Vaalihuumaa.

Oli edessä taas vaalit. Taas eräässä pienessä kylässä puntaroitiin lehdessä olevia ehdokkaiden kuvia. Monet katsoivat naisten kuvia, kukahan olis kaunis edustamaan, ja viemään hänen asioitaan eteenpäin. Kuka olis viisas joka iskisi heti esitettyihin asioihin tarmolla. Vai antaiskos äänensä niille tutuille puolueille ja heidän vakioedustajille.

Mutta uutena puolueena oli tullut jo edellisissä vaaleissa mukaan Perussuomalaiset. Puolue oli jatkamassa Veikko Vennamon jalanjälkiä ja saannutkin jo merkittävän jalansijan Suomalaisessa politiikassa.

Vaikeaa oli taas päättää. Joukossa oli tietenkin vankkumattomia Keskustan kannattajia kun pienessä maaseutupitäjässä tietenkin oli. Keskusta oli aikaisemmissa vaaleissa ollut aina voittaja. Demarit toisena ja Kokoomus kolmantena. Onkohan jotain muuttunut vai mennäänköhän vieläkin samaa rataa eteenpäin. Perussuomalaiset olivat jo viime vaaleissa nousseet neljänneksi suoraan. Ehdokkaiden kuvia tarkasteltiin ja pompittiin puolueesta toiseen. Mutta tietenkin oli vankkumattomiakin puolueen edustajia. Omalle puolueelle piti ääni antaa, meni miten meni.

Runsas viikko ennen vaaleja kävi kova turina. Käytiin vähän naapurissakin oikein kylässä, kuulemassa heidän salaisia päätöksiään, jos sattuisivat kertomaan.

Kaipaisen Arska oli aina joka vaaleissa käynyt äänensä antamassa vaimonsa kanssa. Se oli velvollisuus, joka jokaiselle Suomalaiselle on annettu. Toinen velvollisuus oli lähteä poliisiautoon jos niin pyytävät. Muita velvollisuuksia ei sitten ollutkaan. Arska kävi naapurikylän puolella rakennuksella töissä. Ei hän koskaan muuta ole tehnytkään kun taloja, ja tietenkin lapsia. Arskalla oli sellainen päämäärä, että kun pitää vaimon paksussa kunnossa niin ei se lähde ainakaan itseään näyttämään mihinkään työpaikoille. Mustasukkainen mies kun oli. Demareita oli Arska aina äänestänyt, ja eiköhän hän nytkin niin tee.

Lahtisen Aapeli oli taas Keskustapuolueen kannattaja. Vankkumaton kannattaja kun maanviljeliä kerran oli. Perinteisellä systeemillä hän maataan viljeli. Traktoria hän ei vielä ollut ostanut kun oli sitä mieltä, että se kone tiivistää maan liian kovaksi. Tiukaksi, että taimien on sieltä vaikeaa työntää päätään näkyviin.

Kokoomuksella oli eräs suuri kannattaja. Hän oli aivan tavallinen palkkatyöläinen joka elantonsa hankki erään kaupan lihatiskillä. Solmiota ei saannut pitää kaupassa se oli vain kauppiaan tehtävä ja oikeus. Niinpä Aku monesti kotiin tullessa laittoi solmion kaulaansa valkoista paitaansa koristamaan. Vaimo oli Akulle vihainen, että mitä sitä pitää täällä kotona herrastella kun et töissäkään ole mikään herra.  Aku oli monesti antanut ehdokkaan nimen ja numeron vaimolle ylös, että tuota me äänestetään. Sinä saat sitä äänestää mutta minä äänestän vallan muuta. Akua harmitti kun ei vaimo halunut seistä hänen rinnalla tässä tärkeässä asiassa. Mutta mitäs ukko oli tuollainen hienohelma ettei voinut kotonaan mitään töitä tehdä. Itse joutui vaimo kaikki työt tekemään niin ruohonleikkauksesta aina kotitöihin. Isäntä vain istui kotonaan valkoinen paita päällä jossa solmio kiristi kaulaa.

Perussuomalaisten kannattajia oli myöskin jo useita. Mutta otetaan seurantaan eräs Koistisen Kauko. Hän oli työtön keski-ikäinen mies. Loikannut Demareista, Perus-suomalaiseksi. Monien Demarien mielestä häntä pidettiin puolueen kavaltajana. Demarien listoilta hän pääsi kunnanvaltuustoonkin. Työttömänä miehenä hänellä oli aikaa käydä puhumassa vaikka missä tilaisuuksissa. Jopa eräissä hautajaisissa, vaikka hän ei vainajaa tuntenutkaan, alkoi muistotilaisuudessa pitämään pientä puhetta. Kaikki olivat hämmästyneitä eikä kukaan kehdannut häntä taluttaa poiskaan mainitusta tilaisuudesta, kun ei tiedetty onko joku omainen hänet sinne pyytänyt.

Puolitoista viikkoa oli enään aikaa kunnallisvaaleihin. Puheita pidettiin varsinkin kirkonkylän pienellä torilla. Monella puolueella oli puheenpitäjiä samaankin aikaan, että epävarmoilla äänestäjillä oli vaikeaa seurata kahta tapahtumaa samaan aikaan. Kovasti tuntuivat taas kaikki ehdokkaat puolustavan heikko osaisia ihmisiä. Veroja vedetään alas ja työtä luvataan kaikille.

Kokoomukselta kuului kummia oikein valtakullallisen tv- kanavan kautta. Kokoomus julistautui työväenpuolueeksi. Muut puolueet katsoivat tätä sanontaa jo irstaaksi kommentiksi. Äänien kalasteluksi tätä toimenpidettä julistettiin. Syntyi Kokoomusta vastaan jo monella tiettyä halveksuntaa. Omia asioita he ajavat. Ei sieltä työläisten asioista piitata, muussa kuin äänten antamisessa. Tämä "työväenpuolue" sanonta sai kiistaa aikaiseksi. Jo kirkonkylässä oli kiivaammat antaneet selkään  Kokoomuksen  kannattajille. Iltaisin oli meno vieläkin hurjempaa. Viina tuli näyttelemään suurta osaa jatkuvissa kahakoissa. Aina kun vain teidettiin jonkun olevan Kokoomuslainen ja jos vielä hän sattui kävelemään vastaan niin selkäänsä hän sai.

Kokoomus alkoikin käyttämään sen tähden postilaatikkoon jaettavia mainoksia apuna. Värikkäitä mainoslehtisiä joissa suurilla teksteilla mainostettiin heidän olevan työväenpuolue. Postiaan hakevat ihmiset repivät mainokset heti postilaatikolla. Jotkut kantoivat lappuset sisään ja työnsivät ne heti pesään poltettavaksi. Tämä oli suuri skandaali politiikan historiassa.

Politiikan teosta tuli härskiä toimintaa. Alkoi juonittelu kun toisten puolueiden päälle kaadettiin "lokaa". Nyt puolueiden kentässä alettiin valehtelemaan. Puheen pitämisistä torillakin tuli melkein ryhmätappeluita. Poliisit otettiin torille vartioimaan poliittista kenttää. Nyt oli rauhallisenpaa vaikka puheiden väleissä huudettiinkin ivallisia iskulauseita joukkoon. Tappeluihin ei kuitenkaan lähdetty, sillä olisi ollut noloa kun poliisi olisi ehdokkaita viennyt putkaan päiväksi rauhoittumaan.
Suomessa koko politiikan kenttä muuttui tappelevaksi joukoksi. Vaikka ei enään suoranaisesti juurikaan ennen vaaleja tapeltu, niin puheet olivat toisia puolueen pitäjiä vastaan kovinkin loukkaavia. Ärsyttävää kuunneltavaa, oliko ne sitten totta vai ei. Nyt alkoivat ihmiset jo pitämään politiikkaa likaisena juttuna. Kukaan ei tahtonut enään uskoa politiikkan ja sen julkituovia ehdokkaita.

