.jpg)
Ei ole kenellekkään koskaan tullut mieleen mitä puutarhoissa tapahtuu öisin. Linnut ja kaiken näköiset mönkijät siellä tietenkin touhuavat öisin. Mutta mitkä muut siellä vielä liikkuvat.
Nämä tämmöiset iloiset kovapintaiset pienet veikeät pihatontut. Ne pihoillanne elävät öisin. Kukaan ei niihin ole silmiään pysäyttänyt kun ei sellaista ole koskaan tullut kenenkään mieleen, että liikkuisivat. Eikä sitä taida vielään kukaan uskoa.
Ihmiset vain luulevat kaikkien pysyvän paikoillaan kun niihin paikkoihin olivat tontut laittaneet. Mutta eihän se kuitenkaan niin ollut. Eihän nyt kukaan jaksa seistä koko vuorokautta samassa asennossa. Pitäähän sitä lepuutella välillä jäseniään. Ja monet tontut laitettiin niin kauas toisistaan etteivät heidän puheet toisilleen tahtoneet oikein kuulua. Ja kovaa ei voinut huutaa päivällä, etteivät ihmiset vain kuulleet.
Tonttuja sijoitettiin vanhojen puiden kantojen päälle, kaivon kansille ja lähelle pöytäryhmää. Pöytäryhmät olivatkin luullakseni tonttujen mielestä se kamalin paikka. Siinä ihmisten istuessa auringossa hikoilevina oikoillen jalkojaan aivan tonttujen viereen. Hikiset jalat haisivat tonttujen edessä. Oli erittäin epämielyttävää seistä hiljaa ja haistella ihmisten hikisiä varpaita. Joko nyt uskotte, että tonttujen piti päästä edes yöllä yskimään ja huuhtelemaan pihan suihkulähteelle kasvojaan.
Ja kun lapset touhusivat pihalla vaikka nyt jalkapalloa pelatessaan. niin tonttuihin pallokin välillä osui. Tonttut siinä kaatuivat ja joutuivat makaamaan välillä pitkiäkin aikoja huonossa asennossa pihalla. Naama vasten nurmikkoa, että kaikki mönkijät pääsivät luikertelemaan nenään. Joskus sitten taas vanhemmat nostivat tontut pystyyn ja elämä jälleen jatkui.
Polttavassa auringossa siinä oli vain paikallaan seistävä. Ja perheiden koirat vielä nostivat jalkaansa poloisten tonttujen kohdalla. Iljettävä tuoksu oli ainakin yöllä saatava pestyä pois.
Olin kuullut jo aikaisemmin eräältä juhlista tulleelta mieheltä, että tuntui kun tontut olisivat olleet pihalla eri paikoissa. Silmiään oli mies hieronnut ja taas katsonnut mutta eivät tontut olleet samassa paikassa jonne ne keväällä olimme nostaneet. Mies oli luullut, että vaimo oli tonttuja siirrellyt mutta ei hän ollut niihin koskenut sormellakaan.
Minullekkin sattui tulemaan sellainen pieni saunareissu. No reissusta tulikin hiukan pidempi mitä olin suunnitellut. Juomia kun vain oli niin paljon ja kaikki kuulemma piti juoda pois.
Kotiin saavuin myöhään yöllä. En huomannut puutarhan läpi kävellessä mitää erikoista. Mutta vasta sitten kun olin sisälle päässyt kurkistin pihalle. Tontut olivat hävinneet pihalta, yhtä ainutta ei näkynyt. Laitoin kengät uudelleen jalkaan ja lähdin katsomaan ulos tilannetta.
Siinä etsiessäni tonttuja keskellä yötä päätin jo mennä sisälle kun en niitä pieniä hauskoja tonttuja kerran löytänyt. Mutta jotenkin tuli vielä mieleeni, että katsahdan vielä suihkulähdettä. Siellähän kaikki tontut oli. Koko tonttulauma seisoi altaan vierellä. Outo näky, aivan kuin ne olisi sinne joku siirtänyt.
Kävin kyykkyyn ja katselin tarkempaa. Tontut tietenkin olivat aivan paikallaan mutta usean tontun kädessä oli suurikokoinen lehti. Ehkä ne olivat pesulla suihkulähteen reunalla. Jätin tontut pesupuuhiin ja lähdin nukkumaan. Vaimoa en tietenkään viitsinyt herättää, ei hän olisi kuitenkaan mua uskonut.
Aamulla katsoin herättyäni heti ulos. Tontut olivat taas samoilla paikoilla kun mihin olimme ne keväällä laittaneet. Kysyin kuitenkin vaimolta joka minun jälkeeni nousi sängystä, että oletkos tonttuja siirrellyt. Vaimolta tuli pitkä katse ja lopuksi sanat "joo, joo". Ei hän näköjään minua uskonut. Olipas typerää edes kysyä. Ehkä tämä asia olisi vain pitänyt pitää salassa. Sillä eihän tälläisiä asioita kukaan tietenkään usko.
En uskaltanut kenellekkään asiasta enään mainita. Hulluksihan he olisivat minua luulleet. Ja kun vielä tämä kaikki tapahtui kavereiden kanssa pidetyn saunaillan jälkeen. Ei kai se sittenkään pitänyt paikkaansa. Ehkä vain ne juomat saivat minun ajatukset lentämään.
Aikaa kului ja välillä kun heräsin yöllä, kävin ikkunasta katsomassa tonttuja. Kaikki tontut seisoivat oikeilla paikoilla, koskaan eivät ne olleet siirtyneet mihinkään.
Koitti päivä kun täytin vuosi. Päätin kutsua muutaman kaverin kylään vähän saunottelemaan.
Ilta kun oli edennyt jo lähemmäksi puoltayötä. Istuin vielä erään kaverin kanssa ulkona tuoleissa ja joimme viimeisiä juomia pois kuleksimasta. Kaverini pyysi mun soittamaan auton, että pääsee lähtemään kotiin. Auto soitettiin ja jäin yksin istumaan ulos tuoliini. Nukahdin istualleni lämpöiseen kesäiltaan. En tiedä kauanko olin nukkunut, heräsin ja raotin toista silmääni. Hieraisin silmiäni kun huomasin taas tonttujen kadonneen.
Lähdin hiljaa hiipimään pitkin nurmikkoa. Ajattelin, että maan tärähtelyt lopettaisivat tonttujen liikkeet. Ensimmäiseksi näin kaksi tonttua istumassa poikien polkuautossa. Osa oli taas suihkulähteen reunalla ilmeisesti pesutouhuissa. Ja pari tonttua oli hiekkalaatikossa jossa yksi istui kaivinkoneen päällä. En pystynyt käsittämään tätä tilannetta. Onko niin, että kun olen ulkona niin silloin tontut liikkuvat. Sisältä kun katselen yöllä tonttuja niin ei silloin mitään tapahdu. Vai lentääkö mun mielikuvitus vain niin äärettömän kovaa. Istuin nurmikolle ja nojailin polviini. Ummistin silmäni hetkeksi ja taas oli jotain tapahtunut.
Aukaisin uudelleen silmät ja huomasin naapurin tonttujen tulevan meidän puolelle. Ne olivat aika vampyyrin näköisiä otuksia. Minäkin kammoksuin niitä kun kävin joskus naapurissa juttelemassa. Isäntä oli ne kuulemma itse tehnyt ja vaimo oli niistä vihainen. Siellä oli jo kerran tipalla avioerokin syntyä. Isäntä oli jo viimein luvannut tontut hajoittaa. Mutta kun taas seuraava kevät koitti, oli vampyyri tontut taas nurmikolla. Ja nyt ne ovat tulossa tänne. Valtaavatko ne meidän pihan. Kauhuissani ajattelin tilannetta, että alkaisin tonttuja kantelemaan yöllä naapurin pihalle.
Ehkä mun pitää vaan istua ja katsella tilannetta, mitä tästä vielä tulee. Laitoin pääni vielä käsieni päälle ja ummistin silmäni
Omat tonttumme löhöilivät nurmikolla aivankuin eivät tietäisi noista naapurin hirviöistä mitään. Pakko kai on vaan sulkea silmät ja katsoa mitä tässä tapahtuu.
Ehkä pidin silmiäni kiinni noin viisitoistaminuuttia. Aukaisin toista silmääni hiukan ja siristelin katsoa, että ovatko naapurin hirviöt hakanneet meidän tontut aivan mäsäksi. Ei näkynyt naapurin vampyyritonttuja enään missään. Meidän tontut olivat nyt siinä samassa paikassa jossa naapurin hirviöt olivat hetki sitten. Oliko meidän tontut ajaneet naapurin hirviöt pois omaan pihaansa.
Osa tontuista oli jo oikealla paikalla mihinkä olimme ne laittaneetkin. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitä mun päässäni oikein liikkuu. Olenko saannut jonkin lahjan, että pääsen katsomaan aivan kuin satujen mailmaan. Sellaiseen maailmaan josta en pysty uskottavasti kenellekkään puhumaan. Jos puhuisin niin jonkinlaiseksi päävikaiseksi mut leimattaisiin. Höpöröksi ja laitokseen kuuluvaksi papaksi.
Katselin kuitenkin vielä tilannetta. Kaikki siis oli jo melkein paikoillaan. Ainoastaan yksi tonttu jonka olimme Auliksi ristineet seisoi vielä hiekkalaatikon vieressä. Tämä Auli oli se tonttu joka joutui pöytäryhmän vieressä aina haistelemaan hikisiä jalkoja.
Siirryin sisälle ettei kukaan naapureista tule vain mua siirtelemään. Tai alkaa vielä sellaiset jutut, että meillä on jokin aviokriisi menossa.
Sisään päästyäni kävin harjaamassa hampaat ja sen jälkeen kurkistin pihalle. Aulitonttu oli päässyt jo omalle paikalle ja kaikki tuntui olevan taas niinkuin ennenkin. Minä vaan jouduin pitämään suuni kiinni näistä tapahtumista. En edes voinut vaimolleni niistä puhua etten joudu vaan hourulaan. Ehkä mun vaan täytyy nyt mennä nukkumaan ja jättää tämä ajatus nyt pois päästäni.
Sänkyyn päästyäni tietenkin nämä ajatukset alkoivat pyörimään päässäni. Ei auttanut vaikka kuinka rentona koitin olla. Viimein kuitenkin se uni tuli ja tainnutti mun petiin.
Jotenkin vain minusta tuli jälkeenpäin sellainen, että aloin juttelemaan tonttujen kanssa. Joskus niitä harjalla pesinkin ja korjasin niiden pukujen maalipintaa. Vaimo tietenkin katseli mun höpötystä ja epäili mulla olevan pullo jossain piilossa. Itse kuitenkin olin saannut vastuuta enemmän näiden tonttujen hoidosta. Ja hellyyttävän näköisiä pikku kavereitahan nämä olivat.
Loppu
piki
Polttavassa auringossa siinä oli vain paikallaan seistävä. Ja perheiden koirat vielä nostivat jalkaansa poloisten tonttujen kohdalla. Iljettävä tuoksu oli ainakin yöllä saatava pestyä pois.
Olin kuullut jo aikaisemmin eräältä juhlista tulleelta mieheltä, että tuntui kun tontut olisivat olleet pihalla eri paikoissa. Silmiään oli mies hieronnut ja taas katsonnut mutta eivät tontut olleet samassa paikassa jonne ne keväällä olimme nostaneet. Mies oli luullut, että vaimo oli tonttuja siirrellyt mutta ei hän ollut niihin koskenut sormellakaan.
Minullekkin sattui tulemaan sellainen pieni saunareissu. No reissusta tulikin hiukan pidempi mitä olin suunnitellut. Juomia kun vain oli niin paljon ja kaikki kuulemma piti juoda pois.
Kotiin saavuin myöhään yöllä. En huomannut puutarhan läpi kävellessä mitää erikoista. Mutta vasta sitten kun olin sisälle päässyt kurkistin pihalle. Tontut olivat hävinneet pihalta, yhtä ainutta ei näkynyt. Laitoin kengät uudelleen jalkaan ja lähdin katsomaan ulos tilannetta.
Siinä etsiessäni tonttuja keskellä yötä päätin jo mennä sisälle kun en niitä pieniä hauskoja tonttuja kerran löytänyt. Mutta jotenkin tuli vielä mieleeni, että katsahdan vielä suihkulähdettä. Siellähän kaikki tontut oli. Koko tonttulauma seisoi altaan vierellä. Outo näky, aivan kuin ne olisi sinne joku siirtänyt.
Aamulla katsoin herättyäni heti ulos. Tontut olivat taas samoilla paikoilla kun mihin olimme ne keväällä laittaneet. Kysyin kuitenkin vaimolta joka minun jälkeeni nousi sängystä, että oletkos tonttuja siirrellyt. Vaimolta tuli pitkä katse ja lopuksi sanat "joo, joo". Ei hän näköjään minua uskonut. Olipas typerää edes kysyä. Ehkä tämä asia olisi vain pitänyt pitää salassa. Sillä eihän tälläisiä asioita kukaan tietenkään usko.
En uskaltanut kenellekkään asiasta enään mainita. Hulluksihan he olisivat minua luulleet. Ja kun vielä tämä kaikki tapahtui kavereiden kanssa pidetyn saunaillan jälkeen. Ei kai se sittenkään pitänyt paikkaansa. Ehkä vain ne juomat saivat minun ajatukset lentämään.
Aikaa kului ja välillä kun heräsin yöllä, kävin ikkunasta katsomassa tonttuja. Kaikki tontut seisoivat oikeilla paikoilla, koskaan eivät ne olleet siirtyneet mihinkään.
Koitti päivä kun täytin vuosi. Päätin kutsua muutaman kaverin kylään vähän saunottelemaan.
Ilta kun oli edennyt jo lähemmäksi puoltayötä. Istuin vielä erään kaverin kanssa ulkona tuoleissa ja joimme viimeisiä juomia pois kuleksimasta. Kaverini pyysi mun soittamaan auton, että pääsee lähtemään kotiin. Auto soitettiin ja jäin yksin istumaan ulos tuoliini. Nukahdin istualleni lämpöiseen kesäiltaan. En tiedä kauanko olin nukkunut, heräsin ja raotin toista silmääni. Hieraisin silmiäni kun huomasin taas tonttujen kadonneen.
Lähdin hiljaa hiipimään pitkin nurmikkoa. Ajattelin, että maan tärähtelyt lopettaisivat tonttujen liikkeet. Ensimmäiseksi näin kaksi tonttua istumassa poikien polkuautossa. Osa oli taas suihkulähteen reunalla ilmeisesti pesutouhuissa. Ja pari tonttua oli hiekkalaatikossa jossa yksi istui kaivinkoneen päällä. En pystynyt käsittämään tätä tilannetta. Onko niin, että kun olen ulkona niin silloin tontut liikkuvat. Sisältä kun katselen yöllä tonttuja niin ei silloin mitään tapahdu. Vai lentääkö mun mielikuvitus vain niin äärettömän kovaa. Istuin nurmikolle ja nojailin polviini. Ummistin silmäni hetkeksi ja taas oli jotain tapahtunut.
Aukaisin uudelleen silmät ja huomasin naapurin tonttujen tulevan meidän puolelle. Ne olivat aika vampyyrin näköisiä otuksia. Minäkin kammoksuin niitä kun kävin joskus naapurissa juttelemassa. Isäntä oli ne kuulemma itse tehnyt ja vaimo oli niistä vihainen. Siellä oli jo kerran tipalla avioerokin syntyä. Isäntä oli jo viimein luvannut tontut hajoittaa. Mutta kun taas seuraava kevät koitti, oli vampyyri tontut taas nurmikolla. Ja nyt ne ovat tulossa tänne. Valtaavatko ne meidän pihan. Kauhuissani ajattelin tilannetta, että alkaisin tonttuja kantelemaan yöllä naapurin pihalle.
Ehkä mun pitää vaan istua ja katsella tilannetta, mitä tästä vielä tulee. Laitoin pääni vielä käsieni päälle ja ummistin silmäni
Omat tonttumme löhöilivät nurmikolla aivankuin eivät tietäisi noista naapurin hirviöistä mitään. Pakko kai on vaan sulkea silmät ja katsoa mitä tässä tapahtuu.
Ehkä pidin silmiäni kiinni noin viisitoistaminuuttia. Aukaisin toista silmääni hiukan ja siristelin katsoa, että ovatko naapurin hirviöt hakanneet meidän tontut aivan mäsäksi. Ei näkynyt naapurin vampyyritonttuja enään missään. Meidän tontut olivat nyt siinä samassa paikassa jossa naapurin hirviöt olivat hetki sitten. Oliko meidän tontut ajaneet naapurin hirviöt pois omaan pihaansa.
Osa tontuista oli jo oikealla paikalla mihinkä olimme ne laittaneetkin. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitä mun päässäni oikein liikkuu. Olenko saannut jonkin lahjan, että pääsen katsomaan aivan kuin satujen mailmaan. Sellaiseen maailmaan josta en pysty uskottavasti kenellekkään puhumaan. Jos puhuisin niin jonkinlaiseksi päävikaiseksi mut leimattaisiin. Höpöröksi ja laitokseen kuuluvaksi papaksi.
Katselin kuitenkin vielä tilannetta. Kaikki siis oli jo melkein paikoillaan. Ainoastaan yksi tonttu jonka olimme Auliksi ristineet seisoi vielä hiekkalaatikon vieressä. Tämä Auli oli se tonttu joka joutui pöytäryhmän vieressä aina haistelemaan hikisiä jalkoja.
Siirryin sisälle ettei kukaan naapureista tule vain mua siirtelemään. Tai alkaa vielä sellaiset jutut, että meillä on jokin aviokriisi menossa.
Sisään päästyäni kävin harjaamassa hampaat ja sen jälkeen kurkistin pihalle. Aulitonttu oli päässyt jo omalle paikalle ja kaikki tuntui olevan taas niinkuin ennenkin. Minä vaan jouduin pitämään suuni kiinni näistä tapahtumista. En edes voinut vaimolleni niistä puhua etten joudu vaan hourulaan. Ehkä mun vaan täytyy nyt mennä nukkumaan ja jättää tämä ajatus nyt pois päästäni.
Sänkyyn päästyäni tietenkin nämä ajatukset alkoivat pyörimään päässäni. Ei auttanut vaikka kuinka rentona koitin olla. Viimein kuitenkin se uni tuli ja tainnutti mun petiin.
Jotenkin vain minusta tuli jälkeenpäin sellainen, että aloin juttelemaan tonttujen kanssa. Joskus niitä harjalla pesinkin ja korjasin niiden pukujen maalipintaa. Vaimo tietenkin katseli mun höpötystä ja epäili mulla olevan pullo jossain piilossa. Itse kuitenkin olin saannut vastuuta enemmän näiden tonttujen hoidosta. Ja hellyyttävän näköisiä pikku kavereitahan nämä olivat.
Loppu
piki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti