Konkurssi 3.

Kolmantena päivä taas kiiruhdin Alma luo kuulemaan konkurssin jälkeisestä elämästä. Matkaan otin Villen kun edellisellä kerralla olin niin täysin puutunut kun Alma oli iskenyt silmänsä minuun. Ehkä hän saisi nyt silmänsä kiintymään Villeen, että minä saisin rauhassa kirjoitella asioita ylös.

Kaveri

Sama tilanne näytti Almalla olevan. Olohuoneessa oli tarjoilut ja vain yksi sohva. Itse hain keittiöstä tuolin ja istutin Alman ja Villen sohvalle.

Ja juttu lähti etenemään seuraavasti konkurssin jälkeisessä elämässä.
Viime kerrallahan Topi oli ahkerasti käynyt auttamassa maajussien timpuritöitä, ja samalla hoidellut myöskin heidän vaimonsa. Lääkäri joka oli poliittisesti valveutunut ja istui koululautakunnassa. Hän oli riemusta kankea kun niin paljon naisia oli siunatussa tilassa, että saadaan kouluun jatkuvuutta. Mutta niin joutui lääkäri toiveet romuttamaan kun kaikki naiset tulivatkin hoitamaan vauva asiansa pois päivä järjestyksestä. Taas oltiin siinä tilassa, että opiskelijoiden määrä tulee laskemaan heidän pienessä kyläkoulussa.
Mutta myöskin tapahtui, että nuori Laila oli päässyt miehen makuun. Topin ja Hilman hetekka oli saanut vauhtia saunakamarissa mutta siitä ei ollut vielä mitään kerrottavaa.

Minä kirjailin ylös Alman kertomaa. Ja Alma oli jo siirtynyt Villen viereen, että kahvia oli jo paha hörppiä. Topi jatkoi töitään maataloissa ja muutamat naiset joutuivat taas lähtemään siskojensa luokse kylään. Ja ne naiset jotka luulivat kumien auttavan Topin toimiin erehtyivät suuresti. Nämä naiset luulivat, että tuosta ilmapallosta on jotain apua, erehtyivät. Ei ollut Topi koskaan sellaista kaverinsa päälle laittanut ja ei laittanut nytkään. Vaikka eräällä naisella oli tälläinen kumi kourassaan kun tuli timpuria katsomaan latoon, jossa seinää laudoitettiin. Vaikka vielä oli tuo nainen sanonut hakevansa sen toisen kylän kaupasta, että laita se vain päälles, mutta ei Topi sitä kerinnyt laittaa. Hetkessä sitä pyörähdettiin heinäkasaan ja hoidettiin hommat. Topi kiipesi tellingille ja jatkoi lautojen hakkaamista seinään. Ja nainen itkien juoksi vetelin polvin tupaan.
Asiat eivät siis olleet muuttuneet miksikään. Ainoastaan ne naiset joilla oli se häkkyrä siellä jossakin, olivat tyytyväisiä, ainakin niin he uskoivat.
Mutta muuttuivat asiat hiukan kun isännät saivat viljat maahan. Silloin se isäntä kuljeskeli niin lähellä, etteivät naiset uskaltaneet käydä Topia härnäämässä. Jopa monet isännät tulivat timpuria oikein auttamaan.

Hilma mietti kotona miehensä rakkauselämää. "Mikä kumma siinä on, ettei Topi ole enään niin innokas rakastelemaan. Saunassakin ollaan vain saunassa ja vilvoitellaan hetekalla ja mennään takaisin saunaan.
Tänään oli perjantai ja Hilma päätti hiukan kokeilla, sellaista härnäämistyyliä, jospa se ukko sitten heräis.

Koitti ilta ja sauna oli lämmitetty. Viimeisenä saunaan menivat sitten vanhemmat. Löylyä otettiin ja kertoiltiin päivän tapahtumista. Sitten mentiin löylyn jälkeen vilvoittelemaan pukuhuoneen hetekalle. Hilma koitti hiukan keimailla isännän vierellä mutta ei isäntä mitään huomannut. Taas mentiin löylyyn ja pesulle. Mutta jotain kuitenkin Hilma oli huomannut isännässä. Aina kun isäntä luuli ettei vaimo huomaa niin hän raapi itseään siitä miehuisuuden kohdalta. Mutta ei asiasta mitään puhuttu kuitenkaan. Vasta sisälle päästyään Topi sanoi käyvänsä Väiskin luona, piti kuulemma hakea jokin työkalu lainaksi. Ja niin Topi hyppäsi moponsa selkään ja huristeli pois piha-alueelta.

Väiskille tullessa ja siinä jonkin aikaa ollessa hieroin Topi taas märkiä hiuksiaan. Väiski tästä toimenpiteestä jo tiesi, että vieraalla oli jotain kerrottavaa. Hän oli oppinut tuntemaan Topin jo tarkkaan kun oli niin kauan ollut hänen työkaveri. Hänellä kun on kerrottavaa, niin silloin harotaan hiuksia. Väiski koitti udella kaikkia asioita Topin uudesta työstä, ja Topi vain hieroi hiuksiaan. Jotain hän kertoi mutta ei kaiketi sitä asiaa miksi hän on tänne tullut.
Mutta nyt kyllä Topi koitti punnertaa sitä asiaa ulos, miksi hän tänne oli tullut. Ilme muuttui punaiseksi ja hän katseli muualle ja siinä samalla sai sanottua, "muo kutittaa munan vierestä niin helvetisti". Väiski nieli  naurua mutta sai kuitenkin pidettyä naaman peruslukemissa. "Oletkos sä kattonut, että onko siellä jotain elukoita". "Olen ja kerran sain kiinnikin yhden vaalean mönkijän, mitä piruja ne on ja mistä ne on oikein tullu".
Väiski tiesi mitä ne ovat kun on itsekkin niitä kantanut ja käynyt oikein lääkärissä. Ei kai sun tarvi lääkäriin mennä jos hän antaa sulle hoitotoimenpiteet. Topin mieli kirkastui, "Tiedätkö millä ne sais pois". "Tiedän hyvinkin, ja se ei vaadi kummempaan kuin pahvisen litteän Täystuho purkin". Topi seurasi Väiskin tietävää puhetta helpottuneena. "Jos sulla ei ole Täystuho purkkia niin mulla pitäis olla yksi, saat sen kyllä käyttöösi".
Väiski jatkoi asiaa eteenpäin nopeasti kun Väiskin vaimon piti tuoda kahvit ulos niin ei nämä miehiset jutut ole kuitenkaan tarkoitettuja naisille. "Laita jalkaasi kireät kumilangalliset uimahousut ja sitten vain pöllyttelet Täystuho jauhetta karvoitukseen. Monesti taitaa yksikin kerta riittää mutta kannattaahan sitä myrkkyä pöllyttää vielä toinenkin kerta niin varmasti kuolevat". Väiski oli saanut Täystuhomyrkystä apua kun kävi kutinaansa kertomassa vanhalle lääkärille.
Topi oli onnellinen kun sai vielä Väiskin antaman myrkkypurkin mukaansa. Kun asiat olivat selvenneet, niin Väiski kertoi vielä, että anna vaimollesikin samaa myrkkyä. Topin otsa rypistyi ja hän kävi mietteliääksi. En usko, että Hilmalta olisin noita elukoita saannut. Ehkä se on ollut joku maajussin vaimo, rakastavat vissiin elukoita niin syvästi, etteivät viitsi edes satiaisiakaan tappaa. Väiski antoi vielä neuvon, että jätä jussien vaimot rauhaan. Ajattele jos Hilma saisi noita elukoita niin hän tietäisi heti keltä ne ötökät on saannut.

Kahvit juotiin ja Topi käynnisti moponsa lähteäkseen kotiinsa. Matkalla kotiin hän pysähtyi metsätaipaleelle. Hän katseli ympärilleen, aukaisi sepaluksensa ja otti Täystuhopurkin käteensä. Nosti kalsareiden kumilankaa ja pöllytti myrkkyä miehisyyden juureen. Ei kai tässä nyt uimahousuja tarvita perkele. Hän napitti housunsa ja lähti kotiinsa.
Kotiin tullessa hän lähti viemään lainatun "koneen", jota lähti Väiskiltä lainaamaan, puuliiteriin. Puuliiterissä hän katsoi miehisyyttä, että onko siellä asiat kunnossa. Jauhotkin olivat menneet oikeaan paikkaan, että pystyi hyvin riisumaan vaatteensa pois nukkumaan mennessä.

Aamu valkeni ja Topi nousi sängystä ylos. Puki vaatteet päällensä ja keitti aamukahvit vaimolleen. Hänen siinä touhutessa ei käsi käynyt enään haarustaa raapimassa. Olisiko ötökät jo kuolleet vai nukkuvatko nekin yön. Nyt pitää sitten seurata ja jos kutinaa vielä ilmenee niin annetaan toinen myrkytys nivusille.
Topi oli huojentunut, että häntä kalvava vaiva oli saatu korjattua noin pienellä jutulla. Olisikohan jätettävä ne jussien vaimot rauhaan vaikka vaikeaa se tulee olemaan. Hän kun koittaa auttaa jokaista jos vain hänen apu kelpaa. Tai sitten on suoraan kysyttävä naisilta, että onko kutinaa niiden värkeissä. Vai olisiko tämä sitä rakkauuden kutinaa. Topi oli joskus kuullut joltain naiselta, että haarustassa kutisee, nyt pitää päästä rakastelemaan. Olisiko tämä kutina vain satiaislauman syytä. Sitä en tiedä kun en ole nainen kaikista kutinoista.

Topi oli erikoisien asioiden edessä, mitä oikein pitäis tehdä. Pitäishän sitä omaa vaimoakin auttaa, rupee kohta ihmettelemään, että onko suhde hiipuamassa.
Perhe heräili pikkuhiljaa ja Laila juoksi kovalla kiireellä vessaan. Kummaa ääntä kuului veskistä, oksenteleeko se tyttö siellä. Hilmakin kuuli oksentelun äänen ja oli huolissaan, että mikähän vatsatauti tyttöön on iskenyt. Tyttö tuli viimein veskistä silmät punaisena. Ei kelvannut aamupala vaan hän meni takaisin yläkertaan. Äiti kiipesi myöskin tytön perässä yläkertaan. Topi jäi huoltamaan muita lapsia aamupala pöydässä. Viimein Hilma kapusi rappusia alas aamupalalle. Muut lapset olivat jo menneet omiin leikkeihinsä muualle.
Hilma alkoi varovasti kertoilemaan tytön oksentelusta. Vaimo pyysi miestään kuuntelemaan eikä hän saa kiivastua. Äiti kertoi miehelleen Lailan oksentelusta. Hän taitaa luulla, että tyttö on pieniinpäin, kun on aina niiden poikien kanssa. Topin silmät alkoivat tapittamaan kun ajatukset hänellä palasivat jussien vaimoihin. Ihan kun olisin antanut oikein oppia tytölle. Eihän se tietenkään niin mennyt mutta kylmä hiki tuli kuitenkin koko vartaloon ja otsalle nousi oikein hikipisaroita. Topi kuunteli hiljaa ilman mitään kommenttia. Viimein vaimo kysyi mieheltään, että mitäs nyt sitten oikein tehdään. Päätettiin, että katsotaan vielä huomenaamuun, tuleeko samanlainen oksentelupuuska. Sitten otetaan selvää kuka on ollut toinen osapuoli.

Sunnuntai aamu koitti ja Laila juoksi taas kovaa kiiruhtaen veskiin. Sitten kuului kovaa oksentelun ääniä. Niin tuli selväksi, että seitsemäntoista vuotias tyttömme odottaa lasta. Lailan mentyä taas punaisten silmiensä kanssa vinttiin, suuntasi myöskin äiti perässä. Naiset keskustelivat niistä naisten jutuista pitkään ja Topi jakoi aamupalaa toisille lapsille.
Viimein Hilma tuli alas vintistä ja kertoi Väiskin pojan kanssa olleen sukupuolisessa yhteydessä. Että tyttömme on pieniinpäin. Hetkessä Topin päässä vilahti ajatus omista rakkaushetkistä. Nyt saavat toiset vaimot ihan rauhassa inistä, minä en niihin enään koske. Voin viedä Väiskin myrkynkin sitten pois. Kuitenkin Lailan pitää ensin kertoa Väiskin pojalle tästä tapauksesta kahdestaan. Ja sen jälkeen sitten tehdään jatkotoimet.
Laila soitti Väiskin pojalle ja he tekivät tapaamiset Topin kotona. Syytä ei Laila kertonut vaan hän kertoo sitten vasta kun poika tulee heille. Asia rauhoitettiin Topin ja Hilman toimesta ja he haluavat kuulla sitten lasten tapaamisen jälkeen, mitä asiassa tehdään. Onhan tyttö alaikäinen mutta lapset saavat puida itse asiaa kaksistaan ensin.

Yksi asia selvisi ja toinen asia oli vielä selvitettävänä. Topi kuitenkin oli päättänyt. että jussien vaimot saavat olla nyt rauhassa. Hän oli saanut apua satiaislauman hävitykseen. Nyt hänellä oli hyvä olla mutta tytöllä ei ollut niinkään hyvä olla. Mutta kai ne nuoret saavat jonkinlaisen päätöksen aikaan. Sitten vanhemmat päättävät mitä lapsiasiassa tehdään.

JATKUU
piki

Konkurssi 2

Suunnistin  toisena päivänä jälleen Alman luo. Hänellä oli kuulemma kerrottavaa lisää tästä konkurssin jälkeisestä elämästä. Näin hän oli ainakin silmää iskien mulle kertonut. Mitä sitten tarkoittikaan tuo silmänisku. Sen tiesin, että Alma menetti miehensä jo seitsemän vuotta sitten sydänkohtaukseen. Ehkä ei sitten yksinäisiä miehiä niinkään kylällä ollut. Tai sitten ei kaiketi ne miehet pidä tukevista naisista. Ja voihan olla, että ei nämä alta viisikymppiset ihmiset enään käy yhteisissä riennoissa. Kukapa sitä viitsisi tulla asiaa mökeistä kyselemään, et tykkääks sä musta. Mutta minä pidin kiirettä, ettei Alma joudu vain odottelemaan minua. Jännitystä oli tietenkin ilmassa, "kuinkahan mun oikein käy".


Kolkuttelin Alman ovelle ja hetkessä tuo iloinen naisen tyllerö saapui liina päässään avaamaan ovea. Kauniin herttaisen hymyn hän loi minulle ensin,  ennenkuin päästi Karjalaismurteen pulppuamaan. Mutta ensin suunnattiin olkkariin jonne oli laitettu kaunis pöytäliina tarjottavien alle. Pöydältä löytyi aivan tavallista itse tehtyä pullaa. Oli kuivakakkuja oikein kaksin kappalein ja korea täytekakku. Tietenkin pikkuleipiä oli kolmeakin sorttia. Ja pöydän vieressä oli vain yksi sohva, mitähän se oikein tarkoitti. Oliko tuolit viety johonkin piiloon vai eikö hänellä ollutkaan tuoleja. Jotenkin alkoi ajatukset hiipimään mieleeni, kun edellisellä kerralla juotiin kahvit keittiössä.


Mutta oli miten oli. Alma kaatoi kahvit molempiin kuppeihin ja asettui minun viereeni sohvalle. Sitten hän alkoi päästelemään Karjalan murteella viuhuvalla tahdilla ulos sanoja iloisesta suustaan. Minulla oli täysi työ saada edes pääkohtia kirjoittamalla ylös. Mutta onneksi oli mukana sanelukone joka jossain kohtiin auttoi huomattavasti. Mutta mennään nyt asiassa eteenpäin ja paneudutaan konkurssin jälkeiseen elämään.


Topi Ronkainen ja hänen vaimonsa tulikin jo tututsi mutta ei vielä lapset. Laila tyttö oli vanhin, sellainen pojista pitävä tyttö. Laila oli 16 vuotias kun seuraava lapsi oli 14 vuotias Tuomo. Hänelläkään ei ollut mitään selvyyttä, että miksikä tulis isona. Kolmas lapsi oli 12 vuotias Vesa. Hänelle oli uskottu kolmen nuoremman lapsen hoitaminen ja perään katsominen. Sitten Kirsi, yhdeksän vuotias tyttö, joka oli kuin nukke. Ja vielä Ville kuusivuotias ja Mikko neljävuotias jolla oli jo tulevaisuuden suunnitelmat valmiina. Hänestä tulee lentokoneen ohjaaja.

              
Topi ja Hilma olivat käyneet jo työvoimatoimistossa katsomassa ja kuuntelemassa viestejä. Eihän siellä ollut oikein mitään tarjolla kun ei työpaikkojakaan ollut lähellä. Virkailija oli kysellyt, että olisiko Topilla taipumuksia kirvesmiehen tehtäviin. Olihan Topi itseopiskelulla joutunut omaa taloaan ja ulkorakennuksiaan korjailemaan,  mutta ei mitään sen kummempaa tietoa hänellä ollut. Tarjolla olisi ollut koulutusta mutta mitäs nyt yli viisikymppinen, mahtaakohan enään tässä iässä oppia mitään. Mutta avustukset ainakin saatiin pyörimään, että ainakin ruokaa saadaan tehtyä.


Mutta ei aikaillut Topi kirvesmiehen koulutusta odottelemaan. Itse hän lähti maataloille pyöräilemään ja kyselemään töitä. Ja löytyihän sitä jotain pientä aina. Karsinoita tehtiin navetoihin ja lapeja sahattiin ja pilkottiin. Mutta tuli eteen latojenkin korjauksia. Siitä sitä alkoi vähän kerrassaan tulemaan lisää tietoa muistiin. Ja oli kuulemma suunnitteilla eräälle maajussille lisäsiiven tekeminen. Siihen tulisi saunat, veskit ja kaikki siihen liittyvät asiat. Jotenkin Topin työt tuntuivat saavan jatkoa hienosti. Välillä oli päiviäkin jatkettava, että kerkisi kaikki tekemään. Hilma piti komentoa kotona. Lapsista tuntui olevan aina työtä. Vanhempaa Leilaa sai aina olla katsomassa, ettei hän vaan karkaa erääseen taloon jossa oli vain pelkkiä poikia. Ja siellä oli välillä myöskin naapurinkin poikia tullut kyläilemään. Miten on Lailasta tullut tuollainen poikiin menevä tyttö. Sitä äiti monesti oli miettinyt kun hän ei tuolainen ollut nuorempana. Onhan hän tietenkin sängyssään Topin kanssa kieriskellyt mutta sehän on tietenkin aivan eri asia. Lailasta nuoremmat pysyivät vielä kotona vaikka välillä tahtoi heidän kesken tulla tappeluita. Kun Topi oli kotona, niin silloin oli hiljaista, eivät lapset silloin uskaltaneet tapella eikä karata mihinkään.

Vesasen Väiski oli taas lähtenyt naapurikylän puolelle kyselemään töitä ja olikin saannut paikallisesta osuuskaupasta varastomiehen tehtävän. Heillä tuntui olevan asiat vieläkin paremmin kun vaimolla oli töitä paikallisessa kaupassa ollut jo pitkään. Ja lapsista ei niin suoranaista huolta ollut kun oli vain yksi poika ja hänkin päivät majaili siellä poikaköörissä missä Topin Laila tyttönenkin kävi puristeltavana.


Sitten vielä se Ville, jossa pojat olivat konkurssin jälkeen piilossa. Hän ei ollut vielä hakenut mitään töitä. Itsestäni tuntui, kun aloin olla jo sohvalla niin puristuksessa, että ehdotan Almalle käyntiä Villen luona. Tai sitten pyydän Villen tulemaan Almalle kylään. Ehkä se auttaisi Villeäkin saamaan silloin vielä yhden vaihteen päälle silloin. Itse istuin sohvalla jo toisella kannikalla kun Alma painoi juttua kertoessaan niin kovaa muo käsinojaa kohden.

Mutta Alman jutut alkoivat koskettamaan enemmän Topin ja Hilman perhettä. Siellä kuulemma löytyy kertomista. Vaikka isäntä oli vakaa tasainen luonteeltaan, ei kaikki kuitenkaan mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan.


Topilla oli töitä melkein jokaisessa talossa. Työtä pelkäämätön mies paiski töitä melkein jokaisessa talossa. Eihän Topi näistä jutuista tietenkään mitään puhunut mutta innokkaat emännät kyllä niistä kuiski. Se kun isännät näin keväisin myöskin huhkivat pelloilla aamusta yömyöhään tahtoivat emännät jäädä kakkostilalle. Pellot olivat isännille tärkeämpiä kuin vaimot. Joskus isännät kerkesivät vaimojaan hiukan takapuoleen läpsäsemään tai poskipusunkin oli joku kiireissään kerennyt antamaan. Mutta vaimot halusivat kuitenkin kunnollista villiärakkautta myöskin kesällä. Niin mikäs olikaan parempi välikappale kuin remonttia tekevä vieras mies tähän tarkoitukseen. Eihän Topi ollut mikään rakkaudenkieltä puhuva mies mutta teot sen paljastivat. Aina hän oli saannut kun oli sitä kotona halunnut. Ja niin siinä tahtoi käydä kun vieraalla oli töissä.  Vieraat naiset hymyilevinä olivat useasti juttelemassa Topin kanssa ja kahvia kannettiin tunnin välein. Kyllähän siinä äkkiä alkaa jälkiruokaakin tekemään mieli. Vähän siinä nainen ensin oli pyristellyt leikinpäälle vastaan mutta kun Topi oli ajatellut, että nyt mä suo napsautan niin napsautti myös. Sitten taas jatkettiin naulan hakkaamista. Toisen miehen vaimo keräili vaatteitaan ja oikaisi liinaansa, että kehtasi kävellä polvet notkuen pihan poikki tupaan. Onnelliset naiset eivät vain heti tienneet, mitä tässä on vielä edessä. Mutta kun aikaa kului, alkoi näissä remonttipaikkojen naisissa aamupahoinvointi tulemaan yleiseksi. Lääkäriin oli haettava jussien vaimojen. Ja lääkärit hymyilevinä onnittelivat naisia, että olette pieniinpäin hyvä rouva. Kauhistus-mieliala syöksähti naisten mieliin. Miten mä tän nyt oikein miehelleni selitän. Kun ei niitä saa edes piehtaroimaan rakkauden leikkeihin. Pois pitää tuo vauvan alku saada nopeasti koska voi tulla kylillä ruumiita. Naiset toistensa perään hakeutuivat lääkäreiden luo ja sitten alkoivat poistotoimet. Eivät jussit oikein huomanneet, että miksi vaimot lääkäreihin menivät laukkujensa kanssa.  Naiset vain ilmoittivat, että ne ovat niitä naisten vikoja joita kunnostetaan.


Ja Topi vain paiski töitä. Mutta kun tämä työmies tuli seuraavan kerran jotain pientä työtä tekemään olivatkin asiat muuttuneet. Joku naisista matkusti päiväksi pariksi siskojensa luo kylään. Joku rohkeampi oli käynyt hakemassa tähän seikkailuun tarkoitettuja kumeja kaupasta. Ja joku oli käynyt laittamassa erilaisia käherryksiä sinne naisen arempaan paikkaan. Näin oli tehtävä kun tämä ahkera timpuri poikkesi aina välillä käymään. Topi ei tiennyt näistä aamupahoinvoinneista mitään. Kyllä hän olisi tiennyt, jos joku olisi siitä uskaltanut puhua. Mutta tietämättömänä on joskus parempi olla.


Onnellisesti kuitenkin kaikki seuraavatkin rakkauden puuhastelut jatkossa sujuivat. Ne naiset tulivat esiin kutka sitä oikeesti kesäisin halusivat, pelokkaimmat matkustelivat sukulaisten luo. Talvet olivat pahempia kun jusseilla ei ollut mitään tekemistä ulkona. Siinä ne istuivat vain keittiön tuolilla ja katselivat timpurin tekemisiä. Muutenkin se olisi ollut helpompaa talvella nuo rakkauden puuhastelut kun olivat lapset koulussa. Mutta kun se isännät olivat liian lähellä. Kesälläkin joutui navetassa laittamaan ovia lukkoon etteivät vain lapset törmää sisälle.



Lailatyttökin oli täyttänyt 17 vuotta tänä kesänä. Tietenkin hän halusi pyytää nuoria kylään. Tyttöjä ei oikein kylällä ollut, tai oli kaksi mutta he olivat niin vahvasti herran uskossa, että eivät he lähteneet mihinkään synttäreille jos eivät vanhemmat olleet mukana. Siispä eivät tulleet Leilankaan synttäreille. Ainoastaan poikia olivatkin kaikki vieraat. Juhlat kestivät kauan, tai ei Leila halunut päästää poikia kotiin. Joku oli jo lähtenyt mutta paikalla oli vielä kaksi poikaa. Hilma laittoi jo perheelle ruokaa vaikka pari poikaa oli vielä kylässä. Leilalla ei kuulemma ollut nälkä kun on syönnyt leivonnaisia niin paljon. He halusivat mennä ulos odottelemaan muita lapsia. Ulos päästessä nuoret, ne kaksi poikaa ja Leila hiipivät saunakammariin odottelemaan tai mitä nyt sitten tekevätkin. Eikä siinä kauaa mennyt kun jo Leila oikein halukkaasti oli kipunut Väiskin pojan syliin. Tietäähän se jo, että tuollaiset 18 vuotiaat pojat kyllä jo antavat käsien lipua paikkoihin joihin harvemmin tulee käsiä laitettua. Ei Leila paljon vastaan laittanut ja hetkessä saunakammarin hetekka sai pitkästä aikaan villiä rakkauden menoa. Toinen pojista oli siksi aikaa komennettu saunan parveen. Hetekka vinkui ja vitisi kun ei Topi ollut kerennyt sitä edellisen rakastelun jälkeen rasvaamaan kun olivat Hilman kanssa vilvoitelleet löylyttelyn välissä. Kuitenkin vain hetken kesti nuorten rakkaus ja sitten puettiin nopeasti vetimet päälle mitä nyt oli kokonaan heitetty pois. Muutkin lapset yksi kerrallaan jo juoksivat rappusia alas pihalle. Rakkauden pyörteissä ollut pari kuivasi otsaansa naulassa roikkuviin pyyhkeisiin. Ensimmäinen kosketus kuumaan rakkauteen oli ohi.


Katso myös osoiteesta keijovaantaa.omablogi.fi

JATKUU
piki

Konkurssi 1.

   Jostain kumman syystä korviini kantautui tämä seuraava juttu. Jotain mielenkiintoista siinä oli, että oli pakko perehtyä oikein kunnolla. Tiesin asiasta vain hiukkasen ja sieltä täältä. Nämä asiat olivat kantautuneet korviini eräässä ravintolassa, jossa olin kuuman kesäpäivän jälkeen ottamassa yhtä poreilevaa. Juttu tuntui olevan aika mielenkiintoinen kun koitin ravintolassa sitä naapuripöydästä kuunnella. Mutta paljon jäi asioita vielä auki, että siitä oli otettava selvää. Ehkä se toimittajantyö jota tein, pisti minut selvittämään asiaa tarkemmin. Tiesin erään henkilön joka aina tiesi kaikki. Sellaisia henkilöitä löytyy jokaisesta kylästä tai kaupungista ainakin yksi. Siispä suunnistin hänen luokse, saavani tarkempaa tietoa asiasta.

    Etsimäni henkilö löytyikin kodistaan jolle asetin kysymykseni. "Olin kuulevani, että jokin yritys oli menossa tai mennyt konkurssiin aivan tässä lähellä". Henkilö, joka oli nainen, asettui parempaan asentoon tuolissaan, josta  päättelin, että nyt rupeaa tekstiä tulemaan vauhdilla. Keski ikäinen nainen asetti liinaansa parempaan asentoon päässään ja laittoi kädet ristiin rintansa päälle. "Se oli sillä tavalla, että kun paikkakunnalle tuli se iso metallialan yritys Romtapuli, niin pieni yritys Tekorauta alkoi heti huohottamaan. Kai sieltä tilaukset alkoivat loppumaan. Ensin sai kaksi kaveria lopputilin kun yksinkertaisesti ei ollut enään tilauksia. Ja vajaan kahden viikon päästä laitettiinkin yritys konkurssiin. Ehkä he olisivat vielä selvinnetkin mutta kun  olivat juuri kerinneet hankkimaan kaksi kallista konetta. Tälläinen oli sen yrityksen tarina, vaikka olishan mulla vieläkin kerrottavaa totesi Alma rouva. Alman kasvoille tuli pieni v-mäinen muoto, että lupasin jäädä kuuntelemaan lisää tätä tarinaa. Ja kun vielä hän lupasi keittää kahvitkin, koska tässä voi alkaa suuta kuivaamaan.

   Ja niin Alma rouva aloitti kertomuksensa joka piti olla totta. Ronkaisen Topi ja Vesasen Väiski saivat ensiksi lopputilin. Vanhoille miehille tämä oli kova paikka kun konkurssista ei ollut oikein kukaan kuullut vielä koskaan mitään. Pojat kuitenkin menivät lopputilin saatuaan läheiseen kuppilaan miettimään, että mitä heidän pitäisi nyt tehdä. Koko kuppilassa he eivät olleet käyneet kuin kerran ja silloinkin vain yhden vaahtoavan olivat juoneet. Mutta nyt tuntui siltä, että voisi vaikka parikin vaahtoavaa, harmitti kuitenkin sen verran. Hävettävältä tuntui lopputilin saaminen. Jos yleensä lopputili saatiin niin silloin oli kyllä huono työmies.

   Vanhat yli viisikymppiset miehet istahtivat kuppilan pöytään ja tilasivat vaahtoavan lasin eteensä. Ensin katseltiin ympärille, että kuinka naapuripöydissä heitä oikein katsellaan. Ensin vain istuttiin hiljaa kun tuntui, että ei ole mitään kerrottavaa. Mutta kun toinen lasi oli menossa jo puolikasta kohden, hieraisi Topi takkuista hiuspesäänsä ja siirtyi lähemmäksi Väiskiä. Sitten Topi kuiskaten kävi kertomaan. "Harmittaa kun tuli tultua tänne suoraan töistä, mitähän Hilma oikein ajattelee kun sen piti laittaa lihasopatkin valmiiksi". Samaa nyökytteli Väiski, kun hänenkin vaimonsa piti laittaa sapuskat valmiiksi. Sitten oltiin taas hiljaa ja katseltiin toisten asiakkaiden juomista. Mutta tilattiin vielä kolmannet vaahtojuomat kun asiat eivät oikein lähteneet kulkemaan eteenpäin. Nyt sitten jo alkoi taas tapahtumaan pientä lähentymistä. Kaverukset alkoivat jälleen supattelemaan. "Mitä me nyt oikein tehdään", hölmisteli Väiski. "Pakkohan meidän on emännille kertoa tästä lopputilistä". Topi yritti jotain sanoa mutta jätti sen kuitenkin kesken. Mutta pienen hiljaisuuden jälkeen hän ehdotti kuitenkin seuraavaa. "Jos oltais kuitenkin jonkin aikaa hiljaa vielä, sillä eihän meillä ainakaan ketään kylässä käy juoruilemassa". "Ja kerrottais sitten vähän ajan päästä vasta emännille". Jotenkin tämä tuntui luontevalta ja olisi kuitenkin aikaa keksiä sitten ajan kanssa parempi stoori. Kun jo viides vaahtoava lasillinen oli menossa, tehtiin seuraavanlainen eteneminen tässä asiassa. Kaverukset lähtevät joka aamu "töihin" niin kuin ennenkin. Mutta kulku suunnataan lähellä asuvan Villen luo. Hän ei ollut missään töissä ja oli yksinäinen mies. Kunta häntä elätti kun ei töitä ollut kukaan hänelle tarjonnut. Nyt vain mennään kotiin ja otetaan haukkumiset vastaan.

   Näin lähtivät asiat liikkeelle. Topi ja Väiski käynnistivät moponsa seuraavana aamuna ja ajelivat Villen luo. Mopot laitettiin piiloon puuliiteriin jos sattuis jokin marjastaja kävelemään liian läheltä Villen asuntoa. Erikoiselta tuntui seistä Villen rappusilla aamulla ja kolkutella ulko-oveen. Nythän pitäisi olla töissä ja kuunnella pomon työohjeita. Ville pyysi isännät tupaan ja hämmästeli kaverusten vierailuaikaa. Kyllähän asiat siinä ensimmäisen tunnin aikana selvisivät kun ei ollut muuta kun aikaa puhua. Tietenkin Ville lupas pitää asiat omana tietonaan ainakin siihen asti kun parempia ehdotuksia on jollain lyödä pöytään. Ville kertoi myöskin, että oli hautautunut tänne mökkiin noin vuosi sitten kun sai myöskin tiedon firman konkurssista. Naapurikunnan puolella oli pieni rakennusfirma jossa hän oli töissä, ja se myöskin kaatui. Kyllä silloin tuntui kaamealta jäädä työttömäksi. Piilossa olin täällä ja kaverit toivat hänelle ruokaa. Kiljua tiristelin itselleni, että sain päivät itseäni säälitellen kulumaan. Kiljua vieläkin tiristelen mutta en enään joka päivä sitä juo. Ville nousi pöydästä ja aukaisi kellarin oven ja katosi kellariin. Hetken päästä hän tuli isohkon kannun kanssa ja laittoi kupit pöytään. Sitten lirautettiin kupit täyteen juoksevaa ainetta. Ville pyysi nostamaan kupit ylös ja sitten kilautettiin kupit yhteen ja vetäistiin kunnolliset kulaukset työttömien vatsaan. Jotenkin se ei oikein hyvältä tuntunut näiden viimeksi työttömien mielessä tämä kupittelu. Mutta kun se on vaan niin helvetin vaikeaa kertoa vaimolle tälläistä asiaa.

  Sitten alkoi suunnittelu, että kuinkas tässä asiassa nyt sitten edetään. Jos me tätä kiljua tässä joka päivä juodaan, niin aika peitteliminen on kotona. Kyllä sen emännän nenä kuitenkin haistaa. Ehkä olis parempi tehdä jotain työtä, vaikka täällä sisällä. Ville siinä kertoikin, että kun jäi työttömäksi niin häneltä menivät kaikki työhalutkin samalla. Maalitkin hän kerkisi ostamaan, että olis saannut maalattua kaikki huoneet sisältä. Mutta eipä ollut mitään halua enään. Vieläköhän ne maalit ovat käyttökelpoisia. Niitä sitten lähdettiin tutkimaan kun oli saatu kupit juotua tyhjäksi.

   Päivä kului päätökseen ja Topin piti käydä vielä kaupassa kun oli Hilman kirjoittama kauppalappu taskussa. Sitten köröteltiin kotiin Hilman silmien alle. Topista tuntui, että hän on suuri valehtelija ja siksi ei hän tahtonut pystyä katsomaan Hilmaa suoraan silmiin. Mutta kun päivä kului, alkoi tämä valehtelu jo tuntumaan täysin luonnolliselta. Kotona Topi ja Väiski tekivät täysin niitä samoja töitä mitä mökkiläiset aina joutuvat tekemään. Kuitenkin Villen luona keskusteltiin välillä oikein tiukkaankin tästä asiasta. Kai meidän on sitten vaan kotona kerrottava emännille tästä työttömyydestä. Talokin oli viittä vailla valmis maalauksen suhteen. Ville oli saannut työintonsa takaisin kun oli muillakin kavereilla samoja ongelmia. Ja kun nyt sai oikein vääntää ja puristella välillä kyyneleitäkin silmistä, niin se vain sitten kuitenkin auttoi. Nyt sitten polkaistiin mopot käyntiin ja lähdettiin totisina poikina kohti omaa kotia. Siellä sitten oli se vaimo jolle piti tämä tuskainen kertomus kertoa ja olla häpeissään.

   Niin pääsi Topi kotiin ja laittoi moponsa vasten tikkaita. Ja kun bensahana oli suljettu, hän rauhallisin askelin nousi rappusia ylös ja nykäisi ulko-oven auki. Siitä hiljaa sisälle ja seuraavaksi alkoikin sydän hakkaamaan jo villisti. Vastassa oli enään keittiön ovi. Kahvaa hiljaa painaen hän astui keittiöön jossa vaimo rakenteli perheelleen ruokaa. Topi käveli hiljaa vaimonsa luo ja nosti päätään hiljaa ylöspäin. Hilma katseli miestään pitkään ja tuijottaen. Topi tapaili sanoja jolla hänen piti aloittaa vaimolle kertomaan mikä hänen tilanne on työmarkkinoilla. Mutta ne sanat olivat johonkin kadonneet. Nyt oli keksittävä uusia sanoja ja siksi puhe olikin aika sekavaa. Hilma antoi miehensä kertoilla asiaansa eikä alkanut häntä keskeyttämään. Lopulta Topi sai asiansa kerrottua ja Hilma kietosi kätensä miehensä ympärille. Liikuttava hetki vietettiin hellan vieressä jossa taas lihasoppa porisi. Siinä halausotteessa Hilma kertoi, että hän sai tietää tästä lopputilistä ja konkurssista. Hän vain ajatteli, että sinä nyt sitten kerrot kun sen aika on. Näin se oli sitten ohi. Kun tämän olisi tiennyt, niin olisin kertonut heti. Topilla oli helpottunut olo ja hymy virtasi hänen kasvoilleen. Hymyä ei liiemmin Topin kasvoilla näkynyt vaikka hän ei ollutkaan mikään vihainen mies. Mutta nyt oli ruokailun aika ja lapset piti käydä hakemassa ulkoolta sisälle. Illalla vielä keskusteltiin Villen talon maalaamisesta ja kuinka Ville oli ollut lopputilistään näihin päiviin asti aika masentunut. Mutta nyt hänen kohdaltaan olivat asiat muuttuneet ja oli saannut työhalunsa takaisin. Että jotain hyvääkin he olivat Väiskin kanssa saanneet aikaan.

   Näin oli saatu tämä kurjakin asia päätökseen perheiden kesken.  Sosiaalitoimistoon oli varattava aika. Ja koitettava sinnitellä niillä säästöillä mitä vähän oli tilille kertynyt. Eihän siellä tilillä paljon ollut, siitä pitivät huolen myöskin kuusi lasta. Mutta nyt lasten toiveet piti jättää taka alalle koska ruoka kuitenkin oli se tärkein asia.


JATKUU

Käykääpä katsomassa myöskin osoitteessa www.

Keijo

Takatalvi

    Kuinka olivatkaan jo ihmiset odottamassa kesää. Kevät oli tullut aikaisin ja monet nuorista jo ajelivat pyörillään ja kävellenkin t- paidoissaan. Ei auringossa ollut kuin hiukan yli kymmenen astetta lämmintä, mutta kesää jo odoteltiin kovasti. Kuitenkin oli vasta helmikuun loppu käsillä. Ei ennen ollut vielä helmikuussa näin lauhaa vaan lunta oli paljon ja pakkastakin kahdenkymmenen asteen paikkeilla. Mutta eivät nuoret olleet sisäistäneet itselleen tälläisiä ajatuksia. Kun ei enään ollut lunta eikä pakkasia niin kesähän silloin pitää tulla.

  Mutta kun kymmenen asteen lämpimät vaan jatkuivat alkoivat maatiloillaan jo isännätkin suunnittelemaan kylvötöitä. Maan pienentämiseen tarkoitettuja äkeitä rasvattiin jo kiireellä. Ajatuksena oli, että saataisiin viljat maahan ettei tarvi sitten syksyllä rämpiä kurassa kun viljoja kerätään pois pelloilta. Ja eihän tarvi ainakaan tukiaisia hakea valtiolta. Mutta oliko se kuitenkaan näin, että meillä täällä Suomessa on talvet lähteneet kokonaan pois. Nuoret tytöt vain bikineissään kulkevat ja pojat puolipitkissä jokamiehen housuissa. Ravintoloidenkin pitäisi muuttaa käytäntöä ja antaa nuorten tulla kaljalle näissä pienissä vaatteissa. Vanhat äijät ajelisivat autoillaan pellolle ja puihin kun katseet pysähtyisivät noihin bikinien kantajiin. Tilanne tuli tähän maahan aivan yllättäen, mihin tämä kaikki vielä johtaa.

  Ensimmäiset isännät olivat jo kerääntyneet pellolle traktoriensa kanssa pienentämään peltojaan. Ja nuoret vähissä vaatteissa kulkivat niin kaupungeissa kun hiekkateitä maalla. Ja vanhemmat isännät törmäilivät toisiinsa autoillaan.

  Mutta maaliskuun puolessa välissä tuli säätiedoituksessa ilmi, että Suomeen on luvassa vielä kunnollinen lumimyräkkä. Myrsky oli tulossa  Ameriikasta, jossa lunta oli tullut niihinkin osiin jossa sitä ei oltu vielä koskaan nähty. Ja matkalla Suomeen piti myrskyn vain voimistuvan. Mutta eiväthän isännät tälläistä kuulleet vaan pienensivät peltojaan. Traktorit huusivat moottorit punaisena ja emännät kylvivät juurikkaiden siemeniä omille palstoilleen. Nuoret makasivat aurinkotuoleissaan pienissä vaatteissaan. Heillä ei ollut huolta kun vain vähäisten vaatteiden jättämistä rysketus raidoista. Ei kuunnellut kukaan radiota tai televisiota. Musiikit vai radioista soi, koska auringon otto kuin töidenkin tekeminen oli silloin mukavempaa.

    Ameriikassa oli lunta tullut kahdessa päivässä jo puolimetriä ja sateen hiipumisesta ei vielä ollut tietoakaan. Suomessa vain otettiin aurinkoa ja nautittiin kesän alusta. Vaikkakin tämä aika vielä on ennen ollut täyttä talvea.  Mutta näin nyt Suomessa elettiin varoitksista huolimatta

Isännät pienensivät peltojaan ja kylvivät viljojaan peltoon.

Nuorempiväki löhöili uimarannalla ja nautti elämästään. Sillä kesätyöpaikatkaan eivät olleet vielä haettavana.

Naisväki ja vanhukset oli komennettu laittamaan perunat maahan, että saadaan aikaisin aikaista perunaa.

  Ei vaan kukaan tahtonut uskoa, että maaliskuussa kylvetään viljat maahan. Joku aina jossakin päin yritti kertoa, että sieltä tulee vielä kunnolla lunta maahan. Kuka nyt sellaista uskoi, ja että tulee oikein kunnolliset pakkaset. Naurettavina pidettiin niitä ihmisiä jotka tälläisiä kertomuksia suustaan päästivät. Nyt on vaan kesä ja sillä siisti, se on sen kasvihuone ilmiön seuraus.

  Onnellisia olivat nyt maajussit. Aina on huoli kevätkesällä, että kerkiää mahdollisimman aikaisin saamaan pellot viljeltyä. Ja sitten on vielä huoli syksyllä puintiaikaan, ettei tulisi sateet riesaksi. Nyt olivat isännät hymyssä suin traktoreiden istuimilla ja kuuntelivat radioistaan kuinka tango riipi sydänalaa. Mutta  kuitenkin mieli oli kirkas ja avoin. Samoin kuin noilla nuorilla jotka vähissä vaatteisaan paistattelivat päivää. Mutta sehän kuuluukin nuorille olla vapaalla ollessaan lunkisti, onhan heillä kuitenkin koulu käytävänään.

  Nyt oli maailma muuttunut. Kaksi kuukautta aikaisemmin päästiin peltotöihin. Ja sehän se vasta oli hyvä asia. Mutta radiosta kuului jo kummia. Sankka lumipyry oli yllättänyt Englannin etuajassa. Maanmittausinsinöörit olivat valmiustilassa, että kun pyry loppuu niin he nousevat lentononeella taivaalle mittaamaan Englannin koon. Nythän sekin on hyvä tehdä kun saarivaltion reunat näkyvät hyvin. Meri kun on jo avoin jäästä niin lumen peittämä valkoinen saari näkyy nyt hyvin. Samalla saa mitattua, onko saari painumassa syvemmälle vai onko se nousemassa ylöspäin.

  Myrsky oli hidastunut Englannin jälkeen mutta samalla olivat hiutaleet muuttuneet suuremmiksi. Niistä oli varoitettu jo kansalaisia mutta eiväthän ne Suomalaiset sellaista kuulleet. Tango ja poppi vaan raikui siellä missä ihmisiä oli.

Ravihevosia sovitettiin jo kärryjen eteen. Kesästä kun oli tulossa pitkä ja raskas. Hevosten peruskuntoa pitää parantaa, että jaksavat sitten koko pitkän kesän juosta.

  Maaliskuun puolenvälin jälkeen myrsky iskeytyi Norjan ja Ruotsin rannikolle. Lunta tuli niin sakeasti ettei edes autoilla pystynyt ajamaan. Kävelijät juoksivat kauhuissaan taloihin suojaan. Ei kukaan ollut koskaan nähnyt tälläistä myrskyä. Mihinkä tämä mailma on oikein menossa. Kerrostalojen rapuissa suojaansa pitävät ihmiset alkoivat palelemaan. Selvähän se tietenkin oli kun bikineissään ihmiset siellä oleskelivat. Kaikki ihmiset olivat Ruotsissakin jo siirtyneet kesäisiin vaatteisiin. Teranssit olivat tyhjentyneet niin nopeasti, että kaikkiin laseihin jäi juomaa. Mutta ei niitä kukaan uskaltanut lähteä juomaan. Eräs vanhempi mieskin oli vallan raivoissaan kun lasi oli jäännyt melkein täyteen. Mutta kun lumihiutaleet olivat melkein lumipallon kokoisia niin ei sinne kukaan uskaltanut lähteä laseja tyhjentämään.

  Norja ja Ruotsi olivat aivan jumissa. Ei edes pelastuslaitoksien ajoneuvot pystyneet lähtemään liikkeelle. Mutta onneksi ihmiset tajusivat lähteä heti suojaan kun myrsky alkoi.

  Suomessa vielä loikoiltiin uimarannalla ja jäätelöt olivat loppuneet kioskeista. Isännät posket hymyssä kylvivät peltojaan, tietämättä mitä oikein on luvassa. Kaikki olivat aivan kuin huumaantuneet tästä aikaisesta kesästä, että töitäkin tehtiin kovinkin iloisesti.

  Sitten törmäsi myrsky Suomeen ja Hankoon ensinmäiseksi. Eräs pyöräilijä oli ollut pyöräilemässä meren ranalla. Lunta vain kuulemma alkoi tulemaan niin nopeasti, että polkupyörä oli jätettävä vauhdissa siihen heti paikalla ja juostava kiireesti suojaan. Osa turisteista jo päätti, että tänne maahan ei enään tulla kun lunta kesälläkin sataa. Turistit olivat olleet kallioilla ottamassa aurinkoa.

  Myrsky vinkui ja puhalsi koko Suomen yli koko leveydeltään. Nyt tuli myöskin niille hymyileville isännille kiire. He yrittivät päästä traktoreillaan pelloiltansa kotiin mutta lumi sen vain esti. Traktorit jäivät mahastaan kiinni ja silloin oli vain isäntien alettava ryömimään kotiin. Siihen oli kulkupeli jätettävä sään armoille. Kaikilla oli kylmä. Kylmä oli myöskin niillä jotka rannalla olivat ottaneet aurinkoa. Joku kerkisi kotiinsa mutta pitkämatkalaiset piti jäädä harvaan kesäravintolaan. Ja heillä myöskin oli kylmä, Sillä rantakioskissa ei ollut lämmitystä. Nyt koko maa on kriisissä. Kauanko tämä myräkkä oikein kestää ja kuka pystyy tulemaan auttamaan.

  Lunta tuli koko yön vaikka se silloin hiukan rauhoittuikin. Se oli vaan lähdettävä ulos ja hakemaan traktoria. Siinä sitä hommaa olikin. Viimein kun pääsivät työkoneensa viereen, niin oli luotava lunta pois koneen alta ja edestä. Sitten päästin taas vähän matkaa eteenpäin. Ja taas lapioimaan koneelle tietä ja taas päästiin vähän eteenpäin. Koko yö siinä taisteltiin mutta lopulta traktori saatiin kauhan eteen ja päästiin omaa pihaa jo luomaan.

  Auttamishaluja löytyi jokaisella ihmisellä. Traktorit kävivät auraamassa teitä, että autoileva kansa pääsi edes tärkeät asiat hoitamaan. Ja tuntui taas, että lumisadekkin alkoi yltymään iltaa kohden. Koko seuraava yö taisteltiin lumien kanssa. Mutta aamulla alkoi tuntumaan, että myräkkä on taukoamassa. Yöllä saatiin myöskin rantakioskista palelevat auringonottajat kotiin.

Näin suuria lumipalloja taivaalta satoi kun eräs kameramies oli saannut napsautettua kuvan.

Sitten alkoi omaisuuden etsiskely kun sade viimein jätti Suomen rauhaan.

Joka puolella ihmiset hakivat omaisuuttaan. Jopa Lapissa jouduttiin hakemaan poroja lumihangesta. Sinne ei voinut mennä koneilla jylläämään, vaan tämä työ oli tehtävä käsin koska joukossa oli myöskin vasoja.

  Niin oli tullut oikein kunnollinen takatalvi. Talvihan vielä oli vaikka varsinkin nuoret olivat lumisateelle vihaisia. He olivat jo omineet kesän ja heidän mielestään nyt oli kesä eikä talvi. Jokaisessa perheessä jossa nuoria oli, siellä oli vihaisia nuoria. Kesäheilojakin oli jo katsottu valmiiksi ja varattu.  Kurjaltahan se tuntui laittaa taas talvivaatteet päälle. Mutta kun se vaan on vielä talvi, mutta eihän nuoret sitä ymmärtäneet.

  Mutta miten käy noiden viljojen jotka maahan on jo laitettu. Joku tiesi kertoa, että jos lumi pysyy vaikka kuukauden, niin silloin kyllä viljat paleltuvat niinkuin kaikki muutkin kasvit jotka on jo maahan laitettu. Eli pitääköhän hakea taas satokorvauksia. Ennen sitä haettiin syksyllä jos viljoja jäi maahan sateiden takia. Mutta miten on keväällä jos viljat laittaa maahan liian aikaisin. Tuleeko vai tieto, että hakekaa toista ammattia. Mitenkä sitä nyt lumen joukkoon pitää kylvää.

  Jokainen maa oli erikoisien asioiden äärellä. Mitä nyt tehdään tai mitäs pitäis tehdä tai jättää tekemättä. Saadaanko me korvauksia mistään. Huolimattomien ihmisten tavarat oli kaikki hukassa jos ne oli jätetty ulos. Milläs vehkeillä nyt töitä tehdään kun ei viitsis lähteä ostamaan uusiakaan työkaluja. Mutta nyt alkoivat jo pikku hiljaa tärkeät tavarat liikkumaan. Maidot lähtivät meijereihin ja kuluttajille. Postikin sai hetken huilata kirjeiden ja lehtien kanssa. Ja kuka pystyi, lähti lentokoneella lämpöisiin maihin jos siellä ei nähtäis lunta. Kaikki ihmiset vihasivat lunta. Sitä jo alettiin hartaasti toivomaan kasvihuoneilmiötä. Sen tämä lumi mylläkkä sai aikaan. Pienet lapsetkin jotka vielä kävivät ala-koulua joutuivat taas ottamaan sukset esiin kun koulun liikuntatunnit niin vaativat. Kesän riemu oli pyyhkäisty kerralla pois ihmisten mielistä. Isännätkin olivat harmissaan kun siemenviljat olivat jo maassa ja lunta tuli vähintään puolimetriä päälle. Tuiskupaikoissa oli joku jo kerennyt mittaamaan lumipeitteen vahvuudeksi hiukan yli metrin. Pieniin kasvihuoneisiin, joita oli jo monenkin talon pihalla laitettiin lämpöä sisään. Siellä perheet pystyi jo uimavehkeissään hiukan liikkunaan ja lukemaan kirjoja. Ulkona oli kuitenkin parikymmentä astetta pakkasta.

  Suomalaiset alkoivat vihata lunta. Onneksi meillä oli pieni hiihtoedustus eri lajeissa, ettei sen alas ajaminen kovinkaan paljon vaatinut. Monet harmittelivat, kun tyttöjen housut pitenivät ja pitkät takit piiloittivat lopuksi kaiken. Miten meidän vanhempien ukkojen oikein käy kun silmänruoka karkasi silmistä.

LOPPU

Keijo

Lottovoitto 3

  Koitti seuraava aamu tuon hillittömän juhlinnan jälkeen. Tuntui kaikilla olevan erittäin vaikeaa luoda kasvoilleen se sama hilpeä nauru. Eipä sitä kannattanut edes kokeilla, ainakaan vielä. Vaikka kyllä erään vanhemman miehen suu alkoi jo käymään aika hillittömällä tavalla. Hän oli herännyt pihalta jo neljän aikaan kun se vaan on tapana vanhemmilla ihmisissä heräillä aikaisin. Kylmä oli hänellä ollut mutta kun oli löytänyt Alpon keräämät pullot niin nyt jo alkoi elämä näyttelemään hänen silmissään heräävältä.

  Vähitellen alkoi tuon vanhan miehen pulinaan heräämään jo muutkin entiset juhlijat. Myöskin Alpo asteli mökistään rappusille ja kuunteli, josko linnut olisivat tulleet metsästä esiin. Mutta ei näkynyt lintuja vielä kun tämä papparaisen pulina täytti sanoilla koko pihan. Vaikkakin hänen äänensä oli matala ja tasainen mutta kun sitä tuli jatkuvalla syötöllä hänen suustaan, niin eivät linnut vielä uskaltaneet tulla katsomaan tuota pulinan lähdettä.

  Uusi vieraskin oli tullut pihalle. Vanha mamma herätteli nukkuvaa miestään. Tämä Einari oli aika sinnikäs viinan perään ollut jo pitkään. Hän yritti kerran päästä viinasta eroonkin. Mutta kun oli herännut sängystään ja katsonut verellään nukkuvaa naista oli hän juossut ovesta ulos kiireellä. Hän luuli tulleensä jonkun vieraan naisen vuoteeseen, tai vieras nainen oli tullut hänen sänkyynsä. Einari kovalla kiireellä juoksi lähimpään naapuriin kolkuttamaan ovea. Ovi avattiin ja Einari pyysi naapuriltaan äkkiä viinaa. No sitä sitten löytyi ja Einari oli silloin päättänyt, että enään en ole selvinpäin. Yhden päivän siis Einari oli selvinpäin mutta nyt ei enää ole ollut. Einarin vaimo oli lähtenyt jo illalla miestään hakemaan. Kuvitteli, että hän varmaan on tuolla mistä hirveä meteli kuului. Mamma oli koko yön harhaillut metsässä ja hän oli eksynyt kun ei ääntä enään yöllä kuulunut. Mutta vaikeaa oli Einaria herättää vaikeasta asennosta.

  Pikku hiljaa alkoi juhlijoita heräilemään. Jotain ruokaa kaiketi oli jäännyt hampaan koloon vai muutenko vaan ihmiset halusivat sormiaan työntää suuhun. Tai sitten heillä oli paha olo, mutta tapa kuitenkin tuntui oudolta. Ainakin olen kuullut niin, että jos on paha olo, pitää siitä saada puhua hyvän ystävän kanssa. Tällä tavalla on kyllä vaikeaa kenenkään ymmärtää mitään puheesta.

  Ja yritti siellä jo joku maistella eilisiä juomia mutta kai niihin oli jo tarttunut lasinmaku kun tuntui pahaa olevan. Näin sen täytyi olla mutta jollain tavalla tämä päivä kuitenkin pitää saada elettyä.

  Juomanlaskijalle tuli mieleen, että turha kai hänen on mennä töihin kun ei ole mitään myytävää. Mutta jotenkin pitäisi päästä kylille, että jos vaikka haettais lisää juomaa kaupasta. Jollain siinä välähti, että onhan meillä yksi polkupyörä kun sen kuski on jo siinä kunnossa ettei häntä tohdi panna pyörän puikkoihin. Ja niin hyppäsi juomanlaskija pyörän selkään kun oli lupakin siihen saatu.

  Nyt sitten alkoi piinaava odottelu kun Alpon kätkössä alkoi viinat jo loppumaan. Siinä sitä arvuuteltiin koska juomanlaskija kerkiää takaisin. Kaikki oli laskettu niin, että juomanlaskija polkee kylille sellaista aika vinhaa vauhtia. Ottaa sieltä taksin ja kiitää viinakauppaa. Mutta kukaan ei tietenkään tajunnut, että rahaakin pitää saada ja kun oman pankin henkilökunta makasi Alpon pihalla vielä sellaisessa kunnossa ettei heistä ollut kukaan pystyvä palvelemaan asiakkaita. Ja juomanlaskijan piti laittaa lappu kaupan, pankin ja pubin oviin, että henkilökunnalla on vatsatauti.
  Tämän lapun lukeminen sai kylille juorun syntymään. Jokin ripulitautiko on niittämässä kylän väen istumaan vessan pytylle, voi mikä ruuhka on syntymässä. Linjuripysäkille oli ihmisiä kokoontunut melkoinen määrä odottelemaan pitkää autoa. Kaikilla oli kiire rynnätä naapurikylän apteekkiin ostoksille. Mutta jääköön nyt nämä ihmiset istumaan tiiviisti tuolille ettei vaan satu purskahtelemaan.

  Juomanlaskija ei ollut vielä kerennyt lähteä pubistaan eteenpäin. Sillä nyt hän soitteli veikkaustoimistolle ja varasi aikaa kukantuojalle. Mutta nyt on sekin homma hoidettu ja ripulilaput ovat oviin laitettu. Nyt vaan pirssi alle ja pankin kautta kauppaan. Nyt kiisi juomanlaskija kovaa viinakauppaan pankin kautta. Oman kylän pankki oli kiinni kun pitäjät juhlivat piilossa Alpon luona.

  Saapuihan se pirssi lopulta pellon reunaan jossa oli jo kantoapua tarjolla. Hiukan vihaiselta tuntuivat kantajat olevan. Tietenkin kun matkaan meni hiukan liian kauan aikaa. Kun oli sitä veikkaustoimistolle soittoa ja kolmeen oveen piti saada vatsat- kipeät lappuja. Hiljainen oli kuulemma kylä, kertoi juomanlaskija. Ehkä siellä ihmiset oleilivat lähellä veskiä.

  Mutta nyt oltii sitten taas Alpon luona ja korkkeja käännettiin auki hillitysti. Juomanlaskija kävi heti Alpolle kertomassa, että huomenna klo 13 tulee veikkaustoimistolta mies pubiin jossa sinun pitää olla paikalla. Niin että vähän vaan otetaan tänään. Niin sovittiin koko juomaseurueenkin kanssa, sillä pankki, kauppa ja pubikin pitää saada jo auki.

  Ennen iltaa jo lähti muutama henkilö pois Alpon luota. Kovin olivat totista porukkaa ne jotka ensimmäisenä lähtivät pois. Alpoa halattiin hyvin järjestetyistä juhlista, ja oliskos siinä ollut mukana myöskin tunnetta, että jos vaikka Alpo hiukan lainaisi rahaa heille joskus. Vielä myöhempään illalla lähtivät loputkin vieraat ja taas halattiin. Alpo jäi yksin täyden konjakkiputelin kanssa jonka juomanlaskija oli hänelle ostanut. Alpokin suunnisti sisälle ja asettui sänkyyn kun oli yhden huikan ensin pullostaan ottanut.

  Aamu valkeni ja Alpo päätään hieroen tuli rappusille katsomaan, mikä on oikein keli. Orava ja linnut siellä jo odottelivat Alpon herkkuja. Linnut olivat jo uskaltautuneet lähemmäksi Alpon taloa. Meteli oli ollut pari päivää aika kovaa jolloin pienet eläimetkin katsoivat aiheelliseksi siirtyä syvemmälle metsään.
  Alposta kyllä tuntui siltä, että hän ottaa kunnon hömpsyn pullostaan, että alkaisi veri kiertämään nopeampaan. Samalla kun korkki oli auki hän otti toisenkin kulauksen. Sitten suljettiin korkki ja pullo laitettiin kaappiin. Sitten kai täytyy itseään vähän kaunistaa. Naama ainankin pestä ja parta ajaa pois. Kai se tarvii tuo harjakin suuhun työntää, että saavat viimeiset hampaat vielä raikkaan kylvyn.
  Nyt sitä sitten voisi lähteä sinne pubiin odottelemaan sitä rahamiestä.

  Niin saapui Alpo pupin pihaan ja jyskytti pubin ovea. Juomanlaskija ei ollut vielä avannut ovea, sillä hän ajatteli, että pidetään nyt kuitenkin salaisena asiana vaikka puolet kyläläisista tiesikin Alpon voitto asian. Siinä sitä istuttiin ja odoteltiin. Juomanlaskija oli keittänyt kahvit ja leiponut muutaman pikkupullan.













  Sitten tuntui vieras auto kurvaavan pubin pihaan. Juomanlaskija purskahti nauramaan, että huomiota herättämättä, kai sitä olis löytynyt jokin muukin auto. Sitten kolkutti joku ovea, ja juomanlaskija kävi avaamassa. Sieltä saapui nuorehko mies tulppaanikimpun kanssa. Juomallaskija esitteli Alpon veikkausmiehelle. Veikkausmies piti pienen puheen ja tarjosi kukat Alpolle. Sitten istuttiin pöytään ja juomanlaskija kävi noutamassa kahvit. Veikkausmies kertoili tästä systeemistä, kuinka tästä eteenpäin asiat luistavat. Hän veti paperin salkustaan ja kertoi, että teemme yleensä näin. Koska asiakkaalla on aina hirmuinen kiire saada rahat tilille, niin tuomme nykyään 5000 markkaa mukana jonka asiakas saa heti käteen. Loput sitten siirrämme heti tilille kun pääsen taas veikkaukselle ja saan Teidän tilinumeron mukaan. Olisiko tälläinen käytäntö hyvä systeemi. Ei Alpo paljonkaan käsittänyt, mutta nyökytti kun juomanlaskijakin nyökytti.

  Niin oltiin saatu veikkausmies lähtemään pois pubista. Ja nyt katseltiin juomanlaskijan laskua. Hyvin nämä rahat hänelle riittivät niin pääsee hänkin tilaamaan juomaa pubiin.

  Näin oli tämä rilluttelu aika ohi, ja palattiin normaaliin elämään. Alpo kävi nyt muulloinkin pubissa kun oli juomanlaskijasta ja useammista muistakin kansalaisista saannut hyviä kavereita. Nyt hänellä oli juttuseuraa, eikä tarvinnut enään niin paljon itsekseen puhua.

  Jokapäiväiset matkat keskustaan tulivat Alpolle raskaaksi. Niinpä hän suunnitteli mökin hankkimista lähempää keskustaa ja tietenkin läheltä metsää. Sillä lintuja hän haluaa katsella ja syöttää. Harmittaa vaan kun ne mun linnut jäävät sinne mökille. Mutta jos ne vain lentelevät, niin kai ne mut vielä löytää. Ja niinpä juomanlaskija löysikin Alpolle uuden mökin jota käytiin yhdessä katsomassa. Siellä oli oikein sisäveski ja suihkukin, semmoinen josta katosta sataa vettä. Nyt oli Alpo onnellinen ja kaupat tehtiin heti. Vanhalta mökilta haettiin jotain tärkeämpiä tavaroita ja loput poltettiin pihalla. Uuteen mökkiin ostettiin uudet huonekalut.
 Alpo pyyteli välillä aina vieraitakin kylään ettei pihatie vain kasva umpeen. Ja kyllä vieraita Alpon luona kävikin. Aina pankinjohtaja, kauppias ja pubin asiakkaita, sekä myöskin nuoria ihmisiä. Alpo kun oli hyvä tarinankertoja, häntä oli kiva kuunnella.

LOPPU

Keijo

Lotto-voitto 2.

  Alpo nojasi baaritiskiä ja juomanlaskija nojasi toisella puolen baaritiskiä. Tuijotus loppui kun Alpo pyysi juomanlaskijan kertomaan jotain asiaa. Miten voi olla niin hankalaa numeroiden tarkistaminen. Juomanlaskija lopulta sai sanottua kangerellen Alpolle hiljaa että, "olet saannut päävoiton". Nyt katsoi Alpo juomanlaskijaa. Hänen kommentinsa oli vain "ai". Mitäpä siihen osaa kummemmin sanoa kun ei tiennyt mikä se päävoitto oikein oli. "Saiskos sillä vaikka yhden olutpullon jonka voisin tässä juoda ennenkuin lähden kotiin kävelemään.
  Juomanlaskija piirsi paperille numeroita riviin ja näytti Alpolle, että tälläinen summa. Alpo ei vain osannut supatella vaan isommalla äänellä kyseli, että mitenkä tälläinen luku lausutaan. Juomanlaskija oli yllättävän tilanteen edessä. Hän yritti lausua tuota suurta rahasummaa. Mutta kun ääni oli hänellä aivan eksyksissä. Hän nosti äänentasoa ja yritti lausua uudelleen. Ääni jännityksessä pätki ja juuri kun hän tuli rahan lausumisen kohdalle niin silloin se ääni oikein aukesi ja 520 tuhatta markkaa tuli oikein melkein huutamalla ulos hänen suustaan. Jokainen juoja pöydissä nosti kaulaansa kun kuulivat näin suuren summan lausuttavan.

  Antti vain pyöritteli kädessään korvaansa ja kysyi "taitaa se olla aika suuri summa sitten, ei sitä osaa oikein käsittää". Siitä voisi sitten vaikka juoda yhden pullollisen olutta. Niin täytti juomanlaskija yhden lasin täyteen kaljaa ja antoi Alpolle. Sitten hän pyysi asiakkaan siirtymään pöytään istumaan.

  Alpo asettui pöydän viereen ja istahti tuoliin istumaan. Siinä hän katseli tämän juomapaikan seiniä, jotka kummasti olivat erilaiset kun hänellä kotona.

  Tämän pubin takaseinällä oli puolikas linja-auto, josta mentiin nokasta sisään istumaan. Alpo päätti itsekkin mennä tuohon autoon istumaan. Niin oli kaikki outoa tälle vanhalle miehelle. Kertoili jopa autossa istuville asiakkaille, että oli voittanut Lottovoiton. Jotenkin se mielenkiinto heräsi näissä muissa asiakkaissa jotka siemailivat tasoittavia sunnuntai-iltapäivällä pubissa. Puheensorina tiivistyi varsinkin niisä ihmisissä jotka pennosiaan pyörittelivät ja laskeskelivat, että saiskos näillä vielä yhen. Jopa Alpokin päätti mennä vielä hakemaan yhden lasillisen olutta. Siinä baaritiskillä hän kysyi, että "mitähän tuolla summalla oikein saisi. Juomanlaskija mietti, että vaikka ostaisit kymmenen asuntoa niin ei rahat vieläkään loppuisi.

   Juomanlaskija tarjosi jokaiselle asiakkaalle ilmaisen kierroksen. Nyt tuli ravintolan tarjoilijalle kiire kun jokainen halusi täyden kolpakon nopeasti eteensä.

  Juomanlaskijalle heräsi ajatus päässä. Kuinkas, jos vaikka hän antais sulle täältä juomaa muutamia pulloja ja mentäis niitä juomaan vaikka Teille. Alpon mielestä tämä oli loistava ajatus. Laitas sinä vain pulloja reppuun niin lähdetään kävelemään meille. Eihän sitä nyt kävellä vaan tilataan taksi heitä viemään. Juomanlaskija tyhjensi pubin kaikista viinoista ja jotain pientä syötävääkin tarttui matkaan. Antti pyyteli muutkin asiakkaat mukaan pihalle jossa odotetaan autoa.

  Auto tuli paikalle ja kyyditsi juhlivaa kansaa metsän reunaan. Kaikki eivät mahtuneet yhteen kuormaan vaan taksi kävi hakemassa vielä toisenkin kuorman.

  Aivan kaikki eivät vieläkään sopineet taksin kyytiin. Eräs mies lupasi tulla pyörällä perässä kun tiesi kuitenkin sen metsän reunan. Matka ei kuitenkaan hänellä ollut aivan helppo. Joku vika pyörässä oli kun se lennätti kyytimiehen välillä pois istuimeltaan. Mutta ei muuta kuin taas ylös ja polkemaan vauhtia pyörään.

  Juhliva kansa odotteli tietenkin metsän reunassa, että kaikki saapuvat paikalle. Ja kun tuntui siltä, että tie muuttui hiljaiseksi

niin lähdettiin hiippailemaan polkua pitkin kohti Antin kotia. Näin suuri ihmismäärä levensi vaivaista polkua huomattavasti.

  Monilla oli jo vaikeutta kävellä kapeaa polkua jossa kannon juuret tekivät yllättäviä kepposia. Äherrystä ja puhinaa kuului hilpeän naurun seasta kun kaatuilijat ähersivät nousta pystyyn. Moni juhlijoista oli tullut paikalle oikein kesäisissä asuissa. Naisiakin oli kesäisissä vaatteissa paikalla, jossa Alpolla riitti silmän iloa heitä katsellessa. Voi että en ole aikaisemmin tälläisestä oikein tiennyt mitään.

  Mutta lopulta olivat juhlijat päässeet Alpon kotiin. Olikohan pieneen kylään jäännyt oikein ketään. Sillä täältä löytyi niin kauppiasta, kuin pankinkin henkilökuntaa. Kaikki kun olivat tulleen pubiin ottamaan tasoittavia, että jaksavat taas seuraavan viikon palvella ihmisiä.

  Alpon piha oli täyttynyt ihmisistä ja linnut olivat siirtyneet syvemmälle metsään peloissaan. Nuotiota laitettiin palamaan pihalle, että juhlijat saavat hiukan syötävää. Pieniä kuppikuntia istui pihalla ja jokaiselta löytyi jonkinlainen pullo toisessa kädessä. Kaikilla oli lystiä ja iloinen mieli. Alpo kun laittoi vielä saunaa lämpiämään, niin mitähän tästä mailmasta enään puuttui.

  Juomanlaskia kävi Alpolle kertomassa, että hän soittaa Lottotoimistoon, sillä heille pitää ilmoittaa lottovoittajan osoite. He kun käyvät huomiota herättämättä onnittelemassa Lottovoittajaa. Ja sekin tehtiin selväksi, että Alpo maksaa viinat ja pirssikyydit kun saa rahat tililleen. Kaikki tuntui olevan siltä osin kunnossa ja järjestyksessä.

  Juhlinta vain jatkui Alpon pihalla ja linnut siirtyivät vieläkin syvemmälle metsään. Linnut pelkäsivät kun juhlijoiden ääni seesteisessä illassa kantautui jo aika pitkälle metsään. Muutama juhlija jo nukahti ennenkuin pikkulämpimät ja sauna oli lämmennyt tarpeeksi. Mutta ei se ketään haitannut muutama nukkuja vaikka olikin jaloissa pyörimässä.

  Ensimmäiset pääsivät jo maistelemaan pieniä lämpimäisiä nuotiolla. Ja samalla ryntäsivät ensimmäiset naiset ja miehet saunan lämpöisiin löylyihin istumaan. Näin vain juhlittiin Alpon pihalla pitkälle yöhön. Hiljaisuus lopulta laskeutui Alpon pihalle. Antti oli ainut joka oli hereillä vielä. Hän kävi keräilemässä pullot joissa vielä jotain juomaa talteen. Samoin muutkin tyhjät pullot ettei niihin kukaan kaadu.












 Tämän näköinen oli Alpon piha. Aurinko heitteli vielä viimeisiä säteitään huilaajien iholle ennenkuin ilta saapui metsänympäröimälle pihalle.

  Ja nämä viheliäiset hyttyset odottelivat hämärän tuloa, että pääsevät työntämään terävän piikkinsä viinaa pursuavien ihmisten ihon läpi.


JATKUU


piki

Lotto-voitto Luku 1.

  Ei vielä Alpo tiennyt, millaista on elää rikkaana. Tupakkia sitä vain poltettiin aamusta iltaan ja katseltiin tuulen huojuttavia puita. Ei hänen elämässään ollut kertakaikkiaan mitään. Sukulaiset olivat, ne muutamat, niin pitkällä etteivät he viitsineet vanhaa miestä enään tulla katsomaan.
  Tuttujakin oli ennen ollut mutta johonkin hekin olivat nyt kadonneet. Ehkä tämä paikka ei ollut kovin hyvin löydettävissä. Vähäisen kulun ansiosta oli tiekin kasvanut umpeen. Pieni kapea polku kyllä johdatti Alpon mökille. Mutta sekin vähäisen kulkemisen myötä alkoi häviämään.
  Mutta ei Alpo mitään kummempaa tietenkään tarvinnutkaan. Kunta oli hänet tänne majoittanut kun työt oli paikkakunnalta loppuneet ja ikää oli tullut riittävästi. Piiloon työnnettiin vanhukset etteivät nuorten heitä tarvitse katsella.
  Pieni kansaneläke oli se ainut asia mitä Alpo odotteli kerran kuukaudessa. Sitten kun maksun aika tuli, niin Alpo vetäisi saappaat jalkaa, takin päälle lierihatun päähänsä ja vielä repun selkäänsä ja lähti kävelemään pankkiin. Aamusta oli aikaisin lähdettävä, että kerkisi illaksi kotiin.

  Tässä talossa Alpo päivät vietti. Kunnan metsästä hän sai kerätä polttopuut. Ei tuntunut äkkiseltään kovinkaan fiksulta tämän vanhan miehen elämä. Mutta elämä vain kuulemma piti ottaa niin kun sitä eteen tarjotaan. Itsekseen hän puheli, ei tullut riitaa kenenkään kanssa kun vain yksikseen jutteli. Luonnon pienille linnuille ja oravilla hän kertoili murheensa sekä ilonsa, kun heille ruokaa laittoi. Niin olivat tulleet kesyiksi monet linnut, että jo olkapäille istuivat Alpon rappusilla istuen.

  Kukaan ei Alposta välittänyt. Joku hänet vielä tunsi, mutta kun kysyttiin, että onkohan hän vielä elossa. Eihän Alpo enään hengissä ole. Joku kertoi hänen kuolleen omassa mökissään joku taas, että sairaalaan olisi kuollut. Hän oli siis jo aivan tunnistamaton mies. Mutta kerran kuukaudessa kuitenkin tuli kansaneläke, joku hänet vielä tuntee, kun rahaakin lähettää.

  Tänään oli taas sellainen päivä, että Alpo löi lierihatun päähänsä, takin päällensä ja repun selkäänsä. Rappusille tullessa hän hyvästeli linnut ja laittoi tupakan huuleensa. Sitten astuttiin polunpäähän ja lähdettiin kävelemää ihmisten ilmoille. Hiukan jo askel huojahteli kun hän asteli polkua isommalle soratielle. Matkaan hän oli ottanut vesipullon, jos sattuu vauhti kuivattaa suuta.
  Niin asteli vanha mies kohti kylää jossa pankin holvissa oli hänelle rahallinen lähetys. Alpo jutteli itsekseen melkein koko matkan kun asiaa kerran itselle tuli. Puhuminen itsensä kanssa tuntui lyhentävän matkaa kun sai samassa tutkia luontoa ja jutella.

  Jokin roska lennähti Alpon silmään kun hän tuli metsästä pellon reunaan. Hän siinä hetken sadatteli ja koitti samalla kaivaa roskaa pois silmästä. Tiellä kulkevia ihmisiä kummastutti kulkijan sadattelu ja juttelu asian tiimoilta. Mutta ei se Alpoa mitenkään haitannut hän kun eli omaa elämää ja siihen kuului puhuminen oman itsensä kanssa. Roskakin lopulta tuntui lähtevän silmästä ja hän alkoi astelemaan hiekkatietä kohti kylää. Vielä se silmä hiukan kivisteli ja luovutti silmään vettä. Kyynelehtimäänkö tässä pitää alkaa kun kerran rahaa ollaan hakemassa, pitäisi olla iloisempi asia, hän sadatteli.

  Pian näkyi pankki tien vieressä. Johtajako se asuu pankin toisessa päässä. Tuntuu se mukavalta kun on olohuoneessa sellainen rahaa täyteen oleva kaappi. Alpo astui pankkiin ja käveli tiskin luo jossa vanhempi nainen totisena häntä odotteli. Sanoi Alpo, että kaikki rahat haluaisin jotka paperista ovat tehty. Vanha nainen ehdotti, että eikö kannattaisi jättää osa rahoista tänne pankkiin. Ei se nyt vaan käy kun tarviin ne kaikki. Vanha täti katsoi Alpon pankkikirjaa ja teki siihen kynällä merkinnät. Seuraavaksi hän laski rahat tiskille pinoon josta Alpo ne otti ja laittoi taskuunsa.

  Sitten kauppaan lähti mies kävelemään. Kaupassa oli jo jonoa, yhtä naista palveltiin ja yksi nainen istui näyteikkunan edessä tuolilla. Mies kävi istumaan toisen naisen viereen näyteikkunan eteen. Naiset, myyjä mukaan lukien katselivat Alpoa. Mistä tälläinen mies on oikein kotoisin. Kaikki asukkaat he kyllä tunsivät, eikä tänne ole kyllä ketään muuttanut. Katselkoon nyt naiset, jos eivät ole oikeaa miestä nähneet.
  Lopulta tuli Alpon vuoro nousta seisomaan ja astua tiskin viereen. Mitähän sinulle pantais kysyi myyjä. Sian kylkeä ottaisin mukavan palan. Myyjä näytti kylkipalaa ja Alpo sanoi, että tuosta poikki. Tupakin purua sekä vielä piippu. Vielä voisin ostaa lehden ja jos on jäännyt vanhoja lehtiä niin niitäkin jokunen. Ai mutta yksi juttu meinasi unohtua. Laitatko myyjä ristit Lottokuponkiin yhteen vaan. Myyjä kyseli numeroita ja Alpo sanoi. Sitten Alpo maksoi kaikki ostokset.




  Niin lähti kulkija taas kotiinpäin.
Ajatuksissaan hän haaveili, jos vaikka voitto sattuisi tulemaan. Mitenkähän sitä elämää silloin oikein eläis. Ehkä se pitäisi mökille laittaa oikein leveämpi tie. Vai pitäiskös sitä ostaa itelle oma maja.
  Vaan ajatuksiahan namä olivat, ei kai sieltä kukaan oikeasti rahaa saa. Joku on vaan keksinyt onnistuneen jutun tienata rahaa. Ja me tyhmät sitten ostetaan Lottoa ja joku vie kiltisti rahat. Hän naurahti päälle ja hörähti vielä toisenkin kerran.

  Kotimatka sujuikin mukavaa tahtia kun oli tupakkia ja siansivua repussa. Alpolla tulikin mieleen piippu, pitäisköhän se ladata ja pölläytellä sauhuja tässä kulkiessa. Hän etsi tienvarresta sopivan istuinpaikan ja istahti siihen. Kaivoi piipun ja purut repusta sekä täytti piipunpesän puruilla. Sitten vaan tulitikut jostain. Ne olivat housun taskussa, että piti oikein seisomaan nousta ylös ja kunniaa tekemään kun piippua sytytellään. Niin syttyi piippu ja tuntui taivaalliselta vetää ensimmäiset savut.
  Pojan koltiaisia oli joukko katselemassa Alpon touhuja ja itsekseen puhumista. Ei hän kuitenkaan pojista välittänyt vaan vetäisi vielä toiset sauhut ja päästi kunnon sauhut suustaan ulos. Pojat naureskelivat miehen tekemisiään. Alpo kuitenkin otti repun selkäänsä ja lähti taas kotiin päin. Poikaporukalle hän heilautti kättään ja lähti kävelemään hiekkatietä rauhallisin askelein.

  Piippumies katseli taivaalle ennenkuin lähti vaivaista polkua kävelemään. Kauniit värit se auringonlasku antoi pilviin, luonto puki taivaan kauniit värit loppu kotimatkaa varten. Iltapäivä oli siirtynyt jo iltaan kun Alpo saapui kotiin. Nyt vaatteet pois päältä ja vähäksi aikaa oikaisemaan sängyn päälle.
  Mutta pitkä kauppareissu teki tehtävänsä. Väsynyt mies nukahti melkein heti kun sänkyyn pääsi.

  Aamulla aikaisin Alpo heräsi. Hän otti piipun mukaansa ja meni istumaan rappusille. Piipunpesään laitettiin tupakinpurua ja tulitikulla sytytettiin uusi käppyrä piippu. Linnut olivat metsässä piilossa kun rappusilta tuli niin suuret savut. Alpo laittoi piipun pois rappusille niin hetken päästä lensivät linnut taas Alpon olkapaille ja syliin. Ei Alpo tajunnut vielä, että uusi piippu teki linnut pelokkaiksi. Ehkä ne kuitenkin vielä siihen tottuvat.
  Päivä kului rauhaista tahtia, jopa sauna lämmitettiin illaksi. Hän ajatteli lekkisästi, että pitäähän sitä olla puhdas kun on lottovoitto päivä huomenna.

  Koitti lauantaipäivä. Lintuja ja oravia muistettiin taas pienillä makupaloilla. Päivästä tuntui tulevan pitkä kun Alpo odotteli illan lottoarvontaa. Mitähän tuollainen arvonta saa näin vanhan ukon niin jännittyneeksi. Oliskos se siinä syy, että en ole tuollaisiin arvontoihin koskaan ottanut osaa.

  Alpo lähti kävelemään metsään, kuluttamaan aikaa iltaa varten. Lopulta hän tuli läheisen järven rantaan. Siihen hän istahti ja ajatukset juoksivat taas hänen päähänsä. Jos sieltä tulee vaikka suurikin määrä rahaa, niin mitähän mä sillä oikein teen. Vaatimattomasti kun oon elellyt niin en vaan osaa ajatella sitä yhtään. Ja mistähän mä oikein ne numerot voisin tarkistaa, kun ei ole radiotakaan. Kauppaan ei voi mennä tarkastamaan kun on lauantai. Kai siellä kylällä nyt joku tietää oikeat numerot.

  Alpolle tuli oikein paniikki numeroiden tarkastamisesta. Ehkä mun pitää vaan lähteä sunnuntaina kävelemään kylille. Kai siellä joku oikeat numerot tietää.

  Niin lähti Alpo Sunnuntaina kävelemään kylälle. Pihalle tullessa hän latasi piippunsa ja lähti polkua kävelemään kohti hiekkatietä.
  Keskipäivällä hän oli kylän keskustassa. Alpo kyseli ulkoa olevilta ihmisiltä, että kuka tietäis Lottonumerot. Kukaan ei vain tietänyt, vaan yksi osasi neuvoa miehen paikalliseen pubiin. Sinne siis lähti Alpo kävelemään. Pubin ovella Alpo totesi itselleen, että tämä onkin aivan uusi tuttavuus minulle. Hän käveli tiskille ja laittoi Lotto-kupongin siihen. Sitten kyseltiin juomanlaskijalta, että mitkäs ovat oikeat numerot. Juomanlaskijalla oli oikeat numerot lapulla. Alpo ei arvannut itse tarkastaa näitä numeroita vaan antoi juomanlaskijan tehdä tämän vaativan tehtävän.
  Juomanlaskija tutki lappua pitkään ja tarkisti vielä toisen kerran. Sitten hän jäi toljottamaan Alpo pitkään. Hän meni vielä puhelimeen ja soitti johonkin, hän tuli takaisin ja tuijotti vavisten Alpoa.


JATKUU

piki