Hellyyttävä Joulu. 24 päivä Joulukuuta

Muljakan kylää oli tullut joulu. Oli jouluaatto jota kaikki tietenkin olivat odottaneet suuresti. Lapset tietenkin kaikkein eniten mutta tietenkin myös naiset, sillä hehän suurimmaksi osaksi olivat kokanneet jouluateriat valmiiksi.



Mutta kaikkein suurin juhla pidettiin Himmelin Liisan ja Hokkasen Vilhon luona. Liisa, vaikka olikin jo aikuinen ihminen ollut jo monet vuodet, vietti ensimmäisiä oikeita synttäreitään. Ja vielä toinenkin juhla vietettiin samaan aikaan, nimittäin Liisan ja Vilhon kihlajaiset. Ja vielä illalla he viettivät joulua. Kolme juhlaa samana päivänä, siihen ei kukaan ainakaan tällä kylällä pystynyt.

Aamupäivä oli tullut jo siihen kohtaan, että Irene ja Taavetti olivat tulleet jo navetasta pois ja olivat jo suihkussakin käyneet. Nyt laitettiin juhlapukuja päälle kovalla kiireellä. Vaikeaa hommaahan tämä oli kun niin harvoin joutui tälläisiä vaatteita pitämään. Ja kun vaatteet olivat saatu päälle he kurvasivat vielä Sykerön kautta ja hakivat Alman ja Jaskan mukaansa. Alma ei voinut olla pois tälläisestä juhlasta. Alman poika perheineen jäivät pitämään taloa pystyssä sillä aikaa.



Tutut ihmiset saapuivat Himmelin pihaan. Autoille oli laajennettu parkkipaikkaa, että kaikki pääsisivät pihalle. Maljoja nostettiin heti sisään päästyä, ja asetuttiin istumaan mukavasti. Himmelin Liisa loisti kilvan koristellun kuusen kanssa. Hän oli nyt päivänsankari. Raine toimi tarjoilijana joka olikin hänelle aivan uusi tehtävä. Ennen olivat tarjoilijat palvelleet Rainea kun hän oli kapakoissa istuskellut. Mutta kävihän tämäkin tehtävä kun sai siinä samalla kertoilla juttuja ihmisten kanssa. Sen kyllä tiesi hyvin missä päin huonetta Raine oli. Siellä yleensä nauru raikui.

Erittäin lämminhenkinen juhla pidettiin Himmelin Liisa luona. Mutta ei ollut kovinkaan kauaa kun Rainen piti mennä pukeutumaan joulupukiksi. Ja tietenkin sitä ennen oli ainakin niiden vieraiden lähdettävä joilla oli lapsia. Muuthan saivat tietenkin jäädä pidemmmäksikin aikaan juhlimaan. Näin varmasti kävikin kun juhliin oli varattu prosenttijuomiakin. Eihän yleensä jouluna kukaan viinaa juonnut mutta kun tämä juhla oli synttärijuhla sekä vielä kihlajaisjuhlakin niin varmasti lasiin kaadettavaa ainettakin löytyi. Hiukan vain noloa kun Raine, joka tästä lasijuomasta olisi tietenkin välittänyt oli pukkina. Ja Vilhokin joka toimi pukin autonkuljettajana. Heille olisi kyllä lasista juominen ollut erittäin mieluisaa. Mutta pukkihommat ensin pois ja sitten alkaisi heillekkin vapaailta.



Alma piti näistä juhlista. Hän ei ollut päässyt oikein kylän naisten kanssa rupattelemaan ennen, mutta nyt oli oiva tilaisuus tutustua kaikkiin naisiin ja tietenkin heidän miehiinkin. Alma piti iloisista juhlista ja iloa täältä löytyikin vaikka Raine oli jo lähtenyt joulupukin töihin. Mutta eiköhän se lasijuoma saannut äkkiä naisten puhesuonet avautumaan. Iloisuutta ainakin löytyi jo naisten keskuudesta. Naiset kokoontuivat omaan nurkkaansa ja miehetkin halusivat nyt paremminkin jutella miesten kanssa. Oli syntynyt kaksi ryhmää. Naiset kikattivat huoneen toisessa päässä ja miehet vielä totisina huoneen toisessa päässä. Mutta kun Liisa kantoi boolimaljan pöytää alkoivat miehetkin harrastamaan lasistajuontia. Ja muuttuihan se miestenkin puheen aika pikaisesti iloisimmiksi. Nyt oli juhlat täydessä toiminnassa.



Raine juoksenteli viemään lapsille iloa. Vilho ei ajanut autolla aivan pihaan, vaan jätti auton tielle, etteivät lapset huomaa millä kyydillä pukki on tullut. Siksi pukki joutuu juoksemaan autosta pihatietä pitkin talolle. Puolet taloista oli vielä käymättä. Mutta Raine oli iloinen tästä tehtävästä. Ei ollut koskaan käsittänyt kuinka lapset voivat olla jännittyneitä kun näkivät pukin astuvan huoneeseen. Mutta ei siinä kauaakaan mennyt kun lapset jo tahtoivat itse penkoa pussista lahjojaan.

Viimein koitti viimeinen paikka jossa sielläkin joutui pukki laulamaan. Jokaisessa paikassa oli hän kysellyt laulua mutta kun sitä ei heti kuulunut, alkoi hän itse laulamaan ja kaikki yhtyivät samaan lauluun. Mutta nyt pääsi Raine viimeisestä paikasta pois. Sitten ajeltiinkin taas Liisan luokse. Puku pois ja kauhalla kaatamaan juomaa omiin lasiin. Nyt oli aika juhlia heidänkin.

Irene ja Taavetti olivat lähdössä kotiinsa. Samaan kyytiin astuivat Alma ja Jaskakin sillä heitä odottivat pienet lapset heidän kotonaan. Oma koti oli heille nyt rakkain paikka maailmassa.

LOPPU

Päätän kertomukseni tähän. Halusin vain tuoda aiheeksi tämän hellyyttävän joulun. Ehkä meillä kaikilla olisi enemmänkin annettavaa toisille ihmisille varsinkin tässä ajassa jossa ei oikein edes naapuriaan kukaan tunne.

Viimevuotinen joulusarja löytyy osoitteesta elakepiki.blogspot.fi.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni.
T. piki

Hellyyttävä Joulu. 23 päivä Joulukuuta

Nyt oltiin jo niin lähellä joulua, että vain yksi yö oli nukuttava. Lapset odottiva tietenkin innolla joulua. Kysymyksiä tuli vanhemmille, että onkohan tontut vieneet ne meidän lahjatoivomus kirjeet jo pukille. Milloin oikein se pukki tulee ja millä se oikein tulee. Vanhemmat olivat välillä oikein helisemässä lasten kanssa.

Himmelin Liisallekkin oli tämä joulu monella tapaa erikoinen. Ensinnäkin hän sai nyt viettää ensimmäisiä oikeita synttäreitään. Aina ennen ne on hoidettu samalla kun on ollut joulu. Toiseksi hän menee aattona kihloihin toista kertaa. ja kolmanneksi, hänelle tulee vieraita omille synttäreille ja kihlajaisiin. Kun ei lapsia hän koskaan saannut entisen miesvainajansa kanssa niin joulutkin ovat olleet aika tyhjiä. Mieheni kanssa vaihdettiin aattona lahjoja ja istuttiin hiljaa kuunnellen joululauluja. Kuitenkin he olisivat toivoneet lasta mutta niitä ei heille suotu. Monesti Liisa on ajatellut asioita niin, että jos heillä olisi ollut lapsia, olisi jouluissakin ollut jotain erikoista ja ihmeellistä. Ja kun ne lapset olisivat kasvaneet aikuisiksi olisi heillä ollut pieniä lastenlapsia seuranaan. Haikeaa miettimistä mutta kun ne asiat vaan tulevat välillä mieleeni.

Auto saapui Sykerön pihaan aamupäivällä. Alma säntäsi oitis pihalle ottamaan poikansa perhettä vastaan. "Missäs lapset ovat, et kai jättänyt heitä kotiin". "Kyllä lapset ovat vaimoni kanssa takapenkillä. Taisivat vaan nukahtaa matkan väsymyksestä". "Antakaa mulle toinen lapsi niin vien hänet sänkyyn jatkamaan unia". Poika ojensi perheen pienemmän äitinsä syliin ja Alma lähti kantamaan pientä lasta hiljaa sisälle Jaskan tukien vaimoaan. Alma supatteli hiljaa lapselle jotain hennolla äänellä. Kukaan ei saannut mitään selvää tästä hiljaisesta supinasta. Lapsen Alma laski hiljaa sängyn päälle ja raotti puvun vetoketjua auki. Kädet hän otti hioista pois, samoin lapsen käsiä suojaavat tumput. "Voi miten pienet kädet sinulla lapsi oikein on". Enään ei hän voinut pidätellä onnenkyyneleitään sisällään vaan antoi niiden valua pitkin poskia rinnalleen. Nyt oli Alma taas onnellinen "Nyt minä sain heidät nähdä, miten minun on niin hyvä olla". Alma meni pyyhkimään silmiään pesuhuoneeseen. Siellä peilin edessä hän risti kädet ja kiitti Jumalaa tästä onnen päivästä.



 Irene ja Taavetti päättivät lähteä tänään viemään kukkia kaikille tutuille perheille jotka ovat näissä auttamisissa olleet mukana. Huomenna heidän piti vasta nämä asiat järjestää mutta kun silloin on Liisan ja Vilhon synttärit. Kaikkiaan näissä talkoissa oli mukana 27 auttajaa. Kukkasiakin oli koko auton takapenkki täyteen. Ehkä se on pieni lahja mutta pääasia että kaikkia muistetaan rakkaudella. Ja kuinka tämä auttaminen on yhdistänyt tämän kylän asukkaita. Heistä on tullut vahvoja ja toiset aina otetaan huomioon. On hienoa asua tässä kylässä jos vaikka itselle sattuisi jotain tapahtumaan. Ei varmaan tarvitsisi soittaa ketään apuun vaan joku kuitenkin kyselisi meidänkin vointia.

Irene ja Taavetti nousivat autoon ja lähtivät jakamaan kukkia. Hetken ajettuaan he huomasivat suuren ihmismäärän kävelevän vastaan. Lähemmäksi saavuttua ihmisiä huomasivat he heidän olevan varsin tuttua väkeä. Kävelijät heiluttivat autoa pysähtymään. Niinpä Taavetti pysähtyikin ja kyseli, "Mihinkäs Te oikein olette menossa". "Teillehän me olemme tulossa tuomaan joulukukkia". "Ja me olemme tulossa Teille tuomaan kukkia". Mitäs me nyt sitten oikein tehdään ajattelivat kaikki ihmiset tiellä seisoskellen. "No mennäänkö meille sitten. Käännetään auto ja mennään edeltä keittämään kahvia valmiiksi". Niin Taavetti ajoi ensimmäiseen tienhaaraan ja käänsi auton, lähtien sitten ajamaan kotiaan kohden. Kävelijät jatkoivat matkaa kävellen perässä.



Irene oli saannut ensimmäisen pannullisen jo kahvia valmiiksi ja toinen pannullinen oli valuamassa. Vieraat saapuivat juuri pihalle ja Taavetti meni aukaisemaan ovea heille. "Tervetuloa vaan, kaikki sisälle, ehkä me mahdutaan kaikki tänne". Keittiö ja olkkari täyttyivät vieraista ja kaikille riitti juuri ja juuri istuin kun Taavetti oli vielä yläkerrasta hakenut kaikki mahdolliset tuolit ja jakkarat. Pullaa otettiin pakkasesta ja laitettiin microon lämpiämään. Mutta ennen kahvia halusivat kaikki ojentaa Irenelle ja Taavetille kukkasen. Samalla Irene ojensi myöskin kukkasen takaisin. Pieniä kiitospuheitakin pidettiin. Päällimmäiseksi jäi Irenen puheesta pieni pätkä. "Olemme Teistä kaikista ylpeitä. Meillä on hienoja naisia ja miehiä, auttajia silloin kun joku tarvitsee apua. Teidän kanssa oli erittäin hauskaa tehdä työtä. Ja miten tämä kaikki on vaikuttanut tähän kylään. Nyt jokainen haluaa pitää toisistaan huolta vieläkin papemmin kuin ennen. Olemme kiitollisia siitä, että olemme voineet työskennellä Teidän kanssa".

Vieraista jäi yksi pidemmän puheen pitäjästä mieleen eräs kohta puheesta. "Olemme onnekkaita, että meillä oli tälläiset tien näyttäjät. Ehkä kainous esti meitä menemästä ennen auttamaan esimerkiksi vanhusten ruohonleikkuuta. Mutta nyt on niin helppoa kävelle portista sisään ja kysyä tarvitteko apua, minä haluan auttaa Teitä. Oli meillä hienot pomot, kyllä haluan vastaisuudessakin tulla Teille töihin".



Sitten juotiin kahvia ja Linqvistin Rainekin aukaisi suunsa. Eihän sitten kenenkään tarvinnutkaan enään puhua. Raine hoiti puhumisen ja vieraiden naurattamisen.

