Viina kirvoitti rakkauselämän.

Ei voinut Matti tietää, miten sen asian tuolle naiselle oikein kertoisi. Hän oli oikeesti rakastunut erääseen naiseen jonka nimi oli Lissu.

Mutta jos mennään hiukan taaksepäin, aikaan kun Matti asusteli vielä kotonaan. Hänen vanhempansa olivat jo iäkkäitä eikä kotona puhuttu mitään tälläisistä rakkausasioista. Ja kun vielä Matti oli ns. iltätähti, joka oli tekaistu silloin kun Matin isällä alkoi jäsenet temppuilemaan. Matin äiti tietenkin pani vastaan kun nyt tapana on vanhemmilla naisilla. Naisen vartalo kun pitää olla suojattuna kun nainen täyttää keski-iän. Ei silloin voinut enään naista silitellä saatika pusua antaa edes illan hämärtyessä. Nehän olivat jo siinä iässä kauheita asioita. Matin isä oli lopuksi tehnyt lakon. Hän ei sitten vaimoon koske edes saunassa kun pitäisi äidin selkä pestä.

Molemmat Matin vanhemmista elivät aivan omaa elämää. Ei heillä ollut enään mitään rakkauden ajatuksia toisilleen. Mutta kun naapuri oli pyynnöstä tuonnut isälle kirkkaan pullon kirkonkylän viinakaupasta. Isä oli sitä kirkasta pulloaan hyväillyt illan tunteinaan ja heistä tuntui tulevan oikein kavereita. Tulevan Matin isän ajatukset alkoivat juoksemaan oikein villiin tahtiin. Mattiahan ei tietenkään silloin ollut vielä olemassa. Ja pari vanhempaa poikaa olivat jo muuttaneet kotoolta pois ja luonneet itselleen omat perheet. Isällä oli ajatukset alkaneet lentelemään. Hän lämmitti oikein saunan kertoen siitä vaimollekin. Isän olemus tuntui nuorentuvan ja hänestä tuntui tulevan oikein nuori poika. Hän sanoi vaimolle, "Että otas tuosta itsellesi pieni kupponen", ojentaen kirkasta pulloaan vaimolle. "Enhän minä ole koskaan viinaa juonnut" tuhahti vaimo miehelleen. Ukko vaan tarjosi pulloaan, että kaada nyt lasiisi pieni loraus. Lopulta vaimo pienen lorauksen lasiinsa laittoi ja vettä lorotettiin lasi täyteen.

Saunaa lämmitettiin yhteisvoimin ja tuli aika mennä kipuamaan parveen. Ukko oli huomannut, että vaimosta oli tullut hymyilevä ja joskus saunan lattialla piti oikein sivuaskeleitakin ottaa. Jopa ukko pesi harjalla vaimonsa selän ja olisi pessyt hiukan isommankin alueen mutta vaimon käsi tarttui nopeasti miehensä käteen. Samoin vaimo kuurasi miehensä parkkiintuneen selän. Sillä viimeisestä selänpesusta oli kaiketi kulunut jo kymmenisenvuotta. Ilta tuntui olevan vanhojen asioiden muistelemisia hymyssäsuin. Ja tuli viimein aika mennä sänkyyn kun kirkas putelikin oli antanut jo kaiken ilonaiheen sisältään.

Vaatteet riisuttiin ja mentiin vanhojen olkipatjojen päälle hakemaan oikeaa nukkuma-asentoa. Äiti kuitenkin pyörähti vielä ympäri katsoen miestään, mutta ei sieltä suusta mitään juttua tullut. Mutta käsi kyllä lähti vaeltelemaan miehen  olkapäältä pitkin miehistä aarretta kohti. Isäntä ei oikein heti ymmärtänyt, mitä tässä on oikein tapahtumassa. Mutta kun vaimo koski siihen miehen aarteeseen, tiesi isäntäkin mitä tässä oltiin hakemassa. Niinpä pariskunta kymmenen vuoden jälkeen puristautuivat yhteen ja vaimo tuntui olevan aloitteen tekijä koko ajan. Huulia lyötiin vastakkain, vaikka ei isäntä koskaan ollut oikein tykännyt pussaamisesta. Hänen mielestään kun naitiin niin naitiin. Ei hänen mielestään siihen kuulunut tuollaiset turhan päiväiset pussaamiset lainkaan. Mutta nyt hän kuitenkin vastasi vaimonsa pussaamisiin kun vaimo ei antanut ukolleen muuta mahdollisuutta. Ukkokin alkoi jo heräämään ja sen tunsi vaimokin. Loputkin vaatteet saivat lähteä päästä ja pariskunta lähti leijumaan rakkauden taivaalliselle retkelle.

Onneksi maalla oli asuntojen välit aika pitkät. Sillä nyt kyllä sänkykamarista kuului erikoisia ääniä. Ja välillä oli äänitaso noussut kovinkin korkealle, että jopa kissa oli hypännut kohti ovea ja oli siellä kyyryssä, pelkäävän näköisenä ulospääsyä odotellen. Pariskunta päästeli koko kymmenvuotisen "lakon" takaiset rakkaudentunteet yhtenä ilta kaikki pois. Ja niin oli pikku Matti saannut alun kehittyä äidin lämpoisessä huomassa siihen kuntoon, että oli tullut synnytyksen aika.

Kätilö oli jo muutaman kerran polkenut tämän pariskunnan asunnolle erilaisia mittauksia tekemään. Mutta nyt oli kätilö soitettu jo kiiruusti paikalle kun vaimosta oli tullut jalaton ja hän vain puhisi ja väänteli naamaansa sängyssä. Ja kätilöhän polkaisi taas seitsemän kilometrin matkan pyörällään paikalle. Ukon oli käsketty laittaa vedet lämpimään ja pyyhkeitä vielä laittaa valmiiksi.

Aikaa kului ja isäntä poltteli tupakkia tiuhaan tahtiin. Hän oli ihme kyllä aika hermostunut. Mutta kun lopulta kuului lapsen itku, olisi isäntä halunut ottaa kulauksen viinaa mutta kun sitä ei ollut, tyytyi hän vaan nieleskelemään. Lapsi oli syntynyt mutta ei vielä isäntä päässyt katsomaan lastaan. Mutta lopulta kävi kutsu tulla katsomaan niin vaimoaan kuin lastaankin.

Arkaillen isäntä saapui sänkykammariin. Siinä oli lapsi saannut alun ja siinä hän sitten oli syntynyt. "Kumpako  sieltä oikein tuli". Poika tuli, siinä on nyt sinun Mattisi. Pariskunta kun oli nimeä suunnitellut koko odotusajan, ja Mattinimi oli päätetty antaa jos poika tulee.
Siinä sitä poikaa siliteltiin ja sai osansa myöskin äitikin. Kahvit juotiin kätilön kanssa ja seuraava käynti sovittiin.

Matti kasvoi ja äidillä tuli tarve alkaa penkomaan edellisten lasten vaatteita jotka olivat sängyn alla tallessa. Kaikki laatikot vedettiin lattialle ja lopulta kuului kolahdus. Vaimo kyyristyi vielä katsomaan sängyn alle, mistä se kolahdus tuli. Kirveenvarsi pilkoitti osuvasti ja vaimo veti kirveen pois sängyn alta. "Mitä helvettiä tämä täällä tekee, ja kuinka paljon sitä on haettu". Isäntä huudettiin pihalta myöskin paikalle. Vaimo näytti kirvestä isännälle, että tälläinen löytyi sängyn alta. "Perkele, mähän laitoin se sinne kun ensimmäinen lapsi syntyi". Sinne se sitten unohtui ja kuinka paljon sitä on haettu. Vaimo hiukan jo suuttuikin, että olis se tyttökin ollut kiva olemassa. Isäntä vähän nyppäsi vaimoaan, että vielähän me se tyttökin tehdään. "Tehdään, tehdään, jos sinä sen synnytät". Kirves oli ollut pitkät ajat sängyn alla piilossa. Vanhempi poika on jo hiukan yli kolmekymmentä vuotta vanha.

Isäntä oli kirveen piiloittanut sängyn alle, että ensimmäinen lapsi olisi poika. Mutta sinne se kirves sitten unohtui. Kirvestä haettiin kun olisi pitänyt halkoa lämmityspuita. Vanha kirves kyllä oli mutta ei se vetänyt tälle kirveelle vertoja. Uuttakaan ei viitsitty ostaa, ajateltiin vain, että kyllä se jostain tulee vielä näkyviin, ja tulihan se lopulta.

Ja Matti kasvoi ja edellisten poikien vaatteita käytettiin vaikka ne eivät ihan uusi ollutkaan. Päätettiin, että uusia ostetaan sitten kun Matti menee kouluun. Ja kouluun sitä Mattikin asteli kun oli tullut siihen ikään. Innokas koulun kävijä Matti olikin. Kokeissakin tuli hyviä numeroita. Mutta kavereita ei pojalla ollut. Kaikki olivat vanhentuneet, että kellään ei ollut enään kiinnostusta tehdä uusi lapsia. Eikä isännän kirkkaasta pullostakaan ollut enään apua. Ei ottanut vaimo enään kulaustakaan ja siksi sänky oli vain nukkumista varten heillä. Oli syntynyt taas "lakko", eikä pesty toistensa selkiä saunassakaan. Päivät kuluivat vanhempien osalta murjottaen. Matille kyllä vastailtiin jos hän jotain keksi kysellä, muuten oltiin hiljaa. Joskus isäntä juoda kolautti kirkkaan pullon ja tarjosi vaimollekkin, vaikka ei hän sitä ottanutkaan. Ajatteli varmaan, että syvällistä kosketusta ukko kai kaipaa. Niin elettiin ja Mattikin pääsi koulusta pois. Töitäkin hän hiukan teki naapurin maatalossa silloin tällöin.

Matti oli katsellut aivan lähellä asuvaa erästä tyttöä. Tämä Lissu oli nätti tyttö joka useasti pyöräili Matin kodin ohi. Vastaan tullessa hiukan vain heilauteltiin päätä tervehdyksen merkiksi, mutta mitään ei puhuttu.
Matti päätti kysyä isältään, että "Mitä minun pitää tehdä, että saisin sanottua asiani Lissulle". Isä koitti Matille kertoa, että menet vain rohkeasti hänen viereensä ja pyydät häntä vaikka pyöräilemään kanssasi. Mattia tuntui sekin pelottavan. Mutta kokeili poika kyllä isänsä neuvoa ja ajoi pyörällään hiekkatien varteen. Eikä kauaakaan mennyt kun Lissu ajeli taas tietä pitkin. Matti meni lähemmäksi tietä ja odotteli tytön tulemista kohdalle, että voisi jotain huutaa hänelle. Lissu oli jo kohdalla kun Matti aukaisi suunsa, mykkä hän oli mutta nosti kuitenkin kätensä pystyyn, johonka Lissu vastasi käden heileutuksella. Tämä hiukan lämmitti Matin sydäntä. Mutta ei tullut puhetta suusta, hän oli ujo.

Isäntä oli ikkunastaan katsellut nuorten lähentymisyritystä. Hän ravisteli päätään ja ihmetteli miten vaikeaa oli luoda ihmisssuhde. Hän kyllä tiesi, millä poika saisi suunsa auki, mutta onko hän liian nuori siihen. Mutta täytyypä sitäkin kokeilla. Hän käveli samalla naapurinsa luo ja pyysi hänen hakemaan kirkkaan pullon kyliltä sitten kun on itsellä sinnepäin asiaa. Juuri olen lähdössä kylille, että tuon sulle putelin kyllä samalla. Matin isä käveli naapurista kotiinsa kun Lissu ohitti hänet. Hän huusi tytön perään, että "Matilla olisi sulle asiaa kerkiätkö nyt käymään hänen luonaan". "Joo kerkiä käydä". Ja niin tyttö kurvasi pyöränsä Matin pihaan. Matti oli sisällä eikä huomannut lainkaan, että Lissu oli heidän pihalla. Mutta onneksi isä saapui myöskin pihalle ja pyysi tyttöä menemään Matin huoneeseen. Lissu kiipesi yläkertaan ja koputti ovelle. Matti huusi "Sisään" ja tyttö asteli Matin huoneeseen. Matti mulkoili silmät suurina tyttöä ja alkoi tärisemään. Lissu kyseli, että "Sulla on kuulemma asiaa, ainakin sun isäs niin sanoi". Poika katkonaisesti koitti puhua, että "Asiaa- mitähän asiaa ja isä sano". "En mä nyt kyllä ymmärrä, mitä isä tarkoitti". Lissu lähti pois kun ei Matilta irtonut mitään juttua. Mutta onneksi isä istui rappusilla ja kyseli tytöltä, että "Mitä asiaa sillä pojalla oli". "Ei se tiennyt mistään asiasta siksi mä lähden pois". "En mä muuta tiedä kun, että hänen piti sulta kysyä, että olisi kiva sun kanssa ajella pyörillä". "Ihanaa, sitä minäkin haluan".

Samalla tuli Mattikin omasta huoneestaan ulos, ja huomasi Lissun vielä juttelevan isänsä kanssa. "Lähdetäänkö tänään ajelemaan polkupyörillä", kyseli iloinen tyttö. Matti sai sanottua, että "Lähdetään vaan, vaikka heti". Isä oli huojentunut ettei tarvinnut kirkasta kaataa pojan kuppiin. Ehkä he nyt pystyvät puhumaan kun oli pää aukaistu.

Harri hyppäsi heti pyöränsä selkään ja he lähtivät ajelemaan kaksistaan hiekkatietä kohden. Matti oli saannut tytön rinnalleen ja hän oli iloinen. Mutta kaikki ei mennyt aivan niin kuin olisi pitänyt. Tyttö jutteli iloisesti paljonkin Matille. Mutta Matti ei tahtonut saada sanottua oikein mitään. Hän ilmeisesti jännitti tai olisiko syynä ollut vanhempien puhumattomuus, kun he pitivät lakkoa. Pyöräretken päätteeksi sovittiin kaksistaan vielä huomennakin pyöräillä. Mutta Lissu toivoi, että Matti puhuisi hiukan enemmän.

Isälleen Matti kertoi, että hauskaa oli ollut mutta hän ei osaa puhua tytön kanssa. Isä sanoi, että "Älä ole huolissas, tiedän kyllä mikä auttaa sinua. Ja niinpä sovittiin, että Matti tulee isänsä luo tuntia ennen kun he tytön kanssa tapaavat.

Tuli seuraava päivä ja isä jännittyneenä odotteli koska Matti tulee hänen luokseen apuja kyselemään. Isä oli laittanut kaiken valmiiksi puuliiteriin. Siellä oli juomalasi ja kirkas puteli odottelemassa pojan suuta. Homma tietenkin tehdään niin hienosti, että poika ei huomaa mitään. Siksi oli varattu myöskin mansikkamehua joka sekoitetaan kirkkaan juoman kanssa. Matkalle Matti sai vielä pastilliaskin josta ensin itse pitää ottaa nami suuhun ja tietenkin tarjota Lissullekkin karkkia.

Iskä odotteli ulkona iltapäivällä. Matti tuli kiireesti ulos isän luo. "Nyt on kohta se hetki kun pitää lähteä". Isä vinkkasi pojan puuliiteriin ja sanoi vielä, että "Sitten et puhu mitään äidille, etkä Lissulle mitä täällä tehdään".
Isä kaateli kirkasta lasin pohjalle ja siihen makua viemään mansikkamehua sekä lopiksi vielä vettä lasi täyteen. Salaa piti tietenkin kaikki tehdä, ettei poika huomaa mitään. Kahdella ryypyllä piti pojat juoda lasi tyhjäksi. Isä vielä kyseli, että otatko vielä yhden lasin. Poika oli aavistuksen epävarma ja ei isäkään oikein uskaltanut, ettei pojalta mene vaan järki.
Ja niin lähti Matti ajelemaan mökkitietä hiekkatietä kohti jossa Lissu jo häntä odotteli. Ensin oli hiljaista, mitä nyt moikattiin. Mutta kun aikaa oli kulunut alkoi poika puhumaan. Lissukin riemastui ettei tarvitse yksin puhella.

Iskä otti pullosta myöskin kaksi ryyppyä ja lähti katsomaan vaimoaan. Hänelle oli tullut mieleen, että pitäiskö vaimoa ensin lämmitellä suukkojen kanssa. Jotenkin se kivalta taas tuntuisi kun on alkanut selkäkin kutisemaan.
Isäntä tuli asentoon jossa vaimo sotki pullataikinaa. Hän kietoi käsivartensa vaimon kaulalle ja suuteli häntä oikein pitkällä tavalla. Vaimo jäi holmistyneenä katsomaan isännän touhua. Hän otti asennon uudestaan ja antoi kunnollisen suudelman vaimon jauhoisia huulia vasten. Vaimo vain hölmistyi enemmän. Isäntä vielä läpsäisi kädellään emännän peppua hellästi jolloin vaimon taikinaa sotkeva käsikin pysähtyi.
Taikinakulhon päälle vaimo laittoin liinan ja nappasi isäntää kädestä kiinni ja suuntasi matkan sänkykamariin. Vaimo kuiskasi, että "On puolituntia aikaa ettei taikina tule kulhosta yli". Ja niin se taas alkoi. Pelästynyt kissakin juoksi valmiiksi ulko-ovelle karkuun sängystä. Sängystä kuului taivaallista huutoa ja raskasta hengitystä. Vaimo katseli välillä kelloa ettei taikina vaan pääse tulemaan yli kulhosta.

Rakkausaihe päättyi sängyssä ja vaimo hymyssä suin kertoili ukolleen, että laitatkos saunan lämpiämään. Isäntä oli juuri sytyttämässä kiukaan alla olevia sytykkeitä kun nuoripari kurvasi pihalle. Hauskaa heillä ainakin tuntui olevan Lissun naurusta päätellen. Isän luokse ei poika kerennyt vaan he juoksivat pojan huoneeseen vinttikamariin. Sisään tullessa huomasin pientä kolinaa vintistä. Se laittoi minut hymyilemään vaikka tietenkin halusin, että ilman viinaakin tälläiset asiat pitäisi hoitaa.

Lopulta nuoripari tuli vintistä alas posket punaisena. Lissu lähti kotiinsa kun hänellä oli joku meno. Mattin puhesuoni oli auennut ainakin siltä se vielä tuntui. Ja koko illan mitttaan tuntui hänellä olevan asiaa. Ei kai se viinakaan enään siihen ole syynä.
Vanhukset menivät saunaan ja selät pestiin. Kaikki tuntui menevän taas kohdalleen naismailmassa. Isäntä kun saunassakin antoi pieniä suukkoja oli vaimo halukas pesemään miestään muistakin paikoista. Se taisi olla suukko mitä naiset halusivat. Ehkä se naisten hellyys siihen vaikutti. Ei pitäisi mennä heti kimppuun vaan ensin hiukan lämmitellä


Oikein hyvää päivänjatkoa
piki

Polkupyörämatka osa 2.

Siirryimme kapakista ulos ja lähdimme kävelemään Rikun kotia kohden. Siellä ensitöikseen laitettiin sauna lämpimään ja sitten esiteltiin juomavarastot. Suustani meinasi päästä ponnekkaasti sana "Herranjumala". Onneksi kuitenkin sain pidettyä suuni kiinni ja näyttelin vain hieman yllättynyttä vierasta. Juomattomia viinoja kyllä oli aivan hillitön määrä ja siihen vielä kaljatkin päälle. Riku naureskellen kertoi, että olemme keräilleet pulloja Virosta ja kotimaisistakin kaupoista. Aina kun ryyppäämme niin ne pullot jotka tyhjenevät hommaanne heti saman määrän takaisin. Näin pysyy varasto kohtuullisen täytenä ja järjestyksessä.

No se oli minustakin aivan loistava juttu. Olin itsekkin tuollaista systeemiä kokeillut nuorempana. Ostin kymmenen kossua ja aina kun siitä yksikin pullo juodaan pois niin viipymättä tuodaan täysi pullo takaisin. Mulla se homma ei kuitenkaan toiminut. Ensimmäisen pullon jälkeen kyllä hommasin täyden pullon takaisin. Mutta sitten multa lainattiin pulloja ja jokainen toi sopivan rahan pullosta. Ei sitten vaan tullut haettua pulloja mun pieneen varastoon takaisin. Varasto tyhjeni kolmessa päivässä.

Sitten kyseli Riku, että mitäs viinaa me juodaan. Kossua huusi Ville vaikka työpäivä piti olla huomenna. Kossuun kallistuivat muutkin, mutta mulla teki mieli ottaa viskiä, jotenkin se vaan siltä tuntui.
Sauna kuumeni ja minäkin kävin lisäämässä puita pesään välillä. Sitten taas kuuntelemaan poikien höpinöitä.
Itse pidin sellaista rauhallista tahtia kun kapakin tytönkin piti tulla mun kainalooni huilailemaan. Pojat vaan iskivät juttua jota tuntui heiltä aina vaan tulevan. Kovin oli iloinen pojilla meininki.

Kävin vielä lisäämässä kiukaan alle puita ja totesin saunan olevan löylykunnossa. Välitin tiedon pojille jotka alkoivat hakemaan pyyhkeitä mukaansa. Pojat olivat tuoneet Rikulle muutamia välttämättömia juttuja kuten nyt pyyhkeet ja pepunalustat parvessa istumista varten. Riku toi mulle pyyhkeen ja samalla Lissulle joka tulee kapakista heti kun se menee kiinni. Ihmettelin ensin miksi hän mulle Lissun pyyhkeen vielä antoi, ehkä se vaan viedään sinne saunaan valmiiksi.

 Riisuimme vaatteet ja kipusimme parveen. Tämä tekikin terää ainakin mulle. Pitkä pyöräreissu ja humalanalku vielä siihen päälle, nyt sitä halus jo puhtautta keholle.
Rikulle pompsahti jälleen eräs juttu mieleen. Hän oli kuulemma muutama vuosi sitten suorittamassa hirvikoetta. Ensin tietenkin piti suorittaa kirjallinen tehtävä. Siihen hän oli oikein lukenutkin ohjekirjaa.
Kolmekymmentä isäntää istui seurantalolla ja kysymykset lyötiin jokaiselle eteen. Kuiskia ei saannut vaan vastaukset piti kysymyksiin kirjoittaan aivan omasta päästä.
Eturivistä kuulu, "Perkele, onks jollain kummia" Eräs isäntä oli väärän kirjaimen piirtänyt vastauspaperiin. Takarivissä oli erään maatalon poika joka oli suoraan tullut ryyppymatkaltaan tilaisuuteen. Niinpä sieltä kuuluikin heti perään, "Minkähän merkkistä kumia oot vailla". Niillä kumeilla ei tietenkään   pyhkimistä voi suorittaa paperilta, vaikka jonkinlaista pyhkimistä niilläkin tietenkin suoritetaan.

Nautin leppoisista löylyistä välillä suihkussa käyden. Vaivuin valillä omiin ajatuksiini, kun pesuhuoneesta kuului oven kolaus ja suihku laitettiin valumaan. Katselin muita poikia niin eivät he kiinnittäneet asiaan mitään huomiota. En viitsinyt itsekkään asiaan puuttua vaan laitoin silmät kiinni ja nojauduin seinää vasten. Sitten vedettiin löylyhuoneen ovi auki. Alaston tyttö seisoi ovensuussa ja kyseli mahtuuko sienne vielä yksi peppu istumaan. Vetäydyin seinää vasten ja koitin piiloitella sitä ainoaa paikkaa jota ei sovi näytellä jokaisessa paikassa. Baarin tyttö vaan iloisesti heitteli löylyä kiukaaseen ja kertoili juuta ja jaata. Ajattelin hiljakseen, että onkohan tämä joku yleinen nainen kun tänne poikien sekaan noin uskalsi tulla ilman mitään peitettä.

Lissu huomasi mun hiukan häpeilleen itseäni vaikka olin jo viinaakin juonnut. Lissu kävi puhumaan, että olen näiden poikien kanssa ollut monesti saunassa. Ekalla kerralla piti laittaa oikein uimaasu päälle. Mutta sitten kun huomasin poikien olevan ilkosillaan niin heitin uimapuvun pois päältä. Se kun vaan on niin, että joku muu on mut tälläiseksi luonut ja sut tuollaiseksi. Et sä itse ole siihen pystynyt mitenkään vaikuttamaan. Ja varsinkin nämä pojat ovat silleen vaarattomia. Niin kauan kun on viinaa niin naiset saavat olla rauhassa. Täällä saunassa mä olen tavannut mun entisetkin kaverit, jotka jostain syystä ovat sitten kuitenkin häipyneet. Siksi en halua, että sinä katoat heti ensimmäisen tapaaminen jälkeen.

Kävin Lissun kanssa vilvoittelemassa kuistilla. Sovittiin seuraavasta tapaamisesta kun Lissu ensin katsoo työvuorot. Puhelinnumerot samalla vaihdettiin. Jotenkin Lissu oli lämmin ja kiva ihminen. En ollut pitkään ollut naisen kanssa ja hätkähdinkin kun Lissu pyysi minun pesemään hänen selkänsä. Ajatteli itsekseni, että kuinkahan mun vartaloni siihen oikein reakoi. Ennen joskus kun tyttöystävä pyysin mun laittamaan aurinkovoidetta selkään, olin hetkessä valmis aivan toisenlaiseen tapahtumaan.

Menimme takaisin suihkuun pesemään tytön selkää. Eikä siinä mitään kummempaa tapahtunut kun pojat kävelivät löylyhuoneesta vilvoittelemaan ja takaisin parveen. Otimme vielä suihkut ja Lissu ilman mitään pyyntöä hankasi sienellä minunkin selän. Kaikki oli aivan luonnollista niinkuin perheelämän kuuluukin jos jätetään toiset pojat luvuista.
Siirryimme takaisin olkkariin katsomaan onko tarjottavaa vielä laseihin. Tai tarjottavaa tietenkin on mutta onko kellään enään halua juoda. Haluja löytyi pojilta ja siksi mekin otimme vielä ainakin lasilliset.

Käperryimme Lissun kanssa sohfan nurkkaan. Lissu nosti vielä kättäni että pääsi oikein kainaloon asti. Hän kuiskasi mun korvaani, "Tälläistä olen kaivannut jo pitkän aikaa".
Katselimme televisiota ja pojat kertoilivat omia juttujaan. Mistä heillä oikein riittääkin kerrottavaa koko ajan. Me vain olimme lähekkäin ja annoimme huuliemme löytää toisensa. Kädetkin kulkivat toistemme vartalolla, puristaen ja hellien. Lissu kuiskasi, että lähdetään hänen kämpille jatkamaan iltaa. Minähän olin valmis heti. Pojat huomasivat meidän lähdön ajatukset. Riku tuli oikein meidän viereen kyselemään, että lähdettekös oikein tosissaan pois. Kyllä me lähdemme ja tulen käymään vielä Teidän luona ennenkuin lähden kotiin. Ja sipiiko, että annan rahaa juoduista viinoista vai tuonko sulle pullon kun tulen seuraavan käymään. "Tuo sit vaikka pullo tullessas, ja tänne oot aina tervetullut. Meillä synkkäs kaiketi hyvin. Halasin poikia lähteissäni Lissun luo, hienosti oli mennyt juhlinta. Vaikka en koskaan olekkaan kiinnostunut yksin lähtemään mihinkään vieraiden ihmisten luo ryyppäämään. Täällä oli vaan jotenkin ystävällinen toiminta. Eikä kannattanut olla varuillaan mistään asiasta.

Suljimme Rikun kämpän oven ja lähdimme kävelemään Lissun luo. Pyörän otin mukaani, että pääsen sitten pyöräilemään joskun kotiini. Kuljimme hiljaa ja käsi kaulalla, tuntui kun alkaisin oikein todella rakastumaan. Lissu oli oikein kiva tyttö hän oli hellä ja rakastava ihminen.

Saavuimme erään omakotitalon pihaan. Ajattelinkin, että taitaa tytöllä olla massia oikein kunnolla. "Ei tämä ole mun kämppä, mun kämppä on tuolla takana". Tän kämpän omistaa eräs puuseppä perheineen mutta he ovat lomalla. Mun kämppä on tuolla talon takana. Sieltä avautuikin hieno pieni asunto. Kaikki ovenpielenlaudat, ikkunanpielen oli kuvioitu. Mökki oli punainen ja kuvioidut verhouslaudat olivat valkoiset. Mökki oli kuin entis-aikaiset asemarakennukset. Kuviointia oli tehty kaikkiin vuorilautoihin. Kyllä sisältäkin löytyy vielä jotain erikoista jos haluat tutkia tarkemmin.

Lissu kaivoi avaimen taskustaan. Ovi aukesi ja heti pystyi katsomaan, että kyllä tähän taloon on käytetty aikaa ja rahaa. Tätä taloa on kyllä tehty itselle. Seinissä oli leveät laudat jotka oli kevyesti hiekkapuhallettu. Jalkalistoja eikä mitään muutakaan lista katon rajassa ollut. Puuseppä oli sanonut kun Lissu oli tätä asuntoa tullut katsomaan, että listoilla peitetään huonosti tehdyt kohdat. Makuuhuoneessa oli leveä sänky. En ole tuollaistakaan sänkyä nähnyt, Se oli matala vene jonka päällä oli leveä sänky. Kulmissa oli koristellut tolpat ja petsiverhot pystyi vetämään koko makuutilan ympäri. Oli pieni kirjoituspöytä, olkkarissa oli seinän täyttävä kirjahylly, sohfa ja kaikennäköistä hyllyä. Kaiken oli puuseppä tehnyt. Mun ei tarvinnut tuoda kuin vaatteet ja yleensä kaikki lakanat sekä peseytymisvälineet. Suihkukin ammeineen löytyy. Ja on vielä pienehkö keittiökin.

Asunto oli kerrassaan mestari teos. Omistaja oli tätä asuntoa rakennellut aina silloin kun verstaalla ei ollut töitä.
Lissu teki pientä iltapalaa ja sen päätteeksi hän teki vielä kunnollisen kokoisen lasin väkeviä. Sitten olimmekin valmiita siirtymään sänkyyn nukkumaan.
Suuri sänky tuntui pieneltä kun Lissu vetäytyi kainaloon. Palo tuntui pääsevän minussa valloilleen. En ollut useampaan vuoteen ollut naisen kanssa, saatika sitten sängyssä. Lissu toppuutteli, että tehdäänkö se vasta aamulla, sillä olen aika poikki. Et varmaan nauti minusta tänäiltana mitään. Tykkään aamuisesta rakastelusta jos se vain sulle sopii. Alaston Lissu painautui minua vasten tiukasti ja antoi pitkän hellän suudelman vielä päätteeksi. Tunsin itsekkin olevan aivan poikki ja nukahdinkin melkein heti.

Aamulla heräsin siihen kun kädet hivelivät mun vartaloani. Kädet kävivät aremmassakin paikassa herättelemässä kaveria eloon. Aukaisin silmäni ja sain heti hellän suudelman vastaan huuliani. Tyttö painautui minua vasten ja hivuttautui päälleni. Rakkauden portit aukenivat meille. En tahtonut ymmärtää kuinka joku saa kanssakumppanin niin hetkessä kiinnostumaan. Kaikki hänen liikkeensä olivat kuin olisin ollut sadussa. Mitä vain hän tekikin tuntui niin hyvältä, että tunsin räjähtäväni.
Lissu osasi tietää mistä miehet pitää. Samoin minäkin koitin hänelle antaa kaiken mitä osasin. Meidän rakkauden hetki kesti pitkään. Ja viimein kun se oli ohi, tunsimme, että olimme kaiken antaneet toisillemme.

Lissu varasi ammeen ja minä pääsin suihkuun. Pääsin kyllä vielä Lissun kanssa yhdessä ammeeseenkin. Sielläkin keskivartalomme vielä lähentyivät toisiaan, ja nautimme hiljaa, veden hiljaa liikehtien ammeen pinnalla. Nousimme lopulta ammeesta ja puimme päällemme.

Minun olisi aika lähteä kotiin välillä. Lissu ei halunut päästää mua lähtemään. Hän ehdottikin josko hän lähtisi mukaan. Hän kuulemma saisi pyörän kaveriltaan lainaksi. Mikäs siinä jos jaksat ajella viisitoista kilometriä meille. Ja niin me sitten päätettiin kun Lissulla kerran oli vapaapäivä ja minulla loma. Matkaevästä otettiin mukaan jos jossain vaiheessa pysähtyisimme ja joisimme kahvit ja vähän leipää.

Teki hyvää kun mulla oli kaveri, tai enemmänkin kuin kaveri. Samalta tuntui Lissusta. Olimme molemmat olleet ilman toista osapuolta pitkään. Rakkautemme tuntui vahvalta ja kiinteältä. Se oli hellää ja aina uutta tapahtui. Monesti Lissu teki aloitteen ja aloitus rakkauden alkuun oli jotenkin erikoinen. Välillä kun korjasin keittiön kaappia polvillani ollen, tuli Lissu viereeni ilman housuja. Kyllä siinä piti vain työt jättää siihen ja lähteä tekemään vielä mieluisempää työtä.

 Syksy oli ottanut jo vahvan otteen. Meidän suhde ei ollut laantunut mihinkään. Asuimme vielä erillään mutta kävin useasti Lissun luona ja siinä samalla kävin moikkaamassa poikiakin. Yhdessä olimme sopineet, että tarkastelemme suhdetta aivan kaikessa rauhassa, sillä kiirehän ei meillä ole. Niin eteni syksy odottaen pitkää kylmää talvea.





Lopetan juttuni tähän

piki

Polkupyörä matka.

Liikuin pyörälläni pienen etelä-suomen kylän laitamia. Olin tehnyt jo yli viiden tunnin pyörämatkan. Takapuoleni pyysi jo pois satulasta mukavemmille istuimille. Ajattelin, että pyöräilen vielä jonkun matkaa jospa joku kylä löytyisi. Ehkä sieltä löytyy jokin baari tai kuppila jossa voisin nauttia vaikka lasillisen olutta.

Kylä avautuikin aivan yllättäen jyrkän kurvin jälkeen. Pysähdyin mäen päälle katselemaan näkymää alaspäin. Koko kylä avautui silmieni eteen. Ei se iso kylä ollut mutta kai sieltä nyt joku kuppila löytyy niin pääsee peppukin nauttimaan pehmeästä tuolista. Hyppäsin pyöräni selkään ja lähdin laskemaan mäkeä alas kohti janoisten juomapaikkaa.

Ei minun tarvinnut tulevaan juomapaikkaa oikeastaan hakea. Se löytyi yllättävän nopeastikkin. Oranssinvärinen mainoskyltti kertoi nimeksi  "Jaakobin juoma". Laitoin pyöräni lukkoon ja astelin sisälle. Ulko-ovi vinkaisi rasvan puutteesta inhoittavasti. Hämärä juomapaikka iski vahvan tupakansavun silmilleni jotka tästä kauhistuksesta nipistelivät. Kapakki oli melkein tyhjä, ainoastaan yhdessä pöydässä oli hilpeä meno meneillään. Suunnistin kuitenkin tiskille ensin hakemaan juomaa ja sitten valitsin tämän seurueen vierestä pöydän. Aivan vaan sen tähden koska niissä tuoleissa oli pehmusteet, on sitten pepunkin parempi olla.

Naapuri pöydästä alkoi viikon parta kasvoillaan oleva mies kyselemään, mistä päin olen kotoisin. Ja samalla hän pyyteli istumaan heidän pöytäänsä. "Mitäs sinä siellä yksikseen istut, tule tänne juttelemaan". Arvelin, että samahan se on missä sitä tämän yhden lasillisen juo. Siirryi heidän pöytäänsä istumaan kipeytynein pepuin. "Onkos sulla jokin vika" kysyi ensimmäiseksi tämä parrakas mies. Kerroin vain, että peppu on vähän kipeä pitkästä pyörämatkasta johtuen. "Ai urheilija sä ootkin, me ei urheilla kun tän kaljan kanssa, tässä sitä riittää.

Hetkessä tuli selväksi, että juuri tämä parrakas mies oli juuri perinnyt vanhemmilta maatalon. Rahaa oli tullut tilan myynnistä sen verran, että piti oikein tili pankissa avata. Ei ne rahat taskuihin olis mahtuneet. Nyt sitten juodaan niitä rahoja. Kuuntelin miesten iloisia juttuja. Työtön oli tämä parrakas mies, tai kuulemma ei viitsinyt mistään töitä kysellä. Ja omaa maatilaan en kyllä viitsinyt alkaa hoitamaan, karseesti töitä siinä hommassa. Siispä myin koko paskan aika hyvällä hinnalla. Tässä sitä ollaan istuttu jo kuukausi kuluttamassa rahoja eikä loppua vielä ole lähelläkään.

Sain lasini juotua ja oli lähdössä pois. Parrakas mies, muuten Riku, toppuutteli, "etkä helvetti vielä mihinkään lähde, nyt juodaan". Kun tuttavallisesti kerran pyydettiin jäämään niin mikäs mun sitten auttoi kun jäädä. Koitin vielä kertoa, että ei mun tarkoitus ole Teidän kaljojanne juoda. Ei ne mun olekkaan, vaan vain nämä lasissa olevat on meidän. Nyt vaan juot, että saat meidät kiinni. Tulimme tänne jo kolmetuntia sitten kun paikka aukes.

Aloin päästä jo mukavaan vireeseen kaljan voimalla. Pöydän seurue alkoi esittäytymään minulle. Riku tulikin jo selvitettyä. Tuomas istui minun toisella puolella. Hän oli satunnaisissa töissä erään kirvesmiehen mukana. Aina kun oli enemmän töitä, hänet pyydettiin mukaan. Sitten oli vielä Arttu joka koitti autella isäänsä, isä oli maajussi. Ja vielä Ville joka koitti käydä naapurikylässa hitsaamossa. Aina ei hän kuitenkaan töihin pystynyt lähtemään. Nyt olimme tulleet sinuiksi. Vielä Riku kertoi, että ei meitä tarvitse pelätä, me emme tappele. Aikuistautuminen vaan ei tahdo olla vielä heidän juttu.

Heillä oli jäännyt juttu kesken kun minä saavuin juottolaan. Oli kysymyksessä kahden isännän maatöistä ja toisen, Tapani Laitinen nimeltään joka koitti aina vaimoaan mollata varsinkin kun joku vieras oli kyläilemässä. Vaimo joutui monesti siirtymään toiseen huoneeseen koska silmän reunoille alkoi tullaa punainen väri. Itku ei koskaan vaimo Kyllikillä ollut kaukana. Hän koittikin olla aina hiljaa ettei hänen miehensä päässyt häntä oikaisemaan ja loukkaamaan.

Tapani oli kova auttamaan ihmisiä, jos hevosta tai traktoria työssä tarvittiin. Tietenkin hän otti pienen nimelliskorvauksen kun polttoainettä kuitenkin meni. Mutta oli hänellä kiinnostuksen kohteena yksinäiset naisetkin. Traktori seisoi monesti leskinaisten pihassa vaikka ei heillä mitään työtäkään ollut tarjolla. Ja sitten pienessä hiprakassa ajeltiin kotiin. Vaimo kun oli alistettu niin hän pysyi hiljaa isännän kännissä ajeluille.

Toinen maaisäntä Oli Eero Häkkinen. Hänelläkin oli pieni paikka mutta kun oikein kituutti niin kyllä siinä jotenkin pärjäsi. Kaljat oli taas loppu. Jokainen tarrasi kätensä lasiin ja marssittiin tiskille. Tiskille olikin tullut toinen myyjä. Nuori kaunis tyttö tarjoili kaljaa lasiin hymyilevänä kuin kaunis prinsessa. Jotenkin silmäni jäivät toljottamaan tyttöä liian kauan. Tyttö vastasi katseeseen ja kyseli " saisiko olla vielä jotain". Hätkähdin ja sanoin "Ei mitään kiitos. Anteeksi kun jäin tollottamaan, ajatukseni vähän karkaili, anteeksi". Palasimme pöytään ja kysyin vielä Rikulta, "Onko tuo tyttö vapaa vielä". "Jos äkkiä kysyt niin sitten ei ole enään vapaa".
"Tytöstä on tullut hiukan tarkempi. Niin moni jätkä kyselee ja sitten mennään yhteen. Seuraavalla kerralla ei sitten kaveria enään näy. Kysele pian jos oot vakavissas". Pyörähdin takaisin tiskille ja kysyi aivan suoraan tytöltä, "Voitaiskos me tavata paremmissa merkeissä". Tyttö nojautui eteenpäin ja kuiskasi, "Jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Te lähdette illan päätteksi Rikulle jatkamaan juomista ja saunaan. Voin tullakkin mukaan mutta tämä ei sitten ole viimeinen kerta kun sut näen, sopiiko". "Sopii, varmasti sopii ja hymyilimme toisillemme".

Treffit oli tehty ja takapuolikin näköjään nautti siitä. Ei tuntunut enään juurikaan missään peräpään kankeus. Se oli jostain syystä tervehtynyt hyvin. Pöytään palatessani Riku jo huuteli muo takaisin. Kauanhan se treffien tekeminen kesti. Ilmoitin pienellä hymyllä mitä oli käynyt. Riku läpsäytti kädellä muo jalkaa ja tokaisi, "Hyvä".

Juttua jatkettiin pöydässä. Eero Häkkinen kituutteli pienessä maatalossaan. Mutta sitten tapahtui kummia kun Eeron Vaimo Alisa alkoi ryyppäämään. Eikä siinä kauaakaan mennyt kun Eero seurasi Alisaa. Molemmat istuivat keittiössä ja ryystivät kaljaa ja viinaa. Ei siinä kauaakaan mennyt kun tili oli tyhjä. Vähän kerrassaan laitettiin karjaa teurasautoon. Mutta sitten loppui karja.

Sitten käytiin pienen metsän kimppuun. Tukkireki hevosen perään ja metsään kaatelemään tukkipuita. Apuun soitettiin myös Lahtisen Tapani. Puita kaadettiin ja viinaa juotiin. Illalla jatkettiin juomista Eeron asunnossa. Laitinen Tapanin hevonen juoksi välillä kotiin kun ei Tapani muistanut sitä laittaa kiinni. Tapanin vaimo riisui hevosen valjaista ja laittoi hevoselle syötävät.
Välillä Tapani haki naapuritaloista Eeroa. Oli kuulemma putonut etureestä pimeällä taipaleella. Jostain se Eerokin sitten taas löytyi ja seurravana päivänä jatkettiin taas puiden kaatoa.

Ja niin tuli aika, että metsä oli tyhjä. Muutama kitukasvuinen kuusi vielä metsässä kasvoi mutta niistä ei saannut edes joulukuusta. Metsäyhtiön mies kävi mittaamassa puut ja maksoi rahat Eeron tilille. Ja sitten taas juotiin. Metsurimiehet ja Eeron vaimo Alisa olivat laihtuneet oikein merkittävästi.

Lopulta loppuivat rahat. Ja Alisa sekä Eero kävelivät kunnan luukulle kyselemään rahaa. Eihän sitä rahaa heti luvattu kun piti saada hiukan tietojakin ensin.
Uudestaan käveli pariskunta sosiaalitoimiston luukulle. Nainen tutki papereita ja virkkoi seuraavaa. "Teille on tullut aika iso raha tilille että pitää vähän omalta esimieheltä kysellä asiaa".

Lopulta tuli kirje sosiaalitoimistolta, että laskelmien mukaan Teidän pitää tulla omilla toimeen ainakin kolme kuukautta. Se oli riipaiseva uutinen. Pariskunnasta tuli kiukkuinen. Tiellä ohi kulkevat ihmiset kuulivat talossa miehen ja naisen huutoa. Ehkä siellä käytiin myöskin väkivaltaa.

Lopulta Alisa oli ottanut jotain myrkkyä ja kuoli pois. Eero kun lopulta löysi vaimonsa kuolleena otti hänkin samaa myrkkyä ja kuoli pois. Niin päättyi heidän osaltaan ryyppääminen. Ja lapsilla oli paha mieli.

Laitisen Tapanillakin oli ilmeisesti rahat menneet myöskin samassa juopettelussa. Tapania kun ei löytynyt eräänä iltana, lähti Kyllikki vaimo häntä etsimään. Lopulta puimalan ylisiltä löytyi Tapani roikkumassa köyden jatkeena. Kyllikki leikkasi köyden poikki ja Tapani putosi lattialle. Ambulanssi vei Tapanin huutaen sairaalaan.
Kyllä Tapani siitä selvisi kuitenkin. Mutta oli lääkäri ollut hänelle vihainen. "Kuules Tapani, älä sinä enään leiki lenkkinarujen kanssa siinä voi mennä henki".
Tapani saapui kotiinsa ja ei ollut lainkaan häpeissään narun jättämästä jäljestä kaulassaan. Työpaidossa avattiin ylimmäiset napit ja käärittiin paitaa alemmaksi että narun jättämä jälki kunnolla näkyi.

Tarina oli tullut päätökseen. Pöydässä oli hiljainen hetki. Lopulta Riku sanoi, että älkää pojat nyt vaan juoko itseänne hengiltä. Mutta nyt lähdetään heille ryyppäämään ja mennään saunaan. Riku vinkkasi muo, että kerros tytölle mihinkä mennään. Tyttö tiesi kuvion jo tarkkaan mutta kävin kuitenkin hänen luonaan vielä. Tyttö sanoi, että tulen kohta perässä, paikka on tässä ihan lähellä.

JATKUU

piki

Kun etumus alkaa täyttymään, osa kaksi.

Nyt oltiin mökillä tutustuttu. Lomaakin oli jäljellä vielä ruhtinaallisesti. Aikuiset monesti istuivat sisällä koska silloin oli helpompi päästellä tunteita valloilleen. Vielä se tuntuu olevat varsin kiihkeää vaikka kumpikin ovat jo entisessä elämässä rakkauden huipulla käyneet useasti. Mutta onhan se tietenkin aina uutta kun kanssa rakastaja vaihtuu. Ja onhan molemmilla tietenkin jo useampi vuosi kulunut tämän tapaisista leikeistä.

Nuoret taas halusivat olla ulkona kun Harrilla oli se pullotus juttu meneillään. Ulkona pystyi sitä ärhäköintiä paremmin piilottamaan. Liisa kyllä monesti pyysi Harria heidän mökkinsä sisälle kun vanhemmat istuivat ja lempivät salaa Ilarin mökissä.  Harrilla se mökkiin meno Liisan kanssa ei ollut tietenkään mikään helppo nakki. Jotain oli Harrin tehtävä, että etumus jättäisi hänet rauhaan edes hetkeksi. Nukkumaan mennessäkin ei tarvinnyt kun hetken ajatella Liisaa niin tapaus oli taas päällä.

Iltaisin Harri koitti katsella vanhoja naistentehtiä joissa oli lääkäri-palsta. Löytyisikö sieltä hiukan valaistusta hänen herkkyyteen. Mutta niissä lehdissä puhuttiin vain naisten ongelmista. Miehet eivät näy saavan mitään apua ongelmiin. Eräs nainen kyllä kirjoitti hiukan sivuavasta aiheesta lehden palstoille. Hänen mies oli jo neljäkymmentä vuotta vanha. Hänen elin alkoi reakoimaan aina kun nainen oli vähissä vaatteissa. Uimarannoilla tai kun vaimo riisuitui yöpuulle. Tuska oli sietämätön, eikä vaimo pitänyt siitäkään, että olisi heittäytynyt rakkauden siiville joka ilta. Miehen mukaan sitä oli vain kärsittävä.

Lehdet saivat olla, jotain muuta piti kokeilla. Ennen nukahtamista Harri päätti rohkaista mielensä ja kävellä kahden kilometrin päähän kauppaan. Jospa hän uskaltaisi ostaa kumipakkauksen. Sitä on vaan kokeiltava, riittääkö rohkeus.

Aamulla ennen yhdeksää lähti Harri kävelemään kyläkauppaa kohden. Ehkä ei aamusta ole vielä asiakkaita kaupassa että hän kehtaa kassalla vilauttaa kumipakkausta.
Kauppa olikin hiljainen ja mies oli kassalla. Harri luuli, että nythän tämä käykin helposti. Juuri kun Harri oli nostanut kumipakkauksen käteensä ja laittamassa sitä kassalle, törmäsi vanhempi nainen sisälle kauppaan. Harri heitti paketin takaisin laatikkoon. Mutta kauppias näki tämän tilanteen ja pyysi kohteliaasti Harrilta rahaa ja sanoi, että pistä vain paketti taskuun. Huh huh olipa se kiusallinen tilanne, ajatteli poika kaupan pihalla ja lähti kävelemään mökille.

Matkalla hän ajatteli, että mitenkä Liisan saisi käsittämään asian. Ehkä sitä pitäisi vain ensin puhua ja jos vaikka illan hämärässä sitten voisi yhden kumin käyttää. Jospa se auttaisi Harrin elimen vikurointiin.

Kotiin päästyä olivat jo Ulla ja Ilari pihalla. Liisa kuulemma nukkui vielä. Ulla pyysi Harria menemään herättämään Liisaa. Nythän voisi samalla Liisalle puhua, jos poikuudet menetettäisiin illalla.
Harri meni hiljaa sisälle ja käveli Liisan sängyn viereen. Siinä nukkui Liisa rauhaisaa unta. Olipas vaikeaa koskea Liisan olkapäähän ja sanoa hellästi, "Herää Liisa". Liisa säpsähti ja kirkaisi. Hän vaistosi, että nyt ei herätys ollut tavan mukainen äidin herätys. Harri istahti sängylle Liisan viereen. Hänen piti puhua aivan vain suoraan, että ollaanko illalla silleen. Mutta sanat tietenkin tarttuivat suuhun kiinni. Ei siitä mitään tullut ja Liisa pyysi Harria lähtemään ulos että hän saa vaatteet päälle.

Koko päivän yritti Harri Liisalle puhua poikuuden menettämisestä mutta ei vain ne sanat sieltä suusta tulleet ulos. Ilta alkoi jo hämärtymään ja Harri koitti vielä kerran kysyä ja jollain eleellä sitä todistaa, että nyt on aika tullut rakasteluun.
 Hän otti kaulasta Liisaa kiinni ja ei vetänyt lantiotaan irti Liisasta. Liisa tunsi heti Harrilla olevan jotain kovaa haarustassaan. Liisa puristi Harria kovaa kaulasta ja liikautti lantiotaan aivan kuin merkiksi lupaukselle.
Harri kuiskasi Liisan korvaan, "Mihinkä me mentäis". Pimeässä ei viitsi metsäänkään lähteä, ehkä Harrin huone olisi yläkerrassa paras paikka.

Nuoret kiipesivät Harrin huoneeseen. Valoja ei laitettu kun kuitenkin molemmat häpesivät tulevaa tilannetta paljon. Liisa oli aivan jännittynyt ja hän sanoikin, että otatko sitten pois jos muo sattuu.
Harri jäi asettamaan kumia miehisyytensä päälle. Suutelimiset oli jo tehty ja kumpikin kiihottuneina odotti tulevaa tapahtumaa.
Nyt oltiin tultu jo siihen tilanteeseen, että varsinainen tapahtuma oli alkamassa. Harrilla tahtoi jo tykki ampua monta kertaa koko alku toimenpiteiden aikana. Mutta nyt hän työnsi miehisyytensä varovasti Liisan arvaamattomaan aarteen sisään. Siinä samalla Harrin suusta pääsi ähkäisy ja Liisa tunsi jotain pullistumaa sisällään. Nyt Harria hävetti kun hän veti aseensa pois Liisasta. Liisa kuitenkin tarrasi Harria kaulasta ja suuteli ja suuteli, ettei loppua tahtonut tulla. Tyttö lohdutteli poikaa, että kyllä se vielä kauemminkin kestää kun tulee ensin pois nuo hätäsemmät.

Ensimmäiset kosketukset oli saatu. Tuntui kuin tämä olisi entistä enemmän lähentänyt parinsuhteita. Nuoret jäivät kuitenkin vielä yläkertaan. He pitivät toisistaan kiinni, halasivat ja suutelivat toisiaan. Ja ei ainakaan vielä Harrin elin alkanut lainkaan temppuilemaan. Ehkä se odotteli kuin lapsi ensimmäistä jouluaan.

Hiljaista oli myöskin alakerrassa. Siellä oli myöskin tehty lähempää tuttavuutta toistensa kanssa. Ehkä nyt olivat miehet naisilleen antaneet lupauksen olla heidän kanssaan, nyt he olivat pareja.

Ilarilta loppui loma ja hän alkoi poikansa kanssa pakkaamaan autoaan aamusta. Mutta niin tekivät myöskin naapurin naiset. Heillä oli vielä lomaa pari viikkoa jäljellä mutta eivät he jää tänne kaksistaan kun miehet lähtevät pois. Ja niin pakattiin tavarat autoihin ja laitettiin mökit kuntoon. Vielähän on kesää jäljellä, että viikonloppuisin tänne tullaan vielä monta kertaa.

Ensin ajettiin Ilarin ja Harrin kotiin. Heillä oli omakotitalo, jossa rinnetontti näkyi olevan hyvin hoidettu. Miesten asuinpaikan pihalla oli myöskin kukkia joita Ulla lähti kiireesti tutkimaan lähemmin. Nuoret taas vetäytyivät Harrin huoneeseen. Harri oli onnellinen kun etumus ei suuremmin reakoinnut vaikka huoneeseen päästyään nuoret halasivat ja suutelivat. Vasta sitten kun kädet hiukan lipuivat aremmille alueille, alkoi jo miehisyys heräämään. Mutta nyt alkoi eteisestä kuulumaan kolinaa kun Liisa ja Ilari tulivat sisälle katsomaan huoneita. Nuoret vetäytyivät erilleen istumaan kun mitään ei olisi tapahtunut.

Ilari alkoi keittämään kahvia ja kaikki kokoontuivat keittiön pöydän ääreen. Siinä jokainen totisina katsoivat toisiaan mutta kun jännitys oli jo päässyt huippuunsa räjähtivät kaikki nauramaan. Erikoinen oli ollut heillä mökkireissu. Ehkä ei tälläistä tapahtumaa olisi käynnyt jos ei olisi Harrin vartalo alkanut reakoimaan. Luonto kun vaan on sellainen, että se saa aikaan erikoisia tilanteita.
Ehkä tämä oli hyväkin, sillä kyllähän Ullan ja Ilarinkin piti vielä saada kosketus vastakkaista sukupuolta kohtaan. Turha jäädä ihmettelemään eroa enää josta oli kulunut jo kymmenisen vuotta. Se piti jättää vaan taakse ja olla onnellisia näistä kahdesta lapsesta, kahdesta hienosta lapsesta.

Kahvia ja leipää nautittiin hilpeässä seurassa. Mitään suunnitelmia ei tehty tulevalle elämälle vaan edetään asioissa pikku hiljaa.
Kahvin jälkeen lähdettiin katsomaan tyttöjen asuntoa. Mukava nähdä heidänkin asuinsijat. Matka oli lyhyt, sillä Ilarin laittama trippimittari näytti kahtatoista kilometriä. Autot pysäköitiin parkkipaikalle ja käveltiin rivitalon edessä kulkevaa tietä Ullan kotiin. Kaunis koti avautui miesten silmien eteen. Heti huomattiin, että asunto oli kovinkin naisten rakentama koti.
Liisa otti Harria kädestä kiinni ja askeleet suuntautuivat Liisan huoneesseen. Harri silmäili huonetta joka oli varsin erilainen kun hänen huone. Valkoista oli paljon ja löytyi huoneesta vaaleapunaistakin. Huone oli niin puhtaan oloinen ettei Harri tahtonut uskaltaa istua mihinkään. Liisa kuitenkin veti Harrin kädestä istumaan hänen viereensä valkoiselle peitteelle. Sitten halattiin ja suudeltiin oli niin hyvä olla.

Ulla huuteli nuoria tulemaan keittiöön ottamaan pientä tarjottavaa. Samalla leikkimielisesti suunniteltiin yhteisiä tapahtumia. Ilari lupasi tulla Harrin kanssa autolla yhdessä treffeille. Harri ei oikein käsittänyt, että miksi meidän yhdessä pitää tulla, hän ainakin tulee linja-autolla.
Nyt oli kuitenkin toisten kodit nähty. Eteenpäin tässä tietenkin mennään mutta kai asiat hoituvat siitä pikkuhiljaa.

Koulut alkoivat ja vanhempien työt. Nuoret vuoronperään huristelivat toistensa kotiin. Läksyjä tehtiin yhdessä vaikka eivät nuoret samassa koulussa olleetkaan. Ulla ja Ilari tapailivat myöskin, vaikka hiukan harvenpaa. Mökilläkin käytiin vielä yhdessä kun oli hyviä ilmoja. Kiinteältä tuntui molenpien parien suhteet.

Aikaa kului jo yksi vuosi. Vanhemmilla alkoi keskustelut, siunaammeko liiton vai olemmeko avoparina. Sekä kumpaan taloon muutetaan asumaan. Tuntui turhalta maksaa ja pitää yllä molempia taloja kun yhdessä kuitenkin ollaan. Ja kun vielä kaikki tuntui suhteiden mukaan menevän hyvin. Erikoiselta se tietenkin tuntui nuorten kohdalta. He olivat samaa perhettä, kuitenkin lapset rakastivat toisiaan.

LOPPU
piki

Kun etumus alkaa täyttymään.

Kuuma kesä oli tuonut Harrin isän kesämökin viereen uudet asukkaat. Harri oli koittanut seurata uusia naapureita salaa, mimmoista väkeä he oikein ovat. Sen hän oli saannut selville, että ilmeisesti äiti ja nuori hänen ikäisensä tyttö olivat useasti olleet ulkona. Ketään miestä hän ei ollut nähnyt.

Harri ei oikein tykännyt koko kesämökillä olosta. Vaikkakin hän oli erittäin kaino ja hiljainen niin hän olisi kuitenkin halunnut olla siellä missä hänen kaverinsa olivat. Mutta jotenkin nyt kului aika kun hän pusikoissa piilekseli ja koitti nähdä naapurissa asuvan tytön kasvot. Jotain mielenkiintoista oli tullut Harrin elämään, hän alkoi kiinnostumaan tytöistä.

Mutta vaikealta tuntui kuitenkin päästä niin lähelle naapurin tonttia, että olisi nähnyt tytön oikein läheltä. Mutta kerran hän päätti rohkaista mielensä. Hän kun huomasi tytön menevän bikineissään laiturille päin hän otti veneen ja souteli naapurin laiturille päin. Kohdalla hän kainosti vilkutti kämmenellään tytölle joka yllättäen vastasikin vilkutteluun. Tyttö jopa huusi veneessä istuvalle Harrille "Taitaa tulla taas lämmin päivä". "Tietenkin" Harri vastasi "Niin tulee".

Jotenkin siinä alkoivat kemiat lähentymään ja Harri jopa kainoudesta huolimatta kyseli tytöltä, että "Mistä päin Te oikein olette". Vene lipui naapurin laituriin kiinni. Liisa, joka oli tullut jo äkkisten esittelyjen tiimellyksessä selville, pyysi Harria tulemaan laiturille istumaan. Ja niin nousi poika laiturille lähelle tyttöä istumaan. Kainolta tuntui nuorten ensitapaaminen. Ei oikein tahtoneet asiat lähteä liikkeelle. Hymyiltiin mutta ei katsottu silmiin vaan hymyt paremminkin kohdistautuivat polviin.

Hetken päästä kuului Harrin isän, Ilarin huuto, "Harri, Harri". Harri vastasi olevansa naapurin laiturilla. Liisan äiti kuuli myöskin huudon ja tuli mökistään ulos. Tietenkin hän tepsutteli laiturille kun äitien tehtävänä on mennä vahtimaan kun vieras poika siellä istuu heidän tytön vieressä. Eihän Harri nyt aivan vieressä ollut mutta melko lähellä kuitenkin. Äiti esitteli itsensä Ullaksi ja sanoi olevansa Liisan äiti. Harrin isä oli tullut omalle laiturilleen ja uusi poikaa syömään. "Tullaan, tullaan", voitaisko me lähteä syönnin jälkeen vähän soutelemaan. Niin tuli Liisan äidiltä lupa ja Harri onnesta jäykkänä souteli kotilaituriin.

Nopeasti oli poika syönnyt ja kiirehti veneelle. Isä koitti kysellä asioita naapurista mutta ei Harri sellaisia kerinnyt kertoa. Hänellä oli kiire mennä odottelemaan Liisaa heidän laiturin viereen. Niin tuntui Harrista jotenkin mukavalta. Nyt hän alkoi viihtymään tällä mökillä. Outo tunne tuntui boksereiden sisällä. Hänen miehisyytensä alkoi myöskin heräämään. Ei tiennyt poika mitenkä jalat oikein pitäisi ettei nappulan herääminen vain osuisi tytön silmiin. Lopulta hän työnsi nappulansa jalkojen väliin rauhoittumaan. Ehkä hän nyt pystyy soutelemaan jalat aivan kiinni toisiaan.
Lopulta Liisa tuli laiturille. Hän halusi tulla Harrin viereen istumaan kun näin he useasti soutavat äidin kanssa. Molemmilla on oma mela vedettävänään. Liisa kertoi, että välillä mennään ihan ympyrää kun äiti vetelee liian kovaa.
Harri oli tuskissaan kun etumuskaveri ei tahtonut rauhoittua millään. Hän koitti ajatella muita asioita mutta ei sekään auttanut kun Liisa istui niin lähellä, että kyljet välillä ottivat toisiinsa kiinni.

Harri päättikin ehdottaa, että lähtisimme kävelemään pikkutietä järven reunaa. Ehkä se olisi parempi kun voisimme kävellä hivenen erillään toisistamme. Liisa suostuikin Harrin ehdotukseen. Vene ajettiin rantaan ja vaikeroiden poika nousi pystyyn. Niin tuntuikin, että Harrin elollisin veitikka rauhoittui. Hän huojentui kun ei ollut sellainen tuskainen olo. Hän ajatteli, että Liisa olisi varmaan luullut, että minä olin halukas lähentelemään tyttöä jos hän olisi nähnyt hänen oireensa. Ehkä se vaan on sellaista ensioireita kun ei ole koskaan ollut kenenkään tytön kanssa kahdestaan lähekkäin.

Niin lähtivät nuoret kävelemään pikkutietä järven reunaa. Kovin oli nuorilla hauskaa kävellessään. Hetki kävellessä muisti Harri tienvieressä paikan jossa kasvoivat niittykukat. Sinne nuoret asteli ja kävivät vatsalleen ruohikkoon. Nyt he olivat piilossa muitten katseilta, kun pitkä ruoho ja kedon kukat piiloittivat heidät nurmen sisään. Siellä loikoiltiin erilaisissa asennoissa. Kuitenkaan ei mitää lähentelyjä tehty, piti edetä varovasti. Kummallakaa ei ollut aikaisempaa kokemusta seurustelusta. He olivat aivan uusi pari ja melkolailla tietämättömiäkin asioista. Kyllähän he sen tiesivät miten pitää olla jos ollaan yhdynnässä, senhän opettaa jo koulukin. Ja muitakin paikkoja tietenkin josta ne asiat saa helposti selville. Mutta ei heillä nyt ensimmäiseksi tulleet sellaiset ajatukset mieleen. Se on vain se miehen ruumis sellainen, että jokin paikka kyllä alkaa heti temppuilee kun pääsee ensimmäisen kerran tytön lähelle. Ehkä se luoja tyhmempiä sillä hiukan auttaa. Ihan vaan tiedoksi, että sillä kapistuksella on muitakin tehtäviä kuin pelkkä pissaaminen.

Käsi kädessä kuljettiin ja tuntui kun he olisivat olleet äärettömän rakastuneita. Rakkauden asioista ei vielä oltu puhuttu mitään. Mutta jotain sinnepäin oli asiat kääntymässä. Nyt kuitenkaan ei puhuttu kuin heitä lähellä olevista asioista. Esimerkin rakkaudesta eivät oikein innoittaneet kumpaakaan nuorta, sillä molempien vanhemmat olivat eronneet. Ei se tietenkään kannustanut vaikka ei sekään tietenkään tullut mieleen. Nyt oli vain tärkeää kävellä ja vain olla kaksistaan.

Ilta tuli ja oli jo pakko erota. Molemmat nuoret vastahakoisesti siirtyivät omiin mökkeihin. Illalla he eivät tahtoneet vastata vanhempien pyyntöihin tai kysymyksiin, niin omissa mailmoissaan nuoret olivat.

Yö oli nukuttu ja nuoret jo aikaisin siirtyivät teranssille katselemaan jospa näkisivät toisensa heti aamusta. Harri istui leputuolissa katse suoraan naapurin ovelle. Liisaa ei vielä näkynyt eikä hänen äitiään. Harrin isäkin tuli kahviansa juomaan teranssille. Hän oli sen verran kuullut pojaltaan, että Ulla on myöskin eronnut. Ja he asuvat aika lähellä meitä. Vaivaiset kaksikymmentäkilometriä on vain välimatkaa.
Ehkä Ilarikin oli naista vailla. Siksi kai hänkin tuli ulos istumaan, jos vaikka voisi jonkin asian toimittaan naapurin naiselle. Helpompihan sitä on nuorten välityksellä ottaa samalla juttua naapurin rouvan kanssa.

Naapurin ovi aukesi ja äiti tuli ensin ulos. Miehet eivät puhuneet vielä mitään mutta vasta sitten kun Liisa tuli ulos, huusi Harri "Hyvää huomenta". Vastaukset tulivat heti takaisin ja samalla siirtyi Ilarikin lähemmäksi naapurin rajaa esittäytymään. Syttyikö tänään uusi rakkaus. Ainakin jos voisi molempien hymyistä sen päätellä. Nuorethan hymyilivät toisilleen sitä nuorten viatonta, luonnollista, kaunista hymyä.

Siinä tapaamisella suunniteltiin jo illanistujaisia grillauksien merkeissä. Samallahan sitä voi tutustua naapureihin oikein kunnolla.
Nuoret kävelivät omia polkujaan ja vanhemmat kurkkivat syrjäsilmällä naapurien puolelle jospa siellä näkyisi Ulla tai toisella pihalla Ilari. Ehkä ainakin kiinnostus oli herännyt. Grillauksen jälkeen näkee sitten, onko pitkäaikaisempaa seurustelua tarjolla vanhemmalla väellä.

Koitti iltapäivä ja Liisa äiti Ullan kanssa saapui Ilarin ja Harrin vieraaksi. Ilari oli jo laittanut puugrillin lämpimään ja hiukan napostellut miehen kaatajaa aina kun sisällä kävi. Ehkä hän halusi olla hiukan vapaantunut, sillä häntäkin vaivasi jännitys kun vieraan ihmisen tapaa.
Ensiksi oikein hienosti käteltiin ja koitettiin hiukan jäykästi halatakkin kun kuitenkin oltiin mökkinaapureita. Suhteethan piti pitää kunnossa ja ehkä hiukan parempaakin kun naapureita ollaan. Ensin katseltiin Ilarin mökkiä ja hiukan tontin rajoja. Jotensakin juttelut lähtivät hienosti liikkeelle kun oli kuitenkin samoista asioista kysymys. Nuoret eivät tontinkulmia lähteneet katsomaan vaan viihtyivät paremminkin kaksistaan laiturilla. Heillä oli toisenlaiset asiat meneillään. Nyt jo puhuttiin heidän harrastuksista ja kuinka oikein tapaillaan jos halutaan olla kahdestaan. Liisa kertoikin, että hän ei varmaa kovin myöhään saa olla ulkona, tuntee kuitenkin äidin.

 Mutta grilli oli jo kuuma ja Ilari alkoi kasaamaan erilaisia pihvejä, makkaroita ja vihanneksi grillin ritilälle. Hän oli ostanut tarjottavaa liikaakin kun oli vähän outo, kuinka paljon kukin oikein syö. Hänen vaimonsa oli ennen kaikki tarjottavat ostanut, niin Ilarilla ei oikein ollut tuntumaa vielä kaikkiin asioihin. Kyllähän hän tiesi ettei naiset paljon syö ja varsinkaan nämä laihat naapurit. Mutta kun se vaan olisi vielä kurjempaa jos tarjottavat loppuisivat.
Viinipullo ja limut haettiin vielä ulos, että jokainen pystyi kuivat huulet hiukan kastelemaan. Yksiin tuntuivat menevän aikuistenkin jutut. Kyntömiestä kyseli Ulla kun hänellä on vanhan pellon osa tonttina. Hän oli ajatellut, että siihen saisi helposti pienen kasvimaan. Ilari tunsi jo paikallisia kun oli täällä asunut kymmenen vuotta. Maapaikkoja on parikin kun tänne mökille ajetaan. Ilari kohteliaasti lupasi kysellä kyntäjän paikalle, että keväällä olisi sitten paikka mihinkä voisi siemenet työntää.

Ruokaa syötiin ja kertoiltiin menneistä. Ja viini sekä olut oli vapauttaneet puheet jo hiukan lähempiinkin asioihin. Ilari halusi kertoa erostaan ensin, että tulee selväksi sekin asia.
Kukkasten kantajana vaimolleen hän oli aika outo. Ei hän tiennyt, että kukaan hänen kavereistaan olisi vaimolleen kukkia viennyt. Mutta kerran hän oli kuunellut radiota jossa puhuttiin avioliitosta. Siinä tuotiin esiin, sellaisia seikkoja kun kukkasten vientiä vaimolle sekä liittoa pitää vahvistaa aina uusilla asioilla. Ravintolassa käyntejä rakastelun muutoksia ja sen sellaista.

Olin hiukan juhlinut kaverini synttäreillä. Pienessä porukassa siellä oltiin ja naisia ei ollut kuin kaverini vaimo paikalla. Kun juhlat päättyivät ja kotiin tullessa kömpisin vaimoni viereen lempeään uneen. Aamulla oli hiukan rauhaton olo niinkuin aina juhlimisen jälkeen. Siinä istuessani tuli tuo mainittu radio-ohjelma mieleen. Ajattelinkin ilman mitään lupaa lähteä polkupyörällä ajelemaan kukkakauppaan. Ihan vain siksi kun oli vaimo ollut pojan kanssa kotona ja minä vain olin juhlimassa.
Kukat ostin ja polkaisin kotiin vaimon luo ja ojensin kukat hänelle. Vaimon kasvoille tuli ensin hymy, mutta se muuttui hetkessä vihaiseksi ilmeeksi. Aloin kuulemaan solvauksia vieraista naisista eilisissä juhlissa. Ei auttanut väliin kertoa, että ei siellä ollut kuin kaverini vaimo, muut olivat miehiä. Olihan siellä yksi nainen jota olin kuullemma lähennellyt, vaan kun en ollut. Mutta ei sekään mitään auttanut.

Töissä kerroin tämän kukkakimppuasian kaverilleni. Ajattelin että ne ovat viimeiset kukkaset jotka vaimolleni ostan. Kaverini meinasi, että jos hän vaikka soittaa vaimolles ja kertoo asian, ettei siellä kukaan ollut niin kännissä että olisi hänen vaimoaan vikitellyt. En halunut, että kukaan muu sotkeutuu enään tähän asiaan.
Tästä eteenpäin sain kuunnella jatkuvaa piikittelyä naisasioista. Oliskos tuon naisen kanssa kiva kävellä tai olla sänkykamarissa. Vaikka sinne väliin koitin kertoa, että suo mä rakastan ja en halua muiden naisten kanssa olla, se vain pahensi asiaa. Silloin alkoi ääni nousemaan vaimoni suusta ja se meni aivan hillittömälle tasolle.

Kuukaudenpäivät joka päivä sitä piikittelyä kuuntelin. Kun sitten eräänä päivänä kun tulin töistä oli vaimo lähtenyt. Pöydällä oli lappu, hae poika tarhasta, sinne en enään tule enkä mitään hae. Avioero paperit tulevat postissa. Yrityn monena päivänä soitella vaimoni numeroon mutta ei siihen kukaan vastannut.

Poika kasvoi ja siirtyi kouluun. Toiselle luokalle mennessä ostin Harrille puhelimen. Kehoitin Harria lähettämään äidilleen viestin ja kirjoittamaan puhelinnumeron siihen myöskin. Muutama päivä jälkeenpäin Harrin äiti soitti ja kyseli onko meillä ollut naisia. Kuulin Harrin kertovan ettei täällä ole ketään ollut.

Ei ole Harrin äiti monestikkaan soittanut eikä Harrikaan. Ei äidillä ole oikein muuta asiaa kuin kysellä onko täällä naisia ollut. Ei soittele pojan synttäreillä ei jouluna eikä mitään synttärirahaa ole tullut koskaan. Siitä asti olemme asuneet pojan kanssa kaksistaan ilman mitään naista.

Ullaan otti tämä kertomus niin vahvasti, että hän joutui kuivaamaan silmiään monta kertaa.

Niin tuli ero kun pienen kukkakimpun ostin. Ehkä olis pitänyt ensin pihalta hakea voikukkia, ehkä tälläinen pehmeämpi lähestyminen olisi ollut parempi ensin.

Ulla halasi Ilaria ja vuodatti kyyneliään valtoimenaan. Ullalla oli mies lähtenyt kävelemään ilman että olisi mitään sanonut. Ei hän ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota kun hän monesti lähti lenkille tai käymään naapurissa ilman että olisi mitään sanonut. Hän vaan lähti ja seuraavana päivänä tuli viesti. Otan eron ja en hae mitään sieltä, eropaperit tulevat meille. Liisan saadessa puhelimen hän koitti isän puhelimeen soitella mutta ei hän vastannut. Tekstarilla hän laittoi myös puhelinnumeronsa mutta ei hänestä mitään kuulunut enään.

Tapauksissa oli paljon samaakin. Pois muuttaneet puolisot ovat aivan hiljaa. Onko se sitten parempi näin, ainakaan ei tarvitse huutaa toisilleen. Viinit otettiin kertomusten päälle. Ullaan otti molemmat kertomukset aika kovin. Itkusta ei tahtonut tulla loppua. Vaikka Ilari koitti puhua muistakin asioista niin aina välillä Ulla purskahti itkuun. Voihan olla, että viinin ja kaljan juonti auttoi tätä itkemistä.

Niin oli kaksi suhdetta saannut ikävän lopun. Rakkaussuhteet loppuivat ja tuli toinen tapa elää yhden lapsen kanssa.Mutta nyt tuntui, että uudet suhteet ovat alkamassa. Harri ensin kiinnostui naapurin Liisatyttöön. Ja heti melkein perään Harrin isä, Ilari kiinnostui naapurin Ulla äitiin.

Nuoret halailivat laiturilla ja pieniä pusujakin annettiin illan hämärtyessä poskelle. Harri vaan taas joutui pitämään alavartaloaan hiukan kauempana Liisasta. Hän ei halunut, että Liisa heti toisena päivänä suuttuisi hänelle tai jo vakavissaan antaisi kämmenellä iskun poskelle.

Isä ja äiti istuivat teranssilla jo aivan vierekkäin. He pitivät toisiansa kädestä kiinni ja aina välillä pienet suukotkin löysivät toisen suun. Joskus pyörähdettiin mökissä jossa jo intohimo sai kunnolla vallan. Siellä suudeltiin pitkään ja kädet seilasivat toistensa keholla silittäen ja puristaen hellästi kuitenkin. Tärkeät paikat heilläkin jäivät vielä löytämättä. Ehkä kaikki unohtuu kun kumpikaan ei ole vastakkaista sukupuolta päässyt moneen vuoteen tutkimaan.

Entiset suhteet haluttiin unohtaa ja niistä ei enään puhuta jos ei toinen halua. Nyt oli alkamassa uudet suhteet, niin isällä kuin pojallakin. Niin äidillä kuin tyttärelläkin. Kaikkein parasta tulisi olemaan seurustelu kun mökkilomat on vietetty. Isä ja poika pääsisivät samalla kyydillä samaan taloon. Ehkä se on hyväkin, että pääsevät vanhemmat hiukan seuraamaan nuorten seurustelua. Ehkä ei nyt sentään lapsia vielä odoteta näin nuorelta liitolta kuitenkaan.

JATKUU
piki

Varokaa Hyvinkään Paavola, nyt tulen sinne.

 Vielä kerran kuitenkin puutun meidän muuttoon. Ehkä se on parempi nyt kun olemme saanneet entisen asunnon siivottua ja asianomaisen yhtiön tarkastaja on sen hyväksynyt ilman mitään huomauttamista.


Viikolla 30 aloimme muuttamaan tavaroitamme entiseen asumalähiöön Hyvinkään Paavolaan takaisin. Ensin ajelin pienempiä tavaroita sekä astioita uuteen asuntoon. Perjantaina tulevat sitten apuvoimat ilmeisesti kahdella pakettiautolla muuttamaan huonekalut paikalle. Sitten se alkaakin ihmisten häiritsemin kun alan iskuporalla poramaan reikiä seinään.

Olisiko tämä nyt sitten viimeinen muutto. Tai ilmeisesti yksi muutto on vielä vaivaistaloon, jos ei sitä ennen kuulu viimeinen kutsu. Muuttoja onkin meidän elämässä ollut jo aika paljon. Hyvää niissä muutoissa tietenkin on se, ettei turhia tavaroita pääse pesiintymään nurkkiin. Ainahan muuton yhteydessä hyviä käyttöön kelpaavia vaatteita tai esineitä annetaan toisille jos ei niitä enään tarvi. Laskin, että muuttoja on mulla ollut kaikkiaan 13. Eihän se mikään ennätys tietenkään ole. Mutta kun on ihmisiä jotka asuvat siinä ensimmäisessä asunnossa jonka ovat nuorena hankkineet, koko ikänsä.

Ei meistä ollut vielä asumaan tälläiseen yhteisöön. Ehkä ei meidän pärstä oikein kiinnostanut tätä lähiötä. Ensimmäisestä päivästä alkaen kuulin jo pihalla keskustelua kahden ihmisen kesken. Mies kertoi seuraavaa.
"Millä me saisimme häädettyä seinänaapurit pois". Rouva kysyi, "Mikähän olisi oikein aihe" ja vetäisi sauhut tupakistaan. "Tupakka on aihe, en pysty asumaan kun naapuri sauhuttaa tupakkiaan pihalla". Ei haitannut tätä miestä naisen sauhuttelut, mutta meidän sauhuttelut kyllä haittasi. Ja löytyy muitakin tapauksia jossa tämä "meidän häätäjä" jutteli aivan kiinni toisessa ihmisessä asioitaan. Tämä toinen ihminen poltti tupakkaa. Ja kun vielä oma poikakin poltti, ainakin silloin kun vanhemmat olivat jossain lomareissulla. Itse hämmästelin moista näkyä kun tämä sama poika oli juuri pihallaan kertonut kun hänenkin huoneessa haisee tupakka. Pojan isä siihen vastasi, "Saatanan tupakan pöllyttäjät, olispa vanha aika niin niistä pääsis äkkiä eroon".
Pelottava naapuri. Kun lastenlapsille avattiin ulko-ovea kuului heti komento heidän perheelleen "Ikkunat ja ovet kiinni, naapuri tulee pöllyttelemään syöpäsolujaan taas meidän ikkunoista sisään".

Lapset eivät tahtoneet uskaltaa mennä ulos. Viimeistään silloin kun tämän miehen ääni kuului omalla pihallaan, juoksivat meidän lapset kiireesti sisään.
Jos tällä miehellä on oma kiinteistofirma, niin luulisi hänen tietävän vielä nykyiset lain Suomessa. Tupakanpolttoa ei ole kielletty omalla pihalla vielä ainakaan toistaiseksi. Luulisi tälläisten lakipykälien olevan hänellä tiedossa. Mutta ei vaan ollutkaan. Monesti hän soitteli rivarin takapihalla jollekkin tutulleen tästä tupkki-aiheesta. Kyseli neuvoa ressukka. Olispa joskus kysellyt multa niin olisin asiallisesti kertonut. Mutta kun halusi vain huutaa aidan ja laudoitetun seinän takaalta.

Postia kun hain laatikosta niin huomasin hänen putsaavan autoaan. Kyyristyi mies autonsa taakse piiloon. Samoin kun tulin autolla pihaan ja hän oli lähtemässä autostaan, kääntyi hän takaisin autoonsa ja istui siellä niin kauan kun olin poistunut sisälle.

Koskaan en vastannut tälle miehelle hänen tupakki huutojensa aikana. Näin kerroin myöskin kaikille meidän vieraillekkin jotka kävivät tupakalla ulkona. En halunut antaa hänelle minkäänlaista aihetta. Näin siis meille kävi tuon asunnon suhteen, että lähteä oli pakko. Eikä tästä asiasta oltu ainuita. Saimme kuulla eräältä ihmiseltä, että taidatte olla kolmansia lähtiöitä mitä hän tietää tupakin takia. Nämä ovat Avain asumisoikeus asuntoja. Mutta kun tämä yksi huoneisto ei ole mennyt kaupaksi, niin sitä vuokrataan aina kaksi vuotta kerrallaan eteenpäin. Me kerittiin asumaan yksi vuosi tässä asunnossa.

Näin siis meille kävi. Itse kun koitan asua asunnoissa hiljaa ja lastenlapsillekkin koitan nämä samat ohjeet kertoa, niin tämän tapaiset huomautukset tuntuvat eläkepapalle riipivän sydämmen irti kuorestaan. Tulee vain niin paha olla kun häiritsee seinänaapuria. Oli tässä kiinteistössä kolme perhettä joiden kanssa meillä meni erittäin hienosti. Mutta yhdessä vaimon kanssa teimme tämän päätöksen. Uskon kyllä, että ei vaimoa tämä päätös lohduttanut kun hänellä on aika paha astma. Vaikka ei hänkään tässä paikassa halunut asua.

Soitin edelliseen kaupungin vuokra-asuntoja hoitavaan yhtiöön. Kysyin Kiinteistöpäälliköltä, että oonko polttanut sillat takanani. ??? Kysymysmerkit kaiketi pomppivat hänen päässään kun piti lopulta kysyä "miten niin". Että vaan sellaista, jos tulisin taas Teitä häiritsemään, olisko asuntoa tarjolla. TOTTA KAI hän sanoi kuin poliisi Reinikainen. Laita ihmeessä anomus sisään niin tytöt sitten ilmoittelevat. Itse asiassa susta on täällä jo puhuttukin. Mitähän se sitten oli, en pystynyt vilkkaasta mielestänikään sitä oikein käsittämään.

Paperit laitettiin sisään ja viikon päästä meille ilmoitettiin tästä asunnosta. Olihan pienempiäkin asuntoja mutta kun meillä asuu myös kaksi nuorta miestä jotka tytär on synnyttänyt. Neljää huonetta kaivattiin ja sellainen myös saatiin.
Näin tuntuu jäävän tämä asunto pahaksi muistoksi meidän kaikkien mieleen. Ei edes isännöitsijä ja taloja vuokraava nainen ottanut asiaan mitään kommenttia. Eivät he edes vaivautuneet asiasta edes kyselemään millään muotoa. Kai hallituksen puheenjohtajalla on niin vahva imago siinä yhtiössä. Mun olis vielä pitänyt näyttää asuntoa jos joku sinne olisi halunut muuttaa. En tiedä olisinko ollut heille niin onnellinen muutosta. Kysynyt olisin kuitenkin, että polttaako Teidän perheestä kukaan ja polttaako joku vieraista. Minusta kuitenkin pitää saada uusien vuokraajien tietoa tästä tupakkipannasta joka puheenjohtajalla on. Ei nämä muutot kuitenkaan ole mitään herkkuhommia, että niitä pitäisi tehdä kerran vuodessa.

Koitti päivä, että uuteen asuntoon alkoi muutto. Ensin aloimme muuttamaan pientä tavaraa. Meidän uuteen autoon ei paljon mahtunut kuin kilon voipakkaus takakonttiin. Vanhaan paikkaan kun muutimme niin farmariautoon mahtui jopa sängytkin sisään. Nyt eivät tosiaankaan tuohon autoon mahtunut. Mutta muutimme kuitenkin villasukat ja hansat, eri kuormassa kuitenkin. Paikallisen kierrätyskeskuksen kanssa sovimme, että he muuttavat isommat tavarat pakettiautolla.
Veimme pikkutavaraa, lusikkaa ja haarukkaa tietenkin. Meillä oli mielessä uusi koti, palaamme omiemme joukkoon. Siellä olimme jo melkein kaksitoista vuotta mutta kun naapuritalon meteli sai meidän hermot palamaan oikein kunnolla. Emme muuttaneet samaan taloon vaan melkein lähelle kuitenkin. Vielä kun siinä talossa on rempsakka puheenjohtaja-täti niin ei mun tarvi kun päivät makoilla soffalla.

Sardiinikaukalolla muutimme viikon ja saimme haarukat ja veitset jo muutettua. Isot ja pienet lusikat muutetaan seuraavalla viikolla. Mutta nyt tuli aamulla kierrätyskeskuksen kaksi pekettiautoa pihaan. Sinne reippaat nuoret miehet kantoivat ensin kaksi pekettiautoa täyteen ja sitten tuli vielä yksi auto hakemaan viimeisen kuorman. Meille kuitenkin jäi vielä paljon muutettavaan tuolla sardiinipurkilla. Oli kuitenkin liinavaatteet, yleensä kaikki vaatteet, lasten lelut, salaattikulhot, kun olen antautunut niitä syömään. Meillä oli vielä paljon työtä.

Mutta kun isot huonekalut oli viety pakettiautolla, lähdimme mekin uuteen kotiin ja yövyimme siellä uudessa kodissa ensimmäisen kerran. Tietenkin oli huonekalut siirrettävä oikeille paikoille ensin.
Mutta siellä me nukuttiin ensimmäinen yö. Tien läheisyys, jossa Riihimäkeläiset suuntaavat kotiinsa, oli tietenkin yöllä pieni melun kohde kun kaikki parvekkeen ovet ja tuuletusikkunat olivat auki. Mutta ensimmäiseksi kun ensimmäisenä päivänä saavuimme pihalle tervehtivät pienet lapset meitä. Moi kuului monesta suusta, se sai tälläisen vanhan sydämmen sykkimään kovinkin iloisesti. En tiennyt kenen lapsia he olivat mutta sen jälkeen kun pihalle menin muistin myöskin lapsia moikata, nuo tulevat eläkkeen maksajat. Vaikka eivät taida kerkiä töihin ennenkun minä huutelen morjens. Hauskalta se tietenkin tuntui moikkaaminen.

Ensimmäinen yö oli nukuttu ja seuraavana päivänä törmäsin huoltomieheen pihalla. Vähän oli kerrottavaa ja pientä huoltotöitäkin piti tehdä. Sainkin kaiki huollot ammattitaitoiselta huoltomieheltä nopeasti tehtyä. Laitettavaa tietenkin vielä itsellekkin löytyi. Yksi seinä piti paikata suuret reijät umpeen ja tietenkin maalata se. Samoin yhden makkarin seinissä oli aika paljon reikiä jotka päätimme myöskin tapeeteilla korjata. Mutta vielä oli tuomista vanhasta paikasta. Vaatetta ja astiaa sekä poikien tavaroita. Niitä sitten pikkuhiljaa tuomme kun aikaa kuitenkin on.

En vaan tiedä mistä tätä romua oikein kertyy. Jokaisessa muutossa heitämme turhat tavarat pois mutta jostain niitä vaan aina lisää tulee. Kai siinä on yhtenä syynä se, että meitä on kuitenkin neljä henkeä jotka kaikki suorittavat omia hankintoja.
Taas tietenkin heitettiin pois kaikkea tarpeetonta. Mutta kyllä sitä tavaraa vaan vieläkin tuntui jäävän. Pienellä autolla ajeltiin kuormia toisensa jälkeen vanhasta paikasta uuteen. Illalla niitä järjesteltiin kaappeihin ja laiteltiin pienempia asioita seinille.
Nyt lopulta alamme olla siinä tilanteessa, että asunto on melkein tyhjä ja odottaa siivousta. Varastossa on vielä mun työkoneita ja ennenkun ne saa pois on uuteen varastoon saatava hyllyjä.

Alkaa jo tuntua, että pitiskö kaiken näköinen harrastustoiminta lopettaa. Pikku sormille annettaisiin rauha, että saavat joskus lepää. Käden työt kun miehillä vaativat aina niin paljon koneita. Ja ennen kaikkea pitää olla jokin oma tila. Ei sitä enään nykyään kirveenvartta rakennella asuintilassa. Naisilla tekeminen on vielä kuitenkin helpompaa. Lankarullia ja erilaisia puikkoja jos ajatellaan naisten perinteisiä askareita. Naisten vikkelät sormethan kutoivat lapsille niin villapuserot, sukat kuin käsineetkin ennen ja tekevät vieläkin. Mutta kun mies vääntää esimerkiksi puusta jotain esinettä, pitää melkein olla ainakin jokin kone. Pelkällä puukolla ei oikein saa tehtyä kuin pajupillin. Tälläistä se on ja tähän pitää tyytyä, jos nyt sitten ei ala kutomaan villapuseroa. Luulen vaan, että taitaa siinä monet talvet vierähtää ohi ennenkuin pusero on valmis varsinkin tälläisillä jäykillä ja kankeilla tumpeloilla tehden.

Ehkä se koittaa vielä sellainenkin päivä jolloin kaikki tavarat on muutettu pois uuteen kotiin. Ja niille vielä oma paikkakin löytynyt. Mitähän sitten pitäisi tehdä.
Ensin tietenkin lähtisin kävelemään ja katselemaan entisen asunnon sijoja. Kasvavatko siellä kesäkukat pihalla. Ja muutenkin lähtisin kävelemään metsäisiä kuntoteitä jossa aikaa ennen jonkin verran vietin. En kovinkaan tiuhaan siellä kuntolenkeillä kävellyt. Syynä oli mun kohdalla se, että annoin naisille rauhan harrastaa. Minua näet kiusasi naisten käyttäytyminen kun vastaan käveltiin leveällä kuntoreitillä. Itse kun en voinut pitää kovaa vauhtia siis juosten, niin kävelin, ja sitäkin monesti rauhallisesti. Tietenkin vastaan käveli tulla naisia sauvat käsissään. Oli nuoria kuin vanhempaakin naista. Kaikilla kuitenkin oli aivan sama tapa. Kun he kävelivät muo kohden oli heidän katse suoraan minun silmiini. Monellakin näkyi selvä pelon tunne silmissä. Kun sitten kohtasimme nyökäytin hiukan päätäni tervehtiäkseni vastaantulijaa. Kun ohitus oli tapahtunut kunniakkaasti alkoi sauvojen kilahdukset maahan tihentymään kun ennen kohtaamista oli eteneminen ollut varsin arkailevaa. Kohtaamisen jälkeen monesti naiset vielä katsoivat taakseen, että seuraako se mies muo.

Siinä sitä tuli ajateltua, että minkä näköinen ukkeli mä oikein naisten mielestä olen. Mikä minussa on niin pelottavaa. Kuitenkin kun ikää oli jo vähän yli kuusikymmentä vuotta. Ehkä ei enään siinä iässä naisten kimppuun hyökätä pahat mielessä. Mutta kun ei ole mitään kilpeä lyödä miehen rintaankaan, että , vaaraton mies. Eihän kukaan voi sitä tietää, että en ole koskaan naista väkisin kaatanut. Kyllä se on hoidettu puhumalla tai jollain eleellä. Mahdollisuus on annettu naiselle lähteä menemään ennenkuin kosketaan. Ja ei sitäkään voi mihinkään kilpeen rintaan kirjoittaa, että en mä mikään paha naisten mies ole ollut. Nykyisin yli neljäkymmentä vuotta olen ollut nykyisen vaimoni kanssa yhdessä. Ei siinä ole ollut aikaa toisissa naisissa juosta. Eli kyllä se vaan on pärstästä sitten kiinni mitä vastaan tuleva lenkkeilijä mussa näkee. Ehkä en kuitenkaan naista lähestyisi "sellaisessa asiassa" hikisenä ja lenkkiasussa.

Se naisten kohtaamisesta. Mutta nyt hoidetaan muutto loppuun ja sitten rauhoitutaan. Katsotaan sitten uskallanko enään mennä kuntopoluille naisten sydämmeniskuja liiaksi tihentämään. Vaarallistahan se on tuollaiset äkilliset mun tapaamiset lenkkipoluilla. Muutenkin sydän hakkaa jo lenkin takia kovaa ja kun vielä minut näkee voi sillä olla kohtalokkaat seuraukset. Äkillisesti kun sydän joutuu liian koville voi lenkki jäädä siihen. Sitähän minä en tietenkään halua. Ehkä se on vain oltava sisällä, että naiset saavat kulkea ulkona rauhassa.

Tästä uudesta paikasta vielä sen verran. Mun on täällä varmasti rauhallista elää. Meillä on hyvä puheenjohtaja tässä taloyhtiössä. Itse voin rauhallisesti loikoilla soffalla iltapäivisin ja ottaa vaikka pienet torkutkin välillä. Puheenjohtaja vankalla kokemuksella hoitelee puheenjohtajalle kuuluvat tehtävät kotini ulkopuolella. Näin vanha eläkeläinen voi nauttia viimeiset vuotensa rauhassa. Joskus kirjoitella jos siltä tuntuu ja ottaa vaikka kantaakin vielä asioista.

Nyt olemme asuneet uudessa asunnossa jo kuukauden ja vanha asunto on luovutettu pois. Eikä mennyt kovinkaan kauan kun jo alkoivat pyssyt paukkumaan viereisessä talossa. Kaverinikin sanoi, että et sitten kauaa ollut hiljaa. Heti kun muutit alkoi pyssyt paukkumaan. Naapuritalon ovenlasiin tuli kolme reikää ja talon päätyy kaivautui myöskin luoti kiviseinään. Ja lensi vielä toiseenkin taloon yksi luoti. Sieltä hajosi parvekkeenlasi.
Siitä ei nyt enempää, en tiedä mikä minuun meni. Jotenkin vaan piti saada ihmiset puhumaan. No en enempää tästä selkkauksesta kerro kun en siitä mitään tiedäkkään. Muuten on kaikki mennyt hyvin, nyt tunnen että olen tullut kotiin.


LOPPU

piki