Pienessä kylässäkin jo kyyräiltiin toisten tekemisiä. Koistinen Kauko kuljeskeli talosta taloon puhumassa politiikkaa ihmisten kanssa. Monet olivat jo jonkin aikaa puhuneet kuiskaillen, että Kaukolla on viinaa mukana. Eihän sitä kukaan uskonut, millä työtön ihminen voisi viinaa ihmisille ostaa. Mutta niin vain harmitti pienen kylän ihmisiä tuon Kauko kuljeskelu talosta taloon. Ääniä se helvetti kalastaa puolueelle ja itelleen.

Jokuhan se kuitenkin muuttaa kelkkansa Persujen listoille. Ja iteltä nekin äänet on sitten pois.

Vieläkin Kokoomuksen "työväenpuolue" kismitti montaakin eri puolueen nokkamiestä. Suuret puolueen nokkamiehet kertoivat televisiossa olevan inhimillisiä kaikkia äänestäjiään kohtaan. Heidän esiintymisessä oltiin hymyssä suin ja rauhallisin mielin. Epävarmojen äänestäjien oli helppo hypätä heidän matkaansa. Kun sinne kelkkaan taisi hypätä muistakin puolueista varsin suuri joukko. Oliko Kokoomuksesta tullut varsinainen "työväen puolue".

Kemppaisen Arska painiskeli oman Demaripuolueensa kanssa. Kokoonnuttiin ja keksittiin taas uutta ja ihmeellistä. Mutta ei tainnut uudetkaan keksinnöt oikein saada mielenkiintoa syttymään. Torilla olivat aina vaan ne samat henkilöt kuuntelemassa puheita. Vasta kun merkittäviä puhujia oikein puolueen johdosta saapui torille puhumaan oli kansaa teltan edessä jo jonkin verran lisää tullut kuuntelemaan puhetta. Arska koitti työmaallakin saada toisia työntekijöitä äänestämään heidän Demari puoluetta. Mutta ei oikein innostuneilta uusien äänestäjien kalastelu ollut. Kokoomus ja Persut olivat heilläkin äänestyksen kohde, heidän ehdokkaita he haluavat äänestää.


Uudistusta koittivat kylän demokraatit kehittää. Mutta ei mitään sellaista asiaa löytynyt mikä olisi saannut äänestäjät kääntämään askeleensa SDP:n. Jokin merkittävä juttu se pitäisi olla kun pelkän politiikasta puhuminen. Kokoomuksen "työväenpuolue" olisi tietenkin ollut hyvä juttu mutta kun me ollaan jo luonnostaan työväenpuolue. Ja Perussuomalaisten viinan jako, jos se piti paikkansa, varmasti toi äänestäjiä. Ei taitais iskeä vaikka emännille ostaisi villalankaa yhden kerän. Kyllä se viina kuitenkin on se lyömätön ase kuitenkin. Iloisuutta ja nauravaa käytöstä tietenkin voisi yrittää viedä puhujalavalle ja muutenkin kun keskustellaan ihmisten kanssa. Ei se kovinkaan paljon tietenkään auta. Joukossa oli vanhojakin miehiä ja naisia jotka ovat jo nuoruudessa kokeneet kovia. Ei sitä jörrikkänaamaan taikatempullakaan hetkessä iskosteta. Kun on totinen, niin on totinen ja jäykkä.

Ehkä nuoret ehdokkaat olisi jotain auttaneet mutta ei heitäkään nyt enään joukkoomme saada. Kai heillä on jo solmio kaulassa ja Kokoomus työntää sanoja suuhun.
Kyllä on vaikeaa politiikan teko, ilmankos se ei nuoria kiinnosta. Mutta uuden ilmeen tekeminen kuitenkin oli Demareiden päätavoite. Tähän vaaliin se ei teitenkään enään kerki mutta onhan noita vaaleja vielä muulloinkin.

Kemppaisen Arska koitti antaa omaan puolueeseen kaiken minkä vain osasi. Nyt hän oli kyllä umpikujassa. Hän vain jotenkin tiesi, että tulevat vaalit eivät ole meidän vaalit. On tullut Kokoomukselta ja Persuilta sellaisia aiheita, että taitavat viedä voitot, heidän plakkariin. Arska päätti lähteä kirkonkylän kapakkiin katsomaan tuttuja. Jos vaikka voisi päiväksi unohtaa politiikan ja juhlia.
Arska hyppäsi kirkonkylään vievään linja-autoon. Saapuessaan kirkonkyläm linja-autoasemalle oli kirkonkylä aika hiljainen. Kävellessään paikkakunnan ainoaan baariin hän huomasi myöskin Koistisen Kaukon. Persujen Kaukohan siinä kävelee samaan suuntaan. Veljet tapasivat kapakin ovella ja painuivat sisään. Vaikka eri puolueista olivatkin, istuivat he samaan pöytään. Eihän näistä viina asioista kannata tapella. Ne olivat vain asioita joiden kanssa elätään.
Pojat istuivat baarissa ja maistelivat olutta. Menihän se juttu tietenkin Akun viinan kantamiseenkin.

Totta puhut, sanoi Kauko. "Eihän mulla itellä rahaa ole ollut mutta toiset ehdokkaat ovat antaneet mulle pieniä viinapulloja vietäväksi epävarmoille äänestäjille. Kunhan vain kerrot, että hän on tämän putelin tarjonnut. Tietenkin tästä työstä saat vähän kantamisrahaa ja voi jollekkin ihmiselle sanoa myöskin, että olet itse putelin ostanut. Näin me olemme toimineet ja tuntuu, että kiinnostuneita äänestäjiä on tullut mahtavasti lisää".

Juomista jatkettiin ja politiikasta puhuttiin. Arska jo kyseli "Mistähän sitä oikein keksittäis jokin uusi juttu mikä voisi tuoda uutta ilmettä meidänkin puolueeseen". Hiljaisuus laskeutui pöydän molemmille puolille. Kaukolla tuntui tulevan asiaa eteisessä olevaan sivuhuoneeseen. Arska jäi yksin istumaan ja katsahti ulos ikkunasta. Kuin olisi salama iskenyt hän keksi heti asian joka voisi tuoda ainakin miehiä lisää äänestäjien joukkoon heidän edustajia äänestämään. Hän kun näki ikkunasta kahden noin kuusitoistavuotiaan tytön kävellessään hyppelevän eri tyylillä eteenpäin. Olisiko jokin tyttöjen tanssiryhmä täällä olemassa. Saisimme nuorten tyttöjen kauneutta politiikkaan mukaan.

Koisisen Kauko palasi veskistä jossa oli kuulemma hoidettu myöskin politiikkaa. Arska ei kertonut Kaukolle vielä mitään omasta keksinnöstään. Mutta kyseli kuitenkin aivan vain muuna tehtävänään, että "Onkos täällä minkään näköistä tyttöjen voimisteluryhmää tai jotain sen tapaista". "On täällä yksi sellainen, mihinkäs sä sellaista tarviit". Arska ei oikein meinannut heti keksiä, mutta keksi kuitenkin lopulta, "On tulossa synttärit, että jos vaikka vähän ohjelmaa järjestän sinne". Kaukolta Arska sai erään naisen nimen ja puhelin- numeron.

Ehkä nyt on viinakset juotu mun kohdalta, ajatteli Arska. Hän päätti lähteä kohti pitkää autoa ja kotiin.

JATKUU
piki

Vaarattomat äijät ottivat kesän vastaan.

Pitkään on jo suunniteltu yhteistä tapaamista. Jo viimesyksynäkin mutta silloin eräälle miehelle ei aika sopinut. Yksin vietin aikaani jo pimenevässä syksyssä. Pelotti ja jouduin turvautumaan kuningas alhoholiin. Tuntui että pelko ei vain lähde pois, siksi kaatelin laseihin aina vain lisää juomaa. Ei mennyt päähän ja palelin. Pakko oli kömpiä sänkyyn mutta palelin sielläkin. Lisäsin toisen paksun peiton päälleni ja kumma kyllä nukahdinkin nopeasti.
Aamulla heräsin ja taas palelin. Turvauduin siihen juomaan mikä pitäisi mut tehdä iloiseksi. Ei se mitään auttanut. Ajattelinkin, että oliskos vaimo tehnyt mulle jullikan ja antanut mulle vesipullon mukaan. Mutta kun ajattelin sitä pullon liikehdintää kaupasta meidän kaappiin niin ei se ollut mahdollista. Ja kun korkkia aukaistessa kuului sellainen hitonmoinen ritinä, että nukkuvatkin herää, niin oli se kyllä sitä itteään kuitenkin.

Mutta nyt alkaa sitten uusi kesän ottaminen vastaan. Sama heppuli, nimeltään Juhani pääsi nyt mukaan. Käytän toisia nimiä, ettei joku omainen pääse meitä laittamaan kovenpaan kuriin ton viinan kanssa leikkimisen takia. No niin, yhdessä tavattiin tämän asunnon pihalla joka oli vuokrattu meidän käyttöön yhdeksi viikonlopuksi. Minun kuin tämän kivan iloisen Juhanin poika toivat meidät autollaan paikalle. Kannoimme syötävät kuin juotavatkin sisälle. Ruoka laitettiin pidemmälle ruokapöydästä kun sitä ei nyt ihan ensimmäiseksi aleta vatsaan laittamaan. Juomat piti saada lähelle, että käsi hyvin ylettyy käymään putelin kaulasta kiinni. Niin se lähti iloisin mielin nautiskelu ja myöskin nautiskelu yhdessäolosta käyntiin.

Tämän Juhanin poika jäi meidän seuraksi joksikin aikaa. Hän meni ehdottamaan, että hänpä käy pulahtamassa järvessä. Rohkea mies mutta onhan hän koko talven käynyt avannossakin. Saunaan tietenkin laitettiin tulet, että päästiin puhtoisina poikina nauttimaan sitä toista asiaa, jonka takia tänne tultiin. Toinenhan oli tietenkin se, että olimme jotenkin kasvaneet yhteen kun olimme eräässä järjestössä puheenjohtajina. Silloin piti ajatella asukkaita, mutta nyt tänään ajatellaan itseämme.

Poika pulahti järveen ja oikein kuvakin otettiin, voi sitten näyttää jälkipolville kuinka rohkeita sitä on ennen oltu. Juhani ja minä pysyttiin koko mökillä olo aika kuivalla maalla. Turha sitä on mennä itseään hukuttamaan ainakaan nyt heti ensimmäisenä päivänä. Emme mekään vettä pelkää. Lukuisia kertoja olemme suihkussa olleet ja joskus on jopa sadekuurokin meidät kastellut. Isossa vedessä emme tahdo olla.



Ilta kului ja nauravia juttuja päästeltiin suistamme. Itsestään oli selvää, että jollekkin naiselle kyllä pitää soittaa. Ehdotettiin paria kuusitoista vuotiastakin mutta todettiin kyllä heti "mitän me nyt niille osataan tehdä". Mutta sitten löytyi puheenjohtaja porukasta eräs kunnioitettava rouva joka oli kaiketi meitä vieläkin vanhempi. Hänen nimensä oli Tuulikki jolle aloin sitten soittelemaan. Kuitenkin se on kiva kuunnella naistenkin kanta määrättyihin asioihin mistä me pojat keskusteltiin. Tuulikki oli kerennyt ottamaan jo kaksi viinilasia, elikä tänään hän ei tule. Hän oli joutunut kohtaamaan suuren surun jota ei kukaan vanhemmista haluaisi koskaan kohdata. Mutta me teimme kuitenkin lupauksen, että odotan häntä tienhaarassa, josta tänne mökille käännytään, heti seitsemältä aamusta.

Me vielä paistoimme makkaraa ja joimme nautinnollista juomaa. Juhanin poika lähti kotiin ja lupasi tulla isänsä hakemaan huomisen päivän puolella kotiin. Me jatkettiin jutustelua ja taas söimme. Tuntui meillä kyllä olevan onnistunut ilta. Poskissakin tuntui jo nauramisen jäykistykset.
Mutta koitti jo aika perjantai yönä, sängyn kutsuvan meitä. Emme sulloutuneet molemmat samaan sänkyyn vai kävimme maata molemmat eri huoneisiin.



Seuraava aamu koitti ja aloimme ryppystä naamaa huoltamaan. Vähän leipääkin piti laittaa suuhun. Sitten olikin mulla vuorossa mennä seisomaan tien varteen kun Tuulikin piti tulla heti aamusta keittämään meille kahvit. Mutta ei kuulunut tyttöä tulevan. Lopulta kymmeneltä kävi jo Juhani mut hakemassa pois sieltä seisomasta. Yritimme päivän aikana monesti soittaa Tuulikille ja laitoin vielä tekstariakin mutta mihinkään hän ei vastannut. Mulla tuli jo kurja asia mieltäni painamaan. Onko Tuulikille sattunut jotain. Jälleen taas soitettiin ja viestiteltiin mutta ei puhelimesta kuulunut mitään ääntä.

Siinä kun tappelin oman pääni kanssa kun mietin Tuulikkia tuli Juhanin poika jo käymään meitä katsomaan. Ja samalla polkupyörällä tuli Kauko Juhani Riihimäeltä asti pihalle. Asiahan oli kyllä sovittu kun hän ei aikaisemmin päässyt koska oli vaimon synttärit ensin perjantaina vietettävä. Järveen hyppäsi Kauko Juhanikin, rohkeita ovat toiset miehet. Minä ja Juhani pidimme kyllä varpaat kuivina koska se tuntui meistä paljon turvallisempana. Ja saunaan taas tulet ja juttua meillä piisasi.





Päivä kääntyi iltaan ja kaikki tuntui lähtevän kotiin. Minä jäin yksin viettämään aikaani. No Juhanilla oli kuoron esiintyminen sunnuntaina, että pitää päästä rauhoittumaan. Kauko Juhanilla tuntuu aina olevan kiirettä. Ehkä se vain on niin, kiirettä löytyy kun eläkkeelle pääsee. Hän kun oli meille ja muillekkin, melkein 50 puheenjohtajalle sellainen oppi-isä. Häneltä saimme aina tärkeää opastusta, kuinka asioita viedään eteenpäin.

Jäin yksin ja koitin keksiä mitä sitä osais pienessä sivumyötäisessä tehdä.
Menin vielä katsomaan kuistille hiljaista järveä. Siellä Telkkä ja Sinisorsa kelluivat järven pinnalla. Käki toivotti kukunnallaa mulle vuosia lisää melkoisesti. Pienet linnut ja orava touhusivat pihalla ja alueen puissa. Kaikilla tuntui olevan kovastikkin kiirettä.
Silmäni osui autoon joka pysähtyi maantielle. Se kääntyi ympäri ja ajoi mökin parkkipaikalle. Kyttäsin ikkunasta autosta ylös nousevaan ihmistä. Ilostui kun Tuulikki nousi autosta. Kiiruhdin ovelle ja toivottelin hänet tervetulleeksi. Halasimme lämpimästi toisiamme. Istahdimme pöydän viereen ja aloimme turista. Pienessä hetkessä käsittelimme monia asioita joita molemmat ovat joutuneet kokemaan elämänsä aikana. Hän oli harmissaa kun ei pystynyt soittamaan meille eikä muutenkaan pystynyt vastaamaan puhelimeen. Hänellä oli tullut sellainen masennus että itku purkautui ja viestiä ei pystynyt lähettämään kun sormet tärisivät ja valitsivat aivan vääriä kirjaimia. Vasta nyt hän sai mielensä sen verran tasaantumaan, että pystyi lähtemään meitä tai kun yksin olin, niin minua katsomaan. Meillä oli sellainen lämmin hetki vaikka se olikin lyhyt.
Kellon näyttäessä illalla yhtätoista kun Tuulikki lähti pois. Ensin kuitenkin halattiin pitkään.Taas olin yksin ja menin katsomaan sänkyä oikein läheltä.



Ja viimein koitti sunnuntaiaamu. Vatsassani tuntui jokin polttavan. Kävin suihkussa ja söin hiukan. Tuntui kun poltto vatsassa olisi vain voimistunut. Tuskissani tartuin sellaiseen koneeseen kuin imuri. Silmissäni pyöri pampuloita kun imuroin kaikki huoneet. Sitten tyhjensin vielä pesistä tuhkat pois niin pitäisi olla seuraaville taas puhdas ja siisti huoneisto. Söin vähän, tiskasin ja aloin laittaa tavaroita kasseihin.
Ilma lämpeni ja jotenkin oli kurjaakin lähteä pois kotiin. Kulutin aikaani teranssilla ja katselin luonnon eläimien liikkumista. Jopa sisiliskokin käveli pihalla. Tapoin aikaani ja kävin katsomassa laiturilla näkyisikö siellä kaloja. Ja näkyihän siellä aivan pieniä luikertelijoita liikkuvan.





Soitin pojan hakemaan vaikka täällä olisin saannut olla yhdeksään asti.
Niin tuli auto pihalle ja kannoin kassit autoon. Siitä kun lähdimme niin keskellä asfalttitietä luikerteli kyy. Nyt on sitten luonto täysin herännyt.

Toisaalta olen itsestäni ylpeä niinkuin kaikista muistakin vieraista. Meillä vaan tuntuu asiat olevan saman luontoisia. Tämän kaltaisen pienet juhlat ei niitä kannata lopettaa. Uutta juhlaa vaan sisään eri aiheella.

Kiitos kaikille
piki

Halusin vielä vähän selvittää

Konkurssi, joka kohtasi varsinaisesti kahta työmiestä ja josta kerroin neljän liuskan verran. Sen piti päättyä mutta kun kirjoituksen jälkeen istui yksinäni omalla pihalla alkoi mieleeni tulla vielä kysymyksiä. Sauna oli lämpiämässä ja tosissaan päätin karistaa tämän kirjoituksen ajatukset päästäni kunnon kännillä. Mutta ei se näköjään kuitenkaan ollut vielä päätöstä vailla. Kun siinä saunaa lämmittäen ja välillä kulauksen lasistani ottaen, päätin hakea lehtiön johonka sain laitettua kysymyksiä muistiin. Olihan tästä konkurssista kulunut jo viisi vuotta, mitähän sinne kylälle nyt oikein kuuluu. Illan aikana sain tuhottamasti kysymyksiä paperille, että päätin tosiaankin lähteä tapaamaan ihmisiä vielä kerran.

Seuraava viikko alkoi ja heti maanantaina sullosin itseni pieneen autooni ja lähdin huristelemaan siihen pieneen kylään. Kesä oli kuumemmillaan, että siksi oli helppo varmaan löytää kaikki ihmiset. Ensimmäiseksi päätin tietenkin mennä katsomaan Almaa, joka oli auttanut minua aineiston kokoamisessa.
Saavuin Alman pihalle mutta ovi oli lukossa. Ajattelin, josko Alma löytyisi Villen luota. Pakkohan sitä on vain lähdettävä katsomaan. Ajoin hiljaa Villen talon kohdalla kurkkien samalla vehreään puutarhaan. Näin yläosattoman naisen pihalla ja meinasin  vahingossa ajaa portin tolppaa. Silmiä siristäin ajoin pihalle, varoen, että jostain voi se yläosaton nainen ponnahtaa mun silmieni eteen. Villen huomasin makaavan aurinkotuolissa ja tulihan se nainenkin esiin. Nyt hän oli kuitenkin jo pukenut kireähkön paidan päälleen.
Aloin siinä kyselemään Alman ja Villen kuulumisia. Almahan tietenkin aloitti heti puhumisen, ehkä se on tyyli niillä naisilla joilla on se suu oikeassa paikassa. "Huomasit varmaan, että olin ilman paitaa äsken. Minä en viitsi turhaan kursailla vaatteiden kanssa. Samaa nahkaa se on otsassa kuin muissakin paikoissa ja kyllä ihmisten pitää jo naisten paikat tuntea. Huomasitko, että meillä on lastenvaunutkin tuolla nurkan takana". Hämmästyksissäni kurkkasin ja näin vaunujen työntökahvan sieltä pilkoittavan. "Minä kun en saannut edellisen miehen kanssa ollenkaan lasta. Luulin, että minussahan se vika on kun mies niin väitti. Siksi en halunut mitään kumeja Villen käyttävän. Sen lahjan haluan ilman mitään suojaavaa kelmua. Lahja on lahja ja sen haluan viereeni saada ilman mitään suojaa". Pariskunnalla tuntui menevän erittäin kivasti. Molemmat olivat iloisia ja kaikki toimi heillä kivasti. Villekin oli jo saannut töitä ja Alman mökki oli myynnissä. En halunut kuulla muista henkilöistä mitään vaan halusin mennä heidän luo aivan tietämättä yllätyksenä.

Jätin Alman ja Villen sekä pikku Pekan jälkeeni ja suuntasin Hilman ja Topin luo. Talo tuntui olevan aivan sama mutta pihassa oli iso paketti-auto ja pihaakin oli rakennettu. Oli pihalaattaa ja pöytä ryhmiä. Suihkulähde puhisi kauniiden kukkasten keskellä.
Autosta päästyäni aukesi talon ulko-ovi. Topi asteli sieltä rappusille kauluspaita sekä suorat housut jalassa.
Tunsi mies vielä minun kun hän käsi ojossa tuli tervehtimään minua. "Onkos täällä vähän asiat muuttuneet".
Topi jatkoi kertomustaan, josta huomasin, että hän ei taida enään tehdä varsinaista työtä enää. "Sain pystyyn melken heti lähdettyäsi firman. Töitä tuli jatkuvasti lisää ja kun vielä Rauno lähti armeijaan, niin mun piti ottaa kaksi kaveria vielä lisää töihin. Koulutin itseäni pienillä kursseilla ja kun Rauno pääsi armeijasta pois, hänkin kävi opiskelemassa rakentamista. Raunosta tehtiin työnjohtaja ja mä toimin sellaisena toimitusjohtajana. Välillä olen tietenkin töissä itsekkin mutta tänään piti käydä hoitamassa juoksevia asioita. Autokin piti hommata, että sai tavaroita kuljetettua. Oikeastaan oli hyvä, että se rautafirma meni nurin, kyllä elämä on muuttunut nyt paljon paremmaksi".

En nähnyt yhtään lasta pihalla, missäs lapset ovat. "Koulussahan he ovat ja tuntuvat olevan aika teräväpäisiä lapsia. Yksi pojista on jo ammatillisessa koulutuksessa jos vaikka insinööri hänestä tulis. Peruskoulussa ovat nuoremmat".
Entäs sitten Hilma ja Laila. "Noo, taitavat varmaan halukkaasti itse sen Teille kertoa. Voin sanoa, että Hilmalla ja Lailalla on sellainen hyväntekemisen firma. Mutta kertokoon he itse omasta firmastaan". Topi pyysi mun tulemaan sisälle katsomaan myöskin. Kaikki tuntui sisällä olevan aivan viimeisen päälle tehtyä. Remontti oli käynyt jokaisessa huoneessa ja koneita löytyi joka lähtöön. Tuntui tosissaan Topin ja Hilman nyt löytäneen itselleen sellaisen työn jota he halusivat mielellään tehdä.
Palasin takaisin ulos kun Topi lupasi jäädä laittamaan kahvit tulelle kun naisetkin ovat kohta tulossa.

Kiertelin pihaa ja kurkistin myöskin saunaankin. Sauna oli suurentunut ja hetekka oli saannut lähdön pukuhuoneesta. Pukuhuoneesta päästiin valoisaan saunakammariin johon oli vedetty oikein patteritkin. Saunakammari oli kalustettu oikein viihtyisäksi unohtamatta leveää sänkyä joka oli sijoitettu kulman taakse ettei heti nähnyt sänkyyn kun tuli ovesta sisään.

Ulkona oli kaivettu tontin ulkoreunalle lampi. Rannat oli peitetty hienolla hiekalla. Topi käveli myöskin lammelle. "Tänne mä tälläisen kaivoin. Pitkään oli ajatus pyörinyt päässäni kun tämä kohta oli kuivina kesinäkin aina märkänä. Mutta kun tässä lähellä ei ollut kaivinkonetta, niin se aina vain jäi ja jäi. Mutta sitten kun eräs isäntä osti kaivinkoneen niin pyysin sitä tulemaan meille harjoittelemaan. Hienon lammen se siihen sai aikaan ja aika halvalla, ei ottanut kuin polttoaineet maksuksi".

Lähdimme kävelemään taloa kohden kun sieltä suunnalta alkoi kuulua auton ääntä. Sieltähän Hilma ja Laila kurvasivat pihaan. Laila ilmeisesti tunsi minut heti kun lähti juoksemaan minua kohti ja kapsahti kaulaani. Iktuisellä äänellä hän sanoi, "Kiva kun tulit meitä katsomaan". En oikein tiennyt mistä tämä johtui, mutta kun Hilmakin kävi muo heti halaamaan, en osannut kuin ihmetellä.

Asetuimme pöydän viereen ja Topi kaatoi kahvit kuppiin. Sitten alkoi selvitys pöydän ympärillä päivän tapahtumista. Tuntui olevan sama käytäntö vielä tallella. Kahvin jälkeen siirryimme ulos juttelemaan vielä naisten touhukkaasta elämästä.
Hilma ja Laila laittoivat pienen yrityksen pystyyn. Sen tarkoitus on auttaa kuntalaisia joilla on rahalliset asiat jotenkin karanneet käsistä. Siinä sitä perhettä autetaan kaikennäköisissä remonteissa ja autetaan missä voidaan. Ruinaamme rahaa firmoilta, pidämme kirpputori tyyllistä myyjäispaikkaa jossa on vaatteita, korjattuja huonekaluja aivan kaikkea mitä ihmiset antavat ilmaiseksi meille myytäväksi. Sitten ostamme tarvikkeita niillä rahoilla ja meidän miehet yhdessä talkoolaisten kanssa kunnostavat talot. Sitten uutena hommana on tullut talkooväen vuokras. Jos joku tarvitsee vaikka siivousapua niin sinne lähtee ihmiset ilmaiseksi siivoamaan ja meidän firma ottaa siitä hommasta pienen korvauksen. Hommaa tuntuu olevan, aina pitää keksi uutta keräys toimintaa.


Ensin autoimme vain meidän kylää, mutta sitten tuli avun tarvitsijoita kirkonkylästä ja aina vain se laajeni, että nyt koko kunta on meidän toimialaa. Jäi pois vielä keräystoiminnasta kesäjuhlat. Täällä on vireä nuorisojärjestö joka antaa yhden viikonvaihteen kesätapahtuman tuotot meidän käyttöön. Puuhaa on kuulemma paljon mutta on talkooväkeäkin. Varsinkin ketä olemme käyneet auttamassa niin nämä ihmiset lähtevät aina mukaan auttamaan. Me ei oikein mitään kunnon tiliä tästä saada. Mutta kai meillä vaan on niin suuri sydän, että haluamme auttaa. Ja ne ystävät joita olemme auttaneet, niin kyllä jälleen näkemiset ovat varsin lämpöisiä.

Lehtikin teki meidän toiminnasta oikein ison jutun. Sen jälkeen otti kunnanjohtaja meihin yhteyttä ja lupasi kaksi kertaa vuodessa antaa Lailalle ja mulle rahaa omaan käyttöön, että jaksamme tehdä tätä arvokasta työtä. Ei me voida olla kun onnellisia tästä elämästä, saadaan tehdä mitä halutaan. Vesasen Väiskin on pyytänyt, että hän pääsis mukaan Topin rakennushommiin. Sittenhän Topilla on jo kaksi perhettä mukana rakennusbrojektissa.

Topi nyppäsi muo sivummalle, ja lähdimme kävelemään jälleen lampea kohden. Muistat varmaan sen jussin vaimon jolle kuulemma olin heittänyt markan kun oli hameensa ottanut päältään. Heille tuli melkein heti ero ja nyt se nainen on töissä kirkonkylässä seksiliikkeessä. Siellä hän nyt myy sileää kumia. Topi vei minut vielä saunaan ja näytti saunakamaria. Topin huulille nousi hymy, "nyt on jo paremmat paikat".

Palasimme vielä kahvipöydän viereen. Hilman oli pakko kertoa, että tällä kylällä olemme auttaneet pulaan jäänneitä ihmisiä jo kahdessakymmenessäneljässä paikassa. Kaikkiaan avustuskohteita on ollut jo viisikymmentäkaksi. Komia on määrä, en voinnut kuin onnitella naisia tästä. Vaikka tietenkin Topikin on ollut tässäkin toiminnassa vahvasti mukana.

Kiitin Topia, Hilmaa ja Lailaa ja vielä töistä palaavaa Raunoa hyvästä ja mielenkiintoisesta tarinasta. Jäi kertomatta, että Laila ja Rauno olivat ostaneet aivan läheltä Topia vanhan talon. Sitä he pikkuhiljaa laittavat kuntoon. He asuvat jo siellä mutta yläkerta on vielä kesken. Ja lapsikin on tietenkin jo syntynyt heille

Jotenkin muo jäi kalvamaan Almalla Ja Villellä käynti. Olinko ollut liian hätänen sieltä lähtiessäni. Kuitenkin he  olivat antaneet mulle jutun juurta mistä pääsin kirjoittamaan. Ajattelin, että vielä koukkaan heidän kautta,
ennenkuin lähden kotiin.
Niin kurvasin tuon pienen vanhan autoni vielä Alman ja Villen pihaan. Koko perhe istui keinussa ja vauvalla tuntui olevan ruoka-aika. Alma oli nostanut valtavan rintansa avonaisesta kaulaaukosta ulos. Siinä vauva sitä imeskeli ja minä katselin taivaalle jossa pienet valkoiset pilvet lipuivat hiljalleen.
Ville tokaisi mulle, että jääthän saunaan ja vaikka yöksi. Saunaan lupasin jäädä muusta en vielä tiedä. Ville kyllä tiesi, millä minä yöksi jään. Hän haki kellarista viidenlitran muovikanisterin ja täytti lasit. "Samaa kiljua mä vieläkin teen ja kun huomenna on mulla vapaapäivä niin tämähän käy hyvin". Ville jatkoi vielä, että on sunkin sitten helpompi olla kun olet vähän ottanut. Ehkä hän tarkoitti Alman viuhahtelua. Lapsi oli syötetty ja laitettu jälleen nukkumaan. Alma ei ottanut kiljua kun oli tuo rinnan lussuttelut vielä jokapäiväistä puuhaa. Ei sitä viitsi vauvaa vielä opettaa pahoille teille.
Tuntui kilju hurahtavat nopeasti nuppiin. Ehkä se johtui siitä kun en ollut syönnyt vielä tänään mitään. Tarkoitus oli kotimatkalla käydä jossain syömässä mutta kun nyt sitten taidan jäädäkkin tänne.
Alma kiiruhti sisälle ja hetkenpäästä hän huuteli meitä sisälle. Nostimme hikiset peput ylös tuolista ja Ville pyysi mun menemään ensimmäisenä sisään kun vieras tietenkin olin. Keittiön oven kiskastua auki minua taisi salma lyödä. Katseeni pysähtyi Almaa joka ilman rihmankiertämää seisoi hellan edessä lämmittäen meille ruokaa. Ville tönäisi muo, "tätä mä tarkoitin kun pyysin juomaan kiljua". "Ai eikös kirjailija tahdo uskaltaa tulla sisälle. Ei sun tarvi musta välittää kyllä sä saat olla rauhassa. Täällä puuhellan vieressä on vain niin kuuma". Asetuimme syömään, ja söimme ja palasimme ulos kiljupöntön viereen ulos. Siellä oli ainakin parempi katsella maisemia jos sattuu Alma vielä tulemaan alasti lähelle.
Sauna kuumeni ja mulla ainakin alkoi olla jo kunnollinen vauhti päällä. Katseeni ei välillä tahtonut enään siirtyä Alman maidontuottajista mihinkään. Ilma oli vielä näin illallakin lämmin. Hikikarpalot nousivat vieläkin iholleni kun aurinko jo painui metsän taa.

Sauna oli lämmin ja minä Villen kanssa suuntasimme sinne kiljupöntön kanssa. Juuri kun olin saannut vaatteet pois päältä tuli Almakin täysin alastomana saunaan ja käveli parveen. En minä suuremmin enään hätkähtänyt kun oli sitä kiljua jo sen verran päässä. Menin Alman perässä parveen istumaan. Alma jäi meidän miesten keskelle istumaan hiukan ahtaassa parvessa. Kyljet olivat vastakkain ja iloinen Alma nauraessaan aina läpsäisi kämmenensä molempien miesten reisien päälle. Iloinen oli Alma kun oli saannut kaksi miesta mukaansa saunaan. Alman pesiessä itseään menin siksi aikaa ulos istumaan, ettei vain mun miehisyys ala heräämään.
Niin oli kiljut sisällä ja puhtoinen iho ulkopuolella. Kiljua me vielä maistelimme illan aikana ja olimme nukkumaan mennessä aivan tiedottomassa kunnossa. Kuuleman mukaan oli Alma minua sänkyyn taluttanut. Asustuksesta en viitsinyt edes kysellä.

Seuraavanpäivän iltana oli aika jättää tämä pieni kylä rauhassa elämään, omaa elämää. Hyvältä tuntui se, että täällä pidetään toisista huolta. Ketään ei jätetä vaikeuksien kanssa taistelemaan yksin, kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä.

LOPPU
piki

Konkurssi 4.

Uskon, että tänään menemme viimeistä kertaa Villen kanssa Alman luo, koska nyt alamme elämään jo nykyaikaa. Konkurssin jälkeiset ajat on kohta saatu päätökseen. Hyvin on Alma jaksottanut ajan, että on ollut helppo edetä aina ajassa eteenpäin. Ville on vielä mukana ja tuntuu, että Almalla ja Villellä ovat asiat alkaneet edetä hyvää mallia eteenpäin. Pieniä katkoksia oli jo edellisellä kerralla kun Alman suu tukittiin miehisella suudelmalla. Eihän siinä auttanut kuin odotella, että he olivat saanneet suudelman loppumaan, ja alkoi taas Alma puhumaan.

Viimeksi jäimme siihen, että Topi oli tehnyt päätöksen,  jussien vaimot saavat olla rauhassa. Oma tytär Laila oli tiettävästi tullut raskaaksi. Toisena osapuolena oli ollut Väiskin poika. Nyt ehkä siitä lähdetään kun nuoret olivat sopineet miten asiassa edetään.

Näin aloitetaan tämä kovinkin seksiin viittaava kirjoitus mitä se on ollut melkein alusta asti. Laila ja Väiskin poika olivat pitäneet palaveria vintissä. Nyt tuntui siltä, että he ovat jonkin näköisen päätöksen saanneet aikaan. Kovin nöyränä nuoret astelivat keittiön pöydän viereen jossa Hilma ja Topi heitä odotteli. Hilma otti heti alkuunsa komennon, jossa hän ilmoitti seuraavaa. "Toivottavasti pystymme keskustelemaan asiasta rauhallisin mielin. Riitaa tai äänen nousua emme halua pidettävän meidän pöydän vieressä".
Laila sai ensimmäiseksi kertoa, mitä hän on asiaa käsitellyt ja onko heillä yhteinen päätös olemassa. Laila tuijotti keittiön pöytää pää alaspäin painettuna. "Haluaisin pitää lapsen. Tiedän, että olen alaikäinen mutta miten minä turvaisin elämän eteenpäin. Ja Raunolla (Väiskin poika) ei ole töitä ja hän menee armeijaan vajaan vuoden päästä, miten me pärjätään. Onko muuta vaihtoehtoa olemassa kuin keskeyttää raskaus. Me rakastetaan kuitenkin toisiamme".

Syntyi hiljaisuus, jossa Hilma ja Topi katsoivat toisiaan. Lailan ja Raunon katseet olivat suunnattu kohti pöydän pintaa. Hilma vapautti hiljaisuuden ja sanoi keittävänsä kahvit. Ja niin tämä hiljaisuus loppuikin. Jokaisella tuntui olevan asiaa. Asioita lennähteli ilmoille niin perheen perustamisesta kuin koulutuksestakin. Mutta asioita käsiteltiin ihmeen rauhallisesti. Ainoastaan Rauno oli liimannut silmänsä keittiön pöytään. Topi köhäisi ja sanoi "Rauno, kerros sinäkin mitä mieltä olet asiasta". Rauno nosti katseensa pöydän pinnasta yskäisemisellä hän aloitti oman kertomuksensa. "Olen aivan samaa mieltä Lailan kanssa ja kyllä hänestä pidän ihan sikana. Mutta miten me edetään kun ei ole rahaa". Hilma kaatoi kuppeihin kahvia ja istahti sitten taas pöydän viereen. Asioita setvittiin tuolta ja täältä ja aina tultiin samaan tilanteeseen. Kummallakaan ei ole töitä ja koulutuspaikat ovat 40-50 kilometrin päässä ja kun vielä Rauno lähtee armeijaan vajaan vuoden päästä. Ryhmä ajautui loppujen lopuksi pattitilanteeseen. Ei ollut oikein mitään tietä edetä. Siksi Hilma tekikin pisteen hetkelliseksi tähän asiaan. Nuoret voisivat mennä vaikka yläkertaan siksi aikaan kun he Topin kanssa selvittelevät asiaa.

Kun nuoret olivat menneet Lailan huoneeseen yläkertaan  teki Hilma Topille seuraavanlaisen ehdotuksen.
"Oliko sulla niin paljon töitä, että voisit ottaa vaikka Raunon timpurin- oppiin. Ja jos he vaikka kokeilisivat yhdessäoloa niin eikö nuoret voisi asua alkuun vaikka Lailan huoneessa. Katsotaan miten asiat sitten edistyvät. Ja eihän me oikein voida tytön vauvakuumetta pyyhkäistä pois kun tyttö niin lapsen haluaa". Topille tuli tiettävästi hetkessä liiankin paljon asiaa kun hän jäi toljottelemaan vaimoaan kasvoihin. Hetken päästä hän kuitenkin nytkähti tuolissaan ja alkoi puhumisen. "Olen kyllä kanssasi aivan samaa mieltä, näin me tehdään".
Nuoret huudettiin vintistä alas, ja Hilma kertoi heille tämän ehdotuksen. Kertomuksen päätteeksi oli Laila kovinkin iloinen, hän suorastaan hymyili ja nauroi. Samoin Rauno, hän varmasti lähtee Topin kaveriksi. Isä on vaihtamassa mopoaan niin käyn kysymässä, antaako se vanhan mopunsa hänelle. Nuorista tuli hetkessä perheellisiä. Häitä ei kuitenkaan pidetä vielä, vaan katsotaan kuinka heidän rakkaus oikein kantaa. Alma tiesi heti kuinka tässä tulisi käymään. Hilma ja Topi ovat suurisydämmisiä ihmisiä, niin ei mihinkään toiseen asetelmaan ollut mitään mahdollisuutta. Nuoret onnessaan lähtivät kertomaan tapausta Raunon kotiin. Hilma kuitenkin halusi soittaa Väiskin vaimolle asian ensin, ettei se tule heille vaan liian suurena yllätyksenä.

Tuntui, että tämä suuri päätös saatiin aika hienosti päätökseen. Siksi  Hilma halusikin kapsahtaa miehensä kaulaan ja halata. Siinä samalla oli Hilman helppo kysellä mieheltään, että lämmitetäänkös me sauna ja oltais siellä kun ennenkin. Hänestä kun on tuntunut, että meillä on rakkaus kuollut. Mutta voisitko sä ostaa niitä kumeja, kun tuntuu että mä olen jo liian vanha saamaan lapsia. Ei ollut Topilla kumeja ostettuna mutta lupasi kyllä niitä ostaa.

Asiat selvisivät hienosti. Vaikka kyllä Hilman ja Topin kaksisissa keskusteluissa he pitivätkin nuoria vielä liian nuorina. Mutta hyvähän se on kokeilla mitä se rakkaus ja toisista pitäminen sitten oikein on. Vanhemmat siirtyivät nuorempien lasten luo pihalle, seuraamaan heidän touhujaan. He istahtivat keinuun ja lapsetkin tulivat keinumaan heidän kanssaan. Siinä oli hyvä lapille kertoa Raunon tulevan meille asumaan Lailan huoneeseen. Ei sitten tule heillekkään  liian isona asiana kerralla. Sauna laitettiin lämpimään iltaa varten ja onhan se hyvä lähteä puhtoisina miehinä  taas jussien tiloille töitä tekemään oikein kahdella mopolla.

Koitti maanantai aamu ja kaksi mopoa lähti Topin pihasta erään isännän latoa paikkaamaan. Topi oli onnellinen kun saunassa oli taas ollut entinen meininki. Hyvältä oli tuntea vaimon lämpöinen syli omaansa vastaan. Jussien vaimot saivat olla rauhassa, kyllä se oma vain on kaikkein paras. Samoin Hilma oli kotonaan hymyilevänä, iloisena vaimona. Mieheni on vielä hyvä kunnon mies ja hyräili jotain laulunsävelmään hiljaa yksinään.

Miesten ensimmäinen paikka oli Ryynäsen ladon korjaus. Katto on jo paikattu ja nyt korjataan ladon seiniä. Mutta nyt on hienoa, että meitä on kaksi niin ei tarvitse jatkuvasti kiivetä tellingille. Työt kulkivatkin joutuisasti ja Rauno pääsi timpurintyöhön nopeasti sisään. Isäntä oli kaupasta hakemassa lisää tarvikkeita ja emäntä tuli katsomaan timpuria. Hän hämmästyi kun näki kaksi miestä. Jussin vaimo kävi supattelemassa Topin korvaan, että koitais saada poika menemään johonkin. Topi ei ottanut mitään kantaa naisen puhumisiin. Meinasi vain, että inise mitä iniset nainen, mulla on rakastava vaimo kotona. Nainen huomasi ettei Topi ollut mitenkään kiinnostunut hänestä. Nainen suutahti Topille ja lähti vinhaa vauhti sisälle eikä näyttäytynyt enään koko päivänä työmaalla.
Isäntä tuli kaupasta tuoden nauloja Topille. Samalla hän lähti käymään sisälle pyytämään vaimonsa keittämään kahvit koska isäntä oli ostanut myös kauppareissulta pullaa. Hän esitti kahviasiansa vaimolleen mutta joutui kiireenvilkkaan juoksemaan ovesta ulos. Isäntä tuli kyselemään Topilta, että onkos täällä tapahtunut jotan mikä olis munkin hyvä tietää. Topilla oli alkanut puhekkin jo sujumaan koska oli ollut monia asioita mihinkä hänenkin piti vastata. Kyllä täällä jokin nainen kävi ja riisui hameensakin oikein päältään. Luulin että se on jokin esiintyjä tai mustalainen joka haluaa esittää jotain. Muo alkoi naurattamaan mutta heitin mä kuitenkin markan sille ladon lattialle. Nyt lähti isäntäkin sisälle askeleissa pontta ja vauhtia. Niin sitten asiat rauhoittuvat. Ei näkynyt isäntäväkeä sen päivän aikana työmaalla.

Ei näkynyt tämän työmaan isäntäväkeä enään työmaalla. Ehkä siellä sisällä oli jonkinlainen selvityksen teko meneillään. Mutta hyvä niin, sillä lato tuli kuntoon tänään ja timpurit voivat siirtyä seuraavaan kohteeseen töihin. Asiat olivat muuttuneet kovasti aivan yhden päivän aikana. Topi tunsi itsensä vähän niinkuin pomoksi kun hänellä on töissä apulainen. Samoin häneltä on alkanut puhetta tulemaan vaikka asiana olisikin vaikeakin asia. Kotona jonne nämä kaksi timpuria nyt mopoilivat, oli talon emäntä muuttunyt entistäkin iloisemmaksi. Hän oikein pursui halua auttaa ihmisiä ja tietenkin omaakin väkeä. Hänellä elämänhalu oikein pursusi kehosta ulos. Niin paljon oli tapahtunut heidän elämässä ja vielä kun oma tytär odottaa lasta. Lailastakin, näin yhden päivän perusteella oli tullut koti ihminen. Rappusilla hän odotteli äitinsä kanssa kaveriaan töistä. Ei lähtenyt Laila enään poikia katsomaan kun hänellä itsellä oli oma poika, hän tunsi sydänalassaan suuren rakkauden.

