.jpg)
Niin oli taas heinät laitettu seipäälle ja myöhemmin viljat puitu. Samalla töngittiin juurikkaat maasta ja vietiin kellariin odottamaan talvea.
Yöt kylmenivät ja maahan laskeutui aamuisin jo valkoinen vaippa. Talvea odoteltiin kun pieni pakkanen jo päivisinkin piti ilman oudokseltaan kylmän kalseana.
Kaikki oli taas tehty talven varalle. Lehmille oli syötävät valmiina talveksi. Saunapuut oli korjattu liiteriin. Puitahan tarvittiin myöskin hellan ja uunin lämmitykseen. Nyt saa talvi tulla.
Perheen isä oli hakenut jo potkukelkat, lasten mustat sukset ja muutkin kolat ja lapiot vintiltä alas. Lasten monoihin oltiin suutarissa teetetty puolipohjat ja isä oli niihin tehnyt kuumalla rautapuikolla reijät jotka kävivät hyvin siteisiin.
Talvi joka saattoi jo olla pysyvä, tuli joulukuun alussa. Lunta satoi kaksi päivää joka ensin tuli pyrynä ja sitten se muuttui hiljalleen satavaksi lumeksi. Lapsilla oli hauskaan kun saivat lumen kanssa telmiä. Pakkaset taas nousivat kolmeenkymmeneen asteeseen. Kouluun käveltiin noin puolitoistakilometriä. Varpaat tahtoivat kengissä paleltua, että piti kenkien päälle laitttaa vielä paksut villasukat. Nyt oli lämmintä kävellä kun vain posket suojasi kaulaliinoilla.
Talvea vietettiin rauhallisesti. Lapset tietenkin laskivat mäkeä ja hiihtelivät kotona. Mutta sitten illalla huudettiin lapset sisään ja laitettiin vaatteet taas kuivumaan pellin varteen ja tuolien sarjoille. Isä lämmitti uunit ja äiti rakenteli lämpöisen hellan vieressä iltaruokaa. Lapset punaisissa poskissaan odottelivat vatsantäytettä.
Näin päivät kuluivat ja vanhaa radiota kuunneltiin. Radio oli jo vanha. Kanavat eivät tahtoneet pysyä kohdillaan. Särinää ja vinkumista alkoi heti kuulumaan kun jotain jännään lapsetkin radiosta kuuntelivat. Noita Nokinenä oli heidän suosikki. Äitiäkin peloitti koko lasten ohjelman kuunteleminen. Mutta radio oli kaiketi tullut jo elämänsä päähän. Ei siitä koskaan puhuttu ehkä se oli vanhempien asia ostaa uusi tai kuunnella tätä vanhaa sähisijää. Virrankin kun otti radiosta pois jutteli radio vielä minuutin verran. Sitten kuului poksahdus ja radiosta meni valot pois, ehkä se sitten sammui.
Viikonloppuisin käytiin lämmittämässä sauna. Kolmetuntia piti vähintään sitä kertalämmittäistä kiuasta lämmittään ennenkuin se häkälöylyjen jälkeen oli valmis ottamaan likaiset ihmiset parveen istumaan.
Ensimmäiseksi kävivät perheen kolme nuorempaa poikaa saunassa ja sitten viimeisenä kävivät vanhemmat. Ja niin kävi tänä lauantainakin. Lapset tulivat juuri saunasta ja vanhemmat olivat juuri menneet saunaan. Oveen kolkutettiin ja heidän vanhempi veli toi isoa pahvilaatikkoa sisälle.
Pienemmät velipojat kävivät seisomaan laatikon ympärille tietenkin. Vanhin veli, joka ei enään asunut kotona, aukoi laatikon. Lapset vuoron perään kyselivät, "mikä toi on". Veli nosti uuden radion laatikosta.
Se oli hieno kapistus. Veli otti vanhan radion pois kaapin päältä ja laittoi uuden radion samalle paikalle. Sitten hän laittoi kanavat paikoilleen ja vieläpä sille kanavalle josta tulevat Lauantain toivutut ohjelma. Lapsille hän näytti yhtä nappulaa josta radio sammuu.
Vanhemmat tulivat saunasta ja lapset kilvan ketomaan mitä oli oikein tapahtunut. Tapio oli keskimmäinen poika kotona olevista lapsista. Hän oli erittäin vilkas, ehkä liiankin vilkan lapsi. Vanhemmat koittivat kuunnella mitä lapset kertoivat. Tapion ääni kuitenkin kantautui korkeammalle niinpä toisten lasten ääni jäikin liian matalalle tasolle, että eivät vanhemmat niitä kuulleet.
