Helmisen Riku ja Aulin häämatka

Ennen kun aloitan tämän seuraavan jutun kertomuksen, josta en vielä tiedä mistä oikein kirjoittaisin. Niin jutussa on valokuvia. On jääkaappi magneetteja ja kaiken näköisiä roikkuvia tonttuja sekä sekä servettitelineitä joissa molemmin puolin on eri kuva. Niitä minä täällä rakentelen kun aikaa vain on. Jos jollain sattuisi kiinnostus heräämään, niin ottakaa rohkeasti minuun yhteyttä.
Sähköposti osoitteeni on; keijo.valske@gmail.com.

Tosiaan en tiedä mistä kirjoittaisin. Jos joku muistaa vielä sellaisen henkilön kuin Keijo Voudinmäki. Hän piti aikoinaan televisiossa nuorten ohjelmaa. Olin hänen kurssillaan kerran. Joku kurssilainen kyseli, että kun ei tule mieleen mistä hän kirjoittaisi. Voudinmäki kertoi, että pitäisi pystyä kirjoittamaan vaikka halkomotista 2-3 liuskaa. Silloin uskon, että kaverin päässä virtaa jotain.
Itse kauan jälkeenpäin kokeilin, pystynkö kirjoittamaan niin pitkää kertomusta halkomotista. Onnistuihan se kuitenkin, ja ei mennyt kuin vähän yli kaksi tuntia. Kymppi tuli, tai ei olisi aivan kymppiä tullut. Opettaja oli löytänyt tietenkin mun kirjoituksesta virheitä, mutta oli kuulemma virheet antanut olla huomioimatta kun halkomotti kirjoitus oli niin tarkkaan rakenneltu.

Nyt välähti ainakin nimi esiin vaikka en jutusta vielä tiedäkkään mitään

Jääkaappi magneetteja

Helmisen Riku ja hänen kaunis tyttöystävänsä Auli Ylinen olivat sopineen hääpäivänsä. Heillä oli rakkauden tunnen nyt kaikkein suurin asia koko mailmassa. Kaikki muut asiat olivat jonniin joutavia asioita. Nyt oli vain heidän rakkautensa se suurin asia.

Riku oli joskus kuullut, että ota nuori nainen itsellesi, pystyisit hänet kouluttamaan itsellesi sopivaksi. Ja näin oli Riku tehnytkin. Vaimokokelas oli yhdeksän vuotta nuorempi Rikua. Vielä ei ollut koulutukset menoillaan vaan piti ensin päästä naimisiin. Silloin koulutukset tulevat vähän niin kuin luonnostaan. Eikä liittoa kovin herkästi aleta purkaamaan.

Häät oli pidetty ja elämä hymyili nuorelle parille. Molemmat kävivät tietenkin töissä. Riku oli timpuri ja Auli oli paikallisessa sekatavarakaupassa myyjänä. Mutta häiden jälkeen kuitenkin pidettiin viikon loma. Kotimaassa vain kierrellään ja he yrittivät päästä Lappiin asti jos vain auto kestää. Heidän vanha Corolla oli kyllä pidetty hyvässä kunnossa vaikka tuon ikäisessä menopelissä tietenkin aina vikaakin on.

Nyt oli körötelty Itä-Suomesta jo Rovaniemen korkeudelle. Tarkoitus olisi päästellä Lappiin asti ja siellä vasta mentäisiin nukkumaan hotelliin.

Mutta koitti se päivä kun vanha Corolla kurvasi hotellin pihaan myöhään illalla. Laukut mukaan ja ilmoittautumaan hotelliin. Molemmat tunsivat itsessään pienen sädekehän leijuvan päiden päälle. Respassa toivoteltiin onnea hääpäivän johdosta. Riku oli onnessaan senkin kertonut kun varasi hotellia. Sädekehä tuntui vain suurentuvan heidän päänsä päällä.
Mutta lopulta oli saatu nimet paperille ja nuoripari suuntasi itsensä hissiin. Oma huone löytyi melkein heti hissin vierestä. Pariskunta avasi oven ja Riku kaappasi Aulin syliinsä kantaen hänet hotellihuoneeseen. Huone oli iso ja Camppanja pullo kahden lasin kanssa odotteli sohvapöydällä. Myös pullon vieressä oli korkea kortti ja siinä luki. "Parhaimmat onnittelut. Hotelli haluaa tarjota nuorelle parille oman osansa hääpäivän johdosta. Nauttikaa meidän palveluista". Riku irroitti korkin ja lorautti molempiin laseihin juotavaa. Sitten kilisteltiin, ja kilisteltiin samalla koko pullo tyhjäksi. Aulin posket alkoivat punottamaan, se oli ensimmäinen alkoholin tuppaus hänellä. Koskaan hän ei ollut mitään maitoa väkevempää juonnut. Riku vielä ehdotteli, että kun kylpyhuoneessa on iso amme niin mentäiskös sinne yhdessä hiukan peseytymään. Auli kainosteli mutta alkoi hänkin lopulta kiinnostumaan ajatuksesta.

Laskettiin ammeeseen vettä ja riisuttiin vaatteet pois. Auli oli vielä niin kaino, että hän kietoi pyyhkeen ympärille ja tuli itsensä verhoutuneena ammaaseen. Rikun piti laittaa silmät kiinni kun hän laskeutui ilman pyyhettä ammeen pohjalle. Ja sitten olikin pariskunnalla hauskaa. Yhteisesti alastomana ammeessa, se tuntui jotenkin aivan uudelta asialta. Riku jo kyselikin, että laitetaanko meidänkin kämppään amme. Kaino nyökytys tuli tytöltä, joka jatkoi vielä. "Keritäänkö me enään yhdessä ammeessa leikkimään, kohta tulee varmaan lapsi ja ennenkuin meillä oma asunto on valmis". "Ei siinä lapset silloin ole tiellä kun me ammeeseen menemme, lapset nukkuvat silloin".

Roikkuvia koristeita

Pesut oli suoritettu ja vaatteet oli laitettu päälle. Rikua kuitenkin hiukan nälätti. Hotellista ei varmasti saa enään mitään mutta jos joku nakkari olisi lähistöllä jota päätettiin mennä kyselemään. Nakkari olikin aivan vieressä jonne piti lähteä tekemään tilaus. Ruoka käärittiin paksusti paperiin ja mentiin syömään se huoneeseen.
Kun ruoka oli syöty alkoi kumpaakin väsyttämään. Riku koitti vielä peiton alla lähestyä tyttöään. Kädellään hän hyväili tytön käsivartta ja kylkeä, mutta Auli vetäytyi pois. Nukutaan nyt yö ja katsotaan aamulla.

Auli heräsi jo viideltä. Hän heitti yöpuvun pois ja meni uudelleen peiton alle. Sitten hän alkoi herättelemään Rikua. Riku oli aivan unenpöppörässä eikä tahtonut tajuta oikein mitään. Lopulta Auli otti Rikun kädestä kiinni ja veti käden oman peittonsa alle. Hän laittoin Rikun käden hänen paljaan vatsansa päälle ja hymyili viehkeästi Rikulle. Lopulta Riku tajusi mitä Auli oli sanonut illalla.
Hitaasti kumpikin lähestyi toisiaan hyväillen samalla toistensa ihoa. Ensimmäinen yhteinen lähestyminen tapahtui oikeassa vuoteessa. Mutta tuon taivaallisen kokemuksen jälkeen olikin kiireesti käytävä suihkussa ja lähdettävä aamupalalle

Roikkuvia koristeita

Aamupalan jälkeen katseltiin hotellin ilmoitustaulua. Siellä oli maininta käymisestä Lapin noidan luona. Lähtö olisi aamulla patikoiden tunturin toiselle puolelle. Jotenkin asia tuntui peloittavalta mutta kiinnostavalta myöskin. Ulkoiluvarusteen piti käydä laittamassa päälle ja nopeasti tulla alas hotellin eteen.

Ohjattu patikointi alkoi jo kahdeksalta ja kesti noin tunnin verran. Matkalla oli kodassa makkaranpaistoa ja jotain juotavaakin. Ja niin matka alkoi kohti Lapin noidan kämppää. Matkaa tehtiin verkalleen kun mukana oli vanhempaakin väkeä. Ja oli mukana ulkolainen pariskuntakin.
Lopulta saavuttiin kauniin kodan luokse. Opas sytytteli tulet grilliin ja kertoili matkailijoille tarinoita. Tarinat olivat jännittäviä ja joskus Aulia oikein peloittikin. Niin luontevasti hän osasi jutut kertoa.

Ja kun eväät oli syöty lähdettiin jatkamaan matkaa. Matkalla opas kertoi ja näytti tunturin kupeesta nousevan savun olevan Lapin noidan kämpästä. Jotenkin alkoin matkaan tulemaan jännitystä, mikä siellä heitä oikein odottaa.
Pihaan saavuttua pyysi opas jättämään kaikki kantamukset kuin reput ja kassit tähän ulos. Kun näin oli tehty aukaisi opas koputuksen jälkeen oven. Pimeä kämppä odotti kävelijöitä. Ei tahtonut nähdä mihinkä jalkansa oikein laittaa. Sitten alkoi kämpän nurkassa joku liikkumaan. Auli säpsähti ja tarttui Rikun käsivarresta kiinni. Lapin noita oli pieni äijän käppänä. Likaisen näköinen ja resuiset vaatteen hänellä myöskin oli. Noita käveli jokaisen ihmisen luo ja heidän kohdalla hän puhui jotain, ilmeisesti hänen omaa kieltään. Jostain Lapinvalasta hän kaiketi puhui. Aulia peloitti niin kuin muitakin naisia jotka välillä kirkaisivat.

Roikkuvia koristeita

Nuotion loimussa näkyi jokin suuri pata. Noita käveli padan luo ja otti padasta mustaan mukiin jotain nestettä. Hän hämmensi mukia jollain tikulla ja loi kaiketi jotain loitsua yhteisesti meille kaikille. Sitten hän tuli jokaisen luo ja antoi mukin vierailijan käteen. Siitä samasta mukista piti jokaisen ottaan pieni kulaus. Hyi helvetti kuului niiden suusta jotka olivat jo kulauksen ottaneet. Viimein muki tuotiin Rikun eteen ja noita puhui jotain tuimalla ilmeellä. Samalla hänen kätensä hosuivat jokaiseen suuntaan. Ja Riku otti kulauksen, hänkin puisteli päätään mutta ei puhunut mitään. Sitten muki työnnettiin Aulin käteen. Auli päätti, että hän ei ota kulausta. Hän nosti mukin huulilleen ja samalla noita nosti mukia pohjasta jolloin Auli hätkähti ja nielaisi suuren kulauksen. Häntä alkoi yskittämään ja hän aukaisi oven ja juoksi ulos yskimään. Riku tuli myöskin perässä ja kaikki muutkin vetämään raitista ilmaa keuhkoihin.
Opas kertoi, että jokaisen uuden tulijan pitää käydä suorittamassa vala kun tulee Lappiin. Tämä nyt oli sellainen tapahtuma.

Servetti teline

Matkaan lähdettiin hotellille päin. Loppumatkalla nautittiin grillipaikalla vielä juomaa. Jokainen kertoili vielä jännityksestä ja kauhunkin hetkistä noidan luona. Jännittävä paikka se oli ainakin naisille. Matkaa jatkettiin hotellille. Siellä odotti jo lounas nyt saavat noidan maut lähteä suusta.

Ensimmäinen päivä kääntyi iltaan ja nuoripari meni ravintolan puolelle jatkamaan juhlintaa. Elävä musiikki sai heidät tanssimaan aina juomien välissä. Hauskaa heillä oli ja Aulin piti ottaa miehestään tukea  kun he palasivat huoneeseen. Kaikkihan sen tietävät mitä oli seuraavaksi luvassa. Auli puristi Rikua kovaa kun vielä Lapin noidan kasvot pyörivät hänen silmiensä edessä.
Rikun jo nukahtaessa kaivautui Auli Rikun peiton alle niin lähelle kuin vain saattoi mennä. Nyt tuntui hänestäkin turvalliselta ja niin hän nukahti miehensä kainaloon.

Servetti teline

Aamulla pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan Itä-Suomea kohden. Matka oli kaikin puolin onnistunut.
Mutta kotiin päästyä odotti kirje pöydällä. Omistaja haluaa rivari kaksion omaan käyttöönsä. Vasta onneksi syksyllä mutta nyt ei enään kerkiä alkaa rakentamaan omaa asuntoa. Ehkä meidän on ostettava valmis omakoti. Aivan tässä lähellä ei ollut myytäviä asuntoja. Päätettiin käydä kirkonkylän asuntomyynnissä katsomassa.

Servetti teline

Seuraavana päivänä molemmat suuntasivat asuntomyyjän luokse. Ja sieltä löytyikin sopivan kokoinen omakotitalo. Sitten se rahoitus, miten sen me oikein järjestämme. He lähtivät käymään pankissa yhdessä.
Pankki pyyteli erilaisia papereita tuloista ja menoista ja lainaa he lupasivat antaa. Mutta omaakin rahaa tietenkin pitäisi löytyä. Nuorella parilla ei niin paljoa löytynyt vaikka olisi yhteen laskettu. Se piti käydä sitten molempien vanhempien luona kysymässä pientä lainaa.

Kaikki laina asiat saatiin kuntoon ja päästiin maksamaan asuntoa. Ensin tietenkin tehdään pientä remonttia ja ostetaan amme pesuhuoneeseen.

Servetti teline

Riku ja Auli odottelivat uuden asunnon pihalla kylpyammeen tuloa. Riskejä miehiä oli kaikkiaan neljä odottamassa kantamista, että saadaan amme kylpyhuoneeseen. Sieltä se amme olikin tulossa kuorma-auton lavalla. Auli otti Rikun kädestä kiinni salaa ja hymyili hänelle. Auto nosti ammeen pihalle ja miehet sen puuskuttaen kantoivat sisälle. Siinä oli nyt meidän amme, nyt pitää saada vain putkimies liittämään siihen veden.

Niin kului aika Aulin, Rikun ja pienen tyttövauvan kanssa. Riku oli unohtanut koko koulutuksen. Se oli toisaalta harmi, sillä liiton vanhetessa toisaalta kyllä naiset komennon ottavat.

piki

Romppasen Saukki

Elämme marraskuun alkua. On sellainen aika kun ei ole oikeen mikään aika. Joulukin tuntuu olevan vielä pitkällä vaikka onkin aika lähellä. Isännät kääntelevät itseään suuren keittiön puisella sohvalla. He nukkuvat pois univelkojaan joita on koko kesän aikana kasautunut heidän kehoonsa. Mutta vaimot vaan jaksavat paiskia hommia. Perhe on ruokittava, lapset ja pitäähän se isäntäkin tönäistä pystyyn että jaksaa syönnin jälkeen taas nukkua. Niin kuluu aika maalaisperheissä.

Mutta sitten ne ihmiset jotka käyvät töissä esimerkiksi tehtaissa. Pimeys on tuonnut villiä touhua heidän työmatkoilleen. Pimeillä pyörillä pitään vaan syrvoa töihin ja takaisin. Ja niin niitä haavereita sitten tapahtui useasti. Kun katuvaloja ei ollut oli pimeällä pyörällä vain tuurilla ajettava. Eihän sitä voinut tietää kun pimeä pyörä tuli vastaan, että kummalta puolelta se vastaan tuleva oikein ohittaa. Ja kun pimeillä metsäteillä kaksi tälläistä pimeää pyörää kohtasivat kuului ensin kilahdus ja sitten molemmat laskivat ärräpäitä kovinkin ponnekkaasti. Ei siinä voinut tietää tuliko minkälaisia haavereita niiden pimeiden pyörien kuskeille. Kun pimeä oli ei nähnyt edes kaverin naamasta kuin punainen se oli.
Miksi sä päälle ajoit ja ärräpäitä siihen väliin. Yleensä se oli oikeassa kuka sattui ponnekkaammin pitämään meteliä. Hiljainen mies vain tyytyi kohtaloonsa, miksi hän oli taas näin ajellut.

Romppaisen Saukki oli oikein kuulu siitä kuinka kovaa hän jaksoi huutaa kun joutui pyöräkolariin. Tiettävästi hän oli aina oikeassa sen metelin takia. Mutta oli tämä Saukki aika vaarallinen päivälläkin ajellessaan. Päivällä yleensä kaikki jotka Saukin tunsivat ja näkivät hänen ajavan tiellä, pysähtyivät ja menivät ojan yli metsän puolelle. Silloin oli tälle koko tien käyttäjälle tilaa liikkua. Ei kukaan tahtonut tehdä itselleen vahinkoa. Ja kun vielä Saukki oli ollut nuoruudessaan kova mies nyrkkeilemään, oikein seurassakin oli ollut. Mutta tämä harrastus oli loppunut kun sattui eräs vastustaja hänet voittamaan. Tämä vastustaja olikin pehmittänyt Saukin oikein kunnolla.

Saukki lopetti nyrkkeilemisen siihen paikkaan. Vanhempana koitti vielä kännipäissään tapellakkin mutta osumatarkkuus oli jo mieheltä hävinnyt. Vaimokin jätti nuoren Saukin kun ei jaksanut hänen komentelujaan kuunnella.

Ei Romppaisen Sauli missään töissä enään ollut. Mutta tinkimätön halu oli polkupyörällään ajella oli keli mikä hyvänsä. Kuntakin antoi hänelle avustusta, että hän sai syötävää kaupasta ja kettingit pidettyä rasvassa. Mutta pyöräillä mies halusi ajella oli mikä aika päivästä tai yöstä meneillään. Ja kyläläiset häntä pelkäsi oli hän sitten pyörän selässä tai niin lähellä, että kasvot näkyivät. Noihin kasvoihin oli elämän varrella tullut jälkiä. Siitä viimeisestä nyrkkeilyottelusta oli nenän selkä katkennut ja siksi nenä sojotti lähempänä toista poskea. Ja ne kolarit mitä Saukille usen sattui repivät ja raastoivat hänen kasvojaan. Pienet lapset pelkäsivät jos Saukki oli liian lähellä. Jos muuta turvaa ei lapsille löytynyt, niin he nopeasti sujahtivat äitiensä hameen sisäpuolelle piiloon tuota kylän kauhua.

Lääkärissä ei hän käynyt koskaan. Niin monesti koitti terveyssisar saada häntä tutkimuksiin mutta ei Saukki sinne hoitajan luokse mennyt. Sisar tuli välillä pyörällään hänen kotiinsakin mutta Saukki karkasi heti karkuun. Oli kuulemma huutanut hoitajalle, "Sinä et mun housuja pois ota". Kukaan ei tiennyt moiseen syytä, mistä se johtui. Sen kaikki tiesivät, että vettä hän pelkäsi yhtä paljon kun housujen pois ottamista. Ehkä siksi siellä housujen sisällä voisi ollakkin jokin yllätys.

Terveydenhoitaja jäi eläkkeelle ja hänen tilalleen tuli rempseä nelikymppinen nainen. Tuntui olevan luonteeltaan aika kiukkuista sorttia. Jos kaikki ei mennyt niinkuin hän tahtoi, osasi hän myöskin korottaa ääntään. Viikko siitä kun hän oli tullut kylälle hoitajaksi, hän jo pyöräili Saukin kotiin. Uteliaita oli tullut lähistölle seuraamaan, miten tässä ajojahdissa oikein käy. Pääsihän Saukki tietenkin karkuun mutta hoitaja ei jättänyt asiaa tähän. Hän hyppäsi myöskin pyöränsä selkään ja rankka ajo-jahti oli alkanut.

Saukki näytti tietä ja suuntaa ja hoitaja yritti pysytellä kaikkien koukeroiden jälkeen perässä. Joskus pyörät kolahtivat vastakkain, ja silloin tietenkin kaaduttiin. Ja niin alkoi paini tiellä. Joskus Saukki pääsi karkuun mutta hoitaja juoksi hänet kiinni. Ja taas painittiin ojassa ja siirryttiin pellonkin puolelle. Saukki oli kyllä alakynnessä mutta jollain ilveellä hän aina kuitenkin pääsi karkuun. Päivän päätteeksi Saukki pääsi kotiinsa ja ryömi aitan alle. Sinne ei hoitaja tullut kun hän pelkäsi karskista olemuksestan huolimatta hiiriä.

Takaa-ajo jäi tältä päivältä siihen. Varmasti Saukkikin ymmärsi saavansa kunnollisen vastuksen. Hoitaja taas ei jättänyt asiaa siihen vaan suunnitteli seuraavan päivän takaa-ajoa. Nyt hän oli saanut lääkärinkin mukaan jolla olisi rauhoittava piikki valmiina kun Saukki saadaan edes hetkeksi paikoilleen.

Aamulla kokoontui hoitaja pyöränsä kanssa. Lääkäri autonsa kanssa ja muutama raavasmies polkupyöriensä kanssa ottamaan Saukkia kiinni.
Kello oli vasta seitsemän ja Saukki oli vielä kotona. Hiljaa liikkuivat hoitaja ja muutama raavas mies Saukin pihalle väijyksiin. Tohtori jäi autonsa kanssa tienhaaraan odottamaan käskyä, koska hän tulisi paikalle pullean piikkinsä kanssä. Ehkä rauhoittava piikki nujertaisi Saukin, että voisivat tutkia miestä oikein perinpohjin. Koska lääkärissä käynttiä oli Saukkia aina kammoksunut.

Hiljaista oli vielä puoli tuntia. Mutta puolikahdeksan ovi avautui ja Saukki tuli pihalle päästelemään eturauhasensa tyhjäksi. Ei hoitaja arvannut vielä hyökätä Saukin kimppuun vaan antoi pojan tehdä vielä viimeisen vetonsa. Mutta kun housut olivat etupuolelta laitettu kiinni hiipi hoitaja Saukin niskaan ja saman tempun tekivät miehet. Saukki makasi vatsallaan maassa ja jokainen omalla painollaan painoivat Saukin jäseniä maahan. Yksi miehistä lähti kertomaan lääkärille, että nyt sitä piikkiä ja nopeasti.
Tohtori kurvasi autonsa pihaan ja juoksi kiinniotetun miehen luo. Hän koitti avata miehen housuja, että saisi neulan työnnettyä suoraan ihoon. Mutta siitähän Saukki saikin taas mahtavat voimat. Miehillä ja hoitajilla oli täysi työ pitää miestä paikoillaan. Hoitaja huusi lääkärille, "Pistä perkele läpi housujen". Ja niin lääkäri pistikin. Kohta alkoi miehen rimpuilut lakkaamaan ja hän vaipui rauhalliseen oloon.

Yksi miehistä lähti hakemaan hevosta ja kärryjä kun olisi ollut paha saada vetelää Saukkia lääkärin pieneen Fiat 600:een. Niin oli Saukki lopulta saatu kiinni ja mies nostettiin hevosen kärryille. Niin alkoi Saukin matka kohti kylän lääkärin toimenpiteitä.

Hevonen kärryjensä kanssa, jossa rötkötti Romppasen Saukki täysin tiedottomassa tilassa, saapuivat tohtorin pieneen lääkäritaloon. Ensin käytiin laittamassa rautasänky pieneen suihkuun joka vuorattiin muovilla, ettein ohut patja turhaan kastuisi. Siihen kannettiin Saukki ja riisuttiin hänet täysin alastomaksi. Haju voimistui mitä enemmän vaatteita saatiin pois päältä. Lopulta oli vuorossa enään pitkät kalsarit. Lääkäri ja hoitaja katsoivat toisiaan. Kumpa ottaa kunnian vetäistä kalsarit pois Saukin jaloista. Hoitajahan sen työn otti vastaan miehekkäin ottein. Kyllä housut hyvin lähtivät mutta sitä piintynyttä likaa oli paksusti haarustan seurulla. Hoitajan silmät tarttuivat Saukin miehisyyteen joka oli kyllä jättänyt kasvunsa jo ennen kouluun menoa. Niin oli pieni alku siinä töröttämässä, että oikein hellyyden kyynel pyysi lupaa tulla silmäluomeen  välkkymään.

Mutta alkoi olla jo kiire pestä mies ennenkuin hän herää rauhoittavan piikin vaikutuksesta. Lääkäri päästeli letkulla vettä miehen päälle ja hoitaja pesi. Vaan normaalit saippuat eivät tuntuneen kyllä lioittavan piintynyttä likaa pois. Piti keksiä kovempia aineita. Ensin kurkistettiin siivouskomeroon, josko sieltä löytyisi apua pinttyneen lian lähtöön. Vahanpoistoainetta hangattiin seuraavaksi Saulin iholle. Nyt tuntui lähtevän likainen vesi valumaan suihkun lattialle.

Puoli päivää kului tämän miehen pesussa mutta nyt se oli tehty. Kuivaukset ja jotain kaapua miehen päälle. Sitten sänky vedettiin lääkärin huoneeseen. Saukki sidottiin varmuudeksi raajoista kiinni, ettei mies karkaa tutkimusten aikana. Verikokeita tehtiin ja paikkailtiin naaman kolhuja joita polkypyörällä kaatuminen oli saannut aikaan. Nenälle ei kyllä voitu tehdä oikein mitään. Nyrkkeilyottelussa katkennut nenäluu ei ollut asettunut kohdalle. Nenä oli nyt kuin lippu salossa. Tuuli sai sen heilumaan puolelta toiselle. Tähän nenän paikalleen laittamiseen olisi tarvittu isomman sairaalan toimenpiteitä. Eikä niin kauaa voi miestä pitää siteissä kun nenä kiinnittyisi paikoilleen.

Romppasen Saukissa alkoi näkyä herääminen merkkejä. Hän räpsytti silmiään ja nyki käsiään ja jalkojaan irti siteistä. Myöskin alkoi suusta tulemaan taivaallisen kovaa meteliä. Tuntuisi kun hän olisi kuuro, ja siksi puhuu ja huutaa noin kovaa. Ja miten ovat silmät, näkeekö hän lainkaan. Lääkäri yritti tehdä pienen kokeen mutta silloin olisi avattava yksi käsi siteistä. Paikalle pyydettiin hevosta kuljettava mies vahtimaan ettei Saukki vain karkaa kun side aukaistiin. Lääkäri pyysi normaalilla äänellä miehen ottamaan mehua lasista. Ei tapahtunut mitään. Sitten lääkäri huusi oikein kovaa niin johan säpsähti mies ja kyseli missä se lasi on. "Herranjumala sentään" sanoi lääkäri. Tämä mieshän on asunut kuin suljetussa tilassa. Kokeita piti ottaa vielä ainakin silmien osalta. Sänky käännettiin niin, että kirjaintaulu näkyi kohden Saukkia. Lääkäri huusi kertomalla mitä nyt oikein tehdään. Saukki totteli heti lääkärin komentoa. Hevosen ohjaaja peitti kädellään ensin toisen silmän ja lääkäri kysyi, "Mihin päin een sakarat ovat". Se meni oikein se suurin E:kirjain. Seuraavaksi hiukan pienempi kirjain. Ei löytynyt E: kirjaimen sakaroille oikeaa suuntaa edes arvaamalla. Sama tehtiin toiselle silmälle ja sielläkin vain suurin E: kirjaimen sakaroiden suunta selvisi.

Otettiin toinenkin käsi irti siteistä. Saukki oli aivan rauhallisesti vuoteessa ja kuunteli lääkärin komentoja. Peitettiin toinen korva ja lääkäri huusi nimen "Saukki". pieni nytkähdys miehessä tapahtui mutta ei kuitenkaan tiennyt mitä lääkäri huusi. Lääkäri väänsi volumia suuremmalle ja nyt Saukki huusi takaisin "Saukki". Sama juttu toiselle korvalle, ja sielläkin sama juttu. Saukki on kuuro ja melkein sokea. Siteet aukaistiin Saukin jaloista ja hän istuitui sängyn reunalle. Hän pysyi paikoillaan kun lääkäri hänelle asian huusi. Saukki näkyi ymmärtävän kun hänelle vain tarpeeksi kovaa huusi.

Suunniteltiin jatkotoimenpiteitä. Tässä kylässä ei Saukki saa parempaa hoitoa. Hänet on vietävä lähenpään kaupunkiin josta löytyy sairaala. Saukki pelästyi ja tarrasi lääkäriä kädestä kiinni. Hän halusi lääkärin lähtevän mukaan. No minä lähden sinun kanssasi hakemaan apua ja mennään oikein minun autolla, kertoili lääkäri huutamalla Saukille. Saukki oli nyt tottunut luottamaan kylän lääkäriin, heistä taisi tulla ystäviä.

Aika lääkäriin oli sovittu siksi lääkäri kurvasi pienen Fiat 600: sen Romppaisen pihaan. Aikaisemmin oli sovittu, että Romppainen ei hurjastele polkupyörällä vaan antaa sen menopelin olla aivan rauhassa.
Matkaan lähdettiin viereiseen kaupunkiin jossa tehtiin niin silmälääkärin kuin korvalääkärinkin kanssa vielä kokeita.

Korvalääkäriltä saatiin heti kuulokoe ja Saukki alkoi jo hymyilemään. Hän kuuli jo pienempiäkin ääniä kun vain sattui niitä heti tajuamaan. Ensin hänestä tuntui, että pitää kaikkiin ääniin vastata. Jopa sairaalan keskusradiollekkin hän vastaili. Ehkä se oli aivan luonnollista kun on ollut niin kauan pimennossa kaikelta maailmalta. Halpahallista haettiin silmälasit ennenkuin lääkärin kautta oikeat lasit saapuvat.
Saukki laittoi lasit silmilleen ja kummasteli kaupan tavaramäärää. Lääkärin oli pakko kysyä, "Koska sinulta on kuulo ja näkö mennyt". "Ehkä sen viimeinen nyrkkeily-ottelun jälkeen, ainakaan sen jälkeen en oikein koskaan tullut kuntoon". "Eli noin 35 vuotta olet ollut kuuro ilman näköä" laskeskeli lääkäri.
Kylälle tullessa ei heti ajettu kotiin vaan Saukki halusi mennä kauppojen edessä olevaan puistonpenkille hetkeksi istumaan. Siinä he istuivat lääkärin kanssa ja seurasivat lintujen hyppelyä puiston puissa. Saukki oli ottanut lääkärin kaverikseen. Hän luotti lääkärin puheisiin kun huomasi tämän ihmisen olevat lempeäsydämminen ihminen. Hoitajasta hän ei vielä halunut puhua. Ehkä hän ei vielä luottanut hoitajaan vaikka hän sai Saukin väkisin tulemaan lääkäriin. Mutta jonkunhan sekin oli tehtävä.

Romppaisen Saukista oli tullut tavoiteltava poikamies. Jokaisella tuntui olevan Saukille asiaa. Mutta etupäässä yksinäiset naiset vaikka oli joukossa aviossakin olevia naisia olivat kiinnostuneita tästä miehestä. Ehkä hän oli saannut lääkäriltä sellaista sivistynyttä puhetta jonka hän otti omakseen. Kylä oli saannut fiksun miehen joka pyöräili vain valoisalla kelillä. Nyt hän tiesi koska oli päivä ja koska yö. Ja kun pystyi kuulemaan, niin pienet salaisuudetkin pystyi naisen korvaan supattaen kertomaan, naisen poskien punan näkemään.


piki

Viina kirvoitti rakkauselämän.

Ei voinut Matti tietää, miten sen asian tuolle naiselle oikein kertoisi. Hän oli oikeesti rakastunut erääseen naiseen jonka nimi oli Lissu.

Mutta jos mennään hiukan taaksepäin, aikaan kun Matti asusteli vielä kotonaan. Hänen vanhempansa olivat jo iäkkäitä eikä kotona puhuttu mitään tälläisistä rakkausasioista. Ja kun vielä Matti oli ns. iltätähti, joka oli tekaistu silloin kun Matin isällä alkoi jäsenet temppuilemaan. Matin äiti tietenkin pani vastaan kun nyt tapana on vanhemmilla naisilla. Naisen vartalo kun pitää olla suojattuna kun nainen täyttää keski-iän. Ei silloin voinut enään naista silitellä saatika pusua antaa edes illan hämärtyessä. Nehän olivat jo siinä iässä kauheita asioita. Matin isä oli lopuksi tehnyt lakon. Hän ei sitten vaimoon koske edes saunassa kun pitäisi äidin selkä pestä.

Molemmat Matin vanhemmista elivät aivan omaa elämää. Ei heillä ollut enään mitään rakkauden ajatuksia toisilleen. Mutta kun naapuri oli pyynnöstä tuonnut isälle kirkkaan pullon kirkonkylän viinakaupasta. Isä oli sitä kirkasta pulloaan hyväillyt illan tunteinaan ja heistä tuntui tulevan oikein kavereita. Tulevan Matin isän ajatukset alkoivat juoksemaan oikein villiin tahtiin. Mattiahan ei tietenkään silloin ollut vielä olemassa. Ja pari vanhempaa poikaa olivat jo muuttaneet kotoolta pois ja luonneet itselleen omat perheet. Isällä oli ajatukset alkaneet lentelemään. Hän lämmitti oikein saunan kertoen siitä vaimollekin. Isän olemus tuntui nuorentuvan ja hänestä tuntui tulevan oikein nuori poika. Hän sanoi vaimolle, "Että otas tuosta itsellesi pieni kupponen", ojentaen kirkasta pulloaan vaimolle. "Enhän minä ole koskaan viinaa juonnut" tuhahti vaimo miehelleen. Ukko vaan tarjosi pulloaan, että kaada nyt lasiisi pieni loraus. Lopulta vaimo pienen lorauksen lasiinsa laittoi ja vettä lorotettiin lasi täyteen.

Saunaa lämmitettiin yhteisvoimin ja tuli aika mennä kipuamaan parveen. Ukko oli huomannut, että vaimosta oli tullut hymyilevä ja joskus saunan lattialla piti oikein sivuaskeleitakin ottaa. Jopa ukko pesi harjalla vaimonsa selän ja olisi pessyt hiukan isommankin alueen mutta vaimon käsi tarttui nopeasti miehensä käteen. Samoin vaimo kuurasi miehensä parkkiintuneen selän. Sillä viimeisestä selänpesusta oli kaiketi kulunut jo kymmenisenvuotta. Ilta tuntui olevan vanhojen asioiden muistelemisia hymyssäsuin. Ja tuli viimein aika mennä sänkyyn kun kirkas putelikin oli antanut jo kaiken ilonaiheen sisältään.

Vaatteet riisuttiin ja mentiin vanhojen olkipatjojen päälle hakemaan oikeaa nukkuma-asentoa. Äiti kuitenkin pyörähti vielä ympäri katsoen miestään, mutta ei sieltä suusta mitään juttua tullut. Mutta käsi kyllä lähti vaeltelemaan miehen  olkapäältä pitkin miehistä aarretta kohti. Isäntä ei oikein heti ymmärtänyt, mitä tässä on oikein tapahtumassa. Mutta kun vaimo koski siihen miehen aarteeseen, tiesi isäntäkin mitä tässä oltiin hakemassa. Niinpä pariskunta kymmenen vuoden jälkeen puristautuivat yhteen ja vaimo tuntui olevan aloitteen tekijä koko ajan. Huulia lyötiin vastakkain, vaikka ei isäntä koskaan ollut oikein tykännyt pussaamisesta. Hänen mielestään kun naitiin niin naitiin. Ei hänen mielestään siihen kuulunut tuollaiset turhan päiväiset pussaamiset lainkaan. Mutta nyt hän kuitenkin vastasi vaimonsa pussaamisiin kun vaimo ei antanut ukolleen muuta mahdollisuutta. Ukkokin alkoi jo heräämään ja sen tunsi vaimokin. Loputkin vaatteet saivat lähteä päästä ja pariskunta lähti leijumaan rakkauden taivaalliselle retkelle.

Onneksi maalla oli asuntojen välit aika pitkät. Sillä nyt kyllä sänkykamarista kuului erikoisia ääniä. Ja välillä oli äänitaso noussut kovinkin korkealle, että jopa kissa oli hypännut kohti ovea ja oli siellä kyyryssä, pelkäävän näköisenä ulospääsyä odotellen. Pariskunta päästeli koko kymmenvuotisen "lakon" takaiset rakkaudentunteet yhtenä ilta kaikki pois. Ja niin oli pikku Matti saannut alun kehittyä äidin lämpoisessä huomassa siihen kuntoon, että oli tullut synnytyksen aika.

Kätilö oli jo muutaman kerran polkenut tämän pariskunnan asunnolle erilaisia mittauksia tekemään. Mutta nyt oli kätilö soitettu jo kiiruusti paikalle kun vaimosta oli tullut jalaton ja hän vain puhisi ja väänteli naamaansa sängyssä. Ja kätilöhän polkaisi taas seitsemän kilometrin matkan pyörällään paikalle. Ukon oli käsketty laittaa vedet lämpimään ja pyyhkeitä vielä laittaa valmiiksi.

Aikaa kului ja isäntä poltteli tupakkia tiuhaan tahtiin. Hän oli ihme kyllä aika hermostunut. Mutta kun lopulta kuului lapsen itku, olisi isäntä halunut ottaa kulauksen viinaa mutta kun sitä ei ollut, tyytyi hän vaan nieleskelemään. Lapsi oli syntynyt mutta ei vielä isäntä päässyt katsomaan lastaan. Mutta lopulta kävi kutsu tulla katsomaan niin vaimoaan kuin lastaankin.

Arkaillen isäntä saapui sänkykammariin. Siinä oli lapsi saannut alun ja siinä hän sitten oli syntynyt. "Kumpako  sieltä oikein tuli". Poika tuli, siinä on nyt sinun Mattisi. Pariskunta kun oli nimeä suunnitellut koko odotusajan, ja Mattinimi oli päätetty antaa jos poika tulee.
Siinä sitä poikaa siliteltiin ja sai osansa myöskin äitikin. Kahvit juotiin kätilön kanssa ja seuraava käynti sovittiin.

Matti kasvoi ja äidillä tuli tarve alkaa penkomaan edellisten lasten vaatteita jotka olivat sängyn alla tallessa. Kaikki laatikot vedettiin lattialle ja lopulta kuului kolahdus. Vaimo kyyristyi vielä katsomaan sängyn alle, mistä se kolahdus tuli. Kirveenvarsi pilkoitti osuvasti ja vaimo veti kirveen pois sängyn alta. "Mitä helvettiä tämä täällä tekee, ja kuinka paljon sitä on haettu". Isäntä huudettiin pihalta myöskin paikalle. Vaimo näytti kirvestä isännälle, että tälläinen löytyi sängyn alta. "Perkele, mähän laitoin se sinne kun ensimmäinen lapsi syntyi". Sinne se sitten unohtui ja kuinka paljon sitä on haettu. Vaimo hiukan jo suuttuikin, että olis se tyttökin ollut kiva olemassa. Isäntä vähän nyppäsi vaimoaan, että vielähän me se tyttökin tehdään. "Tehdään, tehdään, jos sinä sen synnytät". Kirves oli ollut pitkät ajat sängyn alla piilossa. Vanhempi poika on jo hiukan yli kolmekymmentä vuotta vanha.

Isäntä oli kirveen piiloittanut sängyn alle, että ensimmäinen lapsi olisi poika. Mutta sinne se kirves sitten unohtui. Kirvestä haettiin kun olisi pitänyt halkoa lämmityspuita. Vanha kirves kyllä oli mutta ei se vetänyt tälle kirveelle vertoja. Uuttakaan ei viitsitty ostaa, ajateltiin vain, että kyllä se jostain tulee vielä näkyviin, ja tulihan se lopulta.

Ja Matti kasvoi ja edellisten poikien vaatteita käytettiin vaikka ne eivät ihan uusi ollutkaan. Päätettiin, että uusia ostetaan sitten kun Matti menee kouluun. Ja kouluun sitä Mattikin asteli kun oli tullut siihen ikään. Innokas koulun kävijä Matti olikin. Kokeissakin tuli hyviä numeroita. Mutta kavereita ei pojalla ollut. Kaikki olivat vanhentuneet, että kellään ei ollut enään kiinnostusta tehdä uusi lapsia. Eikä isännän kirkkaasta pullostakaan ollut enään apua. Ei ottanut vaimo enään kulaustakaan ja siksi sänky oli vain nukkumista varten heillä. Oli syntynyt taas "lakko", eikä pesty toistensa selkiä saunassakaan. Päivät kuluivat vanhempien osalta murjottaen. Matille kyllä vastailtiin jos hän jotain keksi kysellä, muuten oltiin hiljaa. Joskus isäntä juoda kolautti kirkkaan pullon ja tarjosi vaimollekkin, vaikka ei hän sitä ottanutkaan. Ajatteli varmaan, että syvällistä kosketusta ukko kai kaipaa. Niin elettiin ja Mattikin pääsi koulusta pois. Töitäkin hän hiukan teki naapurin maatalossa silloin tällöin.

Matti oli katsellut aivan lähellä asuvaa erästä tyttöä. Tämä Lissu oli nätti tyttö joka useasti pyöräili Matin kodin ohi. Vastaan tullessa hiukan vain heilauteltiin päätä tervehdyksen merkiksi, mutta mitään ei puhuttu.
Matti päätti kysyä isältään, että "Mitä minun pitää tehdä, että saisin sanottua asiani Lissulle". Isä koitti Matille kertoa, että menet vain rohkeasti hänen viereensä ja pyydät häntä vaikka pyöräilemään kanssasi. Mattia tuntui sekin pelottavan. Mutta kokeili poika kyllä isänsä neuvoa ja ajoi pyörällään hiekkatien varteen. Eikä kauaakaan mennyt kun Lissu ajeli taas tietä pitkin. Matti meni lähemmäksi tietä ja odotteli tytön tulemista kohdalle, että voisi jotain huutaa hänelle. Lissu oli jo kohdalla kun Matti aukaisi suunsa, mykkä hän oli mutta nosti kuitenkin kätensä pystyyn, johonka Lissu vastasi käden heileutuksella. Tämä hiukan lämmitti Matin sydäntä. Mutta ei tullut puhetta suusta, hän oli ujo.

Isäntä oli ikkunastaan katsellut nuorten lähentymisyritystä. Hän ravisteli päätään ja ihmetteli miten vaikeaa oli luoda ihmisssuhde. Hän kyllä tiesi, millä poika saisi suunsa auki, mutta onko hän liian nuori siihen. Mutta täytyypä sitäkin kokeilla. Hän käveli samalla naapurinsa luo ja pyysi hänen hakemaan kirkkaan pullon kyliltä sitten kun on itsellä sinnepäin asiaa. Juuri olen lähdössä kylille, että tuon sulle putelin kyllä samalla. Matin isä käveli naapurista kotiinsa kun Lissu ohitti hänet. Hän huusi tytön perään, että "Matilla olisi sulle asiaa kerkiätkö nyt käymään hänen luonaan". "Joo kerkiä käydä". Ja niin tyttö kurvasi pyöränsä Matin pihaan. Matti oli sisällä eikä huomannut lainkaan, että Lissu oli heidän pihalla. Mutta onneksi isä saapui myöskin pihalle ja pyysi tyttöä menemään Matin huoneeseen. Lissu kiipesi yläkertaan ja koputti ovelle. Matti huusi "Sisään" ja tyttö asteli Matin huoneeseen. Matti mulkoili silmät suurina tyttöä ja alkoi tärisemään. Lissu kyseli, että "Sulla on kuulemma asiaa, ainakin sun isäs niin sanoi". Poika katkonaisesti koitti puhua, että "Asiaa- mitähän asiaa ja isä sano". "En mä nyt kyllä ymmärrä, mitä isä tarkoitti". Lissu lähti pois kun ei Matilta irtonut mitään juttua. Mutta onneksi isä istui rappusilla ja kyseli tytöltä, että "Mitä asiaa sillä pojalla oli". "Ei se tiennyt mistään asiasta siksi mä lähden pois". "En mä muuta tiedä kun, että hänen piti sulta kysyä, että olisi kiva sun kanssa ajella pyörillä". "Ihanaa, sitä minäkin haluan".

Samalla tuli Mattikin omasta huoneestaan ulos, ja huomasi Lissun vielä juttelevan isänsä kanssa. "Lähdetäänkö tänään ajelemaan polkupyörillä", kyseli iloinen tyttö. Matti sai sanottua, että "Lähdetään vaan, vaikka heti". Isä oli huojentunut ettei tarvinnut kirkasta kaataa pojan kuppiin. Ehkä he nyt pystyvät puhumaan kun oli pää aukaistu.

Harri hyppäsi heti pyöränsä selkään ja he lähtivät ajelemaan kaksistaan hiekkatietä kohden. Matti oli saannut tytön rinnalleen ja hän oli iloinen. Mutta kaikki ei mennyt aivan niin kuin olisi pitänyt. Tyttö jutteli iloisesti paljonkin Matille. Mutta Matti ei tahtonut saada sanottua oikein mitään. Hän ilmeisesti jännitti tai olisiko syynä ollut vanhempien puhumattomuus, kun he pitivät lakkoa. Pyöräretken päätteeksi sovittiin kaksistaan vielä huomennakin pyöräillä. Mutta Lissu toivoi, että Matti puhuisi hiukan enemmän.

Isälleen Matti kertoi, että hauskaa oli ollut mutta hän ei osaa puhua tytön kanssa. Isä sanoi, että "Älä ole huolissas, tiedän kyllä mikä auttaa sinua. Ja niinpä sovittiin, että Matti tulee isänsä luo tuntia ennen kun he tytön kanssa tapaavat.

Tuli seuraava päivä ja isä jännittyneenä odotteli koska Matti tulee hänen luokseen apuja kyselemään. Isä oli laittanut kaiken valmiiksi puuliiteriin. Siellä oli juomalasi ja kirkas puteli odottelemassa pojan suuta. Homma tietenkin tehdään niin hienosti, että poika ei huomaa mitään. Siksi oli varattu myöskin mansikkamehua joka sekoitetaan kirkkaan juoman kanssa. Matkalle Matti sai vielä pastilliaskin josta ensin itse pitää ottaa nami suuhun ja tietenkin tarjota Lissullekkin karkkia.

Iskä odotteli ulkona iltapäivällä. Matti tuli kiireesti ulos isän luo. "Nyt on kohta se hetki kun pitää lähteä". Isä vinkkasi pojan puuliiteriin ja sanoi vielä, että "Sitten et puhu mitään äidille, etkä Lissulle mitä täällä tehdään".
Isä kaateli kirkasta lasin pohjalle ja siihen makua viemään mansikkamehua sekä lopiksi vielä vettä lasi täyteen. Salaa piti tietenkin kaikki tehdä, ettei poika huomaa mitään. Kahdella ryypyllä piti pojat juoda lasi tyhjäksi. Isä vielä kyseli, että otatko vielä yhden lasin. Poika oli aavistuksen epävarma ja ei isäkään oikein uskaltanut, ettei pojalta mene vaan järki.
Ja niin lähti Matti ajelemaan mökkitietä hiekkatietä kohti jossa Lissu jo häntä odotteli. Ensin oli hiljaista, mitä nyt moikattiin. Mutta kun aikaa oli kulunut alkoi poika puhumaan. Lissukin riemastui ettei tarvitse yksin puhella.

Iskä otti pullosta myöskin kaksi ryyppyä ja lähti katsomaan vaimoaan. Hänelle oli tullut mieleen, että pitäiskö vaimoa ensin lämmitellä suukkojen kanssa. Jotenkin se kivalta taas tuntuisi kun on alkanut selkäkin kutisemaan.
Isäntä tuli asentoon jossa vaimo sotki pullataikinaa. Hän kietoi käsivartensa vaimon kaulalle ja suuteli häntä oikein pitkällä tavalla. Vaimo jäi holmistyneenä katsomaan isännän touhua. Hän otti asennon uudestaan ja antoi kunnollisen suudelman vaimon jauhoisia huulia vasten. Vaimo vain hölmistyi enemmän. Isäntä vielä läpsäisi kädellään emännän peppua hellästi jolloin vaimon taikinaa sotkeva käsikin pysähtyi.
Taikinakulhon päälle vaimo laittoin liinan ja nappasi isäntää kädestä kiinni ja suuntasi matkan sänkykamariin. Vaimo kuiskasi, että "On puolituntia aikaa ettei taikina tule kulhosta yli". Ja niin se taas alkoi. Pelästynyt kissakin juoksi valmiiksi ulko-ovelle karkuun sängystä. Sängystä kuului taivaallista huutoa ja raskasta hengitystä. Vaimo katseli välillä kelloa ettei taikina vaan pääse tulemaan yli kulhosta.

Rakkausaihe päättyi sängyssä ja vaimo hymyssä suin kertoili ukolleen, että laitatkos saunan lämpiämään. Isäntä oli juuri sytyttämässä kiukaan alla olevia sytykkeitä kun nuoripari kurvasi pihalle. Hauskaa heillä ainakin tuntui olevan Lissun naurusta päätellen. Isän luokse ei poika kerennyt vaan he juoksivat pojan huoneeseen vinttikamariin. Sisään tullessa huomasin pientä kolinaa vintistä. Se laittoi minut hymyilemään vaikka tietenkin halusin, että ilman viinaakin tälläiset asiat pitäisi hoitaa.

Lopulta nuoripari tuli vintistä alas posket punaisena. Lissu lähti kotiinsa kun hänellä oli joku meno. Mattin puhesuoni oli auennut ainakin siltä se vielä tuntui. Ja koko illan mitttaan tuntui hänellä olevan asiaa. Ei kai se viinakaan enään siihen ole syynä.
Vanhukset menivät saunaan ja selät pestiin. Kaikki tuntui menevän taas kohdalleen naismailmassa. Isäntä kun saunassakin antoi pieniä suukkoja oli vaimo halukas pesemään miestään muistakin paikoista. Se taisi olla suukko mitä naiset halusivat. Ehkä se naisten hellyys siihen vaikutti. Ei pitäisi mennä heti kimppuun vaan ensin hiukan lämmitellä


Oikein hyvää päivänjatkoa
piki

Polkupyörämatka osa 2.

Siirryimme kapakista ulos ja lähdimme kävelemään Rikun kotia kohden. Siellä ensitöikseen laitettiin sauna lämpimään ja sitten esiteltiin juomavarastot. Suustani meinasi päästä ponnekkaasti sana "Herranjumala". Onneksi kuitenkin sain pidettyä suuni kiinni ja näyttelin vain hieman yllättynyttä vierasta. Juomattomia viinoja kyllä oli aivan hillitön määrä ja siihen vielä kaljatkin päälle. Riku naureskellen kertoi, että olemme keräilleet pulloja Virosta ja kotimaisistakin kaupoista. Aina kun ryyppäämme niin ne pullot jotka tyhjenevät hommaanne heti saman määrän takaisin. Näin pysyy varasto kohtuullisen täytenä ja järjestyksessä.

No se oli minustakin aivan loistava juttu. Olin itsekkin tuollaista systeemiä kokeillut nuorempana. Ostin kymmenen kossua ja aina kun siitä yksikin pullo juodaan pois niin viipymättä tuodaan täysi pullo takaisin. Mulla se homma ei kuitenkaan toiminut. Ensimmäisen pullon jälkeen kyllä hommasin täyden pullon takaisin. Mutta sitten multa lainattiin pulloja ja jokainen toi sopivan rahan pullosta. Ei sitten vaan tullut haettua pulloja mun pieneen varastoon takaisin. Varasto tyhjeni kolmessa päivässä.

Sitten kyseli Riku, että mitäs viinaa me juodaan. Kossua huusi Ville vaikka työpäivä piti olla huomenna. Kossuun kallistuivat muutkin, mutta mulla teki mieli ottaa viskiä, jotenkin se vaan siltä tuntui.
Sauna kuumeni ja minäkin kävin lisäämässä puita pesään välillä. Sitten taas kuuntelemaan poikien höpinöitä.
Itse pidin sellaista rauhallista tahtia kun kapakin tytönkin piti tulla mun kainalooni huilailemaan. Pojat vaan iskivät juttua jota tuntui heiltä aina vaan tulevan. Kovin oli iloinen pojilla meininki.

Kävin vielä lisäämässä kiukaan alle puita ja totesin saunan olevan löylykunnossa. Välitin tiedon pojille jotka alkoivat hakemaan pyyhkeitä mukaansa. Pojat olivat tuoneet Rikulle muutamia välttämättömia juttuja kuten nyt pyyhkeet ja pepunalustat parvessa istumista varten. Riku toi mulle pyyhkeen ja samalla Lissulle joka tulee kapakista heti kun se menee kiinni. Ihmettelin ensin miksi hän mulle Lissun pyyhkeen vielä antoi, ehkä se vaan viedään sinne saunaan valmiiksi.

 Riisuimme vaatteet ja kipusimme parveen. Tämä tekikin terää ainakin mulle. Pitkä pyöräreissu ja humalanalku vielä siihen päälle, nyt sitä halus jo puhtautta keholle.
Rikulle pompsahti jälleen eräs juttu mieleen. Hän oli kuulemma muutama vuosi sitten suorittamassa hirvikoetta. Ensin tietenkin piti suorittaa kirjallinen tehtävä. Siihen hän oli oikein lukenutkin ohjekirjaa.
Kolmekymmentä isäntää istui seurantalolla ja kysymykset lyötiin jokaiselle eteen. Kuiskia ei saannut vaan vastaukset piti kysymyksiin kirjoittaan aivan omasta päästä.
Eturivistä kuulu, "Perkele, onks jollain kummia" Eräs isäntä oli väärän kirjaimen piirtänyt vastauspaperiin. Takarivissä oli erään maatalon poika joka oli suoraan tullut ryyppymatkaltaan tilaisuuteen. Niinpä sieltä kuuluikin heti perään, "Minkähän merkkistä kumia oot vailla". Niillä kumeilla ei tietenkään   pyhkimistä voi suorittaa paperilta, vaikka jonkinlaista pyhkimistä niilläkin tietenkin suoritetaan.

Nautin leppoisista löylyistä välillä suihkussa käyden. Vaivuin valillä omiin ajatuksiini, kun pesuhuoneesta kuului oven kolaus ja suihku laitettiin valumaan. Katselin muita poikia niin eivät he kiinnittäneet asiaan mitään huomiota. En viitsinyt itsekkään asiaan puuttua vaan laitoin silmät kiinni ja nojauduin seinää vasten. Sitten vedettiin löylyhuoneen ovi auki. Alaston tyttö seisoi ovensuussa ja kyseli mahtuuko sienne vielä yksi peppu istumaan. Vetäydyin seinää vasten ja koitin piiloitella sitä ainoaa paikkaa jota ei sovi näytellä jokaisessa paikassa. Baarin tyttö vaan iloisesti heitteli löylyä kiukaaseen ja kertoili juuta ja jaata. Ajattelin hiljakseen, että onkohan tämä joku yleinen nainen kun tänne poikien sekaan noin uskalsi tulla ilman mitään peitettä.

Lissu huomasi mun hiukan häpeilleen itseäni vaikka olin jo viinaakin juonnut. Lissu kävi puhumaan, että olen näiden poikien kanssa ollut monesti saunassa. Ekalla kerralla piti laittaa oikein uimaasu päälle. Mutta sitten kun huomasin poikien olevan ilkosillaan niin heitin uimapuvun pois päältä. Se kun vaan on niin, että joku muu on mut tälläiseksi luonut ja sut tuollaiseksi. Et sä itse ole siihen pystynyt mitenkään vaikuttamaan. Ja varsinkin nämä pojat ovat silleen vaarattomia. Niin kauan kun on viinaa niin naiset saavat olla rauhassa. Täällä saunassa mä olen tavannut mun entisetkin kaverit, jotka jostain syystä ovat sitten kuitenkin häipyneet. Siksi en halua, että sinä katoat heti ensimmäisen tapaaminen jälkeen.

Kävin Lissun kanssa vilvoittelemassa kuistilla. Sovittiin seuraavasta tapaamisesta kun Lissu ensin katsoo työvuorot. Puhelinnumerot samalla vaihdettiin. Jotenkin Lissu oli lämmin ja kiva ihminen. En ollut pitkään ollut naisen kanssa ja hätkähdinkin kun Lissu pyysi minun pesemään hänen selkänsä. Ajatteli itsekseni, että kuinkahan mun vartaloni siihen oikein reakoi. Ennen joskus kun tyttöystävä pyysin mun laittamaan aurinkovoidetta selkään, olin hetkessä valmis aivan toisenlaiseen tapahtumaan.

Menimme takaisin suihkuun pesemään tytön selkää. Eikä siinä mitään kummempaa tapahtunut kun pojat kävelivät löylyhuoneesta vilvoittelemaan ja takaisin parveen. Otimme vielä suihkut ja Lissu ilman mitään pyyntöä hankasi sienellä minunkin selän. Kaikki oli aivan luonnollista niinkuin perheelämän kuuluukin jos jätetään toiset pojat luvuista.
Siirryimme takaisin olkkariin katsomaan onko tarjottavaa vielä laseihin. Tai tarjottavaa tietenkin on mutta onko kellään enään halua juoda. Haluja löytyi pojilta ja siksi mekin otimme vielä ainakin lasilliset.

Käperryimme Lissun kanssa sohfan nurkkaan. Lissu nosti vielä kättäni että pääsi oikein kainaloon asti. Hän kuiskasi mun korvaani, "Tälläistä olen kaivannut jo pitkän aikaa".
Katselimme televisiota ja pojat kertoilivat omia juttujaan. Mistä heillä oikein riittääkin kerrottavaa koko ajan. Me vain olimme lähekkäin ja annoimme huuliemme löytää toisensa. Kädetkin kulkivat toistemme vartalolla, puristaen ja hellien. Lissu kuiskasi, että lähdetään hänen kämpille jatkamaan iltaa. Minähän olin valmis heti. Pojat huomasivat meidän lähdön ajatukset. Riku tuli oikein meidän viereen kyselemään, että lähdettekös oikein tosissaan pois. Kyllä me lähdemme ja tulen käymään vielä Teidän luona ennenkuin lähden kotiin. Ja sipiiko, että annan rahaa juoduista viinoista vai tuonko sulle pullon kun tulen seuraavan käymään. "Tuo sit vaikka pullo tullessas, ja tänne oot aina tervetullut. Meillä synkkäs kaiketi hyvin. Halasin poikia lähteissäni Lissun luo, hienosti oli mennyt juhlinta. Vaikka en koskaan olekkaan kiinnostunut yksin lähtemään mihinkään vieraiden ihmisten luo ryyppäämään. Täällä oli vaan jotenkin ystävällinen toiminta. Eikä kannattanut olla varuillaan mistään asiasta.

Suljimme Rikun kämpän oven ja lähdimme kävelemään Lissun luo. Pyörän otin mukaani, että pääsen sitten pyöräilemään joskun kotiini. Kuljimme hiljaa ja käsi kaulalla, tuntui kun alkaisin oikein todella rakastumaan. Lissu oli oikein kiva tyttö hän oli hellä ja rakastava ihminen.

Saavuimme erään omakotitalon pihaan. Ajattelinkin, että taitaa tytöllä olla massia oikein kunnolla. "Ei tämä ole mun kämppä, mun kämppä on tuolla takana". Tän kämpän omistaa eräs puuseppä perheineen mutta he ovat lomalla. Mun kämppä on tuolla talon takana. Sieltä avautuikin hieno pieni asunto. Kaikki ovenpielenlaudat, ikkunanpielen oli kuvioitu. Mökki oli punainen ja kuvioidut verhouslaudat olivat valkoiset. Mökki oli kuin entis-aikaiset asemarakennukset. Kuviointia oli tehty kaikkiin vuorilautoihin. Kyllä sisältäkin löytyy vielä jotain erikoista jos haluat tutkia tarkemmin.

Lissu kaivoi avaimen taskustaan. Ovi aukesi ja heti pystyi katsomaan, että kyllä tähän taloon on käytetty aikaa ja rahaa. Tätä taloa on kyllä tehty itselle. Seinissä oli leveät laudat jotka oli kevyesti hiekkapuhallettu. Jalkalistoja eikä mitään muutakaan lista katon rajassa ollut. Puuseppä oli sanonut kun Lissu oli tätä asuntoa tullut katsomaan, että listoilla peitetään huonosti tehdyt kohdat. Makuuhuoneessa oli leveä sänky. En ole tuollaistakaan sänkyä nähnyt, Se oli matala vene jonka päällä oli leveä sänky. Kulmissa oli koristellut tolpat ja petsiverhot pystyi vetämään koko makuutilan ympäri. Oli pieni kirjoituspöytä, olkkarissa oli seinän täyttävä kirjahylly, sohfa ja kaikennäköistä hyllyä. Kaiken oli puuseppä tehnyt. Mun ei tarvinnut tuoda kuin vaatteet ja yleensä kaikki lakanat sekä peseytymisvälineet. Suihkukin ammeineen löytyy. Ja on vielä pienehkö keittiökin.

Asunto oli kerrassaan mestari teos. Omistaja oli tätä asuntoa rakennellut aina silloin kun verstaalla ei ollut töitä.
Lissu teki pientä iltapalaa ja sen päätteeksi hän teki vielä kunnollisen kokoisen lasin väkeviä. Sitten olimmekin valmiita siirtymään sänkyyn nukkumaan.
Suuri sänky tuntui pieneltä kun Lissu vetäytyi kainaloon. Palo tuntui pääsevän minussa valloilleen. En ollut useampaan vuoteen ollut naisen kanssa, saatika sitten sängyssä. Lissu toppuutteli, että tehdäänkö se vasta aamulla, sillä olen aika poikki. Et varmaan nauti minusta tänäiltana mitään. Tykkään aamuisesta rakastelusta jos se vain sulle sopii. Alaston Lissu painautui minua vasten tiukasti ja antoi pitkän hellän suudelman vielä päätteeksi. Tunsin itsekkin olevan aivan poikki ja nukahdinkin melkein heti.

Aamulla heräsin siihen kun kädet hivelivät mun vartaloani. Kädet kävivät aremmassakin paikassa herättelemässä kaveria eloon. Aukaisin silmäni ja sain heti hellän suudelman vastaan huuliani. Tyttö painautui minua vasten ja hivuttautui päälleni. Rakkauden portit aukenivat meille. En tahtonut ymmärtää kuinka joku saa kanssakumppanin niin hetkessä kiinnostumaan. Kaikki hänen liikkeensä olivat kuin olisin ollut sadussa. Mitä vain hän tekikin tuntui niin hyvältä, että tunsin räjähtäväni.
Lissu osasi tietää mistä miehet pitää. Samoin minäkin koitin hänelle antaa kaiken mitä osasin. Meidän rakkauden hetki kesti pitkään. Ja viimein kun se oli ohi, tunsimme, että olimme kaiken antaneet toisillemme.

Lissu varasi ammeen ja minä pääsin suihkuun. Pääsin kyllä vielä Lissun kanssa yhdessä ammeeseenkin. Sielläkin keskivartalomme vielä lähentyivät toisiaan, ja nautimme hiljaa, veden hiljaa liikehtien ammeen pinnalla. Nousimme lopulta ammeesta ja puimme päällemme.

Minun olisi aika lähteä kotiin välillä. Lissu ei halunut päästää mua lähtemään. Hän ehdottikin josko hän lähtisi mukaan. Hän kuulemma saisi pyörän kaveriltaan lainaksi. Mikäs siinä jos jaksat ajella viisitoista kilometriä meille. Ja niin me sitten päätettiin kun Lissulla kerran oli vapaapäivä ja minulla loma. Matkaevästä otettiin mukaan jos jossain vaiheessa pysähtyisimme ja joisimme kahvit ja vähän leipää.

Teki hyvää kun mulla oli kaveri, tai enemmänkin kuin kaveri. Samalta tuntui Lissusta. Olimme molemmat olleet ilman toista osapuolta pitkään. Rakkautemme tuntui vahvalta ja kiinteältä. Se oli hellää ja aina uutta tapahtui. Monesti Lissu teki aloitteen ja aloitus rakkauden alkuun oli jotenkin erikoinen. Välillä kun korjasin keittiön kaappia polvillani ollen, tuli Lissu viereeni ilman housuja. Kyllä siinä piti vain työt jättää siihen ja lähteä tekemään vielä mieluisempää työtä.

 Syksy oli ottanut jo vahvan otteen. Meidän suhde ei ollut laantunut mihinkään. Asuimme vielä erillään mutta kävin useasti Lissun luona ja siinä samalla kävin moikkaamassa poikiakin. Yhdessä olimme sopineet, että tarkastelemme suhdetta aivan kaikessa rauhassa, sillä kiirehän ei meillä ole. Niin eteni syksy odottaen pitkää kylmää talvea.





Lopetan juttuni tähän

piki

Polkupyörä matka.

Liikuin pyörälläni pienen etelä-suomen kylän laitamia. Olin tehnyt jo yli viiden tunnin pyörämatkan. Takapuoleni pyysi jo pois satulasta mukavemmille istuimille. Ajattelin, että pyöräilen vielä jonkun matkaa jospa joku kylä löytyisi. Ehkä sieltä löytyy jokin baari tai kuppila jossa voisin nauttia vaikka lasillisen olutta.

Kylä avautuikin aivan yllättäen jyrkän kurvin jälkeen. Pysähdyin mäen päälle katselemaan näkymää alaspäin. Koko kylä avautui silmieni eteen. Ei se iso kylä ollut mutta kai sieltä nyt joku kuppila löytyy niin pääsee peppukin nauttimaan pehmeästä tuolista. Hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin laskemaan mäkeä alas kohti janoisten juomapaikkaa.

Ei minun tarvinnut tulevaan juomapaikkaa oikeastaan hakea. Se löytyi yllättävän nopeastikkin. Oranssinvärinen mainoskyltti kertoi nimeksi  "Jaakobin juoma". Laitoin pyöräni lukkoon ja astelin sisälle. Ulko-ovi vinkaisi rasvan puutteesta inhoittavasti. Hämärä juomapaikka iski vahvan tupakansavun silmilleni jotka tästä kauhistuksesta nipistelivät. Kapakki oli melkein tyhjä, ainoastaan yhdessä pöydässä oli hilpeä meno meneillään. Suunnistin kuitenkin tiskille ensin hakemaan juomaa ja sitten valitsin tämän seurueen vierestä pöydän. Aivan vaan sen tähden koska niissä tuoleissa oli pehmusteet, on sitten pepunkin parempi olla.

Naapuri pöydästä alkoi viikon parta kasvoillaan oleva mies kyselemään, mistä päin olen kotoisin. Ja samalla hän pyyteli istumaan heidän pöytäänsä. "Mitäs sinä siellä yksikseen istut, tule tänne juttelemaan". Arvelin, että samahan se on missä sitä tämän yhden lasillisen juo. Siirryi heidän pöytäänsä istumaan kipeytynein pepuin. "Onkos sulla jokin vika" kysyi ensimmäiseksi tämä parrakas mies. Kerroin vain, että peppu on vähän kipeä pitkästä pyörämatkasta johtuen. "Ai urheilija sä ootkin, me ei urheilla kun tän kaljan kanssa, tässä sitä riittää.

Hetkessä tuli selväksi, että juuri tämä parrakas mies oli juuri perinnyt vanhemmilta maatalon. Rahaa oli tullut tilan myynnistä sen verran, että piti oikein tili pankissa avata. Ei ne rahat taskuihin olis mahtuneet. Nyt sitten juodaan niitä rahoja. Kuuntelin miesten iloisia juttuja. Työtön oli tämä parrakas mies, tai kuulemma ei viitsinyt mistään töitä kysellä. Ja omaa maatilaan en kyllä viitsinyt alkaa hoitamaan, karseesti töitä siinä hommassa. Siispä myin koko paskan aika hyvällä hinnalla. Tässä sitä ollaan istuttu jo kuukausi kuluttamassa rahoja eikä loppua vielä ole lähelläkään.

Sain lasini juotua ja oli lähdössä pois. Parrakas mies, muuten Riku, toppuutteli, "etkä helvetti vielä mihinkään lähde, nyt juodaan". Kun tuttavallisesti kerran pyydettiin jäämään niin mikäs mun sitten auttoi kun jäädä. Koitin vielä kertoa, että ei mun tarkoitus ole Teidän kaljojanne juoda. Ei ne mun olekkaan, vaan vain nämä lasissa olevat on meidän. Nyt vaan juot, että saat meidät kiinni. Tulimme tänne jo kolmetuntia sitten kun paikka aukes.

Aloin päästä jo mukavaan vireeseen kaljan voimalla. Pöydän seurue alkoi esittäytymään minulle. Riku tulikin jo selvitettyä. Tuomas istui minun toisella puolella. Hän oli satunnaisissa töissä erään kirvesmiehen mukana. Aina kun oli enemmän töitä, hänet pyydettiin mukaan. Sitten oli vielä Arttu joka koitti autella isäänsä, isä oli maajussi. Ja vielä Ville joka koitti käydä naapurikylässa hitsaamossa. Aina ei hän kuitenkaan töihin pystynyt lähtemään. Nyt olimme tulleet sinuiksi. Vielä Riku kertoi, että ei meitä tarvitse pelätä, me emme tappele. Aikuistautuminen vaan ei tahdo olla vielä heidän juttu.

Heillä oli jäännyt juttu kesken kun minä saavuin juottolaan. Oli kysymyksessä kahden isännän maatöistä ja toisen, Tapani Laitinen nimeltään joka koitti aina vaimoaan mollata varsinkin kun joku vieras oli kyläilemässä. Vaimo joutui monesti siirtymään toiseen huoneeseen koska silmän reunoille alkoi tullaa punainen väri. Itku ei koskaan vaimo Kyllikillä ollut kaukana. Hän koittikin olla aina hiljaa ettei hänen miehensä päässyt häntä oikaisemaan ja loukkaamaan.

Tapani oli kova auttamaan ihmisiä, jos hevosta tai traktoria työssä tarvittiin. Tietenkin hän otti pienen nimelliskorvauksen kun polttoainettä kuitenkin meni. Mutta oli hänellä kiinnostuksen kohteena yksinäiset naisetkin. Traktori seisoi monesti leskinaisten pihassa vaikka ei heillä mitään työtäkään ollut tarjolla. Ja sitten pienessä hiprakassa ajeltiin kotiin. Vaimo kun oli alistettu niin hän pysyi hiljaa isännän kännissä ajeluille.

Toinen maaisäntä Oli Eero Häkkinen. Hänelläkin oli pieni paikka mutta kun oikein kituutti niin kyllä siinä jotenkin pärjäsi. Kaljat oli taas loppu. Jokainen tarrasi kätensä lasiin ja marssittiin tiskille. Tiskille olikin tullut toinen myyjä. Nuori kaunis tyttö tarjoili kaljaa lasiin hymyilevänä kuin kaunis prinsessa. Jotenkin silmäni jäivät toljottamaan tyttöä liian kauan. Tyttö vastasi katseeseen ja kyseli " saisiko olla vielä jotain". Hätkähdin ja sanoin "Ei mitään kiitos. Anteeksi kun jäin tollottamaan, ajatukseni vähän karkaili, anteeksi". Palasimme pöytään ja kysyin vielä Rikulta, "Onko tuo tyttö vapaa vielä". "Jos äkkiä kysyt niin sitten ei ole enään vapaa".
"Tytöstä on tullut hiukan tarkempi. Niin moni jätkä kyselee ja sitten mennään yhteen. Seuraavalla kerralla ei sitten kaveria enään näy. Kysele pian jos oot vakavissas". Pyörähdin takaisin tiskille ja kysyi aivan suoraan tytöltä, "Voitaiskos me tavata paremmissa merkeissä". Tyttö nojautui eteenpäin ja kuiskasi, "Jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Te lähdette illan päätteksi Rikulle jatkamaan juomista ja saunaan. Voin tullakkin mukaan mutta tämä ei sitten ole viimeinen kerta kun sut näen, sopiiko". "Sopii, varmasti sopii ja hymyilimme toisillemme".

Treffit oli tehty ja takapuolikin näköjään nautti siitä. Ei tuntunut enään juurikaan missään peräpään kankeus. Se oli jostain syystä tervehtynyt hyvin. Pöytään palatessani Riku jo huuteli muo takaisin. Kauanhan se treffien tekeminen kesti. Ilmoitin pienellä hymyllä mitä oli käynyt. Riku läpsäytti kädellä muo jalkaa ja tokaisi, "Hyvä".

Juttua jatkettiin pöydässä. Eero Häkkinen kituutteli pienessä maatalossaan. Mutta sitten tapahtui kummia kun Eeron Vaimo Alisa alkoi ryyppäämään. Eikä siinä kauaakaan mennyt kun Eero seurasi Alisaa. Molemmat istuivat keittiössä ja ryystivät kaljaa ja viinaa. Ei siinä kauaakaan mennyt kun tili oli tyhjä. Vähän kerrassaan laitettiin karjaa teurasautoon. Mutta sitten loppui karja.

Sitten käytiin pienen metsän kimppuun. Tukkireki hevosen perään ja metsään kaatelemään tukkipuita. Apuun soitettiin myös Lahtisen Tapani. Puita kaadettiin ja viinaa juotiin. Illalla jatkettiin juomista Eeron asunnossa. Laitinen Tapanin hevonen juoksi välillä kotiin kun ei Tapani muistanut sitä laittaa kiinni. Tapanin vaimo riisui hevosen valjaista ja laittoi hevoselle syötävät.
Välillä Tapani haki naapuritaloista Eeroa. Oli kuulemma putonut etureestä pimeällä taipaleella. Jostain se Eerokin sitten taas löytyi ja seurravana päivänä jatkettiin taas puiden kaatoa.

Ja niin tuli aika, että metsä oli tyhjä. Muutama kitukasvuinen kuusi vielä metsässä kasvoi mutta niistä ei saannut edes joulukuusta. Metsäyhtiön mies kävi mittaamassa puut ja maksoi rahat Eeron tilille. Ja sitten taas juotiin. Metsurimiehet ja Eeron vaimo Alisa olivat laihtuneet oikein merkittävästi.

Lopulta loppuivat rahat. Ja Alisa sekä Eero kävelivät kunnan luukulle kyselemään rahaa. Eihän sitä rahaa heti luvattu kun piti saada hiukan tietojakin ensin.
Uudestaan käveli pariskunta sosiaalitoimiston luukulle. Nainen tutki papereita ja virkkoi seuraavaa. "Teille on tullut aika iso raha tilille että pitää vähän omalta esimieheltä kysellä asiaa".

Lopulta tuli kirje sosiaalitoimistolta, että laskelmien mukaan Teidän pitää tulla omilla toimeen ainakin kolme kuukautta. Se oli riipaiseva uutinen. Pariskunnasta tuli kiukkuinen. Tiellä ohi kulkevat ihmiset kuulivat talossa miehen ja naisen huutoa. Ehkä siellä käytiin myöskin väkivaltaa.

Lopulta Alisa oli ottanut jotain myrkkyä ja kuoli pois. Eero kun lopulta löysi vaimonsa kuolleena otti hänkin samaa myrkkyä ja kuoli pois. Niin päättyi heidän osaltaan ryyppääminen. Ja lapsilla oli paha mieli.

Laitisen Tapanillakin oli ilmeisesti rahat menneet myöskin samassa juopettelussa. Tapania kun ei löytynyt eräänä iltana, lähti Kyllikki vaimo häntä etsimään. Lopulta puimalan ylisiltä löytyi Tapani roikkumassa köyden jatkeena. Kyllikki leikkasi köyden poikki ja Tapani putosi lattialle. Ambulanssi vei Tapanin huutaen sairaalaan.
Kyllä Tapani siitä selvisi kuitenkin. Mutta oli lääkäri ollut hänelle vihainen. "Kuules Tapani, älä sinä enään leiki lenkkinarujen kanssa siinä voi mennä henki".
Tapani saapui kotiinsa ja ei ollut lainkaan häpeissään narun jättämästä jäljestä kaulassaan. Työpaidossa avattiin ylimmäiset napit ja käärittiin paitaa alemmaksi että narun jättämä jälki kunnolla näkyi.

Tarina oli tullut päätökseen. Pöydässä oli hiljainen hetki. Lopulta Riku sanoi, että älkää pojat nyt vaan juoko itseänne hengiltä. Mutta nyt lähdetään heille ryyppäämään ja mennään saunaan. Riku vinkkasi muo, että kerros tytölle mihinkä mennään. Tyttö tiesi kuvion jo tarkkaan mutta kävin kuitenkin hänen luonaan vielä. Tyttö sanoi, että tulen kohta perässä, paikka on tässä ihan lähellä.

JATKUU

piki

Kun etumus alkaa täyttymään, osa kaksi.

Nyt oltiin mökillä tutustuttu. Lomaakin oli jäljellä vielä ruhtinaallisesti. Aikuiset monesti istuivat sisällä koska silloin oli helpompi päästellä tunteita valloilleen. Vielä se tuntuu olevat varsin kiihkeää vaikka kumpikin ovat jo entisessä elämässä rakkauden huipulla käyneet useasti. Mutta onhan se tietenkin aina uutta kun kanssa rakastaja vaihtuu. Ja onhan molemmilla tietenkin jo useampi vuosi kulunut tämän tapaisista leikeistä.

Nuoret taas halusivat olla ulkona kun Harrilla oli se pullotus juttu meneillään. Ulkona pystyi sitä ärhäköintiä paremmin piilottamaan. Liisa kyllä monesti pyysi Harria heidän mökkinsä sisälle kun vanhemmat istuivat ja lempivät salaa Ilarin mökissä.  Harrilla se mökkiin meno Liisan kanssa ei ollut tietenkään mikään helppo nakki. Jotain oli Harrin tehtävä, että etumus jättäisi hänet rauhaan edes hetkeksi. Nukkumaan mennessäkin ei tarvinnyt kun hetken ajatella Liisaa niin tapaus oli taas päällä.

Iltaisin Harri koitti katsella vanhoja naistentehtiä joissa oli lääkäri-palsta. Löytyisikö sieltä hiukan valaistusta hänen herkkyyteen. Mutta niissä lehdissä puhuttiin vain naisten ongelmista. Miehet eivät näy saavan mitään apua ongelmiin. Eräs nainen kyllä kirjoitti hiukan sivuavasta aiheesta lehden palstoille. Hänen mies oli jo neljäkymmentä vuotta vanha. Hänen elin alkoi reakoimaan aina kun nainen oli vähissä vaatteissa. Uimarannoilla tai kun vaimo riisuitui yöpuulle. Tuska oli sietämätön, eikä vaimo pitänyt siitäkään, että olisi heittäytynyt rakkauden siiville joka ilta. Miehen mukaan sitä oli vain kärsittävä.

Lehdet saivat olla, jotain muuta piti kokeilla. Ennen nukahtamista Harri päätti rohkaista mielensä ja kävellä kahden kilometrin päähän kauppaan. Jospa hän uskaltaisi ostaa kumipakkauksen. Sitä on vaan kokeiltava, riittääkö rohkeus.

Aamulla ennen yhdeksää lähti Harri kävelemään kyläkauppaa kohden. Ehkä ei aamusta ole vielä asiakkaita kaupassa että hän kehtaa kassalla vilauttaa kumipakkausta.
Kauppa olikin hiljainen ja mies oli kassalla. Harri luuli, että nythän tämä käykin helposti. Juuri kun Harri oli nostanut kumipakkauksen käteensä ja laittamassa sitä kassalle, törmäsi vanhempi nainen sisälle kauppaan. Harri heitti paketin takaisin laatikkoon. Mutta kauppias näki tämän tilanteen ja pyysi kohteliaasti Harrilta rahaa ja sanoi, että pistä vain paketti taskuun. Huh huh olipa se kiusallinen tilanne, ajatteli poika kaupan pihalla ja lähti kävelemään mökille.

Matkalla hän ajatteli, että mitenkä Liisan saisi käsittämään asian. Ehkä sitä pitäisi vain ensin puhua ja jos vaikka illan hämärässä sitten voisi yhden kumin käyttää. Jospa se auttaisi Harrin elimen vikurointiin.

Kotiin päästyä olivat jo Ulla ja Ilari pihalla. Liisa kuulemma nukkui vielä. Ulla pyysi Harria menemään herättämään Liisaa. Nythän voisi samalla Liisalle puhua, jos poikuudet menetettäisiin illalla.
Harri meni hiljaa sisälle ja käveli Liisan sängyn viereen. Siinä nukkui Liisa rauhaisaa unta. Olipas vaikeaa koskea Liisan olkapäähän ja sanoa hellästi, "Herää Liisa". Liisa säpsähti ja kirkaisi. Hän vaistosi, että nyt ei herätys ollut tavan mukainen äidin herätys. Harri istahti sängylle Liisan viereen. Hänen piti puhua aivan vain suoraan, että ollaanko illalla silleen. Mutta sanat tietenkin tarttuivat suuhun kiinni. Ei siitä mitään tullut ja Liisa pyysi Harria lähtemään ulos että hän saa vaatteet päälle.

Koko päivän yritti Harri Liisalle puhua poikuuden menettämisestä mutta ei vain ne sanat sieltä suusta tulleet ulos. Ilta alkoi jo hämärtymään ja Harri koitti vielä kerran kysyä ja jollain eleellä sitä todistaa, että nyt on aika tullut rakasteluun.
 Hän otti kaulasta Liisaa kiinni ja ei vetänyt lantiotaan irti Liisasta. Liisa tunsi heti Harrilla olevan jotain kovaa haarustassaan. Liisa puristi Harria kovaa kaulasta ja liikautti lantiotaan aivan kuin merkiksi lupaukselle.
Harri kuiskasi Liisan korvaan, "Mihinkä me mentäis". Pimeässä ei viitsi metsäänkään lähteä, ehkä Harrin huone olisi yläkerrassa paras paikka.

Nuoret kiipesivät Harrin huoneeseen. Valoja ei laitettu kun kuitenkin molemmat häpesivät tulevaa tilannetta paljon. Liisa oli aivan jännittynyt ja hän sanoikin, että otatko sitten pois jos muo sattuu.
Harri jäi asettamaan kumia miehisyytensä päälle. Suutelimiset oli jo tehty ja kumpikin kiihottuneina odotti tulevaa tapahtumaa.
Nyt oltiin tultu jo siihen tilanteeseen, että varsinainen tapahtuma oli alkamassa. Harrilla tahtoi jo tykki ampua monta kertaa koko alku toimenpiteiden aikana. Mutta nyt hän työnsi miehisyytensä varovasti Liisan arvaamattomaan aarteen sisään. Siinä samalla Harrin suusta pääsi ähkäisy ja Liisa tunsi jotain pullistumaa sisällään. Nyt Harria hävetti kun hän veti aseensa pois Liisasta. Liisa kuitenkin tarrasi Harria kaulasta ja suuteli ja suuteli, ettei loppua tahtonut tulla. Tyttö lohdutteli poikaa, että kyllä se vielä kauemminkin kestää kun tulee ensin pois nuo hätäsemmät.

Ensimmäiset kosketukset oli saatu. Tuntui kuin tämä olisi entistä enemmän lähentänyt parinsuhteita. Nuoret jäivät kuitenkin vielä yläkertaan. He pitivät toisistaan kiinni, halasivat ja suutelivat toisiaan. Ja ei ainakaan vielä Harrin elin alkanut lainkaan temppuilemaan. Ehkä se odotteli kuin lapsi ensimmäistä jouluaan.

Hiljaista oli myöskin alakerrassa. Siellä oli myöskin tehty lähempää tuttavuutta toistensa kanssa. Ehkä nyt olivat miehet naisilleen antaneet lupauksen olla heidän kanssaan, nyt he olivat pareja.

Ilarilta loppui loma ja hän alkoi poikansa kanssa pakkaamaan autoaan aamusta. Mutta niin tekivät myöskin naapurin naiset. Heillä oli vielä lomaa pari viikkoa jäljellä mutta eivät he jää tänne kaksistaan kun miehet lähtevät pois. Ja niin pakattiin tavarat autoihin ja laitettiin mökit kuntoon. Vielähän on kesää jäljellä, että viikonloppuisin tänne tullaan vielä monta kertaa.

Ensin ajettiin Ilarin ja Harrin kotiin. Heillä oli omakotitalo, jossa rinnetontti näkyi olevan hyvin hoidettu. Miesten asuinpaikan pihalla oli myöskin kukkia joita Ulla lähti kiireesti tutkimaan lähemmin. Nuoret taas vetäytyivät Harrin huoneeseen. Harri oli onnellinen kun etumus ei suuremmin reakoinnut vaikka huoneeseen päästyään nuoret halasivat ja suutelivat. Vasta sitten kun kädet hiukan lipuivat aremmille alueille, alkoi jo miehisyys heräämään. Mutta nyt alkoi eteisestä kuulumaan kolinaa kun Liisa ja Ilari tulivat sisälle katsomaan huoneita. Nuoret vetäytyivät erilleen istumaan kun mitään ei olisi tapahtunut.

Ilari alkoi keittämään kahvia ja kaikki kokoontuivat keittiön pöydän ääreen. Siinä jokainen totisina katsoivat toisiaan mutta kun jännitys oli jo päässyt huippuunsa räjähtivät kaikki nauramaan. Erikoinen oli ollut heillä mökkireissu. Ehkä ei tälläistä tapahtumaa olisi käynnyt jos ei olisi Harrin vartalo alkanut reakoimaan. Luonto kun vaan on sellainen, että se saa aikaan erikoisia tilanteita.
Ehkä tämä oli hyväkin, sillä kyllähän Ullan ja Ilarinkin piti vielä saada kosketus vastakkaista sukupuolta kohtaan. Turha jäädä ihmettelemään eroa enää josta oli kulunut jo kymmenisen vuotta. Se piti jättää vaan taakse ja olla onnellisia näistä kahdesta lapsesta, kahdesta hienosta lapsesta.

Kahvia ja leipää nautittiin hilpeässä seurassa. Mitään suunnitelmia ei tehty tulevalle elämälle vaan edetään asioissa pikku hiljaa.
Kahvin jälkeen lähdettiin katsomaan tyttöjen asuntoa. Mukava nähdä heidänkin asuinsijat. Matka oli lyhyt, sillä Ilarin laittama trippimittari näytti kahtatoista kilometriä. Autot pysäköitiin parkkipaikalle ja käveltiin rivitalon edessä kulkevaa tietä Ullan kotiin. Kaunis koti avautui miesten silmien eteen. Heti huomattiin, että asunto oli kovinkin naisten rakentama koti.
Liisa otti Harria kädestä kiinni ja askeleet suuntautuivat Liisan huoneesseen. Harri silmäili huonetta joka oli varsin erilainen kun hänen huone. Valkoista oli paljon ja löytyi huoneesta vaaleapunaistakin. Huone oli niin puhtaan oloinen ettei Harri tahtonut uskaltaa istua mihinkään. Liisa kuitenkin veti Harrin kädestä istumaan hänen viereensä valkoiselle peitteelle. Sitten halattiin ja suudeltiin oli niin hyvä olla.

Ulla huuteli nuoria tulemaan keittiöön ottamaan pientä tarjottavaa. Samalla leikkimielisesti suunniteltiin yhteisiä tapahtumia. Ilari lupasi tulla Harrin kanssa autolla yhdessä treffeille. Harri ei oikein käsittänyt, että miksi meidän yhdessä pitää tulla, hän ainakin tulee linja-autolla.
Nyt oli kuitenkin toisten kodit nähty. Eteenpäin tässä tietenkin mennään mutta kai asiat hoituvat siitä pikkuhiljaa.

Koulut alkoivat ja vanhempien työt. Nuoret vuoronperään huristelivat toistensa kotiin. Läksyjä tehtiin yhdessä vaikka eivät nuoret samassa koulussa olleetkaan. Ulla ja Ilari tapailivat myöskin, vaikka hiukan harvenpaa. Mökilläkin käytiin vielä yhdessä kun oli hyviä ilmoja. Kiinteältä tuntui molenpien parien suhteet.

Aikaa kului jo yksi vuosi. Vanhemmilla alkoi keskustelut, siunaammeko liiton vai olemmeko avoparina. Sekä kumpaan taloon muutetaan asumaan. Tuntui turhalta maksaa ja pitää yllä molempia taloja kun yhdessä kuitenkin ollaan. Ja kun vielä kaikki tuntui suhteiden mukaan menevän hyvin. Erikoiselta se tietenkin tuntui nuorten kohdalta. He olivat samaa perhettä, kuitenkin lapset rakastivat toisiaan.

LOPPU
piki