.jpg)
Vielä kerran kuitenkin puutun meidän muuttoon. Ehkä se on parempi nyt kun olemme saanneet entisen asunnon siivottua ja asianomaisen yhtiön tarkastaja on sen hyväksynyt ilman mitään huomauttamista.
Viikolla 30 aloimme muuttamaan tavaroitamme entiseen asumalähiöön Hyvinkään Paavolaan takaisin. Ensin ajelin pienempiä tavaroita sekä astioita uuteen asuntoon. Perjantaina tulevat sitten apuvoimat ilmeisesti kahdella pakettiautolla muuttamaan huonekalut paikalle. Sitten se alkaakin ihmisten häiritsemin kun alan iskuporalla poramaan reikiä seinään.
Olisiko tämä nyt sitten viimeinen muutto. Tai ilmeisesti yksi muutto on vielä vaivaistaloon, jos ei sitä ennen kuulu viimeinen kutsu. Muuttoja onkin meidän elämässä ollut jo aika paljon. Hyvää niissä muutoissa tietenkin on se, ettei turhia tavaroita pääse pesiintymään nurkkiin. Ainahan muuton yhteydessä hyviä käyttöön kelpaavia vaatteita tai esineitä annetaan toisille jos ei niitä enään tarvi. Laskin, että muuttoja on mulla ollut kaikkiaan 13. Eihän se mikään ennätys tietenkään ole. Mutta kun on ihmisiä jotka asuvat siinä ensimmäisessä asunnossa jonka ovat nuorena hankkineet, koko ikänsä.
Ei
meistä ollut vielä asumaan tälläiseen yhteisöön. Ehkä ei meidän pärstä
oikein kiinnostanut tätä lähiötä. Ensimmäisestä päivästä alkaen kuulin
jo pihalla keskustelua kahden ihmisen kesken. Mies kertoi seuraavaa.
"Millä me saisimme häädettyä seinänaapurit pois". Rouva kysyi, "Mikähän olisi oikein aihe" ja vetäisi sauhut tupakistaan. "Tupakka on aihe, en pysty asumaan kun naapuri sauhuttaa tupakkiaan pihalla". Ei haitannut tätä miestä naisen sauhuttelut, mutta meidän sauhuttelut kyllä haittasi. Ja löytyy muitakin tapauksia jossa tämä "meidän häätäjä" jutteli aivan kiinni toisessa ihmisessä asioitaan. Tämä toinen ihminen poltti tupakkaa. Ja kun vielä oma poikakin poltti, ainakin silloin kun vanhemmat olivat jossain lomareissulla. Itse hämmästelin moista näkyä kun tämä sama poika oli juuri pihallaan kertonut kun hänenkin huoneessa haisee tupakka. Pojan isä siihen vastasi, "Saatanan tupakan pöllyttäjät, olispa vanha aika niin niistä pääsis äkkiä eroon".
Pelottava naapuri. Kun lastenlapsille avattiin ulko-ovea kuului heti komento heidän perheelleen "Ikkunat ja ovet kiinni, naapuri tulee pöllyttelemään syöpäsolujaan taas meidän ikkunoista sisään".
Lapset eivät tahtoneet uskaltaa mennä ulos. Viimeistään silloin kun tämän miehen ääni kuului omalla pihallaan, juoksivat meidän lapset kiireesti sisään.
Jos tällä miehellä on oma kiinteistofirma, niin luulisi hänen tietävän vielä nykyiset lain Suomessa. Tupakanpolttoa ei ole kielletty omalla pihalla vielä ainakaan toistaiseksi. Luulisi tälläisten lakipykälien olevan hänellä tiedossa. Mutta ei vaan ollutkaan. Monesti hän soitteli rivarin takapihalla jollekkin tutulleen tästä tupkki-aiheesta. Kyseli neuvoa ressukka. Olispa joskus kysellyt multa niin olisin asiallisesti kertonut. Mutta kun halusi vain huutaa aidan ja laudoitetun seinän takaalta.
Postia kun hain laatikosta niin huomasin hänen putsaavan autoaan. Kyyristyi mies autonsa taakse piiloon. Samoin kun tulin autolla pihaan ja hän oli lähtemässä autostaan, kääntyi hän takaisin autoonsa ja istui siellä niin kauan kun olin poistunut sisälle.
Koskaan en vastannut tälle miehelle hänen tupakki huutojensa aikana. Näin kerroin myöskin kaikille meidän vieraillekkin jotka kävivät tupakalla ulkona. En halunut antaa hänelle minkäänlaista aihetta. Näin siis meille kävi tuon asunnon suhteen, että lähteä oli pakko. Eikä tästä asiasta oltu ainuita. Saimme kuulla eräältä ihmiseltä, että taidatte olla kolmansia lähtiöitä mitä hän tietää tupakin takia. Nämä ovat Avain asumisoikeus asuntoja. Mutta kun tämä yksi huoneisto ei ole mennyt kaupaksi, niin sitä vuokrataan aina kaksi vuotta kerrallaan eteenpäin. Me kerittiin asumaan yksi vuosi tässä asunnossa.
Näin siis meille kävi. Itse kun koitan asua asunnoissa hiljaa ja lastenlapsillekkin koitan nämä samat ohjeet kertoa, niin tämän tapaiset huomautukset tuntuvat eläkepapalle riipivän sydämmen irti kuorestaan. Tulee vain niin paha olla kun häiritsee seinänaapuria. Oli tässä kiinteistössä kolme perhettä joiden kanssa meillä meni erittäin hienosti. Mutta yhdessä vaimon kanssa teimme tämän päätöksen. Uskon kyllä, että ei vaimoa tämä päätös lohduttanut kun hänellä on aika paha astma. Vaikka ei hänkään tässä paikassa halunut asua.
Soitin edelliseen kaupungin vuokra-asuntoja hoitavaan yhtiöön. Kysyin Kiinteistöpäälliköltä, että oonko polttanut sillat takanani. ??? Kysymysmerkit kaiketi pomppivat hänen päässään kun piti lopulta kysyä "miten niin". Että vaan sellaista, jos tulisin taas Teitä häiritsemään, olisko asuntoa tarjolla. TOTTA KAI hän sanoi kuin poliisi Reinikainen. Laita ihmeessä anomus sisään niin tytöt sitten ilmoittelevat. Itse asiassa susta on täällä jo puhuttukin. Mitähän se sitten oli, en pystynyt vilkkaasta mielestänikään sitä oikein käsittämään.
Paperit laitettiin sisään ja viikon päästä meille ilmoitettiin tästä asunnosta. Olihan pienempiäkin asuntoja mutta kun meillä asuu myös kaksi nuorta miestä jotka tytär on synnyttänyt. Neljää huonetta kaivattiin ja sellainen myös saatiin.
Näin tuntuu jäävän tämä asunto pahaksi muistoksi meidän kaikkien mieleen. Ei edes isännöitsijä ja taloja vuokraava nainen ottanut asiaan mitään kommenttia. Eivät he edes vaivautuneet asiasta edes kyselemään millään muotoa. Kai hallituksen puheenjohtajalla on niin vahva imago siinä yhtiössä. Mun olis vielä pitänyt näyttää asuntoa jos joku sinne olisi halunut muuttaa. En tiedä olisinko ollut heille niin onnellinen muutosta. Kysynyt olisin kuitenkin, että polttaako Teidän perheestä kukaan ja polttaako joku vieraista. Minusta kuitenkin pitää saada uusien vuokraajien tietoa tästä tupakkipannasta joka puheenjohtajalla on. Ei nämä muutot kuitenkaan ole mitään herkkuhommia, että niitä pitäisi tehdä kerran vuodessa.
Koitti päivä, että uuteen asuntoon alkoi muutto. Ensin aloimme muuttamaan pientä tavaraa. Meidän uuteen autoon ei paljon mahtunut kuin kilon voipakkaus takakonttiin. Vanhaan paikkaan kun muutimme niin farmariautoon mahtui jopa sängytkin sisään. Nyt eivät tosiaankaan tuohon autoon mahtunut. Mutta muutimme kuitenkin villasukat ja hansat, eri kuormassa kuitenkin. Paikallisen kierrätyskeskuksen kanssa sovimme, että he muuttavat isommat tavarat pakettiautolla.
Veimme pikkutavaraa, lusikkaa ja haarukkaa tietenkin. Meillä oli mielessä uusi koti, palaamme omiemme joukkoon. Siellä olimme jo melkein kaksitoista vuotta mutta kun naapuritalon meteli sai meidän hermot palamaan oikein kunnolla. Emme muuttaneet samaan taloon vaan melkein lähelle kuitenkin. Vielä kun siinä talossa on rempsakka puheenjohtaja-täti niin ei mun tarvi kun päivät makoilla soffalla.
Sardiinikaukalolla muutimme viikon ja saimme haarukat ja veitset jo muutettua. Isot ja pienet lusikat muutetaan seuraavalla viikolla. Mutta nyt tuli aamulla kierrätyskeskuksen kaksi pekettiautoa pihaan. Sinne reippaat nuoret miehet kantoivat ensin kaksi pekettiautoa täyteen ja sitten tuli vielä yksi auto hakemaan viimeisen kuorman. Meille kuitenkin jäi vielä paljon muutettavaan tuolla sardiinipurkilla. Oli kuitenkin liinavaatteet, yleensä kaikki vaatteet, lasten lelut, salaattikulhot, kun olen antautunut niitä syömään. Meillä oli vielä paljon työtä.
Mutta kun isot huonekalut oli viety pakettiautolla, lähdimme mekin uuteen kotiin ja yövyimme siellä uudessa kodissa ensimmäisen kerran. Tietenkin oli huonekalut siirrettävä oikeille paikoille ensin.
Mutta siellä me nukuttiin ensimmäinen yö. Tien läheisyys, jossa Riihimäkeläiset suuntaavat kotiinsa, oli tietenkin yöllä pieni melun kohde kun kaikki parvekkeen ovet ja tuuletusikkunat olivat auki. Mutta ensimmäiseksi kun ensimmäisenä päivänä saavuimme pihalle tervehtivät pienet lapset meitä. Moi kuului monesta suusta, se sai tälläisen vanhan sydämmen sykkimään kovinkin iloisesti. En tiennyt kenen lapsia he olivat mutta sen jälkeen kun pihalle menin muistin myöskin lapsia moikata, nuo tulevat eläkkeen maksajat. Vaikka eivät taida kerkiä töihin ennenkun minä huutelen morjens. Hauskalta se tietenkin tuntui moikkaaminen.
Ensimmäinen yö oli nukuttu ja seuraavana päivänä törmäsin huoltomieheen pihalla. Vähän oli kerrottavaa ja pientä huoltotöitäkin piti tehdä. Sainkin kaiki huollot ammattitaitoiselta huoltomieheltä nopeasti tehtyä. Laitettavaa tietenkin vielä itsellekkin löytyi. Yksi seinä piti paikata suuret reijät umpeen ja tietenkin maalata se. Samoin yhden makkarin seinissä oli aika paljon reikiä jotka päätimme myöskin tapeeteilla korjata. Mutta vielä oli tuomista vanhasta paikasta. Vaatetta ja astiaa sekä poikien tavaroita. Niitä sitten pikkuhiljaa tuomme kun aikaa kuitenkin on.
En vaan tiedä mistä tätä romua oikein kertyy. Jokaisessa muutossa heitämme turhat tavarat pois mutta jostain niitä vaan aina lisää tulee. Kai siinä on yhtenä syynä se, että meitä on kuitenkin neljä henkeä jotka kaikki suorittavat omia hankintoja.
Taas tietenkin heitettiin pois kaikkea tarpeetonta. Mutta kyllä sitä tavaraa vaan vieläkin tuntui jäävän. Pienellä autolla ajeltiin kuormia toisensa jälkeen vanhasta paikasta uuteen. Illalla niitä järjesteltiin kaappeihin ja laiteltiin pienempia asioita seinille.
Nyt lopulta alamme olla siinä tilanteessa, että asunto on melkein tyhjä ja odottaa siivousta. Varastossa on vielä mun työkoneita ja ennenkun ne saa pois on uuteen varastoon saatava hyllyjä.
Alkaa jo tuntua, että pitiskö kaiken näköinen harrastustoiminta lopettaa. Pikku sormille annettaisiin rauha, että saavat joskus lepää. Käden työt kun miehillä vaativat aina niin paljon koneita. Ja ennen kaikkea pitää olla jokin oma tila. Ei sitä enään nykyään kirveenvartta rakennella asuintilassa. Naisilla tekeminen on vielä kuitenkin helpompaa. Lankarullia ja erilaisia puikkoja jos ajatellaan naisten perinteisiä askareita. Naisten vikkelät sormethan kutoivat lapsille niin villapuserot, sukat kuin käsineetkin ennen ja tekevät vieläkin. Mutta kun mies vääntää esimerkiksi puusta jotain esinettä, pitää melkein olla ainakin jokin kone. Pelkällä puukolla ei oikein saa tehtyä kuin pajupillin. Tälläistä se on ja tähän pitää tyytyä, jos nyt sitten ei ala kutomaan villapuseroa. Luulen vaan, että taitaa siinä monet talvet vierähtää ohi ennenkuin pusero on valmis varsinkin tälläisillä jäykillä ja kankeilla tumpeloilla tehden.
Ehkä se koittaa vielä sellainenkin päivä jolloin kaikki tavarat on muutettu pois uuteen kotiin. Ja niille vielä oma paikkakin löytynyt. Mitähän sitten pitäisi tehdä.
Ensin tietenkin lähtisin kävelemään ja katselemaan entisen asunnon sijoja. Kasvavatko siellä kesäkukat pihalla. Ja muutenkin lähtisin kävelemään metsäisiä kuntoteitä jossa aikaa ennen jonkin verran vietin. En kovinkaan tiuhaan siellä kuntolenkeillä kävellyt. Syynä oli mun kohdalla se, että annoin naisille rauhan harrastaa. Minua näet kiusasi naisten käyttäytyminen kun vastaan käveltiin leveällä kuntoreitillä. Itse kun en voinut pitää kovaa vauhtia siis juosten, niin kävelin, ja sitäkin monesti rauhallisesti. Tietenkin vastaan käveli tulla naisia sauvat käsissään. Oli nuoria kuin vanhempaakin naista. Kaikilla kuitenkin oli aivan sama tapa. Kun he kävelivät muo kohden oli heidän katse suoraan minun silmiini. Monellakin näkyi selvä pelon tunne silmissä. Kun sitten kohtasimme nyökäytin hiukan päätäni tervehtiäkseni vastaantulijaa. Kun ohitus oli tapahtunut kunniakkaasti alkoi sauvojen kilahdukset maahan tihentymään kun ennen kohtaamista oli eteneminen ollut varsin arkailevaa. Kohtaamisen jälkeen monesti naiset vielä katsoivat taakseen, että seuraako se mies muo.
Siinä sitä tuli ajateltua, että minkä näköinen ukkeli mä oikein naisten mielestä olen. Mikä minussa on niin pelottavaa. Kuitenkin kun ikää oli jo vähän yli kuusikymmentä vuotta. Ehkä ei enään siinä iässä naisten kimppuun hyökätä pahat mielessä. Mutta kun ei ole mitään kilpeä lyödä miehen rintaankaan, että , vaaraton mies. Eihän kukaan voi sitä tietää, että en ole koskaan naista väkisin kaatanut. Kyllä se on hoidettu puhumalla tai jollain eleellä. Mahdollisuus on annettu naiselle lähteä menemään ennenkuin kosketaan. Ja ei sitäkään voi mihinkään kilpeen rintaan kirjoittaa, että en mä mikään paha naisten mies ole ollut. Nykyisin yli neljäkymmentä vuotta olen ollut nykyisen vaimoni kanssa yhdessä. Ei siinä ole ollut aikaa toisissa naisissa juosta. Eli kyllä se vaan on pärstästä sitten kiinni mitä vastaan tuleva lenkkeilijä mussa näkee. Ehkä en kuitenkaan naista lähestyisi "sellaisessa asiassa" hikisenä ja lenkkiasussa.
Se naisten kohtaamisesta. Mutta nyt hoidetaan muutto loppuun ja sitten rauhoitutaan. Katsotaan sitten uskallanko enään mennä kuntopoluille naisten sydämmeniskuja liiaksi tihentämään. Vaarallistahan se on tuollaiset äkilliset mun tapaamiset lenkkipoluilla. Muutenkin sydän hakkaa jo lenkin takia kovaa ja kun vielä minut näkee voi sillä olla kohtalokkaat seuraukset. Äkillisesti kun sydän joutuu liian koville voi lenkki jäädä siihen. Sitähän minä en tietenkään halua. Ehkä se on vain oltava sisällä, että naiset saavat kulkea ulkona rauhassa.
Tästä uudesta paikasta vielä sen verran. Mun on täällä varmasti rauhallista elää. Meillä on hyvä puheenjohtaja tässä taloyhtiössä. Itse voin rauhallisesti loikoilla soffalla iltapäivisin ja ottaa vaikka pienet torkutkin välillä. Puheenjohtaja vankalla kokemuksella hoitelee puheenjohtajalle kuuluvat tehtävät kotini ulkopuolella. Näin vanha eläkeläinen voi nauttia viimeiset vuotensa rauhassa. Joskus kirjoitella jos siltä tuntuu ja ottaa vaikka kantaakin vielä asioista.
Nyt olemme asuneet uudessa asunnossa jo kuukauden ja vanha asunto on luovutettu pois. Eikä mennyt kovinkaan kauan kun jo alkoivat pyssyt paukkumaan viereisessä talossa. Kaverinikin sanoi, että et sitten kauaa ollut hiljaa. Heti kun muutit alkoi pyssyt paukkumaan. Naapuritalon ovenlasiin tuli kolme reikää ja talon päätyy kaivautui myöskin luoti kiviseinään. Ja lensi vielä toiseenkin taloon yksi luoti. Sieltä hajosi parvekkeenlasi.
Siitä ei nyt enempää, en tiedä mikä minuun meni. Jotenkin vaan piti saada ihmiset puhumaan. No en enempää tästä selkkauksesta kerro kun en siitä mitään tiedäkkään. Muuten on kaikki mennyt hyvin, nyt tunnen että olen tullut kotiin.
LOPPU
piki
Viikolla 30 aloimme muuttamaan tavaroitamme entiseen asumalähiöön Hyvinkään Paavolaan takaisin. Ensin ajelin pienempiä tavaroita sekä astioita uuteen asuntoon. Perjantaina tulevat sitten apuvoimat ilmeisesti kahdella pakettiautolla muuttamaan huonekalut paikalle. Sitten se alkaakin ihmisten häiritsemin kun alan iskuporalla poramaan reikiä seinään.
Olisiko tämä nyt sitten viimeinen muutto. Tai ilmeisesti yksi muutto on vielä vaivaistaloon, jos ei sitä ennen kuulu viimeinen kutsu. Muuttoja onkin meidän elämässä ollut jo aika paljon. Hyvää niissä muutoissa tietenkin on se, ettei turhia tavaroita pääse pesiintymään nurkkiin. Ainahan muuton yhteydessä hyviä käyttöön kelpaavia vaatteita tai esineitä annetaan toisille jos ei niitä enään tarvi. Laskin, että muuttoja on mulla ollut kaikkiaan 13. Eihän se mikään ennätys tietenkään ole. Mutta kun on ihmisiä jotka asuvat siinä ensimmäisessä asunnossa jonka ovat nuorena hankkineet, koko ikänsä.
"Millä me saisimme häädettyä seinänaapurit pois". Rouva kysyi, "Mikähän olisi oikein aihe" ja vetäisi sauhut tupakistaan. "Tupakka on aihe, en pysty asumaan kun naapuri sauhuttaa tupakkiaan pihalla". Ei haitannut tätä miestä naisen sauhuttelut, mutta meidän sauhuttelut kyllä haittasi. Ja löytyy muitakin tapauksia jossa tämä "meidän häätäjä" jutteli aivan kiinni toisessa ihmisessä asioitaan. Tämä toinen ihminen poltti tupakkaa. Ja kun vielä oma poikakin poltti, ainakin silloin kun vanhemmat olivat jossain lomareissulla. Itse hämmästelin moista näkyä kun tämä sama poika oli juuri pihallaan kertonut kun hänenkin huoneessa haisee tupakka. Pojan isä siihen vastasi, "Saatanan tupakan pöllyttäjät, olispa vanha aika niin niistä pääsis äkkiä eroon".
Pelottava naapuri. Kun lastenlapsille avattiin ulko-ovea kuului heti komento heidän perheelleen "Ikkunat ja ovet kiinni, naapuri tulee pöllyttelemään syöpäsolujaan taas meidän ikkunoista sisään".
Jos tällä miehellä on oma kiinteistofirma, niin luulisi hänen tietävän vielä nykyiset lain Suomessa. Tupakanpolttoa ei ole kielletty omalla pihalla vielä ainakaan toistaiseksi. Luulisi tälläisten lakipykälien olevan hänellä tiedossa. Mutta ei vaan ollutkaan. Monesti hän soitteli rivarin takapihalla jollekkin tutulleen tästä tupkki-aiheesta. Kyseli neuvoa ressukka. Olispa joskus kysellyt multa niin olisin asiallisesti kertonut. Mutta kun halusi vain huutaa aidan ja laudoitetun seinän takaalta.
Postia kun hain laatikosta niin huomasin hänen putsaavan autoaan. Kyyristyi mies autonsa taakse piiloon. Samoin kun tulin autolla pihaan ja hän oli lähtemässä autostaan, kääntyi hän takaisin autoonsa ja istui siellä niin kauan kun olin poistunut sisälle.
Koskaan en vastannut tälle miehelle hänen tupakki huutojensa aikana. Näin kerroin myöskin kaikille meidän vieraillekkin jotka kävivät tupakalla ulkona. En halunut antaa hänelle minkäänlaista aihetta. Näin siis meille kävi tuon asunnon suhteen, että lähteä oli pakko. Eikä tästä asiasta oltu ainuita. Saimme kuulla eräältä ihmiseltä, että taidatte olla kolmansia lähtiöitä mitä hän tietää tupakin takia. Nämä ovat Avain asumisoikeus asuntoja. Mutta kun tämä yksi huoneisto ei ole mennyt kaupaksi, niin sitä vuokrataan aina kaksi vuotta kerrallaan eteenpäin. Me kerittiin asumaan yksi vuosi tässä asunnossa.
Näin tuntuu jäävän tämä asunto pahaksi muistoksi meidän kaikkien mieleen. Ei edes isännöitsijä ja taloja vuokraava nainen ottanut asiaan mitään kommenttia. Eivät he edes vaivautuneet asiasta edes kyselemään millään muotoa. Kai hallituksen puheenjohtajalla on niin vahva imago siinä yhtiössä. Mun olis vielä pitänyt näyttää asuntoa jos joku sinne olisi halunut muuttaa. En tiedä olisinko ollut heille niin onnellinen muutosta. Kysynyt olisin kuitenkin, että polttaako Teidän perheestä kukaan ja polttaako joku vieraista. Minusta kuitenkin pitää saada uusien vuokraajien tietoa tästä tupakkipannasta joka puheenjohtajalla on. Ei nämä muutot kuitenkaan ole mitään herkkuhommia, että niitä pitäisi tehdä kerran vuodessa.
Koitti päivä, että uuteen asuntoon alkoi muutto. Ensin aloimme muuttamaan pientä tavaraa. Meidän uuteen autoon ei paljon mahtunut kuin kilon voipakkaus takakonttiin. Vanhaan paikkaan kun muutimme niin farmariautoon mahtui jopa sängytkin sisään. Nyt eivät tosiaankaan tuohon autoon mahtunut. Mutta muutimme kuitenkin villasukat ja hansat, eri kuormassa kuitenkin. Paikallisen kierrätyskeskuksen kanssa sovimme, että he muuttavat isommat tavarat pakettiautolla.
Veimme pikkutavaraa, lusikkaa ja haarukkaa tietenkin. Meillä oli mielessä uusi koti, palaamme omiemme joukkoon. Siellä olimme jo melkein kaksitoista vuotta mutta kun naapuritalon meteli sai meidän hermot palamaan oikein kunnolla. Emme muuttaneet samaan taloon vaan melkein lähelle kuitenkin. Vielä kun siinä talossa on rempsakka puheenjohtaja-täti niin ei mun tarvi kun päivät makoilla soffalla.
Sardiinikaukalolla muutimme viikon ja saimme haarukat ja veitset jo muutettua. Isot ja pienet lusikat muutetaan seuraavalla viikolla. Mutta nyt tuli aamulla kierrätyskeskuksen kaksi pekettiautoa pihaan. Sinne reippaat nuoret miehet kantoivat ensin kaksi pekettiautoa täyteen ja sitten tuli vielä yksi auto hakemaan viimeisen kuorman. Meille kuitenkin jäi vielä paljon muutettavaan tuolla sardiinipurkilla. Oli kuitenkin liinavaatteet, yleensä kaikki vaatteet, lasten lelut, salaattikulhot, kun olen antautunut niitä syömään. Meillä oli vielä paljon työtä.
Mutta kun isot huonekalut oli viety pakettiautolla, lähdimme mekin uuteen kotiin ja yövyimme siellä uudessa kodissa ensimmäisen kerran. Tietenkin oli huonekalut siirrettävä oikeille paikoille ensin.
Mutta siellä me nukuttiin ensimmäinen yö. Tien läheisyys, jossa Riihimäkeläiset suuntaavat kotiinsa, oli tietenkin yöllä pieni melun kohde kun kaikki parvekkeen ovet ja tuuletusikkunat olivat auki. Mutta ensimmäiseksi kun ensimmäisenä päivänä saavuimme pihalle tervehtivät pienet lapset meitä. Moi kuului monesta suusta, se sai tälläisen vanhan sydämmen sykkimään kovinkin iloisesti. En tiennyt kenen lapsia he olivat mutta sen jälkeen kun pihalle menin muistin myöskin lapsia moikata, nuo tulevat eläkkeen maksajat. Vaikka eivät taida kerkiä töihin ennenkun minä huutelen morjens. Hauskalta se tietenkin tuntui moikkaaminen.
Taas tietenkin heitettiin pois kaikkea tarpeetonta. Mutta kyllä sitä tavaraa vaan vieläkin tuntui jäävän. Pienellä autolla ajeltiin kuormia toisensa jälkeen vanhasta paikasta uuteen. Illalla niitä järjesteltiin kaappeihin ja laiteltiin pienempia asioita seinille.
Nyt lopulta alamme olla siinä tilanteessa, että asunto on melkein tyhjä ja odottaa siivousta. Varastossa on vielä mun työkoneita ja ennenkun ne saa pois on uuteen varastoon saatava hyllyjä.
Ensin tietenkin lähtisin kävelemään ja katselemaan entisen asunnon sijoja. Kasvavatko siellä kesäkukat pihalla. Ja muutenkin lähtisin kävelemään metsäisiä kuntoteitä jossa aikaa ennen jonkin verran vietin. En kovinkaan tiuhaan siellä kuntolenkeillä kävellyt. Syynä oli mun kohdalla se, että annoin naisille rauhan harrastaa. Minua näet kiusasi naisten käyttäytyminen kun vastaan käveltiin leveällä kuntoreitillä. Itse kun en voinut pitää kovaa vauhtia siis juosten, niin kävelin, ja sitäkin monesti rauhallisesti. Tietenkin vastaan käveli tulla naisia sauvat käsissään. Oli nuoria kuin vanhempaakin naista. Kaikilla kuitenkin oli aivan sama tapa. Kun he kävelivät muo kohden oli heidän katse suoraan minun silmiini. Monellakin näkyi selvä pelon tunne silmissä. Kun sitten kohtasimme nyökäytin hiukan päätäni tervehtiäkseni vastaantulijaa. Kun ohitus oli tapahtunut kunniakkaasti alkoi sauvojen kilahdukset maahan tihentymään kun ennen kohtaamista oli eteneminen ollut varsin arkailevaa. Kohtaamisen jälkeen monesti naiset vielä katsoivat taakseen, että seuraako se mies muo.
Nyt olemme asuneet uudessa asunnossa jo kuukauden ja vanha asunto on luovutettu pois. Eikä mennyt kovinkaan kauan kun jo alkoivat pyssyt paukkumaan viereisessä talossa. Kaverinikin sanoi, että et sitten kauaa ollut hiljaa. Heti kun muutit alkoi pyssyt paukkumaan. Naapuritalon ovenlasiin tuli kolme reikää ja talon päätyy kaivautui myöskin luoti kiviseinään. Ja lensi vielä toiseenkin taloon yksi luoti. Sieltä hajosi parvekkeenlasi.
Siitä ei nyt enempää, en tiedä mikä minuun meni. Jotenkin vaan piti saada ihmiset puhumaan. No en enempää tästä selkkauksesta kerro kun en siitä mitään tiedäkkään. Muuten on kaikki mennyt hyvin, nyt tunnen että olen tullut kotiin.
LOPPU
piki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti