Polkupyörä matka.

Liikuin pyörälläni pienen etelä-suomen kylän laitamia. Olin tehnyt jo yli viiden tunnin pyörämatkan. Takapuoleni pyysi jo pois satulasta mukavemmille istuimille. Ajattelin, että pyöräilen vielä jonkun matkaa jospa joku kylä löytyisi. Ehkä sieltä löytyy jokin baari tai kuppila jossa voisin nauttia vaikka lasillisen olutta.

Kylä avautuikin aivan yllättäen jyrkän kurvin jälkeen. Pysähdyin mäen päälle katselemaan näkymää alaspäin. Koko kylä avautui silmieni eteen. Ei se iso kylä ollut mutta kai sieltä nyt joku kuppila löytyy niin pääsee peppukin nauttimaan pehmeästä tuolista. Hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin laskemaan mäkeä alas kohti janoisten juomapaikkaa.

Ei minun tarvinnut tulevaan juomapaikkaa oikeastaan hakea. Se löytyi yllättävän nopeastikkin. Oranssinvärinen mainoskyltti kertoi nimeksi  "Jaakobin juoma". Laitoin pyöräni lukkoon ja astelin sisälle. Ulko-ovi vinkaisi rasvan puutteesta inhoittavasti. Hämärä juomapaikka iski vahvan tupakansavun silmilleni jotka tästä kauhistuksesta nipistelivät. Kapakki oli melkein tyhjä, ainoastaan yhdessä pöydässä oli hilpeä meno meneillään. Suunnistin kuitenkin tiskille ensin hakemaan juomaa ja sitten valitsin tämän seurueen vierestä pöydän. Aivan vaan sen tähden koska niissä tuoleissa oli pehmusteet, on sitten pepunkin parempi olla.

Naapuri pöydästä alkoi viikon parta kasvoillaan oleva mies kyselemään, mistä päin olen kotoisin. Ja samalla hän pyyteli istumaan heidän pöytäänsä. "Mitäs sinä siellä yksikseen istut, tule tänne juttelemaan". Arvelin, että samahan se on missä sitä tämän yhden lasillisen juo. Siirryi heidän pöytäänsä istumaan kipeytynein pepuin. "Onkos sulla jokin vika" kysyi ensimmäiseksi tämä parrakas mies. Kerroin vain, että peppu on vähän kipeä pitkästä pyörämatkasta johtuen. "Ai urheilija sä ootkin, me ei urheilla kun tän kaljan kanssa, tässä sitä riittää.

Hetkessä tuli selväksi, että juuri tämä parrakas mies oli juuri perinnyt vanhemmilta maatalon. Rahaa oli tullut tilan myynnistä sen verran, että piti oikein tili pankissa avata. Ei ne rahat taskuihin olis mahtuneet. Nyt sitten juodaan niitä rahoja. Kuuntelin miesten iloisia juttuja. Työtön oli tämä parrakas mies, tai kuulemma ei viitsinyt mistään töitä kysellä. Ja omaa maatilaan en kyllä viitsinyt alkaa hoitamaan, karseesti töitä siinä hommassa. Siispä myin koko paskan aika hyvällä hinnalla. Tässä sitä ollaan istuttu jo kuukausi kuluttamassa rahoja eikä loppua vielä ole lähelläkään.

Sain lasini juotua ja oli lähdössä pois. Parrakas mies, muuten Riku, toppuutteli, "etkä helvetti vielä mihinkään lähde, nyt juodaan". Kun tuttavallisesti kerran pyydettiin jäämään niin mikäs mun sitten auttoi kun jäädä. Koitin vielä kertoa, että ei mun tarkoitus ole Teidän kaljojanne juoda. Ei ne mun olekkaan, vaan vain nämä lasissa olevat on meidän. Nyt vaan juot, että saat meidät kiinni. Tulimme tänne jo kolmetuntia sitten kun paikka aukes.

Aloin päästä jo mukavaan vireeseen kaljan voimalla. Pöydän seurue alkoi esittäytymään minulle. Riku tulikin jo selvitettyä. Tuomas istui minun toisella puolella. Hän oli satunnaisissa töissä erään kirvesmiehen mukana. Aina kun oli enemmän töitä, hänet pyydettiin mukaan. Sitten oli vielä Arttu joka koitti autella isäänsä, isä oli maajussi. Ja vielä Ville joka koitti käydä naapurikylässa hitsaamossa. Aina ei hän kuitenkaan töihin pystynyt lähtemään. Nyt olimme tulleet sinuiksi. Vielä Riku kertoi, että ei meitä tarvitse pelätä, me emme tappele. Aikuistautuminen vaan ei tahdo olla vielä heidän juttu.

Heillä oli jäännyt juttu kesken kun minä saavuin juottolaan. Oli kysymyksessä kahden isännän maatöistä ja toisen, Tapani Laitinen nimeltään joka koitti aina vaimoaan mollata varsinkin kun joku vieras oli kyläilemässä. Vaimo joutui monesti siirtymään toiseen huoneeseen koska silmän reunoille alkoi tullaa punainen väri. Itku ei koskaan vaimo Kyllikillä ollut kaukana. Hän koittikin olla aina hiljaa ettei hänen miehensä päässyt häntä oikaisemaan ja loukkaamaan.

Tapani oli kova auttamaan ihmisiä, jos hevosta tai traktoria työssä tarvittiin. Tietenkin hän otti pienen nimelliskorvauksen kun polttoainettä kuitenkin meni. Mutta oli hänellä kiinnostuksen kohteena yksinäiset naisetkin. Traktori seisoi monesti leskinaisten pihassa vaikka ei heillä mitään työtäkään ollut tarjolla. Ja sitten pienessä hiprakassa ajeltiin kotiin. Vaimo kun oli alistettu niin hän pysyi hiljaa isännän kännissä ajeluille.

Toinen maaisäntä Oli Eero Häkkinen. Hänelläkin oli pieni paikka mutta kun oikein kituutti niin kyllä siinä jotenkin pärjäsi. Kaljat oli taas loppu. Jokainen tarrasi kätensä lasiin ja marssittiin tiskille. Tiskille olikin tullut toinen myyjä. Nuori kaunis tyttö tarjoili kaljaa lasiin hymyilevänä kuin kaunis prinsessa. Jotenkin silmäni jäivät toljottamaan tyttöä liian kauan. Tyttö vastasi katseeseen ja kyseli " saisiko olla vielä jotain". Hätkähdin ja sanoin "Ei mitään kiitos. Anteeksi kun jäin tollottamaan, ajatukseni vähän karkaili, anteeksi". Palasimme pöytään ja kysyin vielä Rikulta, "Onko tuo tyttö vapaa vielä". "Jos äkkiä kysyt niin sitten ei ole enään vapaa".
"Tytöstä on tullut hiukan tarkempi. Niin moni jätkä kyselee ja sitten mennään yhteen. Seuraavalla kerralla ei sitten kaveria enään näy. Kysele pian jos oot vakavissas". Pyörähdin takaisin tiskille ja kysyi aivan suoraan tytöltä, "Voitaiskos me tavata paremmissa merkeissä". Tyttö nojautui eteenpäin ja kuiskasi, "Jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Te lähdette illan päätteksi Rikulle jatkamaan juomista ja saunaan. Voin tullakkin mukaan mutta tämä ei sitten ole viimeinen kerta kun sut näen, sopiiko". "Sopii, varmasti sopii ja hymyilimme toisillemme".

Treffit oli tehty ja takapuolikin näköjään nautti siitä. Ei tuntunut enään juurikaan missään peräpään kankeus. Se oli jostain syystä tervehtynyt hyvin. Pöytään palatessani Riku jo huuteli muo takaisin. Kauanhan se treffien tekeminen kesti. Ilmoitin pienellä hymyllä mitä oli käynyt. Riku läpsäytti kädellä muo jalkaa ja tokaisi, "Hyvä".

Juttua jatkettiin pöydässä. Eero Häkkinen kituutteli pienessä maatalossaan. Mutta sitten tapahtui kummia kun Eeron Vaimo Alisa alkoi ryyppäämään. Eikä siinä kauaakaan mennyt kun Eero seurasi Alisaa. Molemmat istuivat keittiössä ja ryystivät kaljaa ja viinaa. Ei siinä kauaakaan mennyt kun tili oli tyhjä. Vähän kerrassaan laitettiin karjaa teurasautoon. Mutta sitten loppui karja.

Sitten käytiin pienen metsän kimppuun. Tukkireki hevosen perään ja metsään kaatelemään tukkipuita. Apuun soitettiin myös Lahtisen Tapani. Puita kaadettiin ja viinaa juotiin. Illalla jatkettiin juomista Eeron asunnossa. Laitinen Tapanin hevonen juoksi välillä kotiin kun ei Tapani muistanut sitä laittaa kiinni. Tapanin vaimo riisui hevosen valjaista ja laittoi hevoselle syötävät.
Välillä Tapani haki naapuritaloista Eeroa. Oli kuulemma putonut etureestä pimeällä taipaleella. Jostain se Eerokin sitten taas löytyi ja seurravana päivänä jatkettiin taas puiden kaatoa.

Ja niin tuli aika, että metsä oli tyhjä. Muutama kitukasvuinen kuusi vielä metsässä kasvoi mutta niistä ei saannut edes joulukuusta. Metsäyhtiön mies kävi mittaamassa puut ja maksoi rahat Eeron tilille. Ja sitten taas juotiin. Metsurimiehet ja Eeron vaimo Alisa olivat laihtuneet oikein merkittävästi.

Lopulta loppuivat rahat. Ja Alisa sekä Eero kävelivät kunnan luukulle kyselemään rahaa. Eihän sitä rahaa heti luvattu kun piti saada hiukan tietojakin ensin.
Uudestaan käveli pariskunta sosiaalitoimiston luukulle. Nainen tutki papereita ja virkkoi seuraavaa. "Teille on tullut aika iso raha tilille että pitää vähän omalta esimieheltä kysellä asiaa".

Lopulta tuli kirje sosiaalitoimistolta, että laskelmien mukaan Teidän pitää tulla omilla toimeen ainakin kolme kuukautta. Se oli riipaiseva uutinen. Pariskunnasta tuli kiukkuinen. Tiellä ohi kulkevat ihmiset kuulivat talossa miehen ja naisen huutoa. Ehkä siellä käytiin myöskin väkivaltaa.

Lopulta Alisa oli ottanut jotain myrkkyä ja kuoli pois. Eero kun lopulta löysi vaimonsa kuolleena otti hänkin samaa myrkkyä ja kuoli pois. Niin päättyi heidän osaltaan ryyppääminen. Ja lapsilla oli paha mieli.

Laitisen Tapanillakin oli ilmeisesti rahat menneet myöskin samassa juopettelussa. Tapania kun ei löytynyt eräänä iltana, lähti Kyllikki vaimo häntä etsimään. Lopulta puimalan ylisiltä löytyi Tapani roikkumassa köyden jatkeena. Kyllikki leikkasi köyden poikki ja Tapani putosi lattialle. Ambulanssi vei Tapanin huutaen sairaalaan.
Kyllä Tapani siitä selvisi kuitenkin. Mutta oli lääkäri ollut hänelle vihainen. "Kuules Tapani, älä sinä enään leiki lenkkinarujen kanssa siinä voi mennä henki".
Tapani saapui kotiinsa ja ei ollut lainkaan häpeissään narun jättämästä jäljestä kaulassaan. Työpaidossa avattiin ylimmäiset napit ja käärittiin paitaa alemmaksi että narun jättämä jälki kunnolla näkyi.

Tarina oli tullut päätökseen. Pöydässä oli hiljainen hetki. Lopulta Riku sanoi, että älkää pojat nyt vaan juoko itseänne hengiltä. Mutta nyt lähdetään heille ryyppäämään ja mennään saunaan. Riku vinkkasi muo, että kerros tytölle mihinkä mennään. Tyttö tiesi kuvion jo tarkkaan mutta kävin kuitenkin hänen luonaan vielä. Tyttö sanoi, että tulen kohta perässä, paikka on tässä ihan lähellä.

JATKUU

piki

Kun etumus alkaa täyttymään, osa kaksi.

Nyt oltiin mökillä tutustuttu. Lomaakin oli jäljellä vielä ruhtinaallisesti. Aikuiset monesti istuivat sisällä koska silloin oli helpompi päästellä tunteita valloilleen. Vielä se tuntuu olevat varsin kiihkeää vaikka kumpikin ovat jo entisessä elämässä rakkauden huipulla käyneet useasti. Mutta onhan se tietenkin aina uutta kun kanssa rakastaja vaihtuu. Ja onhan molemmilla tietenkin jo useampi vuosi kulunut tämän tapaisista leikeistä.

Nuoret taas halusivat olla ulkona kun Harrilla oli se pullotus juttu meneillään. Ulkona pystyi sitä ärhäköintiä paremmin piilottamaan. Liisa kyllä monesti pyysi Harria heidän mökkinsä sisälle kun vanhemmat istuivat ja lempivät salaa Ilarin mökissä.  Harrilla se mökkiin meno Liisan kanssa ei ollut tietenkään mikään helppo nakki. Jotain oli Harrin tehtävä, että etumus jättäisi hänet rauhaan edes hetkeksi. Nukkumaan mennessäkin ei tarvinnyt kun hetken ajatella Liisaa niin tapaus oli taas päällä.

Iltaisin Harri koitti katsella vanhoja naistentehtiä joissa oli lääkäri-palsta. Löytyisikö sieltä hiukan valaistusta hänen herkkyyteen. Mutta niissä lehdissä puhuttiin vain naisten ongelmista. Miehet eivät näy saavan mitään apua ongelmiin. Eräs nainen kyllä kirjoitti hiukan sivuavasta aiheesta lehden palstoille. Hänen mies oli jo neljäkymmentä vuotta vanha. Hänen elin alkoi reakoimaan aina kun nainen oli vähissä vaatteissa. Uimarannoilla tai kun vaimo riisuitui yöpuulle. Tuska oli sietämätön, eikä vaimo pitänyt siitäkään, että olisi heittäytynyt rakkauden siiville joka ilta. Miehen mukaan sitä oli vain kärsittävä.

Lehdet saivat olla, jotain muuta piti kokeilla. Ennen nukahtamista Harri päätti rohkaista mielensä ja kävellä kahden kilometrin päähän kauppaan. Jospa hän uskaltaisi ostaa kumipakkauksen. Sitä on vaan kokeiltava, riittääkö rohkeus.

Aamulla ennen yhdeksää lähti Harri kävelemään kyläkauppaa kohden. Ehkä ei aamusta ole vielä asiakkaita kaupassa että hän kehtaa kassalla vilauttaa kumipakkausta.
Kauppa olikin hiljainen ja mies oli kassalla. Harri luuli, että nythän tämä käykin helposti. Juuri kun Harri oli nostanut kumipakkauksen käteensä ja laittamassa sitä kassalle, törmäsi vanhempi nainen sisälle kauppaan. Harri heitti paketin takaisin laatikkoon. Mutta kauppias näki tämän tilanteen ja pyysi kohteliaasti Harrilta rahaa ja sanoi, että pistä vain paketti taskuun. Huh huh olipa se kiusallinen tilanne, ajatteli poika kaupan pihalla ja lähti kävelemään mökille.

Matkalla hän ajatteli, että mitenkä Liisan saisi käsittämään asian. Ehkä sitä pitäisi vain ensin puhua ja jos vaikka illan hämärässä sitten voisi yhden kumin käyttää. Jospa se auttaisi Harrin elimen vikurointiin.

Kotiin päästyä olivat jo Ulla ja Ilari pihalla. Liisa kuulemma nukkui vielä. Ulla pyysi Harria menemään herättämään Liisaa. Nythän voisi samalla Liisalle puhua, jos poikuudet menetettäisiin illalla.
Harri meni hiljaa sisälle ja käveli Liisan sängyn viereen. Siinä nukkui Liisa rauhaisaa unta. Olipas vaikeaa koskea Liisan olkapäähän ja sanoa hellästi, "Herää Liisa". Liisa säpsähti ja kirkaisi. Hän vaistosi, että nyt ei herätys ollut tavan mukainen äidin herätys. Harri istahti sängylle Liisan viereen. Hänen piti puhua aivan vain suoraan, että ollaanko illalla silleen. Mutta sanat tietenkin tarttuivat suuhun kiinni. Ei siitä mitään tullut ja Liisa pyysi Harria lähtemään ulos että hän saa vaatteet päälle.

Koko päivän yritti Harri Liisalle puhua poikuuden menettämisestä mutta ei vain ne sanat sieltä suusta tulleet ulos. Ilta alkoi jo hämärtymään ja Harri koitti vielä kerran kysyä ja jollain eleellä sitä todistaa, että nyt on aika tullut rakasteluun.
 Hän otti kaulasta Liisaa kiinni ja ei vetänyt lantiotaan irti Liisasta. Liisa tunsi heti Harrilla olevan jotain kovaa haarustassaan. Liisa puristi Harria kovaa kaulasta ja liikautti lantiotaan aivan kuin merkiksi lupaukselle.
Harri kuiskasi Liisan korvaan, "Mihinkä me mentäis". Pimeässä ei viitsi metsäänkään lähteä, ehkä Harrin huone olisi yläkerrassa paras paikka.

Nuoret kiipesivät Harrin huoneeseen. Valoja ei laitettu kun kuitenkin molemmat häpesivät tulevaa tilannetta paljon. Liisa oli aivan jännittynyt ja hän sanoikin, että otatko sitten pois jos muo sattuu.
Harri jäi asettamaan kumia miehisyytensä päälle. Suutelimiset oli jo tehty ja kumpikin kiihottuneina odotti tulevaa tapahtumaa.
Nyt oltiin tultu jo siihen tilanteeseen, että varsinainen tapahtuma oli alkamassa. Harrilla tahtoi jo tykki ampua monta kertaa koko alku toimenpiteiden aikana. Mutta nyt hän työnsi miehisyytensä varovasti Liisan arvaamattomaan aarteen sisään. Siinä samalla Harrin suusta pääsi ähkäisy ja Liisa tunsi jotain pullistumaa sisällään. Nyt Harria hävetti kun hän veti aseensa pois Liisasta. Liisa kuitenkin tarrasi Harria kaulasta ja suuteli ja suuteli, ettei loppua tahtonut tulla. Tyttö lohdutteli poikaa, että kyllä se vielä kauemminkin kestää kun tulee ensin pois nuo hätäsemmät.

Ensimmäiset kosketukset oli saatu. Tuntui kuin tämä olisi entistä enemmän lähentänyt parinsuhteita. Nuoret jäivät kuitenkin vielä yläkertaan. He pitivät toisistaan kiinni, halasivat ja suutelivat toisiaan. Ja ei ainakaan vielä Harrin elin alkanut lainkaan temppuilemaan. Ehkä se odotteli kuin lapsi ensimmäistä jouluaan.

Hiljaista oli myöskin alakerrassa. Siellä oli myöskin tehty lähempää tuttavuutta toistensa kanssa. Ehkä nyt olivat miehet naisilleen antaneet lupauksen olla heidän kanssaan, nyt he olivat pareja.

Ilarilta loppui loma ja hän alkoi poikansa kanssa pakkaamaan autoaan aamusta. Mutta niin tekivät myöskin naapurin naiset. Heillä oli vielä lomaa pari viikkoa jäljellä mutta eivät he jää tänne kaksistaan kun miehet lähtevät pois. Ja niin pakattiin tavarat autoihin ja laitettiin mökit kuntoon. Vielähän on kesää jäljellä, että viikonloppuisin tänne tullaan vielä monta kertaa.

Ensin ajettiin Ilarin ja Harrin kotiin. Heillä oli omakotitalo, jossa rinnetontti näkyi olevan hyvin hoidettu. Miesten asuinpaikan pihalla oli myöskin kukkia joita Ulla lähti kiireesti tutkimaan lähemmin. Nuoret taas vetäytyivät Harrin huoneeseen. Harri oli onnellinen kun etumus ei suuremmin reakoinnut vaikka huoneeseen päästyään nuoret halasivat ja suutelivat. Vasta sitten kun kädet hiukan lipuivat aremmille alueille, alkoi jo miehisyys heräämään. Mutta nyt alkoi eteisestä kuulumaan kolinaa kun Liisa ja Ilari tulivat sisälle katsomaan huoneita. Nuoret vetäytyivät erilleen istumaan kun mitään ei olisi tapahtunut.

Ilari alkoi keittämään kahvia ja kaikki kokoontuivat keittiön pöydän ääreen. Siinä jokainen totisina katsoivat toisiaan mutta kun jännitys oli jo päässyt huippuunsa räjähtivät kaikki nauramaan. Erikoinen oli ollut heillä mökkireissu. Ehkä ei tälläistä tapahtumaa olisi käynnyt jos ei olisi Harrin vartalo alkanut reakoimaan. Luonto kun vaan on sellainen, että se saa aikaan erikoisia tilanteita.
Ehkä tämä oli hyväkin, sillä kyllähän Ullan ja Ilarinkin piti vielä saada kosketus vastakkaista sukupuolta kohtaan. Turha jäädä ihmettelemään eroa enää josta oli kulunut jo kymmenisen vuotta. Se piti jättää vaan taakse ja olla onnellisia näistä kahdesta lapsesta, kahdesta hienosta lapsesta.

Kahvia ja leipää nautittiin hilpeässä seurassa. Mitään suunnitelmia ei tehty tulevalle elämälle vaan edetään asioissa pikku hiljaa.
Kahvin jälkeen lähdettiin katsomaan tyttöjen asuntoa. Mukava nähdä heidänkin asuinsijat. Matka oli lyhyt, sillä Ilarin laittama trippimittari näytti kahtatoista kilometriä. Autot pysäköitiin parkkipaikalle ja käveltiin rivitalon edessä kulkevaa tietä Ullan kotiin. Kaunis koti avautui miesten silmien eteen. Heti huomattiin, että asunto oli kovinkin naisten rakentama koti.
Liisa otti Harria kädestä kiinni ja askeleet suuntautuivat Liisan huoneesseen. Harri silmäili huonetta joka oli varsin erilainen kun hänen huone. Valkoista oli paljon ja löytyi huoneesta vaaleapunaistakin. Huone oli niin puhtaan oloinen ettei Harri tahtonut uskaltaa istua mihinkään. Liisa kuitenkin veti Harrin kädestä istumaan hänen viereensä valkoiselle peitteelle. Sitten halattiin ja suudeltiin oli niin hyvä olla.

Ulla huuteli nuoria tulemaan keittiöön ottamaan pientä tarjottavaa. Samalla leikkimielisesti suunniteltiin yhteisiä tapahtumia. Ilari lupasi tulla Harrin kanssa autolla yhdessä treffeille. Harri ei oikein käsittänyt, että miksi meidän yhdessä pitää tulla, hän ainakin tulee linja-autolla.
Nyt oli kuitenkin toisten kodit nähty. Eteenpäin tässä tietenkin mennään mutta kai asiat hoituvat siitä pikkuhiljaa.

Koulut alkoivat ja vanhempien työt. Nuoret vuoronperään huristelivat toistensa kotiin. Läksyjä tehtiin yhdessä vaikka eivät nuoret samassa koulussa olleetkaan. Ulla ja Ilari tapailivat myöskin, vaikka hiukan harvenpaa. Mökilläkin käytiin vielä yhdessä kun oli hyviä ilmoja. Kiinteältä tuntui molenpien parien suhteet.

Aikaa kului jo yksi vuosi. Vanhemmilla alkoi keskustelut, siunaammeko liiton vai olemmeko avoparina. Sekä kumpaan taloon muutetaan asumaan. Tuntui turhalta maksaa ja pitää yllä molempia taloja kun yhdessä kuitenkin ollaan. Ja kun vielä kaikki tuntui suhteiden mukaan menevän hyvin. Erikoiselta se tietenkin tuntui nuorten kohdalta. He olivat samaa perhettä, kuitenkin lapset rakastivat toisiaan.

LOPPU
piki

Kun etumus alkaa täyttymään.

Kuuma kesä oli tuonut Harrin isän kesämökin viereen uudet asukkaat. Harri oli koittanut seurata uusia naapureita salaa, mimmoista väkeä he oikein ovat. Sen hän oli saannut selville, että ilmeisesti äiti ja nuori hänen ikäisensä tyttö olivat useasti olleet ulkona. Ketään miestä hän ei ollut nähnyt.

Harri ei oikein tykännyt koko kesämökillä olosta. Vaikkakin hän oli erittäin kaino ja hiljainen niin hän olisi kuitenkin halunnut olla siellä missä hänen kaverinsa olivat. Mutta jotenkin nyt kului aika kun hän pusikoissa piilekseli ja koitti nähdä naapurissa asuvan tytön kasvot. Jotain mielenkiintoista oli tullut Harrin elämään, hän alkoi kiinnostumaan tytöistä.

Mutta vaikealta tuntui kuitenkin päästä niin lähelle naapurin tonttia, että olisi nähnyt tytön oikein läheltä. Mutta kerran hän päätti rohkaista mielensä. Hän kun huomasi tytön menevän bikineissään laiturille päin hän otti veneen ja souteli naapurin laiturille päin. Kohdalla hän kainosti vilkutti kämmenellään tytölle joka yllättäen vastasikin vilkutteluun. Tyttö jopa huusi veneessä istuvalle Harrille "Taitaa tulla taas lämmin päivä". "Tietenkin" Harri vastasi "Niin tulee".

Jotenkin siinä alkoivat kemiat lähentymään ja Harri jopa kainoudesta huolimatta kyseli tytöltä, että "Mistä päin Te oikein olette". Vene lipui naapurin laituriin kiinni. Liisa, joka oli tullut jo äkkisten esittelyjen tiimellyksessä selville, pyysi Harria tulemaan laiturille istumaan. Ja niin nousi poika laiturille lähelle tyttöä istumaan. Kainolta tuntui nuorten ensitapaaminen. Ei oikein tahtoneet asiat lähteä liikkeelle. Hymyiltiin mutta ei katsottu silmiin vaan hymyt paremminkin kohdistautuivat polviin.

Hetken päästä kuului Harrin isän, Ilarin huuto, "Harri, Harri". Harri vastasi olevansa naapurin laiturilla. Liisan äiti kuuli myöskin huudon ja tuli mökistään ulos. Tietenkin hän tepsutteli laiturille kun äitien tehtävänä on mennä vahtimaan kun vieras poika siellä istuu heidän tytön vieressä. Eihän Harri nyt aivan vieressä ollut mutta melko lähellä kuitenkin. Äiti esitteli itsensä Ullaksi ja sanoi olevansa Liisan äiti. Harrin isä oli tullut omalle laiturilleen ja uusi poikaa syömään. "Tullaan, tullaan", voitaisko me lähteä syönnin jälkeen vähän soutelemaan. Niin tuli Liisan äidiltä lupa ja Harri onnesta jäykkänä souteli kotilaituriin.

Nopeasti oli poika syönnyt ja kiirehti veneelle. Isä koitti kysellä asioita naapurista mutta ei Harri sellaisia kerinnyt kertoa. Hänellä oli kiire mennä odottelemaan Liisaa heidän laiturin viereen. Niin tuntui Harrista jotenkin mukavalta. Nyt hän alkoi viihtymään tällä mökillä. Outo tunne tuntui boksereiden sisällä. Hänen miehisyytensä alkoi myöskin heräämään. Ei tiennyt poika mitenkä jalat oikein pitäisi ettei nappulan herääminen vain osuisi tytön silmiin. Lopulta hän työnsi nappulansa jalkojen väliin rauhoittumaan. Ehkä hän nyt pystyy soutelemaan jalat aivan kiinni toisiaan.
Lopulta Liisa tuli laiturille. Hän halusi tulla Harrin viereen istumaan kun näin he useasti soutavat äidin kanssa. Molemmilla on oma mela vedettävänään. Liisa kertoi, että välillä mennään ihan ympyrää kun äiti vetelee liian kovaa.
Harri oli tuskissaan kun etumuskaveri ei tahtonut rauhoittua millään. Hän koitti ajatella muita asioita mutta ei sekään auttanut kun Liisa istui niin lähellä, että kyljet välillä ottivat toisiinsa kiinni.

Harri päättikin ehdottaa, että lähtisimme kävelemään pikkutietä järven reunaa. Ehkä se olisi parempi kun voisimme kävellä hivenen erillään toisistamme. Liisa suostuikin Harrin ehdotukseen. Vene ajettiin rantaan ja vaikeroiden poika nousi pystyyn. Niin tuntuikin, että Harrin elollisin veitikka rauhoittui. Hän huojentui kun ei ollut sellainen tuskainen olo. Hän ajatteli, että Liisa olisi varmaan luullut, että minä olin halukas lähentelemään tyttöä jos hän olisi nähnyt hänen oireensa. Ehkä se vaan on sellaista ensioireita kun ei ole koskaan ollut kenenkään tytön kanssa kahdestaan lähekkäin.

Niin lähtivät nuoret kävelemään pikkutietä järven reunaa. Kovin oli nuorilla hauskaa kävellessään. Hetki kävellessä muisti Harri tienvieressä paikan jossa kasvoivat niittykukat. Sinne nuoret asteli ja kävivät vatsalleen ruohikkoon. Nyt he olivat piilossa muitten katseilta, kun pitkä ruoho ja kedon kukat piiloittivat heidät nurmen sisään. Siellä loikoiltiin erilaisissa asennoissa. Kuitenkaan ei mitää lähentelyjä tehty, piti edetä varovasti. Kummallakaa ei ollut aikaisempaa kokemusta seurustelusta. He olivat aivan uusi pari ja melkolailla tietämättömiäkin asioista. Kyllähän he sen tiesivät miten pitää olla jos ollaan yhdynnässä, senhän opettaa jo koulukin. Ja muitakin paikkoja tietenkin josta ne asiat saa helposti selville. Mutta ei heillä nyt ensimmäiseksi tulleet sellaiset ajatukset mieleen. Se on vain se miehen ruumis sellainen, että jokin paikka kyllä alkaa heti temppuilee kun pääsee ensimmäisen kerran tytön lähelle. Ehkä se luoja tyhmempiä sillä hiukan auttaa. Ihan vaan tiedoksi, että sillä kapistuksella on muitakin tehtäviä kuin pelkkä pissaaminen.

Käsi kädessä kuljettiin ja tuntui kun he olisivat olleet äärettömän rakastuneita. Rakkauden asioista ei vielä oltu puhuttu mitään. Mutta jotain sinnepäin oli asiat kääntymässä. Nyt kuitenkaan ei puhuttu kuin heitä lähellä olevista asioista. Esimerkin rakkaudesta eivät oikein innoittaneet kumpaakaan nuorta, sillä molempien vanhemmat olivat eronneet. Ei se tietenkään kannustanut vaikka ei sekään tietenkään tullut mieleen. Nyt oli vain tärkeää kävellä ja vain olla kaksistaan.

Ilta tuli ja oli jo pakko erota. Molemmat nuoret vastahakoisesti siirtyivät omiin mökkeihin. Illalla he eivät tahtoneet vastata vanhempien pyyntöihin tai kysymyksiin, niin omissa mailmoissaan nuoret olivat.

Yö oli nukuttu ja nuoret jo aikaisin siirtyivät teranssille katselemaan jospa näkisivät toisensa heti aamusta. Harri istui leputuolissa katse suoraan naapurin ovelle. Liisaa ei vielä näkynyt eikä hänen äitiään. Harrin isäkin tuli kahviansa juomaan teranssille. Hän oli sen verran kuullut pojaltaan, että Ulla on myöskin eronnut. Ja he asuvat aika lähellä meitä. Vaivaiset kaksikymmentäkilometriä on vain välimatkaa.
Ehkä Ilarikin oli naista vailla. Siksi kai hänkin tuli ulos istumaan, jos vaikka voisi jonkin asian toimittaan naapurin naiselle. Helpompihan sitä on nuorten välityksellä ottaa samalla juttua naapurin rouvan kanssa.

Naapurin ovi aukesi ja äiti tuli ensin ulos. Miehet eivät puhuneet vielä mitään mutta vasta sitten kun Liisa tuli ulos, huusi Harri "Hyvää huomenta". Vastaukset tulivat heti takaisin ja samalla siirtyi Ilarikin lähemmäksi naapurin rajaa esittäytymään. Syttyikö tänään uusi rakkaus. Ainakin jos voisi molempien hymyistä sen päätellä. Nuorethan hymyilivät toisilleen sitä nuorten viatonta, luonnollista, kaunista hymyä.

Siinä tapaamisella suunniteltiin jo illanistujaisia grillauksien merkeissä. Samallahan sitä voi tutustua naapureihin oikein kunnolla.
Nuoret kävelivät omia polkujaan ja vanhemmat kurkkivat syrjäsilmällä naapurien puolelle jospa siellä näkyisi Ulla tai toisella pihalla Ilari. Ehkä ainakin kiinnostus oli herännyt. Grillauksen jälkeen näkee sitten, onko pitkäaikaisempaa seurustelua tarjolla vanhemmalla väellä.

Koitti iltapäivä ja Liisa äiti Ullan kanssa saapui Ilarin ja Harrin vieraaksi. Ilari oli jo laittanut puugrillin lämpimään ja hiukan napostellut miehen kaatajaa aina kun sisällä kävi. Ehkä hän halusi olla hiukan vapaantunut, sillä häntäkin vaivasi jännitys kun vieraan ihmisen tapaa.
Ensiksi oikein hienosti käteltiin ja koitettiin hiukan jäykästi halatakkin kun kuitenkin oltiin mökkinaapureita. Suhteethan piti pitää kunnossa ja ehkä hiukan parempaakin kun naapureita ollaan. Ensin katseltiin Ilarin mökkiä ja hiukan tontin rajoja. Jotensakin juttelut lähtivät hienosti liikkeelle kun oli kuitenkin samoista asioista kysymys. Nuoret eivät tontinkulmia lähteneet katsomaan vaan viihtyivät paremminkin kaksistaan laiturilla. Heillä oli toisenlaiset asiat meneillään. Nyt jo puhuttiin heidän harrastuksista ja kuinka oikein tapaillaan jos halutaan olla kahdestaan. Liisa kertoikin, että hän ei varmaa kovin myöhään saa olla ulkona, tuntee kuitenkin äidin.

 Mutta grilli oli jo kuuma ja Ilari alkoi kasaamaan erilaisia pihvejä, makkaroita ja vihanneksi grillin ritilälle. Hän oli ostanut tarjottavaa liikaakin kun oli vähän outo, kuinka paljon kukin oikein syö. Hänen vaimonsa oli ennen kaikki tarjottavat ostanut, niin Ilarilla ei oikein ollut tuntumaa vielä kaikkiin asioihin. Kyllähän hän tiesi ettei naiset paljon syö ja varsinkaan nämä laihat naapurit. Mutta kun se vaan olisi vielä kurjempaa jos tarjottavat loppuisivat.
Viinipullo ja limut haettiin vielä ulos, että jokainen pystyi kuivat huulet hiukan kastelemaan. Yksiin tuntuivat menevän aikuistenkin jutut. Kyntömiestä kyseli Ulla kun hänellä on vanhan pellon osa tonttina. Hän oli ajatellut, että siihen saisi helposti pienen kasvimaan. Ilari tunsi jo paikallisia kun oli täällä asunut kymmenen vuotta. Maapaikkoja on parikin kun tänne mökille ajetaan. Ilari kohteliaasti lupasi kysellä kyntäjän paikalle, että keväällä olisi sitten paikka mihinkä voisi siemenet työntää.

Ruokaa syötiin ja kertoiltiin menneistä. Ja viini sekä olut oli vapauttaneet puheet jo hiukan lähempiinkin asioihin. Ilari halusi kertoa erostaan ensin, että tulee selväksi sekin asia.
Kukkasten kantajana vaimolleen hän oli aika outo. Ei hän tiennyt, että kukaan hänen kavereistaan olisi vaimolleen kukkia viennyt. Mutta kerran hän oli kuunellut radiota jossa puhuttiin avioliitosta. Siinä tuotiin esiin, sellaisia seikkoja kun kukkasten vientiä vaimolle sekä liittoa pitää vahvistaa aina uusilla asioilla. Ravintolassa käyntejä rakastelun muutoksia ja sen sellaista.

Olin hiukan juhlinut kaverini synttäreillä. Pienessä porukassa siellä oltiin ja naisia ei ollut kuin kaverini vaimo paikalla. Kun juhlat päättyivät ja kotiin tullessa kömpisin vaimoni viereen lempeään uneen. Aamulla oli hiukan rauhaton olo niinkuin aina juhlimisen jälkeen. Siinä istuessani tuli tuo mainittu radio-ohjelma mieleen. Ajattelinkin ilman mitään lupaa lähteä polkupyörällä ajelemaan kukkakauppaan. Ihan vain siksi kun oli vaimo ollut pojan kanssa kotona ja minä vain olin juhlimassa.
Kukat ostin ja polkaisin kotiin vaimon luo ja ojensin kukat hänelle. Vaimon kasvoille tuli ensin hymy, mutta se muuttui hetkessä vihaiseksi ilmeeksi. Aloin kuulemaan solvauksia vieraista naisista eilisissä juhlissa. Ei auttanut väliin kertoa, että ei siellä ollut kuin kaverini vaimo, muut olivat miehiä. Olihan siellä yksi nainen jota olin kuullemma lähennellyt, vaan kun en ollut. Mutta ei sekään mitään auttanut.

Töissä kerroin tämän kukkakimppuasian kaverilleni. Ajattelin että ne ovat viimeiset kukkaset jotka vaimolleni ostan. Kaverini meinasi, että jos hän vaikka soittaa vaimolles ja kertoo asian, ettei siellä kukaan ollut niin kännissä että olisi hänen vaimoaan vikitellyt. En halunut, että kukaan muu sotkeutuu enään tähän asiaan.
Tästä eteenpäin sain kuunnella jatkuvaa piikittelyä naisasioista. Oliskos tuon naisen kanssa kiva kävellä tai olla sänkykamarissa. Vaikka sinne väliin koitin kertoa, että suo mä rakastan ja en halua muiden naisten kanssa olla, se vain pahensi asiaa. Silloin alkoi ääni nousemaan vaimoni suusta ja se meni aivan hillittömälle tasolle.

Kuukaudenpäivät joka päivä sitä piikittelyä kuuntelin. Kun sitten eräänä päivänä kun tulin töistä oli vaimo lähtenyt. Pöydällä oli lappu, hae poika tarhasta, sinne en enään tule enkä mitään hae. Avioero paperit tulevat postissa. Yrityn monena päivänä soitella vaimoni numeroon mutta ei siihen kukaan vastannut.

Poika kasvoi ja siirtyi kouluun. Toiselle luokalle mennessä ostin Harrille puhelimen. Kehoitin Harria lähettämään äidilleen viestin ja kirjoittamaan puhelinnumeron siihen myöskin. Muutama päivä jälkeenpäin Harrin äiti soitti ja kyseli onko meillä ollut naisia. Kuulin Harrin kertovan ettei täällä ole ketään ollut.

Ei ole Harrin äiti monestikkaan soittanut eikä Harrikaan. Ei äidillä ole oikein muuta asiaa kuin kysellä onko täällä naisia ollut. Ei soittele pojan synttäreillä ei jouluna eikä mitään synttärirahaa ole tullut koskaan. Siitä asti olemme asuneet pojan kanssa kaksistaan ilman mitään naista.

Ullaan otti tämä kertomus niin vahvasti, että hän joutui kuivaamaan silmiään monta kertaa.

Niin tuli ero kun pienen kukkakimpun ostin. Ehkä olis pitänyt ensin pihalta hakea voikukkia, ehkä tälläinen pehmeämpi lähestyminen olisi ollut parempi ensin.

Ulla halasi Ilaria ja vuodatti kyyneliään valtoimenaan. Ullalla oli mies lähtenyt kävelemään ilman että olisi mitään sanonut. Ei hän ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota kun hän monesti lähti lenkille tai käymään naapurissa ilman että olisi mitään sanonut. Hän vaan lähti ja seuraavana päivänä tuli viesti. Otan eron ja en hae mitään sieltä, eropaperit tulevat meille. Liisan saadessa puhelimen hän koitti isän puhelimeen soitella mutta ei hän vastannut. Tekstarilla hän laittoi myös puhelinnumeronsa mutta ei hänestä mitään kuulunut enään.

Tapauksissa oli paljon samaakin. Pois muuttaneet puolisot ovat aivan hiljaa. Onko se sitten parempi näin, ainakaan ei tarvitse huutaa toisilleen. Viinit otettiin kertomusten päälle. Ullaan otti molemmat kertomukset aika kovin. Itkusta ei tahtonut tulla loppua. Vaikka Ilari koitti puhua muistakin asioista niin aina välillä Ulla purskahti itkuun. Voihan olla, että viinin ja kaljan juonti auttoi tätä itkemistä.

Niin oli kaksi suhdetta saannut ikävän lopun. Rakkaussuhteet loppuivat ja tuli toinen tapa elää yhden lapsen kanssa.Mutta nyt tuntui, että uudet suhteet ovat alkamassa. Harri ensin kiinnostui naapurin Liisatyttöön. Ja heti melkein perään Harrin isä, Ilari kiinnostui naapurin Ulla äitiin.

Nuoret halailivat laiturilla ja pieniä pusujakin annettiin illan hämärtyessä poskelle. Harri vaan taas joutui pitämään alavartaloaan hiukan kauempana Liisasta. Hän ei halunut, että Liisa heti toisena päivänä suuttuisi hänelle tai jo vakavissaan antaisi kämmenellä iskun poskelle.

Isä ja äiti istuivat teranssilla jo aivan vierekkäin. He pitivät toisiansa kädestä kiinni ja aina välillä pienet suukotkin löysivät toisen suun. Joskus pyörähdettiin mökissä jossa jo intohimo sai kunnolla vallan. Siellä suudeltiin pitkään ja kädet seilasivat toistensa keholla silittäen ja puristaen hellästi kuitenkin. Tärkeät paikat heilläkin jäivät vielä löytämättä. Ehkä kaikki unohtuu kun kumpikaan ei ole vastakkaista sukupuolta päässyt moneen vuoteen tutkimaan.

Entiset suhteet haluttiin unohtaa ja niistä ei enään puhuta jos ei toinen halua. Nyt oli alkamassa uudet suhteet, niin isällä kuin pojallakin. Niin äidillä kuin tyttärelläkin. Kaikkein parasta tulisi olemaan seurustelu kun mökkilomat on vietetty. Isä ja poika pääsisivät samalla kyydillä samaan taloon. Ehkä se on hyväkin, että pääsevät vanhemmat hiukan seuraamaan nuorten seurustelua. Ehkä ei nyt sentään lapsia vielä odoteta näin nuorelta liitolta kuitenkaan.

JATKUU
piki