Niin se Joulu jolkottaa tulla 13.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 13 päivä.

  Hetkessä on kylän touhut muuttuneet. Tuosta laitapuolen kulkijasta, josta  saunomisen jälkeen tuli herra, on nyt kaikkien huulilla. Tämä herra kun kävelee kylän raittia niin naiset hiipivät pihoiltaan ja kodeistaan tien varteen hänelle hymyilemään. Naisten miehetkin ovat huomanneet tämän oudon toiminnan. Isännät ovat suut mutrulla eivätkä puhu mitään. Tämä nyt vielä puuttui ennen joulua. Voiko tässä käydä niin, että kohta linja-auto pysäkillä seisoo taas suuri määrä naisia, jotka heidän miehensä ovat ajaneet kotoa pois. Toivotaan, että tämä asia selviää äkkiä. Eihän tälläistä voi tapahtua ennen joulua kun kaikki olivat joulua rakentamassa innokkaasti.

  Radio aamulla toivotti seuraavanlaisen tarinan. "Jos hyvän mielen paketois, se kaikkein paras lahja ois". Näin radio, aivan kun se olisi tiennyt tästä kylän tapauksesta.

  Tuuli heiluttelee keskustassa seisovan puun oksia. Keskusta on muuttunut aivan hiljaiseksi. Kaikki majailevat kotona ja ehkä selvittelevät välejään.

  Mutta siinä samassa tämä kylän komea herra suuntasi kävelynsä erästä taloa kohti. Sisään taloon asteli mies ja veti oven perässään kiinni. Jäin odottelemaan kylän raitille, että mitähän tässä oikein tapahtuu.

  Minulle tuli jo kylmä mutta pakko näitä asioita on seurata kun eivät edes lehtimiehet ole löytäneet tätä kylää. Paljon enemmän pitää vaan saada vaatetta päälle.

  Noin tunnin turinatuokion jälkeen tuli kylän herra pois maatalosta. Mitä kummaa siellä oikein puhuttiin.  Ehkä pitäisi jättää ns. iltapäivä-lehtien toimittajan tyyliset jutut omaan arvoonsa ja keskittyä tekemään juttuja vaikkapa kodeista, silloin ainakin saisi olla lämpimässä. Ja taas oli hiljaista kun herra pääsi omaan kotiinsa. Nyt vaan sitten odotellaan seuraavaa siirtoa.

  En kuitenkaan usko, että missään kodissa tapeltaisi. Jos voi ilmaa päästetyistä hyvän tuoksuisista tuoksuista jotain päätellä. Jouluruuan tuoksut työntyivät nenääni ja minulla tuli nälkä. Kylän keskustassa ei ollut mitään ruokapaikkaa, ei baaria ei kauppaa, aivan tyhjä keskusta. Jos ei oteta lukuun minua siellä nojailemassa koivun runkoon.

Jatkuu

Keijo



P.S. Tänä aamuna meni 600 sivuilla kävijää rikki. Olen niin äärettömän onnellinen, tämä on hieno joululahja. Asiassa on myös muutakin hienoa, mutta kerron siitä lähemmin vähän ennen joulua.

Niin se Joulu jolkottaa tulla 12.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 12 päivä.

   Ylväänä seisoo joulukuusi kylän keskustassa. Valoja ei vielä ole tullut kuuseen mutta eiköhän siihenkin kylän päättäjät saa jonkin neroleimauksen.

 

 

   Laitapuolen kulkijän asunto siivottiin. Vastusta tuli siivoamisesta mutta kyllä naiset hänet taltutti aika nopeasti. Tälle laitapuolen kulkijalle laitettiin siivouksen lisäksi oikein puhtaat lakanat sänkyyn.

Talon päädyssä oleva sauna lämmitettiin ja sinne ukkeli joutui piintyneet liat poistamaan. Voisi sanoa kun kulkija sieltä saunasta tuli, niin alkoivat naiset hiukan häntä katselemaan, että jos vaikka hänen rinnalla saisi kävellä. Hänestä pesun jälkeen tuli oikein komea herra. Hakipahan eräs naisista tälle komialle kulkijalle miehensä pieneksi jäänneet housut ja takin. Monet muutkin halusivat tätä miespoloista auttaa ja lahjoittivat miehelle vaatteita. Tuntuu kun  hän nyt olisi kylän ainoa herra, niin hieno on mies. Omat miehet kun kulkivat päivästä toiseen haalareissa ja muuten vaan resuisissa vaatteissa. Mutta nyt kylälle on tullut oikea herra.

  Tehtiinhän tälle herralle myöskin jatkotoimenpiteet. Naiset käyvät kerran kuukaudessa siivoamassa hänen huoneensa ja siinä samalla siivotaan tämä herrakin. Naisilla tuli oikein kiinnostus tähän tehtävään, että piti oikein vuorot varata. Monet halusivat tulla aivan yksin siivoamaan tämän entisen laitapuolen kulkian huonetta. Ymmärrän tosin, että tämä entinen nuhruinen ukkeli kun muuttui pesun jälkeen komeaksi mieheksi, niin  alkoivat naiset hänestä pitämään. Nyt he haluavat tulla yksitellen tätä vaativaa tehtävää suorittamaan. Kumpa ei vain tulisi mitään sotkuja tästä palvelusta.

  Radio alkoi aamuisin heittelemään pieniä tarinoita joulusta. Eräskin tarina oli seuraavanlainen. "Tonttuja arvioidaan Korvatunturilla olevan lähes yhtä paljon kuin poroja. Molempien laskeminen on kuitenkin lähes yhtä vaikeaa.

   Naiset palvoivat hienoa herraa. Uuden perheen isä oli loppusuoralla kirjoituspöytien kanssa. Ja äiti oli saannut kaikki joulun koristeet valmiiksi, ja nyt valmisteltiin jouluisia  ruokia. Perheen lapset lauloivat ja harjoittelivat joululauluja. Heillä oli hieno 9 numero todistuksessa, että kyllä oli äidin ja isän kiva kuunnella lasten kirkasta laulua.
  Pirtissä leijui aamusta iltaan kauniit jouluiset tuoksut.

Jatkuu

Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 11.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 11 päivä


  Taas uusi päivä koitti ja isäntiä alkoi kokoontua kylän keskustaan lapioiden kanssa. Nyt on jotain tapahtumassa. Paras jos jään tähän seuraamaan ja ottamaan selvää asiasta.

  Juttelu tuokiota pidettiin ja kädet viittoilivat tuonne ja tänne.
  Lopulta ehkä sopimukseen päästiin kun eräs mies työnsi lapiota jäätyneeseen maahan. Eihän se lapio maahan mennyt kun maa oli jäässä. Sitten haettiin kanki ja useampikin kanki ja alettiin niillä hakkaamaan maata. Välillä vaihdettiin miestä kangen varteen ja taas hakattiin.

  Lopulta alkoi jään osuus loppumaan ja lapioita nojailevat miehet astuivat hakatun maan reunalle ja kaivuu alkoi. Monttua siinä tehtiin mutta mille.

  Maata oli kaivettu kaksi tuntia ja osa kaivettua maata oli kököllään reijän vieressä. Nyt tahti montun ympärillä alkoi rauhoittua ja tupakiksi panivat muutamat miehet. Osa miehistä lähti viereiseen taloon. Siellä valjastettiin hevonen ja reki perään. Miehet hyppäsivät kyytiin ja suunnattiin läheiseen metsään.
  Mielenkiintoiselta tuntui tämä toiminta, mutta pakko kaiketi tämä juttu on katsoa loppuun.

  Naisia alkoi kokoontumaan viereiselle bussipysäkille. Linja-auto oli ilmeisesti tulossa kun naiset näin rupattelivat. Joku ohi menevä nainen mutisi, että kun ei kerkiä hakemaan perheellensä edes ruokaa kaupasta.
  Joulun valmistelut ovat vieneet rouvien ajan niin tyystin tarkkaan, että alkaa miehet jo kylmissään palelemaan.

  Ja sieltähän se bussi kurvasi pysäkille ja naiset pistivät jonon kuntoon bussin ovelta.

Ja kun kaikki olivat kyydissä lähti bussi viemään naisia ruokakauppaan.
  Hetkessä tuli kylästä hiljainen, jos ei oteta kahta miestä jotka jäivät vahtimaan tyhjää monttua. Mutta ei siinä kauaa tarvinnut odotella kun hevonen porskutti tulla metsästä sieraimista sankkaa höyryä puuskuttaen.

  Kuusi oli reessä ja nyt minäkin montun kaivamisen ymmärsin. Hevonen ohjattiin montun viereen ja isännät kävivät kiinni kuusesta ja nostivat sen pois reestä. Kokeilusovitus tehtiin heti kun kuusi nostettiin monttuun. Siinä sitä pällisteltiin ja komialtahan se kuusi näytti. Nyt kuusi nostettiin montusta ja sen tyvestä hakattiin kirveellä muutama oksa pois ja kuusi nostettiin takaisin monttuun.

  Nyt oli kaikki valmista ja kaksi miestä meni kauemmaksi katsomaan ilmeisesti, että kuusi on suorassa. Sitten lapioimaan maata kuusen tyveen joka tietenkin jää maan alle.

  Näin ovat isännät taas tehneet päivän suuren työn. Kuusi seisoi tanakasti montussaa kun sitä muutama isäntä kävi kokeilemassa heilauttaa. Piristystä tuli heti kylän keskustaan. Keskustassa ei ollut edes baaria, että olis nähnyt edes laitapuolen kulkijoita liikkeellä. Hiljaista oli kun miehet lähtivät kukin omaan kotiinsa.

  Mutta tuleehan sieltä naisia kuljettava bussi vielä takaisin, että saadaan hetkeksi liikettä kuskustaan. Ja ei bussia tarvinnut kovinkaan kauaa odottaa kun se kurvasi naislauman kanssa takaisin. Naiset laskeutuvat autosta ulos ja hetkessä naisten railakas puheensorina loi ilmoille sellaisen tunteen, että olemmekin miljoonakaupungissa. Mutta taas tuli hiljaista kun naiset kiiruhtivat koteihinsa hellan viereen. Nyt ei näkynyt ketään niin arvelin, että minunkin pitää lähteä pois täältä kyttäilemästa.

Jatkuu

Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 10.

Joulukertomus joulusta jatkuu.

Joulukuu 10 päivä.

  Paljon on kylä muuttunut, sen ihmiset ovat löytäneet joulun. Tuo hellyttävä, rakas ja lämmin joulumme on iskenyt nyt jokaiseen sydämmeen pysyvästi. Kaikilla tuntuu olevan asiaa joulusta ja miten sen jokainen haluaa tehdä.
  Monet jo kerkisivät unohtamaan joulun sanoman tärkeyden. Joka ei tietenkään ole saadut lahjat vaan se yhdessä olo ja ihmisten auttaminen hymyssä suin. Jokaista meitä tarvitaan ja jos ei pysty niin silloin autetaan.

  Kylän naisväki oli saannut hienon ajatuksen. He päättivät lähteä siivoamaan tämän laitapuolen kulkijan asunnon. He tiesivät, että vastustusta tietenkin tulee mutta rivakoilla otteilla he lupasivat vaan vetäistä oven auki ja astella sisään. Tänään oli se päivä kun kymmenen naista lähtivät pesusoikkojen kanssa kohti laitapuolen kulkijan asuntoa. Kuitenkin he tiesivät, että vaikka hän oli joulutapahtumaa vastaan niin kuitenkin hän oli itselleen hakenut joulukuusen. Hyvyys asuu kuitenkin hänen sydämmessään.

  Kaksi täyttä viikkoa on vielä jouluaattoon. Ja juhlan teko on täydessä tuoksinnassa, niin kodeissa kuin itse juhlatapahtumassa. Jokainen kyläläinen haluaa laittaa juhlille myöskin oman kortensa kekoon.

  Uuden perheen lapsetkin olivat nähneet ilmoitustaululla ohjelma-lappusen. Jotenkin heillä vain oli tullut mieleen, että hekin voisivat laulaa tassä tilaisuudessa. Oli vain keksittävä laulu jonka he haluavat laulaa tapahtumassa.
  Opettajalle he olivat käyneet kertomassa, että "En etsi valtaa loistoa" laulun he haluaisivat laulaa yhdessä. Se laulu oli vielä vapaana ja opettaja kirjoitti vihkoonsa laulun ylös.
  Lapset halusivat, että vanhemmille ei kerrota mitään vaan se saa tulla heille yllätyksenä.

  Isän tekemät kirjoituspöydät olivat melkein jo valmiit. Itse hän piti  näitä pöytiä erittäin hyvin onnistuneina. Mutta ei hän niistä puhunut vaan ajatteli, että lapset saavat antaa niistä laununnon sitten aattona.

  Kekseliäisyydestään tunnettu äiti oli rakennellut kotiin kauniita koristeita. Näitä sitten aattoaamuna aletaan laittaa koko perheen voimalla paikoilleen.

  Näin etenee joulun rakentelu koko kylässä. Kaikki ovat niin innoissaan, että muut askareet melkeinpä kärsivät tämän joulun rakentelusta. Mutta jokaisella on kuitenkin niin hauskaa ja kaikki ovat järjestelyissä innokkaasti mukana.

Jatkuu

Keijo

Niin se joulu jolkottaa tulla 9.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 9 päivä

  Niinhän se oli, että isännät haluavat pitää sunnuntaina laiskottelu päivän. Sillä tänään oli tullut ohjelma- tiedote ilmoitustaululle. 
  Ihmetyttä herätti, kun en ole  paikkakuntalainen, että ohjelma oli kuitenkin syvällinen jouluhengen mukainen.

  Alussa oli pieni Tervehdyspuhe, jossa esittäjää ei oltu ilmoitettu.

  Sitten lauletaan yhteisesti rva opettajan säestyksellä kaunis "Varpunen jouluaamuna"
Pieni joulukertomus, jossa ei myöskään ollut esittäjää mainittu. Taas lauletaan "Sylvian joululaulu", jossa opettaja polkee ulos nostettua Harmoniaa soitinta. Ja heti perään joululaulu "Tonttu".

  Seuraavaksi tulisi Joulupukki käymään hevosen kanssa kirkkoreessä istuen. Samalla lauletaan "Joulupukki, joulupukki"
  Ja kun pukki lähtee, lauletaan laulu "Kilisee, kilisee kulkunen".
  Lopussa oli vielä pieni tila, mutta siihen ei oltu merkattu mitään.

  Ehkä ohjelma oli vielä hiukan puutteellinen, mutta kuitenkin se oli suuri käännekohta tämän kylän taiminnasta. Koskaan ei oltu mitään yhteistä tapahtumaa järjestetty, mutta nyt sekin on tällä ohjelma- lappusella todistettu.

  Lappusta oli lukemassa monta ihmistä. Iloisia ilmeitä kyllä löytyi aika paljon, mutta oli rutisijoitakin. "Mikähän tääkin juttu oikein on". "On sitä ennenkin tultu toimeen ilman tämmöistä höpinää". Mä en ainakaan tule". Tämä viimeinen kommentti oli kylän laitapuolen kulkijan suusta. Kumma kuitenkin sillä kyläläiset tiesivät kertoa hänen eilen hakevan joulukuusen kotiinsa. Se oli se kraakun näköinen kuusi, jonka lapsetkin olivat nähneet miehen kantavan. Ehkä hänenkin sydämmessä tuikkii pieni tähtönen.

  Joku tiesi kertoa, että ohjelmassa oleva viimeinen kohta tarkoitti kuulemma sellaista kohtaa. missä kuka tahansa saa laulaa oman joululaulun. Opettajalle vain pitää ilmoittaa laulun nimi ja esittäjän nimi. Se vaan oli jostain syystä jäännyt pois tästä ohjelma- lappusesta. Se maininta kuitenkin lisätään vielä ohjelmaan.

  Monetkin kyläläiset olivat innoissaan tapahtumasta. Pieniä jutteluryhmiä kokoontui kyläläisten raitille, Ilmeisesti puhumaan tästä tapahtumasta. Monella naisella varsinkin tuli sellainen lämmin tunne rinta-alaan.

  Opetta on kuulemma kirjoittanut kalkkeeripaperin avustuksella laulun sanoja ihmisille jaettavaksi. Myöskin koulun laulukirjasta löytyy ne laulut joita yhteisesti esitetään.

Jatkuu

Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 8.

Joulukertomus joulusta jatkuu.

Joulukuu 8 päivä

  On sunnuntai ja kylä on hiljainen. Ilmoitustaululla on käyty katsomassa, jäljistä päätellen, mutta mitään paperilappua ei vieläkään ole tullut taululle. No ehkä varmaan huomenna kun on  arkipäivä. Jos ihmiset haluavat viettää sunnuntain laiskotellen. Tai sitten halutaan saada jotain oleellista tietoa, minkälainen tuosta juhlasta oikein tulee.

  Nyt voisi käydä metsässä katsomassa valmiiksi joulukuusta. Onhan se hyvä asia, ettei sitten lähempänä joulua tule vain kiire. Näin  lähtivät perheen lapset jo katsomaan läheisestä metsästä kuusta omaan kotiin. Vanhemmat jäivät vielä suunnittelemaan joulua.
  Vanhemmille tuli mieleen, että mihinkä kirjoituspöydät oikein piiloitetaan odottamaan jouluaattoa. Ne kun ovat niin isoja etteivät sovi mihinkään kaappiin piiloon. Isäntä keksi. että jos pöydät tuotaisiin hevosella heidän ulkorakennukseen ja piilotettaisiin suojapeitteen alle. Sillä pakko ne on piiloittaa kun lapset hakevat sisälle polttopuita rakennuksesta.

  Lapset olivat nähneet jonkun miehen kantavan jo joulukuusta kotiinsa. Ei se kovinkaan kauniilta kyllä näyttänyt. Mutta lapset olivat löytäneet heille sopivat kuusen aika läheltä koti. Oli se parempi kuin se miehen löytämä kuusi.

 Metsässä ollessa olivat lapset miettineet, että millähän kyydillä pukki täällä maalla oikein liikkuu.  Pitääkö pukilla olla hevonen kun täällä on niin paljon lunta. Vaikka eiväthän he ole koskaan oikein pukkin kulkupeliä nähneet. Pukki on vain tullut kotiin mustissa vaatteissa ja on jakanut lahjat ja lähtenyt pois. Eivät he ole koskaan juosseet perään katsomaan, että millä kulkupelillä se pukki oikein liikkui. Lahjojen aukaisu oli ollut heille tärkeämpää seurattavaa.

  Lapset saapuivat kotiin ja innokkaasti he kertoivat, mistä kuusi oikein löytyi. Myöskin sen he kertoivat, että joku mies kantoi jotain kuusen kränkkää kotiinsa. Se kuusi oli kyllä aika nolon näköinen.
  Kotona  joululahjapiilo oli keksitty ja pienemmät lahjat piiloitetaan kaappiin, etteivät lapset niitä heti löydä.

  Joulua sitten aloimme jo odottelemaan hartaudella. Vaikka tuntuikin siltä, että sinne vain on vielä liian pitkä aika.

Jatkuu
Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 7

Jatkokertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 7 päivä

  Itsenäisyyspäivä on vietetty, jossain.  Se juhla ei mitenkään sävähdyttänyt tämän kylän asukkaita. Täällä oli suunnitelmissa tehdä aivan jotain muuta. Koskaa ei täällä oltu tehty mitään yhteistä asiaa. Mutta kun vain tänne kylälle muuttava uusi perhe sen oli saannut aikaan, ilman, että he koko asiasta tiesivät mitään.

  Kokous, joka edellisenä iltana pidettiin, ei ole antanut vielä mitään tietoa itsestään. Kyläläiset ovat käyneet katsomassa keskustassa olevaa ilmoitustaulua, mutta vielä ei ole mitään lappua sinne ilmaantunut. Toivottavasti saamme jotain tietoa, ettei tästä tule mitään salaista juhlaa, jonne pääsevät vain harvat ja valitut osallistumaan.

   Uusi paikkakunnalle muuttanut perhe sai eilen leivottua pipareita, pullaa ja tuli vielä päätteeksi kakkukin pyöräytettyä uunissa. Illalla sitten kahvin ja mehun kanssa maisteltiin tehtyjä luomuksia.
  Mutta keittiö oli kyllä pientä puhdistusta vailla. Kyllähän sen nyt arvaakin kun neljä kokkia innokkaasti touhuavat jauhojen kanssa. Ja astioita oli oikein hirmuinen kasa tiskipöydällä.
  Tänään lauantaina onkin tiskaus ja matot pihalle tomutusta varten. Laitetaan siis huoneet siivouksen kanssa kuntoon.
  Ensin kuitenkin syödään aamupuurot ja kahvit, ja tehdään tälle siivoukselle pieni toimintasuunnitelma. Lapset olivat innokkaita eilisestä leipomisesta. Ja kun asiat onnistuivat hyvin, niin he halusivat leipoa useamminkin kuin vain jouluna. Äiti oli nyökytellyt, että eiköhän lasten tekemää ruokaa ja leivonnaisia syödä vielä toistekkin. Se on hyvä, että lapsille annetaan tunnustusta tehdystä työstä.

   Niin lähenee joulu tähänkin kylään. Lapset ovat aivan innoissaan ja isän kanssa laitetaan kauralyhde taivaan linnuille. Koska lintujen on vaikea löytää enään ruokaa lumen peittämästä maasta.

Jatkuu
Keijo