Roskisdyykkäri

Niemen Ville, ainakin sillä nimellä joku hänet tunsi. Keräili roskia jokaisena päivänä, arkisin ja sunnuntaisin aina kun vaan kerkisi. Kukaan häntä ei tuntenut sen paremmin. Ja sitäkään ei kukaan tiennyt, että oliko Ville Niemi hänen oikea nimi. Oli sitä nimeä monet häneltä kysyneet mutta vastaukseksi tuli vain valkoisten silmämunien pyörähdys kysyjää kohden hänen mustilta kasvoiltaan. Puhetta ei kukaan saannut hänen suustaan tulemaan. Eikä hän kuurokaan ollut kun kerran reakoi kysyjien kysymyksiin silmien pyörähtämisellä.

Kuitenkin tämä Niemen Ville keräsi kylän raiteilta kaikki roskat pois. Niin puista pudonneet oksat, kaiken paperisilpun, pullot ja mitä nyt kiireiset ihmiset pudottivat käsistään teille ja niityille. Hän teki siis korvaamatonta työtä muiden kuntalaisten parhaaksi.

Mutta ihmiset kuitenkin olivat julmia. Aina oli joku kysymässä hänen nimeään ja mitä hän näillä roskilla oikein tekee. Eikä kaiketi tämä Villekään siitä tykännyt. Niinpä hän alkokin keräilemään roskia tutummilta seuduilta öisin. Kyläläiset luulivat jo hänen kuolleen kun miestä ei missään näkynyt. Pojan vintiöt lähtivät vakoilemaan Villen asunnolle joka sijaitsi sankan metsän siimeksessä. Kyllä Ville pojat huomasi kun päitä näkyi välillä ikkunan takaa vilkuilevan Villen asuntoon. Kukas tuollaisesta oikein tykkää. Niinpä Ville otti vanhan haulikon ja meni aina välillä kiertelemään taloa ja läheistä metsää. Oli tähtävinäänkin pojan vintiöitä ja siitä saikin pojat kiireen lähteä kotiinsa.

Nyt sai taas Ville olla rauhassa ainakin hetken ja suorittaan hänelle niin rakasta tehtävää. Jopa alkoivat kyläläiset häntä pelkäämään kun Ville tuli täyteen ahdatulla pyörällään heitä vastaan. Metsään juoksevat miehet ja naiset, saatika sitten pojan vintiöt jotka häntä kävivät härnäämässä. Katumusta tunsivat kylän miehetkin. He olivat soittaneet poliisinkin katsomaan Villen asunnolle kun pyssyllä oli heidän poikiaan peloitellut. Kävihän poliisi Villen pihassa ja oli Ville heille pyssyn näyttänytkin. Poliisi oli pyssyä tarkkaan tutkinut ja oli todennut se aivan asialliseksi pyssyksi joka oli museopyssyksi rakennettu. Toisin sanoen, pyssyn piiput oli valettu umpeen niin sillä ei voinut ampua. Isältään oli Ville aikoinaan tämän pyssyn saannut. Mutta kun Ville oli vain hermostunut lasten kiusaamisesta niin ajatteli, että peloitellaan poikia vähän.

Polisiit olivat Villen kanssa tehneet sopimuksen, että piippujen umpeen juottamisesta ei puhuta kenellekkään. Kun kuitenkin tässä oli Villekin oikeassa, asiattomasta hänen pihallaan kiusan tekemisestä. Ja näin olivat poliisit eräälle kansalaiselle kertoneet, että parempi on pysyä Villen pihasta pois jos ei osata tulla asiallisesti tietä pitkin. Ja koputtaa ovelle jos kerran on jotain asiaa. Oli tämä kansalainen vielä koittanut Villestä ja hänen tekemisestään kysellä mutta poliisit eivät siihen mitään kertoneet. Jokainen vain saa tehdä sitä mistä itse tykkää ja eikös täällä ole siistin näköistä kun edes yksi ihminen koittaa pitää kylää puhtaana toisten roskaamisen takia. Niin oli kansalaisen suu mennyt kiinni. Eipäs hän päässytkään tässä asiassa niskan päälle.
Asia laukesi tältä osin ja lopulta poliisit pääsivät lähtemään muihin tehtäviin.

Asia oli käsitelty vaikkakin kyläläiset siitä puhuivatkin. Aina kun kaksi ihmistä tapasi toisiaan, puhuttiin Villestä. Mutta Ville ainakin sai olla rauhassa ja siivota oman kylän teiden varsia jonne toiset kansalaiset olivat omat roskansa heittäneet.

Asiat sujuivat nyt kuitenkin rauhallisesti. Eikä tarvinnut Villen enään yöllä siivoiskeikkojaan tehdä. Eikä häntä mitenkään harmittanut vaikka ihmiset Villen nähdessään metsään juoksivatkin. He kuulemma luulivat, että Villellä on pyssy mukanaan sidottuna pyöräänsä kiinni. Arvaamattomaksi häntä luultiin kuitenkin. Välillä Villeä oikein hymyillyttikin kansalaisten metsään juokseminen. Mutta eihän sitä hymyilemistä kukaan pitkän parran takaa nähnyt. Mutta paikat pysyivät siistinä, jopa vanhemmat oikein lapsiaan neuvoivatkin siisteyteen. Ehkä he samalla lapsiaan opettaen joutuisivat harvemmin itsekkin metsään juoksemaan.

