Kun etumus alkaa täyttymään, osa kaksi.

Nyt oltiin mökillä tutustuttu. Lomaakin oli jäljellä vielä ruhtinaallisesti. Aikuiset monesti istuivat sisällä koska silloin oli helpompi päästellä tunteita valloilleen. Vielä se tuntuu olevat varsin kiihkeää vaikka kumpikin ovat jo entisessä elämässä rakkauden huipulla käyneet useasti. Mutta onhan se tietenkin aina uutta kun kanssa rakastaja vaihtuu. Ja onhan molemmilla tietenkin jo useampi vuosi kulunut tämän tapaisista leikeistä.

Nuoret taas halusivat olla ulkona kun Harrilla oli se pullotus juttu meneillään. Ulkona pystyi sitä ärhäköintiä paremmin piilottamaan. Liisa kyllä monesti pyysi Harria heidän mökkinsä sisälle kun vanhemmat istuivat ja lempivät salaa Ilarin mökissä.  Harrilla se mökkiin meno Liisan kanssa ei ollut tietenkään mikään helppo nakki. Jotain oli Harrin tehtävä, että etumus jättäisi hänet rauhaan edes hetkeksi. Nukkumaan mennessäkin ei tarvinnyt kun hetken ajatella Liisaa niin tapaus oli taas päällä.

Iltaisin Harri koitti katsella vanhoja naistentehtiä joissa oli lääkäri-palsta. Löytyisikö sieltä hiukan valaistusta hänen herkkyyteen. Mutta niissä lehdissä puhuttiin vain naisten ongelmista. Miehet eivät näy saavan mitään apua ongelmiin. Eräs nainen kyllä kirjoitti hiukan sivuavasta aiheesta lehden palstoille. Hänen mies oli jo neljäkymmentä vuotta vanha. Hänen elin alkoi reakoimaan aina kun nainen oli vähissä vaatteissa. Uimarannoilla tai kun vaimo riisuitui yöpuulle. Tuska oli sietämätön, eikä vaimo pitänyt siitäkään, että olisi heittäytynyt rakkauden siiville joka ilta. Miehen mukaan sitä oli vain kärsittävä.

Lehdet saivat olla, jotain muuta piti kokeilla. Ennen nukahtamista Harri päätti rohkaista mielensä ja kävellä kahden kilometrin päähän kauppaan. Jospa hän uskaltaisi ostaa kumipakkauksen. Sitä on vaan kokeiltava, riittääkö rohkeus.

Aamulla ennen yhdeksää lähti Harri kävelemään kyläkauppaa kohden. Ehkä ei aamusta ole vielä asiakkaita kaupassa että hän kehtaa kassalla vilauttaa kumipakkausta.
Kauppa olikin hiljainen ja mies oli kassalla. Harri luuli, että nythän tämä käykin helposti. Juuri kun Harri oli nostanut kumipakkauksen käteensä ja laittamassa sitä kassalle, törmäsi vanhempi nainen sisälle kauppaan. Harri heitti paketin takaisin laatikkoon. Mutta kauppias näki tämän tilanteen ja pyysi kohteliaasti Harrilta rahaa ja sanoi, että pistä vain paketti taskuun. Huh huh olipa se kiusallinen tilanne, ajatteli poika kaupan pihalla ja lähti kävelemään mökille.

Matkalla hän ajatteli, että mitenkä Liisan saisi käsittämään asian. Ehkä sitä pitäisi vain ensin puhua ja jos vaikka illan hämärässä sitten voisi yhden kumin käyttää. Jospa se auttaisi Harrin elimen vikurointiin.

Kotiin päästyä olivat jo Ulla ja Ilari pihalla. Liisa kuulemma nukkui vielä. Ulla pyysi Harria menemään herättämään Liisaa. Nythän voisi samalla Liisalle puhua, jos poikuudet menetettäisiin illalla.
Harri meni hiljaa sisälle ja käveli Liisan sängyn viereen. Siinä nukkui Liisa rauhaisaa unta. Olipas vaikeaa koskea Liisan olkapäähän ja sanoa hellästi, "Herää Liisa". Liisa säpsähti ja kirkaisi. Hän vaistosi, että nyt ei herätys ollut tavan mukainen äidin herätys. Harri istahti sängylle Liisan viereen. Hänen piti puhua aivan vain suoraan, että ollaanko illalla silleen. Mutta sanat tietenkin tarttuivat suuhun kiinni. Ei siitä mitään tullut ja Liisa pyysi Harria lähtemään ulos että hän saa vaatteet päälle.

Koko päivän yritti Harri Liisalle puhua poikuuden menettämisestä mutta ei vain ne sanat sieltä suusta tulleet ulos. Ilta alkoi jo hämärtymään ja Harri koitti vielä kerran kysyä ja jollain eleellä sitä todistaa, että nyt on aika tullut rakasteluun.
 Hän otti kaulasta Liisaa kiinni ja ei vetänyt lantiotaan irti Liisasta. Liisa tunsi heti Harrilla olevan jotain kovaa haarustassaan. Liisa puristi Harria kovaa kaulasta ja liikautti lantiotaan aivan kuin merkiksi lupaukselle.
Harri kuiskasi Liisan korvaan, "Mihinkä me mentäis". Pimeässä ei viitsi metsäänkään lähteä, ehkä Harrin huone olisi yläkerrassa paras paikka.

Nuoret kiipesivät Harrin huoneeseen. Valoja ei laitettu kun kuitenkin molemmat häpesivät tulevaa tilannetta paljon. Liisa oli aivan jännittynyt ja hän sanoikin, että otatko sitten pois jos muo sattuu.
Harri jäi asettamaan kumia miehisyytensä päälle. Suutelimiset oli jo tehty ja kumpikin kiihottuneina odotti tulevaa tapahtumaa.
Nyt oltiin tultu jo siihen tilanteeseen, että varsinainen tapahtuma oli alkamassa. Harrilla tahtoi jo tykki ampua monta kertaa koko alku toimenpiteiden aikana. Mutta nyt hän työnsi miehisyytensä varovasti Liisan arvaamattomaan aarteen sisään. Siinä samalla Harrin suusta pääsi ähkäisy ja Liisa tunsi jotain pullistumaa sisällään. Nyt Harria hävetti kun hän veti aseensa pois Liisasta. Liisa kuitenkin tarrasi Harria kaulasta ja suuteli ja suuteli, ettei loppua tahtonut tulla. Tyttö lohdutteli poikaa, että kyllä se vielä kauemminkin kestää kun tulee ensin pois nuo hätäsemmät.

Ensimmäiset kosketukset oli saatu. Tuntui kuin tämä olisi entistä enemmän lähentänyt parinsuhteita. Nuoret jäivät kuitenkin vielä yläkertaan. He pitivät toisistaan kiinni, halasivat ja suutelivat toisiaan. Ja ei ainakaan vielä Harrin elin alkanut lainkaan temppuilemaan. Ehkä se odotteli kuin lapsi ensimmäistä jouluaan.

Hiljaista oli myöskin alakerrassa. Siellä oli myöskin tehty lähempää tuttavuutta toistensa kanssa. Ehkä nyt olivat miehet naisilleen antaneet lupauksen olla heidän kanssaan, nyt he olivat pareja.

Ilarilta loppui loma ja hän alkoi poikansa kanssa pakkaamaan autoaan aamusta. Mutta niin tekivät myöskin naapurin naiset. Heillä oli vielä lomaa pari viikkoa jäljellä mutta eivät he jää tänne kaksistaan kun miehet lähtevät pois. Ja niin pakattiin tavarat autoihin ja laitettiin mökit kuntoon. Vielähän on kesää jäljellä, että viikonloppuisin tänne tullaan vielä monta kertaa.

Ensin ajettiin Ilarin ja Harrin kotiin. Heillä oli omakotitalo, jossa rinnetontti näkyi olevan hyvin hoidettu. Miesten asuinpaikan pihalla oli myöskin kukkia joita Ulla lähti kiireesti tutkimaan lähemmin. Nuoret taas vetäytyivät Harrin huoneeseen. Harri oli onnellinen kun etumus ei suuremmin reakoinnut vaikka huoneeseen päästyään nuoret halasivat ja suutelivat. Vasta sitten kun kädet hiukan lipuivat aremmille alueille, alkoi jo miehisyys heräämään. Mutta nyt alkoi eteisestä kuulumaan kolinaa kun Liisa ja Ilari tulivat sisälle katsomaan huoneita. Nuoret vetäytyivät erilleen istumaan kun mitään ei olisi tapahtunut.

Ilari alkoi keittämään kahvia ja kaikki kokoontuivat keittiön pöydän ääreen. Siinä jokainen totisina katsoivat toisiaan mutta kun jännitys oli jo päässyt huippuunsa räjähtivät kaikki nauramaan. Erikoinen oli ollut heillä mökkireissu. Ehkä ei tälläistä tapahtumaa olisi käynnyt jos ei olisi Harrin vartalo alkanut reakoimaan. Luonto kun vaan on sellainen, että se saa aikaan erikoisia tilanteita.
Ehkä tämä oli hyväkin, sillä kyllähän Ullan ja Ilarinkin piti vielä saada kosketus vastakkaista sukupuolta kohtaan. Turha jäädä ihmettelemään eroa enää josta oli kulunut jo kymmenisen vuotta. Se piti jättää vaan taakse ja olla onnellisia näistä kahdesta lapsesta, kahdesta hienosta lapsesta.

Kahvia ja leipää nautittiin hilpeässä seurassa. Mitään suunnitelmia ei tehty tulevalle elämälle vaan edetään asioissa pikku hiljaa.
Kahvin jälkeen lähdettiin katsomaan tyttöjen asuntoa. Mukava nähdä heidänkin asuinsijat. Matka oli lyhyt, sillä Ilarin laittama trippimittari näytti kahtatoista kilometriä. Autot pysäköitiin parkkipaikalle ja käveltiin rivitalon edessä kulkevaa tietä Ullan kotiin. Kaunis koti avautui miesten silmien eteen. Heti huomattiin, että asunto oli kovinkin naisten rakentama koti.
Liisa otti Harria kädestä kiinni ja askeleet suuntautuivat Liisan huoneesseen. Harri silmäili huonetta joka oli varsin erilainen kun hänen huone. Valkoista oli paljon ja löytyi huoneesta vaaleapunaistakin. Huone oli niin puhtaan oloinen ettei Harri tahtonut uskaltaa istua mihinkään. Liisa kuitenkin veti Harrin kädestä istumaan hänen viereensä valkoiselle peitteelle. Sitten halattiin ja suudeltiin oli niin hyvä olla.

Ulla huuteli nuoria tulemaan keittiöön ottamaan pientä tarjottavaa. Samalla leikkimielisesti suunniteltiin yhteisiä tapahtumia. Ilari lupasi tulla Harrin kanssa autolla yhdessä treffeille. Harri ei oikein käsittänyt, että miksi meidän yhdessä pitää tulla, hän ainakin tulee linja-autolla.
Nyt oli kuitenkin toisten kodit nähty. Eteenpäin tässä tietenkin mennään mutta kai asiat hoituvat siitä pikkuhiljaa.

Koulut alkoivat ja vanhempien työt. Nuoret vuoronperään huristelivat toistensa kotiin. Läksyjä tehtiin yhdessä vaikka eivät nuoret samassa koulussa olleetkaan. Ulla ja Ilari tapailivat myöskin, vaikka hiukan harvenpaa. Mökilläkin käytiin vielä yhdessä kun oli hyviä ilmoja. Kiinteältä tuntui molenpien parien suhteet.

Aikaa kului jo yksi vuosi. Vanhemmilla alkoi keskustelut, siunaammeko liiton vai olemmeko avoparina. Sekä kumpaan taloon muutetaan asumaan. Tuntui turhalta maksaa ja pitää yllä molempia taloja kun yhdessä kuitenkin ollaan. Ja kun vielä kaikki tuntui suhteiden mukaan menevän hyvin. Erikoiselta se tietenkin tuntui nuorten kohdalta. He olivat samaa perhettä, kuitenkin lapset rakastivat toisiaan.

LOPPU
piki

Kun etumus alkaa täyttymään.

Kuuma kesä oli tuonut Harrin isän kesämökin viereen uudet asukkaat. Harri oli koittanut seurata uusia naapureita salaa, mimmoista väkeä he oikein ovat. Sen hän oli saannut selville, että ilmeisesti äiti ja nuori hänen ikäisensä tyttö olivat useasti olleet ulkona. Ketään miestä hän ei ollut nähnyt.

Harri ei oikein tykännyt koko kesämökillä olosta. Vaikkakin hän oli erittäin kaino ja hiljainen niin hän olisi kuitenkin halunnut olla siellä missä hänen kaverinsa olivat. Mutta jotenkin nyt kului aika kun hän pusikoissa piilekseli ja koitti nähdä naapurissa asuvan tytön kasvot. Jotain mielenkiintoista oli tullut Harrin elämään, hän alkoi kiinnostumaan tytöistä.

Mutta vaikealta tuntui kuitenkin päästä niin lähelle naapurin tonttia, että olisi nähnyt tytön oikein läheltä. Mutta kerran hän päätti rohkaista mielensä. Hän kun huomasi tytön menevän bikineissään laiturille päin hän otti veneen ja souteli naapurin laiturille päin. Kohdalla hän kainosti vilkutti kämmenellään tytölle joka yllättäen vastasikin vilkutteluun. Tyttö jopa huusi veneessä istuvalle Harrille "Taitaa tulla taas lämmin päivä". "Tietenkin" Harri vastasi "Niin tulee".

Jotenkin siinä alkoivat kemiat lähentymään ja Harri jopa kainoudesta huolimatta kyseli tytöltä, että "Mistä päin Te oikein olette". Vene lipui naapurin laituriin kiinni. Liisa, joka oli tullut jo äkkisten esittelyjen tiimellyksessä selville, pyysi Harria tulemaan laiturille istumaan. Ja niin nousi poika laiturille lähelle tyttöä istumaan. Kainolta tuntui nuorten ensitapaaminen. Ei oikein tahtoneet asiat lähteä liikkeelle. Hymyiltiin mutta ei katsottu silmiin vaan hymyt paremminkin kohdistautuivat polviin.

Hetken päästä kuului Harrin isän, Ilarin huuto, "Harri, Harri". Harri vastasi olevansa naapurin laiturilla. Liisan äiti kuuli myöskin huudon ja tuli mökistään ulos. Tietenkin hän tepsutteli laiturille kun äitien tehtävänä on mennä vahtimaan kun vieras poika siellä istuu heidän tytön vieressä. Eihän Harri nyt aivan vieressä ollut mutta melko lähellä kuitenkin. Äiti esitteli itsensä Ullaksi ja sanoi olevansa Liisan äiti. Harrin isä oli tullut omalle laiturilleen ja uusi poikaa syömään. "Tullaan, tullaan", voitaisko me lähteä syönnin jälkeen vähän soutelemaan. Niin tuli Liisan äidiltä lupa ja Harri onnesta jäykkänä souteli kotilaituriin.

Nopeasti oli poika syönnyt ja kiirehti veneelle. Isä koitti kysellä asioita naapurista mutta ei Harri sellaisia kerinnyt kertoa. Hänellä oli kiire mennä odottelemaan Liisaa heidän laiturin viereen. Niin tuntui Harrista jotenkin mukavalta. Nyt hän alkoi viihtymään tällä mökillä. Outo tunne tuntui boksereiden sisällä. Hänen miehisyytensä alkoi myöskin heräämään. Ei tiennyt poika mitenkä jalat oikein pitäisi ettei nappulan herääminen vain osuisi tytön silmiin. Lopulta hän työnsi nappulansa jalkojen väliin rauhoittumaan. Ehkä hän nyt pystyy soutelemaan jalat aivan kiinni toisiaan.
Lopulta Liisa tuli laiturille. Hän halusi tulla Harrin viereen istumaan kun näin he useasti soutavat äidin kanssa. Molemmilla on oma mela vedettävänään. Liisa kertoi, että välillä mennään ihan ympyrää kun äiti vetelee liian kovaa.
Harri oli tuskissaan kun etumuskaveri ei tahtonut rauhoittua millään. Hän koitti ajatella muita asioita mutta ei sekään auttanut kun Liisa istui niin lähellä, että kyljet välillä ottivat toisiinsa kiinni.

Harri päättikin ehdottaa, että lähtisimme kävelemään pikkutietä järven reunaa. Ehkä se olisi parempi kun voisimme kävellä hivenen erillään toisistamme. Liisa suostuikin Harrin ehdotukseen. Vene ajettiin rantaan ja vaikeroiden poika nousi pystyyn. Niin tuntuikin, että Harrin elollisin veitikka rauhoittui. Hän huojentui kun ei ollut sellainen tuskainen olo. Hän ajatteli, että Liisa olisi varmaan luullut, että minä olin halukas lähentelemään tyttöä jos hän olisi nähnyt hänen oireensa. Ehkä se vaan on sellaista ensioireita kun ei ole koskaan ollut kenenkään tytön kanssa kahdestaan lähekkäin.

