Niin viettivät Antti ja Irene hulvatonta elämää. Välillä putosi jäätelöä housuille ja koltulle. Mutta tämähän oli vain nuorten hillitöntä menoa, he haluivat olla villejä.
Mökissä asuttiin ja leikittiin kotia, tätähän he olivat aina halunneet. Vaan ei ollut heillä vielä tiedossa mitä se kodin leikkiminen tuli vielä olemaan.
Rahaakin pitäisi jostain saada kun ei aina viitsinyt kotiväeltäkään pyytää. Pitäähän sitä antaa vanhempienkin olla välillä rauhassa. Samoin kuin heinäladon ja sängynkin. Jotain pitäisi kyllä oikeasti tehdä mutta mitä. Vanhemmat olivat aina kaiken tehneet, ettei koskaan tarvinnut mitään tehdä. Opettelu töihin, työn tekoon oli aivan kun eläisi ekaluokkalaisena. Mitä helkuttia sitä oikein tekis. Molempien kotipaikatkin olivat niin pieniä, että ei niistä voi mitään palkkaa maksaa. Antti kun kerran sitä asiaa kävi isältään kyselemässä. Kirkonkyläänkin oli matkaa ja linja-autot kulkivat niin harvoin tällä seudulla. Polkupyörä oli ainut kulkuneuvo jolla pitäisi sotkea runsaat kaksikymmentä kilometriä.
Nuoret kävelivät pihalla, miettien, mitä työtä sitä olisi jossain tarjolla. Jotenkin sitä heidän kulkureittinsä suuntautui sen ladon pihaan missä niin hauskaa oli ollut ennenkin. Vaikkakin hauskaa, ei se ollut kuin sai haarustasta keräillä olkia ja kaiken näköistä muuta möhnää aina pois. Kuitenkin nuoret halusivat mennä ladon oviaukkoon. Siinä he katselivat heinäistä latoa. Suut kääntyivät raskaista ajatuksista iloisempiin ilmeisiin, ja niin Antti tönäisikin Irman heinäkasaan ja loikkasi itse perässä. Pienellä leikkisellä painilla ensin aloitettiin ja Irman naurunkikatukset muuttuivat vaan iloisimmiksi. Halattiin ja puristeltiin toisiaan ja lopulta alkoivat vaatteet lentelemään pois päältä.
Samaan aikaan oli erän maatalon isäntä tullut Antin isän luokse. Hänellä oli sitä asian tynkää tullut oikein työn merkeissä. Itsellä tälle isännälle oli sattunut vahinko kun jalka oli katkennut nilkasta. Ennen sitä jalan katkeamista hän oli suunnitellut metsän siivoamista kaikesta turhasta lehtipuista ja sitten olis ne saannut katkottua ja korjattua pois niin ilmojen kylmetessä kaadettaisiin tukkipuita jonkinmoinen määrä. Pientä rakennustyötä oli hänellä suunnitelmissa, että lautaa ja lankkua pitäis saada sahattua. Ja kun hänellä tuli mieleen, että Anttihan olis siihen oikein hyvä mies. Antin isä oli isäntää jo hiukan toppuutellut kun ei hän ole koskaan mitään tukkipuuta kaatanut, niin onnistuukohan tuo homma pojalta. Se kun nyt vaan onnistuu kun hän ensin kaatelee rankapuut niin siitähän sitä oppia tulee. Ja pojan isän pitäisi mennä ensin hiukan näyttämään ja muutenkin katsoa ettei poika mene vain naapurin puolelle kaatelemaan.
Anti ei vielä tiennyt tästä työstä vaan pöllytti ja tunki Ireneä heinäkasan sisään, ainakin se siltä vahvasti näytti.
Lopulta Antti lopetti ja kääntyi Irman päältä pois raukeena ja naama heinien puruissa. Mutta olipa sitä raukea ja onnellinen olo, kun vielä Irenekin tuli aivan Antin viereen halailemaan. Sellaista se nuorten rakkaus on.
Mutta sitä oli vain laitettava vaatteet päälle ja lähdettävä kotiin puhdistelemaan haarustoja heinistä. Antin isä sattui kuitenkin kävelemään nuorta paria kohden kun asiaa kerran sattui olemaan. Vähän siinä isä kyseli, että mistäs noin ruohoiseksi ovat tulleet.
Antti kertoi vain olleet niityllä pelaamassa ruohosotaa. Kyllähän isä sen huomasi, että molempien kasvoilla oli aivan kuivan heinän lehtiä. Mutta kuitenkin hän kertoi Antin saavan töitä. Voi sitä riemua ja hulinaa, koska mä voin oikein aloittaa.
Isä toppuutteli, että eihän sinne metsään lähdetä suinpäin puita kaatelemaan. Ensin käydään katsomassa hiukan rajoja, että pysytään oikean metsän puolella.
Näin lähtivät asiat etenemään ja nuorille oli hiukan tienestiä tulossa. Sitähän he tarvitsevat kun kaikkea ostettavaa nuorilla oli.
Niin alkoi tienaaminen kun ensin tutustutaan metsään ja mitä sieltä saa kaataa. Nuoripari oli onnessaan kun tälläinen onni potkaisi heitä. Eivät tainneet nuoret tietää, että kun pojalla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään työnteosta niin voi olla vaikeaa päästä minkäälaisille osingoille. Se tietenkin on hyvä, että ensin hän saa totutella rankapuiden kaatamisen kanssa niin voimatkin hiukan kasvavat.
Jatkuu
Keijo
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti