Antti ja Irene Luku 14

  Kiireistä elämää vietettiin tässä perheessä. Irene sai jo toisen lapsen kovan huudon myötävaikutuksella. Hintelällä naisella oli synnytykset kovaa tuskaisaa työtä.
  Mutta nyt oli taas kaikki synnytyksen osalta ohi. Niin hymyilivät tumma lääkäri kuin Irenekin hänen lähdettyä sairaalasta kotiin.
  Nimeä suunniteltiin tälle uudelle pojalle. Lopuksi se nimi keksittiin ja ristiäisissä hän sai nimekseen Pekka. Olivathan kylän mummut taas kierroksellaan kyselemässä naapureiltaan, että mikäs sen pojan nimeksi oikein tulee. Mutta asiasta ei kukaan lähipiiristä antanut mitään tietoa. Ristiäisissä sen sitten kuulevat jos vielä mielenkiintoa mummoilla on.

  Näin elettiin töiden merkeissä. Työtä, työtä, työtä, muuta ei ollut heillä enään. Lasten kasvamistakaan ei oikein huomattu kun ei ollut aikaa pysähtyä. Irene laihtui entisestään ja voimat tahtoivat ehtyä. Vaatteet olivat hänelle rikkinäiset ja kovin likaiset. Sillähän ei tietenkään mitään väliä ollut kun asuivat aika syrjäisellä paikalla ja maatalossa oli kaikki työt aika likaista puuhaa. Mutta kun alkoivat jo alusvaatteetkin hajoilemaan ettei tahtonut kuukausittain laitettavat pehmusteetkaan enään pysymään housuissa. Aikaa vaan ei ollut käydä kaupassa. Antti tietenkin kävi mopollaan hoitamassa tärkeämmät ostokset mutta eihän tietenkään naisten vaatteita osannut ostaa, ei kai se ollut miesten tehtävä, kaikenlaisten rättien ostot.

  Irene oli jo liiankin laiha. Millä tämä nainen pystyi 30 ja 50 litran maitotonkia nostelemaan navetasta maitolaiturille. Antti ei kerennyt näihin asioihin puuttumaan. Hän vain kaateli talvella puita ja kesällä kaiveli raja-ojia auki. Häntä pyydettiin aina apuun kun tiedettiin hänet kovaksi mieheksi tekemään työtä. Hän ei ketään pettänyt, vaan oli aina paikalla kun pyydettiin. Sanaa "ei" hän ei koskaan osannut käyttää, vaan lupautui töihin vieraille kun sitä häneltä pyydettiin.

  Antin äitikin pyyteli jo Anttia vähän rauhottumaan mutta eihän mies nyt äidiltään mitään neuvoja halunut ottaa. Tästä pariskunnasta oli tullut toisten seuraamana jo aivankuin muumioita. Kasvoilla silmät seisoivat ja naurua sai odottaa välillä muutamia päiviä.
  Lapset eivät saanneet vanhemmiltaa mitään apua. Eivät he kerenneet olla lasten kanssa yhtään. Uusia lapsia vain teki mieli aina syksyisin kun ilmat kylmenivät. Silloin pariskunta lähentyi sängyssä aivan toisiinsa kiinni. Lapsi laitettiin alulle ilmaan minkäänlaista tunteen häivääkään. Lyhyt minuutin pyrähdys touhuttiin kiivaasti ja sitten laitettiin selät vastakkain ja alettiin nukkumaan. Mutta uusi lapsi oli laitettu alulle, sehän oli naisen ja miehen tehtävä.

  Syksyn jälkeen elettiin taas talvea. Irene tuskaili navetta töiden kanssa kun lapsi taas pömpötteli vatsan seudulla. Ja kun lapsi alkoi jo kovasti ilmoittelemaan tulostaan oli Antin äitiä pyydettävä navettatöihin.
  Ja niin jo kolmas lapsi syntyi ja taas pidettiin ristiäisiä. Lääkäri halusi jo kantaa oman kortensa kekoon ja pyyteli Irmaa jo tutkimuksiin. Jos he vielä lapsia tekevät niin synnytys voi olla jo kuolemaksi. Niin iloinen Irma, mitä hän oli ennen nuorempana ollut, kuunteli aivan poissaolevan näköisenä lääkäriään. Ei häntä  lääkärin neuvot kiinnostaneet vaan hänestä oli tullut muumio. Ei saannut lääräri häneen minkäänlaista yhteyttä.
Mutta lääkäri kuitenkin otti sosiaali ihmisiin yhteyttä, että he kävisivät katselemassa tämän perheen elämää paikan päälle. Lääkäri oli oikein tosissan huolestunut Irman kunnosta. Tämä lapsikin oli jo huomattavasti alle kolmekiloa, kun ei äidistä enään riittänyt lapselle ravintoa.

  Nyt alkoivatkin asiat selviämään kun topakan näköinen rouva asteli bussipysäkiltä Irman kotia kohti. Sattui vielä onni olemaan myötä kun Antin äiti sattui olemaan lasten kanssa myöskin paikalla. Topakan näköinen rouva heitteli kysymyksiä naisten kuultavaksi. Irma ei näihin vastannut vaan vastaajana toimi Antin äiti. Siinä sitä katseltiin ruokakaappeja ja hiukan vaatevarastojakin. Sieltä löytyi Irman muutamat pikkuiset housut joissa oli pakolisten kolmen reijän lisäksi aivan tukku reikiä. Miten nämä enään kestävät pyykinpesua. Ruokaa kyllä oli kaapissa mutta ei Irma sitä syönnyt. Ehkä hän oli saannut tarpeekseen tästä suunnattomasta työstä. Oliko hän masentunut, jos ei Anttikaan ollut häntä yhtään lempeillä sanoilla hyväillyt.

  Tämä topakka täti oli nyt saannut asiat itselleen selväksi. Olihan Anttikin kerennyt jo töistä kotiin ja häntäkin oli haastateltu. Mutta nyt lähti topakka täti kirkonkylälle esittämään asiat pomolleen.
Seuraavana päivänä hän tuli taas toisen naisen kanssa Irman luo. Mukana heillä oli kauppakassi, jossa oli vihanneksi ja sellaista terveellistä ruokaa jolla Irman kuntoa yritetään parantaa. Toinen naisista laittoi pientä purtavaa ja tämä topakka täti jutteli tämän laiheliinin kanssa. Kannustavia sanoja viljeltiin, herätettiin Irmaa, kuinka hyvä ihminen hän todellisuudessa oli. Nyt kaikki tämän suuntaiset sanojen hyväilyt ovat jäänneet liiallisen työn jalkoihin.
  Illalla kun Antti saapui töistä ja oli asettunut ruokapöydän viereen, jatkettiin topakan tädin kanssa niitä kannustavia puheita. Irmallakin alkoi jo pientä hymyn häivähdyksiä näkymään kasvoillaan.

Illalla kun topakka täti oli määrännyt, että pariskunta laittaa hiukan parempaa vaatetta päällensä ja yrittää keskustella keskenään. Keskustelussa ei puhuta heidän töistään vaan ihan vain heidän perheen asioista. Myöskin pieniä rakkauden sanoja ei saa unohtaa. Anttia oli kehoitettu olemaan ainakin viikonloput perheensä kanssa.

  Ja lastenvaunut pitäisi saada hiukan uudemmiksi. Uudistusta muutenkin heidän elämäänsä pitää saada pikku hiljaa, koska sellaisetkin asia piristävät.

  Kolme lasta katselivat ihmeissään vanhempien puhtaita kasvoja. Muttä äkkiä olivat lapset mukana vanhempien pienissä leikeissä. Yksi ei vaan tästä kaikesta vielä tajunnut mitään. Hän oikeastaan valveillaolon ajan käytti vain syömiseen.

  Antin äiti oli sydämmestään onnellinen. Kuinka se kyynelkin oli niin herkässä tulemaan poskille. Muuttuisi se aika tälläiseksi, että olisi iloa taas näillä kulmilla. Irma sai syömisestä hetkessä uutta virtaa ja kun mieskin joskus aina hellästi pyllylle läpsäytti se luovutti hymyn vaimon poskille.


Näin mentiin ja tehtiin. Kaikki tuntui olevan taas hyvällä mallilla ja topakka täti lähti kotiinsa. Asiat tuntuivat saavan kuin siivet. Ne kaikki kesken olevat asiat ja tekemiset alkoivat edetä. Nyt tuntui olevan kaikilla hyvä olla. Irenekin jo asettui ruokapöytään toisten seuraksi ja laitteli ruokaa lautaselle syödäkseen. Tuntui kuin kaikki apu olisi tullut juuri viime tingassa. Nyt siihen pystyttiin vielä helposti tarraamaan kiinni.

Näin taas elettiin ja kaikki tuntui menevän erittäin hyvin. Syksyllä ilmojen kylmennettyä oli aika jälleen siirtyä lähemmäksi vuoteessa. Nyt tuo rakkauden leimahdus ei räjähtänyt minuutin pamahdukseksi. Nyt osattiin leikkisesti edetä siihen taivaalliseen hetkeen. Niinpä sen päätettyä olikin molemmilla erittäin onnellinen olo.


Jatkuu

keijo