt lähdössä lastentarhaan. Irene heidät sinne kyyditsi ja lupasi tulla sieltä takaisin kun asiat saadaan siellä sujumaan. Vilho jäi istumaan keittiöön kun Liisa kahvinkeiton välissä aina jotain Vilholta kyseli. Siinä kyseltiin missä sinä oikein asut, ja oletko eläkkeellä, mitä sinä harrastat sun muuta. Toisaalta Vilho pitikin siitä kyselemistä ja kun sen vielä teki noin pirteä nainen. Liisaa oikein säälitti Vilhon tilanne. "Oletko sinä saamassa apua tilanteeseen, että sinun olisi taas lämmin asua". "Eiköhän Taavetti jostain hanki puita minulle, katsotaan nyt miten tässä käy. Heillä kun tuntuu olevan aika kiirettä muutenkin kun on oma maapaikka ja sitten vielä tämä remontti". "Voi kun minä voisin sinua auttaa jotenkin. Itse olen ollut ilman miestä jo viisi vuotta kun mieheni kuoli. Ja kyllä siellä meilläkin pitäisi aina välillä joku naula seinään lyödä. Mitä se aina hakkailen vasaralla peukalooni". "Enhän minä nyt voi heti luoksesi muuttaa, ehkä pitäisi ensin seurailla tilannetta, käymmekö me toisillemme". "Niinhän se tietenkin on". Ja naurua laitettiin päälle. Kyllä vanhemmat ihmiset sitten nopeasti tutustuvat toisiinsa ja hoitavat suhteensakin siinä samalla kuntoon.

Niilo oli saannut vesisulun vedettyä pesutilaan ja seuraavaksi olisi vuorossa keittiön kaapistojen laitto. Alma oli jo jonkin verran kerennyt kaappeja tyhjentämäänkin mutta vielä oli tyhdennettävää. Liisa ei ylettynyt ylähyllyltä enään ottamaan vaan pyysi Vilhoa nousemaan tuolille ja antamaan astioita hänelle. Työ tuntui heiltä käyvän oikein iloisesti ja mallikkaasti. Lopulta oli kaapit saatu tyhjennettyä ja Niilo pääsi purkaamaan vanhat kaapit seinustalta pois. Vilho tietenkin auttoi minkä pystyi vanhuudesta huolimatta. Myös Vilho auttoi Niiloa kantamaan vanhoja kaappeja ulos, että päästiin sitten asentamaan uusia paikoilleen.

Traktori kaivoi ojaa viemäriputkistolle ulkoja. Siellä oli kolme miestä asantamassa putkia samanaikaisesti maahan. Onni oli, että maa oli hiekkapohjainen niin jäi kuravellissä kävelyt pois ja työ joutui nopeaan tahtiin.

Tuli kahvinaika ja porukka myöskin ulkoolta tuli kahville. Kahvipöydässä alkoi keskustelu ihmisten auttamisesta. Jopa traktori mieskin lupasi nämä työt tehdä talkoilla vaikka ei oikein töitä ole tänätalvena ollutkaan. Muutkin paikalla olevat halusivat tulla oikein kunnolla mukaan Irenen auttamis-projektiin. Ja asiaa luvattiin viedä yhteisesti eteenpäin. Tarktorimies heitti ilmoille, että saisimmekohan jonkun illanvieton järjestettyä josta saataisiin rahaa tähän auttamiseen. Hän ainakin tuntee kirkonkylästä erään kaverin jolla on tanssiorkesteri. Varmasti saisimme hänet ilmaiseksi soittamaan. Paikka pitäisi vielä katsoa missä voisimme tanssia. Kerrassaan hieno esitys tuli traktorimieheltä Ville Haapaselta ja asiaa päätettiin esittää Irmalle kun hän sieltä lastentarhalta tänne tulee.













Lastentarhalla oli myöskin asiat edenneet siihen pisteeseen, että Alma oli tehnyt piparkakkutaikinan ja nyt alkoivat lapset kaulimaan taikinaa ohueksi. Lapsista oli hauskaa leipoa kun monessa paikassa ei äiti anna leipoa. Paikat kuulemma likaantuvat liiaksi. Jaska kertoili osalle lapsista kaikesta vanhasta ajasta kun kaikki eivät kerralla mahtuneet leipomaankaan. Jaska kertoili hevosista kuinka hän oli puita tuonnut metsästä isomman tien varteen. Jaskasta löytyi hieno kertomisen lahja. Hän sai kaikki lapset tarkasti seuraamaan kertomusta. Hän sai kertomuksesta jännittävän jota lapset hyvinkin tarkkaan seurasivat.

Samoin Almakin kertoili pieniä juttuja joita lapset aina kilvan kyselivät leipomisen yhteydessä. Alman kasvoilta näkyi, että hän piti tästä tilaisuudesta. Ja kun puolilta päivin kävivät lapset nukkumaan, meni Alma heidän sänkyjensä viereen ja hiljaa hyräili laulua joita eivät edes tarhan täditkään tunteneet. Ei kestänyt montaakaan minuuttia kun kaikki läpset olivat unten mailla.

Irene oli jo aikaisemmin lähtenyt tarhalta kohti Sykerön paikkaa. Häntä vaivasi Vilhon tilanne, mitä me hänelle oikein tehdään. Kun hän pääsi takaisin taas remontti paikkaan ja sisään tullessa hän huomasi Vilhon olevan täydessä työntouhussa Niilon kanssa. Kaappeja asennettiin paikoilleen ja Vilholta tuli aina joskus hyviäkin neuvoja. Asia selvisikin kun hän kertoi olevansa timpuri silloin joskus. Liisa vinkkasi Inenen sivummalle ja kyseli, minkälainen tuo mies on oikein sivilissä. Mutta ei Irenekään häntä tuntenut aikaisemmin. "Minä kun jo kerkisin häneen ihastumaan oikein kunnolla. Pyysinkin häntä asumaan meille mutta mies oli sitä mieltä, että katsellaan nyt jonkin aikaa onko meistä pariksi". "Tämähän olisi hieno asia. Kehitelkää nyt vielä asiaa ja ota itse asiat puheeksi. Minusta tuntuu, että Vilho on hiukan kaino puhumaan tälläisistä asioista".

Työt sujuivat hienoa tahtia ja keittiön kaapit saatiin kiinni seinään. Nyt sitten asentamaan astiat kaappiin kun kaapit on ensin pyyhitty. Irene lähti hakemaan Almaa ja Jaskaa tarhalta pois kun soitto tuli. Tarhalta kerrottiin, että Alman ja Jaskan täällä käynti osottautui erittäin onnistuneeksi tapahtumaksi. Lapset kyselivät koko ajan, että koska tulette taas tänne tarhalle käymään.



Kellon tullessa kuusitoista oli Alma ja Jaska taas kotona. Traktori peitteli viemäriojaa, josta vielä kaivo puuttuu. Se on huomisen päivän asia. Alma, Jaska ja Irene astuivat sisään. Alman iloisuus tarhalla käynnin jälkeen muuttui oikein suoranaiseksi onnellisuudeksi kun hän käsi suun edessä päästi kiljaisun. "Herttanen sentään kun Te luotte meille aina suuria onnellisuuden tunteita. Tänään jo meillä oli niin hauska matka kun saimme touhuta lasten kanssa. Ja kun tänne tulimme olimme saanneet uudet keittiön kaapit. Mitä me oikein ollaan tehty, että meitä näin palkitaan".

Vielä kokoonnuttiin kahvipöydän ympärille. Tuotiin esille Liisan ja Vilhon auttamisesta ja vähän muustakin pelistä. Sekä illanvieton pitämisestä. Rahat menisivät Irenen avustustilille. Ville voisi kysellä orkesterin pojilta missä olisi hyvä paikka tanssia vaikka sukkasiltaan. Ja saisimmeko sinne jotain muutakin ohjelmaa. Kaikkein hienointa olisi jos vielä ennen joulua saisimme juhlan pidettyä, se toisi määrätynlaista tunnetta lisää.

Niin lähtivät taas kaikki koteihinsa. Taavetti oli soittanut Klapi-Pojille, että puut olisivat jo varmaan pihalla. Sähköstäkin soitin ja maksoin laskun. Sitä en tiedä ovatko vielä sähkön yhdistäneet. Taavetti vei Himmelin Liisan ja Hokkasen Vilhon ensin villen kotiin. Molemmat jäivät sinne kantamaan puita liiteriin. Liisa lupasi kävellä kotiin kun tästä kuitenkin on niin lyhyt matka. Jos ei sitten toisin käy.

Illan mittaan saatiin puut liiteriin vaikka ei sähköt olleet vielä tulleetkaan, oli kuitenkin kynttilä valoa antamassa ja puut paloivat uunissa lämpöä tuoden. Ei kuitenkään Liisa jäännyt yöksi tänne kun oli niin kapea sänky. Eikä Vilhokaan lähtenyt Liisan kotiin vielä. Saattamaan kuitenkin Vilho lähti ja käänöpaikalla jossa Liisa oli käveltävä kotiin ja Vilho kääntyi kotiin annettiin halaukset ja pusunkin tarjosi vielä Liisa Vilhon huulille.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 11 päivä Joulukuuta

Aamu valkeni ja koko navettareissun aikana tuli viisi puhelu uusista remonttikohteista. Kaikki Irene kirjasi ylös mutta ei kenellekkään hän ei luvannut mitään. Kaikille tuli ilmoitettua, että tätä työtä tehdään vain täysin harrastepohjalta. Mihinkään kohteeseen ei ole rahaa vaan sitä koitetaan aina hankkia mistä milloinkin.

Puhelin vain pirisi ja siihen vastattiin samalla tavalla kuin muihinkin puheluihin. Vaikka kohteista ei tiedetty, tuntui auttamisen tarve aika suurelta. Siksi onkin paras kutsua toimikunta kokoon, että tulisi asiat heillekkin tiedoksi. Tänään on kuitenkin lähdettävä pankkiin Irmelin kanssa. Rahoituskuviot pitää saada kuntoon.



Irmeli tulikin kymmeneltä hakemaan Ireneä. Matkalla keskusteltiin tietenkin pankkiin menosta ja uusista kohteista joita on tullut jo neljätoista. Kenellekkään ei ole luvattu mitään. Välillä tuntuu, että lehtikirjoitus oli syynä tähän soitteluun. Mutta onhan se tuonutkin rahaa. Olisiko joku avustusjärjestö mihinkä voisimme mennä mukaan vai onko keksittä aivan uusi juttu. Kuitenkaan en halua perustaa mitään firmaa tai järjestöä. Pitää kysyä, että voimmeko auttaa edelleenkin ihmisiä vaikka pienemmän mittapuun mukaan. Tilinumerohan tietenkin olisi hyvä että pysyisivät oman ja vieraat rahat erillään.

Pankin johtaja otti heidät heti aamusta vastaan. Hän oli jo kuullutkin Irenen tempauksista jolla lehden mukaan olisi suuri sydän. Johtajalle kerrottiin niistä ajoista kun tämä auttaminen lähti liikkeelle. Nyt vain tämä auttaminen nousi aika suureksi kun sattumoisin näimme Sykerön vanhusten elinolot. Kylmässä ulkosaunassa piti käydä pesulla. Ulkoveski ja ei mitään puhelinta tai televisiota. Ainoastaan sodanaikainen radio joka pätkittäin antoi ohjelmaa. Puhelimet ja television ostimme jo omalla rahalla että saavat vaikka soittaa sairasauton jos on tarvetta. Kuitenkin nämä vanhukset ovat suurisydämmisiä ihmisiä, mistään asioista he eivät valita. Heidän kanssaan on kiva tehdä yhteistyötä. Ja vielä tämän lehtikirjoituksen jälkeen soitti erä liikkeenharjoittaja ja lupasi lähettää huomattavan summan rahaa tilille. Firmaa tai mitään yhdistystä emme halua perustaa. Ehkä tämä remontti jää viimeiseksi tässä mittakaavassa. Jos teemmekin vielä tätä auttamistyötä niin keskitytään pienempiin hankkeisiin. Ja vielä eräs asia, kunnanjohta ilmeisesti maksaa tämän remontin se on vielä epävarmaa.



Ehdottaisin tälläistä asiaa joka tietenkin pitää kysyä verottajalta tarkemmin. Avataan tili jonne tälläiset avustusrahat siirretään. Ja Te käytte kysymässä mitä mieltä verottaja on, pyytäkää oikein paperi päätöksestä. Jos toimitte ilman rahaa ja mitään palkkioita ei makseta, uskon että tälläinen menettely onnistuu. Ehkä kuitenkin joudutte pitämään kirjanpitoa avustuskohteista.

Asiat pankissa tulivat kuntoon ja samalla päätettiin käydä myöskin verotoimistossa. Sielläkin päästiin asioimaan heti asian tuntevan ihmisen luokse. Pankinjohtajan kertomus pankissa oli ollut aivan oikein. Joka vuosi joutuu tekemään verottajalle ilmoituksen. Nyt oltiinkin sitten paljon viisaampia ja lähdettiin katsomaan mitä remonttikohteelle kuului.

Sykeröllä oli täysi työ meneillään. Suikkasen Niilo kertoili, että ojan saa täyttää ja samalla kaivaa jätesäiliö maahan ja sinnekkin viemäriputkea varten oja. Säiliö pitää tietenkin hankkia vai menisikö tämä pelkällä kaivolla. Se pitäisi kysyä kunnalta tarkemmin, minkä ne vaativat. Irene sulkeutui makkariin soittamaan  puheluita.

Puhelut oli soitettu ja pelkälä kaivolla voi hoitaa jäteasian. Irene halusi ilmoittaa, että huomiseksi tarvitaan kahvinkeittäjää. Me lähdemme käymään tarhassa Alman ja Jaskan kanssa. Tai siellä voi mennä koko päiväkin.

