Hellyyttävä Joulu. 19 päivä Joulukuuta

Raine heräsi yökylän sohvalta. Heti alkoi hiljainen puhe täyttämään Liisa kodin ilman. Siihen tietenkin heräsivät Liisa ja Vilhokin. Kahvit tulelle ja Raine alkoi pitämään sitä omaa hiljaista puhettaan sohvan reunalla. Liisa hihitteli samalla kun laittoi kahvia tulemaan. Niin lähti puheenmölinä taas liikkeelle Rainen suusta. Ja Liisa nauroi välillä oikein katketekseen. "Hiljaa Raine minulta tulee pissit kohta housuun.

Jotenkin Liisasta tuntui siltä, että tätä Rainea pitäisi viedä eri paikkoihin kuultavaksi. Ihan vaan se puheenhölinän takia. Siinä voisin samalla katsoa nauravatko muut ihmiset vai saako hän vain minut nauramaan.

Kun kahvit oli juotu lähdettiin katsomaan Sykerölle valmistunutta pesuhuonetta. Raine istutettiin auton takapenkille ja hänen piti olla automatkan sitten hiljaa. Sehän oli tietenkin selvää, eihän sitä pysty autoa ajamaan jos koko ajan nauraa ja silmistä kun vielä valuu kyyneleet. Mutta nyt saavuttiin Sykerön pihamaalle ja sitten katsotaan kuinka Sykerön vanhukset reakoivat Rainen pulinan. Astuttiin sisään ja Alma sieltä iloisesti pyysi vieraita peremmälle. "Istukaa toki niin laitetaan kahvia tulemaan". Liisa esitteli uuden vieraan, "Ei pidä sitten pelästyä jos tälläinen mies kavelee tietä vastaan". Eihän Raine mikään hirveän näköinen mies ollut. Suuri hän oli mutta lauhkea kuin lammas. Kärpänen on suurin elukka jonka hän uskaltaa tappaa mutta hiirtä se jo juoksee karkuun.

Kun siirryttiin kahvipöytään alkoi jo Raine puhumaan. Puhetta tuli aivan jatkuvalla syötöllä. Ja alkoipas ne Sykerönkin vanhukset lopulta nauramaan. Iloa riitti tässäkin kahvipöydässä." Miten mies voi puhua noin paljon. Naisethan yleensä ovat aina äänessä, mutta mies, en kyllä ymmärrä, onkohan sitä rokotettu gramafoonin neulalla". Kahvia hörpittiin aina välillä kun ei naurattanut ja pullaa tietenkin myös. Kun kahvit oli juotu halusi Vilho kurkkasta uuteen pesuhuoneeseen. "Katso aivan rauhassa vaan. Kyllä meillä on ollut niin kiva käydä tuolla lämpöisessä tarpeilla. Ei tarvitse palella enään ulko hyyskässä. "Hienosti oli Suikkasen Niilo kaikki tehnyt. Olin hänen kanssaan joskus samoilla rakennuksilla töissä ennenkuin hän perusti oman firman", kertoi Vilho. "Olisinpa minäkin hyvin kerkinyt tänne auttamaan vaan ei tullut kutsua mistään. Ehkä eivät kaikki tienneet missä minä oikein silloin asustelin. Mutta jos vaan vielä apua joku tarvii niin minulla on kyllä aikaa, jos ei tarvitse juuri Liisaa auttaa missään". "Ei mun työt nyt ole mitään kiireellisiä, silloin menet jos joku tulee suo hakemaan. Auttaa pitää aina jos vain pystyy" sanoi Liisa napakasti. Kahvista kiitettiin ja luvattiin vielä mennä katsomaan Ireneä ja Taavettia



Ilma oli muuttunut hiukan kylmemmäksi ja lunta satoi verkalleen. Oli lähentymässä viimeinen viikonvaihde ennen keskiviikon Joulua. Liisa ajeli Irene ja Taavetti Jokisen pihaan. Maatalon piha oli hiljainen, ketään ei näkynyt pihalla. Kuitenkin noustiin autosta pois ja mentiin koputtelemaan ulko-ovea. Tulihan sieltä Taavetti aukaisemaan oven. "Tulkaa ihmeessä sisälle, älkää siellä ulkona olko", sanoi Taavetti. Liisa sanoi "kun täällä oli niin hiljaista, että luultiin Teidän olevan nukkumassa". Lehtiä olivat lukeneet olivat pitäneet sellaisen pienen hiljaisuuden hetken. "No mitäis teille nyt oikein kuuluu". "Tultiin näyttämään tälläistä uutta miestä, ette ole varmaankaan häntä vielä nähneetkään. Ajattelin vain, et jos sattuu tulemaan vastaan niin ei tarvitse pelästyä. On se ison kokoinen mut lauhkea kuin lammas". Ja vielä kerrottiin, että Raine asuu nyt Vilhon kämpässä. Raine oli sellainen väliinputoja. Kun vaimo oli eräänä päivänä lähtenyt niin hän alkoi juomaan. Siinä sitä tuli juotua oma mökkikin samalla. Ja nyt kävi vielä niin, että paikka jossa Raine asui, oli päävuokralainen saannut häädon. Vilho otti sitten Rainen asumaan entiseen asuntoonsa. Hiukan vähän säälittääkin kun joutuu siellä yksin asumaan pimeessä metsän siimeksessä. Mutta puhetta sieltä kyllä tulee. Ja niin aukaisikin Raine suunsa ja siitä se nauraminen taas heti lähti. Kaikki nauroivat ja naiset välillä huusivat, ole Raine välillä hiljaa. Ei tätä jaksa aina nauraa.



Irmalla siinä heräsi pieni ajatus. Ja hän kysyikin, että "Tulisitko meidän juhliin kertoilemaan juttuja. Ensin siinä alussa on ohjelmaa ja sitten tanssitaan lopuksi". "Saatan minä tullakin juttelemaan, en ole kyllä koskaan esiintynyt, kai se samanlaista on kun tämä puhuminenkin". "Laitetaakos siihen näyttämölle pirtinpöytä ja penkki, niin voit istua ja kertoilla juttuja". Ja niin luvattiin tehdä. Taas tuli yksi ohjelmanumero lisää.

Kun vieraat olivat lähteneet pois, alkoi Irma miettimään uutta asiaa. Voisiko jostain saada jonkun vanhan mökin jota voisi laittaa kuntoon vaikka kahdelle laitapuolen kulkijalle. Ehkä tämäkään Raine ei ottaisi kaljaa jos hänellä olisi jotain tekemista. Täytyypä suunnitella asiaa vielä eteenpäin.

Perjantai oli kääntymässä iltaan. Lunta edelleen satoi hiljalleen ja maahan alkoi tulla sen verran lunta, että ulkona valoisuus lisääntyi. Liisa ja Viljo veivät Rainen kotiin, joka kiireesti laittoi tulet uuniin. Liisalla oli kyljet kipeänä liiallisesta nauramisesta, pakko oli Raine saada kotiinsa välillä. "Kyllä toi kömppä hetkessä lämpiää kun se on niin pieni", sanoi Vilho joka kaipasi jo pientä lasillista itsekkin.

Jatkuu huomenna

piki
 

Hellyyttävä Joulu. 18 päivä Joulukuuta

Aamupäivällä soitti kunnanjohtaja Irenelle. Hän olisi tulossa pienen porukan kanssa katsomaan Sykerön pesutilaremonttia. "Olisitteko Tekin silloin paikalla koska Teille on myöskin asiaa". Nyt menikin jännäksi mitä siellä Sykeröllä tapahtuu. Tietenkin Taavettikin lähtee mukaan. Irene soitti vielä Almalle, että tälläinen kunnan eliitti tulee Teitä katsomaan.

Huh huh miten jännittävä olo tuli, mitä siellä nyt tutkitaan. Irene oli hermostunut ja jännittynyt. Hän ei saannut oikein tehtyä mitään, käveli vain huoneista toiseen ja kyseli itseltään, mitä ne nyt oikein haluavat.

Raine Linqvist oli ottettuna kun tuli Vilholta kutsu aatoksi kihlajaisiin ja viettämään joulua heidän kanssaan. Hän mietiskeli pienessä kaljassaan, että voisinkohan lähteä katsomaan sitä Vilhon nykyista asuinsijaa. Lopulta hän teki päätöksensä ja lähti kävelemään liukasta tietä Vilhon luokse. Montaakaan metriä ei Raine pysynyt pystyssä vaan kellahti kyljelleen. Housut kastuivat kyljestä kun ei sitä kaljapäissään pääse niin nopeasti ylös. Mutta kun ylös lopulta pääsi jatkoi hän taas matkaa. Jonkin aikaa hän pysyikin pystyssä mutta kun niitä pieniä sivuaskeleita tuli niin taas nurin. Vaikeaa oli edetä uuteen kyläpaikkaan. Ei Raine kaatumisistaan vihainen itselleen ollut, vaan nauroi vain pyllähdyksilleen ja jatkoi taas eteenpäin. Mutta kun toistakymmentä kertaa hän oli kaatunut hän alkoi jo näkemään Vilhon uuden asunnon valot. Portin pielessä vielä kerran nurin mutta portintolppaa vasten hän pääsikin aika helposti ylös. Sitten vaan rappusia ylös ja koputtamaan ovelle.



Vilho tuli aukaisemaan ovea ja Raine meinasi pudota rappusilta kun hän oli seisomassa aivan oven edessä ja pylly vasten ovea. Onneksi kuitenkin Vilho sai hänen kädestään kiinni, niin ei tarvinnut miestä hakea nurmikolta.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin kun Raine käsillään läpsytteli housunpunttejaan. "Miksi sun housut ovat märät", kyseli Vilho ihmeissään. "Kyllä ne kastuu tuolla tiellä jos kaatuilee yhtä taajaan kuin minä tein"." Mutta sulle kävi nyt hyvin kun meillä on sauna lämpiämässä. Liisa halusi nyt päivällä mennä oikein saunaan kun on koko päivän leiponut ja kuuman uunin edessä on tullut oikein hiki".

Vilho menikin Rainen kanssa saunaan ensimmäisenä koska Rainen oli saatava kuivat vetimet päälleen. Vilho kaivoi hänelle kalsarit ja housut ja tietenkin joku paitakin pitää saada mukaan. Pitkästä aikaa kun kaverukset näkivät toisensa oli juttua tullut taas oikein kunnolla. Tunti oli mennyt eikä miehiä näkynyt tulevan saunasta pois. Liisa kävi jo koputtelemassa ovelle, että jokos te kerkiätte sieltä pois, että hänkin pääsee sinne. Johan miehet havahtuivat ja lähtivät kuivattelemaan itseään. "Pitää olla Liisan mieliksi kun ollaan kuitenkin hänen talossa", ilmoitteli Vilho kaverilleen.


Irene ja Taavetti ajoivat Sykerön pihalle. He nousivat autosta ja siirtyivät sisälle. Irene oli vielä aika hermona jonka Almakin huomasi. "Mitäs sinä tyttö oikein hermoilet. Eihän me mitään pahaa olla tehty. Odotellaan nyt vain mitä herroilla on asiaa". Ja niin sitä odoteltiin herroja, jotka ilmeisesti nyt olivatkin tulossa kun vieras auto lähestyi Sykerön pihaa.

Kolme miestä ja Irmeli Pahtonen nousivat autosta pois. Suuri kukka-asetelma oli eräällä miehellä kädessään ja valkoinen kirje. "Ehkä ei taida mitään pahaa ainakaan tulla. Harvoin sitä kukkasia tuodaan jos on jotain pahaa sanottavaa", lausui Alma ja meni aukaisemaan ovea vieraille. Vieraat astuivat sisään ja tervehtivät kaikki paikalla olleita. Sitten alkoi kunnanjohtaja pitämään puhetta. "Halusimme tulla oikein itse katsomaan täällä pidettyä suurta auttamis-asiaa. Tästä tapauksesta kun ensiksi kuulimme laitoimme toimiston jokaiselle osastolle keräyslistat. Me oikein vielä eräässä tilaisuudessa puhuimmekin tästä suuresta auttamisesta jossa kyläläiset ovat antaneet suurta apua Sykerön vanhuksille. Se kun on aivan ennenkuulumatonta, että otetaan toiset ihmiset huomioon ja autetaan heitä jos tilanne on sellainen kuin tässä tapauksessa juuri oli. Olen jo muidenkin kuntien johtajille puhunut tästä tapauksesta, ja ihmetystä on tullut kaikilta. Siksi pidämme tätä tapausta erittäin hienona ja kun vielä nämä vanhukset ovat pirteitä ja haluavat osallistua lastenkin viihdyttämisen tarhassa. Heidän paikkansa ei ole vielä vanhainkodissa ja heidän paikkansa on asua omassa kodissaan jossa lämpöiset pesutilat ovat kaikkein tärkein asia. Siksi haluammekin antaa talon rouvalle nämä kukkaset jotka ainakin jonkin aikaa tuovat silmäniloa Teille. Ja idean täyttäjälle jätämme tämän kirjekuoren. Toivottavasti otatte tämän omaan käyttöönne.



Alma ja Jaska kiittelivät samoin Irene ja Taavetti. Ja sitten istuttiinkin kahvipöytään. Tunnelma oli erittäin vilpitön. Kunnanjohtaja toivoi, että tälläisiä tapauksia voisitte tehdä lisää. Kyllä me tulemme myös auttamaan rahallisesti. Nämä tapaukset tuovat varmasti tällekin kylälle kiinteän toisista välittämisen hengen. Ketään ei saa jättää jos asuintilat ovat hiukan huonommassa kunnossa, vaan auttakaa heitä jos vaan jaksatte. Samoin Irmeli Pahtonenkin halusi lausua, että onhan tämä aivan kerrassaan suuri työ. Ja kuinka kaikki kyläläiset halusivat olla mukana. Ja kun Alma vielä keitti niin maikoisaa kahvia ja miten hyvää oli itse tehty pulla ja jopa mieheni rakastama rahkapiirakka. Henkilökohtaisesti toivonkin, että Irmeli miehensä kanssa jaksaa tehdä tälläistä auttamistyötä.

Niin oli tilaisuus päättynyt ja vieraat lähtivät vielä halaten kunnantalolle. Alma iloitsi kukista miten kauniita ne olivat. Jaska ei ole enään mulle kukkia kantanut. Ennen hän kotiin tullessaan poikkesi ojan reunalta aina hakemaan luonnonkukkia mutta nyt taitaa miehellä olla selkä kipeänä.

Vilho ja Raine olivat jo saunasta tulleet ja Liisakin sieltä kohta tulee. Vilho oli naureskellut silmänsä aivan punaisiksi Rainen kertomista jutuista. Ja kun Liisa tuli saunasta sai Raine Liisankin nauramaan aivan hysteerisesti. Liisan oli välillä huudettava Rainelle, että lopeta jo ja ole vähän aikaa hiljaa. Niin oli leppoisaa Liisan ja Vilhon luona luona. Liisa ei päästänyt Rainea enään ulos kävelemään vaan sijasi sohvalle hänelle pedin.

Niin oli tämäkin päivä tuonnut iloa ainakin kahteen taloon.

Jatkuu huomenna.

piki
 

Hellyyttävä Joulu. 17 päivä Joulukuuta

Aamupäivästä lähti Irene viemään Almaa ja Jaskaa lasten tarhaan. Siellä jo vieraita odoteltiin tarhan rappusilla. Hoitajat olivat laittaneet lapset rappusille odottamaan Alman ja Jaskan tuloa. Ja kun auto ajoi tarhan pihalle nostivat lapset pienet kepit ylös ja heiluttivat niitä, että keppien päissä olevat punaiset nauhat vain kiemurtelivat lasten yllä. "Ompas tänne kiva tulla kuin näin odotellaan". Vieraat nousivat autosta ja Alma huusi lapsille "Kiitos kaikille hauskasta tervetuloatoivotuksesta".

Sitten siirryttiin sisälle ja pöydälle oli jo laitettu piparkakku välineet valmiiksi odottamaan. Ensin puolet lapsista tekee pipareita ja toinen puoli odottaa Jaskan kanssa, joka kertoo lapsille jonkun tarinan. Ja niin lähti askareet taas käyntiin. Onnellisia olivat vanhukset kun saivat lasten kanssa puuhastella ja kertoilla kertomuksia.

Himmelin Liisalla oli myöskin leipomiset meneillään. Pipareita tehtiin niin jouluisia kuin muitakin pipareita. Vilho koitti auttaa leipomisessa niin paljon kun kerkisi ja osasi. Vilholta oli jäänneet kaikennnäköiset ruuan tekemiset työelämän aikoina tekemätä. Hän kun oli kirvesmis niin aina piti olla töissä. Varsinaisesta leipätyöstä kun pääsi pois niin heti piti mennä naapureiden rakennustöitä auttamaan. Vaimo hänelle kaikki syömiset teki ja Vilho keskittyi vain syömiseen. Mutta nyt hän oikein tosissaan halusi opetella. Vaikka ei nämä pikkuleivät nyt oikein olleet ne ensimmäiset syötävät, ehkä oikea ruoka olisi ollut tarkeämpää opetella. Mutta kun Liisa sai viimeiset piparit pellille niin Vilho ajatteli käydä katsomassa Raine Linqvistiä. Silloin kun Liisa ja Vilho kävivät kutsukortteja hakemassa, ja Liisan mentyä kirjakauppaan, kävi Vilho katsomassa pubissa, mikä siellä on meininki. Tämä Raine Linqvist tuli heti Vilhon luo. Hänellä tuntui olevan kovakin hätä. Se mies jonka kanssa hän asui oli saannut häädön ja nyt oli Raine ilman asuntoa. Omaa mökkiä ei Rainella ollut kun hän oli juonut sen kurkusta alas. Vaimo kun oli myöskin lähtenyt niin Raine jäi surujaan hukuttamaan.


Vilho käveli vanhaa mökkiään kohden pienessä tihkusateessa. Lumet olivat lähteneet viimeistä murua myöden. Tien pinta oli vaan liukas. Hän muisteli entisiä aikojaan Rainen kanssa kun hiippaili liukasta tietä pitkin. Heidän kemiat olivat saamaa maata. Aina he olivat melkein kaksistaan missä sitten olivatkin. Rainen kanssa ei tullut aika pitkäksi. Miten ihminen voi muistaa kaikki vitsit mitä hän suustaan päästeli. Koskaan hän ei ollut kuullut niitä vitsejä joita hän kertoi. Myös hänellä oli pieni kertomuksiakin. En oikein tiedä olivatko ne tosielämästä raapaistuja tai aivan vain keksittyjä. Mutta hauskaan muotoon hän ne osasi kertoa. Kyllä sen miehen kanssa sai aina nauraa.

Vilho oli päässyt vanhan mökkinsä pihaan. Hän nousi rappuset ylös ja koputti ovelle. Raine tuli ovea aukomaan silmät aika lailla pieninä viiruina. "Ottanut olen eilen, yksi otin oikein välillä pelotti. Koko ajan kertoilin juttuja mutta olihan hiljaista, ei kukaan nauranut, siksi peloitti". "Mulla olisi ollut vain asiaakin", kertoi Vilho. "Jouluaattona meillä on sellaiset pienet pirskeet ja Liisan kanssa puhuttiin, niin voithan sinäkin tulla sinne". "Tottakai mä tulen, mutta tuleekos sinne muitakin. Meinaan vaan kun nämä on mun ainoot vaatteet. Eivät ole ihan puhtaat kun edellisessä paikassa piti vesi kantaa keskustasta sinne pienillä pulloilla. Ei riittänyt koskaan vesi pyykinpesuun". "Tuleppa vaikka kahdeksalta niin käyt suihkussa ja multa saat saat vaatteet". Näin sovittiin ja Vilho lähti luistelemaan Liisan luo.


"Hyvä kun tulit, niin lähdetään kaupolla käymään. Teen sitten vasta sapuskaa". Sitten köröteltiin kaupoille. Kaikkea kummaa piti ostella. Ruokaa, viinakaupassakin piti poiketa, kirjakaupassa ja meikkejä. Vilhosta tuntui, että Liisa syöttää ja meikkaa koko kylän. Mutta tulihan lopulta kaikissa paikoissa käytyä ja sitten kotiin ruokaa tekemään.

Vilho kääri oikein hiat paidastaan kun tuli taas Liisa viereen hellan eteen. Nyt hän pääsi oikein näyttämään mitä oli tähän asti oppinut Liisan opissa.

Irmeli Pahtonen oli saannut kunnan rahat siirtymään Irmelin avustustilille. Alman ja Jaska Sykerön remontti oli näinollen maksettu, siitä kunnalle kaunis kiitos. Irmeli Pahtonen oli ilmoittautunut ehdolle kansanedustajaksi. Muljakan kylän asukkaat olivat tästä tiedosta sangen onnellisia. Moneen vuoteen eivät ole ehdokkaat päässeet kansanedustajiksi asti. Mutta miten on nyt kun Irmeli on julistanut itsensä kaikkien asukkaiden edustajaksi. Tiimityötä on tehty jo kovalla vauhdilla. Aikamoinen joukko kokoontui melkeinpä viikottain kirkonkylän seurantalolle tekemään vaalityötä. Irma itse kierteli toreilla ja turuilla. Kävi kauppojen edustalla vastaamassa asukkaiden kysymyksiin. Oli käynnyt luennoimassa seminaareissa erilaisista aiheista mitä nyt hän oikeustieteen tohtorina ja varatuomarina osasi sanoa. Jotenkin tuntui, että Irmeli oli päässyt jo kunnolla vauhtiin. Numeroa ei vielä saannut julkisesti pitää näytyllä. Mutta kaikenkansan ehdokas on saannut joukkoonsa jo sitoutumattomia, Perus Suomalaiset ovat luvanneet antaa hänelle kaikki äänensä. Ja onhan Kokoomuksenkin puolelta kuulunut tietoja, että sieltäkin ovat, ainakin muutamat ilmoittautuneet mukaan. Näin tuntui tämäkin asia olevan hyvässä kunnossa.

Nyt kuitenkin pidetaan Jouluna vapaata, ja isketään taas kunnolla vuoden alusta. Irmelin tiimi on aika iso ja innostus on heillä korkealla. Kamppanja on pitkä kun se on pikkuhiljaa lähtenyt jo lokakuussa liikkeelle ja jatkuu sitten vielä ensivuonna Maaliskuun lopulle äänestyspäivään. Paikkakuntalaisiakin on jo muutama mukana Irmelin tiimissä. Innostusta riittää porukalla, senhän näkee jo heidän iloisista silmistäänkin.

Jatkuu huomenna.

piki
 

Hellyyttävä Joulu. 16 päivä Joulukuuta

Aamulla kun ihmiset menivät vesisateessa postiluukkuja katsomaan, huomasivat he valkoisen kirjeen laatikkojen pohjalla. Ulkona ei viitsinyt jäädä sitä kirjettä lukemaan kun vettä satoi. Sinne oli sulanneet lumet puista. Ja maastakin oli lumi jo melkein hävinyt. Sinne karisi toiveet valkoisesta Joulusta. Ja kiitos siitä mitä auttajat olivat aikaan saanneet. Ihmiset jo luulivat kun lunta satoi, että tämä oli kuin kiitos kaikesta auttamisesta. Mutta sinne romuttautuivat kaikki toiveet siitä, että yläkerrassa olisi tämä huomattu, romuttui. Voihan tietenkin vielä lunta Jouluksi tulla, eihän se mikään mahdottomuus ole.

Kirje luettiin myöskin Irenen toimesta. Hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän tunsi myötätuntoa koska Vilhokin oli auttamislistalla. Puita kerittiin hänelle viedä ja sitten tulikin rakkaus peliin, hienoa. Taavetti tuli myöskin sisälle ja Irene antoi kirjeen hänelle. "Tietenkin me tänne mennään. Mitä sitten ostetaan heille". "Vaikea homma kun Liisalla ainakin on varmaan kaikki mitä tarvitsee. Vilhosta en sitten tiedäkkään. Olisko parempi viedä rahaa tai shekki". Vaikea sanoa ketä sinne on käsketty. Ehkä sinne tulijoita ilmaantuu kun menemme Sykerölle käymään.


Jokisen pariskunta tuli Sykerön pihalle. Pihalla oli muitakin autoja, mitähän täällä oikein tapahtuu. Mentiin katsomaan sisälle onko täällä jotkut juhlan menellään.

Sisälle astuttiin ja Alma huuteli hienoa kun Te tulitte, odoteltu on jo. "Täällä on pienet kahvitukset niille jotka ovat olleet täällä töissä. Teille oltiin juuri soittamassa mutta kerkisittekin tulemaan. Nyt olisi kaikki varmaan täällä". Alma pyysi vielä puheenvuoroa. "Nyt kun pesuhuone on melkein valmis niin halusimme vielä muistaa Teitä kaikki tästä suunnattoman mukavasta asiasta joka on meitä kohdannut. Jotenkin olen mielissäni kun meidän isäntä katkaisi jalan. Olisimmeko me muuten saanneet tälläistä pesuhuonetta ja näitä muita koneita. Kyllähän minä miehestäni pidän ja vielä enemmänkin kun saan jalkani kuntoon. Sitten voin jo kysellä kun minua silitetään selästä, että mitähän sinulla on mielessä, niin minä isännälle vastaisin. Kiitos vielä kaikille naisille ja miehille tästä suunnattoman hienosta Joululahjasta Ja nyt sitten juodaan kahvia ja lettipullaa, olkaa hyvä".

Irma katsoi aiheelliseksi vastata tähän kiitokseen. "Kiitos Alma ja Jaska. Niinhän se tietenkin on, että satuin muistamaan, että Jaska on sairaalassa, siksi tänne tultiin. Täällä on ollut kiva olla kun ensimmäisen päivän kova jännitys silloin ensimmäisenä päivänä laukesi. Mukava on ollut tehdä täällä töitä. Kaikesta pienemmästäkin on tullut niin lämpöiset kiitos-halaukset, että itseänikin on monesti itkettänyt. Kumpa kaikki työpaikat olisivat samanlaisia. Omastani ja varmasti kaikkien muidenkin puolesta haluan kiittää Teitä tästä kivasta hengestä, joka täällä on vallinnut".



Hilpeässä ja iloisissa tunnelmissa nautittiin Alman keittämästä kahvista. Ja olihan taas hyvää lettipullaa sekä Karri Tohmosen pitämästä rahkapiirakasta, jota hän nytkin nautti. Ja kun kahvit oli juotu käytiin katsomassa uutta pesuhuonetta. Hienolta kaikki näytti ja kaikki laitteet olivat jo kunnossa. Ainoastaan keittiön sekoittajaan vielä kytken putket kiinni sitten on kaikki kunnossa. "Me päästään Jaskan kanssa tänään oikein suihkuun, eikö tunnukkin taivaalliselta".

Irmalla oli vielä Almalle eräs juttu. "Se tarhan johtaja soitteli, että tulisiko Alma ja Jaska  huomenna tänne vaikka koko päiväksi puuhastelemaan lasten kanssa". "Tietenkin me tullaan, lasten kanssa on niin kiva tehdä töitä ja Jaskakin saa taas keksiä jonkun kertomuksen, niistä lapset pitävät". Jaska on kuulemma hyvä tarinan kertoja. Hän ei alkuunsa tiedä mistä hän kertoisi mutta kun hän pääsee vauhtiin niin ei tahdo loppua tulla.
Liisa ja Vilho eivät vielä olleetkaan täällä. "Juu eivät kerenneet vielä näin aamusta mutta tulevat joskus puolenpäivän aikaan", kertoili Alma. Irene alkoi kertomaan, että "Heillä on kuulemma synttärikahvit aattona. Kun en oikein tiedä mitä heille ostaisi. Toisaalta voisi antaa shekin kun tulisi samaan lahjaan kaikki kutsutut". Sitten alkoikin kuulumaan kaikilta jotka kahvipöydässä oli, me tullaan, mekin tullaan, eli kaikki jotka juuri Alman kahvia joivat. "Sopisko, että joku kerää rahat ja ostaa sitten vielä näyttävän kukkakimpun mukaan". Irenen hommaksihan se sitten jäi.

Niin oli yksi suurimmista talkoista tullut päätökseen. Nyt oli vain otettava Pahtosen Irmeliin yhteyttä, että hän kyselisi kunnan johtajalta,  maksaako kunta tämän remontin.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 15 päivä Joulukuuta

Aamulla kun Muljakan kylän asukkaat heräsivät oli lunta tullut runsaat kymmenen senttiä. Olihan lunta tänä syksynä tullet kaiketi kolmekertaa mutta ei näin paljon kerralla. Mutta entiset lumet olivat aina lähteneet vesisateen takia pois. Olisiko nyt talvi viimein alkamassa. Nyt ainakin tuntui maisema valoisalta ja kaikki puut olivat saanneet valkoisen vaipan. Kestäisikö tämä hieno talvimaisema edes Jouluun saakka. Jos niin kävisi, olisi tämä suuri siunaus kaikelle auttamistyölle.

Lunta satoi edelleenkin ja ehkä sen pitäisi loppua iltapäivällä. Taavetti kävi navetan jälkeen aukaisemassa Sykerölle menevän tien ja samalla pihan. On ainakin työihin tulevilla sitten helppo tulla töihin. Omaakin pihaa hän kerkisi hiukan aurailla että maitoauto pääsee hakemaan maidot.

Suikkasen Niilo tuli Sykerölle tarkoituksenaan saumata pesuhuoneen laatat. Samoin sähkömies, joka laittoi valasimet paikoilleen. Pesuhuone oli enään pyttyä, allasta, ja suihkua vailla. Kaappi tietenkin asennettiin vielä peilin päälle. Eli tänään on kaikki melkein jo valmista. Ainoastaan vesiputket liitetään tänään tai viimeistään huomenna.



Urakka oli kohta valmis. Sitä olivat tehneet kyläläiset innolla ja suurella mielenkiinnolla. Muutamat kyläläiset olivat ottaneet Ireneen yhteyttä, että voisimme tehdä sellaisen pienen tutkimisen, onko jollain asumisen kanssa vaikeutta. Ja onko heillä jotain missä kyläläiset voisivat auttaa. Se oli mielenkiintoinen asia kaiken kaikkiaan. Ensiksi se todisti sen, että kaikilta löytyi auttamisen halua toisia kohtaan. Sellaista tutkimusta tietenkin jokainen voi tehdä kun käyvät esimerkiksi kylässä tutuillaan. Ja siellä voi ottaa asian vaikka suoraan puheeksi. Kaikista näistä asioista pitää tietenkin ottaa Ireneen yhteyttä.

Alma ja Jaska jo kovasti odottelivat pääsyä päästä laskemaan lämpöiseen pyttyyn niin isoa kun pientäkin tarvetta. Ja tietenkin pesupaikkaa odotettiin, sillä nyt voi hanaa aukaisemalla saada puhtaat kädet tai sitten aivan koko vartalon. Kumpa vielä päivän tai pari jaksaisi. Nyt kun pitää lähteä ulos kylmään istumaan niin sitä lämpöisen huoneen tarvetta odottaa vielä kovemminkin kun tietää, että se on kohta valmis.

Hokkasen Vilho oli onnellinen mies. Ei tarvinnut aamuisin laittaa puita uuniin, että huoneeseen tulisi lämmintä. Himmelin Liisalla oli oikein keskuslämmitys niin mikäs siinä oli Vilhon vaikka paljain varpain kävellä. Ja lämmittihän Liisakin yhteistä oloa. Kun se rakkaus vaan on sellaista lämmön tuojaa kuitenkin.



Mutta heillä oli myöskin juhlat tulossa. Liisa oli syntynyt Jouluaattona ja siinä samalla he olivat päättäneet mennä kihloihin. Heillä oli niin kova tarve kutsua ystäviään käymään mutta kuinka se nyt oikein jouluna onnistuu. Kaikkihan viettävät joulua kotonaan. Kuka sitä nyt silloin lähtisi kyläilemään. Mutta Vilholla välähti, että jos aloitettaisiin juhlat heti aamulla. Tulee sitten kukakin vaikka mihinkä aikaan hyvänsä. Tämä tuntui aika hienolta ajatukselta. Liisa hyppäsi Vilhon kanssa autoon ja he lähtivät hakemaan kutsukortteja kirjakaupasta. Kortit kuitenkin kerkiämme jakamaan vielä tänään suoraan postilaatikkoihin. Tarjoilut kerkiämme päättämään sitten koko viikon aikana. Ja eihän Joulu vielä sentään tällä viikolla ole.

Ajaessaan kirjakauppaan Liisa kertoi Vilholle, että lapsena ei mun synttäreitä koskaan vietetty. Kun on joulu niin ne menevät siinä samalla. Nuorena tyttönä juhlat pidettiin joskus edellisenä viikonloppuna ennen Joulua ja joskus ensimmäisenä viikonloppuna Joulun jälkeen. Mutta nyt saan ensimmäisen kerran viettää synttäreitä niiden oikealla paikalla.



Kutsukortit saatiin ja niihin kirjekuoret. Liisa kauniilla käsialalla kirjoitti synttäreistään ja lopuksi vielä pienen maininnan. "Juhlien yhteydessä järjestetään myös pieni perheasia". Sitten takaisin autoon ja jakamaan kirjeet postilaatikoihin. Nyt se on tehty niin päästään suunnittelemaan listaa tarjoilusta.

Puolitoista viikkoa vielä Jouluun.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 14 päivä Joulukuuta

Aamulla kun Muljakan väki heräsi, oli äänettömän monella kaunis hymy kasvoillaan. Muljakan kylän oli pyyhkäissyt rakkauuden henkäys. Rakkauuden henkeyteen ja ihan vain siihen, että Muljakan kylän yhteisten asioiden ja auttamisen siivellä oli herännyt uudelleen tuo sanomaton tunne jota jopa vanhemmatkin vielä harrastavat. Vauhti ei ole enään sellaista kun nuoremmilla mutta aikaa vanhemmat käyttävät tähän ilon tunteeseen paljon kauemmin kuin nuoret. Nuorilla kun on aina kiire niin tähänkin tekemiseen se kiire sekoitetaan. Ensin sitä yhteistä yhdessäoloa odotetaan ja odotetaan, monet sitä vonkaamiseksi lausuvat. Ja sitten kun paikka luvalle tulee ja avautuu se pieni paikka ihmisessä jolla tämä ihanuus hoidetaan, hupsis se onkin sitten jo ohi.

Mutta kun Irene ja Taavetti heräsivät, tuli molemmilta hymyä kuin Kelloggs- mainoksessa. Vaikka ei silloin aikaisin aamulla kerittykkään paljon sängyssä loikoilemaan ja pienia suukkoja antamaan kun suurisuiset rouvat jo navetassa odottelivat utareiden tyhjentäjiä. Mutta muistivat nämä ihmiset kuitenkin mitä edellisenä iltana olivat saunan jälkeen tehneet. Irene varsinkin odotti kiinnostuneena merkkejä jos vaikka olisi onnellinen perhetapahtuma tulossa. Mutta sitä tietenkin piti vielä jonkin aikaa odotella ennen kuin se selviää. Kuitenkin he olivat olleet jo kymmenen vuotta naimisissa ja yrittäneet saada lasta. Kokeissa oli käyty ja anomukset adoptio lapsen saamiseksi oli sisällä. Lasta ei vaan tuntunut löytyvän.



Tänään oli vapaapäivä rakentamisessa. Tämä aika vankistettiin omaa perheelämää. Tehtiin yhdessä niitä kaikkia asioita jotka ennen olivat jäänneet vain toisen tehtäväksi. Molemmat olivat tekemässä yhteisesti ruokaa. Ja taas välillä käytiin siivoamassa kellaria ja kaikkia muitakin yhteisiä asioita laitettiin kuntoon. Yhdessä mentiin siihen tyhjään huoneeseen johon oli tarkoitus syntyä uusi pieni lapsi kun he olivat avioon menneet, Irene halusi niin kovasti tyttöä, että huoneen väritkin tapailivat vaaleanpunaista. Tänne huoneeseen oli aina yhtä vaikeaa tulla. Jotenkin se vain aina riipaisi rinnasta kun ovenkahvaan tarttui. Tähän apua ei hän itse mistään kyläläisten auttamishalustakaan saannut. Sitä oli vain käsiteltävä itse miehensä kanssa.

Himmelin Liisan luota heräsi Hokkasen Vilho. Heillä tuo rakkauuden kyyhkynen oli istunut sängyn reunalla pitkään. Heillä ei ollut kiirettä, heillä oli aikaa rakastella kauan ja hartaasti. Illallakin vielä kaiken hyvän jälkeen oli supatettu hiljaa rakastavaisten juttuja. Ja aamulla kun raukeasta unesta he heräsivät oli jumalattoman hieno olo. Sängyssä haluttiin vielä loikoilla ja viettää ensimmäistä yhteistä  aikaa. Mutta nyt sentään sieltä oli pois päästy ja istutiin kahvipöydän vieressä nauttien kahvista ja hiivaleivästä. Heillä tuntui tämä yhteinen taival alkaa hyvinkin mieluisasti.

Kaikilla Muljakan kylällä oli vapaapäivä. Tai ei aivan kaikilla kuitenkaan. Tohmosen Karri oli hälyytetty sairaalaan kun leikkaus oli alkamassa. Illalla nuorison kaahailut autolla ja koivunrunkoon törmäilyt olivat saanneet apumiehen paikalla istuneen ja ulos lentäneen pojan elämän menemään kriittiseen tilaan. Leikkaus piti suorittaa välittömästi ja Karrin piti tämä loukkaantunut poika nukuttaa. Kuljettajalle ei käynnyt oikein kuinkaan kun hän käytti turvavyötä. Mutta tällä toisella pojalla ei vyö ollut kiinni ja niinpä hän lensikin tuulilasista ulos. Pahtosen Irmeli tietenkin jäi kotiin suunnittelemaan seuraavaa tapaamista äänestäjien kanssa. Eri yhteisöt halusivat eduskuntaehdokkaalta kysellä tarkemmin asioista ja hänen mielipiteistä. Ensi viikko onkin aika kiireinen kun eri kauppujen pihoilla pitää käydä äänestäjiä tapaamassa.



Alma ja Jaska olivat myöskin heränneet. Heillä ei rakkauden kyyhkysen siipi edes hipaissut kuin tietenkin Jaskaa. Mutta niin huonosti tämä kyyhkynen oli lentänyt, että sen siipi ei ollut koskettanut Almaan lainkaan. Näin sai Jaska pyytää ja olla ilman. Mutta ylös sängystä kuitenkin noustiin ja sitä kahvia juotiin täälläkin. Ei aivan yhtä iloisia kasvoja täällä tietenkään ollut kuin noissa edellisissa paikoissa mutta ei Jaskakaan mitään kaunaa kantanut vaikka ei saannutkaa rakkauden tunteissa pyöriä.

Almalla kun ovat ne jalat kipeänä. Säryt tekevät liikkumisen välillä kovinkin vaikeaksi. Hän oli jo käynyt lääkärissä linja-autolla ja oli kokeitakin tehty. Nyt hän odotti vain tietoa sairaalasta koska hän pääsisi leikkaukseen. Hän oikein toivoi, ettei sinne tarvitse lähteä ennen Joulua kun pojan perhe tulee useammaksi päiväksi kylään. Olisi sääli makailla sairaalassa kun pienetkin lapset ovat heillä.

Sankka lymipyry saapui Muljakan kylän päälle illalla. Lunta säätiedoitus oli luvannut kaksikymmentä senttiä. Alma oli mielissään, että miehet saivat jätekaivon kuntoon ja kannen päälle. Nyt ei tarvitse enään mennä tekemään pihatöitä. Lunta satoi koko ilta ja vasta seuraavan päivän iltapäivällä piti sateen loppua.

Monessa perheessä jo paistettiin jouluisia pikkuleipiä. Hyvät tuoksut levisivät huoneistoissa aina viimeisintä nurkkaa myöden. Äidit lastensa kanssa leipoivat ja tekivät joulun odotuksesta jännittävän. Nyt alkoi joulun odotus oikein kunnolla. Lapset kirjoittivat joulupukille kirjeitä lahjatoivomuksista. Kirjeet suljettiin ja laitettiin näkyvälle paikalle josta tontut sitten ne hakivat. Yleensä aina seuraavana aamuna oli lasten kirjeet kadonneet. Se oli sellainen mystinen tapahtuma johonka ei kukaan osannut oikein kunnollista vastausta antaa. Tontut kun vaan ovat sellaisia, että voivat päästä sisälle ja noutaa ne lasten kirjeet. Vai tulevatko tontut sisälle jo edellisenä päivänä kun ovet ovat vielä auki. Ja sitten ne ovat huoneissa piilossa odottaen lasten kirjeitä. Ja kun kirjeet on kirjoitettu nappaavat tontut kirjeet mukaansa ja poistuvat ovesta ulos.

Joulu siis lähenee joka päivä. Sitä odottavat tietenkin lapset jo kovinkin malttamattomina. Mutta löytyy niitä joulunodottajia aikuisistakin. Jouluhan on kuitenkin kaikkein suurin juhlapyhä. Ja aikuisista löytyy niitäkin jotka odottavat vain joulupukin tuloa, mutta se onkin taas ihan toinen juttu.

Jatkuu huomenna.
piki
 

Hellyyttävä Joulu. 13 päivä Joulukuuta

Niin tuntui kaikki hyvältä, että Irenikin nauroi miehelleen aamulypsyllä navetassa. Iloisuus oikein pursui hänen kasvoiltaan ulos. Olihan se niin tietenkin kun Sykerön remontti oli melkeinpä maalisuoralla. Ja rahoituskin tuntui olevan melkein selvä. Lahjoituksiakin on tullut tasaiseen tahtiin ja muutamassa paikassa on jo lipas tuotu tyhjennettäväksi. Ja niistä on löytynyt isojakin rahoja. Ja kun vielä toinen autettavakin on löytänyt rakkaan itselleen niin hänkin pääsee varmasti kohta kiinteästi asumaan naisystävänsä luokse. Vaikka hyvähän se oli, että Hokkasen Vilholla onkin nyt puita liiterissä ja ilmeisesti tänään aukaistaan taas sähköt hänelle.

Tässä se auttamisen taika onkin. Vaikka lahjoitusta saadessa saakin lämpöiset halaukset ja kauniit sanat niin sitten kun se lahjoitus on käytössä niin voi hartaudella muistella kuinka hyvä voi toisilla olla. Näin kävi Irenellekkin joka eli täysin tunteiden vallassa. Ensimmäinen remonttipäivä sai hänet purkautumaan kun hänellä ei ollut kokemusta vielä näin suurista auttamiskohteista. Mutta kun remontti alkoi ja pyörtymisestä selvisi niin sen jälkeen onkin jo kaikki mennyt hyvin. Vaikkakin töitä on saannut tehdä niin nyt tuntuu kaikki jo helpommalta kun useampi on alkanut hoitelemaan asioita.










Himmelin Liisa oli soittanut Hokkasen Vilhon aamukahville. Lystiä oli heilläkin aamukahvia juodessa. He tuntuivat ystävystyen oikein viimeisen päälle. Jo Liisa lupasi, että voithan sinä tännekkin yöksi jäädä. Kun en tahtonut viimeyönä saada unta kun ajattelin sinua. Siellä pienessä mökissä minun rakaani on. Mutta kun kahvit oli juotu halusi Vilho lähteä Sykerölle katsomaan, jos vaikka tarvitsevat apua. Niin lähtivät kummatkin katsomaan onko pesuhuone jo missäkin vaiheessa ja jos vaikka olisi jotain töitäkin siellä. Liisahan voisi vaikka siivota ja auttaa Almaa.

Kovin oli suureksi paisunut jo auttajien määrä. Traktorimies Haapasen Ville kaivoi viemärikaivoa ja hänelläkin tuntui olevan jotain hyvää kerrottavaa. Mutta hän jätti kertomisen sitten aamupäivän kahville.

Irene ja Taavetti tulivat pihaan samaan aikaan kuin uudet rakastavaiset Liisa ja Vilhokin. Irene ja Taavetti huomasi heti toisen pariskunnan onnellisuuden loistavan kilvan heidän kasvoiltaan. Sisään mentiin ja päästiin heti kahvipöytään. Konekuski Villekin saapui heti heidän peräänsä. Kahvipöydässä olikin hilpeä tunnelma. Jokainen tiesi tekevänsä hyvää työtä ja Alma sekä Jaskakin antoivat vielä vauhti kehumalla kaikkia auttajia. Kukaan ei jäännyt varsinkaan Alman kiitoksia vailla. Alma kertoi, että "Tuo Suikkasen Niilo jo lupaili, että viikon päästä päästään varmaan tuntemaan suihkun ropinan iholla. Kyllä kaikki niin ihmeelliseltä tuntuu. Ja kun saadaan vielä oma poika tänne perheineen tulemaan. Sitten saan minäkin tuntea pienokaisten lämmön ihollani kun saan heitä sylissäni pitää ja hyräillä näille pienille lapsille. Minulla on niin hyvä olla, ihan kun joulupukkia odottaisin käymään".

"Traktorimies Ville ilmoitti muutaman päivän kun voisimme ohjelmalliset tanssit pitää. Orkesteri lupasi tulla aivan ilmaiseksi soittamaan. Ja kuulemma kirkonkylällä on joku sirkuskoulu mistä ehkä saisimme esiintyjiä. Tämä mun orkesterikaveri lupasi heitä kysellä. Samoin koulussa on myöskin aktiivinen musiikinopettaja. Hän on koonnut oppilaista pienen kuoron, että sieltäkin voisi saada kuoron laulamaan. Päivä vaan pitäisi lyödä lukkoon tässä ja nyt". Yksi almanakka löytyi Almalta. "Olisiko 19 päivä sellainen mikä kävisi, eli jo viikon päästä. Vai olisiko se pareempi pitää joulun jälkeen ennen Uuttavuotta tai aattona 31 päivä". "Molemmat päivät ovat ainakin orkesterilla vapaat". Asiasta keskusteltiin kovasti ja lopulta päädyttiin Uudenvuodenaattoon. Jouluun on niin vähän aikaa ettei taida kukaan kerkiä tanssimaan. Ja jos Ville ilmoittaa päivän esiintyjille ja kun saat esiintyjät selville niin tehdää muutama mainos tänne kylälle ja kirkonkylän ilmoitustauluille. "Missä nämä juhlat sitten pidetään", kyseli Irene".



"Käsittääkseni orkesteria oli pyydetty aatoksi Seurantalolle mutta se oli jostain syystä peruuntunut. Kysyn jos orkesterikaveri kyseleen sen paikankin valmiiksi". Niin oli taas yksi tehtävä saannut siunauksen. Pienillä pääsymaksuilla saamme taas rahaa avustusrahastoon ja jos vielä pystyisimme siellä jotain kahvia ja pullaa myymään niin niistäkin tulee tärkeitä rahoja yhteiseen rahastoon.

Suikkasen Ville jatkoi laattojen laittamista seiniin. Sähkömieskin tuli päivällä käymään ja asensi ensin pumppuun sähkön. Tiskipöydälle hän veti johdot valmiiksi sekä pesuhuoneeseen. Nekin oli nyt sitten valmiina. Kun laatat on vedetty ja ne päivän pari kuivaneet niin voidaan vetää saumalaasti laattojen rakoihin. Sitten kun vielä saadaan valaisimet paikoileen sekä pistorasiat niin suihku ja veski olisi valmis. Kaivo tulee varmaankin tänään tai viimeistään huomenna valmiiksi. Sitten vaan suihkuttelemaan.

Liisa tiskaili kupit ja Vilho oli halukas tulemaan kuivaamaan astiat. Olihan kuivauskaappikin mutta kun ei Vilho tohtinut olla Liisasta kovin pitkälläkään. "Ompa herttaisen näköistä tuo uusi rakkaus", totesi Alma joka hymyilevänä katseli keinutuolissa tätä kahta tiskaajaa.

Irene muisti, että huomennahan on viikonvaihde. Tuleekos tänne kukaan vai pidetäänkö vähän vapaata. Suikkasen Ville ainakin lupasi tulla, että saa laatoituksen tehtyä. On parempi kun saavat laatat sitten kuivaa kauemmin. Konemieskin tulee, että jos ei kaivoa saada tänään valmiiksi. Ja pari lapiomistäkin lupasi tulla. "Kyllähän minäkin tulen", sanoi Liisa. "Ja minä myöskin, voinhan laittaa vaikka saunan lämpiämään Almalle ja Jaskalle". "Tuohan on hieno juttu, jos vain jaksat tulla niin oikein hyvä". Alma oli mielissään lämpöisestä saunasta. Pesut ovatkin jäänneet aivan unohduksiin kun on ollut sellaista menoa ja meininkiä koko ajan.







Kaikki hommat olivat järjestyksessä. Irmeli ja Taavetti lähtivät kotiin koska sielläkin tuntui olevan paljon hommia jotka ovat jäänneet tekemättä tämän kiireen takia. On siivoamista ja omien laskujen maksamista sun muuta. Ja jos vaikka navetan jälkeen pääsisi yhdessä saunaankin.

Ja kun kaikki askareet oli tehty oli aika vetäytyä saunan leppoisiin löylyihin. Irman hyvä olo tuntui vieläkin. Niinpä hän vetäytyikin aivan Taavetin viereen, hän halusi olla nyt lähellä, halusi, että Taavettikin tunteen hänen hyvän olontunteen. Olihan Taavetti jo aamusta vaimonsa iloisuuden huomannut ja kivaltahan se tuntui kun vaimo aivan viereen tuli.

Iltakahvien aikaankin Irene loisti hyväntuulisuutta oikein kunnolla. "Oliskos isännällä mitään ehdotuksia mitä illemmalla tehtäisiin". "Enpän ole vielä sellaisi kerennyt miettimään, vai onkos sulla jotain erityistä tiedossa". "Eiköhän jotain erityistä tänään tapahdu". Mutta vielä kuivateltiin hiuksia ja katseltiin televisiota. Irene oli vetäytynyt loikoilemaan sohvalle ja päänsä hän oli laittanut miehensä syliin. Kuivaihan ne hiukset lopulta ja Irene pyyteli miestään jo nukkumaan. Ja niin he sitten sukelsivat pehmoisten peittojen alle. Irene tahtoi vielä tuoda omaa iloisuuttaan ja hyvänolon tunnetta vieläkin miehensä peitonalla. Loppu illasta olikin sitten sitä toista asiaa jota monesti tehdää jos ei nukuta.

Liisan ikkunoista loisti vielä valo. Sitten tuli valo makuuhuoneeseen ja keittiön valo sammui. Täälläkin oli sama tehtävien laatu kuin Irenellä ja Taavetillakin. Täällä haettiin ensimmäistä kosketusta pimessä että löydätkö sinä minun käden, entäs sitten varpaat, no löytyvätkö huulet helposti, no vielä jalat. Siinä sitä sitten oltiin, rakkautta täälläkin harrastetaan.

Alman sänkykammarissa oli myöskin Jaskalla ajatuksia. Mutta Alma ilmoitti heti kun Jaska oli kätensä nostanut Alman vyötärölle, "Eikös nyt vaan nukuta, Joulu on vielä edessäpäin.

Jatkuu huomenna
piki