Polkupyörä matka.

Liikuin pyörälläni pienen etelä-suomen kylän laitamia. Olin tehnyt jo yli viiden tunnin pyörämatkan. Takapuoleni pyysi jo pois satulasta mukavemmille istuimille. Ajattelin, että pyöräilen vielä jonkun matkaa jospa joku kylä löytyisi. Ehkä sieltä löytyy jokin baari tai kuppila jossa voisin nauttia vaikka lasillisen olutta.

Kylä avautuikin aivan yllättäen jyrkän kurvin jälkeen. Pysähdyin mäen päälle katselemaan näkymää alaspäin. Koko kylä avautui silmieni eteen. Ei se iso kylä ollut mutta kai sieltä nyt joku kuppila löytyy niin pääsee peppukin nauttimaan pehmeästä tuolista. Hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin laskemaan mäkeä alas kohti janoisten juomapaikkaa.

Ei minun tarvinnut tulevaan juomapaikkaa oikeastaan hakea. Se löytyi yllättävän nopeastikkin. Oranssinvärinen mainoskyltti kertoi nimeksi  "Jaakobin juoma". Laitoin pyöräni lukkoon ja astelin sisälle. Ulko-ovi vinkaisi rasvan puutteesta inhoittavasti. Hämärä juomapaikka iski vahvan tupakansavun silmilleni jotka tästä kauhistuksesta nipistelivät. Kapakki oli melkein tyhjä, ainoastaan yhdessä pöydässä oli hilpeä meno meneillään. Suunnistin kuitenkin tiskille ensin hakemaan juomaa ja sitten valitsin tämän seurueen vierestä pöydän. Aivan vaan sen tähden koska niissä tuoleissa oli pehmusteet, on sitten pepunkin parempi olla.

Naapuri pöydästä alkoi viikon parta kasvoillaan oleva mies kyselemään, mistä päin olen kotoisin. Ja samalla hän pyyteli istumaan heidän pöytäänsä. "Mitäs sinä siellä yksikseen istut, tule tänne juttelemaan". Arvelin, että samahan se on missä sitä tämän yhden lasillisen juo. Siirryi heidän pöytäänsä istumaan kipeytynein pepuin. "Onkos sulla jokin vika" kysyi ensimmäiseksi tämä parrakas mies. Kerroin vain, että peppu on vähän kipeä pitkästä pyörämatkasta johtuen. "Ai urheilija sä ootkin, me ei urheilla kun tän kaljan kanssa, tässä sitä riittää.

Hetkessä tuli selväksi, että juuri tämä parrakas mies oli juuri perinnyt vanhemmilta maatalon. Rahaa oli tullut tilan myynnistä sen verran, että piti oikein tili pankissa avata. Ei ne rahat taskuihin olis mahtuneet. Nyt sitten juodaan niitä rahoja. Kuuntelin miesten iloisia juttuja. Työtön oli tämä parrakas mies, tai kuulemma ei viitsinyt mistään töitä kysellä. Ja omaa maatilaan en kyllä viitsinyt alkaa hoitamaan, karseesti töitä siinä hommassa. Siispä myin koko paskan aika hyvällä hinnalla. Tässä sitä ollaan istuttu jo kuukausi kuluttamassa rahoja eikä loppua vielä ole lähelläkään.

Sain lasini juotua ja oli lähdössä pois. Parrakas mies, muuten Riku, toppuutteli, "etkä helvetti vielä mihinkään lähde, nyt juodaan". Kun tuttavallisesti kerran pyydettiin jäämään niin mikäs mun sitten auttoi kun jäädä. Koitin vielä kertoa, että ei mun tarkoitus ole Teidän kaljojanne juoda. Ei ne mun olekkaan, vaan vain nämä lasissa olevat on meidän. Nyt vaan juot, että saat meidät kiinni. Tulimme tänne jo kolmetuntia sitten kun paikka aukes.

Aloin päästä jo mukavaan vireeseen kaljan voimalla. Pöydän seurue alkoi esittäytymään minulle. Riku tulikin jo selvitettyä. Tuomas istui minun toisella puolella. Hän oli satunnaisissa töissä erään kirvesmiehen mukana. Aina kun oli enemmän töitä, hänet pyydettiin mukaan. Sitten oli vielä Arttu joka koitti autella isäänsä, isä oli maajussi. Ja vielä Ville joka koitti käydä naapurikylässa hitsaamossa. Aina ei hän kuitenkaan töihin pystynyt lähtemään. Nyt olimme tulleet sinuiksi. Vielä Riku kertoi, että ei meitä tarvitse pelätä, me emme tappele. Aikuistautuminen vaan ei tahdo olla vielä heidän juttu.

Heillä oli jäännyt juttu kesken kun minä saavuin juottolaan. Oli kysymyksessä kahden isännän maatöistä ja toisen, Tapani Laitinen nimeltään joka koitti aina vaimoaan mollata varsinkin kun joku vieras oli kyläilemässä. Vaimo joutui monesti siirtymään toiseen huoneeseen koska silmän reunoille alkoi tullaa punainen väri. Itku ei koskaan vaimo Kyllikillä ollut kaukana. Hän koittikin olla aina hiljaa ettei hänen miehensä päässyt häntä oikaisemaan ja loukkaamaan.

Tapani oli kova auttamaan ihmisiä, jos hevosta tai traktoria työssä tarvittiin. Tietenkin hän otti pienen nimelliskorvauksen kun polttoainettä kuitenkin meni. Mutta oli hänellä kiinnostuksen kohteena yksinäiset naisetkin. Traktori seisoi monesti leskinaisten pihassa vaikka ei heillä mitään työtäkään ollut tarjolla. Ja sitten pienessä hiprakassa ajeltiin kotiin. Vaimo kun oli alistettu niin hän pysyi hiljaa isännän kännissä ajeluille.

Toinen maaisäntä Oli Eero Häkkinen. Hänelläkin oli pieni paikka mutta kun oikein kituutti niin kyllä siinä jotenkin pärjäsi. Kaljat oli taas loppu. Jokainen tarrasi kätensä lasiin ja marssittiin tiskille. Tiskille olikin tullut toinen myyjä. Nuori kaunis tyttö tarjoili kaljaa lasiin hymyilevänä kuin kaunis prinsessa. Jotenkin silmäni jäivät toljottamaan tyttöä liian kauan. Tyttö vastasi katseeseen ja kyseli " saisiko olla vielä jotain". Hätkähdin ja sanoin "Ei mitään kiitos. Anteeksi kun jäin tollottamaan, ajatukseni vähän karkaili, anteeksi". Palasimme pöytään ja kysyin vielä Rikulta, "Onko tuo tyttö vapaa vielä". "Jos äkkiä kysyt niin sitten ei ole enään vapaa".
"Tytöstä on tullut hiukan tarkempi. Niin moni jätkä kyselee ja sitten mennään yhteen. Seuraavalla kerralla ei sitten kaveria enään näy. Kysele pian jos oot vakavissas". Pyörähdin takaisin tiskille ja kysyi aivan suoraan tytöltä, "Voitaiskos me tavata paremmissa merkeissä". Tyttö nojautui eteenpäin ja kuiskasi, "Jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Te lähdette illan päätteksi Rikulle jatkamaan juomista ja saunaan. Voin tullakkin mukaan mutta tämä ei sitten ole viimeinen kerta kun sut näen, sopiiko". "Sopii, varmasti sopii ja hymyilimme toisillemme".

Treffit oli tehty ja takapuolikin näköjään nautti siitä. Ei tuntunut enään juurikaan missään peräpään kankeus. Se oli jostain syystä tervehtynyt hyvin. Pöytään palatessani Riku jo huuteli muo takaisin. Kauanhan se treffien tekeminen kesti. Ilmoitin pienellä hymyllä mitä oli käynyt. Riku läpsäytti kädellä muo jalkaa ja tokaisi, "Hyvä".

Juttua jatkettiin pöydässä. Eero Häkkinen kituutteli pienessä maatalossaan. Mutta sitten tapahtui kummia kun Eeron Vaimo Alisa alkoi ryyppäämään. Eikä siinä kauaakaan mennyt kun Eero seurasi Alisaa. Molemmat istuivat keittiössä ja ryystivät kaljaa ja viinaa. Ei siinä kauaakaan mennyt kun tili oli tyhjä. Vähän kerrassaan laitettiin karjaa teurasautoon. Mutta sitten loppui karja.

Sitten käytiin pienen metsän kimppuun. Tukkireki hevosen perään ja metsään kaatelemään tukkipuita. Apuun soitettiin myös Lahtisen Tapani. Puita kaadettiin ja viinaa juotiin. Illalla jatkettiin juomista Eeron asunnossa. Laitinen Tapanin hevonen juoksi välillä kotiin kun ei Tapani muistanut sitä laittaa kiinni. Tapanin vaimo riisui hevosen valjaista ja laittoi hevoselle syötävät.
Välillä Tapani haki naapuritaloista Eeroa. Oli kuulemma putonut etureestä pimeällä taipaleella. Jostain se Eerokin sitten taas löytyi ja seurravana päivänä jatkettiin taas puiden kaatoa.

Ja niin tuli aika, että metsä oli tyhjä. Muutama kitukasvuinen kuusi vielä metsässä kasvoi mutta niistä ei saannut edes joulukuusta. Metsäyhtiön mies kävi mittaamassa puut ja maksoi rahat Eeron tilille. Ja sitten taas juotiin. Metsurimiehet ja Eeron vaimo Alisa olivat laihtuneet oikein merkittävästi.

Lopulta loppuivat rahat. Ja Alisa sekä Eero kävelivät kunnan luukulle kyselemään rahaa. Eihän sitä rahaa heti luvattu kun piti saada hiukan tietojakin ensin.
Uudestaan käveli pariskunta sosiaalitoimiston luukulle. Nainen tutki papereita ja virkkoi seuraavaa. "Teille on tullut aika iso raha tilille että pitää vähän omalta esimieheltä kysellä asiaa".

Lopulta tuli kirje sosiaalitoimistolta, että laskelmien mukaan Teidän pitää tulla omilla toimeen ainakin kolme kuukautta. Se oli riipaiseva uutinen. Pariskunnasta tuli kiukkuinen. Tiellä ohi kulkevat ihmiset kuulivat talossa miehen ja naisen huutoa. Ehkä siellä käytiin myöskin väkivaltaa.

Lopulta Alisa oli ottanut jotain myrkkyä ja kuoli pois. Eero kun lopulta löysi vaimonsa kuolleena otti hänkin samaa myrkkyä ja kuoli pois. Niin päättyi heidän osaltaan ryyppääminen. Ja lapsilla oli paha mieli.

Laitisen Tapanillakin oli ilmeisesti rahat menneet myöskin samassa juopettelussa. Tapania kun ei löytynyt eräänä iltana, lähti Kyllikki vaimo häntä etsimään. Lopulta puimalan ylisiltä löytyi Tapani roikkumassa köyden jatkeena. Kyllikki leikkasi köyden poikki ja Tapani putosi lattialle. Ambulanssi vei Tapanin huutaen sairaalaan.
Kyllä Tapani siitä selvisi kuitenkin. Mutta oli lääkäri ollut hänelle vihainen. "Kuules Tapani, älä sinä enään leiki lenkkinarujen kanssa siinä voi mennä henki".
Tapani saapui kotiinsa ja ei ollut lainkaan häpeissään narun jättämästä jäljestä kaulassaan. Työpaidossa avattiin ylimmäiset napit ja käärittiin paitaa alemmaksi että narun jättämä jälki kunnolla näkyi.

Tarina oli tullut päätökseen. Pöydässä oli hiljainen hetki. Lopulta Riku sanoi, että älkää pojat nyt vaan juoko itseänne hengiltä. Mutta nyt lähdetään heille ryyppäämään ja mennään saunaan. Riku vinkkasi muo, että kerros tytölle mihinkä mennään. Tyttö tiesi kuvion jo tarkkaan mutta kävin kuitenkin hänen luonaan vielä. Tyttö sanoi, että tulen kohta perässä, paikka on tässä ihan lähellä.

JATKUU

piki