Kevät asteli kesää kohden ja ilmat alkoivat lämpiämään. Oli ennustettu, että tästä kesästä tulee erittäin lämmin. Lapset heittivät talvivaatteet äidille pesuun ja laittoivat lyhkäiset koltut tai polvihousut jalkaansa. Lähellä Villen asuntoa kulki matala joki. Vesi oli siinä kirkasta kun olisi lähteestä nostettu. Kyläläiset olivat joskus kauan sitten lapiolla kaivaneet jokeen levennyksen jossa lapset saattoivat hyvin uida ja vilvoitella. Ja oli sinne joskus aikuinenkin kansalainen pulahtanut. Joen ranta oli tässä kohtaan aivan valkoista pehmeää hiekkaa. Kansalaiset olivat oikein roskalaatikonkin hiekka-alueen reunaan laittaneet. Koskaan ei ollut hiekalla tai saatika roskalaatikossa roskia. Ville oli tämän asian hoitanut jokaisena päivänä. Siihen oli kylältä oikein kansalainenkin valittu. Ja kävihän tämä kansalainen kesäisin rannalla keräämässä roskat pois mutta koskaan hän ei ollut siellä roskia nähnyt. Hän pyysikin kylätoimikunnalta vapautusta tästä tehtävästä.

Kuuma kesä porotti ja lämmintä oli. Läheiselle kioskille oli kerääntynyt lapsia juomaan limskaa. Ja oli siellä aikuisiakin tuulettumassa. Kioski oli lähellä suurta peltoaluetta jossa sattui joskus näinkin kuumalla pieni tuulen vire käymään vieraisilla. Linja-auto pysähtyi pysäkille aivan kioskin viereen. Sieltä astui vaalea kaunis nuori neito ulos lyhkäisissä housuissaan. Kioskilla miesten puheet loppuivat ja kaikki alkoivat seuraamaan tyttöä. Kuljettaja kävi vielä hakemassa takaluukusta matkalaukun jonka nuori tyttö otti käteensä. Vanhemmat miehet nostivat jo pyrstöjään penkiltä mutta vaimot nykäisivät miehet takaisin istumaan. Tyttö tuli aivan kioskin luukun eteen ja pyysi lomonaadia pullon. Kioskilla oli täysin hiljaista, kaikki katsoivat vaaleaa tyttöä aivan hiljaa. Lopulta tämä kaunis tyttö kysyi miehestä joka roskia keräilee täällä. Kansalaiset katsoivat toisiaa ymmällä, onkohan hän saannut auringonpistoksen. Miten sillä miehellä voisi olla noin kaunis tyttö.
Lopulta erän mies kansalainen uskalsi avata suunsa. "Tuolla kolmensadan metrin päässä sellainen mies asuu".
Laukkua kantamaankin oli tämä kansalainen valmis lähtemään, mutta vaimo potkaisi miehnsä nilkkaan, mies hiljentyi. Vaimon mielestä menköön tyttö vaan itse sen miehen luo. Kovasti kyselivät miehet vielä miehen nimeä mutta tyttö vaan hymyili kysilijöille.

Tyttö oli linskapullon saannut tyhjäksi ja lähti kävelemään Villen asuntoa kohden. Tyttö kun oli päässyt sen verran pitkälle ettei enään puheensorina hänelle asti kantanut, alkoivat kylän kansalaiset puhumaan ja ihmettelemään tytön tulemista sellaisen likaisen miehen luo. Kuka nyt tuollaisesta miehestä välittää. Kyllä tuo tyttö sieltä äkkiä lähtee pois. Uudet jourut taas kiersivät kylää riuskin ottein. Mutta ei mitään kummempaa selvitystä kansalaisille tullut.

Tyttö oli päässyt matkallaan siihen kohtaa josta piti tämän roskaakeräävän miehelle kääntyä. Tyttö jatkoi pihatietä metsän siimekseen ja saapui ehkä hiukan rähjäisen talon pihalle. Hän koputti ovelle ja jäi odottelemaan, aukaisiko kukaan ovea. Lopulta ovi avautui ja mies tukka pörröllään astui esiin. Tyttö katseli miestä, viimein hän uskalsi sanoa "Isä". Ville oli vetämässä ovea kiinni mutta tuli kuitenkin esiin rappusille. "Mikäs isä mä sulle olen". Tyttö lähestyi miestä, otti likaisesta kädestä kiinni ja sanoi uudelleen "Isä, oletko sä mun isä". Ville alkoi katsomaan tyttöä tarkemmin, ja hän kysyi, "Oletko Aliisan tyttö". Tyttö nyökytteli iloisesti hymyissä suin isälleen.
Isä jörrikkä oli aivan ihmeissään. Hän istahti pihalle ja pyysi tytön kertomaan miksi hän on tänne tullut. Tyttö jonka nimi oli Liisa asettui isänsä viereen ja alkoi kertomaan omaa elämäänsä.

Asuin äidin kanssa. Kävin koulua ja äiti oli yksinäinen. Joskus hän kertoi sinusta, ettei olisi saannut sinua ajaa talosta pois. Äidillä oli paha olla, hän alkoi juomaan. Minua hän ei päästänyt mihinkään, etten vaan löydä pahaa miestä itselleni. Äiti vaan joi ja joi ja lopulta kuoli viinaan. Asuin vuoden vielä siinä talossa ja hain kaikkia tietoja sinusta. Mutta en löytänyt mitään merkintää, en edes valokuvaa. Jostain tiesin sinun asuvan täällä, ehkä äiti oli mulle joskus sen kertonut. Sitten päätin lähteä sinua hakemaan. Vaikeaa se oli kun kukaan ei sinua nimeltä tuntenut. Siksi aloinkin kyselemään miehestä joka kerää roskia niin melkein heti sinut tunnettiin. Ja tässä minä nyt sitten olen.

Ville katseli tyttöään ja oli aivan sanaton, hellyys antoi pientä tuntumaa silmiin jotka päästelivät kosteutta ulos. Ville koitti puhua mutta ääni ei vain tahtonut pyörähtää ulos asti. Viimein hän sai sanottua, "En mä ole kenellekkään nimeäni sanonut, siksi kyläläiset sitä jatkuvasti jahtaavatkit.
Siirryttiin sisälle ja laitettiin kahvivesi lämpiämään. Tyttö katseli isän keittiötä joka ei ollut aivan puhtauden kärkipäästä. Mutta joi kuitenkin kahvia vaikka pannu olikin musta, tai oikeastaan pikinen.
Sitten alkoi isä puhumaan kun tyttö sitä vaati.

Äiti oli miestään niin paljon häpenyt että ajoi miehensä pois kodistaan. Isä oli sielläkin kerännyt roskia ja puita, kaikkea sellaista joka ei teiden varsille kuulunut. Muuta työtä ei se paikkakunta hänelle tarjonnut. Pulloista ja metalleista sain jonkin verran rahaa. Junien härkävaunuissa tänne matkustin ja aloitin samat hommat. Tietenkin kävin tekemässä muutosilmoituksen ja siihen liittyvät muutkin asiat kuntoon. Nyt elelen näin ilman naista ja ilman mitään. Mutta onhan mulla nyt kaunis tyttö seuranani.

Tyttö oli ihastunut muuten paikkaan kunhan vain tupa ensin siivotaan. Uimapaikkakin oli lähellä. Isä sanoi tytölle, että jos nimeäni kysyvät niin sano vaikka Ville Niemeksi, sitä nimeä he käyttävät nytkin. Ja ole sinä vaikka mun vaimokokelas niin löytyyhän siinä kyläläisillä ihmettelemistä pitkäksi aikaa.

Tyttö olikin toimelias. Hän puuhasi ensin isänsä asunnossa ja laittoi paikat niin hienoon kuntoon, että ei edes isä uskaltanut tulla sisälle. Vaatteet hän vaihtoi aina eteisessä puhtaampiin ja oli silloin vasta valmis astumaan sisälle. Tyttö kyseli, "Onko tällä kylällä mitään toimintaa mihinkä hänkin voisi mennä". "Kylätoimikunta on mutta aika hiljaista niillä on ollut. Olen oikein toivonutkin jotain kesäjuhlia, että saisin parempaa tienistiä välillä".

Tyttö meni kioskilta kyselemään, onko mitään toimintaa tässä kylässä. Sieltä hän sai kuulla, että kylätoimikunta kokoontuu huomenna kioskilla. Häntäkin oli pyydetty mukaan toimintaan.
Niin alkoivat kaikki asiat etenemään. Syksyn alussa pidetään kyläjuhlat ja jotain ohjelmaakin sinne järjestetään. Tyttö oli laittanut asiat viriämään eteenpäin ja isä oli riemuissaan.

Tytöstä valittiin kylätoimikunnan puheenjohtaja. Juhlien aika tuli josta löytyi runonlausuntaa, oli eräällä miehellä haitarikin ja osasi jopa soittaakkin sillä, laulua ja tanssia nurmikolla. Monet osallistuivat järjestelyihin ja hauskaa tuntui heillä olevan. Jopa isällekkin tuli korviin sellainen tieto, että avoin kaatopaikka rakennetaan aika lähelle Villen kotia. "Nyt alkaa tosi hommat kun työpaikka on noin lähellä". Kyläläiset olivat tietenkin kaatopaikkaa vastaan. Hajuhaittaa ja vesien likaantumisesta he vain puhuivat. Mutta ville oli iloinen, eihän tarvitse enään  ajella pitkin teitä ja keräillä karkkipapereita.

Pieni kylä sai vipinää kun Liisa alkoi järjestelemään asioita. Myöskin Ville tuli Villenä myöskin puuhiin mukaan. Kyläläiset huomasivat hänen olevan viksu ja työtä pelkäämätön mies. Myöskin Villen kotia laitettiin välillä kuntoon. Kyläläisiltä löytyi kaikkea tarvikkeita, että Villen koti näytti aivan uudelta ulkoa päin. Kaikki tuntui muuttuvan hyväksi. Ville sai kaatopaikan ja oman tyttärensä lähelle. Tytär sai taas toimintaa oman kylän kehittämisessä mikä vahvisti häntä.

piki

Helmisen Riku ja Aulin häämatka

Ennen kun aloitan tämän seuraavan jutun kertomuksen, josta en vielä tiedä mistä oikein kirjoittaisin. Niin jutussa on valokuvia. On jääkaappi magneetteja ja kaiken näköisiä roikkuvia tonttuja sekä sekä servettitelineitä joissa molemmin puolin on eri kuva. Niitä minä täällä rakentelen kun aikaa vain on. Jos jollain sattuisi kiinnostus heräämään, niin ottakaa rohkeasti minuun yhteyttä.
Sähköposti osoitteeni on; keijo.valske@gmail.com.

Tosiaan en tiedä mistä kirjoittaisin. Jos joku muistaa vielä sellaisen henkilön kuin Keijo Voudinmäki. Hän piti aikoinaan televisiossa nuorten ohjelmaa. Olin hänen kurssillaan kerran. Joku kurssilainen kyseli, että kun ei tule mieleen mistä hän kirjoittaisi. Voudinmäki kertoi, että pitäisi pystyä kirjoittamaan vaikka halkomotista 2-3 liuskaa. Silloin uskon, että kaverin päässä virtaa jotain.
Itse kauan jälkeenpäin kokeilin, pystynkö kirjoittamaan niin pitkää kertomusta halkomotista. Onnistuihan se kuitenkin, ja ei mennyt kuin vähän yli kaksi tuntia. Kymppi tuli, tai ei olisi aivan kymppiä tullut. Opettaja oli löytänyt tietenkin mun kirjoituksesta virheitä, mutta oli kuulemma virheet antanut olla huomioimatta kun halkomotti kirjoitus oli niin tarkkaan rakenneltu.

Nyt välähti ainakin nimi esiin vaikka en jutusta vielä tiedäkkään mitään

Jääkaappi magneetteja

Helmisen Riku ja hänen kaunis tyttöystävänsä Auli Ylinen olivat sopineen hääpäivänsä. Heillä oli rakkauden tunnen nyt kaikkein suurin asia koko mailmassa. Kaikki muut asiat olivat jonniin joutavia asioita. Nyt oli vain heidän rakkautensa se suurin asia.

