Narinaa

Mikä meihin ihmisiin on oikein tullut. Onko meillä itsellä asiat niin hyvin, että huomaamme kanssaeläjissä kaikki virheet ja haluamme vielä niistä kirjoitella lehtien palstoissa nimimerkillä. Ei löydy kanttia kertoa omaa nimeä kun ollaan niin hyviä.

Itse kun asustelen Hyvinkään Paavolassa niin satuin paikallislehdessä huomaamaan erään kirjoituksen joka koski juuri Paavolalaisia linja-auto matkustajia. Laitan sen kirjoituksen alle luettavaksi. Mutta sitä ennen haluan kertoa vielä lisää näistä lehtien palstoilla olevista kirjoituksista.

Aamupostissa on eräs palsta johonka voivat lukijat kirjoittaan kännykällä tekstiviestejä. Etupäässä sieltä löytyy kaiken näköistä rutinaa. Mutta löytyy niistä kiitospyyntöjäkin. Monet ihmiset kiittävät kanssakävelijöitä jotka ovat auttaneen ihmisiä esim. liukkaalla tiellä kaatumisesta ja toimittaneet kaatuneen ihmisen jopa sairaalaan asti. Nämä autetut ihmiset tietenkin kiittävät näitä auttajia yleisesti koska ei tälläisissä tapauksissa kerkiä kyselemään kenenkään nimiä ja osoitteita. Mutta näitä kiitos- ilmoituksia tulee kuitenkin aika vähän. Ollaanko me ihmiset niin sisäänpäin lempeneviä, ettemme halua ketään ihmistä kiittää. Kuitenkin jokainen ihminen tarvitsee joskus apua. Olishan se hienoa kun joku mummo ei löydä suuresta kauppahallista vaikka nyt sinappia. Tietenkin hän kainosti käy kyselemässä hyllyä täyttävältä ihmiseltä, "anteeksi, mistähän minä löytäisin sinappia". Hyllyä täyttävä ihminen lähteen tätä mummua auttamaan ja lopulta sinappituubi sitten löytyykin. Tietenkin mummo kiittää tätä työnsä keskeyttänyttä ihmistä. Mutta miten hienolta se tuntuisi kun tämä mummo laittaisi vielä ilmaisen viestin lehden palstalle. "Haluan lämpimät kiitokseni antaa sille nuorelle tytölle joka jätti omat työnsä kesken ja tuli minua auttamaan sinappituubin etsimisessä". Jos olisin itse kaupassa töissä ja saisin seuraavana päivänä itse lukea lehdestä tälläisen kiitoksen, kyllä se vaan lämmittäisi sydäntä. Jopa leikkaisin tämän pienen ilmoituksen lehdestä pois ja laittaisin sen kehyksiin seinälle roikkumaan.

Mutta tämän tapaisia kirjoituksia ei tekstipalstalta useinkaan löydy. Sieltä löytyy vain kirjoituksia koirankakoista kun ei niitä kerätä pois teiltä tai puistoista. Politiikot saavat haukkumisia kirjoituksistaan. Naapurit haukkuvat toisiaan kun yksi puunoksa on heidän tontin puolella ja pudottavat lehdet heidän tontilleen. Tälläistä kaikkea rutinaa lehdestä löytyy. Mutta onko näiden ihmisten perheelämä sitten niin hienoa ja ylevää. Uskallan väittää, että ei varmasti ole. Kyllä jokaisen perheessä olisi valittamista jos nyt joku haluaisi siitä vain kertoa lehden palstalla. Ja onko se sitten kenenkään asia niistä kertoa.

Mutta sitten tähän ilmoitukseen jonka sain lehdestä lukea. Hyvinkään rautatieasemalta lähtee paikkuribussit kuudesta eri laiturista. Itsekkin joskus kuljen paikkurilla keskustaan ja sieltä pois. Paavolaan lähtevältä pysäkiltä on yleensä kaikkein eniten lehteviä ihmisiä. Toiset laiturit ovat pitkiä ja kapeita kun taas Paavolan 6 laituri on lyhyt ja leveä katujen takia. En ole koskaan ajatellut kuinka monta oli pysäkillä kun itse sinne saavuin ja kuinka monta meni minun edellä bussiin ensin. Ei ole tullut mieleenikään kritisoida kanssamatkustajia siitä. Hyvä kun vain autoon mahdun.

 Tälläisestä asiasta oli tällä kertaa tämän ihmisen huoli. Välillä tosiaan tällä pysäkillä odottaa linja-autoa parikymmentäkin ihmistä. Jonoon jos he kaikki menisivät niin silloin sulkeutuisi katu. Siksi tästä pysäkistä onkin tehty leveämpi kuin toisista pysäkeistä. Ja kun tämä ihminen oli tullut toisena matkustajana tälle pysäkille ja linja-auton tullessa hän pääsi vasta neljäntenä autoon, niin onhan se varsin kammottava juttu.

Tässä sitten kaksi vastausta tuolle "Pääkirjoitukselle" samassa lehdessä.

Onhan se hyvä, että asioista otetaan kantaa. Mutta minusta kuitenkin pitäisi pysyä asialinjalla ja näyttää oman kantansa asiallisella tavalla. Ehkä kuitenkin itse haluaisin, että ihmiset muistaisivat antaa myös kiitosta. Pieni kiitos nyt vaikka lehden tekstari-palstalle, antaa varmasti kiitoksen saanneelle hyvän mielen. Nykyisessä kiireellisessä elämässä niitä kiitos-sanoja ei varmasti tule koskaan tarpeeksi. Ja kuinka lämpöisen olon ne antavat kohteen sydämmeen. Ja tunteen siitä, että on tehnyt jotain oikein ja saannut myös autettavalle hyvän olon.

piki

Miehestä tulee alhoholisti

ENSIN ALKUUN PIENI TIEDOITUS
Pyytelin edellisen kirjoituksen päätteeksi, että joku kirjoittaisi minullekkin vaikka näistä kirjoitetuista teksteistä tai ihan vaan muistakin asioista. Itse luen kaikkien tekstit jotka minulle kirjoittavat ja vastailenkin heidän teksteihin. Ehkä kaikki eivät tiedä kuinka mulle pääsee kirjoittamaan niin kerron kuinka se onnistuu. Kun kirjoitat osoitteen, keijovaantaa.omablogi.fi. Ja kun sivu aukeaa niin vasemmassa reunassa on punainen sydän, niin sitä klikkaamalla pääsee mulle kirjoittamaan.

Vai olisiko helpompaa kirjoittaa mun sähköpostiin, niin silloin ei ainakaan niitä pääse kukaan muu lukemaan. Sähköpostin osoite on, keijo.valske@gmail.com.

Sivuillani käy keskimäärin kaksisataa kävijää päivässä. Parhaimpina päivinä yli kahdeksansataa kävijää. Niistä on tietenkin ulkolaisia melkoinen määrä. Se että monet pitävät muo varmaan jo vanhana raakkina koska olen eläkkeellä. Vanha tietenkin olen mutta kyllä multa löytyy juttuja aivan nuorista vanhempaankin ihmiseen. Nuorien kanssa on myöskin kiva jutella, he ovat niin tärkeitä monissa asioissa ja ennen kaikkea he sanovat asiat kuinka he sen tajuavat. Yhteydenottoja kaipaava ?

Ja sitten seuraavaan juttuun.

Miten me miehet. Onko meissä jotain vialla vai mikä meissä oikein on.
Jos ensin paneudutaan naisiin. Ensiksi tietenkin täytyy todeta, että naisten mieli kulkeen paljon iloisimmissa merkeissä kun miesten. Miehillä on keinot ja konstin aika vähissä. Mutta jos aloitetaan, niin ei tarvitse lukijoiden miettiä ja arvailla, että onkohan tuon papparaisen ajatuksenluku pysähtynyt.

Jos lähdetään ensin vaikka lapsista liikkeelle. Sieltä se ero jo löytyy tyttöjen ja poikien suhteen. Tytöthän ovat paljon iloisempia kuin pojat. Tietenkin erojakin löytyy. Tytöt vanhetessaan hoitavat omia vauvojaa, siis nukkeja. Sieltä lähteen jo äidillisyys liikkeelle, tai hoivavietti, ihan kuinka vaan. Muutenkin tyttöjen leikit ovat monesti sellaista pienten asioiden tarkkaa tekemistä.

Pojilla vuorostaan riehuminen ja kaikkien muidenkin asioiden tekeminen tahtoo jäädä kesken kun hypätään jo seuraavaan aiheeseen tai leikkiin. Heillä monella on tarkeää kilpailla eri lajeissa ja näyttää toisille missä hän on hyvä. Toiset taas astuvat pelien mailmaan sähköisillä koneilla.

Siinä kun sitten vartutaan ja tullaan siihen ikään kun päästään koulusta pois. Tytöt jo alkavat keräämään pikkuhiljaa vauvan vaatteita kapioarkkuun kun pojat taas ostelevat mopoja ja autoja. Vieläkin kuljetaan aika tavanomaisissa asioissa. Mutta näin se suunnilleen menee.

Sitten kun astutaan siihen mailmaan, että mennään avioliittoon. Jokainen tähän liittoon pyrkivä on ehkä omista vanhemmistaan tai tutuista perheistä saannut jo tietää eroista ja erinäisistä tappeluista. Mutta eihän nämä nuoret tietenkään sellaisista asioista välitä. Ehkä he luulevat ettei heille niin voi tapahtua kun me rakastetaan toisiamme niin suunnattomasti. Syitä on monia mistä riidat syntyvät. Ja kun riitoja ei saada kokonaan selvitettyä voi uusi riita leimahtaa välillä jo aika pienestäkin asiasta.

Kun mennään sitten jo muutaman vuoden kestäneeseen avioliittoon. Sieltä niitä eroja naisten ja miesten erilaisuudesta syntyykin jo sitten pelkästä elämisestä. Tietenkin se eläminen on suuri asia mutta jos nyt kuitenkin paneudutaan vaan siihen kuinka perheessä menee.

Otetaan tässä nyt muutamia vertauksia. Vaikka nyt pukeutumisesta. Naiset kulkevat kirppareilla ja hakevat sieltä "uusia" vaatteita. Kätevimmät naiset tekevät muutoksi juuri kirpparilta ostamiin vaatteisiin ja ne näyttävätkin kuin uudelta. Värejä voi löytyä puvusta useita.

Miehet kulkevat vanhoissa verkkareissaan tai virastoissa istuvat puvuissaan. Sama musta väri leimaa heidän verkkareitaan kuin pukujakin. Ei muuta väriä voi laittaa päälle. Ehkä suurin muutos väreissä tapahtuu kun mies vetää yöpuvun päälleen. Mutta sen nyt kuitenkin kestää kun yöllä on pimeää ja pidetäänhän peittoa kuitenkin päällä.

Pukeutumisestä vielä senverran, että naisethan ennen kulkivat hameissaan. Sitten alettiin vetämään jo pitkiä housuja jalkaa. Ja nyt kuljetaan jo ns. miesten puku päällä. Eipäs miehet kuitenkaan laita hametta päälle. Vaikka joku kiukuissaan lupaakin hankkia miehelle hamekankaan, mutta se on taas toinen juttu. Miehet vain kulkevat tummissa verkkareissaan tai tummissa puvuissaan ja ovat alakuloisia. Heillä ei ole minkäänlaista muutoksen haluakaan pukeutumisen suhteen. Ei he halua erottua muista miehistä. Naiset kuitenkin haluavat, he haluavat olla erilaisia kuin muut naiset.

Miehet elävät kovinkin yksitotista elämää. Muuttumisen mahdollisuudet ovat pieniä. Voihan tietenkin joskus vaihtaa erivärisen kravatin, mutta nyt niistäkin ollaan jo luovuttu. Vaihtamiset jäävät ainoastaan kengän, paidan tai nenäliinan väriin. Rintataskun liinaa ei tietenkään voi laittaa näkyviin, ehkä vasta jossain juhlissa senkin voisi laittaa.

Näin sitä eletään päivästä toiseen. Samoissa tai saman tapaisissa vaatteissa. Miehet alkavat nuutumaan, tulevat entistäkin hiljaisemmiksi. Heitä sisimmässään kiukuttaa naisten jatkuva pukujen vaihtaminen, heillä kun ei ole mitään kiinnostavaa elämässään enää. Ja kun vielä naiset koittavat saada miestään piristymään ja ostamaan uusi verkkari tai puku, niin ei sekään enään kiinnosta miehiä. Vaatteiden vaihtaminen uusiin jää aina vain kalsareiden ostamiseen.

Miehet koittavat päästä ahdingostaan hiukan esille kun he alkoivat juoruamaan. Juoruamistahan pidettiin ennen naisten asiana. Mutta nyt miehet alistuivat tähän, toista ihmistä "selän"takana puhumiseen. Tietenkin jos vielä tämä juoruaminen koski jotain naista, jonka hän sitten kuuli jotain kautta, oli tämä juoruksi joutunut nainen suuttumuksessaan valmis ostamaan tälle juorun kertoneelle hamekankaan. Siksi ei miehet voi edes hametta päälle laittaa. Siinähän joutuisi he leimatuksi. Kaikkihan sen heti tajuaisi, että tuolle miehelle ei voi mitään salaisuuksia kertoa kun hän on juorukello.


Mikä tulee siis miehille eteen tästä kaikesta. Sitä kun mies oikein kunnolla masentuu vaimonsa vaatteiden ostamisesta ja jos sattuu vielä mies masennuksissaan saamaan töissä nuhteita töiden tekemisestä, syvennys miehen täydelliseen lamaan on valmis. Hän huomaa jo itse, että tässä ei ole mitään ulospääsyä enää. Ei ole kuin yksi asia jossa hän luulee olevansa vielä hyvä. Mäyräpaketin juominen tai minkä hyvänsä viinapullon kumoaminen on ainut asia joka tähän sopii. Masennus aina samanlaisten vaatteiden pitämiseen on valmis. Naiset kun voivat pitää ns. naistenvaatteita ja jopa miesten pukuja. Näitä hameita tai vastaavia ei mies voi pitää. Miehestä tulee alkoholisti hänellä ei ole enään muuta ulospääsyä. Niin on saannut lähiö taas uuden alkolistin.


piki

Reppu täyteen

Ihmiset kulkevat nykypäivänä selkäreppu selässään. Eivät he tietenkään kaikki ole enään koululaisia, sillä he ovat nuoria ihmisiä. Mutta nyt puhutaankin vanhemmasta väestä. Onhan tietenkin reppu hyvä keksintö. Se vapauttaa kädet toisiin tehtäviin. Esimerkiksi nenän kaivamiseen tai puhuessaan voi käyttä helpommin käsiään kun ei tarvitse painavia käsiään nostella jos niissä roikkuu vaikka painava ruokakassi. Reppu on siis erittäin
hieno keksintö.




Naiset ja nuoret tytöt kulkevat pieni reppu selässään. Repussa on niitä pieniä asioita joita he eivät voi ilman edes hetkeäkään olla. Repussa kulkevat asiat ovat heille tärkeitä, ehkä vieläkin tärkeämpiä kuin toinen ihminen joka ei tietenkään reppuun mahtuisikaan. Monesti reppu on niin pieni, että sinne ei tahdo mahtua kuin puhelin ja ehkä side kun ei tiedä koska sitäkin tarvii. Tietenkin repusta löytyy vielä kasvoillekkin oma värit. Kaikki niin ihanasti repussa ovat sekaisin. Kun sieltä pitäisi jotain ottaa niin tietenkin se tavara löytyy repun pohjalta kun on aikansa ensin reppua myllännyt.

Ehkä naisten reppu kannattaisi pitää selässä täytenä kun taas varsan kohdalla olevaa reppua kannattaa harkiten täyttää.

Näin fiinisti tytöt ja naiset kävelevät pienten reppujensa kanssa. Ja jos sattuu mieli mennä kauppaan, pitää ottaa muovikassi ostamilleen tavaroille. Kun ei sinne reppuun mitään mahdu. Ja jos vielä enemmän kaupasta ostaa tavaraa, niin molempiin käsiin pitää saada kassi. Nyt sitten ei pystykkään enään nenää kaivelemaan kävellessään.

Sitten löytyy oikein isojakin reppuja. Rinkaksi niitä sanovat vaeltajat jotka kulkevat pitkiäkin matkoja luonnon helmassa.



Tuossa repussa onkin jo sitten tavaraa. Sieltä löytyy pieniä kattiloita ja jopa kahvipannu. Kuivia vaatteita ja ruokaa. Rinkan ulkopuolella roikkuu makuualusta ja jopa pieni telttakin. He muuttavat asuinsijaansa aina silloin kun ei kerrostaloasuminen oikein kiinnosta. Matkaa tehdään useasti pienissä ryhmissä tuttujen ihmisten kanssa. Nautitaan luonnossaolemisesta ja palaamisesta oikein vanhaan aikaan jossa puun takana pitää käydä suorittamassa ne asiat joita yleensä veskissä suoritetaan. Mutta nämä ihmiset nauttivat tälläisestä olotilasta. Ehkä he haluavat tälläistä olotilaa. Ehkä se monella tapaa on perempi vaikka nyt perheriitojenkin kannalta. Kun on montasataa kilometriä vaimon ja miehen väimatka niin ei sitä silloin oikein viitsi enään tapella. Paremminkin sitä vaimo voi haikaillen isäntäänsä odotella, että saisi tappelun taas pystyyn kotona.

Monia kymmeniä kilometrejä luonnossa kävellään. Joskus alkavat kengät hiertämään ja kävelystä voi tulla tuskaisaa. Mutta yleensä kokenut vaeltaja ei laita uusia kenkiä vaellusmatkalle jalkaansa. Kengät pitää "ajaa ensin sisään". Silloin kun kenkiä pidetään pienen aikaa kerralla jalassa niin ne mukautuvat paremmin niihin "uusiin" jalkoihin, ja silloin ei hiertymiä tule. Mutta jos kuitenkin hiertymä sattuu tulemaan väsyneisiin jalkoihin, niin siihenkin löytyy kyllä apu. Yleensä rinkan pienessä taskussa on laastari tähän tarkoitukseen.



Ruokana syödään tietenkin Poronkäristystä kun kerran Lapissa ollaan. Ja ollaan niin Lappalaisia kuin vain voidaan olla kun ensimmäistä kertaa Lapissa ollaan.

Kamera tietenkin kuuluu myöskin rinkan tarpeisiin. Monesti vaeltajat tutkivat matkoillaan kasveja. Niistä pitää tietenkin ottaa myöskin kuva todistusaineeksi vaimolle. Ettei käy niinkuin minulle. Olimme lähtemässä katsomaan stadionille Ruotsi - Suomi yleisurheilikilpailuja työkaverin kanssa. Autoa kun siinä odottelimme, niin päätimme mennä juomaan yhden oluen kohdalla olevaan pieneen pubiin. Viihtyvää seuraa siellä tuntui olevan kun kerkisi auto jo lähtemään Helsinkiä kohden. Kävimme pyytämässä, että aukaiskaa televisio, että tiedämme kuka voittaa minkäkin matkan. On sitten helpompi vaimolle kertoa jos sattuisi kyselemään. No onneksi ei vaimo sellaisia kysellyt ja olisinko kaikkia voittajia tiennytkään kun tuli sitä kaljaa kiskottua aika tavalla.



Seuraavaksi on isojakin reppuja mulla mielessä. Kesäisin näitä näkee enemmän. On sellaisia ihmisiä, yleensä miehiä, jotka näitä enimmäkseen kantavat. Tämä onkin sitten hupaisempaa kerrottavaa. On näet niin, että kun siitä kaljan juonnista tulee kaikkein tärkein asia maailmassa niin silloin tahtoo mennä samalla asuntokin alta. On se sitten oma pieni sviitti tai vuokra-asunto. Vuokrat ovat aika kalliita ja sillä rahalla saisi olutpulloja jo suuren määrän juotavaksi. Niinpä näillä suuria reppuja kantavilla ei olekkaan asuntoa. Illaksi hakeudutaan sellaisten naisten tai miesten luo jolla asunto vielä on. On niin helppoa kaivaa repusta tikainen tyyny ja peitto itsensä suojaksi vaikka lattialle, missä nyt pieni tila löytyy.

Tuollainen reppu on aika arvaamaton kapistus. Sisältä vielä löytyy ainoastaan tarpeellista tavaraa. Kirves on hyvä väline jos kesällä haluaa laittaa nuotion palamaan kuivaan metsään. Mikäs siinä on joutilaan miehen istua kannon nokassa ja paistella vaikka makkaraa, ihanasti surisevien hyttysten ympäröimänä. Vaikka joku on kyllä sanonut, että ei hyttyset pistä jos olet oikein likainen ja haiset paskalle. Kirves on muutenkin hyvä kapistus päälle karkaavia hyökkääjiä vastaan. Joku olut pullokin voi repusta löytyä. Ja tietenkin tyhjiä pulloja joita on helppo reppuun kerätä. Tarpeeksi monta kun niitä on, saa jo yhden täyden pullon tilalle. Joitain vaatteitakin repusta löytyy, ei ehkä niin puhtaita mutta sen verran puhtaita että voi suihkun jälkeen laittaa ne vaikka jalkaaan. Joskus hakeudutaan naisen luo jolla on talo ja pesukone. Sinne voi likaiset housut pudottaa naisen hentoisten alusvaatteiden sekaan. Kuivuttuaan on taas hyvä ja raikas olo kun madot ovat lähteneet punteista pois.

Reppuja on eri kokoja ja kaikilla on oma tarkoitus. On sellaisiakin ihmisiä jotka eivät reppua laita selkäänsä. En tiedä ovatko he saanneet kouluajoista niin tarpeekseen. Mutta kädessä kyllä viitsitään kantaa viinakaupan kassia. Siellä yksi olematon pullo täyttää koko kassin pohjan. Kassissa on selvät merkin, mistä se on matkaan otettu. Senpä tähden paikkakunnan alkoholistit seuraavatkin tälläistä miestä hyvinkin tarkaan. Toivoen, että liukastuisi nyt tuo kassin kantaja niin napataan sulta kassi. Olispa näilläkin kantajilla reppu. Silloin jäisi kaikki perässä kävelijät pois, ainakin ne jotka tietoisesti kassin sisältöä haluavat omakseen. Perässäkävelijöitä tietenkin aina on. Yksi kun lähtee kävelemään johonkin suuntaan niin hetken päästä häntä seurataan jostain syystä. Se on tietenkin kaupungissa asuvien harmi.

piki
Olen kovasti odotellut jotan kannanottoja lukijoiltani. Vaikka se ei olisikaan näitä kirjoituksia koskevaa.