Huoltoyhtiö levisi maahan

Päälisin puolin tämä kaupunki oli rauhallinen. Muutaman vuoden kaupunki oli vasta vanha, ollen aikaisemmin kauppala. Oliko kaupunki rauhallinen, vai elikö sen sisällä jotain ongelmia. Mutta oliko se rauhallinen, ilman mitään ongelmaa. Saivatko asukkaat kulkea rauhallisin ja iloisin mielin. Jos tästä halusi jotain selvyyttä, oli kaiketi mentävä paikkakunnan kapakkaan kuulostelemaan asioista tarkemmin. Ja lehtimiehenä minun tietysti piti hakea uusia aiheita.

Oli alkuilta vielä kun hinasin itseni hämärään kapakkaan. Siellä oli vielä vähän asiakkaita. Mutta en antanut sen häiritä, vaan kävin hakemassa tiskiltä itselleni ison oluen. Se tulikin tarpeeseen, sillä ilma oli tänä kesäkuun päivänä suorastaan kuuma. Ja se vielä, että minulla oli tuota liha, tai paremminkin läskimassaa keräytynyt mukaani jo hirmuinen määrä.

Kun olin oluen saanut pöytääni ja olin asettautunut aivan seinänviereiseen pöytään. Huomasin pöydällä olevan paikkakunnan sanomalehden jota katselin rauhassa ja samalla tirkistäen salissa istuvia asiakkaita. Nämä asiakkaat olivat ehkä niitä jotka olivat sammuneet edellisenä päivänä jo varhain, siksi heidän oli tultava hakemaan loivennusta ehkä pahaankin oloonsa. Seurue istui keskellä salia suuressa pyöreässä pöydässä. Neljä pörrötukkaista miestä ja jo viimeisen käyttöpäivänsä ohittaneita naisia oli kaksi. Nämä naiset koittivat saada kasvoilleen uutta terävyyttä maaleilla, joiden reunat olivat levinneet ehkä jo liian laajoiksi. Kyllähän se rasittaa kasvoja, jos on tuon puolet suuremman mieslauman kanssa joutunut iloa antamaan.

Oli perjantaipäivä ja työssä käyvät ihmiset olivat vielä töissä. Tämä seurue oli taas yhteiskunnan avustuksilla elävä porukka. Kaikille ei työnteko käy, tai sanoiskos, että helpomminkin sitä voisi pärjätä.

Ilta muuttui iltaan ja työssä käyvät ihmiset suuntasivat kulkunsa huvituksiin. Ja yksi paikka oli tämä kuppila. Lähelle pöytääni asettui kaksi miestä istumaan. Pöytä oli niin lähellä, että kuulin näiden miesten puheet tahtomattaankin selvästi. Miehet huomasivatkin, että olin kiinnostunut heidän puheista. He pyysivät minut istumaan heidän pöytäänsä. He eivät tienneet minun olevan lehtimies, koska en ollut tässä työpaikassa ollut kuin vasta viikon. Miehet tuntuivat olevan aikalailla kiihdyksissä. Heidän asiansa oli seuraavanlainen. Molemmat olivat talonmiehiä ja heillä oli useampi kerrostalo hoidettavanaan. Kaikkihan sen vielä muistaa mitä talonmiehet tekivät. Tietenkin huolsivat taloa, loivat lunta, hiekoittivat talvella pihaa. Korjailivat asukkaiden suihkuja ym. Mutta talonmiehet auttoivat asukkaita myöskin pienemmissäkin asioissa, esimerkiksi vaihtoivat vanhuksille lamppuja sun muuta pientä. Nämä tehtävät eivät tietenkään kuuluneet heidän tehtäviin, vaan se oli heidän puoleltaan auttamista ja niin oli kaikilla hyvä mieli. Talonmies oli aina turvallinen näky pihassa jonka kanssa oli kiva joskus jutella ja luoda yhtenäisyyttä ja henkeä.

Nyt kuitenkin tänne kaupunkiin tuntuu uudet tuulet puhaltavan, josta nämä Launosen Harri ja Piitulaisen Pertti eivät olleet samaa mieltä. Tänne tulee erillinen huoltoyhtiö, joka hoitaa kaikki talonmiehen tehtävät. Kari Aalto on kaupunginhallituksen jäsen ja on saanut siellä ajettua asiaansa eteenpäin aivan salassa. Nyt Harrilta ja Pertiltä loppuvat työt runsaan kuukauden kuluttua. Tässä huoltoyhtiössä on jo miehitys valmiina eli he ovat aivan tarpeettomia talonmiehiä. Uudessa huoltoyhtiössä tehdään työt liukuhihnalla ja kaikki asukkaiden kanssa puhumiset ja heidän auttamiset jätetään pois. Inhimillisyys pyyhkäistään romukoppaan ja asukkaista tulee vain ihmisiä, välttämättömiä pahoja, joiden kanssa ei tarvitse puhua, ehkä ei tervehtiäkään enää tarvitse.

Kumman hiljaa ovat kaikki olleet. Ainut asia on kun tuli kirje kotiin, jossa ilmoitettiin heidän viimeinen työpäivänsä. Töitä on siis lähdettävä kyselemään muualta. Tiesimme että tämä huoltoyhtiö toiminta on jo jossain isommissa kaupungeissa ollut mutta kuviteltiin, että ei se tänne vielä tule. Ja ei sitä oikein uskottu koskaan edes tulevaksi. “Ehkä se on nykypäivää”, sanoi Harri. “Kuitenkin harmittaan vanhempien asukkaiden kanssa pienet jutteluhetket. Kuitenkin se on heille tärkeää puhua jonkun kanssa joskus”, totesi puolestaan Pertti.

Täytimme lasit tiskillä ja palasimme takaisin pöytään. Ehdotin, että tästä voisi kirjoittaa lehtijutun. Miehet olivat mielissään kun kuitenkin Pertti oli tätä työtä tehnyt jo 11 vuotta ja Harri 15 vuotta. Vanhempien asukkaiden kanssa oli aivan hienot suhteet. Moni vanhempi asukas oikein odotteli heidän tulemista pihalle, että saisi ainakin hyvät huomenet toivottaa. Kuitenkin ei se koskaan tähän jäänyt, vaan pitihän sitä aina jostain muustakin asiasta jutella.

Olut maistui ja sitä haettiin tiskiltä aina lisää. Valomerkkikin jo yöllä vilahti ja Pertti pyysi meitä lähtemään heille jatkoille. Hänellä kun ei ketään muuta asunut siellä omakotitalossa. Taksi alle ja matkaan. Perillä lämmitettiin sauna ja kylvettiin. Koko yö oli hauskaa kännisten jorinaa. Pyyhkeet ympärillä oli vapauttavaa oloa. Kun sitten aamuyöstä kaikki nukahtivat kuka minnekin. Väsymys tuli kaikille ja huoltoyhtiö asiat jätettiin muhimaan.

Aamupäivällä noustiin ylös ja yhdessä tehtiin pientä aamupalaa. Pertti kantoi mulle lehtiön jos haluat laittaa jotain ylös näistä puuhista. Kynäilinkin sivulle tärkeitä asioita, etteivät vain pääse unohtumaan.

Kaikki tarpeellinen oli käsitelty ja jopa saatu ylös paperille. Sovittiin vielä ennen kuin erosimme, että ollaan yhteydessä kun kuulemme enemmän. Itse lähdin kirjoittamaan kotiin tätä juttua.

Oli kulunut kaksi kuukautta kun Pertti soitti minulle. “Oliskos tässä kohtaan hyvä pitää saunailta”. Saunailta olikin hyvä asia ja lähdin uudelleen karistamaa kuivuneet hikipisarat saunan lattialle.
Pojilla tuntui olevan paljon asiaa uuden huoltoyhtiön asioista. Kaikkein typerintä oli ollut se, että vanhusten luokse ei pysähdytty, hurautettiin vain koneella ohitse ja ei edes kättä heilautettu. Asukkaat olivat pahoillaan kun olivat tottuneet näiden kahden miehen aina pysähtyneet asukkaiden luokse ja jutelleet heille. Tuntui kuulemma pahalta kuunnella vanhoja asukkaita kun miehet olivat käyneet entisten työmaiden pihoilla. Puhelimella pitää tiedot ilmoittaa yhteen numeroon, jossa ne kirjataan ylös. Välillä menee viikkokin, ennen kuin joku tulee korjaamaan korjausta vaativan kohteen. Talonmiehet hoitivat asian heti, silloin ennen.

Pertti ja Harri olivat saaneet töitä rakennukselta, vieläpä samalta rakennukselta. Olihan tämäkin tietenkin työpaikka. Kauan kyllä kesti tähän hommaan tottuminen. Työt kuitenkin olivat niin erilaiset.

Itse kerroin siitä lehtikirjoituksesta jonka tein huoltoyhtiöstä. Jouduin sitä monesti muuttamaan, ettei vain mikään sana loukkaa valtuutettua Kari Aaltoa. Päätoimittaja antoi viimein luvan julkaista jutun. Kovin suojeltua on valtuutettujen elämä. Aivan kuin he saisivat tehdä mitä virheitä hyvänsä, niin niistä ei saa kirjoittaa. Jonkun muun lehden se pitää ensin tehdä ja silloinkin aivan korrektisesti pitää kirjoittaa.

Huoltoyhtiö toiminta levisi jokaiseen kaupunkiin ja kylään. Tuli suuria yhtiöitä jotka kattoivat koko maan. Mutta löytyi pienempiäkin firmoja, jotka kamppailivat laadulla.
Mutta se oli selvää, että talonmiehen ammatti oli haudattu nyt ja lopullisesti.
Suurilla firmoilla työn jälki oli huonoa. Ja korjausten aika piteni. Niin kävi myöskin pienillä firmoilla. Oliko syynä jatkuva kilpailuttaminen. Hinnoissa mentiin niin alas, että monet joutuivat keksimään toisia lisätöitä, ettei firmaa tarvinnut myydä.

Viime päivinä ovat jo monet huomanneet, että huoltoyhtiö ei ollutkaan se paras ratkaisu. Talonmiehiä on otettu töihin jo monessa taloyhtiössä. Siinä kun huoltoyhtiön työtä haukuttiin, nostettiin talonmies taas takaisin jalustalleen. Tämä tietenkin kestää vielä pitkään. Pitäisi olla sellainen ihminen jonka sanomisiin olisi helppo yhtyä, ja jonka ääntä kuunneltaisi. Tämä henkilö kun puhuisi muutamissa paikoissa ja toisi talonmies työtä esiin, niin eiköhän se tuttu talonmies sitten tulisi hymyilemään ja juttelemaan Teidänkin pihalle työn lomassa.

piki

Kesäloma alkaa

   Niin lauloivat Matti ja Teppo, ja näinhän se menee vieläkin. Työssä käyvät saavat palkkion työnantajalta. Mutta siinä ei ole vielä kaikki, mitä kesä ja se palkkioloman sivussa tapahtuu.

   Tuo uskomaton sana “loma”, miten se saakaan ihmisen mielen iloiseksi. Sitä on taas vuosi odotettu. Toiveita nostatetaan korkealle, mitä kaikkea tehtäisiin lomalla. Riippuen tietenkin jokaisesta eri kohteesta, miten sitä lomaa pitäisi, tai haluttaisiin viettää. Tietysti lasten kanssa ollaan ja pelaillaan yhteisiä pelejä. Grillataan, ja oikein miehet grillaavat, että voi äiti sitten huilailla ja ottaa aurinkoa. Näin on suomalainen mies sitten jalo ja ottaa huomioon toiset, ainakin samassa perheessä asuvat.
    Vaan miten sitten kävikään. Pari päivää siellä lomalla jaksoi mies grillailla ja olla palvelijana perheelleen. Kunnes vastuu ja pitkäjänteisyys katoaa. Jos vaikka yhden päivän hän maistelisi kaljaa. Nythän tämä loma tuntuu vasta lomalta. Kaljapullon korkkeja nyhdätään auki hampailla kun ei ole tullut avainta mukaan. Sinne putoavat korkit maahan ja hetkessä tämän isin ympäristö näyttää saasteiselta kaatopaikalta. Ja niin hyvää on tämä juominen, että tasoittavia otetaan aamulla, että olo paranee. Iltapäivällä on taas isi jo täydessä kännissä. Ja näin sitä mennään päivästä toiseen. Ei muista luomakunnan herra enää, onko hänellä perhettä vai ei.

   Lomasta on jo puolet mennyt ja isillä jatkuu loma. Äiti ei taas tälläistä menoa suvaitse. Tulee sanaharkkaa asioista, joka sitten äityy riidaksi. Riita vaan kasvaa ja asioista kuulemma puhutaan sitten kun ollaan lähdetty takaisin sinne oikeaan kotiin. Loppu aika ollaan mykkäkoulussa. Ei tietenkään isi, joka suuressa kännissä opettaa perhettään kuinka mikäkin asia tehdään.
    Viimeisinä lomapäivinä uskaltaa jo äiti tuoda omat kantansa esiin. Eihän se enää mitään auta, ehkä vain pahentaa asiaa. Äiti kuitenkin sanoo, koska on ollut jo liian kauan hiljaa. Ja niin asiat menevätkin jo ihan sekaisin. Ero, tuo viimeinen asia johonka äiti jo turvautuu, ja niin on “soppa” valmis.

   Äiti ajaa hiljaisen auton kotiin ja isi istuu hiljaa etupenkillä. Mitä nyt joskus heittää auton ajoon koskevan huomautuksen, koska hänhän on aina oikeassa. Kotona sitten odotellaan, että talon herra selviäisi. Lapset laitetaan kavereiden luokse siksi aikaa, kun äiti ja isi keskustelevat erosta.

   No luvattiin taas jatkaa seuraavaan lomaan saakka. Katsotaan mikä silloin on taas tilanne. Kesäloma on tiettävästi se suurin juhla, jossa eniten tehdään eroja. Toisena taitaa olla Joulu. Aijaijaa, onkohan meidän elämisessä vielä jotain korjattavaa.

   Ei tietenkään kaikissa perheissä näin asiat ole. Löytyy perheitä, jotka haluavat muistaa omia vanhempiakin. Mummo tai Pappa lyödään auton takapenkille lasten kanssa ja lähdetään mökille. Kyllä sitä nyt otetaan huomioon kaikkien viihtyvyys. Mummo istutetaan lepolasseen lähelle uimarantaa. Siinä sitä on mummon kiva katsella kun lapset uivat. Mummolla alkaa jo ikenet kuivumaan kuumassa auringon paisteessa. Liina käydään laittamassa hänen päähänsä, ettei hän saa vaan auringon pistosta. Äiti ja isä ovat onnellisia kun huomasivat liinan mummon päähän viedä. He kun osaavat huolehtia aivan kaikesta. Mutta mummon on raskasta olla ja hän nukahtaa kuuman auringon saattelemana. Mutta vanhemmat vain hykertelevät onnessaan. Illalla mennään mummolta kyselemään, että haluatko jo lähteä sisälle ja nukkumaan. Tulet sitten taas huomenna tänne istumaan, kun niin kerran tykkäät täällä olla. Mummo ei vain tahdo herätä, mutta viimein herää ja pyytää vettä käheällä äänellä. Mummo viedään sisälle ja laitetaan nukkumaan. Äiti ja isä ovat onnessaan kun huomasivat ottaa mummon mukaan tänne kun hän niin tykkää istua ulkona ja katsella lasten uimista. Näin jatketaan päivästä toiseen. Ja loman päätyttyä viedäänkin mummo sairaalaan kun hän oli kuivunut pahasti.

    Mummon omat lapset eivät tienneet, että hän ei ole pystynyt puhumaan enää pitkään aikaan. Pieni halvaus oli vienyt puhekyvyn melkein kokonaan. Mutta kun eivät lapset häntä koko vuotena olleet käyneet katsomassa, niin mistähän he olisivat tämän tienneet.

   Mummot, papat ja köyhät jotka eivät omista mökkiä järven rannalla. He joutuvat olemaan kotona. Ei heillä ole enää kesälomaa, kotona ollaan ja syödään pillereitä. Televisio tuo heidän näytettäväksi ohjelmia joita eivät varsinkaan enää vanhemmat ihmiset halua katsoa. “Tosi tv” on nyt ohjelmasarja jonka sisään saa tehdä vaikka mitä.
Laitetaan alaston nainen ja mies saarelle. Kun he ovat tutustuneet laitetaan toinen alaston nainen sekoittamaan heidän elämänsä.
    Tai pariskunnista toinen puolisko viedään johonkin hotelliin ja tietenkin siellä syttyy uusia romansseja. Siinä sitä selittämistä sitten on kun kotiin mennään. Ja ei pysty paljonkaan valehtelemaan kun kotiin jääneet puolisot ovat kaiken televisiosta nähneet.

   Mutta esittää se televisio muutakin ohjelmaa. Se esittää esimerkiksi Salkkarit aivan alusta alkaen, vuodesta toiseen. Elokuvat kaikki ne jotka joka kesä esitetään. Ja jos tekee tiukkaa niin laitetaan uusi kanava, siellä sitä mahtuu näitä vanhoja elokuvia sitten, kuin kaikkia muitakin ohjelmia näyttämään. Ilmeisesti tuo mahtava elokuvamaa on kuitenkin tehnyt joka vuosi monia elokuvia. Ja missä ovat länkkärit. Viimeaikoina on tullut pari elokuvaa, jotka ovat olleet 2000 luvun jälkeen tehtyjä. Ei niissä ole ollut kunnollista länkkäri henkeä kun pikkuautot ajelevat hevosten seassa.

   Onko niin, että mummot ja papat, eivät kiinnosta tiedon välittäjiä eli televisiota. Samaan kastiin tietenkin ne ihmiset joilla ei ole kesämökkiä. Ja eihän kaikki jatkuvasti ole kesämökillä.

   Minäkin kuulun tähän köyhempään luokkaan, en siis omista mökkiä. Enkä katso televisiotakaan kovinkaan paljon. Ei tarvitse ainakaan kiukutella, että taas uusintoja.

   Ehkä se tekemättömyys pyöristään minua. Lenkkeily on hiukan vaikeaa kun toinen jalka sitä vieroksuu. Kyselin töitä, soittelin ja laittelin firmojen listoille itseni. Puhelimessa kerrottiin, että älä kysele mihinkään, meillä on sinulle kyllä töitä. Soitan tänään tai huomenna. Kun soittoa ei kuulunut, soitin samalle henkilölle uudelleen. Hän pahoitteli, ettei ei ole kukaan ottanut minuun yhteyttä. Hän lupasi kiirehtiä asiaa. Kohta on kuukausi mennyt, ja hiljaista on ollut. Nykypäivänä olisi vehkeet millä tiedon kulku kävisi kyllä nopeaan. Ehkä se on kiireisyys ja sitten vain laiskuus, ettei viitsitä ilmoitella asiasta.

   Niin oli surkeita asioita, että en viitsinyt edes laittaa yhtään kuvaa piristykseksi. Nyt katselen taivaalle, että tuleeko sieltä sade. Viitsinkö lähteä metsään kävelemään jos vaikka keltaisia sieniä löytyisi.

   Ensi viikolla pitää käydä puuaidan kimppuun ja lisää siihen muutama lankku ja lauta. Olisi sekin sitten kunnossa ennen kuin se lopulta kaatuu. Samalla pääsee seuraamaan pikimiesten tehtäviä kun tulevat laittamaan parkkipaikalle uuden pinnan.

   Nauttikaa ihmiset nyt lomasta täysin palkein. Ja ottakaa toiset perheenjäsenet huomioon, sillä et ilmeisesti ole siellä yksin.

piki

Helppoa kuin heinänteko.

 Elmeri Korpihaka eleli vaimonsa kanssa ja viljeli peltojaan. Uudistukset vain sattuivat lentelemään ohi Elmerin maatilan. Ei niistä uudistuksista tämä vanhaisäntä välittänyt piirun vertaa. Hän oli nämä viljelytaidot oppinut isältään, miksi niitä muuttamaan.

   Nyt oli jälleen kevät ja siemenet piti saada piiloon. Lehmien sonta oli jo aikaisin keväällä ajettu hevosen kanssa pellolle. Sinne se sonta sitten levitettiin hangon kanssa, jossa tietenkin vaimo oli sinnikkäästi mukana levittämässä. Kaikki tämä työ vaati äärettömän paljon voimaa ja sitkeyttä. Ja sen näki molempien vartaloistakin. Ei kasvanut Elmerin eikä Kyllikin vartalossa minkään näköistä rasvakerrosta missään kohtaan. Laihoja, suorastaan ruipeloita olivat nämä maanviljelijät. Jopa Kyllikistä ei olisi saanut selvää, onko hän mies vai nainen. Liina päässä, niin siitä oivalsi tämän ihmisen olevan nainen. Ehkä ei ollut Elmerin käsi kulkenut vaimonsa iholla, joka olisi saanut tiettävästi naiselliset muodot kukoistamaan tai suoranaisesti kasvamaan. Vähiin olivat käyneet lähemmät tutustumiset, yhteiset lähellä olot. Nuorena kyllä niilläkin asioilla leikittiin mutta ei siitä tullut mitenkään pysyvää harrastusta. Sitä vain oli päivän töiden jälkeen  niin väsynyt.

   Vaimo Kyllikki on jäänyt Elmerin kanssa asumaan, kun se sattui olemaan ainut saman ikäinen miehen alku jonka hän tiesi. Kiinteenpää ja läheisempää suhdetta olisi Kyllikki halunut. Hän suoranaisesti rakasti niitä lähekkäin oloja. Mutta kun Elmeri oli aina niin väsynyt. Olihan nuohoojakin ollut Kyllikin kiikarissa, mutta Elmeri oli huomannut asian ytimen jo heti alkuunsa. Omastaan kuitenkin mies halusi pitää kiinni. Nuohooja oli kyllä hyvinkin tuttu vaimoväen keskuudessa. Sitä kun vaan naiset monesti maalla ovat kumppania vailla. Eivät miehet kerkiä vaimojaan miellyttämään kun on niitä kiireellisiä aikoja. Sanomalehtiä piti saunalle viedä kun nuohooja sinne meni puhdistelemaan hormeja. Vaimot niitä lehtiä sitten saunalle joutuivat viemään kun miehet pelloillaan töitä tekivät. Näin oli Kyllikki lehtiä saunalle myös vienyt kun nuohooja jo siellä odotteli. Ei siinä tarvinnut naisen kuin hiukan lähemmäksi nuohoojan mennä kun tämä sutari oli jo yskän ymmärtänyt. Näin kävi myös Elmerin vaimolle. Kyllikillä oli kyllä aivan totiset ajatukset, mitä hän halusi. Ja siihen tarttui tämä pien ja tuhkan poistaja kyllä heti kiinni. Mutta sattui vain niin, että Elmeri ei ollutkaan kovin kaukana. Hän oli puuliiterissä hiomassa kirvestään. Ja kun kirves oli saanut teränsä kuntoon, oli isäntä mennyt juttelemaan sutarin kanssa. Kuitenkin isäntä näki miehen kädet jo heilumassa naisen koltun alla. Että kipinöivä lähentely oli jo alkamassa. Elmeri kuitenkin yskäisi ennen kynnyksen ylittämistä, niin kädet kerkisivät pois koltun alta, ei jäänyt kuin outo puna emännän poskiin. Siihen loppuivat ristiretket nuohoojan ja Kyllikin välillä. Asiasta ei puhuttu sen enempää.

   Näin elettiin Elmerin ja Kyllikin maailmassa. Jossa oli alkamassa kylvöt. Isäntä oli valjastanut vanhan Kale nimisen pollen valjaisiin ja kylvökoneen eteen. Nyt alkoivat pitkät kävelymatkat kylvökoneen perässä. Ilmat olivat nyt luvattu kauniiksi, että oli kylvettävä pitkiä päiviä. Näin kaikki saataisiin kylvettyä hyvien ilmojen aikana. Mutta oli pieni remonttikin luvassa. Saunan ja puuliiterin katto oli alkanut vuotamaan. Naapurin piti tulla tänään hakkaamaan päreitä kattoon lisää, että vuoto saataisiin paikattua. Ei tämä naapuri nyt aivan vieressä asunut mutta oli kuitenkin lähin ihminen, vaikka matkaa oli viisi kilometriä hänen kotiinsa.
   Onni sotki pyörällään pihalle kun Elmeri oli päässyt kaukaisimmalle pellolle jo kylvämään. Kyllikki tunsi, että nyt oli hänen aikansa tullut. Hän kävi näyttämässä Iloiselle Onnille naulat ja päreet. Mutta juodaanko ensin kahvit, niin ei tarvi heti tulla katolta alas.
   Kyllikki koitti touhuta lähellä Onnia kun hän kattoi kahvit ja pullat pöytään. Onni koitti siinä ohimennen hiukan läpsäistä Kyllikkiä pyllylle. Ja emäntä hiukan siinä sanoikin että, Älä nyt Onni viitsi, isäntä voi vaikka tulla”. Olihan Onni sisään tullessa huomannut isännän olen aivan kaukaisimmalla pellolla. Eikä hän hennonnut jättää Kyllikkiä rauhaan. Nopeasti hän nosti emännän syliin ja alkoi hyväilemään talon kauniimpaa osapuolta poskista, hartioista. Pidemmälle ei Onni päässytkään kun emäntä pyörähti ympäri ja otti tukevat otteen miehen selästä ja pussasi yhdellä imulla melkein miehestä ilmat pois. Nyt se oli vientiä, tätä oli emäntä odottanut enemmän kuin mitään muuta. Kaikki tehtiin kerralla alusta loppuun tällä keittiön tuolilla, joka hyvin kesti tämän tapahtuman. Hiukan häpeillen emäntä koitti istua pöydän vieressä. Eihän se tietenkään soveliasta ollut mutta kun oli viimeisestä tapauksesta  kulunut jo kolmekymmentä vuotta.
Onni tietenkin säesti tapauksen leikillisesti sanoen, “Olen täyden palvelun mies. Olen onnellinen jos minun palvelu kelpasi teille”.

   Nyt oli Onnin kivuttava katolle katsomaan, löytyykö sieltä selvää kohtaa, mistä vesi pääsee valumaan puuliiteriin. Ennen katolle nousua Onni katsoi puuliiteristä kattoa, josta helposti näkyi reijät, vaikka ei niistä tietenkään paljon vettä sisään tullut. Kyllikki halusi tulla juttelemaan Onnin kanssa, kun ei mitään uutista tahdo tulla tänne asti. Jotenkin emäntä tunsi taas löytäneensä elämän alun. Oli raskasta asua tavallaan yksin kun puhekaveri oli iltaisin niin väsynyt, että nukahti melkein heti kun sisälle pääsi. Hymy oli taas löytänyt tiensä emännän huulille. Ja kaikki tekemiset tuntuivat paljon helpommalta tehdä.

   Elmeri kylvi pellolla täysin tietämättömänä mitä on tapahtunut. Eikä hänen tarvinnut tietääkään. Onni koitti valistaa emäntää vielä, että tee sinä aloitteet, eiköhän sitä isäntä nyt jossain kohtaa helly. Mutta varmuudeksi tehtiin Onnin kanssa vielä treffit, kun kaikki tuntui niin hyvältä vieläkin. Jos katto tulee kuntoon tänään, niin huomenna emäntä lähtisi sieneen katsomaan, onko Korvasieniä tullut jo esiin. Paikka sovittiin Onnin kanssa tarkkaan. Vielä kuitenkin Onni tuli katolta alas. Hänestä tuntui niin hyvältä kun emäntä oli pitänyt heidän yhdessä olosta. Hän ajatteli, että jos vielä saunan penkillä hoidettaisiin jälkileikki. Se leikki ei tietenkään tähän jäänyt, vaan jatkui oikein totisena totena viimeiseen huippuun asti. Emännän hymy levisi entisestään. Hän tunsi itsensä naiseksi. Nyt hän ajatteli laittaa naiselliset alusvaatteet päälle illaksi kun Elmeri tulee pellolta. Kuitenkin hänelle pitää viedä hiukan syömistä, että jaksaa iltaan saakka. Se kun on sellainen jörrikkä, että jos ruoka loppuu, niin ei se sitä lähde hakemaan.

   Onni oli saanut reijät paikattua ja lähti kotiinsa pyöräilemään. Kyllikki laittoi kahvia ja voideltuja leipiä mukaan reppuun ja lähti viemään niitä miehelleen. Emännän posket oikein loistivat auringon kanssa. Hän mietti, että huomaakohan ukko, että jos minä olen muuttunut. Pitäiskö mun olla vain totinen ja jatkaa samalla mallilla elämää eteenpäin. Ei, ei totisesti tarvitse. Minä käyn istumaan sen viereen ja hiukan kehun sitä, jos se vaikka auttaisi.

   Kyllikki oli päässyt jo lähelle miestään. Hän odotteli, että he pääsisivät tähän päähän peltoa, että voisin kahvia  miehelleni tarjota.
   Elmeri pysäytti hevosen ja antoi sille vettä ja heinää. Kyllikki aukaisi repun ja pyyteli miestään istumaan ojan reunalle. Hän aukaisi repun ja ihmetteli, että mies tuli aivan viereen istumaan. Hän kun on luullut, että ukko ei hänestä välitä enään lainkaan. “Tuntui lämpöiseltä istua sinun vieressä”. Elmeri katsoi vaimoaan ja jatkoi kahvin ja leivän syöntiä. Kyllikki nojaili itseään taaksepäin toivoen, että Elmeri huomaisi hänen rinnat. Hän kun oli kaapin laatikosta laittanut rintaliivit päälle. Siellä ne ovat olleet jo vuosia. “Mitens sinä olet jotenkin muuttunut”, kertoi mies vaimolleen. “Niin olen, kokeileppas”. “Mistäs minä kokeilen”. Kyllikki näytti rintaansa, jota isäntä hölmistyneenä katsoi. Ei vaan isäntä osannut mitään tehdä. Kyllikki tarttui isännän käteen ja nosti sen rintojensa päälle. “Oi, mitä sinä nyt meinaat”. “Sitä juuri minä meinaan”, ja emäntä heittäytyi selälleen makaamaan multaiselle pellolle. Isäntä kuitenkin empi, että ei täällä voi tehdä kun joku ihminen voi nähdä. “Tee nyt vain sitä mitä sulla on mielessä”, sanoi Kyllikki. Ja isäntä teki, sitä mitä oli halunut jo pitkään. Pari pyöri multaisella pellolla ja välillä pöllähti multapölly taivaalle. Pellolla tai vain muuten kedolla oli Kyllikki aina halunut tämän tehdä. Nyt se sitten onnistui.
w
   Kukaan ei ilmeisesti nähnyt mitään. Ei edes hevonen joka kaikessa rauhassa pureskeli heiniä rauhallisesti kylvökoneen edessä. Pariskunta nousi pystyyn ja he ojentelivat vaatteensa kunnolla päälle. Jopa isäntä lausui vielä jonkun hellän sanankin vaimolleen. Ehkä se oli jonkinlainen kiitos kaikesta. Kummallisella tavalla tuli rakkaus uudella tavalla näiden kahden jo iäkkään henkilön elämiseen mukaan. Nyt tuntui jo isännästä, että pitäisi keksi jotain uutta maatilan hoitoon. Sitä vain kumpikin olivat luulleet, ettei toinen puoliso heitä enään rakasta. Jostain sellainen käsitys oli tullut. Ja puhumalla ei asiaa voitu selvittää.

   Onni naapuri sai yksin odotella metsässä. Ei tullut Kyllikki enään häntä tapaamaan. Hänellä oli nyt oma mies joka häntä rakastaa. Kylvö päivän päätteeksi oli sauna lämmitetty. Kylpyyn mentiin yhdessä ja tuota rakkauden kiriä otettiin kiinni illalla mökissä. Kyllikki oli laittanut mökin juhlakuntoon. Kynttilöitä oli sytytetty ja sähkövalot pidettiin pois päältä. Kaikki tuntui ihanalta, jospa tätä olisi ollut aina.

piki