Riku oli joskus kuullut, että ota nuori nainen itsellesi, pystyisit hänet kouluttamaan itsellesi sopivaksi. Ja näin oli Riku tehnytkin. Vaimokokelas oli yhdeksän vuotta nuorempi Rikua. Vielä ei ollut koulutukset menoillaan vaan piti ensin päästä naimisiin. Silloin koulutukset tulevat vähän niin kuin luonnostaan. Eikä liittoa kovin herkästi aleta purkaamaan.

Häät oli pidetty ja elämä hymyili nuorelle parille. Molemmat kävivät tietenkin töissä. Riku oli timpuri ja Auli oli paikallisessa sekatavarakaupassa myyjänä. Mutta häiden jälkeen kuitenkin pidettiin viikon loma. Kotimaassa vain kierrellään ja he yrittivät päästä Lappiin asti jos vain auto kestää. Heidän vanha Corolla oli kyllä pidetty hyvässä kunnossa vaikka tuon ikäisessä menopelissä tietenkin aina vikaakin on.

Nyt oli körötelty Itä-Suomesta jo Rovaniemen korkeudelle. Tarkoitus olisi päästellä Lappiin asti ja siellä vasta mentäisiin nukkumaan hotelliin.

Mutta koitti se päivä kun vanha Corolla kurvasi hotellin pihaan myöhään illalla. Laukut mukaan ja ilmoittautumaan hotelliin. Molemmat tunsivat itsessään pienen sädekehän leijuvan päiden päälle. Respassa toivoteltiin onnea hääpäivän johdosta. Riku oli onnessaan senkin kertonut kun varasi hotellia. Sädekehä tuntui vain suurentuvan heidän päänsä päällä.
Mutta lopulta oli saatu nimet paperille ja nuoripari suuntasi itsensä hissiin. Oma huone löytyi melkein heti hissin vierestä. Pariskunta avasi oven ja Riku kaappasi Aulin syliinsä kantaen hänet hotellihuoneeseen. Huone oli iso ja Camppanja pullo kahden lasin kanssa odotteli sohvapöydällä. Myös pullon vieressä oli korkea kortti ja siinä luki. "Parhaimmat onnittelut. Hotelli haluaa tarjota nuorelle parille oman osansa hääpäivän johdosta. Nauttikaa meidän palveluista". Riku irroitti korkin ja lorautti molempiin laseihin juotavaa. Sitten kilisteltiin, ja kilisteltiin samalla koko pullo tyhjäksi. Aulin posket alkoivat punottamaan, se oli ensimmäinen alkoholin tuppaus hänellä. Koskaan hän ei ollut mitään maitoa väkevempää juonnut. Riku vielä ehdotteli, että kun kylpyhuoneessa on iso amme niin mentäiskös sinne yhdessä hiukan peseytymään. Auli kainosteli mutta alkoi hänkin lopulta kiinnostumaan ajatuksesta.

Laskettiin ammeeseen vettä ja riisuttiin vaatteet pois. Auli oli vielä niin kaino, että hän kietoi pyyhkeen ympärille ja tuli itsensä verhoutuneena ammaaseen. Rikun piti laittaa silmät kiinni kun hän laskeutui ilman pyyhettä ammeen pohjalle. Ja sitten olikin pariskunnalla hauskaa. Yhteisesti alastomana ammeessa, se tuntui jotenkin aivan uudelta asialta. Riku jo kyselikin, että laitetaanko meidänkin kämppään amme. Kaino nyökytys tuli tytöltä, joka jatkoi vielä. "Keritäänkö me enään yhdessä ammeessa leikkimään, kohta tulee varmaan lapsi ja ennenkuin meillä oma asunto on valmis". "Ei siinä lapset silloin ole tiellä kun me ammeeseen menemme, lapset nukkuvat silloin".

Roikkuvia koristeita

Pesut oli suoritettu ja vaatteet oli laitettu päälle. Rikua kuitenkin hiukan nälätti. Hotellista ei varmasti saa enään mitään mutta jos joku nakkari olisi lähistöllä jota päätettiin mennä kyselemään. Nakkari olikin aivan vieressä jonne piti lähteä tekemään tilaus. Ruoka käärittiin paksusti paperiin ja mentiin syömään se huoneeseen.
Kun ruoka oli syöty alkoi kumpaakin väsyttämään. Riku koitti vielä peiton alla lähestyä tyttöään. Kädellään hän hyväili tytön käsivartta ja kylkeä, mutta Auli vetäytyi pois. Nukutaan nyt yö ja katsotaan aamulla.

Auli heräsi jo viideltä. Hän heitti yöpuvun pois ja meni uudelleen peiton alle. Sitten hän alkoi herättelemään Rikua. Riku oli aivan unenpöppörässä eikä tahtonut tajuta oikein mitään. Lopulta Auli otti Rikun kädestä kiinni ja veti käden oman peittonsa alle. Hän laittoin Rikun käden hänen paljaan vatsansa päälle ja hymyili viehkeästi Rikulle. Lopulta Riku tajusi mitä Auli oli sanonut illalla.
Hitaasti kumpikin lähestyi toisiaan hyväillen samalla toistensa ihoa. Ensimmäinen yhteinen lähestyminen tapahtui oikeassa vuoteessa. Mutta tuon taivaallisen kokemuksen jälkeen olikin kiireesti käytävä suihkussa ja lähdettävä aamupalalle

Roikkuvia koristeita

Aamupalan jälkeen katseltiin hotellin ilmoitustaulua. Siellä oli maininta käymisestä Lapin noidan luona. Lähtö olisi aamulla patikoiden tunturin toiselle puolelle. Jotenkin asia tuntui peloittavalta mutta kiinnostavalta myöskin. Ulkoiluvarusteen piti käydä laittamassa päälle ja nopeasti tulla alas hotellin eteen.

Ohjattu patikointi alkoi jo kahdeksalta ja kesti noin tunnin verran. Matkalla oli kodassa makkaranpaistoa ja jotain juotavaakin. Ja niin matka alkoi kohti Lapin noidan kämppää. Matkaa tehtiin verkalleen kun mukana oli vanhempaakin väkeä. Ja oli mukana ulkolainen pariskuntakin.
Lopulta saavuttiin kauniin kodan luokse. Opas sytytteli tulet grilliin ja kertoili matkailijoille tarinoita. Tarinat olivat jännittäviä ja joskus Aulia oikein peloittikin. Niin luontevasti hän osasi jutut kertoa.

Ja kun eväät oli syöty lähdettiin jatkamaan matkaa. Matkalla opas kertoi ja näytti tunturin kupeesta nousevan savun olevan Lapin noidan kämpästä. Jotenkin alkoin matkaan tulemaan jännitystä, mikä siellä heitä oikein odottaa.
Pihaan saavuttua pyysi opas jättämään kaikki kantamukset kuin reput ja kassit tähän ulos. Kun näin oli tehty aukaisi opas koputuksen jälkeen oven. Pimeä kämppä odotti kävelijöitä. Ei tahtonut nähdä mihinkä jalkansa oikein laittaa. Sitten alkoi kämpän nurkassa joku liikkumaan. Auli säpsähti ja tarttui Rikun käsivarresta kiinni. Lapin noita oli pieni äijän käppänä. Likaisen näköinen ja resuiset vaatteen hänellä myöskin oli. Noita käveli jokaisen ihmisen luo ja heidän kohdalla hän puhui jotain, ilmeisesti hänen omaa kieltään. Jostain Lapinvalasta hän kaiketi puhui. Aulia peloitti niin kuin muitakin naisia jotka välillä kirkaisivat.

Roikkuvia koristeita

Nuotion loimussa näkyi jokin suuri pata. Noita käveli padan luo ja otti padasta mustaan mukiin jotain nestettä. Hän hämmensi mukia jollain tikulla ja loi kaiketi jotain loitsua yhteisesti meille kaikille. Sitten hän tuli jokaisen luo ja antoi mukin vierailijan käteen. Siitä samasta mukista piti jokaisen ottaan pieni kulaus. Hyi helvetti kuului niiden suusta jotka olivat jo kulauksen ottaneet. Viimein muki tuotiin Rikun eteen ja noita puhui jotain tuimalla ilmeellä. Samalla hänen kätensä hosuivat jokaiseen suuntaan. Ja Riku otti kulauksen, hänkin puisteli päätään mutta ei puhunut mitään. Sitten muki työnnettiin Aulin käteen. Auli päätti, että hän ei ota kulausta. Hän nosti mukin huulilleen ja samalla noita nosti mukia pohjasta jolloin Auli hätkähti ja nielaisi suuren kulauksen. Häntä alkoi yskittämään ja hän aukaisi oven ja juoksi ulos yskimään. Riku tuli myöskin perässä ja kaikki muutkin vetämään raitista ilmaa keuhkoihin.
Opas kertoi, että jokaisen uuden tulijan pitää käydä suorittamassa vala kun tulee Lappiin. Tämä nyt oli sellainen tapahtuma.

Servetti teline

Matkaan lähdettiin hotellille päin. Loppumatkalla nautittiin grillipaikalla vielä juomaa. Jokainen kertoili vielä jännityksestä ja kauhunkin hetkistä noidan luona. Jännittävä paikka se oli ainakin naisille. Matkaa jatkettiin hotellille. Siellä odotti jo lounas nyt saavat noidan maut lähteä suusta.

Ensimmäinen päivä kääntyi iltaan ja nuoripari meni ravintolan puolelle jatkamaan juhlintaa. Elävä musiikki sai heidät tanssimaan aina juomien välissä. Hauskaa heillä oli ja Aulin piti ottaa miehestään tukea  kun he palasivat huoneeseen. Kaikkihan sen tietävät mitä oli seuraavaksi luvassa. Auli puristi Rikua kovaa kun vielä Lapin noidan kasvot pyörivät hänen silmiensä edessä.
Rikun jo nukahtaessa kaivautui Auli Rikun peiton alle niin lähelle kuin vain saattoi mennä. Nyt tuntui hänestäkin turvalliselta ja niin hän nukahti miehensä kainaloon.

Servetti teline

Aamulla pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan Itä-Suomea kohden. Matka oli kaikin puolin onnistunut.
Mutta kotiin päästyä odotti kirje pöydällä. Omistaja haluaa rivari kaksion omaan käyttöönsä. Vasta onneksi syksyllä mutta nyt ei enään kerkiä alkaa rakentamaan omaa asuntoa. Ehkä meidän on ostettava valmis omakoti. Aivan tässä lähellä ei ollut myytäviä asuntoja. Päätettiin käydä kirkonkylän asuntomyynnissä katsomassa.

Servetti teline

Seuraavana päivänä molemmat suuntasivat asuntomyyjän luokse. Ja sieltä löytyikin sopivan kokoinen omakotitalo. Sitten se rahoitus, miten sen me oikein järjestämme. He lähtivät käymään pankissa yhdessä.
Pankki pyyteli erilaisia papereita tuloista ja menoista ja lainaa he lupasivat antaa. Mutta omaakin rahaa tietenkin pitäisi löytyä. Nuorella parilla ei niin paljoa löytynyt vaikka olisi yhteen laskettu. Se piti käydä sitten molempien vanhempien luona kysymässä pientä lainaa.

Kaikki laina asiat saatiin kuntoon ja päästiin maksamaan asuntoa. Ensin tietenkin tehdään pientä remonttia ja ostetaan amme pesuhuoneeseen.

Servetti teline

Riku ja Auli odottelivat uuden asunnon pihalla kylpyammeen tuloa. Riskejä miehiä oli kaikkiaan neljä odottamassa kantamista, että saadaan amme kylpyhuoneeseen. Sieltä se amme olikin tulossa kuorma-auton lavalla. Auli otti Rikun kädestä kiinni salaa ja hymyili hänelle. Auto nosti ammeen pihalle ja miehet sen puuskuttaen kantoivat sisälle. Siinä oli nyt meidän amme, nyt pitää saada vain putkimies liittämään siihen veden.

Niin kului aika Aulin, Rikun ja pienen tyttövauvan kanssa. Riku oli unohtanut koko koulutuksen. Se oli toisaalta harmi, sillä liiton vanhetessa toisaalta kyllä naiset komennon ottavat.

piki

Romppasen Saukki

Elämme marraskuun alkua. On sellainen aika kun ei ole oikeen mikään aika. Joulukin tuntuu olevan vielä pitkällä vaikka onkin aika lähellä. Isännät kääntelevät itseään suuren keittiön puisella sohvalla. He nukkuvat pois univelkojaan joita on koko kesän aikana kasautunut heidän kehoonsa. Mutta vaimot vaan jaksavat paiskia hommia. Perhe on ruokittava, lapset ja pitäähän se isäntäkin tönäistä pystyyn että jaksaa syönnin jälkeen taas nukkua. Niin kuluu aika maalaisperheissä.

Mutta sitten ne ihmiset jotka käyvät töissä esimerkiksi tehtaissa. Pimeys on tuonnut villiä touhua heidän työmatkoilleen. Pimeillä pyörillä pitään vaan syrvoa töihin ja takaisin. Ja niin niitä haavereita sitten tapahtui useasti. Kun katuvaloja ei ollut oli pimeällä pyörällä vain tuurilla ajettava. Eihän sitä voinut tietää kun pimeä pyörä tuli vastaan, että kummalta puolelta se vastaan tuleva oikein ohittaa. Ja kun pimeillä metsäteillä kaksi tälläistä pimeää pyörää kohtasivat kuului ensin kilahdus ja sitten molemmat laskivat ärräpäitä kovinkin ponnekkaasti. Ei siinä voinut tietää tuliko minkälaisia haavereita niiden pimeiden pyörien kuskeille. Kun pimeä oli ei nähnyt edes kaverin naamasta kuin punainen se oli.
Miksi sä päälle ajoit ja ärräpäitä siihen väliin. Yleensä se oli oikeassa kuka sattui ponnekkaammin pitämään meteliä. Hiljainen mies vain tyytyi kohtaloonsa, miksi hän oli taas näin ajellut.

Romppaisen Saukki oli oikein kuulu siitä kuinka kovaa hän jaksoi huutaa kun joutui pyöräkolariin. Tiettävästi hän oli aina oikeassa sen metelin takia. Mutta oli tämä Saukki aika vaarallinen päivälläkin ajellessaan. Päivällä yleensä kaikki jotka Saukin tunsivat ja näkivät hänen ajavan tiellä, pysähtyivät ja menivät ojan yli metsän puolelle. Silloin oli tälle koko tien käyttäjälle tilaa liikkua. Ei kukaan tahtonut tehdä itselleen vahinkoa. Ja kun vielä Saukki oli ollut nuoruudessaan kova mies nyrkkeilemään, oikein seurassakin oli ollut. Mutta tämä harrastus oli loppunut kun sattui eräs vastustaja hänet voittamaan. Tämä vastustaja olikin pehmittänyt Saukin oikein kunnolla.

Saukki lopetti nyrkkeilemisen siihen paikkaan. Vanhempana koitti vielä kännipäissään tapellakkin mutta osumatarkkuus oli jo mieheltä hävinnyt. Vaimokin jätti nuoren Saukin kun ei jaksanut hänen komentelujaan kuunnella.

Ei Romppaisen Sauli missään töissä enään ollut. Mutta tinkimätön halu oli polkupyörällään ajella oli keli mikä hyvänsä. Kuntakin antoi hänelle avustusta, että hän sai syötävää kaupasta ja kettingit pidettyä rasvassa. Mutta pyöräillä mies halusi ajella oli mikä aika päivästä tai yöstä meneillään. Ja kyläläiset häntä pelkäsi oli hän sitten pyörän selässä tai niin lähellä, että kasvot näkyivät. Noihin kasvoihin oli elämän varrella tullut jälkiä. Siitä viimeisestä nyrkkeilyottelusta oli nenän selkä katkennut ja siksi nenä sojotti lähempänä toista poskea. Ja ne kolarit mitä Saukille usen sattui repivät ja raastoivat hänen kasvojaan. Pienet lapset pelkäsivät jos Saukki oli liian lähellä. Jos muuta turvaa ei lapsille löytynyt, niin he nopeasti sujahtivat äitiensä hameen sisäpuolelle piiloon tuota kylän kauhua.

Lääkärissä ei hän käynyt koskaan. Niin monesti koitti terveyssisar saada häntä tutkimuksiin mutta ei Saukki sinne hoitajan luokse mennyt. Sisar tuli välillä pyörällään hänen kotiinsakin mutta Saukki karkasi heti karkuun. Oli kuulemma huutanut hoitajalle, "Sinä et mun housuja pois ota". Kukaan ei tiennyt moiseen syytä, mistä se johtui. Sen kaikki tiesivät, että vettä hän pelkäsi yhtä paljon kun housujen pois ottamista. Ehkä siksi siellä housujen sisällä voisi ollakkin jokin yllätys.

Terveydenhoitaja jäi eläkkeelle ja hänen tilalleen tuli rempseä nelikymppinen nainen. Tuntui olevan luonteeltaan aika kiukkuista sorttia. Jos kaikki ei mennyt niinkuin hän tahtoi, osasi hän myöskin korottaa ääntään. Viikko siitä kun hän oli tullut kylälle hoitajaksi, hän jo pyöräili Saukin kotiin. Uteliaita oli tullut lähistölle seuraamaan, miten tässä ajojahdissa oikein käy. Pääsihän Saukki tietenkin karkuun mutta hoitaja ei jättänyt asiaa tähän. Hän hyppäsi myöskin pyöränsä selkään ja rankka ajo-jahti oli alkanut.

Saukki näytti tietä ja suuntaa ja hoitaja yritti pysytellä kaikkien koukeroiden jälkeen perässä. Joskus pyörät kolahtivat vastakkain, ja silloin tietenkin kaaduttiin. Ja niin alkoi paini tiellä. Joskus Saukki pääsi karkuun mutta hoitaja juoksi hänet kiinni. Ja taas painittiin ojassa ja siirryttiin pellonkin puolelle. Saukki oli kyllä alakynnessä mutta jollain ilveellä hän aina kuitenkin pääsi karkuun. Päivän päätteeksi Saukki pääsi kotiinsa ja ryömi aitan alle. Sinne ei hoitaja tullut kun hän pelkäsi karskista olemuksestan huolimatta hiiriä.

Takaa-ajo jäi tältä päivältä siihen. Varmasti Saukkikin ymmärsi saavansa kunnollisen vastuksen. Hoitaja taas ei jättänyt asiaa siihen vaan suunnitteli seuraavan päivän takaa-ajoa. Nyt hän oli saanut lääkärinkin mukaan jolla olisi rauhoittava piikki valmiina kun Saukki saadaan edes hetkeksi paikoilleen.

Aamulla kokoontui hoitaja pyöränsä kanssa. Lääkäri autonsa kanssa ja muutama raavasmies polkupyöriensä kanssa ottamaan Saukkia kiinni.
Kello oli vasta seitsemän ja Saukki oli vielä kotona. Hiljaa liikkuivat hoitaja ja muutama raavas mies Saukin pihalle väijyksiin. Tohtori jäi autonsa kanssa tienhaaraan odottamaan käskyä, koska hän tulisi paikalle pullean piikkinsä kanssä. Ehkä rauhoittava piikki nujertaisi Saukin, että voisivat tutkia miestä oikein perinpohjin. Koska lääkärissä käynttiä oli Saukkia aina kammoksunut.

Hiljaista oli vielä puoli tuntia. Mutta puolikahdeksan ovi avautui ja Saukki tuli pihalle päästelemään eturauhasensa tyhjäksi. Ei hoitaja arvannut vielä hyökätä Saukin kimppuun vaan antoi pojan tehdä vielä viimeisen vetonsa. Mutta kun housut olivat etupuolelta laitettu kiinni hiipi hoitaja Saukin niskaan ja saman tempun tekivät miehet. Saukki makasi vatsallaan maassa ja jokainen omalla painollaan painoivat Saukin jäseniä maahan. Yksi miehistä lähti kertomaan lääkärille, että nyt sitä piikkiä ja nopeasti.
Tohtori kurvasi autonsa pihaan ja juoksi kiinniotetun miehen luo. Hän koitti avata miehen housuja, että saisi neulan työnnettyä suoraan ihoon. Mutta siitähän Saukki saikin taas mahtavat voimat. Miehillä ja hoitajilla oli täysi työ pitää miestä paikoillaan. Hoitaja huusi lääkärille, "Pistä perkele läpi housujen". Ja niin lääkäri pistikin. Kohta alkoi miehen rimpuilut lakkaamaan ja hän vaipui rauhalliseen oloon.

Yksi miehistä lähti hakemaan hevosta ja kärryjä kun olisi ollut paha saada vetelää Saukkia lääkärin pieneen Fiat 600:een. Niin oli Saukki lopulta saatu kiinni ja mies nostettiin hevosen kärryille. Niin alkoi Saukin matka kohti kylän lääkärin toimenpiteitä.

Hevonen kärryjensä kanssa, jossa rötkötti Romppasen Saukki täysin tiedottomassa tilassa, saapuivat tohtorin pieneen lääkäritaloon. Ensin käytiin laittamassa rautasänky pieneen suihkuun joka vuorattiin muovilla, ettein ohut patja turhaan kastuisi. Siihen kannettiin Saukki ja riisuttiin hänet täysin alastomaksi. Haju voimistui mitä enemmän vaatteita saatiin pois päältä. Lopulta oli vuorossa enään pitkät kalsarit. Lääkäri ja hoitaja katsoivat toisiaan. Kumpa ottaa kunnian vetäistä kalsarit pois Saukin jaloista. Hoitajahan sen työn otti vastaan miehekkäin ottein. Kyllä housut hyvin lähtivät mutta sitä piintynyttä likaa oli paksusti haarustan seurulla. Hoitajan silmät tarttuivat Saukin miehisyyteen joka oli kyllä jättänyt kasvunsa jo ennen kouluun menoa. Niin oli pieni alku siinä töröttämässä, että oikein hellyyden kyynel pyysi lupaa tulla silmäluomeen  välkkymään.

Mutta alkoi olla jo kiire pestä mies ennenkuin hän herää rauhoittavan piikin vaikutuksesta. Lääkäri päästeli letkulla vettä miehen päälle ja hoitaja pesi. Vaan normaalit saippuat eivät tuntuneen kyllä lioittavan piintynyttä likaa pois. Piti keksiä kovempia aineita. Ensin kurkistettiin siivouskomeroon, josko sieltä löytyisi apua pinttyneen lian lähtöön. Vahanpoistoainetta hangattiin seuraavaksi Saulin iholle. Nyt tuntui lähtevän likainen vesi valumaan suihkun lattialle.

Puoli päivää kului tämän miehen pesussa mutta nyt se oli tehty. Kuivaukset ja jotain kaapua miehen päälle. Sitten sänky vedettiin lääkärin huoneeseen. Saukki sidottiin varmuudeksi raajoista kiinni, ettei mies karkaa tutkimusten aikana. Verikokeita tehtiin ja paikkailtiin naaman kolhuja joita polkypyörällä kaatuminen oli saannut aikaan. Nenälle ei kyllä voitu tehdä oikein mitään. Nyrkkeilyottelussa katkennut nenäluu ei ollut asettunut kohdalle. Nenä oli nyt kuin lippu salossa. Tuuli sai sen heilumaan puolelta toiselle. Tähän nenän paikalleen laittamiseen olisi tarvittu isomman sairaalan toimenpiteitä. Eikä niin kauaa voi miestä pitää siteissä kun nenä kiinnittyisi paikoilleen.

Romppasen Saukissa alkoi näkyä herääminen merkkejä. Hän räpsytti silmiään ja nyki käsiään ja jalkojaan irti siteistä. Myöskin alkoi suusta tulemaan taivaallisen kovaa meteliä. Tuntuisi kun hän olisi kuuro, ja siksi puhuu ja huutaa noin kovaa. Ja miten ovat silmät, näkeekö hän lainkaan. Lääkäri yritti tehdä pienen kokeen mutta silloin olisi avattava yksi käsi siteistä. Paikalle pyydettiin hevosta kuljettava mies vahtimaan ettei Saukki vain karkaa kun side aukaistiin. Lääkäri pyysi normaalilla äänellä miehen ottamaan mehua lasista. Ei tapahtunut mitään. Sitten lääkäri huusi oikein kovaa niin johan säpsähti mies ja kyseli missä se lasi on. "Herranjumala sentään" sanoi lääkäri. Tämä mieshän on asunut kuin suljetussa tilassa. Kokeita piti ottaa vielä ainakin silmien osalta. Sänky käännettiin niin, että kirjaintaulu näkyi kohden Saukkia. Lääkäri huusi kertomalla mitä nyt oikein tehdään. Saukki totteli heti lääkärin komentoa. Hevosen ohjaaja peitti kädellään ensin toisen silmän ja lääkäri kysyi, "Mihin päin een sakarat ovat". Se meni oikein se suurin E:kirjain. Seuraavaksi hiukan pienempi kirjain. Ei löytynyt E: kirjaimen sakaroille oikeaa suuntaa edes arvaamalla. Sama tehtiin toiselle silmälle ja sielläkin vain suurin E: kirjaimen sakaroiden suunta selvisi.

Otettiin toinenkin käsi irti siteistä. Saukki oli aivan rauhallisesti vuoteessa ja kuunteli lääkärin komentoja. Peitettiin toinen korva ja lääkäri huusi nimen "Saukki". pieni nytkähdys miehessä tapahtui mutta ei kuitenkaan tiennyt mitä lääkäri huusi. Lääkäri väänsi volumia suuremmalle ja nyt Saukki huusi takaisin "Saukki". Sama juttu toiselle korvalle, ja sielläkin sama juttu. Saukki on kuuro ja melkein sokea. Siteet aukaistiin Saukin jaloista ja hän istuitui sängyn reunalle. Hän pysyi paikoillaan kun lääkäri hänelle asian huusi. Saukki näkyi ymmärtävän kun hänelle vain tarpeeksi kovaa huusi.

Suunniteltiin jatkotoimenpiteitä. Tässä kylässä ei Saukki saa parempaa hoitoa. Hänet on vietävä lähenpään kaupunkiin josta löytyy sairaala. Saukki pelästyi ja tarrasi lääkäriä kädestä kiinni. Hän halusi lääkärin lähtevän mukaan. No minä lähden sinun kanssasi hakemaan apua ja mennään oikein minun autolla, kertoili lääkäri huutamalla Saukille. Saukki oli nyt tottunut luottamaan kylän lääkäriin, heistä taisi tulla ystäviä.

Aika lääkäriin oli sovittu siksi lääkäri kurvasi pienen Fiat 600: sen Romppaisen pihaan. Aikaisemmin oli sovittu, että Romppainen ei hurjastele polkupyörällä vaan antaa sen menopelin olla aivan rauhassa.
Matkaan lähdettiin viereiseen kaupunkiin jossa tehtiin niin silmälääkärin kuin korvalääkärinkin kanssa vielä kokeita.

Korvalääkäriltä saatiin heti kuulokoe ja Saukki alkoi jo hymyilemään. Hän kuuli jo pienempiäkin ääniä kun vain sattui niitä heti tajuamaan. Ensin hänestä tuntui, että pitää kaikkiin ääniin vastata. Jopa sairaalan keskusradiollekkin hän vastaili. Ehkä se oli aivan luonnollista kun on ollut niin kauan pimennossa kaikelta maailmalta. Halpahallista haettiin silmälasit ennenkuin lääkärin kautta oikeat lasit saapuvat.
Saukki laittoi lasit silmilleen ja kummasteli kaupan tavaramäärää. Lääkärin oli pakko kysyä, "Koska sinulta on kuulo ja näkö mennyt". "Ehkä sen viimeinen nyrkkeily-ottelun jälkeen, ainakaan sen jälkeen en oikein koskaan tullut kuntoon". "Eli noin 35 vuotta olet ollut kuuro ilman näköä" laskeskeli lääkäri.
Kylälle tullessa ei heti ajettu kotiin vaan Saukki halusi mennä kauppojen edessä olevaan puistonpenkille hetkeksi istumaan. Siinä he istuivat lääkärin kanssa ja seurasivat lintujen hyppelyä puiston puissa. Saukki oli ottanut lääkärin kaverikseen. Hän luotti lääkärin puheisiin kun huomasi tämän ihmisen olevat lempeäsydämminen ihminen. Hoitajasta hän ei vielä halunut puhua. Ehkä hän ei vielä luottanut hoitajaan vaikka hän sai Saukin väkisin tulemaan lääkäriin. Mutta jonkunhan sekin oli tehtävä.

Romppaisen Saukista oli tullut tavoiteltava poikamies. Jokaisella tuntui olevan Saukille asiaa. Mutta etupäässä yksinäiset naiset vaikka oli joukossa aviossakin olevia naisia olivat kiinnostuneita tästä miehestä. Ehkä hän oli saannut lääkäriltä sellaista sivistynyttä puhetta jonka hän otti omakseen. Kylä oli saannut fiksun miehen joka pyöräili vain valoisalla kelillä. Nyt hän tiesi koska oli päivä ja koska yö. Ja kun pystyi kuulemaan, niin pienet salaisuudetkin pystyi naisen korvaan supattaen kertomaan, naisen poskien punan näkemään.


piki