Niin se Joulu jolkottaa tulla 7

Jatkokertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 7 päivä

  Itsenäisyyspäivä on vietetty, jossain.  Se juhla ei mitenkään sävähdyttänyt tämän kylän asukkaita. Täällä oli suunnitelmissa tehdä aivan jotain muuta. Koskaa ei täällä oltu tehty mitään yhteistä asiaa. Mutta kun vain tänne kylälle muuttava uusi perhe sen oli saannut aikaan, ilman, että he koko asiasta tiesivät mitään.

  Kokous, joka edellisenä iltana pidettiin, ei ole antanut vielä mitään tietoa itsestään. Kyläläiset ovat käyneet katsomassa keskustassa olevaa ilmoitustaulua, mutta vielä ei ole mitään lappua sinne ilmaantunut. Toivottavasti saamme jotain tietoa, ettei tästä tule mitään salaista juhlaa, jonne pääsevät vain harvat ja valitut osallistumaan.

   Uusi paikkakunnalle muuttanut perhe sai eilen leivottua pipareita, pullaa ja tuli vielä päätteeksi kakkukin pyöräytettyä uunissa. Illalla sitten kahvin ja mehun kanssa maisteltiin tehtyjä luomuksia.
  Mutta keittiö oli kyllä pientä puhdistusta vailla. Kyllähän sen nyt arvaakin kun neljä kokkia innokkaasti touhuavat jauhojen kanssa. Ja astioita oli oikein hirmuinen kasa tiskipöydällä.
  Tänään lauantaina onkin tiskaus ja matot pihalle tomutusta varten. Laitetaan siis huoneet siivouksen kanssa kuntoon.
  Ensin kuitenkin syödään aamupuurot ja kahvit, ja tehdään tälle siivoukselle pieni toimintasuunnitelma. Lapset olivat innokkaita eilisestä leipomisesta. Ja kun asiat onnistuivat hyvin, niin he halusivat leipoa useamminkin kuin vain jouluna. Äiti oli nyökytellyt, että eiköhän lasten tekemää ruokaa ja leivonnaisia syödä vielä toistekkin. Se on hyvä, että lapsille annetaan tunnustusta tehdystä työstä.

   Niin lähenee joulu tähänkin kylään. Lapset ovat aivan innoissaan ja isän kanssa laitetaan kauralyhde taivaan linnuille. Koska lintujen on vaikea löytää enään ruokaa lumen peittämästä maasta.

Jatkuu
Keijo