Timpureiden tullessa töistä oli rappusilla odottamassa kaksi naista. He tulivat ottamaan miehensä vastaa kunnon rutistuksella, ensin kun pojat saavat moponsa laitettua nojalleen rappusten pieleen. Sitten siirryttiin sisälle jossa kahvit ja pullat tuoksuivat. Oli se hienoa istua samaan aikaan pöydän ympärillä jossa pystyttiin puhumaan päivän asioista.
Mutta kun energia jylläsi Hilman sisällä niin valtoimenaan, että hänen oli vähän päästettävä siitä jo ulos. Hän kun oli kuullut, että eräässä pienessä mökissä asuu vanha mies. Kunta ei ole hänelle antanut kuin motillisen halkoja lämmitykseen. Niin teki Hilman mieli lähteä kyselemään tältä mieheltä, että voisimmeko häntä jotenkin auttaa. Topikin ilmoitti, että vaimostani on tullut sellainen välittäjä, joka haluaa auttaa ihmisiä. Asiasta keskusteltiin illalla lisää ja naiset tekivät päätöksen, että huomenna lähdetään sinne pyöräilemään. Topi oli sanonut vielä, että katsokaa tarviiko hän miehistä apua. Me tulemme sitten Raunon kanssa auttamaan.

Aamu koitti ja timpureilla oli seuravaksi pitkäaikainen työ edessä. Nyt piti laajentaa erääseen taloon pesutilat. Talon rouva pakkasi jo tavaroita matkalaukkuun ja sanoi lähtevänsä siskoansa katsomaan. On kuulemma poissa muutaman päivän. Topi hymyili, että tässä talossa ei tarvitsekkaan maksaa tanssiesityksestä. Työt saatiin alulle aamusta kun kaivinkone kaivoi sokkelia auki. Sokkelin laudoitus oli ensimmäinen työvaihe.
Hilma ja Laila lähtivät aamupäivällä polkupyörillään polkemaan sen vanhan miehen luo joka ilmeisesti kaipaa apua. Matkaa ei ollut kun vaivainen kilometri kun he saapuivat talon pihaan. Hilma koputteli ovelle ja sisältä kuului hiljainen ääni "sisälle". Vanha mies makasi huoneen sängyssä. Hilma esitteli itsensä ja tyttärensä, sekä millä asioilla he liikkuivat. Kovin tuntui mies liikuttuneelta kun nousi sängystään istumaan vuoteensa reunalle.

Vanha mies oli puhelias kun ei hänen luonaan käynyt kuin kauppias joka toi autollaan ruokaa miehelle. Miehellä oli alusvaatteistaan asti vaatteet aivan likaiset. Kerran oli viime talvena joku isäntä käynyt sahaamassa halot. Mutta nyt ovat jalat menneet siihen kuntoon, että ei oikein pääse kun tukia käyttäen liikkumaan sisällä. Kaikkea työtä pitäisi tehdä mutta kun hän ei oikein pysty kun leivän voitelemaan. Hilma ja Laila keräsivät kaikki vaatteet mukaansa, että saadaan ne pestyä heidän kotonaan. Hilma kirjoitteli paperille ylös kaikkia asioita joita tuli esille miehen kertoessa.

Illalla kun taas timpurit tulivat kotiin ja rappusilla oli rutistukset sekä pienet pusut annettu siirryttiin kahvipöytään. Samalla tuli Vesasen Väiskikin Topille kylään. Siinä kahvia juodessa kertoili Hilma ja Laila vuoron perään mitä kaikkea pitäisi talossa tehdä. Huone oli toisaalta niin musta ja tapetitkin roikkuivat irtonaisina seinällä. Tehtiin jonkinlainen korjaus-suunnitelma mitä nyt pelkän puheen tiimoilta voisi tehdä. Väiski lupasi hommata työpaikaltaa tarvikkeita ja tulla itsekkin mukaan töihin. Mutta ensin olisi hyvä saada pappa lääkäriin.
Hilman auttamis-brojekti oli saannut kuulijoita muualtakin kylältä. Apua tarjosi jo yli kaksikymmentä ihmistä.
Asiaan paneuduttiin oikein huolella mutta ensin olisi hyvä saada mies lääkäriin. Ja hyvä olisi jos hän olisi vaikka muutaman päivän sairaalassa sisällä, että olisi sisäkorjausta helpompi tehdä. Näin meneteltiin ja aika varattiin lääkärille. Ja hänet kuljetettiin autolla lääkärin luokse. Hilma lähti miehen mukaan auttamaan häntä.
Mökkiä laitettiin kuntoon oikein suurella porukalla ja valmista tuli. Sisällä alkoi olla jo valoisa tunnelma. Vielä maalattiin huonekalujakin, että sisään tullessa olisi miehellä varmaan iloinen mieli. Yhteishenki oli vallannut tämän pienen kylän. Täällä välitettiin ihmisistä ja heistä kannettiin huolta. Eihän se ollut ihmisten syy jos kunto ei enään riitä pitämään paikkoja kunnossa.

Vanhan miehen asunto saatiin parahiksi kuntoon kun vanhus hurautti taksilla pihaan. Hän huomasi heti pihaan tullessa, että jotain kummaa on tapahtunut. Hilma sattui olemaan vanhusta vastassa ja mies ei voinnut kuin halata Hilmaa. Tunteet purskahtivat molempien silmiin. Tunne oli erittäin liikuttava sen sai kokea myöskin Laila sisällä kun vanhus keppien kanssa sinne eteni hiljakseen. Lailaa halattiin myöskin ja sitten taas vetisteltiin. Tunteen tuntuivat olevan nyt herkässä molemmin puolin. Naiset kertoivat kuinka paljon täällä on ollut auttajia. Mies samalta seisomiseltaan ilmoitti haluavansa tarjota kaikille kahvit. Ajaksi sovittiin seuraava viikonvaihde joilloin on palkkion maksupäivä.

Tunteet olivat valloillaan kun porukka tuli vanhan miehen mökille. Siinä ei rutistuksia säästelty eikä kiitoksen sanoja. Auttajilla ja autettavalla oli erittäin kiitollinen olo. Kotiin päästyä, kun kaikki pyörähtivät vielä Topin kautta, sovittiin seuraavaa. Hilmasta tehtiin auttajien päällikkö. Ja kuka tietää jonkun ihmisen tai perheen jota olisi pakko jostain syystä auttaa, niin ilmoittaa siitä Hilmalle. Yhteishenki oli kylällä noussyt aivan pohjalukemista suureen auttamisen tahtoon.

Alma oli saannut kertomuksen päätökseen. Almasta ja Villestä paistoi myöskin syvä kiintymys toisiinsa. Kyllä, mitä minä kerkisin heidän puheitaan kuunnella sekä heidän tekemisiään, niin kyllä tästäkin liitosta kehittyy myöskin oikein rakastava suhde.
On erikoista, että toisten onnettomuus saa niinkin äkkiä ne samat ihmiset auttamaan toisia. Ehkä se on sellainen herätyskello siellä päässä joka alkaa soimaan. Ennen ei osattu kuvitella, että joku apua kaipaa, mutta kun itselle sattuu jotain hirveää, huomaa silloin toistenkin avuntarpeen.

Kiitos taas kaikille lukijoille.

LOPPU
Keijo



HUOMIOIKAA

Tämä teksti menee vielä mun facebook sivuille, seuraava teksti ei enään mene.

Mutta on paikkoja joista tekstejä löytyy.

keijovaantaa.omablogi.fi
blogit.demari.fi/keijo
eläkepiki.blogspot.fi
twitter.com/KVlske
facebook.com/hyvinkaa.demokraatit.sdp

Laittakaa osoitteet ylös vaikka kirjainmerkkeihin.