Niin lähtivät nuoret kävelemään pikkutietä järven reunaa. Kovin oli nuorilla hauskaa kävellessään. Hetki kävellessä muisti Harri tienvieressä paikan jossa kasvoivat niittykukat. Sinne nuoret asteli ja kävivät vatsalleen ruohikkoon. Nyt he olivat piilossa muitten katseilta, kun pitkä ruoho ja kedon kukat piiloittivat heidät nurmen sisään. Siellä loikoiltiin erilaisissa asennoissa. Kuitenkaan ei mitää lähentelyjä tehty, piti edetä varovasti. Kummallakaa ei ollut aikaisempaa kokemusta seurustelusta. He olivat aivan uusi pari ja melkolailla tietämättömiäkin asioista. Kyllähän he sen tiesivät miten pitää olla jos ollaan yhdynnässä, senhän opettaa jo koulukin. Ja muitakin paikkoja tietenkin josta ne asiat saa helposti selville. Mutta ei heillä nyt ensimmäiseksi tulleet sellaiset ajatukset mieleen. Se on vain se miehen ruumis sellainen, että jokin paikka kyllä alkaa heti temppuilee kun pääsee ensimmäisen kerran tytön lähelle. Ehkä se luoja tyhmempiä sillä hiukan auttaa. Ihan vaan tiedoksi, että sillä kapistuksella on muitakin tehtäviä kuin pelkkä pissaaminen.

Käsi kädessä kuljettiin ja tuntui kun he olisivat olleet äärettömän rakastuneita. Rakkauden asioista ei vielä oltu puhuttu mitään. Mutta jotain sinnepäin oli asiat kääntymässä. Nyt kuitenkaan ei puhuttu kuin heitä lähellä olevista asioista. Esimerkin rakkaudesta eivät oikein innoittaneet kumpaakaan nuorta, sillä molempien vanhemmat olivat eronneet. Ei se tietenkään kannustanut vaikka ei sekään tietenkään tullut mieleen. Nyt oli vain tärkeää kävellä ja vain olla kaksistaan.

Ilta tuli ja oli jo pakko erota. Molemmat nuoret vastahakoisesti siirtyivät omiin mökkeihin. Illalla he eivät tahtoneet vastata vanhempien pyyntöihin tai kysymyksiin, niin omissa mailmoissaan nuoret olivat.

Yö oli nukuttu ja nuoret jo aikaisin siirtyivät teranssille katselemaan jospa näkisivät toisensa heti aamusta. Harri istui leputuolissa katse suoraan naapurin ovelle. Liisaa ei vielä näkynyt eikä hänen äitiään. Harrin isäkin tuli kahviansa juomaan teranssille. Hän oli sen verran kuullut pojaltaan, että Ulla on myöskin eronnut. Ja he asuvat aika lähellä meitä. Vaivaiset kaksikymmentäkilometriä on vain välimatkaa.
Ehkä Ilarikin oli naista vailla. Siksi kai hänkin tuli ulos istumaan, jos vaikka voisi jonkin asian toimittaan naapurin naiselle. Helpompihan sitä on nuorten välityksellä ottaa samalla juttua naapurin rouvan kanssa.

Naapurin ovi aukesi ja äiti tuli ensin ulos. Miehet eivät puhuneet vielä mitään mutta vasta sitten kun Liisa tuli ulos, huusi Harri "Hyvää huomenta". Vastaukset tulivat heti takaisin ja samalla siirtyi Ilarikin lähemmäksi naapurin rajaa esittäytymään. Syttyikö tänään uusi rakkaus. Ainakin jos voisi molempien hymyistä sen päätellä. Nuorethan hymyilivät toisilleen sitä nuorten viatonta, luonnollista, kaunista hymyä.

Siinä tapaamisella suunniteltiin jo illanistujaisia grillauksien merkeissä. Samallahan sitä voi tutustua naapureihin oikein kunnolla.
Nuoret kävelivät omia polkujaan ja vanhemmat kurkkivat syrjäsilmällä naapurien puolelle jospa siellä näkyisi Ulla tai toisella pihalla Ilari. Ehkä ainakin kiinnostus oli herännyt. Grillauksen jälkeen näkee sitten, onko pitkäaikaisempaa seurustelua tarjolla vanhemmalla väellä.

Koitti iltapäivä ja Liisa äiti Ullan kanssa saapui Ilarin ja Harrin vieraaksi. Ilari oli jo laittanut puugrillin lämpimään ja hiukan napostellut miehen kaatajaa aina kun sisällä kävi. Ehkä hän halusi olla hiukan vapaantunut, sillä häntäkin vaivasi jännitys kun vieraan ihmisen tapaa.
Ensiksi oikein hienosti käteltiin ja koitettiin hiukan jäykästi halatakkin kun kuitenkin oltiin mökkinaapureita. Suhteethan piti pitää kunnossa ja ehkä hiukan parempaakin kun naapureita ollaan. Ensin katseltiin Ilarin mökkiä ja hiukan tontin rajoja. Jotensakin juttelut lähtivät hienosti liikkeelle kun oli kuitenkin samoista asioista kysymys. Nuoret eivät tontinkulmia lähteneet katsomaan vaan viihtyivät paremminkin kaksistaan laiturilla. Heillä oli toisenlaiset asiat meneillään. Nyt jo puhuttiin heidän harrastuksista ja kuinka oikein tapaillaan jos halutaan olla kahdestaan. Liisa kertoikin, että hän ei varmaa kovin myöhään saa olla ulkona, tuntee kuitenkin äidin.

 Mutta grilli oli jo kuuma ja Ilari alkoi kasaamaan erilaisia pihvejä, makkaroita ja vihanneksi grillin ritilälle. Hän oli ostanut tarjottavaa liikaakin kun oli vähän outo, kuinka paljon kukin oikein syö. Hänen vaimonsa oli ennen kaikki tarjottavat ostanut, niin Ilarilla ei oikein ollut tuntumaa vielä kaikkiin asioihin. Kyllähän hän tiesi ettei naiset paljon syö ja varsinkaan nämä laihat naapurit. Mutta kun se vaan olisi vielä kurjempaa jos tarjottavat loppuisivat.
Viinipullo ja limut haettiin vielä ulos, että jokainen pystyi kuivat huulet hiukan kastelemaan. Yksiin tuntuivat menevän aikuistenkin jutut. Kyntömiestä kyseli Ulla kun hänellä on vanhan pellon osa tonttina. Hän oli ajatellut, että siihen saisi helposti pienen kasvimaan. Ilari tunsi jo paikallisia kun oli täällä asunut kymmenen vuotta. Maapaikkoja on parikin kun tänne mökille ajetaan. Ilari kohteliaasti lupasi kysellä kyntäjän paikalle, että keväällä olisi sitten paikka mihinkä voisi siemenet työntää.

Ruokaa syötiin ja kertoiltiin menneistä. Ja viini sekä olut oli vapauttaneet puheet jo hiukan lähempiinkin asioihin. Ilari halusi kertoa erostaan ensin, että tulee selväksi sekin asia.
Kukkasten kantajana vaimolleen hän oli aika outo. Ei hän tiennyt, että kukaan hänen kavereistaan olisi vaimolleen kukkia viennyt. Mutta kerran hän oli kuunellut radiota jossa puhuttiin avioliitosta. Siinä tuotiin esiin, sellaisia seikkoja kun kukkasten vientiä vaimolle sekä liittoa pitää vahvistaa aina uusilla asioilla. Ravintolassa käyntejä rakastelun muutoksia ja sen sellaista.

Olin hiukan juhlinut kaverini synttäreillä. Pienessä porukassa siellä oltiin ja naisia ei ollut kuin kaverini vaimo paikalla. Kun juhlat päättyivät ja kotiin tullessa kömpisin vaimoni viereen lempeään uneen. Aamulla oli hiukan rauhaton olo niinkuin aina juhlimisen jälkeen. Siinä istuessani tuli tuo mainittu radio-ohjelma mieleen. Ajattelinkin ilman mitään lupaa lähteä polkupyörällä ajelemaan kukkakauppaan. Ihan vain siksi kun oli vaimo ollut pojan kanssa kotona ja minä vain olin juhlimassa.
Kukat ostin ja polkaisin kotiin vaimon luo ja ojensin kukat hänelle. Vaimon kasvoille tuli ensin hymy, mutta se muuttui hetkessä vihaiseksi ilmeeksi. Aloin kuulemaan solvauksia vieraista naisista eilisissä juhlissa. Ei auttanut väliin kertoa, että ei siellä ollut kuin kaverini vaimo, muut olivat miehiä. Olihan siellä yksi nainen jota olin kuullemma lähennellyt, vaan kun en ollut. Mutta ei sekään mitään auttanut.

Töissä kerroin tämän kukkakimppuasian kaverilleni. Ajattelin että ne ovat viimeiset kukkaset jotka vaimolleni ostan. Kaverini meinasi, että jos hän vaikka soittaa vaimolles ja kertoo asian, ettei siellä kukaan ollut niin kännissä että olisi hänen vaimoaan vikitellyt. En halunut, että kukaan muu sotkeutuu enään tähän asiaan.
Tästä eteenpäin sain kuunnella jatkuvaa piikittelyä naisasioista. Oliskos tuon naisen kanssa kiva kävellä tai olla sänkykamarissa. Vaikka sinne väliin koitin kertoa, että suo mä rakastan ja en halua muiden naisten kanssa olla, se vain pahensi asiaa. Silloin alkoi ääni nousemaan vaimoni suusta ja se meni aivan hillittömälle tasolle.

Kuukaudenpäivät joka päivä sitä piikittelyä kuuntelin. Kun sitten eräänä päivänä kun tulin töistä oli vaimo lähtenyt. Pöydällä oli lappu, hae poika tarhasta, sinne en enään tule enkä mitään hae. Avioero paperit tulevat postissa. Yrityn monena päivänä soitella vaimoni numeroon mutta ei siihen kukaan vastannut.

Poika kasvoi ja siirtyi kouluun. Toiselle luokalle mennessä ostin Harrille puhelimen. Kehoitin Harria lähettämään äidilleen viestin ja kirjoittamaan puhelinnumeron siihen myöskin. Muutama päivä jälkeenpäin Harrin äiti soitti ja kyseli onko meillä ollut naisia. Kuulin Harrin kertovan ettei täällä ole ketään ollut.

Ei ole Harrin äiti monestikkaan soittanut eikä Harrikaan. Ei äidillä ole oikein muuta asiaa kuin kysellä onko täällä naisia ollut. Ei soittele pojan synttäreillä ei jouluna eikä mitään synttärirahaa ole tullut koskaan. Siitä asti olemme asuneet pojan kanssa kaksistaan ilman mitään naista.

Ullaan otti tämä kertomus niin vahvasti, että hän joutui kuivaamaan silmiään monta kertaa.

Niin tuli ero kun pienen kukkakimpun ostin. Ehkä olis pitänyt ensin pihalta hakea voikukkia, ehkä tälläinen pehmeämpi lähestyminen olisi ollut parempi ensin.

Ulla halasi Ilaria ja vuodatti kyyneliään valtoimenaan. Ullalla oli mies lähtenyt kävelemään ilman että olisi mitään sanonut. Ei hän ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota kun hän monesti lähti lenkille tai käymään naapurissa ilman että olisi mitään sanonut. Hän vaan lähti ja seuraavana päivänä tuli viesti. Otan eron ja en hae mitään sieltä, eropaperit tulevat meille. Liisan saadessa puhelimen hän koitti isän puhelimeen soitella mutta ei hän vastannut. Tekstarilla hän laittoi myös puhelinnumeronsa mutta ei hänestä mitään kuulunut enään.

Tapauksissa oli paljon samaakin. Pois muuttaneet puolisot ovat aivan hiljaa. Onko se sitten parempi näin, ainakaan ei tarvitse huutaa toisilleen. Viinit otettiin kertomusten päälle. Ullaan otti molemmat kertomukset aika kovin. Itkusta ei tahtonut tulla loppua. Vaikka Ilari koitti puhua muistakin asioista niin aina välillä Ulla purskahti itkuun. Voihan olla, että viinin ja kaljan juonti auttoi tätä itkemistä.

Niin oli kaksi suhdetta saannut ikävän lopun. Rakkaussuhteet loppuivat ja tuli toinen tapa elää yhden lapsen kanssa.Mutta nyt tuntui, että uudet suhteet ovat alkamassa. Harri ensin kiinnostui naapurin Liisatyttöön. Ja heti melkein perään Harrin isä, Ilari kiinnostui naapurin Ulla äitiin.

Nuoret halailivat laiturilla ja pieniä pusujakin annettiin illan hämärtyessä poskelle. Harri vaan taas joutui pitämään alavartaloaan hiukan kauempana Liisasta. Hän ei halunut, että Liisa heti toisena päivänä suuttuisi hänelle tai jo vakavissaan antaisi kämmenellä iskun poskelle.

Isä ja äiti istuivat teranssilla jo aivan vierekkäin. He pitivät toisiansa kädestä kiinni ja aina välillä pienet suukotkin löysivät toisen suun. Joskus pyörähdettiin mökissä jossa jo intohimo sai kunnolla vallan. Siellä suudeltiin pitkään ja kädet seilasivat toistensa keholla silittäen ja puristaen hellästi kuitenkin. Tärkeät paikat heilläkin jäivät vielä löytämättä. Ehkä kaikki unohtuu kun kumpikaan ei ole vastakkaista sukupuolta päässyt moneen vuoteen tutkimaan.

Entiset suhteet haluttiin unohtaa ja niistä ei enään puhuta jos ei toinen halua. Nyt oli alkamassa uudet suhteet, niin isällä kuin pojallakin. Niin äidillä kuin tyttärelläkin. Kaikkein parasta tulisi olemaan seurustelu kun mökkilomat on vietetty. Isä ja poika pääsisivät samalla kyydillä samaan taloon. Ehkä se on hyväkin, että pääsevät vanhemmat hiukan seuraamaan nuorten seurustelua. Ehkä ei nyt sentään lapsia vielä odoteta näin nuorelta liitolta kuitenkaan.

JATKUU
piki

Varokaa Hyvinkään Paavola, nyt tulen sinne.

 Vielä kerran kuitenkin puutun meidän muuttoon. Ehkä se on parempi nyt kun olemme saanneet entisen asunnon siivottua ja asianomaisen yhtiön tarkastaja on sen hyväksynyt ilman mitään huomauttamista.


Viikolla 30 aloimme muuttamaan tavaroitamme entiseen asumalähiöön Hyvinkään Paavolaan takaisin. Ensin ajelin pienempiä tavaroita sekä astioita uuteen asuntoon. Perjantaina tulevat sitten apuvoimat ilmeisesti kahdella pakettiautolla muuttamaan huonekalut paikalle. Sitten se alkaakin ihmisten häiritsemin kun alan iskuporalla poramaan reikiä seinään.

Olisiko tämä nyt sitten viimeinen muutto. Tai ilmeisesti yksi muutto on vielä vaivaistaloon, jos ei sitä ennen kuulu viimeinen kutsu. Muuttoja onkin meidän elämässä ollut jo aika paljon. Hyvää niissä muutoissa tietenkin on se, ettei turhia tavaroita pääse pesiintymään nurkkiin. Ainahan muuton yhteydessä hyviä käyttöön kelpaavia vaatteita tai esineitä annetaan toisille jos ei niitä enään tarvi. Laskin, että muuttoja on mulla ollut kaikkiaan 13. Eihän se mikään ennätys tietenkään ole. Mutta kun on ihmisiä jotka asuvat siinä ensimmäisessä asunnossa jonka ovat nuorena hankkineet, koko ikänsä.

Ei meistä ollut vielä asumaan tälläiseen yhteisöön. Ehkä ei meidän pärstä oikein kiinnostanut tätä lähiötä. Ensimmäisestä päivästä alkaen kuulin jo pihalla keskustelua kahden ihmisen kesken. Mies kertoi seuraavaa.
"Millä me saisimme häädettyä seinänaapurit pois". Rouva kysyi, "Mikähän olisi oikein aihe" ja vetäisi sauhut tupakistaan. "Tupakka on aihe, en pysty asumaan kun naapuri sauhuttaa tupakkiaan pihalla". Ei haitannut tätä miestä naisen sauhuttelut, mutta meidän sauhuttelut kyllä haittasi. Ja löytyy muitakin tapauksia jossa tämä "meidän häätäjä" jutteli aivan kiinni toisessa ihmisessä asioitaan. Tämä toinen ihminen poltti tupakkaa. Ja kun vielä oma poikakin poltti, ainakin silloin kun vanhemmat olivat jossain lomareissulla. Itse hämmästelin moista näkyä kun tämä sama poika oli juuri pihallaan kertonut kun hänenkin huoneessa haisee tupakka. Pojan isä siihen vastasi, "Saatanan tupakan pöllyttäjät, olispa vanha aika niin niistä pääsis äkkiä eroon".
Pelottava naapuri. Kun lastenlapsille avattiin ulko-ovea kuului heti komento heidän perheelleen "Ikkunat ja ovet kiinni, naapuri tulee pöllyttelemään syöpäsolujaan taas meidän ikkunoista sisään".

Lapset eivät tahtoneet uskaltaa mennä ulos. Viimeistään silloin kun tämän miehen ääni kuului omalla pihallaan, juoksivat meidän lapset kiireesti sisään.
Jos tällä miehellä on oma kiinteistofirma, niin luulisi hänen tietävän vielä nykyiset lain Suomessa. Tupakanpolttoa ei ole kielletty omalla pihalla vielä ainakaan toistaiseksi. Luulisi tälläisten lakipykälien olevan hänellä tiedossa. Mutta ei vaan ollutkaan. Monesti hän soitteli rivarin takapihalla jollekkin tutulleen tästä tupkki-aiheesta. Kyseli neuvoa ressukka. Olispa joskus kysellyt multa niin olisin asiallisesti kertonut. Mutta kun halusi vain huutaa aidan ja laudoitetun seinän takaalta.

Postia kun hain laatikosta niin huomasin hänen putsaavan autoaan. Kyyristyi mies autonsa taakse piiloon. Samoin kun tulin autolla pihaan ja hän oli lähtemässä autostaan, kääntyi hän takaisin autoonsa ja istui siellä niin kauan kun olin poistunut sisälle.

Koskaan en vastannut tälle miehelle hänen tupakki huutojensa aikana. Näin kerroin myöskin kaikille meidän vieraillekkin jotka kävivät tupakalla ulkona. En halunut antaa hänelle minkäänlaista aihetta. Näin siis meille kävi tuon asunnon suhteen, että lähteä oli pakko. Eikä tästä asiasta oltu ainuita. Saimme kuulla eräältä ihmiseltä, että taidatte olla kolmansia lähtiöitä mitä hän tietää tupakin takia. Nämä ovat Avain asumisoikeus asuntoja. Mutta kun tämä yksi huoneisto ei ole mennyt kaupaksi, niin sitä vuokrataan aina kaksi vuotta kerrallaan eteenpäin. Me kerittiin asumaan yksi vuosi tässä asunnossa.

Näin siis meille kävi. Itse kun koitan asua asunnoissa hiljaa ja lastenlapsillekkin koitan nämä samat ohjeet kertoa, niin tämän tapaiset huomautukset tuntuvat eläkepapalle riipivän sydämmen irti kuorestaan. Tulee vain niin paha olla kun häiritsee seinänaapuria. Oli tässä kiinteistössä kolme perhettä joiden kanssa meillä meni erittäin hienosti. Mutta yhdessä vaimon kanssa teimme tämän päätöksen. Uskon kyllä, että ei vaimoa tämä päätös lohduttanut kun hänellä on aika paha astma. Vaikka ei hänkään tässä paikassa halunut asua.

Soitin edelliseen kaupungin vuokra-asuntoja hoitavaan yhtiöön. Kysyin Kiinteistöpäälliköltä, että oonko polttanut sillat takanani. ??? Kysymysmerkit kaiketi pomppivat hänen päässään kun piti lopulta kysyä "miten niin". Että vaan sellaista, jos tulisin taas Teitä häiritsemään, olisko asuntoa tarjolla. TOTTA KAI hän sanoi kuin poliisi Reinikainen. Laita ihmeessä anomus sisään niin tytöt sitten ilmoittelevat. Itse asiassa susta on täällä jo puhuttukin. Mitähän se sitten oli, en pystynyt vilkkaasta mielestänikään sitä oikein käsittämään.

Paperit laitettiin sisään ja viikon päästä meille ilmoitettiin tästä asunnosta. Olihan pienempiäkin asuntoja mutta kun meillä asuu myös kaksi nuorta miestä jotka tytär on synnyttänyt. Neljää huonetta kaivattiin ja sellainen myös saatiin.
Näin tuntuu jäävän tämä asunto pahaksi muistoksi meidän kaikkien mieleen. Ei edes isännöitsijä ja taloja vuokraava nainen ottanut asiaan mitään kommenttia. Eivät he edes vaivautuneet asiasta edes kyselemään millään muotoa. Kai hallituksen puheenjohtajalla on niin vahva imago siinä yhtiössä. Mun olis vielä pitänyt näyttää asuntoa jos joku sinne olisi halunut muuttaa. En tiedä olisinko ollut heille niin onnellinen muutosta. Kysynyt olisin kuitenkin, että polttaako Teidän perheestä kukaan ja polttaako joku vieraista. Minusta kuitenkin pitää saada uusien vuokraajien tietoa tästä tupakkipannasta joka puheenjohtajalla on. Ei nämä muutot kuitenkaan ole mitään herkkuhommia, että niitä pitäisi tehdä kerran vuodessa.

Koitti päivä, että uuteen asuntoon alkoi muutto. Ensin aloimme muuttamaan pientä tavaraa. Meidän uuteen autoon ei paljon mahtunut kuin kilon voipakkaus takakonttiin. Vanhaan paikkaan kun muutimme niin farmariautoon mahtui jopa sängytkin sisään. Nyt eivät tosiaankaan tuohon autoon mahtunut. Mutta muutimme kuitenkin villasukat ja hansat, eri kuormassa kuitenkin. Paikallisen kierrätyskeskuksen kanssa sovimme, että he muuttavat isommat tavarat pakettiautolla.
Veimme pikkutavaraa, lusikkaa ja haarukkaa tietenkin. Meillä oli mielessä uusi koti, palaamme omiemme joukkoon. Siellä olimme jo melkein kaksitoista vuotta mutta kun naapuritalon meteli sai meidän hermot palamaan oikein kunnolla. Emme muuttaneet samaan taloon vaan melkein lähelle kuitenkin. Vielä kun siinä talossa on rempsakka puheenjohtaja-täti niin ei mun tarvi kun päivät makoilla soffalla.

Sardiinikaukalolla muutimme viikon ja saimme haarukat ja veitset jo muutettua. Isot ja pienet lusikat muutetaan seuraavalla viikolla. Mutta nyt tuli aamulla kierrätyskeskuksen kaksi pekettiautoa pihaan. Sinne reippaat nuoret miehet kantoivat ensin kaksi pekettiautoa täyteen ja sitten tuli vielä yksi auto hakemaan viimeisen kuorman. Meille kuitenkin jäi vielä paljon muutettavaan tuolla sardiinipurkilla. Oli kuitenkin liinavaatteet, yleensä kaikki vaatteet, lasten lelut, salaattikulhot, kun olen antautunut niitä syömään. Meillä oli vielä paljon työtä.

Mutta kun isot huonekalut oli viety pakettiautolla, lähdimme mekin uuteen kotiin ja yövyimme siellä uudessa kodissa ensimmäisen kerran. Tietenkin oli huonekalut siirrettävä oikeille paikoille ensin.
Mutta siellä me nukuttiin ensimmäinen yö. Tien läheisyys, jossa Riihimäkeläiset suuntaavat kotiinsa, oli tietenkin yöllä pieni melun kohde kun kaikki parvekkeen ovet ja tuuletusikkunat olivat auki. Mutta ensimmäiseksi kun ensimmäisenä päivänä saavuimme pihalle tervehtivät pienet lapset meitä. Moi kuului monesta suusta, se sai tälläisen vanhan sydämmen sykkimään kovinkin iloisesti. En tiennyt kenen lapsia he olivat mutta sen jälkeen kun pihalle menin muistin myöskin lapsia moikata, nuo tulevat eläkkeen maksajat. Vaikka eivät taida kerkiä töihin ennenkun minä huutelen morjens. Hauskalta se tietenkin tuntui moikkaaminen.

Ensimmäinen yö oli nukuttu ja seuraavana päivänä törmäsin huoltomieheen pihalla. Vähän oli kerrottavaa ja pientä huoltotöitäkin piti tehdä. Sainkin kaiki huollot ammattitaitoiselta huoltomieheltä nopeasti tehtyä. Laitettavaa tietenkin vielä itsellekkin löytyi. Yksi seinä piti paikata suuret reijät umpeen ja tietenkin maalata se. Samoin yhden makkarin seinissä oli aika paljon reikiä jotka päätimme myöskin tapeeteilla korjata. Mutta vielä oli tuomista vanhasta paikasta. Vaatetta ja astiaa sekä poikien tavaroita. Niitä sitten pikkuhiljaa tuomme kun aikaa kuitenkin on.

En vaan tiedä mistä tätä romua oikein kertyy. Jokaisessa muutossa heitämme turhat tavarat pois mutta jostain niitä vaan aina lisää tulee. Kai siinä on yhtenä syynä se, että meitä on kuitenkin neljä henkeä jotka kaikki suorittavat omia hankintoja.
Taas tietenkin heitettiin pois kaikkea tarpeetonta. Mutta kyllä sitä tavaraa vaan vieläkin tuntui jäävän. Pienellä autolla ajeltiin kuormia toisensa jälkeen vanhasta paikasta uuteen. Illalla niitä järjesteltiin kaappeihin ja laiteltiin pienempia asioita seinille.
Nyt lopulta alamme olla siinä tilanteessa, että asunto on melkein tyhjä ja odottaa siivousta. Varastossa on vielä mun työkoneita ja ennenkun ne saa pois on uuteen varastoon saatava hyllyjä.

Alkaa jo tuntua, että pitiskö kaiken näköinen harrastustoiminta lopettaa. Pikku sormille annettaisiin rauha, että saavat joskus lepää. Käden työt kun miehillä vaativat aina niin paljon koneita. Ja ennen kaikkea pitää olla jokin oma tila. Ei sitä enään nykyään kirveenvartta rakennella asuintilassa. Naisilla tekeminen on vielä kuitenkin helpompaa. Lankarullia ja erilaisia puikkoja jos ajatellaan naisten perinteisiä askareita. Naisten vikkelät sormethan kutoivat lapsille niin villapuserot, sukat kuin käsineetkin ennen ja tekevät vieläkin. Mutta kun mies vääntää esimerkiksi puusta jotain esinettä, pitää melkein olla ainakin jokin kone. Pelkällä puukolla ei oikein saa tehtyä kuin pajupillin. Tälläistä se on ja tähän pitää tyytyä, jos nyt sitten ei ala kutomaan villapuseroa. Luulen vaan, että taitaa siinä monet talvet vierähtää ohi ennenkuin pusero on valmis varsinkin tälläisillä jäykillä ja kankeilla tumpeloilla tehden.

Ehkä se koittaa vielä sellainenkin päivä jolloin kaikki tavarat on muutettu pois uuteen kotiin. Ja niille vielä oma paikkakin löytynyt. Mitähän sitten pitäisi tehdä.
Ensin tietenkin lähtisin kävelemään ja katselemaan entisen asunnon sijoja. Kasvavatko siellä kesäkukat pihalla. Ja muutenkin lähtisin kävelemään metsäisiä kuntoteitä jossa aikaa ennen jonkin verran vietin. En kovinkaan tiuhaan siellä kuntolenkeillä kävellyt. Syynä oli mun kohdalla se, että annoin naisille rauhan harrastaa. Minua näet kiusasi naisten käyttäytyminen kun vastaan käveltiin leveällä kuntoreitillä. Itse kun en voinut pitää kovaa vauhtia siis juosten, niin kävelin, ja sitäkin monesti rauhallisesti. Tietenkin vastaan käveli tulla naisia sauvat käsissään. Oli nuoria kuin vanhempaakin naista. Kaikilla kuitenkin oli aivan sama tapa. Kun he kävelivät muo kohden oli heidän katse suoraan minun silmiini. Monellakin näkyi selvä pelon tunne silmissä. Kun sitten kohtasimme nyökäytin hiukan päätäni tervehtiäkseni vastaantulijaa. Kun ohitus oli tapahtunut kunniakkaasti alkoi sauvojen kilahdukset maahan tihentymään kun ennen kohtaamista oli eteneminen ollut varsin arkailevaa. Kohtaamisen jälkeen monesti naiset vielä katsoivat taakseen, että seuraako se mies muo.

Siinä sitä tuli ajateltua, että minkä näköinen ukkeli mä oikein naisten mielestä olen. Mikä minussa on niin pelottavaa. Kuitenkin kun ikää oli jo vähän yli kuusikymmentä vuotta. Ehkä ei enään siinä iässä naisten kimppuun hyökätä pahat mielessä. Mutta kun ei ole mitään kilpeä lyödä miehen rintaankaan, että , vaaraton mies. Eihän kukaan voi sitä tietää, että en ole koskaan naista väkisin kaatanut. Kyllä se on hoidettu puhumalla tai jollain eleellä. Mahdollisuus on annettu naiselle lähteä menemään ennenkuin kosketaan. Ja ei sitäkään voi mihinkään kilpeen rintaan kirjoittaa, että en mä mikään paha naisten mies ole ollut. Nykyisin yli neljäkymmentä vuotta olen ollut nykyisen vaimoni kanssa yhdessä. Ei siinä ole ollut aikaa toisissa naisissa juosta. Eli kyllä se vaan on pärstästä sitten kiinni mitä vastaan tuleva lenkkeilijä mussa näkee. Ehkä en kuitenkaan naista lähestyisi "sellaisessa asiassa" hikisenä ja lenkkiasussa.

Se naisten kohtaamisesta. Mutta nyt hoidetaan muutto loppuun ja sitten rauhoitutaan. Katsotaan sitten uskallanko enään mennä kuntopoluille naisten sydämmeniskuja liiaksi tihentämään. Vaarallistahan se on tuollaiset äkilliset mun tapaamiset lenkkipoluilla. Muutenkin sydän hakkaa jo lenkin takia kovaa ja kun vielä minut näkee voi sillä olla kohtalokkaat seuraukset. Äkillisesti kun sydän joutuu liian koville voi lenkki jäädä siihen. Sitähän minä en tietenkään halua. Ehkä se on vain oltava sisällä, että naiset saavat kulkea ulkona rauhassa.

Tästä uudesta paikasta vielä sen verran. Mun on täällä varmasti rauhallista elää. Meillä on hyvä puheenjohtaja tässä taloyhtiössä. Itse voin rauhallisesti loikoilla soffalla iltapäivisin ja ottaa vaikka pienet torkutkin välillä. Puheenjohtaja vankalla kokemuksella hoitelee puheenjohtajalle kuuluvat tehtävät kotini ulkopuolella. Näin vanha eläkeläinen voi nauttia viimeiset vuotensa rauhassa. Joskus kirjoitella jos siltä tuntuu ja ottaa vaikka kantaakin vielä asioista.

Nyt olemme asuneet uudessa asunnossa jo kuukauden ja vanha asunto on luovutettu pois. Eikä mennyt kovinkaan kauan kun jo alkoivat pyssyt paukkumaan viereisessä talossa. Kaverinikin sanoi, että et sitten kauaa ollut hiljaa. Heti kun muutit alkoi pyssyt paukkumaan. Naapuritalon ovenlasiin tuli kolme reikää ja talon päätyy kaivautui myöskin luoti kiviseinään. Ja lensi vielä toiseenkin taloon yksi luoti. Sieltä hajosi parvekkeenlasi.
Siitä ei nyt enempää, en tiedä mikä minuun meni. Jotenkin vaan piti saada ihmiset puhumaan. No en enempää tästä selkkauksesta kerro kun en siitä mitään tiedäkkään. Muuten on kaikki mennyt hyvin, nyt tunnen että olen tullut kotiin.


LOPPU

piki

Mitä se Tapio taas keksii.

Niin oli taas heinät laitettu seipäälle ja myöhemmin viljat puitu. Samalla töngittiin juurikkaat maasta ja vietiin kellariin odottamaan talvea.

 Yöt kylmenivät ja maahan laskeutui aamuisin jo valkoinen vaippa. Talvea odoteltiin kun pieni pakkanen jo päivisinkin piti ilman oudokseltaan kylmän kalseana.

  Kaikki oli taas tehty talven varalle. Lehmille oli syötävät valmiina talveksi. Saunapuut oli korjattu liiteriin. Puitahan tarvittiin myöskin hellan ja uunin lämmitykseen. Nyt saa talvi tulla.
Perheen isä oli hakenut jo potkukelkat, lasten mustat sukset ja muutkin kolat ja lapiot vintiltä alas. Lasten monoihin oltiin suutarissa teetetty puolipohjat ja isä oli niihin tehnyt kuumalla rautapuikolla reijät jotka kävivät hyvin siteisiin.

  Talvi joka saattoi jo olla pysyvä, tuli joulukuun alussa. Lunta satoi kaksi päivää joka ensin tuli pyrynä ja sitten se muuttui hiljalleen satavaksi lumeksi. Lapsilla oli hauskaan kun saivat lumen kanssa telmiä. Pakkaset taas nousivat kolmeenkymmeneen asteeseen. Kouluun käveltiin noin puolitoistakilometriä. Varpaat tahtoivat kengissä paleltua, että piti kenkien päälle laitttaa vielä paksut villasukat. Nyt oli lämmintä kävellä kun vain posket suojasi kaulaliinoilla.

Talvea vietettiin rauhallisesti. Lapset tietenkin laskivat mäkeä ja hiihtelivät kotona. Mutta sitten illalla huudettiin lapset sisään ja laitettiin vaatteet taas kuivumaan pellin varteen ja tuolien sarjoille. Isä lämmitti uunit ja äiti rakenteli lämpöisen hellan vieressä iltaruokaa. Lapset punaisissa poskissaan odottelivat vatsantäytettä.

Näin päivät kuluivat ja vanhaa radiota kuunneltiin. Radio oli jo vanha. Kanavat eivät tahtoneet pysyä kohdillaan. Särinää ja vinkumista alkoi heti kuulumaan kun jotain jännään lapsetkin radiosta kuuntelivat. Noita Nokinenä oli heidän suosikki. Äitiäkin peloitti koko lasten ohjelman kuunteleminen. Mutta radio oli kaiketi tullut jo elämänsä päähän. Ei siitä koskaan puhuttu ehkä se oli vanhempien asia ostaa uusi tai kuunnella tätä vanhaa sähisijää. Virrankin kun otti radiosta pois jutteli radio vielä minuutin verran. Sitten kuului poksahdus ja radiosta meni valot pois, ehkä se sitten sammui.

Viikonloppuisin käytiin lämmittämässä sauna. Kolmetuntia piti vähintään sitä kertalämmittäistä kiuasta lämmittään ennenkuin se häkälöylyjen jälkeen oli valmis ottamaan likaiset ihmiset parveen istumaan.
Ensimmäiseksi kävivät perheen kolme nuorempaa poikaa saunassa ja sitten viimeisenä kävivät vanhemmat. Ja niin kävi tänä lauantainakin. Lapset tulivat juuri saunasta ja vanhemmat olivat juuri menneet saunaan. Oveen kolkutettiin ja heidän vanhempi veli toi isoa pahvilaatikkoa sisälle.
Pienemmät velipojat kävivät seisomaan laatikon ympärille tietenkin. Vanhin veli, joka ei enään asunut kotona, aukoi laatikon. Lapset vuoron perään kyselivät, "mikä toi on". Veli nosti uuden radion laatikosta.

 Se oli hieno kapistus. Veli otti vanhan radion pois kaapin päältä ja laittoi uuden radion samalle paikalle. Sitten hän laittoi kanavat paikoilleen ja vieläpä sille kanavalle josta tulevat Lauantain toivutut ohjelma. Lapsille hän näytti yhtä nappulaa josta radio sammuu.

Vanhemmat tulivat saunasta ja lapset kilvan ketomaan mitä oli oikein tapahtunut. Tapio oli keskimmäinen poika kotona olevista lapsista. Hän oli erittäin vilkas, ehkä liiankin vilkan lapsi. Vanhemmat koittivat kuunnella mitä lapset kertoivat. Tapion ääni kuitenkin kantautui korkeammalle niinpä toisten lasten ääni jäikin liian matalalle tasolle, että eivät vanhemmat niitä kuulleet.

Kun lapset olivat saanneet kaikki asiat kerrottua, rauhoittui perhe kuuntelemaan uutta hienoa radiota. Lauantain toivotut alkoivat ja sitä alkoivat vanhemmat kuuntelemaan. Tapio kuitenkin muisti vielä erään asian mikä oli pakko vielä kertoa. "Minä näytän mistä se radio sitten sammuu". Ennenkun kumpikaan vanhemmista kerkisi hätiin, painoi Tapio nappulanta ja radio sammui. Vanhemmat jäivät hölmistyneinä katsomaan toisiaan. Isä kyseli, "Mistähän se sitten aukeaa". Tapio nosteli olkapäitään. Niin oli radio mykkä ja kukaan ei uskaltanut koskea mihinkään nappulaan.

 Ja kun vielä vanha radiokin oli viety pois, eli perhe aikaa ilman mitään viihdekeskuksesta tulevaa ääntä. Nyt elettiin aikaa ilman radiota. Sellainen kapistus oli kaapin päällä mut kun ei sitä saannut mennä kukaan säätelemään. Odoteltiin jos vanhempi veli tulisi huomenna käymään ja opastamaan vanhempia hiukkasen enemmän.

Hänellä kun sattui olemaan niin kiire asentamaan erääseen paikaan vielä televisiota. Sellainen masina teki tuloaan kiihtyvällä vauhdilla. Ei siitä televisiosta kukaan oikein mitään ymmärtänyt. Ainoana tietona oli, että siinä liikkuu kuva. Tälläistä vempaina veli meni asentamaa isohkoon maatilaa. Sekin oli kovaa hommaa kun pakkasta oli ja lunta melkein metrin verran. Pitkä anteeniputki piti saada katolle pystyyn ja liittää johto siihen kovassa pakkasessa. Ei varmasti ollut kovinkaan herkullista työtä ja varsinkaan vielä pimeällä.

Tulihan veli seuraavana päivänä käymään ja antoi opastusta vanhemmille radion käytöstä. Tapiota vielä neuvottiin, että hän ei saa mennä painelemaan nappuloita ominpäin. Mutta Tapio oli sellainen lapsi, että aina hän keksi kaikenlaista ja oli melkeinpä aina äänessä.

Talvi vankisti otettaan ja Joulu läheni. Eivät lapset siitä joulun odottelusta oikein mitään huomanneet kotona. Koulussa kuitenkin askarreltiin jouluisia kortteja ja radiosta kuului välillä jouluisia ohjelmia.
Mutta kun äiti alkoi leipomaan joulupipareita ja laittoi joululaatikoita uuniin, silloin tuntui joulun olevan jo aika lähellä. Ja vielä se, että isä lähti lasten kanssa hakemaan kuusta metsästä. Siinä tapahtumassa oli jotain outoa ja kummallista joka sai lastenkin päässä ajatukset surraamaan. Joulu-Pukille piti kirjoittaa muistivat lapset. Kuusi kun oli saatu metsästä asettuivat lapset pöydän viereen kirjoittelemaan pukille. Listoista tuli pitkät. Ehkä lapset osasivat tajuta, että kannattaahan sitä pyytää kun ilmaiseksi saa.

Koitti aattoaamu ja isä toi kuusen sisälle. Lapset koristelivat kuusen pikavauhtia. Äiti viimeisteli tarjottavia ruokia vielä joulukuntoon.
Vaikka Tapio oli vilkas ja aina säheltämässä jotain luvatonta, niin Joulu-Pukista hän halusi olla kaukana. Niinpä hän valitsi sellaisen tuolin joka oli kaikkein kauempana olkkarin ovesta. Pukista hän ei pitänyt muuten kuin että se tuo lahjoja. Vai oliskos kahden vanhemman veljen pelottelut menneet perille, että sieltä voi tulla risupakettikin kun aina sähellät etkä aina ole kiltti.

Piinaava pukin odettelu jatkui heti aamusta alkaen. Varatuilla paikoilla piti istua ettei kukaan niitä paikkoja vain vie.
Tuli kutsu saunaan. Lapset eivät tahtoneet enään saunaan lähteä sillä pukki voi tulla juuri samaan aikaan. "Ei se tule" vakuutti äiti ja isä vuoronperään. Sillä hekin käyvät vielä lasten jälkeen saunassa.
Poikien kaksi vanhempaa veljeä tulivat myöskin kotiin. Näin se oli aina ollut, että lapset tulevat syömään jouluruuat kotiin, se oli äidin käsky.

Isommat veljet kävivät välillä ulkona koputtelemassa seinään ja nuoremmat lapset naamat valkeana pelkäsivät sisällä, että nyt se pukki tulee. Äitikin tuli jo saunasta mutta isää ei vaan kuulunut. Taas se isä on liian kauan saunassa eikä tietenkään näe pukkia taaskaan huusivat lapset. Heillä oli jo paniikin tuntuinen odottelu ottamassa hermoon.

Oveen kolkutettiin ja isää ei vain kuulunut saunasta. Pukki asteli sisään ja lapset jännittyneinä istuivat tuoleillaan pitäen käsillään kiinni tuolin istuimistaan. Pukki kyseli, että "Onko täällä kilttejä lapsia". Syvä hiljaisuus valtasi lasten suut. Vanhemmat veljet alkoivat lapsia hiukan auttamaan että pukille pitää vastata. Sitten kuuluikin hoiperteleva "on" sana tulevan lasten suusta.
Lahjoja pukki jakoi tasapuolisesti kaikille lapsille yhtä paljon. Pukin säkki tuli tyhjäksi ja pukki toivotteli kaikkille Hyvää Joulua.

Lahjoja ruvettiin kiireellä aukaisemaan paketeista. Isäkin lopulta pääsi saunasta pois. Mutta eivät kerkineet lapset paljon häntä huomaamaan kun lahjat piti saada äkkiä paketeista pois.

Illalla kun oli jouluruoka syöty kuului sellainen jytinä, kun seinään olisi nyrkillä hakattu. Isä kävi katsomassa kuka siellä oikein jytisteli. Hän tuli takaisin sisälle suuren säkin kanssa. Säkin päällä on lappu jossa luki seuraavaa. Pukilta unohtui yksi säkki. Olen pahoillani kun en enään kerinnyt sisälle. Ja taas avattiin lahjoja.

Todellisuudessa tämän säkin oli tuonut koulun opettaja. Hän ei tohtinut jäädä kylään koska oli joulu. Hänellä ei ollut enään vaimoa sillä hän oli palanut edellisessä paikassa kun heidän koti oli palanut.

Niin oli joulu mennyt ja vatsat olivat pyöristyneet äidin maittavista jouluruuista. Seuraavaksi tulikin Uudenvuoden viettäminen.

Lapsille oli luvattu, että he pääsevät katsomaan raketteja kun ensin alkuillasta nukkuvat. Se oli lapsille suunnaton elämys ja kun vielä isäkin oli ostanut muutaman raketin.

Näin vietettiin talvea eteenpäin. Välillä tuli suojaa niin pääsivät lapset rakentamaan lumilinnaa ja ukkoa pihalle.

Ja kun suojasään jälkeen keväällä tuli pakkasta pääsi hangille luistelemaan suksilla aivan lumen pinnalla.

Ja niin alkoi aurinko nousemaan aina vain ylemmäksi ja loi lämpöä. Lumi alkoi sulamaan ja kevät kiireellä alkoi tulemaan. Ei kestänyt kauankaan kun Valko ja sinivuokot värittivät maan.

Niin oli jo kevät pitkällä ja isä alkoi kylvämään peltoja. Eihän tämä paikka mikään iso ollut mutta pari
lehmää, sian ja lauman kanoja se piti hengissä.
Kesällä pääsivät lehmät ulos. Kyllä olivat vanhat lehmät iloisia kun hyppivät ja juoksivat niityllä. Sama ilme tuli nuorenpiin lapsiinkin. Vanhakottikärry otettiin käyttöön. Siinä oli rautapyörä. Tapio halusi olla aina kyydissä ja sitä poikaa sitten kärrättiin mäkeä ales monituisia kertoja. Niin taisi mennä pojan sisuskalut sekaisin kun hän alkoi päästelemään alleen öisin. Hän kärsi kuin myöskin äiti tästä jatkuvasta pyykinpesusta. Isä viimein otti kottikärrystä pyörän pois, etteivät lapset pääse enään rilluttelemaan.


Niin monen monta tapahtumaa kesällä tapahtui. Tapio kiusasi välillä isompaa veljeään kun hän puukolla veisteli kaarnavenettä. Lopulta Armas otti kirveen ja lähti ajamaan Tapiota takaa. Tapioa nauratti sillä hän uskoi, että ei veikka sillä kirveellä häntä selkään lyö. Tapion nauraessa, juostessa karkuun veljeään alkoi välimatka kaventua. Nyt oltiin jo niin lähellä, että kirveellä olisi ylettynyt Armas lyömään Tapioa selkään. Mutta samalla äiti huomasin poikien todenperäisen juoksun elämäs ja kuolemasta. Hän asettui rappusille ja kerran karjaisi "Pojat". Pojat pelastyivät ja lopettivat juoksemisen heti.

Jälleen tuli syksy. Isä lainasi naapurista hevosen ja kärryn ja silloin aloimme kuljettamaan ensin heinät sisälle. Ja kun aikaa kului kävi naapuri niittämässä viljat ja perhe laittoi viljat seipäille kuivumaan. Ja kun kauniit syysilmat olivat kuivatteneet viljat, ne kyydittiin samalla hevosella sisään.

Ja se puimakone josta alussa oli kuva oli sisällä ladossa. Naapuri tuli traktorilla sitä käyttämään ja sillä koneella puitiin sitten viljat. Koneen perässä oli olkilietso joka pöllytti pahnat ylisille jossa perheen pienemmät pojat olivat sotkemassa olkia, että mahtuivat sinne paremmin.
Kun viljat olivat puitu asteli ylisiltä kolme mustaa poikaa. Pölly oli tehtävänsä tehnyt. Niistäessä tuli mustaa räkää. Mutta onneksi sauna oli lämpimänä, jonne pojat ensimmäiseksi pääsivät. Harmi kun ei ollut kameraa lähettyvillä, olisi saatu mustista pojista kuva.

Jos vielä katsottaisiin yhtä poikien tempausta. Äiti ja isä menivät naapuriin kylään. Radion tuonut veli oli pyydetty vahtimaan poikia. Vahtijalle oli tarkkaan ilmoitettu, että poikia ei saa päästää puimakonetta käsin pyörittämään.
Pojathan tietenkin tiesivät kun isä oli aina valistanut, että puimakonetta ei saa pyörittää käsin. Eihän pojat sitä tietenkään halunneet muistaa vaan illalla piti hiipiä latoon puimakonetta pyörittämään. Iso veli oli kuunnellut ääniä ja lähti juoksemaan ladolle.

Veli urheilija tyyppinä juoksi ladolle mutta törmäsikin tietämättään hämärissä piikkilankaan. Piikkilankaa pidettii pihatien poikki pidettynä kun lehmät ajettiin pellolta navettaan lypsylle. Niin oli tänäänkin lehmät sisään ajettu ja Tapion piti laittaa piikkilanka sivuun. Eipäs vaan Tapio ollut taaskaan sitä muistanut ottaa edestä pois. Niinpä radion tuonut veikka juoksi hämärissä suoraan noin metrin korkeudella olevaan lankaan. Veikka oli juuri sisällä kokeillut uutta suunnistuspukuaan joka päällään hän sitten ladolle lähti.
Piikkilankaan törmäsi velimies. Katkerana hän irroitti itsensä langasta ja kipeää teki. Hän vetäytyi takaisin sisälle katsomaan haavojaan ihossa. Uusi suunnistuspuhu oli halkeillut monesta paikasta.

Pojat jatkoivat puimakoneen pyörittämistä kun eivät veljen piikkilankaan juoksemisesta tienneet mitään. Aikansa he vielä konetta pyörittivät mutta kun kukaan ei heitä tullut poiskaan hakemaan päättivät he mennä itse hoitajaa katsomaan.
Siellä isoveikka ompeli uuden puvun haljenneita kohtia yhteen. Mitää sapiskaa tästä ei tullut vaan Tapio kyllä se itsekkin tiesi, että minunhan se lanka piti siirtää sivulle.

Kaikkea aina tapahtui kun Tapio oli mukana. Eräänä kesänä ennen juhannusta Tapiolla jälleen välähti. Yleensä maalla tuotiin metsästä koivu seisomaan portaiden viereen. Koko Tapion oma perhe istui kahvipöydässä. Tapio sanoi vain kerran "Nyt välähti" ja lähti juoksemaan ulos. Hänellä oli tarkoitus postilaatikon vierestä ottaa koivu ja laittaa se vanhojen rappusten oksanreikään. Isä huomasi ensin, Että aikooko Tapio kaataa ton koivun. Isä aukaisi ikkunaa mutta äiti kerki juosta nopeammin ulos ja huutaa kovaa pojalle, "Jätä se koivu rauhaan". Siihen pysähtyi Tapion linkkuveitsellä tekemä yksi pieni viilto.

Isä oli tätä koivu säästänyt koska se oli joka puolelta yhtenäinen ja kaunis.

Päätän tämän Tapion vilkkaasta mielikuvituksesta kirjoittamani kertomuksen tähän. Vilkkaita lapsia löytyy tietenkin muistakin perheistä. Mutta maalla sai aina tietenkin varoa kun oli kirveitä talikoita ja puukkoja aina saatavilla. Tapion käteen jos olisi sattunut vaikka nyt kirves, mitähän silloin olisi tapahtunut.



Loppu

piki