Lottovoitto 3

  Koitti seuraava aamu tuon hillittömän juhlinnan jälkeen. Tuntui kaikilla olevan erittäin vaikeaa luoda kasvoilleen se sama hilpeä nauru. Eipä sitä kannattanut edes kokeilla, ainakaan vielä. Vaikka kyllä erään vanhemman miehen suu alkoi jo käymään aika hillittömällä tavalla. Hän oli herännyt pihalta jo neljän aikaan kun se vaan on tapana vanhemmilla ihmisissä heräillä aikaisin. Kylmä oli hänellä ollut mutta kun oli löytänyt Alpon keräämät pullot niin nyt jo alkoi elämä näyttelemään hänen silmissään heräävältä.

  Vähitellen alkoi tuon vanhan miehen pulinaan heräämään jo muutkin entiset juhlijat. Myöskin Alpo asteli mökistään rappusille ja kuunteli, josko linnut olisivat tulleet metsästä esiin. Mutta ei näkynyt lintuja vielä kun tämä papparaisen pulina täytti sanoilla koko pihan. Vaikkakin hänen äänensä oli matala ja tasainen mutta kun sitä tuli jatkuvalla syötöllä hänen suustaan, niin eivät linnut vielä uskaltaneet tulla katsomaan tuota pulinan lähdettä.

  Uusi vieraskin oli tullut pihalle. Vanha mamma herätteli nukkuvaa miestään. Tämä Einari oli aika sinnikäs viinan perään ollut jo pitkään. Hän yritti kerran päästä viinasta eroonkin. Mutta kun oli herännut sängystään ja katsonut verellään nukkuvaa naista oli hän juossut ovesta ulos kiireellä. Hän luuli tulleensä jonkun vieraan naisen vuoteeseen, tai vieras nainen oli tullut hänen sänkyynsä. Einari kovalla kiireellä juoksi lähimpään naapuriin kolkuttamaan ovea. Ovi avattiin ja Einari pyysi naapuriltaan äkkiä viinaa. No sitä sitten löytyi ja Einari oli silloin päättänyt, että enään en ole selvinpäin. Yhden päivän siis Einari oli selvinpäin mutta nyt ei enää ole ollut. Einarin vaimo oli lähtenyt jo illalla miestään hakemaan. Kuvitteli, että hän varmaan on tuolla mistä hirveä meteli kuului. Mamma oli koko yön harhaillut metsässä ja hän oli eksynyt kun ei ääntä enään yöllä kuulunut. Mutta vaikeaa oli Einaria herättää vaikeasta asennosta.

  Pikku hiljaa alkoi juhlijoita heräilemään. Jotain ruokaa kaiketi oli jäännyt hampaan koloon vai muutenko vaan ihmiset halusivat sormiaan työntää suuhun. Tai sitten heillä oli paha olo, mutta tapa kuitenkin tuntui oudolta. Ainakin olen kuullut niin, että jos on paha olo, pitää siitä saada puhua hyvän ystävän kanssa. Tällä tavalla on kyllä vaikeaa kenenkään ymmärtää mitään puheesta.

  Ja yritti siellä jo joku maistella eilisiä juomia mutta kai niihin oli jo tarttunut lasinmaku kun tuntui pahaa olevan. Näin sen täytyi olla mutta jollain tavalla tämä päivä kuitenkin pitää saada elettyä.

  Juomanlaskijalle tuli mieleen, että turha kai hänen on mennä töihin kun ei ole mitään myytävää. Mutta jotenkin pitäisi päästä kylille, että jos vaikka haettais lisää juomaa kaupasta. Jollain siinä välähti, että onhan meillä yksi polkupyörä kun sen kuski on jo siinä kunnossa ettei häntä tohdi panna pyörän puikkoihin. Ja niin hyppäsi juomanlaskija pyörän selkään kun oli lupakin siihen saatu.

  Nyt sitten alkoi piinaava odottelu kun Alpon kätkössä alkoi viinat jo loppumaan. Siinä sitä arvuuteltiin koska juomanlaskija kerkiää takaisin. Kaikki oli laskettu niin, että juomanlaskija polkee kylille sellaista aika vinhaa vauhtia. Ottaa sieltä taksin ja kiitää viinakauppaa. Mutta kukaan ei tietenkään tajunnut, että rahaakin pitää saada ja kun oman pankin henkilökunta makasi Alpon pihalla vielä sellaisessa kunnossa ettei heistä ollut kukaan pystyvä palvelemaan asiakkaita. Ja juomanlaskijan piti laittaa lappu kaupan, pankin ja pubin oviin, että henkilökunnalla on vatsatauti.
  Tämän lapun lukeminen sai kylille juorun syntymään. Jokin ripulitautiko on niittämässä kylän väen istumaan vessan pytylle, voi mikä ruuhka on syntymässä. Linjuripysäkille oli ihmisiä kokoontunut melkoinen määrä odottelemaan pitkää autoa. Kaikilla oli kiire rynnätä naapurikylän apteekkiin ostoksille. Mutta jääköön nyt nämä ihmiset istumaan tiiviisti tuolille ettei vaan satu purskahtelemaan.

  Juomanlaskija ei ollut vielä kerennyt lähteä pubistaan eteenpäin. Sillä nyt hän soitteli veikkaustoimistolle ja varasi aikaa kukantuojalle. Mutta nyt on sekin homma hoidettu ja ripulilaput ovat oviin laitettu. Nyt vaan pirssi alle ja pankin kautta kauppaan. Nyt kiisi juomanlaskija kovaa viinakauppaan pankin kautta. Oman kylän pankki oli kiinni kun pitäjät juhlivat piilossa Alpon luona.

  Saapuihan se pirssi lopulta pellon reunaan jossa oli jo kantoapua tarjolla. Hiukan vihaiselta tuntuivat kantajat olevan. Tietenkin kun matkaan meni hiukan liian kauan aikaa. Kun oli sitä veikkaustoimistolle soittoa ja kolmeen oveen piti saada vatsat- kipeät lappuja. Hiljainen oli kuulemma kylä, kertoi juomanlaskija. Ehkä siellä ihmiset oleilivat lähellä veskiä.

  Mutta nyt oltii sitten taas Alpon luona ja korkkeja käännettiin auki hillitysti. Juomanlaskija kävi heti Alpolle kertomassa, että huomenna klo 13 tulee veikkaustoimistolta mies pubiin jossa sinun pitää olla paikalla. Niin että vähän vaan otetaan tänään. Niin sovittiin koko juomaseurueenkin kanssa, sillä pankki, kauppa ja pubikin pitää saada jo auki.

  Ennen iltaa jo lähti muutama henkilö pois Alpon luota. Kovin olivat totista porukkaa ne jotka ensimmäisenä lähtivät pois. Alpoa halattiin hyvin järjestetyistä juhlista, ja oliskos siinä ollut mukana myöskin tunnetta, että jos vaikka Alpo hiukan lainaisi rahaa heille joskus. Vielä myöhempään illalla lähtivät loputkin vieraat ja taas halattiin. Alpo jäi yksin täyden konjakkiputelin kanssa jonka juomanlaskija oli hänelle ostanut. Alpokin suunnisti sisälle ja asettui sänkyyn kun oli yhden huikan ensin pullostaan ottanut.

  Aamu valkeni ja Alpo päätään hieroen tuli rappusille katsomaan, mikä on oikein keli. Orava ja linnut siellä jo odottelivat Alpon herkkuja. Linnut olivat jo uskaltautuneet lähemmäksi Alpon taloa. Meteli oli ollut pari päivää aika kovaa jolloin pienet eläimetkin katsoivat aiheelliseksi siirtyä syvemmälle metsään.
  Alposta kyllä tuntui siltä, että hän ottaa kunnon hömpsyn pullostaan, että alkaisi veri kiertämään nopeampaan. Samalla kun korkki oli auki hän otti toisenkin kulauksen. Sitten suljettiin korkki ja pullo laitettiin kaappiin. Sitten kai täytyy itseään vähän kaunistaa. Naama ainankin pestä ja parta ajaa pois. Kai se tarvii tuo harjakin suuhun työntää, että saavat viimeiset hampaat vielä raikkaan kylvyn.
  Nyt sitä sitten voisi lähteä sinne pubiin odottelemaan sitä rahamiestä.

