Konkurssi 1.

   Jostain kumman syystä korviini kantautui tämä seuraava juttu. Jotain mielenkiintoista siinä oli, että oli pakko perehtyä oikein kunnolla. Tiesin asiasta vain hiukkasen ja sieltä täältä. Nämä asiat olivat kantautuneet korviini eräässä ravintolassa, jossa olin kuuman kesäpäivän jälkeen ottamassa yhtä poreilevaa. Juttu tuntui olevan aika mielenkiintoinen kun koitin ravintolassa sitä naapuripöydästä kuunnella. Mutta paljon jäi asioita vielä auki, että siitä oli otettava selvää. Ehkä se toimittajantyö jota tein, pisti minut selvittämään asiaa tarkemmin. Tiesin erään henkilön joka aina tiesi kaikki. Sellaisia henkilöitä löytyy jokaisesta kylästä tai kaupungista ainakin yksi. Siispä suunnistin hänen luokse, saavani tarkempaa tietoa asiasta.

    Etsimäni henkilö löytyikin kodistaan jolle asetin kysymykseni. "Olin kuulevani, että jokin yritys oli menossa tai mennyt konkurssiin aivan tässä lähellä". Henkilö, joka oli nainen, asettui parempaan asentoon tuolissaan, josta  päättelin, että nyt rupeaa tekstiä tulemaan vauhdilla. Keski ikäinen nainen asetti liinaansa parempaan asentoon päässään ja laittoi kädet ristiin rintansa päälle. "Se oli sillä tavalla, että kun paikkakunnalle tuli se iso metallialan yritys Romtapuli, niin pieni yritys Tekorauta alkoi heti huohottamaan. Kai sieltä tilaukset alkoivat loppumaan. Ensin sai kaksi kaveria lopputilin kun yksinkertaisesti ei ollut enään tilauksia. Ja vajaan kahden viikon päästä laitettiinkin yritys konkurssiin. Ehkä he olisivat vielä selvinnetkin mutta kun  olivat juuri kerinneet hankkimaan kaksi kallista konetta. Tälläinen oli sen yrityksen tarina, vaikka olishan mulla vieläkin kerrottavaa totesi Alma rouva. Alman kasvoille tuli pieni v-mäinen muoto, että lupasin jäädä kuuntelemaan lisää tätä tarinaa. Ja kun vielä hän lupasi keittää kahvitkin, koska tässä voi alkaa suuta kuivaamaan.

   Ja niin Alma rouva aloitti kertomuksensa joka piti olla totta. Ronkaisen Topi ja Vesasen Väiski saivat ensiksi lopputilin. Vanhoille miehille tämä oli kova paikka kun konkurssista ei ollut oikein kukaan kuullut vielä koskaan mitään. Pojat kuitenkin menivät lopputilin saatuaan läheiseen kuppilaan miettimään, että mitä heidän pitäisi nyt tehdä. Koko kuppilassa he eivät olleet käyneet kuin kerran ja silloinkin vain yhden vaahtoavan olivat juoneet. Mutta nyt tuntui siltä, että voisi vaikka parikin vaahtoavaa, harmitti kuitenkin sen verran. Hävettävältä tuntui lopputilin saaminen. Jos yleensä lopputili saatiin niin silloin oli kyllä huono työmies.

   Vanhat yli viisikymppiset miehet istahtivat kuppilan pöytään ja tilasivat vaahtoavan lasin eteensä. Ensin katseltiin ympärille, että kuinka naapuripöydissä heitä oikein katsellaan. Ensin vain istuttiin hiljaa kun tuntui, että ei ole mitään kerrottavaa. Mutta kun toinen lasi oli menossa jo puolikasta kohden, hieraisi Topi takkuista hiuspesäänsä ja siirtyi lähemmäksi Väiskiä. Sitten Topi kuiskaten kävi kertomaan. "Harmittaa kun tuli tultua tänne suoraan töistä, mitähän Hilma oikein ajattelee kun sen piti laittaa lihasopatkin valmiiksi". Samaa nyökytteli Väiski, kun hänenkin vaimonsa piti laittaa sapuskat valmiiksi. Sitten oltiin taas hiljaa ja katseltiin toisten asiakkaiden juomista. Mutta tilattiin vielä kolmannet vaahtojuomat kun asiat eivät oikein lähteneet kulkemaan eteenpäin. Nyt sitten jo alkoi taas tapahtumaan pientä lähentymistä. Kaverukset alkoivat jälleen supattelemaan. "Mitä me nyt oikein tehdään", hölmisteli Väiski. "Pakkohan meidän on emännille kertoa tästä lopputilistä". Topi yritti jotain sanoa mutta jätti sen kuitenkin kesken. Mutta pienen hiljaisuuden jälkeen hän ehdotti kuitenkin seuraavaa. "Jos oltais kuitenkin jonkin aikaa hiljaa vielä, sillä eihän meillä ainakaan ketään kylässä käy juoruilemassa". "Ja kerrottais sitten vähän ajan päästä vasta emännille". Jotenkin tämä tuntui luontevalta ja olisi kuitenkin aikaa keksiä sitten ajan kanssa parempi stoori. Kun jo viides vaahtoava lasillinen oli menossa, tehtiin seuraavanlainen eteneminen tässä asiassa. Kaverukset lähtevät joka aamu "töihin" niin kuin ennenkin. Mutta kulku suunnataan lähellä asuvan Villen luo. Hän ei ollut missään töissä ja oli yksinäinen mies. Kunta häntä elätti kun ei töitä ollut kukaan hänelle tarjonnut. Nyt vain mennään kotiin ja otetaan haukkumiset vastaan.

   Näin lähtivät asiat liikkeelle. Topi ja Väiski käynnistivät moponsa seuraavana aamuna ja ajelivat Villen luo. Mopot laitettiin piiloon puuliiteriin jos sattuis jokin marjastaja kävelemään liian läheltä Villen asuntoa. Erikoiselta tuntui seistä Villen rappusilla aamulla ja kolkutella ulko-oveen. Nythän pitäisi olla töissä ja kuunnella pomon työohjeita. Ville pyysi isännät tupaan ja hämmästeli kaverusten vierailuaikaa. Kyllähän asiat siinä ensimmäisen tunnin aikana selvisivät kun ei ollut muuta kun aikaa puhua. Tietenkin Ville lupas pitää asiat omana tietonaan ainakin siihen asti kun parempia ehdotuksia on jollain lyödä pöytään. Ville kertoi myöskin, että oli hautautunut tänne mökkiin noin vuosi sitten kun sai myöskin tiedon firman konkurssista. Naapurikunnan puolella oli pieni rakennusfirma jossa hän oli töissä, ja se myöskin kaatui. Kyllä silloin tuntui kaamealta jäädä työttömäksi. Piilossa olin täällä ja kaverit toivat hänelle ruokaa. Kiljua tiristelin itselleni, että sain päivät itseäni säälitellen kulumaan. Kiljua vieläkin tiristelen mutta en enään joka päivä sitä juo. Ville nousi pöydästä ja aukaisi kellarin oven ja katosi kellariin. Hetken päästä hän tuli isohkon kannun kanssa ja laittoi kupit pöytään. Sitten lirautettiin kupit täyteen juoksevaa ainetta. Ville pyysi nostamaan kupit ylös ja sitten kilautettiin kupit yhteen ja vetäistiin kunnolliset kulaukset työttömien vatsaan. Jotenkin se ei oikein hyvältä tuntunut näiden viimeksi työttömien mielessä tämä kupittelu. Mutta kun se on vaan niin helvetin vaikeaa kertoa vaimolle tälläistä asiaa.

  Sitten alkoi suunnittelu, että kuinkas tässä asiassa nyt sitten edetään. Jos me tätä kiljua tässä joka päivä juodaan, niin aika peitteliminen on kotona. Kyllä sen emännän nenä kuitenkin haistaa. Ehkä olis parempi tehdä jotain työtä, vaikka täällä sisällä. Ville siinä kertoikin, että kun jäi työttömäksi niin häneltä menivät kaikki työhalutkin samalla. Maalitkin hän kerkisi ostamaan, että olis saannut maalattua kaikki huoneet sisältä. Mutta eipä ollut mitään halua enään. Vieläköhän ne maalit ovat käyttökelpoisia. Niitä sitten lähdettiin tutkimaan kun oli saatu kupit juotua tyhjäksi.

   Päivä kului päätökseen ja Topin piti käydä vielä kaupassa kun oli Hilman kirjoittama kauppalappu taskussa. Sitten köröteltiin kotiin Hilman silmien alle. Topista tuntui, että hän on suuri valehtelija ja siksi ei hän tahtonut pystyä katsomaan Hilmaa suoraan silmiin. Mutta kun päivä kului, alkoi tämä valehtelu jo tuntumaan täysin luonnolliselta. Kotona Topi ja Väiski tekivät täysin niitä samoja töitä mitä mökkiläiset aina joutuvat tekemään. Kuitenkin Villen luona keskusteltiin välillä oikein tiukkaankin tästä asiasta. Kai meidän on sitten vaan kotona kerrottava emännille tästä työttömyydestä. Talokin oli viittä vailla valmis maalauksen suhteen. Ville oli saannut työintonsa takaisin kun oli muillakin kavereilla samoja ongelmia. Ja kun nyt sai oikein vääntää ja puristella välillä kyyneleitäkin silmistä, niin se vain sitten kuitenkin auttoi. Nyt sitten polkaistiin mopot käyntiin ja lähdettiin totisina poikina kohti omaa kotia. Siellä sitten oli se vaimo jolle piti tämä tuskainen kertomus kertoa ja olla häpeissään.

   Niin pääsi Topi kotiin ja laittoi moponsa vasten tikkaita. Ja kun bensahana oli suljettu, hän rauhallisin askelin nousi rappusia ylös ja nykäisi ulko-oven auki. Siitä hiljaa sisälle ja seuraavaksi alkoikin sydän hakkaamaan jo villisti. Vastassa oli enään keittiön ovi. Kahvaa hiljaa painaen hän astui keittiöön jossa vaimo rakenteli perheelleen ruokaa. Topi käveli hiljaa vaimonsa luo ja nosti päätään hiljaa ylöspäin. Hilma katseli miestään pitkään ja tuijottaen. Topi tapaili sanoja jolla hänen piti aloittaa vaimolle kertomaan mikä hänen tilanne on työmarkkinoilla. Mutta ne sanat olivat johonkin kadonneet. Nyt oli keksittävä uusia sanoja ja siksi puhe olikin aika sekavaa. Hilma antoi miehensä kertoilla asiaansa eikä alkanut häntä keskeyttämään. Lopulta Topi sai asiansa kerrottua ja Hilma kietosi kätensä miehensä ympärille. Liikuttava hetki vietettiin hellan vieressä jossa taas lihasoppa porisi. Siinä halausotteessa Hilma kertoi, että hän sai tietää tästä lopputilistä ja konkurssista. Hän vain ajatteli, että sinä nyt sitten kerrot kun sen aika on. Näin se oli sitten ohi. Kun tämän olisi tiennyt, niin olisin kertonut heti. Topilla oli helpottunut olo ja hymy virtasi hänen kasvoilleen. Hymyä ei liiemmin Topin kasvoilla näkynyt vaikka hän ei ollutkaan mikään vihainen mies. Mutta nyt oli ruokailun aika ja lapset piti käydä hakemassa ulkoolta sisälle. Illalla vielä keskusteltiin Villen talon maalaamisesta ja kuinka Ville oli ollut lopputilistään näihin päiviin asti aika masentunut. Mutta nyt hänen kohdaltaan olivat asiat muuttuneet ja oli saannut työhalunsa takaisin. Että jotain hyvääkin he olivat Väiskin kanssa saanneet aikaan.

   Näin oli saatu tämä kurjakin asia päätökseen perheiden kesken.  Sosiaalitoimistoon oli varattava aika. Ja koitettava sinnitellä niillä säästöillä mitä vähän oli tilille kertynyt. Eihän siellä tilillä paljon ollut, siitä pitivät huolen myöskin kuusi lasta. Mutta nyt lasten toiveet piti jättää taka alalle koska ruoka kuitenkin oli se tärkein asia.


JATKUU

Käykääpä katsomassa myöskin osoitteessa www.

Keijo