Alma oli Jaskan kassa kotona. Hän ei voinut lähteä Irenelle kylään kun oli itsellä rakas poika käymässä perheensä kanssa. Kyllä Alma kerkisi kahvit keittää ja juodakkin mutta kyllä suurin aika meni lasten kanssa olemiseen. Ja lapsillakin oli hauskaa kun he huomasivat Alman ja Jaskan heidän kanssaan touhuavan.

Kyllä tuntui tällä Muljakan kylällä olevan nyt kaikki hyvin. Ihmiset puhalsivat iloisesti samaan hiileen. Kaikki tuntui olevan nyt hyvin. On mukava katsoa, huomioiko pukki lahjoja tuodessaan tämän kylän kiltit ihmiset.

Jatkuu huomenna sarjan viimeiseen osaan.
piki

Hellyyttävä Joulu. 22 päivä Joulukuuta

Maanantaiaamu valkeni ja taivaalta putoili hiljaa lunta. Koko yön sitä oli varmaan satanut kun maa oli valkoinen. Mutta puhuttiin vielä pienestä määrästä lunta. Sen verran oli, että jäi kengän kuvion jälki maahan.

Ihmisiä oli jo liikkeellä kuka minnekin meni. Ei ollut sentään koko kylä kuollut jos vertaa edelliseen päivään. Kuka sitten mitä tekikin. Tietenkin kaupassa käytiin hakemassa vielä niitä puuttuvia tavaroita säkkiin ja ruokaahan tietenkin piti vielä hakea.

Irenen työryhmäkin kokoontui vielä aamupäivällä ennen joulua. Kyläläiset olivat katsoneet tilannetta kuka tarvitsisi vielä jonkinlaista auttamista rakentamisen suhteen. Tietenkin muunkinlaista auttamista tarjottiin. Ryhmä kokoontui Irman luokse tekemään päätöstä näistä asioista. Ensin kuitenkin todettiin Sykerön rakentamiset ja kaikki ostot sinne sekä Vilho Hokkasen lämmityspuut.

Mutta uusi kohteita tietenkin löytyi. Eräässä paikassa oli myöskin pesutilan korjausta. Mies oli jäännyt työttömäksi ja veskin pöntön korjaus heillä olisi aika tähdellinen. Perheessä on kaksi pientä lasta ja lattiassa on yksi laatta rikki, että vettä ei uskalla laskea lattialle. Tämä vika päätettiin korjata heti, joulun jälkeen aloitetaan tässä kohteessa. Muut viat olivatkin pieniä joihin ei tarvitse sen suuremmin panostaa. Niitä oli välioven saranan irtoaminen, tiskikaapin saranan irtoaminen, ja muovimaton irtoaminen kulkureitiltä. Maton reunat nousivat pystyyn ja siihen tahtoi ihmiset kaatua. Kovin pieneltä kaikki remontit tuntuivat. Irene oli huomannut kerran kävelylenkillään erään talon jossa oli erittäin huono maali. Vanha maali suorastaan roikkui sellaisina nauhoina. Hän ei tiennyt kuka siinä talossa asui, vai asuiko siinä kukaan. Joku tiesi, että siitä on asukkaat tai omistajat muuttaneet pois muuta ei asiasta tiedetty. Päätettiin käydä kunnantalolta kyselemässä omistussuhdetta tarkemmin.



Sitten Irene vielä kyseli seuraavanlaista asiaa. Kun hänellä oli tullut mieleen eräs asia kun Raine muutti Hokkasen Vilhon mökkiin. Olisiko täällä muita ihmisiä jotka käyttävät viinaksia hiukan enemmän, ettei työt enään maita.  Kun mulla vain tuli sellainen asia mieleeni, että voisimmeko heille kunnostaa jonkun vanhan asunnon. Kuitenkin uskon, että nämäkin ihmiset kuitenkin tekisivät jotain jos olisi jotain tehtävää. Rainekin otti suurilla puhelahjoillaan meidän juhliin osaa. Hän esittää siellä omia juttuvaan. Ja vielä sellainenkin asia, että Raine lähtee pukiksi seuraamaan Häkkisen Topin jalanjälkiä. Kuitenkaa hän ei saa näistä auttamisista mitään rahallista korvausta. Mutta kun jotain näpertämistä näille ihmisille vaan löytyy niin se saa heidät pysymään siitä kaljasta erossa. Meidänkin tilalla olisi aina joskus jotain pientä hommaa, että voisin pyytää Rainea välillä sinne auttamaan. Tietenkin me maksamme siitä jotain pientä korvaustakin. Myöskin voisi olla jotain pientä metsän siivoamista ja sitä voisivat tehdä vaikka jotain pientä rankapuidenkin kaatamistakin välillä.

Ajatus toimikunnassa oli aika mielenkiintoinen. Ja voisivathan nämä henkilöt auttaa vaikka yksinäisiä naisia puiden pilkkomisissa ja ruohon leikkaamisessa. Asia jätettiin vielä hautumaan ja jos löytyisi jokin sopiva asunto jossa nämä henkilöt voisivat asua.



Liisa oli käynyt hakemassa Joulupukin asun naapurista. Rainen päälle sitä laitettiin ja hyvin tuntui sopivan. Olivathan nämä pukit saman kokoisia miehiä. Puku ei ollutkaan mikään halpa versio pahvisen naamarin kanssa. Vaan oikein viiksillä ja valkoisilla hiuksilla varustettu päähine. Kepinkin oli edesmennyt Topi rakennellut oikein koristeelliseksi. Hänhän oli taitava mies ennen tekemään puusta kaikennäköisiä koristeitakin. Nyt seisoi uusi pukki juhla-asussaan Liisan kammarin lattialla. Vilho haki vielä laulukirjan ja miehet alkoivat laulamaan niita neljää laulua jotka Rainen piti oppia ulkoa. Eipä Raine paljonkaan enään kirjaan katsonut vaan lauloi jo melkein ilman kirjan apua. Nyt oli pukkiasia kunnossa ja valmiina lähtemään perheisiin joissa oli lapsia.

Nyt oli joulu jo aika lähellä. Niinpä kaikki ihmiset jo keskittyivät jouluisiin askareihin. Liisa teki vielä joulusta suuremman kun hän aattona aamupäivällä vietti omia synttäreitään ja joulun vielä perään.

Sykerön Alma odotteli poikaansa ja hänen perhettään kylään. Kohta huomenna saan pidellä kahta pienokaista sylissäni. Hyräillä heille ja nukuttaa heidät. "Voi kun kaikki näyttää taas hyvältä. Mutta ei se näin hyvää olisi ollut jos ei Irenen joukot olisi meille pesuhuonetta tehneet". Ja niin kovaa hän puristi Jaskaa rintaansa vasten ja kyyneleitä samalla pyyhkien silmistään. "Nyt on niin hyvä olla ja huomenna vieläkin parempi".

Kaivinkoneen kuljettaja Haapasen Ville soitti vielä Irenelle. "Kaikki asiat ovat kunnossa lupia myöden". Irene vielä kertoi Rainen juttutuokiosta juhlissa jonka Ville kirjasi ylös. Kansanedustaja ehdokas Irmeli Pahtonen toimii kuuluttajana. Sirkuskoulusta tulee kaksi pientä esitysta. Yhteislauluna laulamme yhden joululaulun. Ja ennen tanssien ja kahvinjuontia esiintyy kaksi kitaraa soittavaa poikaa jotka myöskin laulavat. Kaikki esiintyjät jotka esiintyvät, eivät ota palkkiota. Samoin juhlapaikka on ilmainen. Kahvista ja pullasta tietenkin maksu ja juhliin sisäänpääsymaksu.



Nyt oli Irenenkin hyvä olla. Vielä juhlista on tulossa rahaa ja tällä hetkellä on rahaa tilillä jo vähän yli 10 tuhatta €uroa. Irenekin halusi pitää juhlissa pienen puheen koskien ihmisten auttamista. Nyt oli Irenellä rauhaisa mieli. Kaikki mitä oltiin tehty Joulukuussa oli onnistunut hyvin. Ja vielä kun ihmisetkin olivat itse havainneet kuinka hyvä mieli auttamisesta tulee, olivat he itsekkin kaikkea pientä tehneet toisten eteen.

Jatkuu Huomenna
piki
 

Hellyyttävä Joulu. 21 päivä Joulukuuta

Kuuset nojailivat talojen seinustoilla. Monet ihmiset nojailivat vielä sängyissään. Varsinkin Vilho ja Raine kun olivat eilen juhlineet. Olokin oli hiukan huono kun jäi illalla syömättä ruokaa. Nyt ei jaksanut nousta sängystä ylös eikä Raine sohvalta. Liisalta pyydettiin vettä, oikein kylmää vettä. Ja ihme kyllä Liisa jopa toikin sitä kylmää vettä molemmille. Ehkä sitten kun Raine lähtee voi Liisa ottaa puheeksi tuon eilisen ryyppäämisen. Ei nainen voi jättää miestään haukkumatta se ei vain kuulu naisen logiikkaan mitenkään. Ehkä sen jaksaa sitten paremmin kuunnella kun tässä ensin herää kuolleista.

Kylä oli muutenkin hiljainen. Ihmisiä ei näkynyt missään. Onko sitten niin, että kun monessa paikassa on tehty sääntö, että aattona ei juoda viinaa. Aivan vain sen tähden jos perheessä on lapsia. Silloin pitää olla perheen kanssa selvinpäin ja leikkiä lasten kanssa niillä leluilla joita pukki tuo. Ehkä sitten eilen oli muissakin taloissa juotu. Toisaalta se tuntuikin hyvältä, ettei ainoastaan Vilho ja Raine sortuneet tuohon kännittelyyn. Näin sen tietenkin täytyi olla. Monethan hakivat eilen illalla kuusen ja on aivan luonnollista, että kuusimetsään otetaan pullo mukaan. Ja kun miehet jotain tekevät, pitää silloin saada "palkkioksi" viinaa.



Nyt kun oli viikonloppu ja sunnuntai, niin hiukan rauhoituttiin muutenkin. Vanhemmat miettivät, että onko kaikille lapsille yhtä paljon lahjoja. Ja sitten mietittiin onko kinkku kaapissa jo sulanut ja onko sen paistamiseen kaikki tarvittavat. Ja tehdäänkö laatikot itse vai ostetaanko ne kaupasta. Siinä sitä on miettimistä kun kaupat vielä menevät kiinni päiväksi pariksi. Kyllä elämä on sitten joskus vaikeaa. Riittääkö maidot ja muut juotavat sekä ruoka.

Iltapäivällä Himmelin Liisan miehet nousivat vaikeroiden ylös. Liisa kokkaili lanttulaatikkoa ja muitakin laatikoita valmiiksi. Miehet kävelivät keittiöön katsomaan josko kahvia löytyisi pannusta. "Empäs ole kerennyt nyt sellaista ajattelemaan kuin kahvia. Osaiskos meidän miehet laittaa kahvit aivan itse valuamaan". Ei nyt Liisa passannut miehiä vaan rakenteli laatikoita kuntoon. Vilho lopulta nousi ja laittoi kahvin tulemaan. Ehkä siitä se päivä sitten aukeaa miehille. Vai jatkuukohan se rutina vielä.

Kaikkialla oli hiljaista. Vaimot kai laittoivat jouluruokia valmiiksi, siksi ei ketään näkynyt ulkona. Kun vanhemmat tuskailivat ruokiensa kanssa alkoivat perheiden pienemmät kyselemään koska se pukki tulee. Pukki, mistäs me nyt pukki tehdään. Vielä viime vuonna oli kylällä yhteinen pukki, mutta nyt tämä pukki on kuollut, Häkkisen Topi oli jokaisella käynnyt aina leikkimässä pukkia. Hän oli iso mies kuin pukki yleensäkin on ja hän osasi jutella lasten kanssa. Mutta nyt ei ole enään Topia. Vanhemmista tuntui kaamealta koko tilanne. Topi oli aina varma että hän tulee, ei tarvinnut kun soittaa. Ja rahaa hän ei ottanut koskaan, eihän pukki tietenkää rahaa ottanutkaa ei varsinkaan Topi. Nyt meni asiat mietinnän piikkiin. Liisa ei tälläistä ajatellutkaan kun ei omia lapsia ollut. Mutta hänkin heräsi tähän asiaan kun eräs naapuri soitteli pukki asiasta. Liisa oli näet tuttu Topin ja hänen vaimonsa kanssa. Naapuri kyseli sitä pukin pukua jos vaikka hän olisi
omille lapsilleen pukki.



Liisa sulki puhelimen ja oli vain ilmoittanut, että jos hän kyselee pukua niin voisi löytyä vielä pukkikin joka kävisi kaikissa niissä paikoissa jossa on lapsia. Liisa otti puhelimensa käteensä ja soitti Topin leskelle. Muita asioita siinä tietenkin ensin puhuttiin kun muutkin naiset. Mutta sitten asioiden päätteeksi hän kyseli pukua, olisiko Teillä vielä pukua jos minä löytäisin pukin sen puvun sisään. Puku oli vielä leskellä ja sen saa hakea täysin ilmaiseksi täältä pois, ei kuulemma tarvinnut sitä enään. Liisa kysyi Raine pukiksi. Tällä kylällä on hänen laskujen mukaan seitsemän lapsiperhettä jossa pitäisi käydä. Rahaa ei saa ottaa jos eivät suoranaisesti anna. Vilho saa olla kyytimiehenä, ja soittaa kaikkiin paikkoihin. Mutta meille tulevat vieraat pitää tulla sitten ajoissa että kerkiää pukki käydä kaikissa paikoissa. Raine lupasi alkaa pukiksi ja Vilho kyyditsee pukkia.

Liisa alkoi soittelemaan näihin kaikkiin lapsiperheisiin ja sovittiin kellonajat heidän kanssa. Vilho sitten neuvoi Rainea miten pitää pukin menetellä näissä paikoissa. Ja lopuksi ei saa pyytää rahaa, sitten voi ottaa jos joku vanhempi väkisin maksaa. Se on ollut sellainen käytäntö tällä kylällä. Topivainaa itse osti puvun ja kierteli perheissä viihdyttäen lapsia. Polvelle voit ottaa lapsia mutta ei väkisin ja sitten sun pitäisi laulattaa heitä myös. Laulukirja haettiin esille ja tuotiin Rainen eteen. Opettele sanat tästä, tästä ja tästä laulusta, osaatko sävelen. Sävelet eivät olleet tuttuja Rainelle. Vilho alkoi hyräilemään laulua ja Raine koitti laulaa. Jotenkin se ei vaan lähtenyt sillä tapaa oikein liikkeelle. Mutta kun Vilhokin alkoi laulamaan Rainen kanssa alkoivat sävelet tulla paremmin tutuksi. Kohta Liisan talossa kaikuivatkin joululaulut. Liisa kuunteli keittiössä kun soitteli lapsiperheille. Välillä hän purskahti nauramaankin kun kurkki oviaukosta totisina laulavia miehiä. Jouluntuntu astui Liisa kotiin vaikka ulkona satoi vettä. Kaikki tekemiset, soittelut ja hellan vahtiminen sujui nyt kepein tuntein. Joulun sanoma tunkeutui miesten kuin myöskin Liisan sydämmeen. Joulun sanoma tuli laulujen myötä selvemmin mieliin, ja nyt tuntui hyvältä. Liisa antoi miesten vain laulaa. Koskaan tässä talossa ei ollut laulanut kuin radio. Sitä oltiin kuunneltu tietenkin ja siellä soitettuja joululauluja. Mutta kun miehet niitä lauloi oikein livenä, niin vielä paremmin huomasi lauluista sanoman kun niitä kuunteli eri tavalla.



Joulupukin aikataulu oli saatu valmiiksi, ja miehet lauloivat olkkarissa joululauluja. Liisa meni jo pyytämään miehiä syömään ja siinä samalla katsottiin mitä lauluja voisi pukki laulaa lasten kanssa. Päätettiinkin, että neljä laulua pukki opettelisi ettei tarvitse perheissä mykkänä seistä. Sykeröllekkin oli varattu yksi aika kun Alman poika tulee perheensä kanssa sinne kylään. Pukki juttu on nyt sitten järjestyksessä. Ruokailun jälkeen vetäytyivät miehet vielä olkkariin laulamaan niitä lauluja jotka Rainen piti sitten osata. Ja niin laulut raikuivat jälleen Liisan kodissa.

Jatkuu huomenna
piki

Hellyyttävä Joulu. 20 päivä Joulukuuta

Lauantai aamu valkeni taas tummana ja vettä satoi. Hätäsemmät jo luulivat, että nyt saamme valkean Joulun. Mutta ei, vettä satoi ja kaikki illalla satanut ohut lumikerros oli sulanut pois.

Nyt lauantai oli monella merkattu ja varattu kuusenhakuun. Niinpä isännät haeskelivat kirveitä ja sahojaan lähteäkseen metsään. Ei se kovinkaan paljon tietenkään innoittanut tuo vesisade. Mutta haettavahan se kuusi kuitenkin oli vaikka sataisi pieniä ämmiä taivaalta. Kuuseton Joulu on aika kolkko ja tyhjä. Isännät lähtivät siis päivällä omiin metsiinsä. Toiset taas hämärän tullessa toisten metsiin. Monet ottivat lapset mukaansa. Isäntien lapset saivat puhua kovallakin äänellä. Mutta ne jotka hämärän tullessa lähtivät toisten metsiin, piti kuiskia. Joku taika siinäkin oli, että näin piti toimia. Joku kertoi, että hämärissä ei saa pitää metsässä kovaa ääntä. Mutta ei hänkään tiennyt miksi näin piti menetellä.

Irene ja Taavetti lähtivät päivällä omaan metsäänsä. He halusivat tuoda myöskin Sykerölle kuusen. Olihan heille kuusi saatava ja ei Jaksa taida vielä uskaltaa itse metsään lähteä. Sitä voisi vaikka liukastua ja jalka voisi taas katketa.



Liisa ja Vilho lähtivät vasta hämärissä metsään. He eivät olleet ainuita jotka näin tekivät. Metsät vilisivät hiljaa puhuvia ihmisiä. Välillä kuului kuiskintaa aivan läheltä ja silloin oli mentävä puiden suojaan piiloon. Ei kukaan halunut kenenkään nähdä toisia kuusen kakijoita, parempi oli siis piiloutua. Monesti kuusenhakureissut kestivätkin pitkään jos metsässä oli paljon etsijöitä. Monet eivät uskaltaneet lähteä kuusta hakemaan ennenkuin olivat ottaneet pullosta muutaman rohkaisua tuovan kulauksen. Silloin pystyi metsään lähtemään paljon rohkeammin. Ja ei niin väliä ollut vaikka kuusen hakuun meni kauemminkin aikaa, kunhan vain kuusi löytyi. Metsissä liikkui nyt tänään paljon ihmisiä varsinkin illalla. Mutta jostain kumman syystä jokainen sieltä vaan kuusen löysi. Aamulla sitä tarkasteltiin, että minkähän näköinen se haettu kuusi oikein oli. Ihme kyllä ne monesti kelpasivat. Joskus tietenkin puuttui jostain kohtaan oksia mutta niitä pystyi helposti paikkaamaan. Poralla tehtiin kuuseen reikä ja laitettiin siihen reikään oksa. Tai sitten oksaton puoli laitettiin nurkkaa kohden, näin kuusen sai lähemmäksi seinää ja tilaa lattialle tuli enemmän.



Rouvat painelivat kaupoissa hakemassa vielä puuttuvia lahjoja ja joulupöytään jotain jouluista syötävää. Isännät veistelivät kirveenvartta, että ainakin yksi varma lahja on jos ei muuta satu tulemaan. Ja onhan varsi ainakin olemassa jos se sattuisi kirveestä katkeamaan.  Elettiin taas kummaa aikaa. Ruokaa kannettiin kaupasta tai sitten ne tehtiin itse. Mutta sitä ruokaa oli jokaisen kotona nyt suuria määriä. Vaikka muuten sitten pihisteltäisiinkin ruasta niin jouluna ei saa pihistellä. Jos jouluruokaa oli aattona syönnyt liian vähän niin yöllä sai syödä lisää, se oli aivan sallittua. Niinpä vanhemmat nousivat sängystä ruokapöydän viereen kun lapset olivat nukahtaneet. Laittoivat limpun päälle paksuja viipaleita kinkun lihaan ja maiskuttelivat hymyssä suin sinappia suupielessä.

Mutta nyt vielä on aikaa jouluun muutama päivä. Vilho oli lähtenyt yksin iltalenkille. Tietenkin Vilho tiesi mihinkä menisi. Siispä hänellä olikin povitaskussaan suuri puteli rusehtavaa ainetta. Jalkaterien suunta oli Rainen mökkiä kohden. Siellä hänet otettiin avosylin vastaan ja laitettiin oikein lasit vielä pöydälle. Miehet tiesivät aina mitä tekivät jos sattuisi olemaan vapaata aikaa. Mutta ei siinä tarvinnut olla kuin yksi nainen joukossa joka heti ilmoitti, "Vilho, ei sitten paljoo, kai yksi lasi riittää". Nyt ei tarvinnut sitä sanomista pelkää sillä pojat päättivät juoda koko pullon pois.



Pojat eivät välittäneet nyt naisista ja niiden sanomisista. He olivat kaksistaan ja nauttivat siitä mielin määrin. Pullo pöydällä näytti aina ilon määrän, paljonko sitä on vielä jäljellä. Ja eihän ilo tietenkään siihen päättynyt, se oli vain jonkinlainen mittari. Mutta kun pinta hävisi pullosta niin siitä ei sitten enään tarvinnut ottaa. Näin kävi tietenkin nytkin. Mitähän sitten tehdään, istutaanko vain ilman pullon tuomaa iloa. Ei tietenkään, me lähdetään katsomaan Sykerölle. Tietenkin Sykerölle, katsomaan vanhuksia vai. Puettiin takit ja kengät jalkaan ja sitten lähdettiin. Tielle päästyä alettiin tapailla joululauluja. Tip, tap tuli ensin mutta ei jatkoa tahtonut löytyä. Mutta kun jonkun matkaa oli kävelty löytyihän se kertosäe viimein. Mutta siitä ei tahtonut löytyä enempää. Tip, tap säettä vaan laulettiin ja kovaa. Ihmiset kokoontuivat ikkunoiden taakse katselemaan kuka tiellä oikein mekastaa. Viimein Liisakin kuuli Tippi, tappi laulun ja tuli oikein rappusille katsomaan. Kaksi miestä kädet kaulalla ohittivat Liisan talon. Yritti se Liisa huutaa jotain sekaan mutta antoi kuitenkin puheet olla, eivät ne olisi mitään kuulleet. Miehet vain jatkoivat matkaa Sykerön taloa kohti.

Viimein oli mölyävät miehet Sykerön pihalla. Alma raotti ovea ja kurkisteli oven raosta pihalle. "Iltaa pojat, olin hiukan hämmentynyt kun en osannut aavistaa ketä sieltä Joulun tervehdystä tuopi. Tulkaa vain sisään sieltä". Niin astuivat miehet sisään ja jonkin aikaa he vielä jaksoivat omia höpinöitään kertoilla. Mutta pitkähkö kävelymatka  alkoi poikia väsyttämään. Ei heistä tahtonut olla enään pystyssä olemaan. Niinpä Alma soitti Liisalle, että täällä olisi kaksi väsynyttä miestä jos hän vaikka tulisi miehet hakemaan kotiin.

Ja niin tuli Liisa pihalle. Miehet hän talutti vuoron perään autoon ja lähti kyyditsemään miehiä kotiinsa. Taas oli yksi piinaava päivä Joulun odotuksesta saatu päätökseen. Niin ne miehetkin Joulua odottivat.

Jatkuu huomenna

piki

Hellyyttävä Joulu. 19 päivä Joulukuuta

Raine heräsi yökylän sohvalta. Heti alkoi hiljainen puhe täyttämään Liisa kodin ilman. Siihen tietenkin heräsivät Liisa ja Vilhokin. Kahvit tulelle ja Raine alkoi pitämään sitä omaa hiljaista puhettaan sohvan reunalla. Liisa hihitteli samalla kun laittoi kahvia tulemaan. Niin lähti puheenmölinä taas liikkeelle Rainen suusta. Ja Liisa nauroi välillä oikein katketekseen. "Hiljaa Raine minulta tulee pissit kohta housuun.

Jotenkin Liisasta tuntui siltä, että tätä Rainea pitäisi viedä eri paikkoihin kuultavaksi. Ihan vaan se puheenhölinän takia. Siinä voisin samalla katsoa nauravatko muut ihmiset vai saako hän vain minut nauramaan.

Kun kahvit oli juotu lähdettiin katsomaan Sykerölle valmistunutta pesuhuonetta. Raine istutettiin auton takapenkille ja hänen piti olla automatkan sitten hiljaa. Sehän oli tietenkin selvää, eihän sitä pysty autoa ajamaan jos koko ajan nauraa ja silmistä kun vielä valuu kyyneleet. Mutta nyt saavuttiin Sykerön pihamaalle ja sitten katsotaan kuinka Sykerön vanhukset reakoivat Rainen pulinan. Astuttiin sisään ja Alma sieltä iloisesti pyysi vieraita peremmälle. "Istukaa toki niin laitetaan kahvia tulemaan". Liisa esitteli uuden vieraan, "Ei pidä sitten pelästyä jos tälläinen mies kavelee tietä vastaan". Eihän Raine mikään hirveän näköinen mies ollut. Suuri hän oli mutta lauhkea kuin lammas. Kärpänen on suurin elukka jonka hän uskaltaa tappaa mutta hiirtä se jo juoksee karkuun.

Kun siirryttiin kahvipöytään alkoi jo Raine puhumaan. Puhetta tuli aivan jatkuvalla syötöllä. Ja alkoipas ne Sykerönkin vanhukset lopulta nauramaan. Iloa riitti tässäkin kahvipöydässä." Miten mies voi puhua noin paljon. Naisethan yleensä ovat aina äänessä, mutta mies, en kyllä ymmärrä, onkohan sitä rokotettu gramafoonin neulalla". Kahvia hörpittiin aina välillä kun ei naurattanut ja pullaa tietenkin myös. Kun kahvit oli juotu halusi Vilho kurkkasta uuteen pesuhuoneeseen. "Katso aivan rauhassa vaan. Kyllä meillä on ollut niin kiva käydä tuolla lämpöisessä tarpeilla. Ei tarvitse palella enään ulko hyyskässä. "Hienosti oli Suikkasen Niilo kaikki tehnyt. Olin hänen kanssaan joskus samoilla rakennuksilla töissä ennenkuin hän perusti oman firman", kertoi Vilho. "Olisinpa minäkin hyvin kerkinyt tänne auttamaan vaan ei tullut kutsua mistään. Ehkä eivät kaikki tienneet missä minä oikein silloin asustelin. Mutta jos vaan vielä apua joku tarvii niin minulla on kyllä aikaa, jos ei tarvitse juuri Liisaa auttaa missään". "Ei mun työt nyt ole mitään kiireellisiä, silloin menet jos joku tulee suo hakemaan. Auttaa pitää aina jos vain pystyy" sanoi Liisa napakasti. Kahvista kiitettiin ja luvattiin vielä mennä katsomaan Ireneä ja Taavettia



Ilma oli muuttunut hiukan kylmemmäksi ja lunta satoi verkalleen. Oli lähentymässä viimeinen viikonvaihde ennen keskiviikon Joulua. Liisa ajeli Irene ja Taavetti Jokisen pihaan. Maatalon piha oli hiljainen, ketään ei näkynyt pihalla. Kuitenkin noustiin autosta pois ja mentiin koputtelemaan ulko-ovea. Tulihan sieltä Taavetti aukaisemaan oven. "Tulkaa ihmeessä sisälle, älkää siellä ulkona olko", sanoi Taavetti. Liisa sanoi "kun täällä oli niin hiljaista, että luultiin Teidän olevan nukkumassa". Lehtiä olivat lukeneet olivat pitäneet sellaisen pienen hiljaisuuden hetken. "No mitäis teille nyt oikein kuuluu". "Tultiin näyttämään tälläistä uutta miestä, ette ole varmaankaan häntä vielä nähneetkään. Ajattelin vain, et jos sattuu tulemaan vastaan niin ei tarvitse pelästyä. On se ison kokoinen mut lauhkea kuin lammas". Ja vielä kerrottiin, että Raine asuu nyt Vilhon kämpässä. Raine oli sellainen väliinputoja. Kun vaimo oli eräänä päivänä lähtenyt niin hän alkoi juomaan. Siinä sitä tuli juotua oma mökkikin samalla. Ja nyt kävi vielä niin, että paikka jossa Raine asui, oli päävuokralainen saannut häädon. Vilho otti sitten Rainen asumaan entiseen asuntoonsa. Hiukan vähän säälittääkin kun joutuu siellä yksin asumaan pimeessä metsän siimeksessä. Mutta puhetta sieltä kyllä tulee. Ja niin aukaisikin Raine suunsa ja siitä se nauraminen taas heti lähti. Kaikki nauroivat ja naiset välillä huusivat, ole Raine välillä hiljaa. Ei tätä jaksa aina nauraa.



Irmalla siinä heräsi pieni ajatus. Ja hän kysyikin, että "Tulisitko meidän juhliin kertoilemaan juttuja. Ensin siinä alussa on ohjelmaa ja sitten tanssitaan lopuksi". "Saatan minä tullakin juttelemaan, en ole kyllä koskaan esiintynyt, kai se samanlaista on kun tämä puhuminenkin". "Laitetaakos siihen näyttämölle pirtinpöytä ja penkki, niin voit istua ja kertoilla juttuja". Ja niin luvattiin tehdä. Taas tuli yksi ohjelmanumero lisää.

Kun vieraat olivat lähteneet pois, alkoi Irma miettimään uutta asiaa. Voisiko jostain saada jonkun vanhan mökin jota voisi laittaa kuntoon vaikka kahdelle laitapuolen kulkijalle. Ehkä tämäkään Raine ei ottaisi kaljaa jos hänellä olisi jotain tekemista. Täytyypä suunnitella asiaa vielä eteenpäin.

Perjantai oli kääntymässä iltaan. Lunta edelleen satoi hiljalleen ja maahan alkoi tulla sen verran lunta, että ulkona valoisuus lisääntyi. Liisa ja Viljo veivät Rainen kotiin, joka kiireesti laittoi tulet uuniin. Liisalla oli kyljet kipeänä liiallisesta nauramisesta, pakko oli Raine saada kotiinsa välillä. "Kyllä toi kömppä hetkessä lämpiää kun se on niin pieni", sanoi Vilho joka kaipasi jo pientä lasillista itsekkin.

Jatkuu huomenna

piki
 

Hellyyttävä Joulu. 18 päivä Joulukuuta

Aamupäivällä soitti kunnanjohtaja Irenelle. Hän olisi tulossa pienen porukan kanssa katsomaan Sykerön pesutilaremonttia. "Olisitteko Tekin silloin paikalla koska Teille on myöskin asiaa". Nyt menikin jännäksi mitä siellä Sykeröllä tapahtuu. Tietenkin Taavettikin lähtee mukaan. Irene soitti vielä Almalle, että tälläinen kunnan eliitti tulee Teitä katsomaan.

Huh huh miten jännittävä olo tuli, mitä siellä nyt tutkitaan. Irene oli hermostunut ja jännittynyt. Hän ei saannut oikein tehtyä mitään, käveli vain huoneista toiseen ja kyseli itseltään, mitä ne nyt oikein haluavat.

Raine Linqvist oli ottettuna kun tuli Vilholta kutsu aatoksi kihlajaisiin ja viettämään joulua heidän kanssaan. Hän mietiskeli pienessä kaljassaan, että voisinkohan lähteä katsomaan sitä Vilhon nykyista asuinsijaa. Lopulta hän teki päätöksensä ja lähti kävelemään liukasta tietä Vilhon luokse. Montaakaan metriä ei Raine pysynyt pystyssä vaan kellahti kyljelleen. Housut kastuivat kyljestä kun ei sitä kaljapäissään pääse niin nopeasti ylös. Mutta kun ylös lopulta pääsi jatkoi hän taas matkaa. Jonkin aikaa hän pysyikin pystyssä mutta kun niitä pieniä sivuaskeleita tuli niin taas nurin. Vaikeaa oli edetä uuteen kyläpaikkaan. Ei Raine kaatumisistaan vihainen itselleen ollut, vaan nauroi vain pyllähdyksilleen ja jatkoi taas eteenpäin. Mutta kun toistakymmentä kertaa hän oli kaatunut hän alkoi jo näkemään Vilhon uuden asunnon valot. Portin pielessä vielä kerran nurin mutta portintolppaa vasten hän pääsikin aika helposti ylös. Sitten vaan rappusia ylös ja koputtamaan ovelle.



Vilho tuli aukaisemaan ovea ja Raine meinasi pudota rappusilta kun hän oli seisomassa aivan oven edessä ja pylly vasten ovea. Onneksi kuitenkin Vilho sai hänen kädestään kiinni, niin ei tarvinnut miestä hakea nurmikolta.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin kun Raine käsillään läpsytteli housunpunttejaan. "Miksi sun housut ovat märät", kyseli Vilho ihmeissään. "Kyllä ne kastuu tuolla tiellä jos kaatuilee yhtä taajaan kuin minä tein"." Mutta sulle kävi nyt hyvin kun meillä on sauna lämpiämässä. Liisa halusi nyt päivällä mennä oikein saunaan kun on koko päivän leiponut ja kuuman uunin edessä on tullut oikein hiki".

Vilho menikin Rainen kanssa saunaan ensimmäisenä koska Rainen oli saatava kuivat vetimet päälleen. Vilho kaivoi hänelle kalsarit ja housut ja tietenkin joku paitakin pitää saada mukaan. Pitkästä aikaa kun kaverukset näkivät toisensa oli juttua tullut taas oikein kunnolla. Tunti oli mennyt eikä miehiä näkynyt tulevan saunasta pois. Liisa kävi jo koputtelemassa ovelle, että jokos te kerkiätte sieltä pois, että hänkin pääsee sinne. Johan miehet havahtuivat ja lähtivät kuivattelemaan itseään. "Pitää olla Liisan mieliksi kun ollaan kuitenkin hänen talossa", ilmoitteli Vilho kaverilleen.


Irene ja Taavetti ajoivat Sykerön pihalle. He nousivat autosta ja siirtyivät sisälle. Irene oli vielä aika hermona jonka Almakin huomasi. "Mitäs sinä tyttö oikein hermoilet. Eihän me mitään pahaa olla tehty. Odotellaan nyt vain mitä herroilla on asiaa". Ja niin sitä odoteltiin herroja, jotka ilmeisesti nyt olivatkin tulossa kun vieras auto lähestyi Sykerön pihaa.

Kolme miestä ja Irmeli Pahtonen nousivat autosta pois. Suuri kukka-asetelma oli eräällä miehellä kädessään ja valkoinen kirje. "Ehkä ei taida mitään pahaa ainakaan tulla. Harvoin sitä kukkasia tuodaan jos on jotain pahaa sanottavaa", lausui Alma ja meni aukaisemaan ovea vieraille. Vieraat astuivat sisään ja tervehtivät kaikki paikalla olleita. Sitten alkoi kunnanjohtaja pitämään puhetta. "Halusimme tulla oikein itse katsomaan täällä pidettyä suurta auttamis-asiaa. Tästä tapauksesta kun ensiksi kuulimme laitoimme toimiston jokaiselle osastolle keräyslistat. Me oikein vielä eräässä tilaisuudessa puhuimmekin tästä suuresta auttamisesta jossa kyläläiset ovat antaneet suurta apua Sykerön vanhuksille. Se kun on aivan ennenkuulumatonta, että otetaan toiset ihmiset huomioon ja autetaan heitä jos tilanne on sellainen kuin tässä tapauksessa juuri oli. Olen jo muidenkin kuntien johtajille puhunut tästä tapauksesta, ja ihmetystä on tullut kaikilta. Siksi pidämme tätä tapausta erittäin hienona ja kun vielä nämä vanhukset ovat pirteitä ja haluavat osallistua lastenkin viihdyttämisen tarhassa. Heidän paikkansa ei ole vielä vanhainkodissa ja heidän paikkansa on asua omassa kodissaan jossa lämpöiset pesutilat ovat kaikkein tärkein asia. Siksi haluammekin antaa talon rouvalle nämä kukkaset jotka ainakin jonkin aikaa tuovat silmäniloa Teille. Ja idean täyttäjälle jätämme tämän kirjekuoren. Toivottavasti otatte tämän omaan käyttöönne.



Alma ja Jaska kiittelivät samoin Irene ja Taavetti. Ja sitten istuttiinkin kahvipöytään. Tunnelma oli erittäin vilpitön. Kunnanjohtaja toivoi, että tälläisiä tapauksia voisitte tehdä lisää. Kyllä me tulemme myös auttamaan rahallisesti. Nämä tapaukset tuovat varmasti tällekin kylälle kiinteän toisista välittämisen hengen. Ketään ei saa jättää jos asuintilat ovat hiukan huonommassa kunnossa, vaan auttakaa heitä jos vaan jaksatte. Samoin Irmeli Pahtonenkin halusi lausua, että onhan tämä aivan kerrassaan suuri työ. Ja kuinka kaikki kyläläiset halusivat olla mukana. Ja kun Alma vielä keitti niin maikoisaa kahvia ja miten hyvää oli itse tehty pulla ja jopa mieheni rakastama rahkapiirakka. Henkilökohtaisesti toivonkin, että Irmeli miehensä kanssa jaksaa tehdä tälläistä auttamistyötä.

Niin oli tilaisuus päättynyt ja vieraat lähtivät vielä halaten kunnantalolle. Alma iloitsi kukista miten kauniita ne olivat. Jaska ei ole enään mulle kukkia kantanut. Ennen hän kotiin tullessaan poikkesi ojan reunalta aina hakemaan luonnonkukkia mutta nyt taitaa miehellä olla selkä kipeänä.

Vilho ja Raine olivat jo saunasta tulleet ja Liisakin sieltä kohta tulee. Vilho oli naureskellut silmänsä aivan punaisiksi Rainen kertomista jutuista. Ja kun Liisa tuli saunasta sai Raine Liisankin nauramaan aivan hysteerisesti. Liisan oli välillä huudettava Rainelle, että lopeta jo ja ole vähän aikaa hiljaa. Niin oli leppoisaa Liisan ja Vilhon luona luona. Liisa ei päästänyt Rainea enään ulos kävelemään vaan sijasi sohvalle hänelle pedin.

Niin oli tämäkin päivä tuonnut iloa ainakin kahteen taloon.

Jatkuu huomenna.

piki