Pesuhuone oli valmistumass kovaa vauhtia. Tänään saamme seinät ja katon tehtyä. Ja päivän päätteeksi vedämme vielä kosteussulun kuivumaan. Aamulla laitetaan toinen kosteussulku ja tuon matkassani kaapistot, niin saamme keittiön kaapit kuntoon. Putkimiestä ei tarvitse kysellä, voin tehdä nekin hommat. Ja vielä olisi sitten pesuhuoneen pinta. Laitetaanko laatat lattiaan ja seinille siitä pitäisi tehdä päätös. Ja hankkia sitten tarvikkeet tänne. Tässä pesuhuoneessa ei oikein enään tarvitse apua. Ainut apu olisi viemäriputkisto ja kaivon rakentaminen.



Irenen puhelin pirahti jälleen. Eräs mies kyseli apua kun hänen pienessä mökissä ei tahdo tarkentua. Kova kylmyys on joka päivä ja ei ole oikein puitakaan millä lämmittäisi. Ireneä kävi sääliksi ja hän lupasi tulla käymään miehensä kanssa siellä vielä tänään. Mennään nyt katsomaan mikä on tilanne. Onko hän laitapuolen kulkija vai mikä on saannut miehen tähän tilaan.

Jokiset ajoivat pienen mökin pihaan. Ikkunoista ei tullut valoa mutta he kuitenkin koputtivat ovelle. Ovea tuli aukaisemaan vanha mies. Hän käveli kovin vaikeasti kun johdatti vieraita asuntoonsa. Taavetti kyseli, että miksi on tultu tälläiseen tilaan. "Tämä niin hullulta tuntuukin kertoa, että oikein hävettää. Olin aikaisemin aviossa mutta me sitten erottiin. Se ero kismitti kovinkin paljon ja kävin istumassa kaljakuppilassa useasti. Sieltä sitten otin erään naisen kerran mukaan. Hän asustikin tässä koko kesän ja vielä pitkälle syksyäkin. Sitten se vaan lähti, eikä kuulunut takaisin. Lähdin käymään kaupassa ja silloin huomasin rahojeni lähteneen. Ilmeisesti tämä nainen oli ne vienyt. Pidin aina rahat kotona mulla kun ei ole tiliä lainkaan. Niillä rahoilla piti ostaa polttopuita liiteriin. Luulin, että pärjäisin seuraavaan eläkkeeseen kun laitan vaatetta vain paljon päälle. Mutta kylmä vaan tuli kun ei voinut ostaa ruokaakaan.

Irma ja Taavetti katsoivat toisiaan." Mitenkäs olisi jos Te lähtisitte meille ainakin yhdeksi yöksi. Söisitte siellä ja kävisitte pesulla. Katsotaan huomenna mitä voisimme asialle tehdä. Onko tämä asunto kylmä". "Kylmähän tämä tevytalo on. Ostin tämän silloin kun erosimme. Eipä paljon maksanutkaan. Vai että Teille minä tulisin häiriöksi. Ei tarvitse pelätä, en minä mikään juoppo ole enkä rosvo. Siksi olenkin sille naiselle vihainen. Hän kun siinä asui niin oppi huomaamaan missä minä rahojani säilytän.

Noustiin autoon ja lähdettiin ajamaan Jokisen taloa kohden. Miksei näistä ihmisistä kukaan puhu. Ehkä tämä talo on niin sivussa ettei siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota.

Auto parkkeerattiin Jokisen pihaan ja astuttiin sisälle. Taavetti laittoi saunan lämpiämään ja Irene kahvin valumaan. Nyt vasta nähtiin kunnaolla tämä mies. "Teillä oli niin pimeää, että emme oikein kasvoja nähneet". "Katkaisivat sähkön kun ei pystynyt sitä maksamaan".

Irene ja Taavetti olivat käyneet navetassa ja tulivat sisälle. Vieras oli nukahtanut keittiön tuoliin ja oli melkein siitä putoamassa. Taavetti nosti miestä istumaan vähän paremmin kun hän kuitenkin heräsi. "Tässäkö minä nukuin, ei sitä tarvitse olla kovinkaan suuri sänky kun uni tulee". Mutta sauna oli lämmin ja miehet menivät kylpemään. Miehet rupattelivat pääasiassa vieraan asioista. Ja miten tälläiseen tilanteeseen oli oikein jouduttu. Vieras oli onnellinen kun tulitte häntä hakemaan, oli lehdestä huomannut se uutisen.

Miehet lähtivät pois saunasta syömään pientä iltapalaa. Ja Irene kävi kylpemässä miesten jälkeen. Kova nälkä oli vieraalla, syödessäänkin hän meinasi nukahtaa. "Ehkä olisi parempi mennä nukkumaan ja jatkaa syömistä taas aamulla". Näin oli tämäkin päivä saatu päätönseen ja oli aika sammuttaa valot.

Jatkuu huomenna
piki