  Niin saapui Alpo pupin pihaan ja jyskytti pubin ovea. Juomanlaskija ei ollut vielä avannut ovea, sillä hän ajatteli, että pidetään nyt kuitenkin salaisena asiana vaikka puolet kyläläisista tiesikin Alpon voitto asian. Siinä sitä istuttiin ja odoteltiin. Juomanlaskija oli keittänyt kahvit ja leiponut muutaman pikkupullan.













  Sitten tuntui vieras auto kurvaavan pubin pihaan. Juomanlaskija purskahti nauramaan, että huomiota herättämättä, kai sitä olis löytynyt jokin muukin auto. Sitten kolkutti joku ovea, ja juomanlaskija kävi avaamassa. Sieltä saapui nuorehko mies tulppaanikimpun kanssa. Juomallaskija esitteli Alpon veikkausmiehelle. Veikkausmies piti pienen puheen ja tarjosi kukat Alpolle. Sitten istuttiin pöytään ja juomanlaskija kävi noutamassa kahvit. Veikkausmies kertoili tästä systeemistä, kuinka tästä eteenpäin asiat luistavat. Hän veti paperin salkustaan ja kertoi, että teemme yleensä näin. Koska asiakkaalla on aina hirmuinen kiire saada rahat tilille, niin tuomme nykyään 5000 markkaa mukana jonka asiakas saa heti käteen. Loput sitten siirrämme heti tilille kun pääsen taas veikkaukselle ja saan Teidän tilinumeron mukaan. Olisiko tälläinen käytäntö hyvä systeemi. Ei Alpo paljonkaan käsittänyt, mutta nyökytti kun juomanlaskijakin nyökytti.

  Niin oltiin saatu veikkausmies lähtemään pois pubista. Ja nyt katseltiin juomanlaskijan laskua. Hyvin nämä rahat hänelle riittivät niin pääsee hänkin tilaamaan juomaa pubiin.

  Näin oli tämä rilluttelu aika ohi, ja palattiin normaaliin elämään. Alpo kävi nyt muulloinkin pubissa kun oli juomanlaskijasta ja useammista muistakin kansalaisista saannut hyviä kavereita. Nyt hänellä oli juttuseuraa, eikä tarvinnut enään niin paljon itsekseen puhua.

  Jokapäiväiset matkat keskustaan tulivat Alpolle raskaaksi. Niinpä hän suunnitteli mökin hankkimista lähempää keskustaa ja tietenkin läheltä metsää. Sillä lintuja hän haluaa katsella ja syöttää. Harmittaa vaan kun ne mun linnut jäävät sinne mökille. Mutta jos ne vain lentelevät, niin kai ne mut vielä löytää. Ja niinpä juomanlaskija löysikin Alpolle uuden mökin jota käytiin yhdessä katsomassa. Siellä oli oikein sisäveski ja suihkukin, semmoinen josta katosta sataa vettä. Nyt oli Alpo onnellinen ja kaupat tehtiin heti. Vanhalta mökilta haettiin jotain tärkeämpiä tavaroita ja loput poltettiin pihalla. Uuteen mökkiin ostettiin uudet huonekalut.
 Alpo pyyteli välillä aina vieraitakin kylään ettei pihatie vain kasva umpeen. Ja kyllä vieraita Alpon luona kävikin. Aina pankinjohtaja, kauppias ja pubin asiakkaita, sekä myöskin nuoria ihmisiä. Alpo kun oli hyvä tarinankertoja, häntä oli kiva kuunnella.

LOPPU

Keijo