Vaalihuumaa.

Oli edessä taas vaalit. Taas eräässä pienessä kylässä puntaroitiin lehdessä olevia ehdokkaiden kuvia. Monet katsoivat naisten kuvia, kukahan olis kaunis edustamaan, ja viemään hänen asioitaan eteenpäin. Kuka olis viisas joka iskisi heti esitettyihin asioihin tarmolla. Vai antaiskos äänensä niille tutuille puolueille ja heidän vakioedustajille.

Mutta uutena puolueena oli tullut jo edellisissä vaaleissa mukaan Perussuomalaiset. Puolue oli jatkamassa Veikko Vennamon jalanjälkiä ja saannutkin jo merkittävän jalansijan Suomalaisessa politiikassa.

Vaikeaa oli taas päättää. Joukossa oli tietenkin vankkumattomia Keskustan kannattajia kun pienessä maaseutupitäjässä tietenkin oli. Keskusta oli aikaisemmissa vaaleissa ollut aina voittaja. Demarit toisena ja Kokoomus kolmantena. Onkohan jotain muuttunut vai mennäänköhän vieläkin samaa rataa eteenpäin. Perussuomalaiset olivat jo viime vaaleissa nousseet neljänneksi suoraan. Ehdokkaiden kuvia tarkasteltiin ja pompittiin puolueesta toiseen. Mutta tietenkin oli vankkumattomiakin puolueen edustajia. Omalle puolueelle piti ääni antaa, meni miten meni.

Runsas viikko ennen vaaleja kävi kova turina. Käytiin vähän naapurissakin oikein kylässä, kuulemassa heidän salaisia päätöksiään, jos sattuisivat kertomaan.

Kaipaisen Arska oli aina joka vaaleissa käynyt äänensä antamassa vaimonsa kanssa. Se oli velvollisuus, joka jokaiselle Suomalaiselle on annettu. Toinen velvollisuus oli lähteä poliisiautoon jos niin pyytävät. Muita velvollisuuksia ei sitten ollutkaan. Arska kävi naapurikylän puolella rakennuksella töissä. Ei hän koskaan muuta ole tehnytkään kun taloja, ja tietenkin lapsia. Arskalla oli sellainen päämäärä, että kun pitää vaimon paksussa kunnossa niin ei se lähde ainakaan itseään näyttämään mihinkään työpaikoille. Mustasukkainen mies kun oli. Demareita oli Arska aina äänestänyt, ja eiköhän hän nytkin niin tee.

Lahtisen Aapeli oli taas Keskustapuolueen kannattaja. Vankkumaton kannattaja kun maanviljeliä kerran oli. Perinteisellä systeemillä hän maataan viljeli. Traktoria hän ei vielä ollut ostanut kun oli sitä mieltä, että se kone tiivistää maan liian kovaksi. Tiukaksi, että taimien on sieltä vaikeaa työntää päätään näkyviin.

Kokoomuksella oli eräs suuri kannattaja. Hän oli aivan tavallinen palkkatyöläinen joka elantonsa hankki erään kaupan lihatiskillä. Solmiota ei saannut pitää kaupassa se oli vain kauppiaan tehtävä ja oikeus. Niinpä Aku monesti kotiin tullessa laittoi solmion kaulaansa valkoista paitaansa koristamaan. Vaimo oli Akulle vihainen, että mitä sitä pitää täällä kotona herrastella kun et töissäkään ole mikään herra.  Aku oli monesti antanut ehdokkaan nimen ja numeron vaimolle ylös, että tuota me äänestetään. Sinä saat sitä äänestää mutta minä äänestän vallan muuta. Akua harmitti kun ei vaimo halunut seistä hänen rinnalla tässä tärkeässä asiassa. Mutta mitäs ukko oli tuollainen hienohelma ettei voinut kotonaan mitään töitä tehdä. Itse joutui vaimo kaikki työt tekemään niin ruohonleikkauksesta aina kotitöihin. Isäntä vain istui kotonaan valkoinen paita päällä jossa solmio kiristi kaulaa.

Perussuomalaisten kannattajia oli myöskin jo useita. Mutta otetaan seurantaan eräs Koistisen Kauko. Hän oli työtön keski-ikäinen mies. Loikannut Demareista, Perus-suomalaiseksi. Monien Demarien mielestä häntä pidettiin puolueen kavaltajana. Demarien listoilta hän pääsi kunnanvaltuustoonkin. Työttömänä miehenä hänellä oli aikaa käydä puhumassa vaikka missä tilaisuuksissa. Jopa eräissä hautajaisissa, vaikka hän ei vainajaa tuntenutkaan, alkoi muistotilaisuudessa pitämään pientä puhetta. Kaikki olivat hämmästyneitä eikä kukaan kehdannut häntä taluttaa poiskaan mainitusta tilaisuudesta, kun ei tiedetty onko joku omainen hänet sinne pyytänyt.

Puolitoista viikkoa oli enään aikaa kunnallisvaaleihin. Puheita pidettiin varsinkin kirkonkylän pienellä torilla. Monella puolueella oli puheenpitäjiä samaankin aikaan, että epävarmoilla äänestäjillä oli vaikeaa seurata kahta tapahtumaa samaan aikaan. Kovasti tuntuivat taas kaikki ehdokkaat puolustavan heikko osaisia ihmisiä. Veroja vedetään alas ja työtä luvataan kaikille.

Kokoomukselta kuului kummia oikein valtakullallisen tv- kanavan kautta. Kokoomus julistautui työväenpuolueeksi. Muut puolueet katsoivat tätä sanontaa jo irstaaksi kommentiksi. Äänien kalasteluksi tätä toimenpidettä julistettiin. Syntyi Kokoomusta vastaan jo monella tiettyä halveksuntaa. Omia asioita he ajavat. Ei sieltä työläisten asioista piitata, muussa kuin äänten antamisessa. Tämä "työväenpuolue" sanonta sai kiistaa aikaiseksi. Jo kirkonkylässä oli kiivaammat antaneet selkään  Kokoomuksen  kannattajille. Iltaisin oli meno vieläkin hurjempaa. Viina tuli näyttelemään suurta osaa jatkuvissa kahakoissa. Aina kun vain teidettiin jonkun olevan Kokoomuslainen ja jos vielä hän sattui kävelemään vastaan niin selkäänsä hän sai.

Kokoomus alkoikin käyttämään sen tähden postilaatikkoon jaettavia mainoksia apuna. Värikkäitä mainoslehtisiä joissa suurilla teksteilla mainostettiin heidän olevan työväenpuolue. Postiaan hakevat ihmiset repivät mainokset heti postilaatikolla. Jotkut kantoivat lappuset sisään ja työnsivät ne heti pesään poltettavaksi. Tämä oli suuri skandaali politiikan historiassa.

Politiikan teosta tuli härskiä toimintaa. Alkoi juonittelu kun toisten puolueiden päälle kaadettiin "lokaa". Nyt puolueiden kentässä alettiin valehtelemaan. Puheen pitämisistä torillakin tuli melkein ryhmätappeluita. Poliisit otettiin torille vartioimaan poliittista kenttää. Nyt oli rauhallisenpaa vaikka puheiden väleissä huudettiinkin ivallisia iskulauseita joukkoon. Tappeluihin ei kuitenkaan lähdetty, sillä olisi ollut noloa kun poliisi olisi ehdokkaita viennyt putkaan päiväksi rauhoittumaan.
Suomessa koko politiikan kenttä muuttui tappelevaksi joukoksi. Vaikka ei enään suoranaisesti juurikaan ennen vaaleja tapeltu, niin puheet olivat toisia puolueen pitäjiä vastaan kovinkin loukkaavia. Ärsyttävää kuunneltavaa, oliko ne sitten totta vai ei. Nyt alkoivat ihmiset jo pitämään politiikkaa likaisena juttuna. Kukaan ei tahtonut enään uskoa politiikkan ja sen julkituovia ehdokkaita.

Pienessä kylässäkin jo kyyräiltiin toisten tekemisiä. Koistinen Kauko kuljeskeli talosta taloon puhumassa politiikkaa ihmisten kanssa. Monet olivat jo jonkin aikaa puhuneet kuiskaillen, että Kaukolla on viinaa mukana. Eihän sitä kukaan uskonut, millä työtön ihminen voisi viinaa ihmisille ostaa. Mutta niin vain harmitti pienen kylän ihmisiä tuon Kauko kuljeskelu talosta taloon. Ääniä se helvetti kalastaa puolueelle ja itelleen.

Jokuhan se kuitenkin muuttaa kelkkansa Persujen listoille. Ja iteltä nekin äänet on sitten pois.

Vieläkin Kokoomuksen "työväenpuolue" kismitti montaakin eri puolueen nokkamiestä. Suuret puolueen nokkamiehet kertoivat televisiossa olevan inhimillisiä kaikkia äänestäjiään kohtaan. Heidän esiintymisessä oltiin hymyssä suin ja rauhallisin mielin. Epävarmojen äänestäjien oli helppo hypätä heidän matkaansa. Kun sinne kelkkaan taisi hypätä muistakin puolueista varsin suuri joukko. Oliko Kokoomuksesta tullut varsinainen "työväen puolue".

Kemppaisen Arska painiskeli oman Demaripuolueensa kanssa. Kokoonnuttiin ja keksittiin taas uutta ja ihmeellistä. Mutta ei tainnut uudetkaan keksinnöt oikein saada mielenkiintoa syttymään. Torilla olivat aina vaan ne samat henkilöt kuuntelemassa puheita. Vasta kun merkittäviä puhujia oikein puolueen johdosta saapui torille puhumaan oli kansaa teltan edessä jo jonkin verran lisää tullut kuuntelemaan puhetta. Arska koitti työmaallakin saada toisia työntekijöitä äänestämään heidän Demari puoluetta. Mutta ei oikein innostuneilta uusien äänestäjien kalastelu ollut. Kokoomus ja Persut olivat heilläkin äänestyksen kohde, heidän ehdokkaita he haluavat äänestää.


Uudistusta koittivat kylän demokraatit kehittää. Mutta ei mitään sellaista asiaa löytynyt mikä olisi saannut äänestäjät kääntämään askeleensa SDP:n. Jokin merkittävä juttu se pitäisi olla kun pelkän politiikasta puhuminen. Kokoomuksen "työväenpuolue" olisi tietenkin ollut hyvä juttu mutta kun me ollaan jo luonnostaan työväenpuolue. Ja Perussuomalaisten viinan jako, jos se piti paikkansa, varmasti toi äänestäjiä. Ei taitais iskeä vaikka emännille ostaisi villalankaa yhden kerän. Kyllä se viina kuitenkin on se lyömätön ase kuitenkin. Iloisuutta ja nauravaa käytöstä tietenkin voisi yrittää viedä puhujalavalle ja muutenkin kun keskustellaan ihmisten kanssa. Ei se kovinkaan paljon tietenkään auta. Joukossa oli vanhojakin miehiä ja naisia jotka ovat jo nuoruudessa kokeneet kovia. Ei sitä jörrikkänaamaan taikatempullakaan hetkessä iskosteta. Kun on totinen, niin on totinen ja jäykkä.

Ehkä nuoret ehdokkaat olisi jotain auttaneet mutta ei heitäkään nyt enään joukkoomme saada. Kai heillä on jo solmio kaulassa ja Kokoomus työntää sanoja suuhun.
Kyllä on vaikeaa politiikan teko, ilmankos se ei nuoria kiinnosta. Mutta uuden ilmeen tekeminen kuitenkin oli Demareiden päätavoite. Tähän vaaliin se ei teitenkään enään kerki mutta onhan noita vaaleja vielä muulloinkin.

Kemppaisen Arska koitti antaa omaan puolueeseen kaiken minkä vain osasi. Nyt hän oli kyllä umpikujassa. Hän vain jotenkin tiesi, että tulevat vaalit eivät ole meidän vaalit. On tullut Kokoomukselta ja Persuilta sellaisia aiheita, että taitavat viedä voitot, heidän plakkariin. Arska päätti lähteä kirkonkylän kapakkiin katsomaan tuttuja. Jos vaikka voisi päiväksi unohtaa politiikan ja juhlia.
Arska hyppäsi kirkonkylään vievään linja-autoon. Saapuessaan kirkonkyläm linja-autoasemalle oli kirkonkylä aika hiljainen. Kävellessään paikkakunnan ainoaan baariin hän huomasi myöskin Koistisen Kaukon. Persujen Kaukohan siinä kävelee samaan suuntaan. Veljet tapasivat kapakin ovella ja painuivat sisään. Vaikka eri puolueista olivatkin, istuivat he samaan pöytään. Eihän näistä viina asioista kannata tapella. Ne olivat vain asioita joiden kanssa elätään.
Pojat istuivat baarissa ja maistelivat olutta. Menihän se juttu tietenkin Akun viinan kantamiseenkin.

Totta puhut, sanoi Kauko. "Eihän mulla itellä rahaa ole ollut mutta toiset ehdokkaat ovat antaneet mulle pieniä viinapulloja vietäväksi epävarmoille äänestäjille. Kunhan vain kerrot, että hän on tämän putelin tarjonnut. Tietenkin tästä työstä saat vähän kantamisrahaa ja voi jollekkin ihmiselle sanoa myöskin, että olet itse putelin ostanut. Näin me olemme toimineet ja tuntuu, että kiinnostuneita äänestäjiä on tullut mahtavasti lisää".

Juomista jatkettiin ja politiikasta puhuttiin. Arska jo kyseli "Mistähän sitä oikein keksittäis jokin uusi juttu mikä voisi tuoda uutta ilmettä meidänkin puolueeseen". Hiljaisuus laskeutui pöydän molemmille puolille. Kaukolla tuntui tulevan asiaa eteisessä olevaan sivuhuoneeseen. Arska jäi yksin istumaan ja katsahti ulos ikkunasta. Kuin olisi salama iskenyt hän keksi heti asian joka voisi tuoda ainakin miehiä lisää äänestäjien joukkoon heidän edustajia äänestämään. Hän kun näki ikkunasta kahden noin kuusitoistavuotiaan tytön kävellessään hyppelevän eri tyylillä eteenpäin. Olisiko jokin tyttöjen tanssiryhmä täällä olemassa. Saisimme nuorten tyttöjen kauneutta politiikkaan mukaan.

Koisisen Kauko palasi veskistä jossa oli kuulemma hoidettu myöskin politiikkaa. Arska ei kertonut Kaukolle vielä mitään omasta keksinnöstään. Mutta kyseli kuitenkin aivan vain muuna tehtävänään, että "Onkos täällä minkään näköistä tyttöjen voimisteluryhmää tai jotain sen tapaista". "On täällä yksi sellainen, mihinkäs sä sellaista tarviit". Arska ei oikein meinannut heti keksiä, mutta keksi kuitenkin lopulta, "On tulossa synttärit, että jos vaikka vähän ohjelmaa järjestän sinne". Kaukolta Arska sai erään naisen nimen ja puhelin- numeron.

Ehkä nyt on viinakset juotu mun kohdalta, ajatteli Arska. Hän päätti lähteä kohti pitkää autoa ja kotiin.

JATKUU
piki