.jpg)
Oli tultu taas kesän tärkeämpään kohtaan, Juhannus jo viikon päässä. Kesän tärkeä hetki sillä tästä hetkestä alkaa taas illat pimenemään ja juostaan kohti syksyä. Ei se kuitenkaan tarkoita että kesä olisi loppumassa. Kesää on vielä paljon jäljellä vaikka Juhannusta vietetäänkin.
Seuraan erään henkilön Juhannusta joka tietenkin kaikkien muiden kanssa suuntasivat kulkunsa omalle kesämökille tänä suurena päivänä.
Mökki oli nyt uusi, itse rakennettu vanhan rähjäisen mökin paikalle. Ahti Teräväinen oli vaimonsa Liisan kanssa onnellinen. Lapsilla oli tilaa leikkiä tasaisella pihalla jossa järven rantakin oli tasainen ja matala.
Mutta Juhannus oli siis tulossa ja ruokaa hankittiin mökki-reissua varten.
Makkarat oli aina tehty itse, Liisa ja Ahti eivät tykänneet kaupoista ostetuista makkaroista. Sinne oli työnnetty kaikki eläimen joutavaa tavaraa joita he eivät suuhunsa koskaan halunneet laittaa. Kaikki valmisruoka oli pyyhitty pois tämän perheen ruokalistalta. Ahti kun oli sitä mieltä että teollisuus voi haudata valmiisiin ruokiin kaikki eläimen syötäväksi kelmaamattomat osat. Kaikki ruoka siis tehtiin valmiiksi ennen mökille lähtöä.
Kaikki tarpeellinen oli tehty ennen mökille lähtöä. Juhannuksesta alkoi vielä heidän kesälomansakin. Peräkärryyn oli laitettu hiukan rakennustavaraa, että Juhannuksen jälkeen olisi pientä puuhaa ja tehtävää. Lapsille oli varattava kaikennäköisiä leikkikaluja myöskin mukaan, sillä mökillä oli tarkoitus olla vähintään kaksi viikkoa.
Mökki Sijaitsi kauniin Päijänteen rannalla Sysmässä. Mökki oli melkein jo kunnossa, ainoastaan sisällä oli vielä pienten listojen laittoa. Myös pihalla oli muutamia häiritseviä kiviä vielä poistettava.
Koitti aatonaatto ja perhe lastattiin autoon. Isäntä oli viinakaupassa tietenkin käynyt. Yksi punkkupullo oli ostettu Juhannuksen kunniaksi. Punkullahan se taju lähtee. No kun tiedän tämän perheen niin voin kertoa, että he eivät alkoholipitoisia juomia juo lainkaan. Juhannus ja Joulu taitavat olla ainuita jossa punkkupullo ostetaan.
Mutta nyt oli Paula 4v. ja Kirsi 6v. laitettu takapenkille köysiin ja matka alkoi kesäisestä Uudemmaanläänistä kohti omaa mökkiä.
Matkaa taivallettiin rauhallisesti pikkuhiljaan pitkiin autojonoihin muodostuneissa ruuhkissa. Lepotauko pidettiin suunnilleen puolessavälissä matkaa. Ihmiset säntäilivät huoltoasemalla, kiire oli kaikilla kova. Mutta tämä esimerkkiperhe otti kaiken aivan rauhallisesti. Eihän heillä voinnut olla kiire kun kerran loma alkoi juuri.
Illansuussa klo 18.00 kurvasi auto peräkärryineen oman mökin pihaan. Oikoiltiin jäseniä automatkan jälkeen. Irroitettiin peräkärry joka työnnettiin hiukan sivummalle piha-alueesta samoin kuin auto.
Siinä oli nyt Teräväisen mökki. Itse pikku kätösillään oli isäntä sen tehnyt. Tietenkin talkooväkeä ja ammatti ihmisiäkin oli mukana ollut rakennuspuuhissa. Mutta nyt on oikeastaan mökin ensimmäinen tulikaste. Tässä mökissä ei ole vielä koko perhe kertaakaan asunut.
Liisa rouvalle tuli mieleen eräs kurja ajatus. Mutta hän ei kehdannut sitä edes miehelleen kertoa. Parempi näin, sillä se kuitenkin olisi lamaannuttanut vanhemmat täysin. Parempi kun on asiasta vaan ihan hiljaa. Kun yleensä on käynyt niin, kun jotain ihmistä ajattelee niin hän soittaakin hetken päästä.
Asetuttiin taloksi. Ruuat ja kaikki tavarat siirrettiin sisälle oikeisiin paikkoihin. Ja tehtiin pientä iltapalaa. Ahti kaivoi jääkaapista itse tehtyä makkaraa ja hiukan pihviä grillin kuumalle ritilälle. Oli aatonaatto, vielä ei punkkupulloa aukaistu. Lihat ja makkarat tirisivät uudella kaasugrillillä iloisesti. Lapset leikkivät pihalla ja kävivät jo varpaitaan kastamassa lämpöisessä vedessä. Sitten syötiin ja nautittiin loistava ateria teranssilla.
Vielä saunaan laitettiin tulet. Saunottiin koko perheen voimin ja käytiin pulahtamassa järvessä. Ilta hiukan hämärtyi niin siirryttiin sisään. Äiti Liisa oli sijannut vuoteet kuntoon ja lapset laitettiin nukahtamaan omien nellekarhujensa viereen.
Näin oli ensimmäinen koko perheen kanssa nautittu ensimmäinen ilta tullut päätökseen. Niinpä vanhemmatkin Liisa ja Ahti suunnistivat omaan makuukammariinsa peittojensa alle.
Aamulla herättiin ja nautittiin aamupalat. Sitten siirryttiinkin ulos kuuntelemaan ja katselemaan lintujen kovaa aherrusta pihan puissa. Auton ääntä alkoi kuulumaan. Ääni koveni koko ajan ja lopulta auto pysähtyi mökin päätyyn. Ahti odotteli teranssin tuolissa vieraiden saapumista. Ketään ei oltu mökille käsketty, että kukahan sieltä oikein tulee. Lopulta alkoi äänistä Ahti jo tuntemaan tulijat. Sukulaisia, veli tietenkin sieltä tulee koko remuavan perheensä kanssa. Niin olikin kun saapunut perhe asteli mökin eteen jossa Ahti istui. Tervehdittiin tietenkin tuttavallisesti. Ja aamukahvia pyydettiin tulemaan ja jotain syötävääkin olisi kuulemma pakko syödä.
Tulija oli Ahtia pari vuotta vanhempi Tuomo ja hänen suuri vaimonsa Tuire. Lasten syntymän jälkeen oli Tuire tälläiseksi tankiksi tullut. Makeeta piti vain syödä ja melkein paikallaan olleena kilot takertuivat Tuireen kiinni. Kaksi villiä 10 ja 12 vuotiasta poikaa heillä oli. Heitä ei kielletty mistään, että mitä vain he saivat tehdä.
Taas kuului auton ääntä. Tuomo kertoili pyytävänsä myöskin Anteron perheineen paikalle. Antero oli vanhin ja viina maistui kuin myös Tuomollekkin. Anteron vaimo Tuija oli laiha kuikelo. Häntä kiinnosti toisten tekemiset ja juorut. Aina oli aikakausi lehti leveillään pöydällä ja lapset kuin myöskin mies sai painella missä huvitti.
Ja nälkä oli kaikilla. Ahti laittoi grillin lämpiämään kahvien ja pullien lisälsi. Oli heillä sentään omat eväät laittaa grilliin.
Niin oli tullut koko veljessarja passattavaksi Ahdin ja Liisan mökille. Ei Ahti ja Liisa heille koskaan mitään sanonut vaikka heidän tekemiset jokaisessa muodossa olivat niin erilaista kun he itse tekivät. Jokaisena Juhannuksena he tänne tuppautuivat. Hypittiin kännissä veneestä, vedettiin housut ales ja näytettiin miehistä ahteria muille. Yrjöttiin ja heiteltiin tupakin tumpit ja muut roskat pitkin pihaa. Mutta ei isäntäväki koskaan heille mitään sanonut. Ehkä he sitten vain jaksoivat heitä kerran vuodessa katsoa. Muulloin ei heitä näkynyt ja ei edes yhteyttä pidetty. Mökkitalkoisiin oli Ahti heitä pyytänyt mutta eivät he kerenneet veljeä auttamaan.
Syöty oli ja telttoja laitettiin pystyyn pihalle. Päivä kului ja Liisa seurasi omia lapsiaan etteivät pojat vain pääse heitä kiusaamaan. Kaksi vanhempaa nautti kaljaa pitkin päivää ja jo alkuillasta piti päästä veneellä soutelemaan järvelle. Ja niinhän siinä kävi kuin kaikkina muinakin päivinä, että veneeseen noustiin seisomaan ja keikuttiin laidoilla. Välillä pudottiin veneestä ja taas noustiin veneen kyytiin. Lopulta vene tuotiin rantaan ja sitten piti näyttää takamusta koko mökki seurueelle.
Että tälläistä elämää taas kerran. Ilta kului ja grilli laitettiin taas lämpiämään. Raskasta oli katsoa aikuisten ihmisten sähläämistä. Tuija katseli tullessa ostamiaan lehtiä, hän pysyi sisällä koko päivän. Tuire sentään istui suuren ruhonsa kanssa teranssilla kahvia juoden. Itikoista hän ei välittänyt lainkaan. Jo yksi kahvikuppi oli hajonnut kun hyttynen kävi piikkinsä työntämässä hänen suureen rinta aukkoonsa. Ei siinä piikkiä saannut nainen kerennyt edes anteeksi pyytämään kahvikupin rikkoamisesta. Kahvikuppikalusto oli tänne ostettu. Ei se mikään kallis ollut mutta uusi kuitenkin. Tuntui kuin itikat olisivat tästä suurestä Tuire naisesta pitäneet. Kirkumista kuului jatkovasti ja pyyhettä heiluteltiin itikoiden häätämistä varten. Pois halusi taas Tuire täältä hyttysten seasta mutta milläs lähdet kun mies oli tolkuttomasti kännissä. Ruokailun jälkeen hän oksenteli kaikki makkarat pihalle. Lokit huomasivat hyvät makupalat ja tulivat rääkymään ja tappelemaan makkaranpaloista.
Ilta kului ja järven rannoilla alkoivat kokot loistamaan. Ahdilla ja Liisalla ei ollut kokkoa kun kaikki jätepuut oli poltettu jo syksyllä kun pihaa siivottiin. Nyt nautittiin vain toisten kokoista.
Ilmavoimien lentolaivue tarkasti, että onko sattunut tuli riistäytymään metsiin. Olihan nyt erittäin kuivaa ollut jo pitkään. Ja ilman lupaahan ei olisi saannut edes kokkoja sytyttää.
Ilta lähenteli puoltayötä. Vieraat rupesivat väsymään ja alkoivat hiipimään kohti omia telttojaan. Ahti kävi pyytelemässä myöskin poikia siirtymään omiin telttoihin. Pojat tuntuivat uskovan aika helposti Ahdin pyyntöä. Ehkä he olivat hiukan yllättyneitä kun heitä joku pyysi jotain tekemään. Koska omista vanhemmista ei tähän ollut.
Niin oli jälleen yksi Juhannus takana. Oman perheen kanssa sitä ei pystytty taaskaan viettämään. Mutta ehkä tulee vielä aika jolloin saamme olla täällä aivan omassa rauhassa.
Aamu valkeni ja Ahti ja Liisa nauttivat aamukahvia hiljaa kuistilla. Oli niin hiljaista, että sen hiljaisuuden pystyi melkein koskettamaan. Hiljaa oli oltava ettei teltassa nukkuvat vielä heräisi. Niin kauan kun he pysyvät teltassa niin heillä on loma.
Tunti kului kun molemmista teltoista kömpi kaksi horjuvaa miestä ulos. Kasseja kaivettiin, sillä jotain kaljaa oli tietenkin nyt pakko saada. Vaimot tulivat miestensä perässä. Tuire työntyi suuren ruhonsa kanssa miehensä viereen. "Mitä sinä sieltä kassista oikein haet. Et kai kaljaa, sillä minä haluan lähteä täältä pois".
Tölkki löytyi ja se juotiin yhtä kyytiä pois. Tölkki tietenkin heitettiin pihalle, sitä ei enään tarvittu. Seuraavaksi mentiin tönkimään auton taka konttia. Ja sieltä löytyi lisää juotavaa. Mutta Ahti huomasi, että ei noista vieraista pääse eroon jos ei hän hiukan auta velimiehiä. Ei hän halunut viinaksia juoda vaan aina kun tilaisuus tuli, hän lorautti pullosta hiukan nurmikolle niin saatiin pullo nopeammin juotua. Ja näin oli viinat juotu ennen iltaa. Ainoa pullo joka oli tallella oli isäntäväen punkkupullo. Se pullo oli hyvässä piilossa joka avataan vasta sitten kun vieraat ovat lähteneet.
Välillä syötiin perinteistä perunaa ja silliä. Vierailta olivat jo sapuskat loppuneet ja ei oikein Ahti ollut sitä mieltä, ettemme ala omia ruokia heille tarjoamaan.
Ilta kului samoin yö, koitti seuraava aamu. Ahti ja Liisa toivoivat, että jokohan tänään päästäisiin vieraista eroon.
Alku tuntui lupaavalta kun vieraat taas mönkivät teltoistaan ulos. Äijät olivat kärttyisiä kun juotavat olivat loppuneet. Heihän vaimonsa olivat taas onnellisia kun juomat olivat loppuneet. Sillä he halusivat jo päästä kaupunkiin jossa ei itikoita ole. Iltapäivällä niin sitten tapahtuikin. Veljet totesivat olevan nyt jo ajokunnossa. Varmuudeksi he käyvät vielä Sysmässä puhaltamassa mittariin että voivat sittet huoletta ajaa Helsinkiin.
Niin pääsi isäntäperhe viettämään Juhannusta viimein. Omat itse tehdyt makkarat, pihvit perunat ym tykötarpeet nostettiin esille ja tehtiin itsellemme ruokaa. Oltiin ja leikittiin lapsien kanssa.
Pihaa siivottiin siinä samalla kun kuljettiin pihalla. Jokaisella tuntui olevan jotain puuhaa mutta tulihan se piha lopulta siivottua. Nyt oli kaikki aivan samanlaista kuin tullessamme tänne. Sitten olikin viinipullon korkkaus vuorossa. Kynttilä sytytettiin kuistin pöydälle. Ilta hämärtyi ja lapset laitettiin nukkumaan. Nyt oli aikuisten vuoro nauttia hiljaisesta illasta. Voisiko elämä olla aina näin rauhallista. Ei olisi koskaan ketään passattamassa itseään.
Kaksi viikkoa oltiin perheen kanssa mökillä. Kyllä oli mieli rauhallinen kun sieltä lähdettiin ajelemaan kotia kohden. Jotain vain pitäisi keksiä seuraavaksi Juhannukseksi.
LOPPU
piki
Oikein hyvää Juhannusta kaikille lukijoilleni.
Seuraan erään henkilön Juhannusta joka tietenkin kaikkien muiden kanssa suuntasivat kulkunsa omalle kesämökille tänä suurena päivänä.
Mökki oli nyt uusi, itse rakennettu vanhan rähjäisen mökin paikalle. Ahti Teräväinen oli vaimonsa Liisan kanssa onnellinen. Lapsilla oli tilaa leikkiä tasaisella pihalla jossa järven rantakin oli tasainen ja matala.
Mutta Juhannus oli siis tulossa ja ruokaa hankittiin mökki-reissua varten.
Kaikki tarpeellinen oli tehty ennen mökille lähtöä. Juhannuksesta alkoi vielä heidän kesälomansakin. Peräkärryyn oli laitettu hiukan rakennustavaraa, että Juhannuksen jälkeen olisi pientä puuhaa ja tehtävää. Lapsille oli varattava kaikennäköisiä leikkikaluja myöskin mukaan, sillä mökillä oli tarkoitus olla vähintään kaksi viikkoa.
Mökki Sijaitsi kauniin Päijänteen rannalla Sysmässä. Mökki oli melkein jo kunnossa, ainoastaan sisällä oli vielä pienten listojen laittoa. Myös pihalla oli muutamia häiritseviä kiviä vielä poistettava.
Koitti aatonaatto ja perhe lastattiin autoon. Isäntä oli viinakaupassa tietenkin käynyt. Yksi punkkupullo oli ostettu Juhannuksen kunniaksi. Punkullahan se taju lähtee. No kun tiedän tämän perheen niin voin kertoa, että he eivät alkoholipitoisia juomia juo lainkaan. Juhannus ja Joulu taitavat olla ainuita jossa punkkupullo ostetaan.
Mutta nyt oli Paula 4v. ja Kirsi 6v. laitettu takapenkille köysiin ja matka alkoi kesäisestä Uudemmaanläänistä kohti omaa mökkiä.
Matkaa taivallettiin rauhallisesti pikkuhiljaan pitkiin autojonoihin muodostuneissa ruuhkissa. Lepotauko pidettiin suunnilleen puolessavälissä matkaa. Ihmiset säntäilivät huoltoasemalla, kiire oli kaikilla kova. Mutta tämä esimerkkiperhe otti kaiken aivan rauhallisesti. Eihän heillä voinnut olla kiire kun kerran loma alkoi juuri.
Illansuussa klo 18.00 kurvasi auto peräkärryineen oman mökin pihaan. Oikoiltiin jäseniä automatkan jälkeen. Irroitettiin peräkärry joka työnnettiin hiukan sivummalle piha-alueesta samoin kuin auto.
Liisa rouvalle tuli mieleen eräs kurja ajatus. Mutta hän ei kehdannut sitä edes miehelleen kertoa. Parempi näin, sillä se kuitenkin olisi lamaannuttanut vanhemmat täysin. Parempi kun on asiasta vaan ihan hiljaa. Kun yleensä on käynyt niin, kun jotain ihmistä ajattelee niin hän soittaakin hetken päästä.
Asetuttiin taloksi. Ruuat ja kaikki tavarat siirrettiin sisälle oikeisiin paikkoihin. Ja tehtiin pientä iltapalaa. Ahti kaivoi jääkaapista itse tehtyä makkaraa ja hiukan pihviä grillin kuumalle ritilälle. Oli aatonaatto, vielä ei punkkupulloa aukaistu. Lihat ja makkarat tirisivät uudella kaasugrillillä iloisesti. Lapset leikkivät pihalla ja kävivät jo varpaitaan kastamassa lämpöisessä vedessä. Sitten syötiin ja nautittiin loistava ateria teranssilla.
Vielä saunaan laitettiin tulet. Saunottiin koko perheen voimin ja käytiin pulahtamassa järvessä. Ilta hiukan hämärtyi niin siirryttiin sisään. Äiti Liisa oli sijannut vuoteet kuntoon ja lapset laitettiin nukahtamaan omien nellekarhujensa viereen.
Näin oli ensimmäinen koko perheen kanssa nautittu ensimmäinen ilta tullut päätökseen. Niinpä vanhemmatkin Liisa ja Ahti suunnistivat omaan makuukammariinsa peittojensa alle.
Aamulla herättiin ja nautittiin aamupalat. Sitten siirryttiinkin ulos kuuntelemaan ja katselemaan lintujen kovaa aherrusta pihan puissa. Auton ääntä alkoi kuulumaan. Ääni koveni koko ajan ja lopulta auto pysähtyi mökin päätyyn. Ahti odotteli teranssin tuolissa vieraiden saapumista. Ketään ei oltu mökille käsketty, että kukahan sieltä oikein tulee. Lopulta alkoi äänistä Ahti jo tuntemaan tulijat. Sukulaisia, veli tietenkin sieltä tulee koko remuavan perheensä kanssa. Niin olikin kun saapunut perhe asteli mökin eteen jossa Ahti istui. Tervehdittiin tietenkin tuttavallisesti. Ja aamukahvia pyydettiin tulemaan ja jotain syötävääkin olisi kuulemma pakko syödä.
Tulija oli Ahtia pari vuotta vanhempi Tuomo ja hänen suuri vaimonsa Tuire. Lasten syntymän jälkeen oli Tuire tälläiseksi tankiksi tullut. Makeeta piti vain syödä ja melkein paikallaan olleena kilot takertuivat Tuireen kiinni. Kaksi villiä 10 ja 12 vuotiasta poikaa heillä oli. Heitä ei kielletty mistään, että mitä vain he saivat tehdä.
Taas kuului auton ääntä. Tuomo kertoili pyytävänsä myöskin Anteron perheineen paikalle. Antero oli vanhin ja viina maistui kuin myös Tuomollekkin. Anteron vaimo Tuija oli laiha kuikelo. Häntä kiinnosti toisten tekemiset ja juorut. Aina oli aikakausi lehti leveillään pöydällä ja lapset kuin myöskin mies sai painella missä huvitti.
Ja nälkä oli kaikilla. Ahti laittoi grillin lämpiämään kahvien ja pullien lisälsi. Oli heillä sentään omat eväät laittaa grilliin.
Syöty oli ja telttoja laitettiin pystyyn pihalle. Päivä kului ja Liisa seurasi omia lapsiaan etteivät pojat vain pääse heitä kiusaamaan. Kaksi vanhempaa nautti kaljaa pitkin päivää ja jo alkuillasta piti päästä veneellä soutelemaan järvelle. Ja niinhän siinä kävi kuin kaikkina muinakin päivinä, että veneeseen noustiin seisomaan ja keikuttiin laidoilla. Välillä pudottiin veneestä ja taas noustiin veneen kyytiin. Lopulta vene tuotiin rantaan ja sitten piti näyttää takamusta koko mökki seurueelle.
Ilta kului ja järven rannoilla alkoivat kokot loistamaan. Ahdilla ja Liisalla ei ollut kokkoa kun kaikki jätepuut oli poltettu jo syksyllä kun pihaa siivottiin. Nyt nautittiin vain toisten kokoista.
Ilta lähenteli puoltayötä. Vieraat rupesivat väsymään ja alkoivat hiipimään kohti omia telttojaan. Ahti kävi pyytelemässä myöskin poikia siirtymään omiin telttoihin. Pojat tuntuivat uskovan aika helposti Ahdin pyyntöä. Ehkä he olivat hiukan yllättyneitä kun heitä joku pyysi jotain tekemään. Koska omista vanhemmista ei tähän ollut.
Niin oli jälleen yksi Juhannus takana. Oman perheen kanssa sitä ei pystytty taaskaan viettämään. Mutta ehkä tulee vielä aika jolloin saamme olla täällä aivan omassa rauhassa.
Aamu valkeni ja Ahti ja Liisa nauttivat aamukahvia hiljaa kuistilla. Oli niin hiljaista, että sen hiljaisuuden pystyi melkein koskettamaan. Hiljaa oli oltava ettei teltassa nukkuvat vielä heräisi. Niin kauan kun he pysyvät teltassa niin heillä on loma.
Tunti kului kun molemmista teltoista kömpi kaksi horjuvaa miestä ulos. Kasseja kaivettiin, sillä jotain kaljaa oli tietenkin nyt pakko saada. Vaimot tulivat miestensä perässä. Tuire työntyi suuren ruhonsa kanssa miehensä viereen. "Mitä sinä sieltä kassista oikein haet. Et kai kaljaa, sillä minä haluan lähteä täältä pois".
Tölkki löytyi ja se juotiin yhtä kyytiä pois. Tölkki tietenkin heitettiin pihalle, sitä ei enään tarvittu. Seuraavaksi mentiin tönkimään auton taka konttia. Ja sieltä löytyi lisää juotavaa. Mutta Ahti huomasi, että ei noista vieraista pääse eroon jos ei hän hiukan auta velimiehiä. Ei hän halunut viinaksia juoda vaan aina kun tilaisuus tuli, hän lorautti pullosta hiukan nurmikolle niin saatiin pullo nopeammin juotua. Ja näin oli viinat juotu ennen iltaa. Ainoa pullo joka oli tallella oli isäntäväen punkkupullo. Se pullo oli hyvässä piilossa joka avataan vasta sitten kun vieraat ovat lähteneet.
Ilta kului samoin yö, koitti seuraava aamu. Ahti ja Liisa toivoivat, että jokohan tänään päästäisiin vieraista eroon.
Alku tuntui lupaavalta kun vieraat taas mönkivät teltoistaan ulos. Äijät olivat kärttyisiä kun juotavat olivat loppuneet. Heihän vaimonsa olivat taas onnellisia kun juomat olivat loppuneet. Sillä he halusivat jo päästä kaupunkiin jossa ei itikoita ole. Iltapäivällä niin sitten tapahtuikin. Veljet totesivat olevan nyt jo ajokunnossa. Varmuudeksi he käyvät vielä Sysmässä puhaltamassa mittariin että voivat sittet huoletta ajaa Helsinkiin.
Niin pääsi isäntäperhe viettämään Juhannusta viimein. Omat itse tehdyt makkarat, pihvit perunat ym tykötarpeet nostettiin esille ja tehtiin itsellemme ruokaa. Oltiin ja leikittiin lapsien kanssa.
Pihaa siivottiin siinä samalla kun kuljettiin pihalla. Jokaisella tuntui olevan jotain puuhaa mutta tulihan se piha lopulta siivottua. Nyt oli kaikki aivan samanlaista kuin tullessamme tänne. Sitten olikin viinipullon korkkaus vuorossa. Kynttilä sytytettiin kuistin pöydälle. Ilta hämärtyi ja lapset laitettiin nukkumaan. Nyt oli aikuisten vuoro nauttia hiljaisesta illasta. Voisiko elämä olla aina näin rauhallista. Ei olisi koskaan ketään passattamassa itseään.
Kaksi viikkoa oltiin perheen kanssa mökillä. Kyllä oli mieli rauhallinen kun sieltä lähdettiin ajelemaan kotia kohden. Jotain vain pitäisi keksiä seuraavaksi Juhannukseksi.
LOPPU
piki
Oikein hyvää Juhannusta kaikille lukijoilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti