Raaka häväistys.

"PIENI kiire on tullut meidän elämään. Asunnon muutto on edessä ja yksi päivä meni sängyssä makailuun kun kova päänsärky iski. Mutta eiköhän se tästä jotenkin lähde elämä kulkemaan".
------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kirjoitan taas pienestä kylästä koska niistä löytyy helposti kaikentapaisia ihmisiä helpommin kuin suuresta kaupungista.

Kylän nimi oli Tuhma, ilmeisesti kartanosta saannut nimensä. Se oli pieni kylä jossa oli ainut työnantaja Tuhman kartano. Asuihan tietenkin kylällä muitakin ihmisiä mutta he olivat naapurikunnan puolella töissä niinkuin kaikki palvelutkin. Oikein lääkäriinkin oli tehty sopimus, että Tuhmankylän asukkaat pääsivät Rivoon sairaskäynnille. Aivan vaan sen tähden kun Tuhmankylän oikeaan kuntaan oli matkaa 17 kilomertiä.
Näin tämä kylä uinui tasaista turvallista elämää jossa ei suurempia asioita tapahtunut kuin, joku sattui joskus ottamaan tytön kädestä kiinni josta syntyi monesti hyvinkin pitkä liitto.

Olihan kylällä yhdessä asunnossa eräskin vanha pari. He olivat jo yhdeksänkymmenen viiden ja toinen yhdeksänkymmenen kuuden ikäisiä. Mutta eivät he vieläkään olleet aviossa. Molemmat henkilöt olivat kartanossa töissä. Ja kun eläkkeelle pääsivät, siirtyivät he saman katon alle asumaan. He olivat molemmat kovinkin herttaisia ihmisiä ennen. Mutta kun muuttivat yhteen niin heistä alkoi tulemaan ilkeitä ihmisiä. Kukaan ei tajunnut mitä heille oikein tapahtui kun eläkeelle päästessään yhteen siirtyivät.
Nämä ihmiset olivat kanssaeläjille erittäin ilkeitä. Jokaiselle joka vastaa tuli huudettiin esimerkiksi seuraavanlaisia kommentteja. "Kuinkas Teillä ne na**a hommat oikein menee", tai kuinkas on pa***tanut". Tälläisiä kommentteja nyt esimerkiksi. Kuka sattui huomaamaan tämän vanhan pariskunnan esimerkiksi tulevan vastaa niin nopeasti siirryttiin jollekkin toiselle tielle. Vaikka vanhusten ääni kyllä peräänkin kaikui "Ai pusikkoon menette na**aan" ja naurua perään.

Mutta se olikin kaikki paha tällä kylällä. Ei sitten mitään erikoista tapahtunut. Töitä paiskittiin kartanossa jossa oli paljon kasvamassa myöskin puutarhatuotteita, eli ylitöitäkin piti tehdä kesäisin. Mutta kun kartanossa oli töissä nuorempien vanhemmatkin niin he olivat tottuneet tähän ylitöiden tekemiseen.

 Nuorisolla ei ollut tällä kylällä oikein minkäänlaista toimintaa. Iltaisin jollain tien kulmilla kun kaksi nuorta kokoontui niin tehtäväksi näkyi jäävän syljeskely tielle ja nenän kaivaminen. Tytöillä oli hiukan enemmän tehtävää kun oli kaikennäköiset leikit ja äidille kukkien viennit. Hiukan vanhemmat nuoret polkasivat toisen kunnan puolelle katsomaan ilmeisesti kännisiä äijiä. Niitä kun ei täältä löytynyt. Jotenkin näillä vähän kypsemmillä nuorilla kännisten katselemin sai löytymään myöskin heille tästä olosta jotain kiinnostavaa. En tiedä mikä se oli, sillä ei näistä kahdesta äijästä olis luullut saavan mitään kaunista irti. He olivat erittäin likaisissa vaatteissa ja kaatuilivat muun kansan jalkoihin. Ehkä siitä olotilasta joku halusi ammentaa kainoille sydämmille vähän rohkeutta. Kun se rakkauden sanominenkin tuntui heidän selvästä suusta sanottuna niin kovinkin vieraalta. Olihan sellaistakin nuoret kuulleet, että kun on kännissä niin saa helpommin tytöiltä sitä onnenpaikkaa jonne tuntuu kaikilla olevan satummainen kiire. Joku vanhempi mies oli sanonut tietäjän ominaisuudessa, että ootelkaa pojat, ei se miksikään kulu. Mutta kun rakkaus oli kai sitten vaan vain nuorten asia. Ehkä ne kokemattomat piti sitten käydä sitä harjoittelemassa.

Näin vanhemmat poikanuoret kävivät suuremmasta paikasta hakemassa rakkautta. Joku sitä löysi ehkä päiväksi, toisilla useammankin päivän rakkaus pysyi nuorten lähellä.  Jollain tuli nopeastikkin ero ja rakkaus näytti silloin kovin mustalta ja synkeältä koko tunne. Kovin se rakkaus heilutti nuorten tunteita.

Mutta sitä eivät nuoret tajunneet, että onhan niillä vanhoillakin ihmisillä rakkaus aina mukanaan. Eivät nuoret sellaista tajunneet, että heidän äiti ja isä rakastaa toisiaan. Heitä alkoi yököttämään koko rakkaus. Eivät ne saa enään rakastaa se on meidän nuorten asia. Kun tietämättömät jaakailivat tyttöjä ja koittivat päästä sormillaan pikkupöksyjen kuminauhan alle.
Mutta näin se aika kului ja kesät olivat rakkauden aikaa erittäin vahvasti. Ja kun joku onneton löysi itselleen tytön tai pojan niin sitä silloin käveltiin kovinkin kainosti ja kädet irroitettiin jos joku tuttu oli lähistöllä.

Kesän syyspuoli oli juhlan aikaa. Kartanon herra piti sadonkorjuujuhlan loppukesällä. Tämä oli joka vuotinen tapahtuma jossa palkittiin ilmeisesti Isää korkeudessa. Juhlissa sai myöskin ostaa erilaisia puutarhan tuotteita itselleen. Tämä tarkoitti, että muistakin kylistä tuli kansaa paikalle. Paikkakunnan musiikkimiehiä oli tullut paikalle soittelemaan kaunista musiikkia, että ostopuuhissa oleva kansa viihtyi paikalla. Kahvia ja pullaa olivat kartanon työtekijät valmistaneet myytäväksi. Voitoilla he pääsivät rakentamaan kartanon maille jotain kivaa puuhastelua itselleen. Sinne oli jo rakennettu pituus ja korkeushyppypaikat. Pieni jalkapallokenttä ja kaksi rekkitankoa jotka olivat eri korkeudella. Kartanonherra piti huolta omistaan ja antoi heidän itse suunnitella tekemiset. Tietenkin hän oli suuri herra jonka käskyt upposivat helposti myöskin pienen kunnan virkamiehiin.

Kartanolla oli myöskin suuri grilli jossa iso sika oli ollut pyörimässä jo edellinenä iltana. Hommaa jatkettiin vielä juhlapäivänä jolloin sika sai jo kauniin ruskean pinnan. Naapurikunnan puolelta Rivonkunnalta otettiin vanha kauppias pyörittelemään possua vartaassa. Hän oli tuollaisia sikoja ennenkin pyöritellyt, että tuttua hommaa se oli vanhalle lihanleikkaajalle. Ja kansa osti sikaa pusseihin vietäväksi koteihinsa. Ei sitä lihaa niin monesti ollut kulkeutunut ostajien kasseihin. Sitä pidettiin kalliina ja herrojen ruokana. Mutta nyt koitti monessa kodissa juhla-ateria kun täältä elojuhlista kotiin päästään.

Juhlilla oli aivan ennätysmäärä kansaa. Rivonkunnan puolelta oli tullut myöskin hiukan hiprakassa olevia kansalaisia ostospuuhiin. Naurua ja kiljahduksia kuului ihmisten seasta välillä. Tuntui kun siellä olisivat känniset ukot hiukan tyttöjä pyllylle taputtaneet. Ja tytöt tietenkin kirkaisivat kun se vain oli outoa ja kummaa heidän pyllyille. Mutta kauppa kävi, että jouduttiin juurikkaita hakemaan vielä lisää kellarista. Oliko ihmiset löytäneet nämä monet uudet juurikkaat joissa oli mukana aivan uusiakin lajikkeita.

Tilanhoitaja oli koko myyntiin aivan haltioissaan. Monet pyrkivät hänen juttusilleen kyselemään eri kasvisten nimiä ja valmistusta. Hän oli iloinen ja auttavainen mies. Hän kertoi mielihyvin ostajille mihin näitä juurikkaita käytetään ja kuinka niiden valmistus suoritetaan. Niin oli koko kartanon väki onnellinen. Onnellinen oli myöskin vanha kauppias joka oli saannut possun irroitettua luista. Pöydällä ei ollut kuin kokonainen sika pelkissä luissa. Kauppias ajattelikin, että sahataan possusta luita irti niin saavat koiratkin nauttia makujen ja tuoksujen sinfoniasta. Ja niin käveli koiria kylkiluut poikittain suussa talutushihnojen päässä.

Sadonkorjuujuhlat olivat päättymässä. Arkena sitten taas lähdetään peltotöihin hevosilla. Oli tilanpitäjä ostanut jo kaksi traktoriakin jotka olivat kovassa käytössä. Niillä ajettiin kiireellimpinä aikoina kahta vuoroa. Kallis peli niin sitä piti käyttää tehokkaasti, että kaikki hyöty tulee koneesta.

Niin päättyi Elonkorjuujuhlat ja talkooväki tyhjensi pöydät ja siivosi kaiken lian piha-alueelta. Rankka työ oli saatu päätökseen mutta kaikilla oli hyvä mieli. Jopa kartanon työntekijöillä joilla oli kahvikassa tullut aivan täyteen. Nyt päästiin suunnittelemaan kentälle taas uutta suorituspaikkaa.

Jokainen käänsi kengät kohti kotia ja kävely alkoi. Oli yhden parin kenkiä ja oli monen parin kenkiä jotka eri tahtiin marssivat kotia kohden. Jollain oli minkäkinlaista nyssäköitä käsissä roikkumassa. Toisilla ei taas ollut mitään kantamusta. Mutta kaikki olivat kuitenkin käyneet Elojuhlilla ja sehän oli tärkeää.

Isoja ryhmiäkin kerääntyi yhteen vaikka ei kaikki edes toisiaan tuntenutkaan. Kai se oli vaan hauskempaa kävellä isommassa ryhmässä. Mutta halusi joku kävellä aivan yksinäänkin. Tietenkin kaikkiin porukoihin oli mahdollista päästä, jopa yksinkin kävellä.

Vanhemmat tytöt olivat jo uskaltaneet laittaa hiukan kevyempää vaatetta päälle. Tälläinen pukeutuminen ei ollut vielä mitenkään yleistä. Monet vanhemmat naiset sanoivat sen olevan liian näyttävää, kyllä polvien piti olla piilossa. Pikku tytöt ja pojat saivat olla polvihousuissa ne olivat heille varsinainen kesävaate.

Kaikki kävelivät koteihinsa tai kuka mihinkä nyt sattui. Mutta kukaan ei voinnut tietää ennakkoon mitä karmaisevaa oli vielä tälle illalle tapahtumassa.

Ihmiset kuulivat piipaa auton äänen myöhään illalla. Ääni tuli niin myöhään, että ihmiset olivat jo sängyssä eikä sieltä kerinnut niin nopeasti ikkunasta katselemaan. Jokainen piti kuitenkin hälyytysajoneuvon ääntä karmaisevana. Sitä täällä niin harvoin kuulee. Vaikka sairasauto täällä joskus ajeleekin niin harvoin sillä on pillit päällä. Ihmiset miettivät kodeissaan, että mitä kummaa on elomarkkinoiden jälkeisenä yönä oikein tapahtunut. Monia vanhempia se vaivasi, että nukkumisen alkuun ei "unihiekasta" tuntunut olevan mitään apua.

Kansa heräsi seuraavaan aamuun. Pieniä huhuja alkoi tulemaan kun ihmiset pääsivät töihin. Oli kuulemma jokin tyttö erittäin karmaisevalla tavalla raiskattu. Ihmisillä tuli ensin kauhistus-ajatus ja kättä laitettiin suun eteen. Seuraavaksi, että kuka tämä tyttö on jolle on tälläinen rivo, saasteinen tapahtuma tehty. Kaiken näköiset puntaroinnit ja arvailut lähtivät nopeasti liikkeelle. Jokaisella kansalaisella oli jonkin näköinen uusi juoru aina valmiina. Ja asioita liioiteltiin tietenkin vielä paljon.
Näin mentiin koko koko seuraava päivä. Poliisiautot ajelivat tiellä kiireellisen näköisenä mutta kenellekkään ei annettu tietenkään mitään tietoa. Ehkä seuraavana päivänä tulee jotain selvyyttä kun lehti ilmestyy.

Aamulla ilmestyi lehti ja lehden kannessa komeili tämä kuva. Tämän polun varressa oli tuo karmaiseva tapahtuma sattunut. Uhri oli kuitenkin siirretty piiloon läheisen kallion monttuun joka olisi antanut suojaa varmasti moneksi päiväksi. Mutta ei kaikki kuitenkaan mennut tekijän kannalta aivan nappiin.
Oli käynyt nimittäin niin, että eräs isäntä ei ollut saannut unta. Niinpä hän lähti koiransa kanssa pienelle kävelylle ja aukaissut koiran hihnan tämän polun alussa. Koira oli juoksennellut metsässä lähellä isäntää. Hetken päästä alkoi koira haukkumaan vimmatusti. Isäntä huusi koiraansa luokseen mutta ei koira tullut. Niinpä hän päätti lähteä koiran luo katsomaan koiran raivokasta haukkumista. Karmaiseva näky sai isännän oksentamaan ja hän siirtyi koiransa kanssa nopeasti paikalta. Hän juoksi koiransa kanssa nopeasti kotiinsa ja soitti poliisit.

Poliisien tullessa paikalle oli isäntä näyttämässä tietä paikalle. Löytäjä oli kohdannut erittäin karmaisevan näyn. Uhrista ei saannut mitään tuntomerkkiä kun kasvot oli hakattu verille ja tyttö oli sellaisessa asennossa, ettei kasvoja oikein muutenkaan nähnyt.
Mitään sen selvempää ei poliisikaan vielä kertonut. Tekijää ei oltu vielä saatu kiinni.

Huhumylly lähti entistä vahvempana liikkeelle. Monet vanhemmat olivat nähneet Rivon kirkonkylällä kun nuoret pojat koittivat iskeä nuoria tyttöjä itselleen. Oliko heistä joku syyllinen.
Myöskin Rivon kirkonkylään oli tullut uusi kauppias. Hän oli uusi ihminen, minkälainen mies tämä oikein on. Ja kun hän vielä mainosti tämän suuren kauppaketjun mainoksessa sanoilla "KAUPPIAS HOITAA HOMMAN". Onko kauppias sellainen monitoiminen mies, että hän harrastaa myöskin tälläisiä julmuuksia. Asiakkaat alkoivat karttaa mainittua ruokakauppaa. Ruoka ei mennyt kaupaksi ja pilaantui altaisiin.


Jokaista ihmistä joka oli vähän vieraampi, katsottiin pitkään. Jopa vilkuiltiin heidän kynsien alustoja, näkyykö siellä verta. Piinaavalta tuntui eläminen ja ihmiset kiirehtivät hämärän tullessa nopeasti sisälle. Samoin ei yksin uskallettu lainkaan kävellä ulkona. Onneksi sairaalasta tuli tieto, että potilas voi olosuhteisiin nähden hyvin. Nimi tietenkin pysyi salaisena.

Näille käsiraudoille ei vaan löytynyt haltijaa. Jo viikko oli tapauksesta ja vangitsemista ei ollut tapahtunut. Kylä pyöri vahvojen huhujen kourissa. Monet alkoivat jo julkisesti syyttelemään ihmisiä jos tiesivät vain jonkun kävelevän metsäpolulla tuohon tapahtuma aikaan.

Poliisi tehosti toimintaansa ja välitti poliiseille kiikareita. Samoin koiria otettiin haistelemaan tapahtumapaikkaa ja sen lähi ympäristöä. Myös tutkittiin polun loppupäätä, koska siellä eivät poliisit olleet vielä käyneet.

Kahden päivän päästä löysivät poliisit koiriensa kanssa metsästä mustan pipon. Näin kertoi paikkakunnan lehti. Pipo oli viety tutkimuksiin ja nyt odoteltiin tuloksia. Koirapartiot kuiten haravoivat läheisen metsän kokonaan. Piposta löytyi jokin itsetehty merkki joka saattaa olla olla hyväkin asia. Samoin veripilkkuja katsotaan mustasta piposta.
Olisiko jo niin, että poliisit saisivat tämän hirveän tapauksen selvitettyä. Nyt asukkaat olivat varpaillaan kun ei tiedetty ketä toiset asukkaat aina kulloikin syyttivät.

Kaksi päivää oli kulunut pipon löydöstä ja kuulemma testit oli tehty. Pipo on ollut mukana tässä tapauksessa. Raiskaaja on saannut vedettyä pipon tytön päähän silmien eteen, ettei tyttö pääsisi tunnistamaan raiskaajaa. Tytön hiuksia ja verta löytyi piposta. Poliisi oli kutsunut nuorisoa tunnistamaan pipoa, jos joku nuorista tuntisi pipon.
Useampia poikia otettiin uudellee kuulusteluihin. Ja lopulta eräältä nuorelta oli tullut itku. Poika oli pelännyt poliisin luona oloa, että lopulta hermo petti.
Poika oli edellisenä iltana pyytänyt tätä uhria olemaan hänen kanssaan. Tyttö ei ollut suostunut kun poika oli niin kova kiroilemaan. Halusiko hän näyttää olevansa jokin kova jätkä, vai oliko hän vaan esittänyt kovaa. Tyttö oli kuitenkin riuhtaissut itsensä pojan otteesta irti ja oli lähtenyt kotiin. Seuraavana päivänä oli poika seurannut tyttöä kun hän käveli Elojuhlille. Hän jäi metsään odottelemaan tytön palaamista. Tyttö tulikin yksin kävellen metsäpolkua pitkin kotia kohden. Poika oli kaapannut tytön metsää sulkien hanskalla hänen suunsa. Pipon hän oli tytön päähän laittanut ettei tyttö katsele häntä raiskauksen aikana. Tyttö koitti huutaa niin raiskaaja  oli nyrkillä lyönyt tyttöä aina suulle ja vatsaan.
Verisen tytön löysi yöllinen lenkkeilijä koiransa kanssa.

Raiskaaja sai tuomionsa. Tyttö erittäin kovan kammon rakkauden leikeistä. Kansa jakoi tuomioita kauppiaalle ja kaikille asukkaille. Mutta nyt se oli kaikki ohi. Kylä palasi melkein normaaliin elämään. Ainoastaan tyttö kärsi vielä vuosia tästä väkisin tehdystä ryöstöstä.

LOPPU

piki


Kirjoittelussa on varmasti pientä taukoa koska asunnon muutto on kohta edessä.

Ja vielä vähän juhannusta.

Monet olivat viettäneet juhannuksen kuka milläkin tavalla. Nyt vielä haluamme tutustua muutamaan poikaa jotka lapinkulmilla viettivät juhannuksen. Siellä oli oikein suuri Juhannus-show. Esiintyjinä oli melkein kaikki Suomen parhaat musiikintekijät.

Joukko, jota haluan vielä tarkastella oli Markku, Lauri, Kari ja pienikokoinen Olli. Juhannuspäivänä herättyä oli kaikkilla pahanmoinen kankkunen. Edellisiltana kyllä oltiin katsomassa showta mutta muisti oli siinä illan aikana jonnekkin hävinnyt. Pää tuntui olevat kipeänä niin ulkopuolelta kun myöskin sisäpuolelta. Sisäpuolinen jyskytys tietenkin oli kaikille täysin selvää. Viinaa kun kuitenkin piti juoda kun kylmääkin oli. Mutta kun silmäkulmissa ja leuassa tuntui myöskin kipeä tunne.

Silmiä raoteltiin teltassa ja koetettiin hakea silmiin parempaa näköä, sellaista näköä jolla näkisi muutkin teltassa olijat selvästi. Aikansa hierottua silmiä ja kun vielä teltan nurkasta löyty jokaiselle olutputeli niin alkoihan se näkö siinä harvakseen palaamaan.
Lauri siinä ensimmäisenä huomasi toisilla olevan punertavia läikkiä silmäkulmissa ja suun ympärillä. Voi pieru kun sattuu, kuka meitä on oikein hakannut, tämän tapaisia huomautuksi kuului jokaisen suusta vuoron perään. Jopa Markku joka oli kaikkein suurin ja rotevin näistä pojista. Mutta hänhän omaksi ilokseen nosteli painoja ja oli vieläpä rakennuksilla töissä. Kuka meitä on oikein hakannut kuului taas vuoron perään poikien suusta.

Laurilla tuli kovan pinnistelyn jälkeen mieleen alkuillan tapahtumia. "Mä muistan kun Olli taas hosus monen jätkän silmien alla nyrkkiensä kanssa". "En mä mitää oo tehnyt", kuului nopeaan Ollin suusta. Markku isona kaverina uskalsi sanoa Ollille vaikka hän harrastaakin nyrkkeilyä. "Sä oot sellainen saatanan sokkeron tekijä kun vähän otat kaljaa. Heti pitää päästä hyppelemään ihmisten eteen nyrkkien kanssa. Kukas helvetti sellaista sietää". Olli meni hiljaiseksi ja pieni kyynelkin salaa tirahti hänen poskelle katsomaan mikä on oikein pelokkuusaste.

Olli vetäytyi teltasta pihalle ja lähti penkomaan autosta jotain juotavaa. Sieltä löytyikin kirkas pullo jonka hän oli mukaansa ottanut. Pari pitkää ryyppy suuhun ja sitten pullo takaisin piiloon. Tupakiksi piti laittaa etteivät toiset huomaa niin herkästi hajua.
Toiset pojat pysyivät vielä teltassa niin Olli otti vielä toiset kahden huikan kulaukset putelistaan, ja taas pullo piiloon. Sitten vedettiin taas tupakkia. Ei hän muuten turmeltavaa tupakkia vetänytkään vaan vain silloin kun otti viinaksia.

Huvialueen telttakylässsä alkoi jo pientä liikehdintään tapahtumaan. Olli vielä otti pari huikkaa ja poltti vielä tupakin. Sitten hän konttasi telttaan.
Pojat siellä jo kerävivät tavaroitaan reppuihinsa. Ja selvitys kävi välillä jo aika kuumana. Ehkä me kuitenkin lähdetään vaan täältä pois häntä koipien välissä. Kun mitään emme oikein tiedä niin ei pystytä sitä selvittämäänkään.

Mutta vielä on yksi asia mikä kuitenkin pitää vielä selvittää. Kuinkahan on se ajolupa, kuka ajaa, vai ajaako kukaan. Järjestäjät olivat tämänkin ottaneet huomioon. Poliisi ja joku yksityinen järjestö puhallutti ihmisiä niin näin ihmiset tiesivät koska oli sopiva hetki lähteä liikenteeseen. Pojat olivat sitä mieltä, että kaikki käyvät puhaltamassa niin päästään lähtemään täältä pois mahdollisimman nopeasti. Eihän sitä tiedä vaikka eiliset hakkaajat tulevat vielä uudestaan meitä kurmottamaan.

Reput oli pakattu ja pojat lähtivät kävelemään kohti puhalluspaikkaa. Olo oli jokaisella hiukan kiusaantunut. Eihän sitä tiedä vaikka olisi eiliset hakkaajat kävelleet vastaan. Jokaisen tulijan kasvoja katseltiin alta kulmien päät painoksissa. Kukaan ei muistanut hakkaajien kasvoja, miltä he oikein näyttivät.
Saavuttiin poliisiauton luo ja puhallukset alkoivat. Markulla oli 0,3, Karilla saman verran kuin myös Laurilla. Mutta Ollilla oli vielä 0,5. Kyllä Olli tiesi mistä se oikein johtui mutta hän koitti olla siitä asiasta vain hiljaa. Tarkoitushan oli ajaa vuorotellen autoa kohti Uuttamaata. Ollia jännitti ja hän koitti kävellä hiukan erillään muista pojista ettei tuore viinan haju vaan tuoksahda.

Pojat pääsivät takaisin teltalle ja kävivät vielä loikoilemaan. Olli kuitenkin jäi vielä ulos, on kuulemma parempi olla raittiissa ulkoilmassa. Olli kuitenkin hiipi autolle ja vetäisi kunnon siivut vielä pullosta. Sitten taas huilailtiin ja poltettiin sätkä. Mutta sitä viinaa vaan teki taaskin mieli. Pullo kaivettiin esiin ja pitkää siivua kiskastiin taas pullosta.

Pojat olivat tunnin jo huilanneet teltassa. Päätettiin taas lähteä puhaltamaan. Matkalla vielä syötiin yhdet paistetut makkarat kun sitä järjestäjät heille iloisesti tarjosi pientä maksua vastaan. Matkaa jatkettiin poliisien luo. Pelkässä makuupussissa nukkui vielä joku. Onneksi ei ole kukaan ajanut jalkojen päälle kun jalat olivat autotien puolella. Ehkä ei vaan ollut hänellä telttaa mukana.

Poliisi avasi auton ikkunan ja Markku työnsi päänsä lähemmäksi ikkunaa. Pitkä puhallut toi lukemat 0,1. Samoi Karilla ja Laurillakin. Mutta Olli ei halunut tulla puhaltamaan. "Sama lukema mullakin on tietenkin". Markku meni lukemaan Ollille "lakia". "Puhe oli, että vuoronperään ajetaan takasin tullessa, eli puhaltamaan siitä". Olli vastahankaisesti siirtyi auton viereen ja puhalsi. Poliisi katsoi mittaria ja ilmoitti seuraavaa. "Kolme on valmista auton puikkoihin mutta tämä viimeinen kaveri, laittakaa se takakonttiin sillä nyt lukema oli 0,9".

Olli oli lyöty mies. Hän lähti kävelemään metsän reunaan ja istui siellä kiven päälle. Olihan hän luvannut ajaa myöskin kotiin päin autoa. Mutta kun se vaan tuntui oikealta ottaa, kun heti aamusta hän olikin se kaiken syy tappeluun. Tuntui kun kaikki nauraisivat hänelle. Jopa eräs puukin näytti nauravan iloisesti.

Mitä mä nyt teen, ja millä mä uskallan mennä poikien luo. Koko pää kuhisi villejä ajatuksia. Enhän mä voi kuitenkaan tänne jäädä, keskelle korpea. Jospa mä meen kuitenkin tonne ja juon sen pullon tyhjäksi.

Kauhu valtasi Ollin aivan kokonaan. Välillä tuli suuri pelko ja taas kauhu-ajatus valtasi  mieleen. Jotain oli kuitenkin tehtävä. Viinan pois juonti tuntui Ollilla tulevan vahvasti mieleen. Siksi hän lähti kävelemään autoa kohti. Autosta löytyi vielä hänen viinapullonsa josta helposti sai vielä kaksi tukevaa hömpsyä. Nopeasti oli toimittava kun ei tiennyt koska pojat teltasta tulevat ulos. Karvaalta se tuntui raakaa viinaa juoda. Ensimmäinen nielaisu meni jo ja vielä yksi. Pullo oli tyhjä ja sen paikka löytyi läheisestä roskiksesta. Olli meni lähelle telttaa kävelemään. Pojat huomasivat jonkun kävelevän teltan vierellä. Pelokkaasti teltasta työnnettiin pää ulos kun ei koskaan tiennyt vaikka siellä olisi ollut joku eilisistä tappelijoista. Mutta ei sitten kuitenkaan ollutkaan. "Olli perkele" kuului Markun suusta. "Missä sä olet oikein ollut, ootko vielä viinaa juonnut". Olli ei vastannut tuohon typerään kommenttiin mitään. Vaan telttaa alettiin laittaa kasaan. Ja seuraavaksi lähdetään ajelemaan etelää kohden.

Telttaa kasattaessa kuului välillä poikien kiusottelevat maininnat tappelun aikaansaamisesta ja aamuisesta viinan juonnista. Olli tiesi ainakin tuon viinanjuonnin olevan hänelle nöyryyttävä kokemus. Pettikö hän pojat kun hänestä ei ole kuskiksi. Välillä ääni nousi aika kovaksikin mutta laantui nopeasti etteivät toiset telttakylässä sitä kuulisi. Niin saatiin teltta kasattua ja kaikki tavarat autoon. Jotenkin vaan poikia vielä kismitti Ollin aamuinen viinanjuonti. Jotain oli keksittävä, rangaistus hänen oli saatava tuosta töppäyksestä. Markulla välähti seuraavanlainen ehdotus. "Sovitaanko niin, että Olli saa ostaa meille parit kahvit lisukkeineen ja yhdet sapuskat kotimatkalla". Ollin sisuksissa kuohahti moinen rangaistus. Hän hyppäsi Markun eteen nyrkit pystyssä, aivankuin hän haluaisi alkaa tappelemaan. Markku ei tuosta lainkaan hätkähtänyt, ilmoitti vaan Ollille, "Ootko tietoinen, että sairaalassa on aika huonot sapuskat". Olli laski kätensä alas, mutta taas hetken päässä hän oli ottanut nyrkkeilyasennon Laurin ja Karin edessä. Markku karjaisi Ollille, että" kädet alas tai kävelet".

Pojat sulloutuivat autoon ja Markku oli ensimmäinen kuski. Parin kilometrin päässä oli poliisien puhallusratsia. Siitä selvittiin hienosti läpi nolla-lukemilla. Matkaa jatkettiin vaan hiljaisia olivat matkustajat. Markku koitti vielä palata siihen tappeluun joka aattona jossain kohtaan tapahtui. "Voisitko Olli jo uskoa, että näkyy sulla ne nyrkin kovin herkästi nousevan pystyyn. Jos nyt ajatellaan asiaa niin, että olisit niitä nyrkkejäs näytellyt jollekkin vieraille ihmisille. Kyllä siitä alkaa kuka vaan hermostumaan moisesta temppuilusta". Olli oli vaan hiljaa pää painuksissaan.

Matkalla pysähdyttiin välillä tupakille mutta ei vielä oikein kahvi ja sämpylä maisunut. Poikajoukko oli aika hiljainen. Varsinkin Olli, häntä kaiveli poikien huomautukset. Hiukan hän jo alkoi itsekkin tajuamaan nyrkkeilyasennossa olon. Mutta ei hän vielä sitä uskaltanut suustaan päästää.Viinan juonnin hän oli jo hyväksynyt niin, että se oli kyllä virheteko. Siitä asiasta oli kotonakin jo äidin kanssa puhuttu. Ehkä se viina ei vaan sitten mulle sovi.

Ja taas lähdettiin matkaan kun oli tupakit poltettu ja ilmaa imetty keuhkoihin. Taas matkaa taitettiin hiljaisissa merkeissä. Radiota piti laittaa kovemmalle soimaan että kuski pysyi paremmin hereillä. Matkakavereista ei ollut paljon äänenantajia. Markku sitä koitti aina jotain heiltä kaivaakkin mutta ei vastaukseksi tullut kuin "joo", tai jotain aivan pientä sanottavaa. Mutta menihän se näinkin kun radio pauhasi iskelmää väsyneiden kuulijoiden korviin.
Kuitenkin kun puolitoistasataa kilometriä oli ajettu päätettiin pysähtyä seuraavalle huoltoasemalle. Ehkä se kuitenkin piristäisi mieltä kun näkee muitakin ihmisiä.
Iso huoltamo levittäytyi tien vieressä jonne matkaajat kurvasivat autonsa. Täällä sitä sitten kahvit ja sämpylät syödään ja katsellaan vaikka vähän paikkoja. Noustiin autosta ulos ja katseltiin mistä ovesta mennään sisälle. Tuntui muitakin juhannuksen viettäjiä olevan matkalla. Osa tuntui olevan vielä aika hutikassa. Eräästä ryhmästä huudeltiinkin heille jotain juttuja. Niistä ei selvää saanut oikein kukaan. Mutta Olli kaiketi sai kun juoksi ryhmän eteen pomppimaan taas nyrkit pystyssä. Markku lähti myös ottamaan Ollia kiinni. Porukka jo odotteli Ollia, että ensimmäinen nyrkinisku ei ollut kaukana. Markku tarrasi Ollia niskasta kiinni ja talutti hänen omaan porukkaan. "Jokos nyt uskot käppänä mistä nämä tappelut oikein johtuu". Ollilta saatiin nyrkit alas ja luettua vähän lakia. Lupasi poika olla nyt rauhallinen kun mennään kahville.

Pojat kävelivät sisälle ja nopeasti katsottiin missä tuo äskeinen kännijoukko istui. Porukassa haettiin kahvit ja sämpylät jotka Olli maksoi. Sitten istumaan mahdollisimman kauas noista äsköisistä kavereista. Sitten nautittiin kahvista ja suuresta sämpylästä. Samalla katsottiin sanomalehtiä ja hiukan seurattiin toisija istujia. Harvasessa pöydässä oli joku känninen mukana. Etupäässä perheen isit siinä söhersivät syötävien kanssa.
Kun kahvit oli juotu ja toinen känniporukkakin lähtenyt lähdimme ulos katselemaan erilaisia kiinnostavia kohteita. Välillä istuttiin penkille ja huilailtiin koska matkaa on vielä paljon jäljellä.

Ja matka taas jatkui Markun ohjatessa autoa. Olli alkoi jotenkin piristymään kahvin jälkeen. Hän pyysi oikein anteeksi käytöstään. Ja kertoi vielä senkin, että hän on miettinyt lopettavansa viinan juonnin kokonaan. "Jos totta puhutaan niin on mulle moni muukin sanonut tosta nyrkkeilemisestä. En tiedä miksi mun pitää mennä aivan vieraiden ihmisten eteen hyppimään nyrkit pystyssä. Kärsin siitä itsekkin niin pirusti". Tämä viinan juonnin lopettaminen tuli aika yllättäen toisille. Ei oikein kukaan osannut siihen vastata mitään. Markku tietenkin enemmän kokeneena onnitteli Ollia. "Oletko oikein tosissas" kyseli vielä Markku. "Olen tosissani, olen melkein päätöksen tehnyt jo vuosi sitten mutta näköjään mussa ei ole ainesta sitä toteuttaa". Toiset pojat halusivat tulla mukaan kannustamaan Ollia. Niin hiljainen Lauri halusi vielä vähän sörkkästä tätä aihetta. "Auttaisiko jos lyötäis vetoa sun puolesta". "En tiedä auttaako se, musta olisi tärkeetä, että Teistä joku aina muistuttaisi mua viinan otosta, ja samalla jotenkin kannustais jatkamaan". Hienot päätökset lyötiin lukkoon ja pysähdyttiin huilipaikalle vetämään asian päälle rauhanpuuput. "Se loppuu sit multa tämä tupakin polttokin" totesi Olli." Ehkä me kaikki voitas tehdä tupakkilakko, oltas siinä Ollin siivellä mukana jollan lakolla".

Nuoret miehet tekivät hienoja päätöksiä ajaessaan kotiinpäin. Vielä hetki sitten oltiin niin hiljaista poikaa mutta nyt puhuttiin jo päällekkäin. Jotain voisi alkaa vaikka hattastamaankin yhdessä. Taas tuli uusi aihe mitä alettiin pohtia. Lopuksi Markku ehdotti seuraavaa, "mulla on aina tehnyt mieli tutkia luontoa ja sen eläimiä. Mutta kun se ei oikein ole ollut nuorten juttu. Nyt kai sitä jo kehtais tehdä". Muillakin alkoi kiinnostus heräämään. Oltiin ajettu jo useampi tunti ilman mitään syötävää. Nyt oli jo aika mennä täydentämään pötsiä.

Ruokapaikalla sovittiin, ettei Ollin tarvitse toisille ruokaa ostaa. Hän on toisaalta saannut meidät kaikki heräämään näihin asioihin. Ruuat tilattiin ja uuden harrastuksen selvittelyt jatkuivat samalla kun leikettä työnnettiin suuhun. Nyt tuntui pojilla olevan kova vauhti kehittää omaa harrastustoimintaa. Ruokaa syötiin ja harrastusta kehiteltiin. Loppujen lopuksi kaikki neljä nuorta halusivat lähteä luontoa tutkimaan niinkuin Markkukin. Ja kun annokset oli syöty jatkettiin taas matkaa. Kuski vaihdettiin samalla kun kerran tauko oli.

Ja matkalla suunniteltiin edelleen luontoon perehtymistä. Oli jo suunnitelmissa vuokraa mökki jossa pääsisimme paremmin lähelle luontoa. Jokainen pitää omaa luontokirjaa linnuista kasveista ym. luonnon ilmiöistä. Sitten aina kokoonnutaan yhteen katsomaan toisten leikekirjoja. Mökille ei oteta tupakoita tai viinoja lainkaan mukaan.

Ollin töppäys ja hänen paluumatkalla pyytämä sana "anteeksi", sai kaikki muutkin pojat heräämään uuteen elämään. Jotenkin tuntui, että pojat haluavat näyttää muillekkin omat saavutuksensa. Ei voi olla kuin ylpeä nuorten suunnitelmista. Kyllä nuoret näköjään osaavat järkeä käyttää kun siihen annetaan heille mahdollisuus.

Illalla myöhään pojat pääsivät kotiin. Vielä ennenkuin erottiin otettiin kunnollinen ryhmähali. Se oli kai sitten se päätös, että näin tehdään. Mutta nyt jokainen painui sänkyihin ottamaan unen vastaan. Jos ei vain ala kenellekkään ajatukset pyörimään päässä liian vahvasti.

Sen tiedän, että pojat kävivät jossain itärajalla tutkimassa luontoa. Sieltä oli viikoksi vuokrattu mökki ja jokainen oli sinne tullut omien luontolehtiöiden kanssa. Ja innostus oli ollut valtava. Aamusta iltamyöhään kuljettiin metsässä. Välillä ajettiin toiseen metsään tai metsäaukioille. Karttoja seurattiin, että tiedettiin missä paikkakunnalla ollaan kulloinkin, ja missä havainnot tehtiin.
Ja senkin tiedän, että jo matkan jälkeen tuli lakko tupakille ja viinalle kaikilla.
Toivottavasti heidän harrastus jatkuu vielä pitkään.

LOPPU
Eläkepiki

Juhannus

Oli tultu taas kesän tärkeämpään kohtaan, Juhannus jo viikon päässä. Kesän tärkeä hetki sillä tästä hetkestä alkaa taas illat pimenemään ja juostaan kohti syksyä. Ei se kuitenkaan tarkoita että kesä olisi loppumassa. Kesää on vielä paljon jäljellä vaikka Juhannusta vietetäänkin.

Seuraan erään henkilön Juhannusta joka tietenkin kaikkien muiden kanssa suuntasivat kulkunsa omalle kesämökille tänä suurena päivänä.
Mökki oli nyt uusi, itse rakennettu vanhan rähjäisen mökin paikalle. Ahti Teräväinen oli vaimonsa Liisan kanssa onnellinen. Lapsilla oli tilaa leikkiä tasaisella pihalla jossa järven rantakin oli tasainen ja matala.

Mutta Juhannus oli siis tulossa ja ruokaa hankittiin mökki-reissua varten.

Makkarat oli aina tehty itse, Liisa ja Ahti eivät tykänneet kaupoista ostetuista makkaroista. Sinne oli työnnetty kaikki eläimen joutavaa tavaraa joita he eivät suuhunsa koskaan halunneet laittaa. Kaikki valmisruoka oli pyyhitty pois tämän perheen ruokalistalta. Ahti kun oli sitä mieltä että teollisuus voi haudata valmiisiin ruokiin kaikki eläimen syötäväksi kelmaamattomat osat. Kaikki ruoka siis tehtiin valmiiksi ennen mökille lähtöä.

Kaikki tarpeellinen oli tehty ennen mökille lähtöä. Juhannuksesta alkoi vielä heidän kesälomansakin. Peräkärryyn oli laitettu hiukan rakennustavaraa, että Juhannuksen jälkeen olisi pientä puuhaa ja tehtävää. Lapsille oli varattava kaikennäköisiä leikkikaluja myöskin mukaan, sillä mökillä oli tarkoitus olla vähintään kaksi viikkoa.
Mökki Sijaitsi kauniin Päijänteen rannalla Sysmässä. Mökki oli melkein jo kunnossa, ainoastaan sisällä oli vielä pienten listojen laittoa. Myös pihalla oli muutamia häiritseviä kiviä vielä poistettava.

 Koitti aatonaatto ja perhe lastattiin autoon. Isäntä oli viinakaupassa tietenkin käynyt. Yksi punkkupullo oli ostettu Juhannuksen kunniaksi. Punkullahan se taju lähtee. No kun tiedän tämän perheen niin voin kertoa, että he eivät alkoholipitoisia juomia juo lainkaan. Juhannus ja Joulu taitavat olla ainuita jossa punkkupullo ostetaan.
Mutta nyt oli Paula 4v. ja Kirsi 6v. laitettu takapenkille köysiin ja matka alkoi kesäisestä Uudemmaanläänistä kohti omaa mökkiä.

Matkaa taivallettiin rauhallisesti pikkuhiljaan pitkiin autojonoihin muodostuneissa ruuhkissa. Lepotauko pidettiin suunnilleen puolessavälissä matkaa. Ihmiset säntäilivät huoltoasemalla, kiire oli kaikilla kova. Mutta tämä esimerkkiperhe otti kaiken aivan rauhallisesti. Eihän heillä voinnut olla kiire kun kerran loma alkoi juuri.

Illansuussa klo 18.00 kurvasi auto peräkärryineen oman mökin pihaan. Oikoiltiin jäseniä automatkan jälkeen. Irroitettiin peräkärry joka työnnettiin hiukan sivummalle piha-alueesta samoin kuin auto.

Siinä oli nyt Teräväisen mökki. Itse pikku kätösillään oli isäntä sen tehnyt. Tietenkin talkooväkeä ja ammatti ihmisiäkin oli mukana ollut rakennuspuuhissa. Mutta nyt on oikeastaan mökin ensimmäinen tulikaste. Tässä mökissä ei ole vielä koko perhe kertaakaan asunut.

Liisa rouvalle tuli mieleen eräs kurja ajatus. Mutta hän ei kehdannut sitä edes miehelleen kertoa. Parempi näin, sillä se kuitenkin olisi lamaannuttanut vanhemmat täysin. Parempi kun on asiasta vaan ihan hiljaa. Kun yleensä on käynyt niin, kun jotain ihmistä ajattelee niin hän soittaakin hetken päästä.

Asetuttiin taloksi. Ruuat ja kaikki tavarat siirrettiin sisälle oikeisiin paikkoihin. Ja tehtiin pientä iltapalaa. Ahti kaivoi jääkaapista itse tehtyä makkaraa ja hiukan pihviä grillin kuumalle ritilälle. Oli aatonaatto, vielä ei punkkupulloa aukaistu. Lihat ja makkarat tirisivät uudella kaasugrillillä iloisesti. Lapset leikkivät pihalla ja kävivät jo varpaitaan kastamassa lämpöisessä vedessä. Sitten syötiin ja nautittiin loistava ateria teranssilla.
Vielä saunaan laitettiin tulet. Saunottiin koko perheen voimin ja käytiin pulahtamassa järvessä. Ilta hiukan hämärtyi niin siirryttiin sisään. Äiti Liisa oli sijannut vuoteet kuntoon ja lapset laitettiin nukahtamaan omien nellekarhujensa viereen.

Näin oli ensimmäinen koko perheen kanssa nautittu ensimmäinen ilta tullut päätökseen. Niinpä vanhemmatkin Liisa ja Ahti suunnistivat omaan makuukammariinsa peittojensa alle.

Aamulla herättiin ja nautittiin aamupalat. Sitten siirryttiinkin ulos kuuntelemaan ja katselemaan lintujen kovaa aherrusta pihan puissa. Auton ääntä alkoi kuulumaan. Ääni koveni koko ajan ja lopulta auto pysähtyi mökin päätyyn. Ahti odotteli teranssin tuolissa vieraiden saapumista. Ketään ei oltu mökille käsketty, että kukahan sieltä oikein tulee. Lopulta alkoi äänistä Ahti jo tuntemaan tulijat. Sukulaisia, veli tietenkin sieltä tulee koko remuavan perheensä kanssa. Niin olikin kun saapunut perhe asteli mökin eteen jossa Ahti istui. Tervehdittiin tietenkin tuttavallisesti. Ja aamukahvia pyydettiin tulemaan ja jotain syötävääkin olisi kuulemma pakko syödä.

Tulija oli Ahtia pari vuotta vanhempi Tuomo ja hänen suuri vaimonsa Tuire. Lasten syntymän jälkeen oli Tuire tälläiseksi tankiksi tullut. Makeeta piti vain syödä ja melkein paikallaan olleena kilot takertuivat Tuireen kiinni. Kaksi villiä 10 ja 12 vuotiasta poikaa heillä oli. Heitä ei kielletty mistään, että mitä vain he saivat tehdä.

Taas kuului auton ääntä. Tuomo kertoili pyytävänsä myöskin Anteron perheineen paikalle. Antero oli vanhin ja viina maistui kuin myös Tuomollekkin. Anteron vaimo Tuija oli laiha kuikelo. Häntä kiinnosti toisten tekemiset ja juorut. Aina oli aikakausi lehti leveillään pöydällä ja lapset kuin myöskin mies sai painella missä huvitti.

Ja nälkä oli kaikilla. Ahti laittoi grillin lämpiämään kahvien ja pullien lisälsi. Oli heillä sentään omat eväät laittaa grilliin.

Niin oli tullut koko veljessarja passattavaksi Ahdin ja Liisan mökille. Ei Ahti ja Liisa heille koskaan mitään sanonut vaikka heidän tekemiset jokaisessa muodossa olivat niin erilaista kun he itse tekivät. Jokaisena Juhannuksena he tänne tuppautuivat. Hypittiin kännissä veneestä, vedettiin housut ales ja näytettiin miehistä ahteria muille. Yrjöttiin ja heiteltiin tupakin tumpit ja muut roskat pitkin pihaa. Mutta ei isäntäväki koskaan heille mitään sanonut. Ehkä he sitten vain jaksoivat heitä kerran vuodessa katsoa. Muulloin ei heitä näkynyt ja ei edes yhteyttä pidetty. Mökkitalkoisiin oli Ahti heitä pyytänyt mutta eivät he kerenneet veljeä auttamaan.

Syöty oli ja telttoja laitettiin pystyyn pihalle. Päivä kului ja Liisa seurasi omia lapsiaan etteivät pojat vain pääse heitä kiusaamaan. Kaksi vanhempaa nautti kaljaa pitkin päivää ja jo alkuillasta piti päästä veneellä soutelemaan järvelle. Ja niinhän siinä kävi kuin kaikkina muinakin päivinä, että veneeseen noustiin seisomaan ja keikuttiin laidoilla. Välillä pudottiin veneestä ja taas noustiin veneen kyytiin. Lopulta vene tuotiin rantaan ja sitten piti näyttää takamusta koko mökki seurueelle.

Että tälläistä elämää taas kerran. Ilta kului ja grilli laitettiin taas lämpiämään. Raskasta oli katsoa aikuisten ihmisten sähläämistä. Tuija katseli tullessa ostamiaan lehtiä, hän pysyi sisällä koko päivän. Tuire sentään istui suuren ruhonsa kanssa teranssilla kahvia juoden. Itikoista hän ei välittänyt lainkaan. Jo yksi kahvikuppi oli hajonnut kun hyttynen kävi piikkinsä työntämässä hänen suureen rinta aukkoonsa. Ei siinä piikkiä saannut nainen kerennyt edes anteeksi pyytämään kahvikupin rikkoamisesta. Kahvikuppikalusto oli tänne ostettu. Ei se mikään kallis ollut mutta uusi kuitenkin. Tuntui kuin itikat olisivat tästä suurestä Tuire naisesta pitäneet. Kirkumista kuului jatkovasti ja pyyhettä heiluteltiin itikoiden häätämistä varten. Pois halusi taas Tuire täältä hyttysten seasta mutta milläs lähdet kun mies oli tolkuttomasti kännissä. Ruokailun jälkeen hän oksenteli kaikki makkarat pihalle. Lokit huomasivat hyvät makupalat ja tulivat rääkymään ja tappelemaan makkaranpaloista.

 Ilta kului ja järven rannoilla alkoivat kokot loistamaan. Ahdilla ja Liisalla ei ollut kokkoa kun kaikki jätepuut oli poltettu jo syksyllä kun pihaa siivottiin. Nyt nautittiin vain toisten kokoista.

Ilmavoimien lentolaivue tarkasti, että onko sattunut tuli riistäytymään metsiin. Olihan nyt erittäin kuivaa ollut jo pitkään. Ja ilman lupaahan ei olisi saannut edes kokkoja sytyttää.

Ilta lähenteli puoltayötä. Vieraat rupesivat väsymään ja alkoivat hiipimään kohti omia telttojaan. Ahti kävi pyytelemässä myöskin poikia siirtymään omiin telttoihin. Pojat tuntuivat uskovan aika helposti Ahdin pyyntöä. Ehkä he olivat hiukan yllättyneitä kun heitä joku pyysi jotain tekemään. Koska omista vanhemmista ei tähän ollut.
Niin oli jälleen yksi Juhannus takana. Oman perheen kanssa sitä ei pystytty taaskaan viettämään. Mutta ehkä tulee vielä aika jolloin saamme olla täällä aivan omassa rauhassa.

Aamu valkeni ja Ahti ja Liisa nauttivat aamukahvia hiljaa kuistilla. Oli niin hiljaista, että sen hiljaisuuden pystyi melkein koskettamaan. Hiljaa oli oltava ettei teltassa nukkuvat vielä heräisi. Niin kauan kun he pysyvät teltassa niin heillä on loma.

Tunti kului kun molemmista teltoista kömpi kaksi horjuvaa miestä ulos. Kasseja kaivettiin, sillä jotain kaljaa oli tietenkin nyt pakko saada. Vaimot tulivat miestensä perässä. Tuire työntyi suuren ruhonsa kanssa miehensä viereen. "Mitä sinä sieltä kassista oikein haet. Et kai kaljaa, sillä minä haluan lähteä täältä pois".
Tölkki löytyi ja se juotiin yhtä kyytiä pois. Tölkki tietenkin heitettiin pihalle, sitä ei enään tarvittu. Seuraavaksi mentiin tönkimään auton taka konttia. Ja sieltä löytyi lisää juotavaa. Mutta Ahti huomasi, että ei noista vieraista pääse eroon jos ei hän hiukan auta velimiehiä. Ei hän halunut viinaksia juoda vaan aina kun tilaisuus tuli, hän lorautti pullosta hiukan nurmikolle niin saatiin pullo nopeammin juotua. Ja näin oli viinat juotu ennen iltaa. Ainoa pullo joka oli tallella oli isäntäväen punkkupullo. Se pullo oli hyvässä piilossa joka avataan vasta sitten kun vieraat ovat lähteneet.

Välillä syötiin perinteistä perunaa ja silliä. Vierailta olivat jo sapuskat loppuneet ja ei oikein Ahti ollut sitä mieltä, ettemme ala omia ruokia heille tarjoamaan.
Ilta kului samoin yö, koitti seuraava aamu. Ahti ja Liisa toivoivat, että jokohan tänään päästäisiin vieraista eroon.
Alku tuntui lupaavalta kun vieraat taas mönkivät teltoistaan ulos. Äijät olivat kärttyisiä kun juotavat olivat loppuneet. Heihän vaimonsa olivat taas onnellisia kun juomat olivat loppuneet. Sillä he halusivat jo päästä kaupunkiin jossa ei itikoita ole. Iltapäivällä niin sitten tapahtuikin. Veljet totesivat olevan nyt jo ajokunnossa. Varmuudeksi he käyvät vielä Sysmässä puhaltamassa mittariin että voivat sittet huoletta ajaa Helsinkiin.

Niin pääsi isäntäperhe viettämään Juhannusta viimein. Omat itse tehdyt makkarat, pihvit perunat ym tykötarpeet nostettiin esille ja tehtiin itsellemme ruokaa. Oltiin ja leikittiin lapsien kanssa.

Pihaa siivottiin siinä samalla kun kuljettiin pihalla. Jokaisella tuntui olevan jotain puuhaa mutta tulihan se piha lopulta siivottua. Nyt oli kaikki aivan samanlaista kuin tullessamme tänne. Sitten olikin viinipullon korkkaus vuorossa. Kynttilä sytytettiin kuistin pöydälle. Ilta hämärtyi ja lapset laitettiin nukkumaan. Nyt oli aikuisten vuoro nauttia hiljaisesta illasta. Voisiko elämä olla aina näin rauhallista. Ei olisi koskaan ketään passattamassa itseään.
Kaksi viikkoa oltiin perheen kanssa mökillä. Kyllä oli mieli rauhallinen kun sieltä lähdettiin ajelemaan kotia kohden. Jotain vain pitäisi keksiä seuraavaksi Juhannukseksi.

LOPPU
piki


Oikein hyvää Juhannusta kaikille lukijoilleni.

Pihatontut

Ei ole kenellekkään koskaan tullut mieleen mitä puutarhoissa tapahtuu öisin. Linnut ja kaiken näköiset mönkijät siellä tietenkin touhuavat öisin. Mutta mitkä muut siellä vielä liikkuvat.

Nämä tämmöiset iloiset kovapintaiset pienet veikeät pihatontut. Ne pihoillanne elävät öisin. Kukaan ei niihin ole silmiään pysäyttänyt kun ei sellaista ole koskaan tullut kenenkään mieleen, että liikkuisivat. Eikä sitä taida vielään kukaan uskoa.

Ihmiset vain luulevat kaikkien pysyvän paikoillaan kun niihin paikkoihin olivat tontut laittaneet. Mutta eihän se kuitenkaan niin ollut. Eihän nyt kukaan jaksa seistä koko vuorokautta samassa asennossa. Pitäähän sitä lepuutella välillä jäseniään. Ja monet tontut laitettiin niin kauas toisistaan etteivät heidän puheet toisilleen tahtoneet oikein kuulua. Ja kovaa ei voinut huutaa päivällä, etteivät ihmiset vain kuulleet.

Tonttuja sijoitettiin vanhojen puiden kantojen päälle, kaivon kansille ja lähelle pöytäryhmää. Pöytäryhmät olivatkin luullakseni tonttujen mielestä se kamalin paikka. Siinä ihmisten istuessa auringossa hikoilevina oikoillen jalkojaan aivan tonttujen viereen. Hikiset jalat haisivat tonttujen edessä. Oli erittäin epämielyttävää seistä hiljaa ja haistella ihmisten hikisiä varpaita. Joko nyt uskotte, että tonttujen piti päästä edes yöllä yskimään ja huuhtelemaan pihan suihkulähteelle kasvojaan.

Ja kun lapset touhusivat pihalla vaikka nyt jalkapalloa pelatessaan. niin tonttuihin pallokin välillä osui. Tonttut siinä kaatuivat ja joutuivat makaamaan välillä pitkiäkin aikoja huonossa asennossa pihalla. Naama vasten nurmikkoa, että kaikki mönkijät pääsivät luikertelemaan nenään. Joskus sitten taas vanhemmat nostivat tontut pystyyn ja elämä jälleen jatkui.



Polttavassa auringossa siinä oli vain paikallaan seistävä. Ja perheiden koirat vielä nostivat jalkaansa poloisten tonttujen kohdalla. Iljettävä tuoksu oli ainakin yöllä saatava pestyä pois.


Olin kuullut jo aikaisemmin eräältä juhlista tulleelta mieheltä, että tuntui kun tontut olisivat olleet pihalla eri paikoissa. Silmiään oli mies hieronnut ja taas katsonnut mutta eivät tontut olleet samassa paikassa jonne ne keväällä olimme nostaneet. Mies oli luullut, että vaimo oli tonttuja siirrellyt mutta ei hän ollut niihin koskenut sormellakaan.


Minullekkin sattui tulemaan sellainen pieni saunareissu. No reissusta tulikin hiukan pidempi mitä olin suunnitellut. Juomia kun vain oli niin paljon ja kaikki kuulemma piti juoda pois.
Kotiin saavuin myöhään yöllä. En huomannut puutarhan läpi kävellessä mitää erikoista. Mutta vasta sitten kun olin sisälle päässyt kurkistin pihalle. Tontut olivat hävinneet pihalta, yhtä ainutta ei näkynyt. Laitoin kengät uudelleen jalkaan ja lähdin katsomaan ulos tilannetta.


Siinä etsiessäni tonttuja keskellä yötä päätin jo mennä sisälle kun en niitä pieniä hauskoja tonttuja kerran löytänyt. Mutta jotenkin tuli vielä mieleeni, että katsahdan vielä suihkulähdettä. Siellähän kaikki tontut oli. Koko tonttulauma seisoi altaan vierellä. Outo näky, aivan kuin ne olisi sinne joku siirtänyt.

 Kävin kyykkyyn ja katselin tarkempaa. Tontut tietenkin olivat aivan paikallaan mutta usean tontun kädessä oli suurikokoinen lehti. Ehkä ne olivat pesulla suihkulähteen reunalla. Jätin tontut pesupuuhiin ja lähdin nukkumaan. Vaimoa en tietenkään viitsinyt herättää, ei hän olisi kuitenkaan mua uskonut.


Aamulla katsoin herättyäni heti ulos. Tontut olivat taas samoilla paikoilla kun mihin olimme ne keväällä laittaneet. Kysyin kuitenkin vaimolta joka minun jälkeeni nousi sängystä, että oletkos tonttuja siirrellyt. Vaimolta tuli pitkä katse ja lopuksi sanat "joo, joo". Ei hän näköjään minua uskonut. Olipas typerää edes kysyä. Ehkä tämä asia olisi vain pitänyt pitää salassa. Sillä eihän tälläisiä asioita kukaan tietenkään usko.


En uskaltanut kenellekkään asiasta enään mainita. Hulluksihan he olisivat minua luulleet. Ja kun vielä tämä kaikki tapahtui kavereiden kanssa pidetyn saunaillan jälkeen. Ei kai se sittenkään pitänyt paikkaansa. Ehkä vain ne juomat saivat minun ajatukset lentämään.

 Aikaa kului ja välillä kun heräsin yöllä, kävin ikkunasta katsomassa tonttuja. Kaikki tontut seisoivat oikeilla paikoilla, koskaan eivät ne olleet siirtyneet mihinkään.


Koitti päivä kun täytin vuosi. Päätin kutsua muutaman kaverin kylään vähän saunottelemaan.
Ilta kun oli edennyt jo lähemmäksi puoltayötä. Istuin vielä erään kaverin kanssa ulkona tuoleissa ja joimme viimeisiä juomia pois kuleksimasta. Kaverini pyysi mun soittamaan auton, että pääsee lähtemään kotiin. Auto soitettiin ja jäin yksin istumaan ulos tuoliini. Nukahdin istualleni lämpöiseen kesäiltaan. En tiedä kauanko olin nukkunut, heräsin ja raotin toista silmääni. Hieraisin silmiäni kun huomasin taas tonttujen kadonneen.

Lähdin hiljaa hiipimään pitkin nurmikkoa. Ajattelin, että maan tärähtelyt lopettaisivat tonttujen liikkeet. Ensimmäiseksi näin kaksi tonttua istumassa poikien polkuautossa. Osa oli taas suihkulähteen reunalla ilmeisesti pesutouhuissa. Ja pari tonttua oli hiekkalaatikossa jossa yksi istui kaivinkoneen päällä. En pystynyt käsittämään tätä tilannetta. Onko niin, että kun olen ulkona niin silloin tontut liikkuvat. Sisältä kun katselen yöllä tonttuja niin ei silloin mitään tapahdu. Vai lentääkö mun mielikuvitus vain niin äärettömän kovaa. Istuin nurmikolle ja nojailin polviini. Ummistin silmäni hetkeksi ja taas oli jotain tapahtunut.

 Aukaisin uudelleen silmät ja huomasin naapurin tonttujen tulevan meidän puolelle. Ne olivat aika vampyyrin näköisiä otuksia. Minäkin kammoksuin niitä kun kävin joskus naapurissa juttelemassa. Isäntä oli ne kuulemma itse tehnyt ja vaimo oli niistä vihainen. Siellä oli jo kerran tipalla avioerokin syntyä. Isäntä oli jo viimein luvannut tontut hajoittaa. Mutta kun taas seuraava kevät koitti, oli vampyyri tontut taas nurmikolla. Ja nyt ne ovat tulossa tänne. Valtaavatko ne meidän pihan. Kauhuissani ajattelin tilannetta, että alkaisin tonttuja kantelemaan yöllä naapurin pihalle.


Ehkä mun pitää vaan istua ja katsella tilannetta, mitä tästä vielä tulee. Laitoin pääni vielä käsieni päälle ja ummistin silmäni

 Omat tonttumme löhöilivät nurmikolla aivankuin eivät tietäisi noista naapurin hirviöistä mitään. Pakko kai on vaan sulkea silmät ja katsoa mitä tässä tapahtuu.


Ehkä pidin silmiäni kiinni noin viisitoistaminuuttia. Aukaisin toista silmääni hiukan ja siristelin katsoa, että ovatko naapurin hirviöt hakanneet meidän tontut aivan mäsäksi. Ei näkynyt naapurin vampyyritonttuja enään missään. Meidän tontut olivat nyt siinä samassa paikassa jossa naapurin hirviöt olivat hetki sitten. Oliko meidän tontut ajaneet naapurin hirviöt pois omaan pihaansa.

Osa tontuista oli jo oikealla paikalla mihinkä olimme ne laittaneetkin. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitä mun päässäni oikein liikkuu. Olenko saannut jonkin lahjan, että pääsen katsomaan aivan kuin satujen mailmaan. Sellaiseen maailmaan josta en pysty uskottavasti kenellekkään puhumaan. Jos puhuisin niin jonkinlaiseksi päävikaiseksi mut leimattaisiin. Höpöröksi ja laitokseen kuuluvaksi papaksi.
Katselin kuitenkin vielä tilannetta. Kaikki siis oli jo melkein paikoillaan. Ainoastaan yksi tonttu jonka olimme Auliksi ristineet seisoi vielä hiekkalaatikon vieressä. Tämä Auli oli se tonttu joka joutui pöytäryhmän vieressä aina haistelemaan hikisiä jalkoja.

 Siirryin sisälle ettei kukaan naapureista tule vain mua siirtelemään. Tai alkaa vielä sellaiset jutut, että meillä on jokin aviokriisi menossa.
Sisään päästyäni kävin harjaamassa hampaat ja sen jälkeen kurkistin pihalle. Aulitonttu oli päässyt jo omalle paikalle ja kaikki tuntui olevan taas niinkuin ennenkin. Minä vaan jouduin pitämään suuni kiinni näistä tapahtumista. En edes voinut vaimolleni niistä puhua etten joudu vaan hourulaan. Ehkä mun vaan täytyy nyt mennä nukkumaan ja jättää tämä ajatus nyt pois päästäni.
Sänkyyn päästyäni tietenkin nämä ajatukset alkoivat pyörimään päässäni. Ei auttanut vaikka kuinka rentona koitin olla. Viimein kuitenkin se uni tuli ja tainnutti mun petiin.


Jotenkin vain minusta tuli jälkeenpäin sellainen, että aloin juttelemaan tonttujen kanssa. Joskus niitä harjalla pesinkin ja korjasin niiden pukujen maalipintaa. Vaimo tietenkin katseli mun höpötystä ja epäili mulla olevan pullo jossain piilossa. Itse kuitenkin olin saannut vastuuta enemmän näiden tonttujen hoidosta. Ja hellyyttävän näköisiä pikku kavereitahan nämä olivat.


Loppu
piki

Vaalihuumaa 2

Kemppaisen Arska palasi kotiin pienessä hönössä kun kerran oli ravintolassa ollut. Kotiin päästyä hän kaivoi heti lehtiön esiin ja alkoi suunnittelemaan viimeistä tapahtumaa ennen vaaleja. Jos hän saisi tyttöjen voimistelua mukaan olisi tässä kohtaan sellainen riemuvoitto. Muuhun emme enään kerkiä ja onhan se hienoa kertoa yleisölle, että Demarit pitävä huolta myöskin lapsista. Mutta nyt ensin nukutaan ja aamulla sitten otetaan yhteyttä tyttöjen voimistelun ohjaajaan.

Aamu valkeni ja Kemppaisen Arska odotteli kellon siirtymistä aamun pikkutunneista hiukan eteenpäin. Ja kun aamukahvit oli juotu ja lehdet luettu siirtyi Arska puhelimen viereen. Siinä tämä mies valitsi numeroita jotka oli Koistisen Kaukolta saanut, puhelimen sisuksiin. Hetken hän odotteli kun lopulta pirteä naisääni vastasi "Ritu". Arska aloitti kertomuksen tyttöjen voimistelunäytöksestä heidän poliittiseen tapahtumaan viikon päästä. Puhuttiin tyttöjen tuomasta aidosta iloisesta esiintymisestä vaalitapahtumaan ym. Ritu langan toisessa päässä oli iloinen tästä tapahtumasta. Se olisi ensimmäinen esiintyminen ja ilmaiseksi he tulisivat kun kerran samalla kylällä tapahtuma on missä lapsetkin asuvat. Ritu esitteli vielä piententyttöjen esitystä. Tytöt olisivat 4-6 vuotiaita ja vasta pari kertaa on pientä ohjelmaa harjoiteltu. Vähän vanhemmat tytöt ovat 12 - 15 vuotiaita ja he ovat harjoitelleet jo vuoden. Arska heltyi ja pyysi molempia ryhmiä saapumaan torille sunnuntaina kello 12.

Nyt kun Arska oli kuullut suunnilleen tyttöjen esityksiin menevän ajan, hän alkoi raaputtamaan paperille uuttä ohjelmaa. Puhuja pitäisi tulla pääkallon paikalta vaikka nimeä emme vielä tienneet. Nimi ilmoitetaan huomenna mutta omat puhujat olivat jo selvillä jotka pienen puheenpätkän esittävät. Jotenkin Arskalla oli hyvä mieli näiden tyttöjen mukaan tulosta. Nyt sitten vaan puhelimet kuumaksi ja soittelemaan puoluekavereille vähän lisää tietoa ohjelmasta. Kuitenkaan eivät puoluekaverit tuntuneet olevan kovin innokkaita tyttöjen tuomasta kuulijamääristä. Arska oli kuitenkin positiivisellä asenteella varustettu. Hän uskoi, että nuorten tyttöjen aito iloisuus kasvoilla voi saada ihmeitä aikaan. Ja vielä kun nämä pienet tytöt esittävät oman ohjelmansa, voi hellyys monenkin kasvoilla tuoda lisäpisteitä puolueelle.

Nyt vielä kun selviää pääpuhujan nimi niin sitten päästään tekemään ohjelma jota on tarkoitus jakaa ilmoitustauluille.
Toritatapahtumasta onkin tulossa aika suuri poliittinen tapahtuma. Eri puolueiden pääpuhujien aikataulut on rinnastettu niin ettei kukaan pääpuhuja puhu samaan aikaa toisten pääpuhujien kanssa. Mutta muut esitykset menevät tietenkin päällekkäin kaikkien kanssa.

Keskustan tapahtumasta on päässyt jo jotain ohjelmaan liittyvää tietoa ulos. Keskustan teltan ympärillä on myyntikojuja jossa myydään maataloustuotteita. Että apujoukkoja löytyy vaikka puheenpitäjästä ei vielä olekkaan tietoa.
Persuilla on jos jonkinlaista jaettavaa äänestäjille. On lehtiä, kosteuspyyhkeitä, tulitikkulaatikoita muutaman mainitakseni. Viinapulloja ei kuitenkaa löydy teltasta. Niitä jaetaan sitten vasta kun tavataan esimerkiksi perheitä pienemmissä tapaamisissa.
Kokoomuksen tapahtumasta ei ole päässyt mitään asiaa julkisuuteen. Nyt täytyy vaan toivoa, että he pysyisivät kohtuudella niissä asioissa mitä ovat ennenkin ajaneet. "Työväenpuolue" asia pitäisi ohittaa kohtuullisen kaukaa ettei vain pääse ryhmätappelu pulpahtamaan pintaan.

Nyt odoteltiin tulevaan sunnuntaita. Arska pääsi katsomaan tyttöjen harjoitusta. Hän uskoi tähän ohjelmanumeroon. Varsinkin kun pienet tytöt esittivät omaa ohjelmaa joutui Arska jo kämmenellään kuivaamaan poskipäitään. Varsin hellyyttävä suoritus tältä pienten ryhmältä. Vaikka kaikki suoritukset eivät menneetkään aivan putkeen niin jokainen tyttö kuitenkin teki omat suoritukset varsin topakasti.

Vielä oli kaikennäköistä asiaa, että viimeinen toritapahtuma onnistuisi hyvin. Ison kahvipannun metsästämistä ja Arskan vaimon pullien leipomiset tietenkin olivat pääasia. Telta, lippu, kaikki puolueen lentolehtiset, kovaääniset ym. Arskan olohuoneeseen oli lastattu kaikki. Pöydälle asetettiin kaikki lentolehtiset ja kahvipannulle kuin pullallekkin piti jäädä tila. Teltta ja lippu kuitenkin olivat pusseissa. Telttaa ei voitu sen tähden laittaa olkkariin pystyyn kun olisi televisio hautautunut sen taakse. Se riitti että teltta jalkoineen oli pussissa samoin kuin lippu jalkoineen. Nyt oli helppo katsoa, että kaikki tarpeellinen oli mukana.

Niin elettiin kirkonkylässä jännittäviä aikoja. Muutama päivä viimeiseen poliittiseen toritapahtumaan ja sitten viikon päässä on varsinainen äänestys. Onko nyt kaikki tehty mitä voidaan. Toritapahtuman jälkeen ei oikein enään mitää voi tehdä.
Arskalle tuli puoluetoimistosta soitto, että taviitteko Te ilmapalloja. Ilmapallot perkele tuli vallan unohdettua. Nopeasti Arska pyysi kolmesataa palloa ja sitten hakemaan pulloa jolla pallot saadaa täytettyä. Aina jokin unohtuu vaikka tavarat olivat olleet jo muutaman päivän leveillään olohuoneessa. Arska sadatteli kotonaan kun haeskeli kenkiään että pääsee pulloa hakemaan.

Pullo viimein löytyi ja pääpuhuja tuo pallot mukanaan torille. Oliskohan nyt kaikki. Hän soitti vielä puolueen sihteerille ja pyysi häntä tulemaan katsomaan, onko kaikki nyt varmasti olohuoneen pöydällä.

Koitti toritapahtuma. Jokainen säntäili oman telttansa ja autojensa välillä kantaen tavaroita telttojensa pöydälle. Demarit olivat sopineet, että jokainen on sitten teltassa hymyilevänä ja iloisena. Vanhemmilla miehillä joilta puuttui jo muutama hammaskin ei se hymyn laittaminen totisen naaman paikalle ollut mikään helppo juttu. Iloisen näköistä porukkaa se kuitenkin oli kun pitemmältä katseli. Mutta lähempää katseltuna sai sellaisen kuvan, että kaikki teltassa olevat ovat isosti kännissä. Aivan kuin olisivat salaa ottaneet viinaa ja vaimot olisivat heidät yllättäneet. Vaikeaa se oli hymyileminen hampaattomilla suilla. Vaikka ei kaikki hampaat olleetkaan pois niin kuitenkin normaali elämässähän niitä koitettiin salata. Nyt ei voinut salata kun suu piti pitää auki. Joku viisaampi kävi heille sanomassa, ettei se suu tarvitse olla kokonaan auki. Tästä saa muuten sellaisen kuvan, että Te olette karanneet jostain laitoksesta.

Niin oli saatu Demarien vanhojen setien suut hiukan pienemmälle ja juhlatkin pääsivät alkamaan. Poliisit oli varmuuden vuoksi otettu kävelemään ihmisjoukkoon ettei mitään pääse vain tapahtumaan.
Demareilla oli ensimmäinen juhlapuhuja joka olikin puolueen puheenjohtaja. Ihmisiä kokoontui teltan eteen yllättävän paljon. Puhuja puhui ja kahvia tarjottiin. Lapsille täytettiin ilmapalloja, että täyttöpullon luona oli jo melkein ruuhkaakin tarjolla.
Heti kun puhuja oli lopettanut otettiin isompien tyttöjen voimisteluesitys. Näin eivät ihmiset päässeet heti lähtemään pois. Lyhyt paikallisehdokkaan puhe ja taas pienempien tyttöjen esitys. Esitys sai varsinkin naisten kasvoilla kyyneleet pompsahtamaan pintaan. Ja kun seuraava paikallisehdokas vielä mainitse kuinka puolue pitää huolta koko perheen asioista ja tietenkin myöskin lasten hyvinvoinnista sillä me joskus heille luovutamme tämän rakkaan Suomen.
Taputukset tuli puhujalle kuin myös molempien ryhmien tyttövoimistilijoille. Tytöt esittivät vielä toisenkin ohjelman puheiden välissä. Ei koskaan ollut Demareilla ollut näin paljon katselijoita ja kuulijoita ollut paikalla.

Tapahtuma oli päättymässä ja hätäsemmät jo purkasivat telttojaan. Demareilla oli vielä ihmisiä kyselemässä tulevasta toiminnasta. Vanhat miehetkin saivat luvan laittaa suunsa kiinni, nyt ei tarvitse enään mainostaa. Jotenkin tuntui ihmisten taas löytänen puolueen. Sunnuntainahan se sitten nähdään, ollaanko onnistuttu.

Viikko meni tapahtumasta ja nyt oli vaalipäivä. Arska oli nimettynä vaalitoimikunnassa. Vaalitoimikunnassa oli myöskin kaupan lihatiskin myyjä Virtasen Aku. Solmio oli tiukasti nyt kaulassa. Edustajia oli vielä Kokoomuksesta toinenkin edustaja, Vasemmistosta, Keskustasta ja tietenkin Perussuomalaisista.
Kun ensimmäinen pariskunta saapui tasan kello yhdeksän niin silloin avattiin uurna ja se tarkasti äänestämään tullut pariskunta ja vaalilautakunnan edustajat. Uurna lukittiin ja vaalitoiminta pääsi alkamaan.

Leimaa lyötiin lappuun ja oikein jononpoikastakin välillä syntyi vaalipaikalle. Pitkä oli aika vaalitoimituksessa
mutta sen jaksoi kun oli kaikki etukäteen tehtävät työt tehty mitä pystyi.
Äänestys loppui klo 20.00 jolloin uurna avattiin ja laput kaadettiin pöydälle. Sitten se alkoi lappujen läträäminen ja laskeminen. Arskalla oli pieni toive, että olisi nyt tullut ääniä ainakin enemmän kuin ennen. Mutta sehän selviää sitten kun on kaikki äänet laskettu.
Lämmin päivä sai muutenkin hien valumaan pitkin kasvoja. Mutta lopulta oli kaikki äänet laskettu ja äänimäärät oli siirretty ehdokkaiden perään.

Äkkistään Arska sai suunnilleen tietoa miten äänestyksessä kävi. Keskusta tietenkin oli voittaja. Demarit olivat heidän vaalialueellaan saannet pyöreästi yli 150 ääntä lisää kuin ennen. Mutta samoin oli Kokoomus ja Perussuomalaisetkin kirinneet Demarien etumatkaa kiinni. Siinä mielessä järjestys on sama kuin viime vaaleissa. Mutta nyt oli sitten vaalit ohi ja lehdessä se sitten näkee mikä on oikea tilanne.

Jokainen puolue oli tehnyt kaiken minkä pystyi. Nyt on vain tehtävä sitä pyyteetöntä työtä oman puolueen eteen. Keskustastakin kuului kummia. Kauan Keskustan nokkaihmisenä ollut nainen halusi jättää politiikan. Hän syytteli toisia puolueita jolloin kokoukset kestävät liian kauan.
Vaalit oli taas käyty ja hihat käärittiin jälleen alas. Kaikki ennen vaaleja olleet sanonnat haudattiin ja alettiin tekemään jälleen politiikkaa.

piki