Kun lapset olivat saanneet kaikki asiat kerrottua, rauhoittui perhe kuuntelemaan uutta hienoa radiota. Lauantain toivotut alkoivat ja sitä alkoivat vanhemmat kuuntelemaan. Tapio kuitenkin muisti vielä erään asian mikä oli pakko vielä kertoa. "Minä näytän mistä se radio sitten sammuu". Ennenkun kumpikaan vanhemmista kerkisi hätiin, painoi Tapio nappulanta ja radio sammui. Vanhemmat jäivät hölmistyneinä katsomaan toisiaan. Isä kyseli, "Mistähän se sitten aukeaa". Tapio nosteli olkapäitään. Niin oli radio mykkä ja kukaan ei uskaltanut koskea mihinkään nappulaan.
Ja kun vielä vanha radiokin oli viety pois, eli perhe aikaa ilman mitään viihdekeskuksesta tulevaa ääntä. Nyt elettiin aikaa ilman radiota. Sellainen kapistus oli kaapin päällä mut kun ei sitä saannut mennä kukaan säätelemään. Odoteltiin jos vanhempi veli tulisi huomenna käymään ja opastamaan vanhempia hiukkasen enemmän.
Hänellä kun sattui olemaan niin kiire asentamaan erääseen paikaan vielä televisiota. Sellainen masina teki tuloaan kiihtyvällä vauhdilla. Ei siitä televisiosta kukaan oikein mitään ymmärtänyt. Ainoana tietona oli, että siinä liikkuu kuva. Tälläistä vempaina veli meni asentamaa isohkoon maatilaa. Sekin oli kovaa hommaa kun pakkasta oli ja lunta melkein metrin verran. Pitkä anteeniputki piti saada katolle pystyyn ja liittää johto siihen kovassa pakkasessa. Ei varmasti ollut kovinkaan herkullista työtä ja varsinkaan vielä pimeällä.
Tulihan veli seuraavana päivänä käymään ja antoi opastusta vanhemmille radion käytöstä. Tapiota vielä neuvottiin, että hän ei saa mennä painelemaan nappuloita ominpäin. Mutta Tapio oli sellainen lapsi, että aina hän keksi kaikenlaista ja oli melkeinpä aina äänessä.
Talvi vankisti otettaan ja Joulu läheni. Eivät lapset siitä joulun odottelusta oikein mitään huomanneet kotona. Koulussa kuitenkin askarreltiin jouluisia kortteja ja radiosta kuului välillä jouluisia ohjelmia.
Mutta kun äiti alkoi leipomaan joulupipareita ja laittoi joululaatikoita uuniin, silloin tuntui joulun olevan jo aika lähellä. Ja vielä se, että isä lähti lasten kanssa hakemaan kuusta metsästä. Siinä tapahtumassa oli jotain outoa ja kummallista joka sai lastenkin päässä ajatukset surraamaan. Joulu-Pukille piti kirjoittaa muistivat lapset. Kuusi kun oli saatu metsästä asettuivat lapset pöydän viereen kirjoittelemaan pukille. Listoista tuli pitkät. Ehkä lapset osasivat tajuta, että kannattaahan sitä pyytää kun ilmaiseksi saa.
Koitti aattoaamu ja isä toi kuusen sisälle. Lapset koristelivat kuusen pikavauhtia. Äiti viimeisteli tarjottavia ruokia vielä joulukuntoon.
Vaikka Tapio oli vilkas ja aina säheltämässä jotain luvatonta, niin Joulu-Pukista hän halusi olla kaukana. Niinpä hän valitsi sellaisen tuolin joka oli kaikkein kauempana olkkarin ovesta. Pukista hän ei pitänyt muuten kuin että se tuo lahjoja. Vai oliskos kahden vanhemman veljen pelottelut menneet perille, että sieltä voi tulla risupakettikin kun aina sähellät etkä aina ole kiltti.
Piinaava pukin odettelu jatkui heti aamusta alkaen. Varatuilla paikoilla piti istua ettei kukaan niitä paikkoja vain vie.
Tuli kutsu saunaan. Lapset eivät tahtoneet enään saunaan lähteä sillä pukki voi tulla juuri samaan aikaan. "Ei se tule" vakuutti äiti ja isä vuoronperään. Sillä hekin käyvät vielä lasten jälkeen saunassa.
Poikien kaksi vanhempaa veljeä tulivat myöskin kotiin. Näin se oli aina ollut, että lapset tulevat syömään jouluruuat kotiin, se oli äidin käsky.
Isommat veljet kävivät välillä ulkona koputtelemassa seinään ja nuoremmat lapset naamat valkeana pelkäsivät sisällä, että nyt se pukki tulee. Äitikin tuli jo saunasta mutta isää ei vaan kuulunut. Taas se isä on liian kauan saunassa eikä tietenkään näe pukkia taaskaan huusivat lapset. Heillä oli jo paniikin tuntuinen odottelu ottamassa hermoon.
Oveen kolkutettiin ja isää ei vain kuulunut saunasta. Pukki asteli sisään ja lapset jännittyneinä istuivat tuoleillaan pitäen käsillään kiinni tuolin istuimistaan. Pukki kyseli, että "Onko täällä kilttejä lapsia". Syvä hiljaisuus valtasi lasten suut. Vanhemmat veljet alkoivat lapsia hiukan auttamaan että pukille pitää vastata. Sitten kuuluikin hoiperteleva "on" sana tulevan lasten suusta.
Lahjoja pukki jakoi tasapuolisesti kaikille lapsille yhtä paljon. Pukin säkki tuli tyhjäksi ja pukki toivotteli kaikkille Hyvää Joulua.
Lahjoja ruvettiin kiireellä aukaisemaan paketeista. Isäkin lopulta pääsi saunasta pois. Mutta eivät kerkineet lapset paljon häntä huomaamaan kun lahjat piti saada äkkiä paketeista pois.
Illalla kun oli jouluruoka syöty kuului sellainen jytinä, kun seinään olisi nyrkillä hakattu. Isä kävi katsomassa kuka siellä oikein jytisteli. Hän tuli takaisin sisälle suuren säkin kanssa. Säkin päällä on lappu jossa luki seuraavaa. Pukilta unohtui yksi säkki. Olen pahoillani kun en enään kerinnyt sisälle. Ja taas avattiin lahjoja.
Todellisuudessa tämän säkin oli tuonut koulun opettaja. Hän ei tohtinut jäädä kylään koska oli joulu. Hänellä ei ollut enään vaimoa sillä hän oli palanut edellisessä paikassa kun heidän koti oli palanut.
Niin oli joulu mennyt ja vatsat olivat pyöristyneet äidin maittavista jouluruuista. Seuraavaksi tulikin Uudenvuoden viettäminen.
Lapsille oli luvattu, että he pääsevät katsomaan raketteja kun ensin alkuillasta nukkuvat. Se oli lapsille suunnaton elämys ja kun vielä isäkin oli ostanut muutaman raketin.
Näin vietettiin talvea eteenpäin. Välillä tuli suojaa niin pääsivät lapset rakentamaan lumilinnaa ja ukkoa pihalle.
Ja kun suojasään jälkeen keväällä tuli pakkasta pääsi hangille luistelemaan suksilla aivan lumen pinnalla.
Ja niin alkoi aurinko nousemaan aina vain ylemmäksi ja loi lämpöä. Lumi alkoi sulamaan ja kevät kiireellä alkoi tulemaan. Ei kestänyt kauankaan kun Valko ja sinivuokot värittivät maan.
Niin oli jo kevät pitkällä ja isä alkoi kylvämään peltoja. Eihän tämä paikka mikään iso ollut mutta pari
lehmää, sian ja lauman kanoja se piti hengissä.
Kesällä pääsivät lehmät ulos. Kyllä olivat vanhat lehmät iloisia kun hyppivät ja juoksivat niityllä. Sama ilme tuli nuorenpiin lapsiinkin. Vanhakottikärry otettiin käyttöön. Siinä oli rautapyörä. Tapio halusi olla aina kyydissä ja sitä poikaa sitten kärrättiin mäkeä ales monituisia kertoja. Niin taisi mennä pojan sisuskalut sekaisin kun hän alkoi päästelemään alleen öisin. Hän kärsi kuin myöskin äiti tästä jatkuvasta pyykinpesusta. Isä viimein otti kottikärrystä pyörän pois, etteivät lapset pääse enään rilluttelemaan.
Niin monen monta tapahtumaa kesällä tapahtui. Tapio kiusasi välillä isompaa veljeään kun hän puukolla veisteli kaarnavenettä. Lopulta Armas otti kirveen ja lähti ajamaan Tapiota takaa. Tapioa nauratti sillä hän uskoi, että ei veikka sillä kirveellä häntä selkään lyö. Tapion nauraessa, juostessa karkuun veljeään alkoi välimatka kaventua. Nyt oltiin jo niin lähellä, että kirveellä olisi ylettynyt Armas lyömään Tapioa selkään. Mutta samalla äiti huomasin poikien todenperäisen juoksun elämäs ja kuolemasta. Hän asettui rappusille ja kerran karjaisi "Pojat". Pojat pelastyivät ja lopettivat juoksemisen heti.
Jälleen tuli syksy. Isä lainasi naapurista hevosen ja kärryn ja silloin aloimme kuljettamaan ensin heinät sisälle. Ja kun aikaa kului kävi naapuri niittämässä viljat ja perhe laittoi viljat seipäille kuivumaan. Ja kun kauniit syysilmat olivat kuivatteneet viljat, ne kyydittiin samalla hevosella sisään.
Ja se puimakone josta alussa oli kuva oli sisällä ladossa. Naapuri tuli traktorilla sitä käyttämään ja sillä koneella puitiin sitten viljat. Koneen perässä oli olkilietso joka pöllytti pahnat ylisille jossa perheen pienemmät pojat olivat sotkemassa olkia, että mahtuivat sinne paremmin.
Kun viljat olivat puitu asteli ylisiltä kolme mustaa poikaa. Pölly oli tehtävänsä tehnyt. Niistäessä tuli mustaa räkää. Mutta onneksi sauna oli lämpimänä, jonne pojat ensimmäiseksi pääsivät. Harmi kun ei ollut kameraa lähettyvillä, olisi saatu mustista pojista kuva.
Jos vielä katsottaisiin yhtä poikien tempausta. Äiti ja isä menivät naapuriin kylään. Radion tuonut veli oli pyydetty vahtimaan poikia. Vahtijalle oli tarkkaan ilmoitettu, että poikia ei saa päästää puimakonetta käsin pyörittämään.
Pojathan tietenkin tiesivät kun isä oli aina valistanut, että puimakonetta ei saa pyörittää käsin. Eihän pojat sitä tietenkään halunneet muistaa vaan illalla piti hiipiä latoon puimakonetta pyörittämään. Iso veli oli kuunnellut ääniä ja lähti juoksemaan ladolle.
Veli urheilija tyyppinä juoksi ladolle mutta törmäsikin tietämättään hämärissä piikkilankaan. Piikkilankaa pidettii pihatien poikki pidettynä kun lehmät ajettiin pellolta navettaan lypsylle. Niin oli tänäänkin lehmät sisään ajettu ja Tapion piti laittaa piikkilanka sivuun. Eipäs vaan Tapio ollut taaskaan sitä muistanut ottaa edestä pois. Niinpä radion tuonut veikka juoksi hämärissä suoraan noin metrin korkeudella olevaan lankaan. Veikka oli juuri sisällä kokeillut uutta suunnistuspukuaan joka päällään hän sitten ladolle lähti.
Piikkilankaan törmäsi velimies. Katkerana hän irroitti itsensä langasta ja kipeää teki. Hän vetäytyi takaisin sisälle katsomaan haavojaan ihossa. Uusi suunnistuspuhu oli halkeillut monesta paikasta.
Pojat jatkoivat puimakoneen pyörittämistä kun eivät veljen piikkilankaan juoksemisesta tienneet mitään. Aikansa he vielä konetta pyörittivät mutta kun kukaan ei heitä tullut poiskaan hakemaan päättivät he mennä itse hoitajaa katsomaan.
Siellä isoveikka ompeli uuden puvun haljenneita kohtia yhteen. Mitää sapiskaa tästä ei tullut vaan Tapio kyllä se itsekkin tiesi, että minunhan se lanka piti siirtää sivulle.
Kaikkea aina tapahtui kun Tapio oli mukana. Eräänä kesänä ennen juhannusta Tapiolla jälleen välähti. Yleensä maalla tuotiin metsästä koivu seisomaan portaiden viereen. Koko Tapion oma perhe istui kahvipöydässä. Tapio sanoi vain kerran "Nyt välähti" ja lähti juoksemaan ulos. Hänellä oli tarkoitus postilaatikon vierestä ottaa koivu ja laittaa se vanhojen rappusten oksanreikään. Isä huomasi ensin, Että aikooko Tapio kaataa ton koivun. Isä aukaisi ikkunaa mutta äiti kerki juosta nopeammin ulos ja huutaa kovaa pojalle, "Jätä se koivu rauhaan". Siihen pysähtyi Tapion linkkuveitsellä tekemä yksi pieni viilto.
Isä oli tätä koivu säästänyt koska se oli joka puolelta yhtenäinen ja kaunis.
Päätän tämän Tapion vilkkaasta mielikuvituksesta kirjoittamani kertomuksen tähän. Vilkkaita lapsia löytyy tietenkin muistakin perheistä. Mutta maalla sai aina tietenkin varoa kun oli kirveitä talikoita ja puukkoja aina saatavilla. Tapion käteen jos olisi sattunut vaikka nyt kirves, mitähän silloin olisi tapahtunut.
Loppu
piki
Kaikki oli taas tehty talven varalle. Lehmille oli syötävät valmiina talveksi. Saunapuut oli korjattu liiteriin. Puitahan tarvittiin myöskin hellan ja uunin lämmitykseen. Nyt saa talvi tulla.
Perheen isä oli hakenut jo potkukelkat, lasten mustat sukset ja muutkin kolat ja lapiot vintiltä alas. Lasten monoihin oltiin suutarissa teetetty puolipohjat ja isä oli niihin tehnyt kuumalla rautapuikolla reijät jotka kävivät hyvin siteisiin.
Talvi joka saattoi jo olla pysyvä, tuli joulukuun alussa. Lunta satoi kaksi päivää joka ensin tuli pyrynä ja sitten se muuttui hiljalleen satavaksi lumeksi. Lapsilla oli hauskaan kun saivat lumen kanssa telmiä. Pakkaset taas nousivat kolmeenkymmeneen asteeseen. Kouluun käveltiin noin puolitoistakilometriä. Varpaat tahtoivat kengissä paleltua, että piti kenkien päälle laitttaa vielä paksut villasukat. Nyt oli lämmintä kävellä kun vain posket suojasi kaulaliinoilla.
Talvea vietettiin rauhallisesti. Lapset tietenkin laskivat mäkeä ja hiihtelivät kotona. Mutta sitten illalla huudettiin lapset sisään ja laitettiin vaatteet taas kuivumaan pellin varteen ja tuolien sarjoille. Isä lämmitti uunit ja äiti rakenteli lämpöisen hellan vieressä iltaruokaa. Lapset punaisissa poskissaan odottelivat vatsantäytettä.
Näin päivät kuluivat ja vanhaa radiota kuunneltiin. Radio oli jo vanha. Kanavat eivät tahtoneet pysyä kohdillaan. Särinää ja vinkumista alkoi heti kuulumaan kun jotain jännään lapsetkin radiosta kuuntelivat. Noita Nokinenä oli heidän suosikki. Äitiäkin peloitti koko lasten ohjelman kuunteleminen. Mutta radio oli kaiketi tullut jo elämänsä päähän. Ei siitä koskaan puhuttu ehkä se oli vanhempien asia ostaa uusi tai kuunnella tätä vanhaa sähisijää. Virrankin kun otti radiosta pois jutteli radio vielä minuutin verran. Sitten kuului poksahdus ja radiosta meni valot pois, ehkä se sitten sammui.
Viikonloppuisin käytiin lämmittämässä sauna. Kolmetuntia piti vähintään sitä kertalämmittäistä kiuasta lämmittään ennenkuin se häkälöylyjen jälkeen oli valmis ottamaan likaiset ihmiset parveen istumaan.
Ensimmäiseksi kävivät perheen kolme nuorempaa poikaa saunassa ja sitten viimeisenä kävivät vanhemmat. Ja niin kävi tänä lauantainakin. Lapset tulivat juuri saunasta ja vanhemmat olivat juuri menneet saunaan. Oveen kolkutettiin ja heidän vanhempi veli toi isoa pahvilaatikkoa sisälle.
Pienemmät velipojat kävivät seisomaan laatikon ympärille tietenkin. Vanhin veli, joka ei enään asunut kotona, aukoi laatikon. Lapset vuoron perään kyselivät, "mikä toi on". Veli nosti uuden radion laatikosta.
Se oli hieno kapistus. Veli otti vanhan radion pois kaapin päältä ja laittoi uuden radion samalle paikalle. Sitten hän laittoi kanavat paikoilleen ja vieläpä sille kanavalle josta tulevat Lauantain toivutut ohjelma. Lapsille hän näytti yhtä nappulaa josta radio sammuu.
Vanhemmat tulivat saunasta ja lapset kilvan ketomaan mitä oli oikein tapahtunut. Tapio oli keskimmäinen poika kotona olevista lapsista. Hän oli erittäin vilkas, ehkä liiankin vilkan lapsi. Vanhemmat koittivat kuunnella mitä lapset kertoivat. Tapion ääni kuitenkin kantautui korkeammalle niinpä toisten lasten ääni jäikin liian matalalle tasolle, että eivät vanhemmat niitä kuulleet.
Kun lapset olivat saanneet kaikki asiat kerrottua, rauhoittui perhe kuuntelemaan uutta hienoa radiota. Lauantain toivotut alkoivat ja sitä alkoivat vanhemmat kuuntelemaan. Tapio kuitenkin muisti vielä erään asian mikä oli pakko vielä kertoa. "Minä näytän mistä se radio sitten sammuu". Ennenkun kumpikaan vanhemmista kerkisi hätiin, painoi Tapio nappulanta ja radio sammui. Vanhemmat jäivät hölmistyneinä katsomaan toisiaan. Isä kyseli, "Mistähän se sitten aukeaa". Tapio nosteli olkapäitään. Niin oli radio mykkä ja kukaan ei uskaltanut koskea mihinkään nappulaan.
Ja kun vielä vanha radiokin oli viety pois, eli perhe aikaa ilman mitään viihdekeskuksesta tulevaa ääntä. Nyt elettiin aikaa ilman radiota. Sellainen kapistus oli kaapin päällä mut kun ei sitä saannut mennä kukaan säätelemään. Odoteltiin jos vanhempi veli tulisi huomenna käymään ja opastamaan vanhempia hiukkasen enemmän.
Hänellä kun sattui olemaan niin kiire asentamaan erääseen paikaan vielä televisiota. Sellainen masina teki tuloaan kiihtyvällä vauhdilla. Ei siitä televisiosta kukaan oikein mitään ymmärtänyt. Ainoana tietona oli, että siinä liikkuu kuva. Tälläistä vempaina veli meni asentamaa isohkoon maatilaa. Sekin oli kovaa hommaa kun pakkasta oli ja lunta melkein metrin verran. Pitkä anteeniputki piti saada katolle pystyyn ja liittää johto siihen kovassa pakkasessa. Ei varmasti ollut kovinkaan herkullista työtä ja varsinkaan vielä pimeällä.
Tulihan veli seuraavana päivänä käymään ja antoi opastusta vanhemmille radion käytöstä. Tapiota vielä neuvottiin, että hän ei saa mennä painelemaan nappuloita ominpäin. Mutta Tapio oli sellainen lapsi, että aina hän keksi kaikenlaista ja oli melkeinpä aina äänessä.
Mutta kun äiti alkoi leipomaan joulupipareita ja laittoi joululaatikoita uuniin, silloin tuntui joulun olevan jo aika lähellä. Ja vielä se, että isä lähti lasten kanssa hakemaan kuusta metsästä. Siinä tapahtumassa oli jotain outoa ja kummallista joka sai lastenkin päässä ajatukset surraamaan. Joulu-Pukille piti kirjoittaa muistivat lapset. Kuusi kun oli saatu metsästä asettuivat lapset pöydän viereen kirjoittelemaan pukille. Listoista tuli pitkät. Ehkä lapset osasivat tajuta, että kannattaahan sitä pyytää kun ilmaiseksi saa.
Koitti aattoaamu ja isä toi kuusen sisälle. Lapset koristelivat kuusen pikavauhtia. Äiti viimeisteli tarjottavia ruokia vielä joulukuntoon.
Vaikka Tapio oli vilkas ja aina säheltämässä jotain luvatonta, niin Joulu-Pukista hän halusi olla kaukana. Niinpä hän valitsi sellaisen tuolin joka oli kaikkein kauempana olkkarin ovesta. Pukista hän ei pitänyt muuten kuin että se tuo lahjoja. Vai oliskos kahden vanhemman veljen pelottelut menneet perille, että sieltä voi tulla risupakettikin kun aina sähellät etkä aina ole kiltti.
Piinaava pukin odettelu jatkui heti aamusta alkaen. Varatuilla paikoilla piti istua ettei kukaan niitä paikkoja vain vie.
Tuli kutsu saunaan. Lapset eivät tahtoneet enään saunaan lähteä sillä pukki voi tulla juuri samaan aikaan. "Ei se tule" vakuutti äiti ja isä vuoronperään. Sillä hekin käyvät vielä lasten jälkeen saunassa.
Poikien kaksi vanhempaa veljeä tulivat myöskin kotiin. Näin se oli aina ollut, että lapset tulevat syömään jouluruuat kotiin, se oli äidin käsky.
Isommat veljet kävivät välillä ulkona koputtelemassa seinään ja nuoremmat lapset naamat valkeana pelkäsivät sisällä, että nyt se pukki tulee. Äitikin tuli jo saunasta mutta isää ei vaan kuulunut. Taas se isä on liian kauan saunassa eikä tietenkään näe pukkia taaskaan huusivat lapset. Heillä oli jo paniikin tuntuinen odottelu ottamassa hermoon.
Oveen kolkutettiin ja isää ei vain kuulunut saunasta. Pukki asteli sisään ja lapset jännittyneinä istuivat tuoleillaan pitäen käsillään kiinni tuolin istuimistaan. Pukki kyseli, että "Onko täällä kilttejä lapsia". Syvä hiljaisuus valtasi lasten suut. Vanhemmat veljet alkoivat lapsia hiukan auttamaan että pukille pitää vastata. Sitten kuuluikin hoiperteleva "on" sana tulevan lasten suusta.
Lahjoja pukki jakoi tasapuolisesti kaikille lapsille yhtä paljon. Pukin säkki tuli tyhjäksi ja pukki toivotteli kaikkille Hyvää Joulua.
Lahjoja ruvettiin kiireellä aukaisemaan paketeista. Isäkin lopulta pääsi saunasta pois. Mutta eivät kerkineet lapset paljon häntä huomaamaan kun lahjat piti saada äkkiä paketeista pois.
Illalla kun oli jouluruoka syöty kuului sellainen jytinä, kun seinään olisi nyrkillä hakattu. Isä kävi katsomassa kuka siellä oikein jytisteli. Hän tuli takaisin sisälle suuren säkin kanssa. Säkin päällä on lappu jossa luki seuraavaa. Pukilta unohtui yksi säkki. Olen pahoillani kun en enään kerinnyt sisälle. Ja taas avattiin lahjoja.
Todellisuudessa tämän säkin oli tuonut koulun opettaja. Hän ei tohtinut jäädä kylään koska oli joulu. Hänellä ei ollut enään vaimoa sillä hän oli palanut edellisessä paikassa kun heidän koti oli palanut.
Niin oli joulu mennyt ja vatsat olivat pyöristyneet äidin maittavista jouluruuista. Seuraavaksi tulikin Uudenvuoden viettäminen.
Lapsille oli luvattu, että he pääsevät katsomaan raketteja kun ensin alkuillasta nukkuvat. Se oli lapsille suunnaton elämys ja kun vielä isäkin oli ostanut muutaman raketin.
Näin vietettiin talvea eteenpäin. Välillä tuli suojaa niin pääsivät lapset rakentamaan lumilinnaa ja ukkoa pihalle.
Ja kun suojasään jälkeen keväällä tuli pakkasta pääsi hangille luistelemaan suksilla aivan lumen pinnalla.
Ja niin alkoi aurinko nousemaan aina vain ylemmäksi ja loi lämpöä. Lumi alkoi sulamaan ja kevät kiireellä alkoi tulemaan. Ei kestänyt kauankaan kun Valko ja sinivuokot värittivät maan.
Niin oli jo kevät pitkällä ja isä alkoi kylvämään peltoja. Eihän tämä paikka mikään iso ollut mutta pari
lehmää, sian ja lauman kanoja se piti hengissä.
Kesällä pääsivät lehmät ulos. Kyllä olivat vanhat lehmät iloisia kun hyppivät ja juoksivat niityllä. Sama ilme tuli nuorenpiin lapsiinkin. Vanhakottikärry otettiin käyttöön. Siinä oli rautapyörä. Tapio halusi olla aina kyydissä ja sitä poikaa sitten kärrättiin mäkeä ales monituisia kertoja. Niin taisi mennä pojan sisuskalut sekaisin kun hän alkoi päästelemään alleen öisin. Hän kärsi kuin myöskin äiti tästä jatkuvasta pyykinpesusta. Isä viimein otti kottikärrystä pyörän pois, etteivät lapset pääse enään rilluttelemaan.
Niin monen monta tapahtumaa kesällä tapahtui. Tapio kiusasi välillä isompaa veljeään kun hän puukolla veisteli kaarnavenettä. Lopulta Armas otti kirveen ja lähti ajamaan Tapiota takaa. Tapioa nauratti sillä hän uskoi, että ei veikka sillä kirveellä häntä selkään lyö. Tapion nauraessa, juostessa karkuun veljeään alkoi välimatka kaventua. Nyt oltiin jo niin lähellä, että kirveellä olisi ylettynyt Armas lyömään Tapioa selkään. Mutta samalla äiti huomasin poikien todenperäisen juoksun elämäs ja kuolemasta. Hän asettui rappusille ja kerran karjaisi "Pojat". Pojat pelastyivät ja lopettivat juoksemisen heti.
Jälleen tuli syksy. Isä lainasi naapurista hevosen ja kärryn ja silloin aloimme kuljettamaan ensin heinät sisälle. Ja kun aikaa kului kävi naapuri niittämässä viljat ja perhe laittoi viljat seipäille kuivumaan. Ja kun kauniit syysilmat olivat kuivatteneet viljat, ne kyydittiin samalla hevosella sisään.
Ja se puimakone josta alussa oli kuva oli sisällä ladossa. Naapuri tuli traktorilla sitä käyttämään ja sillä koneella puitiin sitten viljat. Koneen perässä oli olkilietso joka pöllytti pahnat ylisille jossa perheen pienemmät pojat olivat sotkemassa olkia, että mahtuivat sinne paremmin.
Kun viljat olivat puitu asteli ylisiltä kolme mustaa poikaa. Pölly oli tehtävänsä tehnyt. Niistäessä tuli mustaa räkää. Mutta onneksi sauna oli lämpimänä, jonne pojat ensimmäiseksi pääsivät. Harmi kun ei ollut kameraa lähettyvillä, olisi saatu mustista pojista kuva.
Jos vielä katsottaisiin yhtä poikien tempausta. Äiti ja isä menivät naapuriin kylään. Radion tuonut veli oli pyydetty vahtimaan poikia. Vahtijalle oli tarkkaan ilmoitettu, että poikia ei saa päästää puimakonetta käsin pyörittämään.
Pojathan tietenkin tiesivät kun isä oli aina valistanut, että puimakonetta ei saa pyörittää käsin. Eihän pojat sitä tietenkään halunneet muistaa vaan illalla piti hiipiä latoon puimakonetta pyörittämään. Iso veli oli kuunnellut ääniä ja lähti juoksemaan ladolle.
Piikkilankaan törmäsi velimies. Katkerana hän irroitti itsensä langasta ja kipeää teki. Hän vetäytyi takaisin sisälle katsomaan haavojaan ihossa. Uusi suunnistuspuhu oli halkeillut monesta paikasta.
Pojat jatkoivat puimakoneen pyörittämistä kun eivät veljen piikkilankaan juoksemisesta tienneet mitään. Aikansa he vielä konetta pyörittivät mutta kun kukaan ei heitä tullut poiskaan hakemaan päättivät he mennä itse hoitajaa katsomaan.
Siellä isoveikka ompeli uuden puvun haljenneita kohtia yhteen. Mitää sapiskaa tästä ei tullut vaan Tapio kyllä se itsekkin tiesi, että minunhan se lanka piti siirtää sivulle.
Kaikkea aina tapahtui kun Tapio oli mukana. Eräänä kesänä ennen juhannusta Tapiolla jälleen välähti. Yleensä maalla tuotiin metsästä koivu seisomaan portaiden viereen. Koko Tapion oma perhe istui kahvipöydässä. Tapio sanoi vain kerran "Nyt välähti" ja lähti juoksemaan ulos. Hänellä oli tarkoitus postilaatikon vierestä ottaa koivu ja laittaa se vanhojen rappusten oksanreikään. Isä huomasi ensin, Että aikooko Tapio kaataa ton koivun. Isä aukaisi ikkunaa mutta äiti kerki juosta nopeammin ulos ja huutaa kovaa pojalle, "Jätä se koivu rauhaan". Siihen pysähtyi Tapion linkkuveitsellä tekemä yksi pieni viilto.
Isä oli tätä koivu säästänyt koska se oli joka puolelta yhtenäinen ja kaunis.
Päätän tämän Tapion vilkkaasta mielikuvituksesta kirjoittamani kertomuksen tähän. Vilkkaita lapsia löytyy tietenkin muistakin perheistä. Mutta maalla sai aina tietenkin varoa kun oli kirveitä talikoita ja puukkoja aina saatavilla. Tapion käteen jos olisi sattunut vaikka nyt kirves, mitähän silloin olisi tapahtunut.
Loppu
piki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti