Hellyyttävä Joulu. 11 päivä Joulukuuta

Aamu valkeni ja koko navettareissun aikana tuli viisi puhelu uusista remonttikohteista. Kaikki Irene kirjasi ylös mutta ei kenellekkään hän ei luvannut mitään. Kaikille tuli ilmoitettua, että tätä työtä tehdään vain täysin harrastepohjalta. Mihinkään kohteeseen ei ole rahaa vaan sitä koitetaan aina hankkia mistä milloinkin.

Puhelin vain pirisi ja siihen vastattiin samalla tavalla kuin muihinkin puheluihin. Vaikka kohteista ei tiedetty, tuntui auttamisen tarve aika suurelta. Siksi onkin paras kutsua toimikunta kokoon, että tulisi asiat heillekkin tiedoksi. Tänään on kuitenkin lähdettävä pankkiin Irmelin kanssa. Rahoituskuviot pitää saada kuntoon.



Irmeli tulikin kymmeneltä hakemaan Ireneä. Matkalla keskusteltiin tietenkin pankkiin menosta ja uusista kohteista joita on tullut jo neljätoista. Kenellekkään ei ole luvattu mitään. Välillä tuntuu, että lehtikirjoitus oli syynä tähän soitteluun. Mutta onhan se tuonutkin rahaa. Olisiko joku avustusjärjestö mihinkä voisimme mennä mukaan vai onko keksittä aivan uusi juttu. Kuitenkaan en halua perustaa mitään firmaa tai järjestöä. Pitää kysyä, että voimmeko auttaa edelleenkin ihmisiä vaikka pienemmän mittapuun mukaan. Tilinumerohan tietenkin olisi hyvä että pysyisivät oman ja vieraat rahat erillään.

Pankin johtaja otti heidät heti aamusta vastaan. Hän oli jo kuullutkin Irenen tempauksista jolla lehden mukaan olisi suuri sydän. Johtajalle kerrottiin niistä ajoista kun tämä auttaminen lähti liikkeelle. Nyt vain tämä auttaminen nousi aika suureksi kun sattumoisin näimme Sykerön vanhusten elinolot. Kylmässä ulkosaunassa piti käydä pesulla. Ulkoveski ja ei mitään puhelinta tai televisiota. Ainoastaan sodanaikainen radio joka pätkittäin antoi ohjelmaa. Puhelimet ja television ostimme jo omalla rahalla että saavat vaikka soittaa sairasauton jos on tarvetta. Kuitenkin nämä vanhukset ovat suurisydämmisiä ihmisiä, mistään asioista he eivät valita. Heidän kanssaan on kiva tehdä yhteistyötä. Ja vielä tämän lehtikirjoituksen jälkeen soitti erä liikkeenharjoittaja ja lupasi lähettää huomattavan summan rahaa tilille. Firmaa tai mitään yhdistystä emme halua perustaa. Ehkä tämä remontti jää viimeiseksi tässä mittakaavassa. Jos teemmekin vielä tätä auttamistyötä niin keskitytään pienempiin hankkeisiin. Ja vielä eräs asia, kunnanjohta ilmeisesti maksaa tämän remontin se on vielä epävarmaa.



Ehdottaisin tälläistä asiaa joka tietenkin pitää kysyä verottajalta tarkemmin. Avataan tili jonne tälläiset avustusrahat siirretään. Ja Te käytte kysymässä mitä mieltä verottaja on, pyytäkää oikein paperi päätöksestä. Jos toimitte ilman rahaa ja mitään palkkioita ei makseta, uskon että tälläinen menettely onnistuu. Ehkä kuitenkin joudutte pitämään kirjanpitoa avustuskohteista.

Asiat pankissa tulivat kuntoon ja samalla päätettiin käydä myöskin verotoimistossa. Sielläkin päästiin asioimaan heti asian tuntevan ihmisen luokse. Pankinjohtajan kertomus pankissa oli ollut aivan oikein. Joka vuosi joutuu tekemään verottajalle ilmoituksen. Nyt oltiinkin sitten paljon viisaampia ja lähdettiin katsomaan mitä remonttikohteelle kuului.

Sykeröllä oli täysi työ meneillään. Suikkasen Niilo kertoili, että ojan saa täyttää ja samalla kaivaa jätesäiliö maahan ja sinnekkin viemäriputkea varten oja. Säiliö pitää tietenkin hankkia vai menisikö tämä pelkällä kaivolla. Se pitäisi kysyä kunnalta tarkemmin, minkä ne vaativat. Irene sulkeutui makkariin soittamaan  puheluita.

Puhelut oli soitettu ja pelkälä kaivolla voi hoitaa jäteasian. Irene halusi ilmoittaa, että huomiseksi tarvitaan kahvinkeittäjää. Me lähdemme käymään tarhassa Alman ja Jaskan kanssa. Tai siellä voi mennä koko päiväkin.

Pesuhuone oli valmistumass kovaa vauhtia. Tänään saamme seinät ja katon tehtyä. Ja päivän päätteeksi vedämme vielä kosteussulun kuivumaan. Aamulla laitetaan toinen kosteussulku ja tuon matkassani kaapistot, niin saamme keittiön kaapit kuntoon. Putkimiestä ei tarvitse kysellä, voin tehdä nekin hommat. Ja vielä olisi sitten pesuhuoneen pinta. Laitetaanko laatat lattiaan ja seinille siitä pitäisi tehdä päätös. Ja hankkia sitten tarvikkeet tänne. Tässä pesuhuoneessa ei oikein enään tarvitse apua. Ainut apu olisi viemäriputkisto ja kaivon rakentaminen.



Irenen puhelin pirahti jälleen. Eräs mies kyseli apua kun hänen pienessä mökissä ei tahdo tarkentua. Kova kylmyys on joka päivä ja ei ole oikein puitakaan millä lämmittäisi. Ireneä kävi sääliksi ja hän lupasi tulla käymään miehensä kanssa siellä vielä tänään. Mennään nyt katsomaan mikä on tilanne. Onko hän laitapuolen kulkija vai mikä on saannut miehen tähän tilaan.

Jokiset ajoivat pienen mökin pihaan. Ikkunoista ei tullut valoa mutta he kuitenkin koputtivat ovelle. Ovea tuli aukaisemaan vanha mies. Hän käveli kovin vaikeasti kun johdatti vieraita asuntoonsa. Taavetti kyseli, että miksi on tultu tälläiseen tilaan. "Tämä niin hullulta tuntuukin kertoa, että oikein hävettää. Olin aikaisemin aviossa mutta me sitten erottiin. Se ero kismitti kovinkin paljon ja kävin istumassa kaljakuppilassa useasti. Sieltä sitten otin erään naisen kerran mukaan. Hän asustikin tässä koko kesän ja vielä pitkälle syksyäkin. Sitten se vaan lähti, eikä kuulunut takaisin. Lähdin käymään kaupassa ja silloin huomasin rahojeni lähteneen. Ilmeisesti tämä nainen oli ne vienyt. Pidin aina rahat kotona mulla kun ei ole tiliä lainkaan. Niillä rahoilla piti ostaa polttopuita liiteriin. Luulin, että pärjäisin seuraavaan eläkkeeseen kun laitan vaatetta vain paljon päälle. Mutta kylmä vaan tuli kun ei voinut ostaa ruokaakaan.

Irma ja Taavetti katsoivat toisiaan." Mitenkäs olisi jos Te lähtisitte meille ainakin yhdeksi yöksi. Söisitte siellä ja kävisitte pesulla. Katsotaan huomenna mitä voisimme asialle tehdä. Onko tämä asunto kylmä". "Kylmähän tämä tevytalo on. Ostin tämän silloin kun erosimme. Eipä paljon maksanutkaan. Vai että Teille minä tulisin häiriöksi. Ei tarvitse pelätä, en minä mikään juoppo ole enkä rosvo. Siksi olenkin sille naiselle vihainen. Hän kun siinä asui niin oppi huomaamaan missä minä rahojani säilytän.

Noustiin autoon ja lähdettiin ajamaan Jokisen taloa kohden. Miksei näistä ihmisistä kukaan puhu. Ehkä tämä talo on niin sivussa ettei siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota.

Auto parkkeerattiin Jokisen pihaan ja astuttiin sisälle. Taavetti laittoi saunan lämpiämään ja Irene kahvin valumaan. Nyt vasta nähtiin kunnaolla tämä mies. "Teillä oli niin pimeää, että emme oikein kasvoja nähneet". "Katkaisivat sähkön kun ei pystynyt sitä maksamaan".

Irene ja Taavetti olivat käyneet navetassa ja tulivat sisälle. Vieras oli nukahtanut keittiön tuoliin ja oli melkein siitä putoamassa. Taavetti nosti miestä istumaan vähän paremmin kun hän kuitenkin heräsi. "Tässäkö minä nukuin, ei sitä tarvitse olla kovinkaan suuri sänky kun uni tulee". Mutta sauna oli lämmin ja miehet menivät kylpemään. Miehet rupattelivat pääasiassa vieraan asioista. Ja miten tälläiseen tilanteeseen oli oikein jouduttu. Vieras oli onnellinen kun tulitte häntä hakemaan, oli lehdestä huomannut se uutisen.

Miehet lähtivät pois saunasta syömään pientä iltapalaa. Ja Irene kävi kylpemässä miesten jälkeen. Kova nälkä oli vieraalla, syödessäänkin hän meinasi nukahtaa. "Ehkä olisi parempi mennä nukkumaan ja jatkaa syömistä taas aamulla". Näin oli tämäkin päivä saatu päätönseen ja oli aika sammuttaa valot.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 10 päivä Joulukuuta

Työmiehet kokoontuivat jälleen Sykerön pihaan. Irenelle oli tullut illalla eräs ajatus mieleen jonka hän päätti selvittää heti aamupäivällä lastentarhan kanssa. Mutta ensin keskusteltiin aamulla laatikoihin tulleesta lehdestä. Varsin mittava juttu oli saatu aikaiseksi. Koko aukeama on vain Sykerön Alman ja Jaskan remontista. Kuinka kaikki lähti oikein käyntiin ja miksi tähän ollaan tultu. Välittäminen ja toisten auttaminen on niin lähellä Irenen ja Taavetin sydäntä, että he saavat aikaan kaikkea kaunista ja hyvää. Alma luki lehteä kun työväki asteli sisään. Hän ei voinut pitää kyyneleitään sisällä vaan purskahti oikein kunnon itkuun. Ja kun ketään tutumpaa ei ollut aivan vierellä hän otti Anestesialääkärin halausotteeseen. Tilanne oli niin herkkä, että lääkäri Karri Tohmosenkin piti muutamat kyyneleet vuodattaa. Kukaan ei pystynyt heti alkamaan töihin vaan kaikki seisoivat paikallaan salaa silmiään pyyhkien.

Lopulta Alma päästi Karri Tohmosen irti otteestaan että pääsi kuivaaman silmänsä. Anteeksi pyytäen hän meni Irenen luo ja halasi häntäkin oikein kovaa. Se oli kunnolla pitämisestä jonka Irene sai tuntea ropassaan. Mutta toinen asia vaisasi Ireneä ja hän lähti käymään lastenterhassa kylän keskustassa. Tarhan johtajan löytyikin nopeasti ja pyysi päästä kertomaan eräästä asiasta joka hänen mieltään alkoi vaivaamaan. Hän kertoi tuosta suuresta remontista jota ollaan tekemässä Sykerön vanhuksille. Ja kuinka häntä on ihmetyttänyt Alman ja Jaskan niin suuri hyvyys jota he päästävät kaikille työmiehillekkin. Kaikki miehet ovat kuin heidan rakkaita lapsiaan. Kysyisin vain, että voisiko Alma tulla tänne tarhalle kertomaan vaikka entisestä elämästään Ja voihan Jaskakin tietenkin tulla. Myös heistä tarha saisi Joulupukin ja Muorin sangen pienellä vaivalla. Johtaja tuli varsin kiinnostuneeksi tästä tapaamisesta. Me olemme koittaneet saada lasten vanhemmita, että jos heidän vanhemmista tulisi joku käymään tarhalle. Me voisimme leipoa vaikka pipareita tai sitten kertoilla vanhasta ajasta kun nämä vanhukset olivat nuoria. Ja joulupukki, Muori juttu olisi vallan hieno asia. Meillä ei ole ollut pukkia vielä koskaan. Pussit on vaan jaettu jokaiselle kun ohjelmat on suoritettu. Tarhan johtaja oli erittäin kiinnostunut näistä tapaamisista. Eikä leipomis- asiaa tarvitse yhtenä päivänä tehdä. Mummo voi tulla tänne useampana päivänä, aivan vaan kuinka hän jaksaa ja viitsii.



Irene lähti viemään tietoa Sykerölle. Itsekseen hän mietti, että tämä voisi olla Almalle ainakin erittäin mieluinen asia. Hänessä on vielä puhtia vaikka kuinka paljon vielä ja juttuakin tulee ihan riittämiin.

Irma meni hiukan sivummalle kertomaan Almalle tätä uutta juttua. Alma oli niin otettu tästä tehtävästä, että ei tahtonut jaksaa pystyssä olla. Hän istahti sängylleen ja kädet ojossa hän pyysi Ireneä hänen kättensä väliin. Taas halattiin ja Alma koitti samalla vaikeroiden kertoa, kun ei omia lastenlapsiakakaan ole vielä nähnyt, niitä minä niin kaipaan. Haluaisin niin heitä pitää sylissäni ja kertoilla niille omia juttujani. Minä lähden vaikka joka päivä tarhalle, ja Jaska saa myöskin sinne lähteä. "Voi miten minä voisin Teitä oikein kiittää kaikesta näistä asioista jotka on Teidän kautta meitä koskeneet. Minulla on niin hyvä olla. Olen jo ajatellut, että eikö minulla ole enään mitään muuta tehtävää kun katsella tuota omaa miestäni. Onhan hänkin hyvä ja kaipasin kun hän sairaalassa oli mutta jotain kuitenkin on minunkin elämästäni jäännyt puuttumaan. Mutta nyt olen saannut kaiken takaisin ja vähän enemmänkin. Kyllä Te olette sitten hyviä ihmisiä. Teillä on valtavan suuri sydän. Minä kerron kun joskus lähden taivaaseen, että Teidän pitää tulla sitten samalle puolelle missä minäkin olen silloin kun se hetki tapahtuu.

Punasilmäiset naiset tulivat makuukammarista takaisin keittiöön. Suikkasen niilo tuli tapaamaan Ireneä. "Kuuleppas kun minulla on varastossa sellainen noin vuoden verran käytössä ollut keittiön alakaapit ja yläkaapit. Sain ne kerran työpalkkana mutta mulla ei ole niille oikein käyttöä. Saisitte ne 100 €urolla jos sopii. Ja jos tähän keittiöön tulee vielä kylmä ja lämmin vesi niin niissä olisi kaksi allastakin. Ei tarvitse enään pesuvadeissa tiskata astioita". Irene nyppäsi myöskin Taavetin kuuntelemaan ja he olivat samalla ostamassa kaapiston kun siihen kohtaan päästään

Nyt on lattia valettu ja putki on vedetty sisälle sekä viemäriputki ulos. Huomenna taas jatketaan kun valu kerkiää kuivaamaan.

Työmiehet lähtivät kotiin ja Irene jäi vielä Taavetin kanssa hetkeksi istumaan. Irenen puhelin alkoi soimaan. Hän vastasi siihen. Eräs mies sieltä kyseli remontin teosta. Irma otti kaikki ylös mutta ei oikein osannut vielä vastata tähän pyyntöön, vaikka hän kertoikin, että näitä hommia tehdään täysin avustusten voimalla. Puhelimen kun hän sai kiinni soitti kirkonkylältä erän LVI firma. He halusivat lahjoittaa tähän projektiin rahaa 1000 €uroa. Hän kyseli tilinumeroa johon voisi summan lähettää. Irenellä ei ollut pankkitilin numeroa mukana ja hän lupasi soittaa heti kun pääsee kotiin.



Irma ei tietenkään voinut tätä asiaa kertoa ja otti vaan Taavettia kädestä kiinni. Mutta lehmät varmaan alkoivat taas odottelemaan iltalypsyä. Ja niin Jokiset lähtivätkin taas kotiin. Matkalla he puhuivat lahjoituksesta. Mihinkä me voimme sen rahan laittaa, omalle tilille vai pitääkö olla jokin toinen tili. Meillähän ei ole mitään yritystä, kuinkahan  tässä oikein menetellään. Onko tässä lähdettävä pankkiin suunnittelemaan asioita vai tietäisikö meidän edunkuntaehdokas Irmeli Pahtonen tästä jotain. Mutta ensin hoidamme lehmät.

Illalla Irene soitti Irmelille, mitä tässä tiliasiassa pitäisi tehdä. Hänkään ei suoralta kädeltä osanut auttaa mutta lupasi lähteä Irenen kanssa pankkiin kyselemään.

Päivä oli ollut taas tapahtumarikas. Irene kertoili lastentarha asiat Taavetille ja miten Alma oli niihin reakoinnut. Kyllä he ovat niin sydämmellisiä ihmisiä, sellaisia kun kaikki olisi niin ei varmaan sotiakaan olisi. Mutta nyt jo väsytti, oli mentävä sänkyyn.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 9 päivä Joulukuuta

Erikoiselta tuntui Sykeröllä. Televisio oli ollut päällä iltamyöhään ja ei kai sitä oltais sittenkään sammutettu mutta kun Alma vihaisena tuli painamaan sammutusnappulaa. "Ei ne ohjelma sieltä mihinkään häviä, jatka katsomista huomenna". Niin sammui televisio eikä puhelintakaan saannut Jaska ottaa mukaansa sänkyyn. Ymmärtäähän sen tietenkin, kun vanhukset ovat olleet vain ikivanhan radion kanssa yhteyksissä ulkomaailmaa, niin nyt sieltä tulisi jatkuvasti sellaista ohjelmaa josta ei koskaan ollut kuullut mitään.


Mutta uusi päivä oli valjennut, oli 9 päivä Joulukuuta. Lehmät olivat saanneet utareet tyhjäksi ja nyt taas suunniteltiin Sykerölle lähtöä. Irenekin oli jo aivan normaali, liika jännitys oli poistunut kehosta. "Tänään pitäisi sen lehtimiehen tulla. Ja yksi juttu on jäännyt sanomatta", kertoili Irene miehelleen. "En saisi siitä puhua mutta tietenkin mä sulle sen kerron. Irmeli Pahtonen kun soitti eilen, niin hän oli kunnanjohtajalle kertonut tästä meidän auttamisesta. Kunnanjohtaja oli oikein otettuna moisesta auttamisesta ja hän oli sitä mieltä, että kunta voisi maksaa sen remontin. Siitä ei saannut vielä puhua kun hän kyselee vielä toisten mielipidettä asiaan". "Sehän olisi hieno juttu, eli meidän maksettavaksi ei jäisi kun puhelimet ja televisio jos ei nyt sitten keräyksistä tulisi niin paljon rahaa".

Sitten lähdettiin katsomaan työpaikalle mitä sinne kuuluu. Aamulla oli vielä hämärää kun auttajat saapuivat Sykerön pihaan. Ketään ei ollut vielä tullut mutta kun valo paloi sisällä, astuivat Irene ja Taavetti koputtaen sisään. Iloinen tervehdys otti vieraat vastaan ja heidät pyydettiin istumaan pöydän viereen. "Juodaan ensin kahvit ennenkuin toiset tulevat niin saadaan haastella kaikessa rauhassa". Niin tehtiin, juotiin kahvia ja juteltiin taas hauskoja juttuja. Jaska ei vaan tahtonut lähteä television vierestä mihinkään. Alma kun kerran huusi napakalla äänellä niin tulihan Jaska sieltä takaperin keittiöön. Koitti vielä kurkistella keittiön kynnyksellä televisiota, mutta tulihan hän sentään istumaan keittiön pöydän viereen. Alma kävi veistelemään Jaskan television katselusta. "Mies on niin noiden ohjelmien vallassa ettei tekis enään mitään. Ensin kun tuli puhelimet niin piti kaiken maailman ihmisille soitella. Mutta nyt on tullut televisio kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Kanavia käännellään toisesta toiseen. Ja mitään ei Jaska enään tee. Itse saan kanniskella puut sisälle ja laskiämpärin ulos näillä kippeillä jaloillani. Ajattelin että lopetan ruuan tekemisen sille. Tehköön ite ruokansa, tai syököön sieltä ruokamainoksista silmillään":

Tohmosen Karri keskeytti juttutuokion kun hän astui sisään. "Olihan mulla hyvä tuuri kun satuin juuri kahvipöytään. Kerroin muuten sairaalassa työkavereille, että täällä on niin hyvän makuista kahvi, pullaa ja rahkapiirakkaa, että taidan jäädä tänne hommiin. Sieltä olis kuulemma muitakin tulossa tänne töihin jos vain kelpaa". "Otappas nyt mies sitä piirakkaa, sinähän sitä viimeksikin kehusit. Etkos sinä ollut se nukutuslääkäri". Karri nyökytti päätään. "Saisit ennen poislähtöä nukuttaa ton mun mieheni illalla, niin eihän pelehdi sitten enään television kanssa".


Nyt alkoikin tulla lisää autoja pihaan. Ihmisiä käveli jonossa sisälle ja tulihan sieltä Karrin vaimokin, Irmeli Pahtonen. Hän taas toi mukanaan lehtimiehet. Alma pisti uudet kahvit tulemaan ja osa porukasta lähti katsomaan, mitä työtä voisi tehdä. Lehtimiehet ja muutkin silmäätekevät jäivät istumaan pöydän viereen.

Sitten alkoi haastattelu. Ensin Ireneltä kyseltiin miksi tälläinen voimanponnistus piti tehdä. Ja Irene kertoi kuinka jo seurusteluaikana mieheni kanssa siitä sovittiin. Halusin auttaa paikkakuntalaisia ihmisiä missä vain pystyn. Näin isoja projekteja ei sentää ole vielä ollut kuin tämä. Mutta nämä ihmiset ovat olleet niin paljon sivussa kaikista asioista joita jokainen pitää aivan normaalisti jokaiselle kuuluvana. Ja kun sain tietää, että talon isäntä Jaska on sairaalassa kun jalka oli katkennut, päätimme tulla suoraan kysymään missä me voisimme auttaa. Muutenkin nämä ihmiset arvostavat jokaisen työtä. Ostimme ensin puhelimet molemmille ja kun vielä huomasimme, että heillä ei ollut kuin ikivanha radio niin ostimme television iltoja viihdyttämään. Ja kun he kuitenkin ovat jo vanhoja ihmisiä niin pitäähän heillä olla pesutilat sisällä eikä ulkosaunassa. Veski, suihku ja sen sellaiset tavarat tulevat tuohon tilaan. Vielä olisi tarkoitus vetää putket keittiöönkin, ettei tarvitse enään vesiä kanssellä kaivosta sisälle.


Lehtimiehet ihmettelivät tapausta, että yksi perhe alkaa toista auttamaan näinkin suuressa mittakaavassa. Niin siitä meillä ei vielä ole tietoa millä tämän jutun maksamme. Onhan meillä keräyslistoja monessa paikassa mutta emme tiedä kuinka ne kantavat hedelmää.

Työntekijöitä oli suuri joukko nyt paikalla. Taavetti laski pelkät talkooihmiset ilman heitä, niin kaikkiaan oli paikalla yhdeksäntoista ihmistä. Suikkasen Niilokin huusi ettei edes valutalkoihin ihmiset saa näin suurta joukkoa töihin. Sitten kuului Karrin ääni, ettei näin hyvää kahvia saa mistään kun täällä on. Ja pullan sekä rahkapiirakan maku on aivan käsittämättömän hyvää. Ja miten hienoja ihmisiä nämä ovat, kertakaikkiaan upea perhe, kyllä tälläiseen paikkaan on aina tulijoita.

Vesijohdon keittiöön veto tuli aivan vahingossa Irenen suusta. Tälläistä ei oltu edes sovittu koskaan. Mutta olisihan se ollut typerä teko jos se olisi jätetty tekemäti.

Lehtimiehet viihtyivät kauan Sykeröllä. Melkeinpä jokaista haastateltiin ja kuvia otettiin kameralla. Irmeli Pahtonenkin oli aivan otettu. Kyllä hän oli mielissään tästä työstä jota Irene ja Taavetti olivat saanneet aikaan. Näin nämä vanhukset saavat asua omassa kodissaan vielä pitkään.

Lehtimiehet lopulta lähtivät ja työt pääsivät taas oikein kunnolla vauhtiin. Osa porukasta meni pätkimään purettuja lautoja saunapuiksi. Osa kävi hakkaamassa sokkeliin reikää kellarissa ja näin saatiin putki sisälle ja viemäriputki ulos.

Irmeli Pahtonen kyseli, että "Onko tällä kylällä muita kohteita jotka tarvitsevat apua. Kun vain uskon, että kun lehti ilmestyy alkaa soittoja tulemaan ja rahaa tarjotaan vähän suurempiakin määriä". "Ei meillä kyllä ole mitään muita kohteita tiedossa. Mutta varmaan niitä ilmestyy kun lehti jaetaan laatikoihin".
Pesuhuone saatiin sellaiseen vaiheeseen että huomenna valetaan lattia. Suikkasen Ville tuo myllyn ja muutaman säkin hiekkaa yhdessä sementtisäkkien kanssa tullessaan huomenna. Huomenna ei tarviikkaan näin montaa miestä paikalle. Meidän pitää ämpärillä nostaa kurat sisälle, mulla on ämpäreitä kyllä.

Niin oli toinen päivä hiljentynyt Sykeröllä.

Jatkuu huomenna.
piki

Hellyyttävä Joulu. 8 päivä Joulukuuta

Jaskan puhelin toimi ja hänestä oli tullutkin innokas puhelimen käyttäjä. Vaikka puhelimessa ei ollutkaan mitään nettiyhteyksiä, löysi Jaska aina uusiakin ihmisiä joille soitteli. Alma taas piti puhelintaan kaapin päällä ja soitti silloin kun jollekkin oli asiaa. Alma ei tietenkään pitänyt Jaskan soittelemisesta. Isäntä käveli pitkin tuvan lattiaa ja puhui puhelimessa kuin suurikin johtaja. Alma ei tykännyt Jaskan tyylistä kun hän kaiken aikansa käytti puhelimessa olemiseen. Pienet askareet jäivät Jaskalta tekemättä ja nyt ne joutui tekemään Alma. Alma huonoilla jaloillaan joutui hakemaan puut liiteristä ja viemään laskiämpärin tunkiolle. Jaska vaan jutteli jonnin joutavaa ehkä vähän tuntemattomillekkin ihmisille.

Ireneä jännitti kotonaan huominen remontin alku. Häntä otti välillä niin kovaa, että Taavetti joutui oikein häntä lohduttamaan ja viemään Irenen ajatuksia muulle. "Kyllä se hyvin lähtee liikkeelle, kaikkihan ovat ammatti ihmisiä. Ja Suikkasen Niilolla on jo vankka kokemus asioista". Kertoi mies vaimolleen. "Kyllä mä sen tiedän mutta aina alku on niin iso asia, ja tämä on vielä kaikkein suurin asia mitä me olemme tehneet. Taavetti laittoi saunan lämpimään ja hänellä välähti vielä, että jos Irene hakisi Alman ja Jaskan myöskin saunaan. Se tuntui Irenestäkin hyvältä asialta ja hän lähtikin hakemaan autettavaa pariskuntaa saunan löylyihin.

Saunassa oli käyty ja kokoonnuttiin saunakahville olohuoneen pöydän ympärille. Ilta olikin ratkiriemukas kun kaksi pariskuntaa saivat kunnolla tutustua toisiinsa. Hienoja kauniita asioita muisteltiin illan kuluessa. Huonot asiat jätettiin unholaan koska ei sellaisista viitsi tälläisessä tilaisuudessa puhua. Iloiset asiat ovat niitä tärkeämpiä asioita vaikka huonotkin asiat ovat niitä jotka opettavat. Ilta kului rattoisasti ja oli jo aika siirtyä omaan kotiin. Irene halusi vieraat viedä kotiin jos Taavetti korjaisi astiat pois keittiöön sillä aikaan.

Koitti maanantai päivä. Jokisen Irene tuntui taas olevan kuin tulisilla hiilillä. "Onko meillä nyt kaikki työkalut mukana". Sitten taas Irene kävi penkomaan auton takakonttia. Hermostunut Irma soitti jo Almallekkin, että onko sinne ketään jo tullut. Ei ollut vielä ketään tullut vaikka hän tiesikin, että klo 12.00 oli määrä kaikkien tulla paikalle. Sitten Irene muisti television." Minkä kokoinen sen pitäisi olla Taavetti". "Pitäiskös käydä katsomass ensin siellä liikkeessä, jos olisi joku vaikka tarjouksessa". Niin tehtiinkin ja suunnattiin auton nokka kohti kirkonkylää.

Televisio oli kyydissä ja asentaja tulee laittamaan noin tunnin päästä anteenin paikoilleen. Irene ja Taavetti kurvasi autonsa Sykerön pihaan. Taavetti otti litteän pahvilaatikon autostaan ja kantoi sen sisään Irenen tullessa perässä."Mitäs kummaa Te nyt sieltä kannatte sisään". "Televisiota me tässä tuomme, ompahan sitten Teilläkin jotain muuta tekemistä kun soitella puhelimella". "Kauheeta... mitä Te nyt oikein hommaatte. Miten nyt meille tuodaan kaikkea uutta vehjettä. Miten me olemme tän nyt ansainneet". "Te olette olleet niin kauan ilman mitään apua. Kun nyt sattumoisin kuulin että Jaska on sairaalassa niin päätimme siksi tulla tänne katsomaan tilannetta. Ja kun huomasimme, että tänne pitää saada pesuhuone niin päätimme, että samalla hommaamme puhelimet ja television ainakin tänne. Puhelimilla saatte keskustella ihmisten kanssa ja pystytte soittamaan apua. Pesuhuone on hyvä ratkaisu kaikille ihmisille ja eihän tarvitse aina saunaa lämmittää talvella. Ja televisio tuo hiukan toisenlaista rytmiä kuunteluun ja katseluun ja ehkä se antaa iloakin vielä".
Kun Irene oli saannut puheensa pidettyä Sykerön väelle, tuli hänelle puhelu. Irmeli pahtonen soitti ja pyysi Irenen menemään hiukan sivummalle. "Ensinnäkin, puhuin kunnanjohtajan kanssa tästä Teidän auttamisesta. Hän antoi siunauksensa tälle hienolle asialle. Mutta tästä asiasta ei saa vielä puhua kenellekkään, koska hän vie asiaa eteenpäin. Oli puhetta, että kunta ehkä maksaisi koko remontin". Irmeli lamaantui täysin. Hän hoiperteli istumaan sängyn päälle mutta puhelin ei tahtonut pysyä hänen korvallaan. Langan toisessä päässä huuteli Irmeli Pahtonen. "Haloo, haloo, mihinkä sinä nyt menit". Taavetti tuli katsomaan kun Irenestä ei kuulunut mitään. Irene makasi selällään sängyssä eikä mikään paikka liikkunut. Hän vastasi puhelimeen, soita vähän ajan päästä, Irene on varmaan pyörtynyt. Almakin kiirehti paikalle ja pyysi Taavettia nostamaan Irenen jalkoja ylös. Hetken päästä alkoi Irene liikuttamaan jo kättään ja kohta silmät aukesivat. "Mitäs Te oikein mun ympärillä seisotte". "Sinä taisit pyörtyä ja joku huuteli puhelimessa sun nimeäs". Ai se oli Pahtosen Irmeli, hän ilmoiti mulle erittäin hienon asian josta pitää olla vielä hiljaa. Mun pitää soittaa hänelle takaisin". "Eikö se voisi hetken odottaa, että sun olotilasi hiukan tasoittuu". "Ei kun mä soitan nyt hänelle takaisin". Irene näpytteli numerot ja Irmeli vastasikin heti. "Mitä sulle oikein tapahtui". "Mä olin hetki sitten niin paniikissa tästä alkavasta remontista ja kun sitten sinä soitit ja ilmoitit sen asia, kai minä sitten jotenkin lamaannuin ja pyörryin". "Irene jatkoi vielä juttua Irenelle. Puhuin päätoimittajalle tästä Teidän auttamisasiasta. Sieltä on tulossa lehtimies ja valokuvaaja ja ehkä minäkin pääsen sinne".

Niin paljon alkoi tapahtumaan pienessä hetkessä, että Irenenkin oli pakko tulla toisten luo kahvipöytään juttelemaan. Sitten tulikin rautakaupan auto, Suikkasen Niilo ja vielä kodinkoneliikkeen asentaja samalla kertaa paikalle. Nyt alkoikin sitten tohina. Rautakaupan autosta piti ottaan kaikki tänne jäävät tavarat pois. Pakkasesta kärsivät tuotteet nostettiin sisälle ja esimerkiksi puut nostettiin matalaan katokseen ja suojattiin vielä peitteellä.

Kodinkoneliikkeen asentajalle näytettiin paikka mihinkä televisio tulee ja mihikä ilmeisesti anteeni on hyvä laittaa. Ja sitten päästiinkin katsomaan varsinaista remonttipaikkaa. Kaikki tavarat huoneesta pois ja sitten työn touhuun. Ensin purettiin sähköjohdot pois että päästiin repimään seinää ja lattiaa auki. Kaivinkone oli tulossa vielä pihalle. Taavetti ja Suikkasen Niilo meni näyttämään paikkaa mistä kaivetaan. Putki oli tarkoitus saada mahdollisimman pian ojaan. Eli konekuskille sitten soitellaan koska ojan voi peittää.


Kaikki työt saatiin alkuun. Vanhoja seinä ja lattialautoja kannettiin ulos ja sahanpurut säkitettiin seinän ja lattian välista säkkeihin. Iltaan mennessä oli kaikki saatu purettua ja pääsi timpuri katselemaan tarkemmin paikkoja ja tekemään suunnitelmaa eteenpäin.

Näin oli tapahtumarikas päivä saatu päätökseen. Lehtimiesten tulo siirrettiin seuraavaan päivään kun kohde näyttäisi hiukan paremmin jo työmaalta.

Jokisen Irene oli väsynyt. Kaikki asiat kun tahtoivat kulkea hänen kauttaan. Niinpä asiaa tarkennettiinkin niin että Taavetti hoitaa rakennukseen liittyvä asiat ja Irene hoitaa kaiken muun, esimerkiksi kaikki juoksevat asiat, tilaukset ja talkooväen saannin. Talkooväen saannista ei tuntunut olevan mitään ongelmaa kun kaikille oli tullut selväksi jo se että Alman tarjoilut olivat niin hyviä, että pakko oli aina tulla huomennakin jatkamaan töitä.

Irene oli väsynyt kun piti vielä mennä navettaankin. Taavetti kyllä pyysi Irenen jäämään sisälle mutta eihän hän voinut jättää lehmiä huoltamatta.

Ja kun navettatyöt oli saatu päätökseen olikin valmiina sänky odottamassa jonne Irene ja Taavetti laskeutuivat rauhoittumaan ja nukahtivat hetkessä unen rauhaisaan matkaan.

Jatkuu huomenna.
piki
 

Hellyyttävä Joulu. 7 päivä Joulukuuta

Kun Irene oli katsellut edellisenä päivänä Presitentin linnanjuhlia oli hänelle tullut vielä eräs asia mieleen. Miten kivalta tuntuisi saada vielä Sykerön perheeseen televisio. Taavetille hän päätti tästä asiasta kertoa, ehkä varovaisesti kuitenkin. Omista rahoista se on kuitenkin ostettava kun ei ole keräykset olleet kun vasta yhden päivän ihmisten ulottavuudella. Ja kuinka ne keräykset sitten tuottavat, saako niistä omia rahoja pois. Taavetti tulikin juuri sopivasti sisälle ja Irene hiippaili miehensä luo. Taavetti oli jo oppinut tuntemaan vaimonsa "metkut" melko lailla tarkkaan. Irene siinä hiukan miehensä poskia silitteli ja pyysi Taavettia istumaan tuolille jos hän vaikka hiukan hieroaa sinun hartioitasi. Taavetti teki työtä käskettyä istumaan keittiön tuolille samalla kuunnellen mitä vaimolta nyt on tulossa.

Vaimo alkoi hieromaan miehensä olkapäitä samalla tietenkin puhumaan Sykeröllä sattuneista hellyyttävistä hetkistä. "On niin ihanaa katsella kuinka tyytyväisiä he ovat olleet saamistaan puhelimista, puista ja tuosta alkavasta pesuhuoneremontista. Jotenkin he ovat kuitenkin vielä yhtä kotiin kuuluvaa laitetta vailla. Muuten miltäs tämä hierominen sinusta tuntuu". "Oikein hyvältä tuntuu, jatka vaan juttuasia", kertoi mies puristavien kämmenien käsittelyssä. "Niin kun olet varmaan huomannut, niin kaikki mitä heille on viety, ovat he niistä olleet sangen vilpittömiä ja onnellisia. Jopa itkunkin myötä on heiltä tullut kiitokset. Ja ovatko he koskaan saanneet mitään. Ei edes oma poika ole heitä auttanut. Kaksistaan he asuvat omassa talossaan vaan vanha radio seuranaan vaikka ei siitä aina kuulukkaan mitään". Taavetti kuunteli ja kuunteli mutta mitään tietoa ei vielä ole tullut ostamisesta, alustaa on kyllä jo pitkään kerrottu. Niinpä Taavetti jatkoi kuuntelemista ja Irene jatkoi. "Jotenkin nämä vanhukset ovat jäänneet kaikista tapahtumista täysin sivuun kun ei ole mitään kunnollista laitetta josta voisi oman maan ja kaikkien muidenkin maiden asioita kuunnella. Siksi olisin sulta kysellyt vielä, tuntuuko hierominen hyvältä, niin että jos ostaisimme vielä television heille viihteen tuojaksi. Kuitenkin he osaavat arvostaa kaikkea auttamista suuresti". Taavetti aukaisi suunsa ja kiitteli hieromisesta, oikein pieniä palloja silmissäni lentelee. "Emme taida niistä keräyksistä saada kaikkia mitä esimerkiksi rakentaminen tulee maksamaan. Mutta emmehän voi tätä auttamista tähänkään jättää. Kuitenkin tätä auttamista on tehty jo niin pitkään, että eiköhän se yksi televisio siihen vielä mahdu". Irenen silmistäkin kyynelee pyysivät lupaa tulla ulos. Nyt hän oli niin onnellinen, että kapsahti miehensä kaulaan puristaen häntä kovaa ja päälle vielä suudelmankin antoi. Irenellä oli hyvä olla ja maanantaina lähdetään hakemaan televisiota heille.

Taavetti muisti kysellä vaimoltaan, että oletkos tehnyt sen pienen toimikunnan jo valmiiksi. "Olen minä sitä miettinyt mutta en oikein ihan tarkkaan tiedä. Jos minä itse olisin siinä ja tietenkin myös sinä. Mitenkä olisi sitten Irmeli Pahtonen. Tuleeko tästä toimikunnasta silloin liikaa poliittinen". "Ei minusta tule, ja hänhän on demarian edustaja ja oikeastaan mitä me ollaan aina autettu ovat työväen ihmisiä. Ja kuitenkin ensiksi hän on varteenotettava eduskuntaehdokas ja toiseksi hänellä on koulutusta ja tietoa mistä voisimme rahaa saada näihin kaikkiin tekemisiin. Minusta ilman muuta Irmeli Pahtonen toimikuntaan myöskin. Vieläkö siihen pitäisi saada yksi edustaja lisää". "Jos ajatellaan sitten Tuula Koistista. Hänhän on työpaikassaan sihteeri ja minusta hän on aika välkky. Meidän palaverissakin hän luontevasti heitteli ideoitaan esille".

Mutta nyt oli hyvä aika soitella maanantaiksi kaivinkone ja talkooväkeä Sykerön talkoisiin. Taavetti soitti kaivurin ja Irene alkoi soittelemaan miehiä ja naisia paikalle.

Sykeröllä oli hiukan jo päästy normaaliin päiväjärjestykseen. Jaska käveli ja piti puhelinta kädessään, vaan ei kukaan soitellut. Hän oli harmissaan moisesta vehkeestä kun ei kukaan hänelle soittanut. Almaakin alkoi jo tuskastuttamaan Jaskan käytös. "Laita jo se puhelin pöydälle ja mieti jotain kavereitasi ja pistä sitten nimet paperille. Irene kun tulee niin hän sitten selvittää heille numerot". Ehdotus olikin niin hyvä, että molemmat alkoivat laittelemaan nimiä paperille ylös. Vaikka täällä asuen ei olekkaan oltu oikein kenenkään kanssa missään puheyhteyksissä. Nimiä kuitenkin paperille molemmilta tuli ja paikkakuntia jossa tiedettiin heidän viimeksi asuvan. Tekniikka oli kuitenkin sen verran outoa, että ei kumpikaan uskaltanut alkaa kyselemään numeroa heille. Ikää kun kuitenkin oli Jaskalla jo 71 vuotta ja Alma oli kaksi vuotta vähemmän. Mutta kun ei ole vanhassa radiosta tarvinnut kuin yhtä nappulaan kääntää niin asema oli melkein kohdallaan. Radio tietenkin kaipasi välillä pehmeitä nyrkiniskujakin, että sieltä välillä sai äänen kuuluville.

Jokisen Taavetin ja Irenen puhelin oli ollut kovassa käytössä. Mutta oli talkooväkeäkin tullut jo toistakymmentä ihmistä. Ainoana kieltäytyjänä oli Tohmosen Karri jolla oli työeste, mutta seuraavana päivänä hänkin lupasi tulla lennosta taas paikalle. Hän ei halunut jättää väliin Alman herkullista kahvipöytää joka työn ohella oli se päivän paras paikka.

Kaikki asiat oli nyt selvitetty. Oli rautakauppaan soitettu jo aiemmin ja kodinkoneliikkeeseen soitetaan maanantaina. Irene päättikin lähteä katsomaan mitä vanhuksille kuuluu. Taavettikin lupasi lähteä mukaan kuuntelemaan vanhuksia. Pihaan tullessa Jaska jo köpötteli ovea aukaisemaan puhelin kädessä. "Onkos jo sun puhelin pirissyt", kyseli Irene. "Ei pirise yhtään, onkohan tässä jokin vika", kertoi Jaska totisena." Katsotaan nyt sitä puhelinta mikä siinä sitten on". Irene tutki puhelinta ja totesi Jaskalle, että kukaan ei vielä tiedä sun numeroa. Olisiko sulla jotain nimiä niin laitetaan ne tänne". "On minulla nimiä jos nämä ihmiset vaan löytyvät". Irene näytti kuinka numerotiedustelusta saadaan nimet selville . Molemmat vanhukset katselivat tarkkaan kuinka numerot saadaan selville, ja kuinka ne lisätään puhelimeen. Nyt oli kaikki nimet tallennettu puhelimeen ja Jaska päättikin soittaa erääseen numeroon. Han sai puhelimen jo hälyyttämään ja hetken päästä jo Jaska vastasi "Tääll on Sykerön Jaska mitäs sinne teille oikein kuuluu". Puhetta alkoikin tulla jatkuvalla syötöllä kun ei Jaskakaan ole ollut kavereihin yhteydessä moniin vuosiin.

Alma pyyteli vieraitaan kahvipöytään. "Huomenna sitten alkaa Teille se remontti". "Niin alkaa, että oikein jännittää meitäkin, kuinkahan tässä oikein käy". "Hyvinhän siinä käy. Mekin tullaan heti navetan jälkeen tänne. Sitten tulee kaivinkone ja Suikkasen Niilo sekä tietenkin rautakaupan auto. Se tuo sellaisia tavaroita jotka ensin menevät käyttöön. Hyvin se kaikki alkaa. Ensimmäinen päivä menee tietenkin tavaroiden siirtämiseen ja purkaamiseen".

Kahvit oli juotu ja Jaska pääsi soittelemaan kavereilleen. Nyt hän oli pollea poika puhelimensa kanssa. Huominen päivä onkin sitten kiireellinen. Irenellä tuli vielä mieleen Alman kauppareissu. "Mielellänihän minä kauppaan lähden jos se vain sopii". Asia oli päätetty

Jatkuu huomenna.
piki

Hellyyttävä Joulu. 6 päivä Joulukuuta

Oli Itsenäisyyspäivä. Irene kokkasi itselleen ja Taavetille ruokaa. Nyt odoteltiin Suikkasen Niilon soittoa, että päästään katsomaan miten Sykerön Alman ja Jaskan pesuhuoneen rakentaminen tehdään.

Sykeröllä Jaska oli tänään innoissaan. Hän odotteli Ireneä käymään että pääsisi ottamaan puhelimen laatikosta pois. Alma oli siihen laittanut kiellon ettei vain Jaska painele vääristä nappuloista. Näin oli vältetty siltä ettei vain puhelin menisi rikki. Jaska käveli toimettomana pirtin lattiaa pitkin odotellen Irmelin tuloa. "Voi, voi sentään koskahan se tyttö oikein tulee". "Älä sinä siinä tytöttele, minä odottelen sitä timpuria käymään. Kai sinullakin on kiva istua kovilla pakkasilla lämpöisen istuimen päälle". Ja taas Jaska käveli jo hiukan hermostuksissaan pitkin lattiaa. Viimein Jaska oli kuulevinaan auton äänen ja juoksi ikkunaan. Innoissaan hän huuteli Almalle, "Nyt sieltä Irmeli tulee, taitaa olla Taavettikin mukana". Jaska muuttui sangen iloiseksi, aivan kuin pieni poika olisi saannut karamellin.

Irmeli ja Taavetti astuivat sisään ja jo Jaska kanniskeli puhelinlaatikkoa Irmelin käteen. "Jaaha, täällä on sitten odotettu puhelimen avaamista". "Niin on, tuo Jaska on kuin pikkupoika. Laitoin kiellon ettei puhelinta saa ottaa laatikosta pois. Pitihän hänen kuitenkin se kansi aukaista kuitenkin".

Samaan aikaan saapui Suikkasen Niilokin autollaan Sykerön pihaan. Sisään tullessaan Alma johdatti ensin vieraat kahvipöydän viereen ja kaatoi kahvit kuppiin. Tarjottavaa oli taas tuota ihanan makuista pullapitkoa ja tietenkin rahkapiirakkaa. Kahvia nautittiin iloisia asioita kertoen, vaan Jaska ei oikein saannut jutuista kiinni, hän kun odotteli puhelinta pahvilaatikosta.

Kahvin jälkeen siirryttiin katselemaan mihinkä sen pesuhuoneen saisi kaikkein helpommin tehtyä. Suikkasen Ville ehdotti paikkaa joka olisi kaikkein lähempänä kaivoa, silloin ei tarvitsisi rikkoa muista huoneista lattiaa. Tietenkin putket voi laittaa kulkemaan seinällekkin mutta silloin kun maalailee sisällä niin putket ovat aina edessä. Paikaksi katsottiin pientä makuuhuonetta joka on ollut aivan käyttämätön. "Jos meille nyt joku sattuisi tulemaan yöksi niin on tuossa hiukan isompikin makuuhuone ollut käyttämättömänä". Näin oli päätetty paikka valmiiksi. Miehet jäivät vielä keskustelemaan mitä ensimmäiseksi tehdään. Irene taas siirtyi keittiöön ja Jaska kulki perässä kuin häntä eläimellä. Irene otti puhelimet pois laatikoista ja hämmästys oli suuri kun siinä ei ollut lainkaan johtoa seinään. "Miten ihmiset oikein kuulevat jos minä vaikka soitan jollekkin". "Ilmojen halki asiat lentelevät, sen paremmin en osaa minäkään sitä kertoa". Punainen puhelin tuli Almalle ja sininen Jaskalle, näin ei ota väärää puhelinta mukaan kun muistaa vain värin. Irene laittoi kaikki Pin-koodit kuntoon ja näin olivat puhelimet valmiina.

"Jaska löysi kuitenkin pienen johdonpätkän laatikosta, "Onhan täällä johto seinään". "Se on latausjohto, sitten kun akusta vähenee virta niin se on liitettävä seinään". Irene kuiskasi Almalle, että soitetaanko pojallesi niin samalla sitten opit puhelinta käyttämään. "En tiedä onko hänellä puhelinta ja mikä sen numero on". "Me voisimme ottaa sen tiedon numerotiedoituksesta". Pojan nimi oli Jaakko Sykerö. Sovittiin, että Irene soittaa numeron. Irene paineli Alman puhelimen numeroita ja hetken päästä joku ilmeisesti siihen vastasi kun Irene alkoi puhumaan. "Haluaisin tietää Jaakko Sykerön nimen, paikka on Kellojenniemi". Ja aivan hetken päästä Irene kirjoitti numeroita paperille.

"Tuossako  on Jaakon numero, pitää laittaa se johonkin ylös". "Ei tarvitse vaan löydät sen numeron tästä puhelimesta kun näppäilet se näin esiin ja painat vain tuosta niin se alkaa Jaakon puhelimesta hälyyttämään. Ja kun olette lopettaneet puhelun niin painat tuosta punaisesta nappulasta. Nyt voit koska tahansa hänelle soittaa". "Minä soitan nyt heti kun olet vielä täälle, jos tulee vaikka ongelmia". Alma arkailen otti puhelimen käteensä ja paineli näppäimiä, "Menikö oikein". Irma nyökytteli ja Alma nosti puhelimen korvalleen. Hetken päästä joku vastasi puhelimeen, "Täällä on sun äitis. Kyyneleet pulpahtivat Alman silmiin. "Minulla on tälläinen puhelin, että voit joskus soitella meille. Mikset ole yhtään käynnyt meillä". Alma jutteli poikansa kanssa. Kyyneleen vuolaasti valuivat Alman silmistä. Äänikin hiukan vapisi kun kuitenkin tämä oli aivan uusi asia tälle vanhusparille, kun olkkarin nurkassa oli vain ikuisuuden vanha radio ennestään.

Alma jutteli poikansa kanssa pitkään ja myöskin hänen vaimonsa kanssa. Lopulta kun puhelu lopetettiin kävi Alma taas istumaan keinutuoliinsa. Hän vinkkasi kädellään Irenen luokseen ja halasi häntä. Nyt Alma itki jo oikein äänekkäästä, "Olen vaan niin suunnattoman onnellinen tästä hetkestä. Sain puhua poikani kanssa". Kun tilanne hiukan rauhoittui, kertoi Alma syyn mikseivät ole täällä käyneet. Syynä oli lasten syntymiset. Meillä kun on niin huonot pesumahdollisuudet, ei saunaakaan viitsi kahta kertaa päivässä lämmittää. Mutta nyt varmaan tulevat jouluna kun pesuhuone on valmis, vai onko se.

Suikkasen Niilo oli laittanut paperille ylös mitä tavaroita ensiksi tarvitaan. Ja viikolla voisi tulla joku kaivamaan kaivolta rakennuksen seinään asti ojan. Putki tuodaan kellarin kautta sisälle. Samoin likakaivo upotetaan maahan hiukan alemmaksi.

Kaikki asiat olivat nyt kirjattu ylös. Ja talkooväkeä alkuun sitten aika paljon, sillä pitää sokkeliin hakkaa isohko reikä tulevalle ja poistuvalle vedelle. Sekä pesutuvasta otetaan levyt pois seinältä ja katsotaan samalla mikä siellä on tilanne.

Alma ja Jaska olivat onnellisia kun saivat poikaansa yhteyden. Kaikki tuntui pitkästä aikaan olevan niin ihanaa, uutta tapahtuu joka päivä. Sitä on niin onnellinen olo, että kuinka tässä osaa oikein olla.

Rakennus puolelta olivat kaikki asiat kunnossa. Irene ja Taavettikin lähtivät kotiin soittelemaan tilausta 
rautakauppaan. Irenellä tulee puoli kolme muutama nainen kylään. Siinä pohditaan rahatilannetta kuinka

tämän remontin oikein maksamme.Irenelle saapui puoli kolme iltapäivällä kuusi naista. Kaikki nämä naiset olivat töissä käyviä naisia. Irma aloitti Sykerön Alman ja Jaskan auttamisesta. Eli miten me saamme kerättyä rahaa tähän remonttiin. Oli puhetta, että monet ottaisivat listan työpaikoilleen. Oli vielä puhetta, että jos joku ei tiedä näistä asioista mitä ollaan tekemässä, niin olisi hyvä kertoa tehtaissa ja kaikissa näissä muissa työpaikoissa tästä tilanteesta tarkemmin. Heillähän ei ole pesutiloja lainkaan sisällä. Radio on ainut vanha mööpeli joka sieltä löytyy. Puhelimet on jo ostettu Irenen rahoista heille ja nyt rakennetaan pesuhuonetta sisälle. Työt alkavat parin päivän päästä. Ja ei edes poikakaan ole kuulemma käynnyt kahden pienen lapsen kanssa kun ei ole pesupaikkaa sisällä.

Paikalle oli kutsuttu myöskin kansanedustaja ehdokas Irmeli Pahtonen. Hän piti asiaa erittäin hienona ja hän pyysikin, että voisiko tästä asiasta tehdä lehtijutun. Tietenkin Irmeli Pahtonen osasi asian kääntää samalla myöskin itsensä parhaaksi. Siksi hän halusi tulla myöskin mukaan silloin kun lehti tulisi paikalle. Hän muutenkin ylisti naisia siitä uuttaruudesta mitä he tekevät yhteisön parhaaksi, ketään ei jätetä. Irene oli ollut jo politiikassa sen verran kauan, että kaikista naruista oli pidettävä kiinni tiukasti. Hänkin lupasi tuoda tätä asiaa esille niin kunnan kuin yksityisten ihmisten kanssa kun puhutaan.

Nyt tuntui kaikki olevat erittäin hienosti esillä. Vielä yhteisesti sovittiin, että Irenen lisäksi tarvitsee saada pieni ryhmä, jotka vievät asioita eteenpäin. Irene nimeää ryhmän itselleen.

Päivä oli tullut jo siihen pisteeseen, että lehmät taas odottelivat lypsäjiä paikalle. Kun naiset olivat lähteneet kotiinsa, niin Irene tunsi jotain suurta sisällään, nyt tuntuu, että kaikki tulevat onnistumaa hienosti. Vaikka tämä onkin kaikkein suurin juttu mitä olemme koskaan tehneet. Navetan radiosta kuului kaunis Joululaulu "Varpunen". Sitä kuunnellessa Irene hyräili laulun soidessa ja muisteli kaikkia hienoja asioita mitä Sykeröllä hän on saannut kokea. Heille niin suuria asioita on nyt tapahtunut joita ei aina itse tule merkille laittaneeksikaan.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 5 päivä Joulukuuta

Joulukuu oli saatu hyvälle alulle ja Alman sekä Jaskankin auttaminen oli saatu käyntiin. Almalla oli aamulla tullut paha mieli. Poika ei ole käynnyt kahteen vuoteen heillä kylässä. Yhden kortin vaan on lähettänyt. Siinä luki vähäisesti seuraavaa osoitteen lisäksi. "Meillä on kaksi lasta. Mira 2 v. ja Sami 7kk". Niin pahalta tuntuu kun ei saa katsella noita pieniä lapsia. Antaa heidän puristella sormiani ja hymyillä, saisin keinutella hiljalleen keinussa pienokaista hyräillä hänelle ja kun viimein vauvan nukahdettu syliini, tulisi minulle siitä lämmin ja hyvä olo. Mutta en ole sellaista päässyt vielä kokemaan, on vain niin yksinäinen olo vaikka Jaska onkin mun seuranani. Kyyneleet vuolaasti tippuivat Alman kosteista silmistä rinnalle. Jaska kuunteli Alman hiljaista puhetta ja tuli lohduttamaan vaimoaan.
Irene oli kauppareissulla kirkonkylässä. Tuiskulan kirkonkylä oli aika vilkas kauppapaikka. Liikkeet olivat isoja ja välillä löytyi hyviäkin tarjouksia. Näin kävi nytkin kun paikallinen kodinkoneliike tarjosi puhelimia 30 €uron hintaan kappale. Kaksi puhelinta ostettiin Sykerön perheelle. Nyt heillä oli yhteys mailmalle, vaikka soittaisivat presitentille.

Samalla reissulla käytiin katsomassa erästä pientä rakennusalan yrittäjää. Hän teki välillä isojakin töitä vaikka etupäässä hänen remontit olivatkin pieniä kun kerran yksin näitä töitä teki. Suikkasen Niilo olikin kotona mikä Irenen kannalta oli hyvä juttu. Irene kertoi heidän tehtävästään mitä olemme Sykerön vanhuksille tekemässä. Pieni mutta tässä tietenkin on, että voiko tälläisen tehtävän suorittaa näin talvella. "Hyvinkin voi jos on vain peitteitä vesiputken päälle". Asiat lyötiin lukkoon siltäosin, että Ville tulee katsomaan seuraavana päivänä mikä on tilanne. "Ja jouluksi pitäisi saada kuntoon. Onkos siellä talkooväkeä ja vähän sellaistakin väkeä joilla pysyy vasara kädessä".  "Kova auttamisen halu on kyläläisillä, eiköhän ne asiat ole järjestyksessä".

Hienolta tuntui kaikki asiat, tuumi Irene kun ajeli kirkonkylältä kotiinsa. Ensin hän päätti kuitenkin käydä Sykerön kautta ilmoittamassa, että tälläisiä miehiä tulee huomenna sinne töitä tekemään.

Hän astui omakotitalon rappusia ylös kun huomasi Alman hänelle vilkuttavan keittiön ikkunasta. "Voi miten ihanaa että tulit meitä katsomaan. Käyppä istumaan niin keitellään kahvit". Nyt on vähän kiire kun olen menossa vasta kotiin lypsämään lehmiä. Mutta nyt olisi vuorossa seuraavanlainen juttu. Miten olisi jos Teille tultaisiin rakentamaan kylpyhuone sisäveskin kanssa. Talkoilla tehdään eikä Teidän tarvitse laittaa siihen yhtään rahaa. Se on meidän kyläläisten joululahja Teille". Jaska istahti keittiön penkille ja Alma hakeutui keinuun istumaan. Alma laittoi kätensä suunsa eteen ja heikolla äänellä kuului, "Herranen aika sentään". "Miten te nyt sentään menette tuollaista tekemään, hyvähän meidän on ollut käydä ulkohuussissakin, mitä te nyt semmoista": Alma ja Jaska olivat aivan sanattomia. Ja kun vielä Irene otti kassista kaksi puhelinlaatikkoa ja sanoi, "Nyt pääsette soittamaan vaikka pojallenne, tässä on sellaiset värkit. Mutta katsotaanko huomenna niitä tarkemmin, kuinka ne palaavat".


Sykerön vanhukset jäivät katsomaan Irenen perään kun hän vilkuttaen lähti kotiinsa. Alma ja Jaska istuivat hiljaa tuoleissaan. Irene oli saannut heidät hiljaiseksi. Jopa Alma oli hiljainen, hän ei yksinkertaisesti osanut lähteä kiikusta mihinkään. Siinä hän vain istui ja välillä katsoi miestään, joka myöskin oli aivan pois pelistä. Vasta kun Jaska sanoi, että katsotaanko millaisilla vehkeillä sitä nykyään ihmisille soitellaan. "Älä, älä koske niihin kun et tiedä mistä pitää painaa". "Enhän minä mistään painakkaan katson vain kun nostan laatikosta kannen ylös".  "Oleppa sitten varovainen ettei tarvi heti Irenelle antaa toista, että se menikin rikki".

Iltapäivä oli ollut ihmeellinen, ihmeellisiä asioita oli tullut heidän eteensä paljon. Siinä sitä onkin miettimistä kerrakseen. Mistähän kyläläiset meitä haluavat auttaa. Onko täällä sellainen tapa vai mitä tämä oikein on.

Taavetti oli jo mennyt navetalle ja sinne Irenekin touhukkaasti asteli. Taavetti huuteli Irenen nähdessään, "Kuinka kirkonkylällä oikein meni". "Ootappa kun tulen lähemmäksi sinua". Ja kun Irene pääsi Taavetin lähelle kertoi hän, että kaksi puhelinta on ostettu ja viety Sykerölle. Opastaa en kerennyt mutta katsellaan niitä sitten huomenna. Ja Suikkasen Niilo tulee aamupäivällä katsomaan Sykerölle. Meidänkin tietenkin pitään myöskin sinne mennä. "Tälläinen kertomus oli mulla, olinko minä hyvä".  "Ainahan sinä hyvä olet, enhän minä suo muuten täällä pitäiskään".

Irene mietti itsekseen, miten saisi helpommin kyläläisille sanaa auttamisesta tai jonkinlaisesta avustamisesta. Pitäisi ehkä olla lähinaapureihin yhteydessä. Ehkä keksisin vaikka huomiseksi, jos meillä pidettäisiin pieni palaveri. Itse laitoin jo kylällä käydessäni pari riviä Lottoa vetämään. Jos vaikka sattuisi onnistumaan niin kaikki sijoitan Sykerölle. Tai jos sattuu päävoitto tulemaan, niin eivät kai he kaikki tarvitse sentään.

Paljon oli tänä päivänäkin saatu aikaan kun pariskunta käveli navetasta sisälle. "Niin jotenkin mua säälittä varsinkin Alma. Sen poika ei ole kahteen vuoteen käynny lainkaan vanhempiensa luona ja kuulemma heillä on kaksi pientä lastakin. Eivät isovanhemmat ole heitä vielä nähneet, ei edes valokuvaakaan ole lähetetty. Mutta ehkä me löydetään pojan numero niin voidaan antaa Alman soittaa pojalleen niillä uusillä puhelimilla": Taas tuntui tulevan Irenelle hyvä olo sydämmeen. Ei sitä paljonkaan tarvitse tehdä tai auttaa kun hyvä mieli tulee molemmille osapuolille.

Jokisen Taavetilla ja Irenellä oli ollut ylimääräistä puuhaa tänään. Mutta hyvä mieli kuitenkin molemmilla oli. Kyllä auttaminen vain on jaloin taito mitä ihminen voi tarjota.

Sykeröllä alettiin jo pikku hiljaa puhumaan. Mutta eivät olleet vanhukset aivan omia itsejään vielä. "Kuinkahan meidän nukkuminen oikein onnistuu, taitaa olla liian paljon ajateltavaa. Mutta Hyvää yötä
kuitenkin Jaska.

Jatkuu huomenna
piki