.jpg)
Konkurssi, joka kohtasi varsinaisesti kahta työmiestä ja josta kerroin neljän liuskan verran. Sen piti päättyä mutta kun kirjoituksen jälkeen istui yksinäni omalla pihalla alkoi mieleeni tulla vielä kysymyksiä. Sauna oli lämpiämässä ja tosissaan päätin karistaa tämän kirjoituksen ajatukset päästäni kunnon kännillä. Mutta ei se näköjään kuitenkaan ollut vielä päätöstä vailla. Kun siinä saunaa lämmittäen ja välillä kulauksen lasistani ottaen, päätin hakea lehtiön johonka sain laitettua kysymyksiä muistiin. Olihan tästä konkurssista kulunut jo viisi vuotta, mitähän sinne kylälle nyt oikein kuuluu. Illan aikana sain tuhottamasti kysymyksiä paperille, että päätin tosiaankin lähteä tapaamaan ihmisiä vielä kerran.
Seuraava viikko alkoi ja heti maanantaina sullosin itseni pieneen autooni ja lähdin huristelemaan siihen pieneen kylään. Kesä oli kuumemmillaan, että siksi oli helppo varmaan löytää kaikki ihmiset. Ensimmäiseksi päätin tietenkin mennä katsomaan Almaa, joka oli auttanut minua aineiston kokoamisessa.
Saavuin Alman pihalle mutta ovi oli lukossa. Ajattelin, josko Alma löytyisi Villen luota. Pakkohan sitä on vain lähdettävä katsomaan. Ajoin hiljaa Villen talon kohdalla kurkkien samalla vehreään puutarhaan. Näin yläosattoman naisen pihalla ja meinasin vahingossa ajaa portin tolppaa. Silmiä siristäin ajoin pihalle, varoen, että jostain voi se yläosaton nainen ponnahtaa mun silmieni eteen. Villen huomasin makaavan aurinkotuolissa ja tulihan se nainenkin esiin. Nyt hän oli kuitenkin jo pukenut kireähkön paidan päälleen.
Aloin siinä kyselemään Alman ja Villen kuulumisia. Almahan tietenkin aloitti heti puhumisen, ehkä se on tyyli niillä naisilla joilla on se suu oikeassa paikassa. "Huomasit varmaan, että olin ilman paitaa äsken. Minä en viitsi turhaan kursailla vaatteiden kanssa. Samaa nahkaa se on otsassa kuin muissakin paikoissa ja kyllä ihmisten pitää jo naisten paikat tuntea. Huomasitko, että meillä on lastenvaunutkin tuolla nurkan takana". Hämmästyksissäni kurkkasin ja näin vaunujen työntökahvan sieltä pilkoittavan. "Minä kun en saannut edellisen miehen kanssa ollenkaan lasta. Luulin, että minussahan se vika on kun mies niin väitti. Siksi en halunut mitään kumeja Villen käyttävän. Sen lahjan haluan ilman mitään suojaavaa kelmua. Lahja on lahja ja sen haluan viereeni saada ilman mitään suojaa". Pariskunnalla tuntui menevän erittäin kivasti. Molemmat olivat iloisia ja kaikki toimi heillä kivasti. Villekin oli jo saannut töitä ja Alman mökki oli myynnissä. En halunut kuulla muista henkilöistä mitään vaan halusin mennä heidän luo aivan tietämättä yllätyksenä.
Jätin Alman ja Villen sekä pikku Pekan jälkeeni ja suuntasin Hilman ja Topin luo. Talo tuntui olevan aivan sama mutta pihassa oli iso paketti-auto ja pihaakin oli rakennettu. Oli pihalaattaa ja pöytä ryhmiä. Suihkulähde puhisi kauniiden kukkasten keskellä.
Autosta päästyäni aukesi talon ulko-ovi. Topi asteli sieltä rappusille kauluspaita sekä suorat housut jalassa.
Tunsi mies vielä minun kun hän käsi ojossa tuli tervehtimään minua. "Onkos täällä vähän asiat muuttuneet".
Topi jatkoi kertomustaan, josta huomasin, että hän ei taida enään tehdä varsinaista työtä enää. "Sain pystyyn melken heti lähdettyäsi firman. Töitä tuli jatkuvasti lisää ja kun vielä Rauno lähti armeijaan, niin mun piti ottaa kaksi kaveria vielä lisää töihin. Koulutin itseäni pienillä kursseilla ja kun Rauno pääsi armeijasta pois, hänkin kävi opiskelemassa rakentamista. Raunosta tehtiin työnjohtaja ja mä toimin sellaisena toimitusjohtajana. Välillä olen tietenkin töissä itsekkin mutta tänään piti käydä hoitamassa juoksevia asioita. Autokin piti hommata, että sai tavaroita kuljetettua. Oikeastaan oli hyvä, että se rautafirma meni nurin, kyllä elämä on muuttunut nyt paljon paremmaksi".
En nähnyt yhtään lasta pihalla, missäs lapset ovat. "Koulussahan he ovat ja tuntuvat olevan aika teräväpäisiä lapsia. Yksi pojista on jo ammatillisessa koulutuksessa jos vaikka insinööri hänestä tulis. Peruskoulussa ovat nuoremmat".
Entäs sitten Hilma ja Laila. "Noo, taitavat varmaan halukkaasti itse sen Teille kertoa. Voin sanoa, että Hilmalla ja Lailalla on sellainen hyväntekemisen firma. Mutta kertokoon he itse omasta firmastaan". Topi pyysi mun tulemaan sisälle katsomaan myöskin. Kaikki tuntui sisällä olevan aivan viimeisen päälle tehtyä. Remontti oli käynyt jokaisessa huoneessa ja koneita löytyi joka lähtöön. Tuntui tosissaan Topin ja Hilman nyt löytäneen itselleen sellaisen työn jota he halusivat mielellään tehdä.
Palasin takaisin ulos kun Topi lupasi jäädä laittamaan kahvit tulelle kun naisetkin ovat kohta tulossa.
Kiertelin pihaa ja kurkistin myöskin saunaankin. Sauna oli suurentunut ja hetekka oli saannut lähdön pukuhuoneesta. Pukuhuoneesta päästiin valoisaan saunakammariin johon oli vedetty oikein patteritkin. Saunakammari oli kalustettu oikein viihtyisäksi unohtamatta leveää sänkyä joka oli sijoitettu kulman taakse ettei heti nähnyt sänkyyn kun tuli ovesta sisään.
Ulkona oli kaivettu tontin ulkoreunalle lampi. Rannat oli peitetty hienolla hiekalla. Topi käveli myöskin lammelle. "Tänne mä tälläisen kaivoin. Pitkään oli ajatus pyörinyt päässäni kun tämä kohta oli kuivina kesinäkin aina märkänä. Mutta kun tässä lähellä ei ollut kaivinkonetta, niin se aina vain jäi ja jäi. Mutta sitten kun eräs isäntä osti kaivinkoneen niin pyysin sitä tulemaan meille harjoittelemaan. Hienon lammen se siihen sai aikaan ja aika halvalla, ei ottanut kuin polttoaineet maksuksi".
Lähdimme kävelemään taloa kohden kun sieltä suunnalta alkoi kuulua auton ääntä. Sieltähän Hilma ja Laila kurvasivat pihaan. Laila ilmeisesti tunsi minut heti kun lähti juoksemaan minua kohti ja kapsahti kaulaani. Iktuisellä äänellä hän sanoi, "Kiva kun tulit meitä katsomaan". En oikein tiennyt mistä tämä johtui, mutta kun Hilmakin kävi muo heti halaamaan, en osannut kuin ihmetellä.
Asetuimme pöydän viereen ja Topi kaatoi kahvit kuppiin. Sitten alkoi selvitys pöydän ympärillä päivän tapahtumista. Tuntui olevan sama käytäntö vielä tallella. Kahvin jälkeen siirryimme ulos juttelemaan vielä naisten touhukkaasta elämästä.
Hilma ja Laila laittoivat pienen yrityksen pystyyn. Sen tarkoitus on auttaa kuntalaisia joilla on rahalliset asiat jotenkin karanneet käsistä. Siinä sitä perhettä autetaan kaikennäköisissä remonteissa ja autetaan missä voidaan. Ruinaamme rahaa firmoilta, pidämme kirpputori tyyllistä myyjäispaikkaa jossa on vaatteita, korjattuja huonekaluja aivan kaikkea mitä ihmiset antavat ilmaiseksi meille myytäväksi. Sitten ostamme tarvikkeita niillä rahoilla ja meidän miehet yhdessä talkoolaisten kanssa kunnostavat talot. Sitten uutena hommana on tullut talkooväen vuokras. Jos joku tarvitsee vaikka siivousapua niin sinne lähtee ihmiset ilmaiseksi siivoamaan ja meidän firma ottaa siitä hommasta pienen korvauksen. Hommaa tuntuu olevan, aina pitää keksi uutta keräys toimintaa.
Ensin autoimme vain meidän kylää, mutta sitten tuli avun tarvitsijoita kirkonkylästä ja aina vain se laajeni, että nyt koko kunta on meidän toimialaa. Jäi pois vielä keräystoiminnasta kesäjuhlat. Täällä on vireä nuorisojärjestö joka antaa yhden viikonvaihteen kesätapahtuman tuotot meidän käyttöön. Puuhaa on kuulemma paljon mutta on talkooväkeäkin. Varsinkin ketä olemme käyneet auttamassa niin nämä ihmiset lähtevät aina mukaan auttamaan. Me ei oikein mitään kunnon tiliä tästä saada. Mutta kai meillä vaan on niin suuri sydän, että haluamme auttaa. Ja ne ystävät joita olemme auttaneet, niin kyllä jälleen näkemiset ovat varsin lämpöisiä.
Lehtikin teki meidän toiminnasta oikein ison jutun. Sen jälkeen otti kunnanjohtaja meihin yhteyttä ja lupasi kaksi kertaa vuodessa antaa Lailalle ja mulle rahaa omaan käyttöön, että jaksamme tehdä tätä arvokasta työtä. Ei me voida olla kun onnellisia tästä elämästä, saadaan tehdä mitä halutaan. Vesasen Väiskin on pyytänyt, että hän pääsis mukaan Topin rakennushommiin. Sittenhän Topilla on jo kaksi perhettä mukana rakennusbrojektissa.
Topi nyppäsi muo sivummalle, ja lähdimme kävelemään jälleen lampea kohden. Muistat varmaan sen jussin vaimon jolle kuulemma olin heittänyt markan kun oli hameensa ottanut päältään. Heille tuli melkein heti ero ja nyt se nainen on töissä kirkonkylässä seksiliikkeessä. Siellä hän nyt myy sileää kumia. Topi vei minut vielä saunaan ja näytti saunakamaria. Topin huulille nousi hymy, "nyt on jo paremmat paikat".
Palasimme vielä kahvipöydän viereen. Hilman oli pakko kertoa, että tällä kylällä olemme auttaneet pulaan jäänneitä ihmisiä jo kahdessakymmenessäneljässä paikassa. Kaikkiaan avustuskohteita on ollut jo viisikymmentäkaksi. Komia on määrä, en voinnut kuin onnitella naisia tästä. Vaikka tietenkin Topikin on ollut tässäkin toiminnassa vahvasti mukana.
Kiitin Topia, Hilmaa ja Lailaa ja vielä töistä palaavaa Raunoa hyvästä ja mielenkiintoisesta tarinasta. Jäi kertomatta, että Laila ja Rauno olivat ostaneet aivan läheltä Topia vanhan talon. Sitä he pikkuhiljaa laittavat kuntoon. He asuvat jo siellä mutta yläkerta on vielä kesken. Ja lapsikin on tietenkin jo syntynyt heille
Jotenkin muo jäi kalvamaan Almalla Ja Villellä käynti. Olinko ollut liian hätänen sieltä lähtiessäni. Kuitenkin he olivat antaneet mulle jutun juurta mistä pääsin kirjoittamaan. Ajattelin, että vielä koukkaan heidän kautta,
ennenkuin lähden kotiin.
Niin kurvasin tuon pienen vanhan autoni vielä Alman ja Villen pihaan. Koko perhe istui keinussa ja vauvalla tuntui olevan ruoka-aika. Alma oli nostanut valtavan rintansa avonaisesta kaulaaukosta ulos. Siinä vauva sitä imeskeli ja minä katselin taivaalle jossa pienet valkoiset pilvet lipuivat hiljalleen.
Ville tokaisi mulle, että jääthän saunaan ja vaikka yöksi. Saunaan lupasin jäädä muusta en vielä tiedä. Ville kyllä tiesi, millä minä yöksi jään. Hän haki kellarista viidenlitran muovikanisterin ja täytti lasit. "Samaa kiljua mä vieläkin teen ja kun huomenna on mulla vapaapäivä niin tämähän käy hyvin". Ville jatkoi vielä, että on sunkin sitten helpompi olla kun olet vähän ottanut. Ehkä hän tarkoitti Alman viuhahtelua. Lapsi oli syötetty ja laitettu jälleen nukkumaan. Alma ei ottanut kiljua kun oli tuo rinnan lussuttelut vielä jokapäiväistä puuhaa. Ei sitä viitsi vauvaa vielä opettaa pahoille teille.
Tuntui kilju hurahtavat nopeasti nuppiin. Ehkä se johtui siitä kun en ollut syönnyt vielä tänään mitään. Tarkoitus oli kotimatkalla käydä jossain syömässä mutta kun nyt sitten taidan jäädäkkin tänne.
Alma kiiruhti sisälle ja hetkenpäästä hän huuteli meitä sisälle. Nostimme hikiset peput ylös tuolista ja Ville pyysi mun menemään ensimmäisenä sisään kun vieras tietenkin olin. Keittiön oven kiskastua auki minua taisi salma lyödä. Katseeni pysähtyi Almaa joka ilman rihmankiertämää seisoi hellan edessä lämmittäen meille ruokaa. Ville tönäisi muo, "tätä mä tarkoitin kun pyysin juomaan kiljua". "Ai eikös kirjailija tahdo uskaltaa tulla sisälle. Ei sun tarvi musta välittää kyllä sä saat olla rauhassa. Täällä puuhellan vieressä on vain niin kuuma". Asetuimme syömään, ja söimme ja palasimme ulos kiljupöntön viereen ulos. Siellä oli ainakin parempi katsella maisemia jos sattuu Alma vielä tulemaan alasti lähelle.
Sauna kuumeni ja mulla ainakin alkoi olla jo kunnollinen vauhti päällä. Katseeni ei välillä tahtonut enään siirtyä Alman maidontuottajista mihinkään. Ilma oli vielä näin illallakin lämmin. Hikikarpalot nousivat vieläkin iholleni kun aurinko jo painui metsän taa.
Sauna oli lämmin ja minä Villen kanssa suuntasimme sinne kiljupöntön kanssa. Juuri kun olin saannut vaatteet pois päältä tuli Almakin täysin alastomana saunaan ja käveli parveen. En minä suuremmin enään hätkähtänyt kun oli sitä kiljua jo sen verran päässä. Menin Alman perässä parveen istumaan. Alma jäi meidän miesten keskelle istumaan hiukan ahtaassa parvessa. Kyljet olivat vastakkain ja iloinen Alma nauraessaan aina läpsäisi kämmenensä molempien miesten reisien päälle. Iloinen oli Alma kun oli saannut kaksi miesta mukaansa saunaan. Alman pesiessä itseään menin siksi aikaa ulos istumaan, ettei vain mun miehisyys ala heräämään.
Niin oli kiljut sisällä ja puhtoinen iho ulkopuolella. Kiljua me vielä maistelimme illan aikana ja olimme nukkumaan mennessä aivan tiedottomassa kunnossa. Kuuleman mukaan oli Alma minua sänkyyn taluttanut. Asustuksesta en viitsinyt edes kysellä.
Seuraavanpäivän iltana oli aika jättää tämä pieni kylä rauhassa elämään, omaa elämää. Hyvältä tuntui se, että täällä pidetään toisista huolta. Ketään ei jätetä vaikeuksien kanssa taistelemaan yksin, kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä.
LOPPU
piki
Saavuin Alman pihalle mutta ovi oli lukossa. Ajattelin, josko Alma löytyisi Villen luota. Pakkohan sitä on vain lähdettävä katsomaan. Ajoin hiljaa Villen talon kohdalla kurkkien samalla vehreään puutarhaan. Näin yläosattoman naisen pihalla ja meinasin vahingossa ajaa portin tolppaa. Silmiä siristäin ajoin pihalle, varoen, että jostain voi se yläosaton nainen ponnahtaa mun silmieni eteen. Villen huomasin makaavan aurinkotuolissa ja tulihan se nainenkin esiin. Nyt hän oli kuitenkin jo pukenut kireähkön paidan päälleen.
Aloin siinä kyselemään Alman ja Villen kuulumisia. Almahan tietenkin aloitti heti puhumisen, ehkä se on tyyli niillä naisilla joilla on se suu oikeassa paikassa. "Huomasit varmaan, että olin ilman paitaa äsken. Minä en viitsi turhaan kursailla vaatteiden kanssa. Samaa nahkaa se on otsassa kuin muissakin paikoissa ja kyllä ihmisten pitää jo naisten paikat tuntea. Huomasitko, että meillä on lastenvaunutkin tuolla nurkan takana". Hämmästyksissäni kurkkasin ja näin vaunujen työntökahvan sieltä pilkoittavan. "Minä kun en saannut edellisen miehen kanssa ollenkaan lasta. Luulin, että minussahan se vika on kun mies niin väitti. Siksi en halunut mitään kumeja Villen käyttävän. Sen lahjan haluan ilman mitään suojaavaa kelmua. Lahja on lahja ja sen haluan viereeni saada ilman mitään suojaa". Pariskunnalla tuntui menevän erittäin kivasti. Molemmat olivat iloisia ja kaikki toimi heillä kivasti. Villekin oli jo saannut töitä ja Alman mökki oli myynnissä. En halunut kuulla muista henkilöistä mitään vaan halusin mennä heidän luo aivan tietämättä yllätyksenä.
Jätin Alman ja Villen sekä pikku Pekan jälkeeni ja suuntasin Hilman ja Topin luo. Talo tuntui olevan aivan sama mutta pihassa oli iso paketti-auto ja pihaakin oli rakennettu. Oli pihalaattaa ja pöytä ryhmiä. Suihkulähde puhisi kauniiden kukkasten keskellä.
Autosta päästyäni aukesi talon ulko-ovi. Topi asteli sieltä rappusille kauluspaita sekä suorat housut jalassa.
Tunsi mies vielä minun kun hän käsi ojossa tuli tervehtimään minua. "Onkos täällä vähän asiat muuttuneet".
Topi jatkoi kertomustaan, josta huomasin, että hän ei taida enään tehdä varsinaista työtä enää. "Sain pystyyn melken heti lähdettyäsi firman. Töitä tuli jatkuvasti lisää ja kun vielä Rauno lähti armeijaan, niin mun piti ottaa kaksi kaveria vielä lisää töihin. Koulutin itseäni pienillä kursseilla ja kun Rauno pääsi armeijasta pois, hänkin kävi opiskelemassa rakentamista. Raunosta tehtiin työnjohtaja ja mä toimin sellaisena toimitusjohtajana. Välillä olen tietenkin töissä itsekkin mutta tänään piti käydä hoitamassa juoksevia asioita. Autokin piti hommata, että sai tavaroita kuljetettua. Oikeastaan oli hyvä, että se rautafirma meni nurin, kyllä elämä on muuttunut nyt paljon paremmaksi".
En nähnyt yhtään lasta pihalla, missäs lapset ovat. "Koulussahan he ovat ja tuntuvat olevan aika teräväpäisiä lapsia. Yksi pojista on jo ammatillisessa koulutuksessa jos vaikka insinööri hänestä tulis. Peruskoulussa ovat nuoremmat".
Entäs sitten Hilma ja Laila. "Noo, taitavat varmaan halukkaasti itse sen Teille kertoa. Voin sanoa, että Hilmalla ja Lailalla on sellainen hyväntekemisen firma. Mutta kertokoon he itse omasta firmastaan". Topi pyysi mun tulemaan sisälle katsomaan myöskin. Kaikki tuntui sisällä olevan aivan viimeisen päälle tehtyä. Remontti oli käynyt jokaisessa huoneessa ja koneita löytyi joka lähtöön. Tuntui tosissaan Topin ja Hilman nyt löytäneen itselleen sellaisen työn jota he halusivat mielellään tehdä.
Palasin takaisin ulos kun Topi lupasi jäädä laittamaan kahvit tulelle kun naisetkin ovat kohta tulossa.
Kiertelin pihaa ja kurkistin myöskin saunaankin. Sauna oli suurentunut ja hetekka oli saannut lähdön pukuhuoneesta. Pukuhuoneesta päästiin valoisaan saunakammariin johon oli vedetty oikein patteritkin. Saunakammari oli kalustettu oikein viihtyisäksi unohtamatta leveää sänkyä joka oli sijoitettu kulman taakse ettei heti nähnyt sänkyyn kun tuli ovesta sisään.
Ulkona oli kaivettu tontin ulkoreunalle lampi. Rannat oli peitetty hienolla hiekalla. Topi käveli myöskin lammelle. "Tänne mä tälläisen kaivoin. Pitkään oli ajatus pyörinyt päässäni kun tämä kohta oli kuivina kesinäkin aina märkänä. Mutta kun tässä lähellä ei ollut kaivinkonetta, niin se aina vain jäi ja jäi. Mutta sitten kun eräs isäntä osti kaivinkoneen niin pyysin sitä tulemaan meille harjoittelemaan. Hienon lammen se siihen sai aikaan ja aika halvalla, ei ottanut kuin polttoaineet maksuksi".
Lähdimme kävelemään taloa kohden kun sieltä suunnalta alkoi kuulua auton ääntä. Sieltähän Hilma ja Laila kurvasivat pihaan. Laila ilmeisesti tunsi minut heti kun lähti juoksemaan minua kohti ja kapsahti kaulaani. Iktuisellä äänellä hän sanoi, "Kiva kun tulit meitä katsomaan". En oikein tiennyt mistä tämä johtui, mutta kun Hilmakin kävi muo heti halaamaan, en osannut kuin ihmetellä.
Hilma ja Laila laittoivat pienen yrityksen pystyyn. Sen tarkoitus on auttaa kuntalaisia joilla on rahalliset asiat jotenkin karanneet käsistä. Siinä sitä perhettä autetaan kaikennäköisissä remonteissa ja autetaan missä voidaan. Ruinaamme rahaa firmoilta, pidämme kirpputori tyyllistä myyjäispaikkaa jossa on vaatteita, korjattuja huonekaluja aivan kaikkea mitä ihmiset antavat ilmaiseksi meille myytäväksi. Sitten ostamme tarvikkeita niillä rahoilla ja meidän miehet yhdessä talkoolaisten kanssa kunnostavat talot. Sitten uutena hommana on tullut talkooväen vuokras. Jos joku tarvitsee vaikka siivousapua niin sinne lähtee ihmiset ilmaiseksi siivoamaan ja meidän firma ottaa siitä hommasta pienen korvauksen. Hommaa tuntuu olevan, aina pitää keksi uutta keräys toimintaa.
Ensin autoimme vain meidän kylää, mutta sitten tuli avun tarvitsijoita kirkonkylästä ja aina vain se laajeni, että nyt koko kunta on meidän toimialaa. Jäi pois vielä keräystoiminnasta kesäjuhlat. Täällä on vireä nuorisojärjestö joka antaa yhden viikonvaihteen kesätapahtuman tuotot meidän käyttöön. Puuhaa on kuulemma paljon mutta on talkooväkeäkin. Varsinkin ketä olemme käyneet auttamassa niin nämä ihmiset lähtevät aina mukaan auttamaan. Me ei oikein mitään kunnon tiliä tästä saada. Mutta kai meillä vaan on niin suuri sydän, että haluamme auttaa. Ja ne ystävät joita olemme auttaneet, niin kyllä jälleen näkemiset ovat varsin lämpöisiä.
Lehtikin teki meidän toiminnasta oikein ison jutun. Sen jälkeen otti kunnanjohtaja meihin yhteyttä ja lupasi kaksi kertaa vuodessa antaa Lailalle ja mulle rahaa omaan käyttöön, että jaksamme tehdä tätä arvokasta työtä. Ei me voida olla kun onnellisia tästä elämästä, saadaan tehdä mitä halutaan. Vesasen Väiskin on pyytänyt, että hän pääsis mukaan Topin rakennushommiin. Sittenhän Topilla on jo kaksi perhettä mukana rakennusbrojektissa.
Topi nyppäsi muo sivummalle, ja lähdimme kävelemään jälleen lampea kohden. Muistat varmaan sen jussin vaimon jolle kuulemma olin heittänyt markan kun oli hameensa ottanut päältään. Heille tuli melkein heti ero ja nyt se nainen on töissä kirkonkylässä seksiliikkeessä. Siellä hän nyt myy sileää kumia. Topi vei minut vielä saunaan ja näytti saunakamaria. Topin huulille nousi hymy, "nyt on jo paremmat paikat".
Palasimme vielä kahvipöydän viereen. Hilman oli pakko kertoa, että tällä kylällä olemme auttaneet pulaan jäänneitä ihmisiä jo kahdessakymmenessäneljässä paikassa. Kaikkiaan avustuskohteita on ollut jo viisikymmentäkaksi. Komia on määrä, en voinnut kuin onnitella naisia tästä. Vaikka tietenkin Topikin on ollut tässäkin toiminnassa vahvasti mukana.
Jotenkin muo jäi kalvamaan Almalla Ja Villellä käynti. Olinko ollut liian hätänen sieltä lähtiessäni. Kuitenkin he olivat antaneet mulle jutun juurta mistä pääsin kirjoittamaan. Ajattelin, että vielä koukkaan heidän kautta,
ennenkuin lähden kotiin.
Niin kurvasin tuon pienen vanhan autoni vielä Alman ja Villen pihaan. Koko perhe istui keinussa ja vauvalla tuntui olevan ruoka-aika. Alma oli nostanut valtavan rintansa avonaisesta kaulaaukosta ulos. Siinä vauva sitä imeskeli ja minä katselin taivaalle jossa pienet valkoiset pilvet lipuivat hiljalleen.
Ville tokaisi mulle, että jääthän saunaan ja vaikka yöksi. Saunaan lupasin jäädä muusta en vielä tiedä. Ville kyllä tiesi, millä minä yöksi jään. Hän haki kellarista viidenlitran muovikanisterin ja täytti lasit. "Samaa kiljua mä vieläkin teen ja kun huomenna on mulla vapaapäivä niin tämähän käy hyvin". Ville jatkoi vielä, että on sunkin sitten helpompi olla kun olet vähän ottanut. Ehkä hän tarkoitti Alman viuhahtelua. Lapsi oli syötetty ja laitettu jälleen nukkumaan. Alma ei ottanut kiljua kun oli tuo rinnan lussuttelut vielä jokapäiväistä puuhaa. Ei sitä viitsi vauvaa vielä opettaa pahoille teille.
Tuntui kilju hurahtavat nopeasti nuppiin. Ehkä se johtui siitä kun en ollut syönnyt vielä tänään mitään. Tarkoitus oli kotimatkalla käydä jossain syömässä mutta kun nyt sitten taidan jäädäkkin tänne.
Alma kiiruhti sisälle ja hetkenpäästä hän huuteli meitä sisälle. Nostimme hikiset peput ylös tuolista ja Ville pyysi mun menemään ensimmäisenä sisään kun vieras tietenkin olin. Keittiön oven kiskastua auki minua taisi salma lyödä. Katseeni pysähtyi Almaa joka ilman rihmankiertämää seisoi hellan edessä lämmittäen meille ruokaa. Ville tönäisi muo, "tätä mä tarkoitin kun pyysin juomaan kiljua". "Ai eikös kirjailija tahdo uskaltaa tulla sisälle. Ei sun tarvi musta välittää kyllä sä saat olla rauhassa. Täällä puuhellan vieressä on vain niin kuuma". Asetuimme syömään, ja söimme ja palasimme ulos kiljupöntön viereen ulos. Siellä oli ainakin parempi katsella maisemia jos sattuu Alma vielä tulemaan alasti lähelle.
Sauna kuumeni ja mulla ainakin alkoi olla jo kunnollinen vauhti päällä. Katseeni ei välillä tahtonut enään siirtyä Alman maidontuottajista mihinkään. Ilma oli vielä näin illallakin lämmin. Hikikarpalot nousivat vieläkin iholleni kun aurinko jo painui metsän taa.
Niin oli kiljut sisällä ja puhtoinen iho ulkopuolella. Kiljua me vielä maistelimme illan aikana ja olimme nukkumaan mennessä aivan tiedottomassa kunnossa. Kuuleman mukaan oli Alma minua sänkyyn taluttanut. Asustuksesta en viitsinyt edes kysellä.
Seuraavanpäivän iltana oli aika jättää tämä pieni kylä rauhassa elämään, omaa elämää. Hyvältä tuntui se, että täällä pidetään toisista huolta. Ketään ei jätetä vaikeuksien kanssa taistelemaan yksin, kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä.
LOPPU
piki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti