.jpg)
Pistääkö eläkeikä ihmisen ajattelemaan toisten ihmisten tekemisiä.
Minä ainakin alan leikkimään toisten tekemisillä. Haluan saada siitä
tekemisestä jotain iloa irti ainoastaan itselleni.
Tänään lauantaina kävelin vaimoni kanssa kauppaan. Ihan vaan pientä piti hakea mutta tulihan sitä kuitenkin kassi täyteen. Tullessa kauppaan katselin ohikulkeissani erään talon pihaan. Mies otti autostaan kaksi isoa tyhjää kassia. Tietenkin mulla taas päässäni pyörähti ajatus.
Olisiko vaimo pyytänyt isännän hakemaan loput tavaransa pois. Onko siellä tullut ero. Toivottavasti ei, sitä en minä ainakaan toivo. Mutta onko kuitenkin mun ajatuksissani jotain perää. Tätä miestä en tietenkään tuntenut, en ainakaan niin hyvin, että olisin kasvot muistanut. Eli täysin vieras mies mutta päässäni vain pyörähti tälläinen ajatus.
Kaupan pihaan kun päästiin, huomasin lähellä ovea kaksi alkoholisoitunutta miestä. Ne olivat tämän paikkakunnan miehiä. Rahaa tässä jaettiin mies, miehelle. Olikohan tullut veikkauksesta jokin voitto. Mistään suuremmasta voitosta ei tietenkään ollut kysymys kun rahat olivat näitä kolikkojen pienempiä. Ehkä ei kuitenkaan kysymyksessä ollut veikkausvoitto. Olisiko kuitenkin ollut meneillään asia jossa katsotaan kuka kaljat hakee kaupasta. Selvempi mies piti löytää. Ei se kuitenkaa jolle toinen antoi rahaa ollut selvin. Jos hän vain luuli, että osaa puhumisellaan hoitaa kassan paremmin. Vaikka ohi kävellessäni kuulin tämän miehen puhuvan. Se ei tosiaankaan ollut enään kovinkaan selkeää.
Me olimme jo kaupassa ja villiinnyimme ostamaan kaksi keräkaalia. Vaimon siinä näitä pampuloita käytti puntarissa ja minä katselin sitä miestä jolle toinen mies uskoi rahansa. Tämä musta hiuksinen mies koitti sölkötellä kassalle, että mitä hän haluaa. Kaljaa hän ei kuitenkaan ollut hakenut. Kassaneiti pää kallellaan koitti saada selvää mitä oikein asiakas haluaa. Tämän miehen takana alkoi jono kasvaa ja kasvaa. Lopulta joutui tämä kassa soittamaan apua. Ja niinpä toiselle kassalla saapui poikakassa. Nuori nopea mies joka hoita kassajonot nopeaan pois kun tämä mies vielä soperteli kassaneidille. Lopulta kaiketi päästiin yhteisymmärrykseen kun tupakkiaski kelpasi tämän miehen tarpeisiin. Lypsämällä saatiin taas kauppa syntymään.
Meillä on joku kumman systeemi, että pitää ihmisille antaa jokin nimi jos emme tämän ihmisen oikeaa nimeä tiedä. Näin käy monesti kun muutat uuteen kotiin ja taloon. Silloihan ei voi kaikkia ihmisiä tietenkään tuntea. Aikaisemmassa talossa annoin eräälle miehelle nimeksi "Vaahtoturpa". Olin tässä talossa vasta päivän vanha kun lähdin koiraa pissittämään läheiseen metsään. Koira oli niin pieni, ettei se olisi antanut mulle minkään näköistä suojaa. Tämä vain sen tähden kun tästä kaupunginosasta olimme kuulleet aika väkivaltaisiakin juttuja. No mutta kun pääsin rapusta pihalle niin miksi mulle sattui juuri sellainen mies tulla vastaa jota olisin viimeksi odottanut. Mies villapuserossaa puheli aivan yksikseen. Mutta kun hän huomasi minut, suunnisti hän kulkunsa minua kohden. Puheesta en paljonkaan selvää saannut mutta jotain kuitenkin. Hän halusi mulle tarjota kulauksen pullostaan. Mielessäni pyörähti yrjö. Mies vain puhui ja puhui. Hänen molemmissa suupielissään kuplivat sylkipallot. Hänen pullostako pitäisi ryyppy ottaa, yrjön tunne pyörähti taas kurkussani. Ja tuollaista tippaako sä meinaat mulle antaa juotavaksi. Miksi mun pitäisi itseäni kiusaa tuollaisen lirun takia. Jos minua haluat pyytää juomaan, niin hommaa lisää viinaa. Vaahtoturvaksi hänet ristisin tuon tapauksen johdosta. Koira pelkäsi tuon miehen kenkien rapinaa kun talvisia hiekkoja oli vielä piha-asfaltilla. Eivät nousseet hänen kenkänsä tarpeeksi ylös jolloi kuului kovan hiekoitussepelin rahina asfaltilla. Koira pelkäsi Vaahtoturvan horjuen liikkumista, että päästeli pieniä pissan tippoja jo kadulle. Jatin miehen lopulta siihen pihalle horjumaan ja lähdin kohti uusia haasteita metsään.
Nykyiseen asuntoon kun muutimme oli melkein kaikki ihmiset vieraita. Muutaman päivän kun olimme asuneet saimme jo erään nuoren miehen nimeksi "vihainenmies". Ei hän tiettävästi vihainen ollut mutta vaimo oli nimen antanut kun totinen ilme oli hänen kasvoillaa.
Kahta miestä tuli aina seurattua. Toinen oli pitkä ja toinen oli lyhyt. Joka päivä he lähtivät autolla ajelemaan ja vaimot olivat mukana. Lopulta saimme tietoon, että he ovat erään uskonlahkon miehiä. Saarnareissuilla he tietenkin kävivät yhdessä. Heidän nimekseen tuli "Isopappi ja pikkupappi", koska emme vieläkään heitä nimeltä tunne. Mutta meille tämä tyyli on varsin luontevaa. Tietenkään emme heitä tahdo mitenkään loukata. Nyt olen heidän kanssaa jo monesti puhunut ulkona. Uskontoa he eivät ole mulle tyrkyttäneet.
Mikähän veto mulla on kännisiin ihmisiin. Edellisessä asunnossa olin lämpöisellä ilmalla paljon istumassa ulkona grillikatoksessa. Kovin kauaa ei siinä tarvinnut istua kun asunnoista hinasivat känniset ukot mun kanssani ulos istumaan. Ei siinä tietenkään mitään, ehkä vaan osaan heidän kanssaa jutella, vaikka olen itse selvinpäin. Eräästä poikamiehestä on vielä jäännyt kertomatta eräs asia. Kännissä hänen äänensä muuttui niin möreäksi, että puheesta ei tahtonut saada selvää. Mutta kaikkein huvittavinta oli hänen kävelynsä. Selvänä ollessa hän käveli aivan luonnollisesti. Mutta kännissä sitten kävelyyn syntyikin aivan omia vivahduksia. Pienemmässä kännissä jalat hiukan levisi mutta kädet pysyivät vielä roikkumassa suoraan sivulla. Mutta kun känni vahveni, alkoivat jalat levimään vielä entistä enemmän A- asentoon. Ja kädet alkoivat nousemaan ylöspäin vaakatasoon. Oliko käsien nosto vaakatasoon merkki siitä, että nyt kädet toimivat tasapainon pitäjinä paremmin. Siitä tiesi tarkkaan missä kännin eri asteissa tämä kaveri kulloinkin oli.
Ehkä minä olen vaan niin kännisen näköinen, että känniset kokoontuvat minun luo istumaan. Enpä ole tuotakaan asiaa niin harkinnut. Tämä grillikatoksessa istuminen ei tietenkään ole ollut ainut kerta.
Näin sitä tulee eri ihmisten asioita lokeroitua. Ehkä se jotenkin auttaa pitämään mielen virkeänä paremmin. Tietenkin näitä asioita ei saa kylillä levitellä, voi tulla hankaluuksia muuten asua rauhallisesti.
Katso vielä pikivaantaa.suntuubi.com
piki
Tänään lauantaina kävelin vaimoni kanssa kauppaan. Ihan vaan pientä piti hakea mutta tulihan sitä kuitenkin kassi täyteen. Tullessa kauppaan katselin ohikulkeissani erään talon pihaan. Mies otti autostaan kaksi isoa tyhjää kassia. Tietenkin mulla taas päässäni pyörähti ajatus.
Olisiko vaimo pyytänyt isännän hakemaan loput tavaransa pois. Onko siellä tullut ero. Toivottavasti ei, sitä en minä ainakaan toivo. Mutta onko kuitenkin mun ajatuksissani jotain perää. Tätä miestä en tietenkään tuntenut, en ainakaan niin hyvin, että olisin kasvot muistanut. Eli täysin vieras mies mutta päässäni vain pyörähti tälläinen ajatus.
Kaupan pihaan kun päästiin, huomasin lähellä ovea kaksi alkoholisoitunutta miestä. Ne olivat tämän paikkakunnan miehiä. Rahaa tässä jaettiin mies, miehelle. Olikohan tullut veikkauksesta jokin voitto. Mistään suuremmasta voitosta ei tietenkään ollut kysymys kun rahat olivat näitä kolikkojen pienempiä. Ehkä ei kuitenkaan kysymyksessä ollut veikkausvoitto. Olisiko kuitenkin ollut meneillään asia jossa katsotaan kuka kaljat hakee kaupasta. Selvempi mies piti löytää. Ei se kuitenkaa jolle toinen antoi rahaa ollut selvin. Jos hän vain luuli, että osaa puhumisellaan hoitaa kassan paremmin. Vaikka ohi kävellessäni kuulin tämän miehen puhuvan. Se ei tosiaankaan ollut enään kovinkaan selkeää.
Me olimme jo kaupassa ja villiinnyimme ostamaan kaksi keräkaalia. Vaimon siinä näitä pampuloita käytti puntarissa ja minä katselin sitä miestä jolle toinen mies uskoi rahansa. Tämä musta hiuksinen mies koitti sölkötellä kassalle, että mitä hän haluaa. Kaljaa hän ei kuitenkaan ollut hakenut. Kassaneiti pää kallellaan koitti saada selvää mitä oikein asiakas haluaa. Tämän miehen takana alkoi jono kasvaa ja kasvaa. Lopulta joutui tämä kassa soittamaan apua. Ja niinpä toiselle kassalla saapui poikakassa. Nuori nopea mies joka hoita kassajonot nopeaan pois kun tämä mies vielä soperteli kassaneidille. Lopulta kaiketi päästiin yhteisymmärrykseen kun tupakkiaski kelpasi tämän miehen tarpeisiin. Lypsämällä saatiin taas kauppa syntymään.
Meillä on joku kumman systeemi, että pitää ihmisille antaa jokin nimi jos emme tämän ihmisen oikeaa nimeä tiedä. Näin käy monesti kun muutat uuteen kotiin ja taloon. Silloihan ei voi kaikkia ihmisiä tietenkään tuntea. Aikaisemmassa talossa annoin eräälle miehelle nimeksi "Vaahtoturpa". Olin tässä talossa vasta päivän vanha kun lähdin koiraa pissittämään läheiseen metsään. Koira oli niin pieni, ettei se olisi antanut mulle minkään näköistä suojaa. Tämä vain sen tähden kun tästä kaupunginosasta olimme kuulleet aika väkivaltaisiakin juttuja. No mutta kun pääsin rapusta pihalle niin miksi mulle sattui juuri sellainen mies tulla vastaa jota olisin viimeksi odottanut. Mies villapuserossaa puheli aivan yksikseen. Mutta kun hän huomasi minut, suunnisti hän kulkunsa minua kohden. Puheesta en paljonkaan selvää saannut mutta jotain kuitenkin. Hän halusi mulle tarjota kulauksen pullostaan. Mielessäni pyörähti yrjö. Mies vain puhui ja puhui. Hänen molemmissa suupielissään kuplivat sylkipallot. Hänen pullostako pitäisi ryyppy ottaa, yrjön tunne pyörähti taas kurkussani. Ja tuollaista tippaako sä meinaat mulle antaa juotavaksi. Miksi mun pitäisi itseäni kiusaa tuollaisen lirun takia. Jos minua haluat pyytää juomaan, niin hommaa lisää viinaa. Vaahtoturvaksi hänet ristisin tuon tapauksen johdosta. Koira pelkäsi tuon miehen kenkien rapinaa kun talvisia hiekkoja oli vielä piha-asfaltilla. Eivät nousseet hänen kenkänsä tarpeeksi ylös jolloi kuului kovan hiekoitussepelin rahina asfaltilla. Koira pelkäsi Vaahtoturvan horjuen liikkumista, että päästeli pieniä pissan tippoja jo kadulle. Jatin miehen lopulta siihen pihalle horjumaan ja lähdin kohti uusia haasteita metsään.
Nykyiseen asuntoon kun muutimme oli melkein kaikki ihmiset vieraita. Muutaman päivän kun olimme asuneet saimme jo erään nuoren miehen nimeksi "vihainenmies". Ei hän tiettävästi vihainen ollut mutta vaimo oli nimen antanut kun totinen ilme oli hänen kasvoillaa.
Kahta miestä tuli aina seurattua. Toinen oli pitkä ja toinen oli lyhyt. Joka päivä he lähtivät autolla ajelemaan ja vaimot olivat mukana. Lopulta saimme tietoon, että he ovat erään uskonlahkon miehiä. Saarnareissuilla he tietenkin kävivät yhdessä. Heidän nimekseen tuli "Isopappi ja pikkupappi", koska emme vieläkään heitä nimeltä tunne. Mutta meille tämä tyyli on varsin luontevaa. Tietenkään emme heitä tahdo mitenkään loukata. Nyt olen heidän kanssaa jo monesti puhunut ulkona. Uskontoa he eivät ole mulle tyrkyttäneet.
Mikähän veto mulla on kännisiin ihmisiin. Edellisessä asunnossa olin lämpöisellä ilmalla paljon istumassa ulkona grillikatoksessa. Kovin kauaa ei siinä tarvinnut istua kun asunnoista hinasivat känniset ukot mun kanssani ulos istumaan. Ei siinä tietenkään mitään, ehkä vaan osaan heidän kanssaa jutella, vaikka olen itse selvinpäin. Eräästä poikamiehestä on vielä jäännyt kertomatta eräs asia. Kännissä hänen äänensä muuttui niin möreäksi, että puheesta ei tahtonut saada selvää. Mutta kaikkein huvittavinta oli hänen kävelynsä. Selvänä ollessa hän käveli aivan luonnollisesti. Mutta kännissä sitten kävelyyn syntyikin aivan omia vivahduksia. Pienemmässä kännissä jalat hiukan levisi mutta kädet pysyivät vielä roikkumassa suoraan sivulla. Mutta kun känni vahveni, alkoivat jalat levimään vielä entistä enemmän A- asentoon. Ja kädet alkoivat nousemaan ylöspäin vaakatasoon. Oliko käsien nosto vaakatasoon merkki siitä, että nyt kädet toimivat tasapainon pitäjinä paremmin. Siitä tiesi tarkkaan missä kännin eri asteissa tämä kaveri kulloinkin oli.
Ehkä minä olen vaan niin kännisen näköinen, että känniset kokoontuvat minun luo istumaan. Enpä ole tuotakaan asiaa niin harkinnut. Tämä grillikatoksessa istuminen ei tietenkään ole ollut ainut kerta.
Näin sitä tulee eri ihmisten asioita lokeroitua. Ehkä se jotenkin auttaa pitämään mielen virkeänä paremmin. Tietenkin näitä asioita ei saa kylillä levitellä, voi tulla hankaluuksia muuten asua rauhallisesti.
Katso vielä pikivaantaa.suntuubi.com
piki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti