NYT JOULUIHMINEN RIEMUITSEE

  Ensimmäisenä adventtina sytytetty ikkunalle kynttelikkö. Emme laittaneet kynttilää, koska siitä on jonkinmoiset muistot olemassa.
  Asuin nuorempana Kontulassa alivuokralaisena. Asunnon omistajaperhe hiukan juhli ja lähtivät vielä illan päätteeksi läheiseen bupiin nautiskelemaan olutta.
  Minä en heidän mukaansa lähtenyt vaan kömmin nukkumaan. Aamulla minut herätettiin ja mulle naureskeltiin. Tietenkin piti käydä peilistä katsomassa, mitä hauskaa minussa oli. Hämmästyneenä katselin peilistä kun nenän alusta oli mustunut oikein kunnolla.
  Isäntäperhe oli lähtenyt juhlimaan ulos  ja eivät muistaneet olohuoneessa palamaan jäänyttä kynttilää. Kynttilä oli lopulta sytyttänyt verhot. Minä se vaan nukuin aivan tiedottomana omassa kämpässä. No
mitään suurempaa ei käynyt kun verhot tietenkin paloivat ja seinät mustuivat.
 Omistajien tullessa kotiin he vain tuulettivat kämpän ja siunailivat kun olivat niin huolimattomasti lähteneet, että kynttilä jäi palamaan.

  Minä sain vain mustan nenänalustan tästä tapauksesta. Siksi tuleekin niin varovasti käsiteltyä kynttilöitä.

  Nyt se alkaa sitten pitkä odottelu. Onneksi on jouluradio jo aloittanut toimintansa, että saamme kuunnella kauniita joulun sävelmiä.

  Flunssa hyökkäsi jo toisen kerran kimppuuni pienen ajan sisällä. Onko se tuo vanhuus kun on aina kylmä. Aivastelua tulee aivan jatkuvalla syötöllä ja tipat valuvat suorana. Silmätkin vuotavat vettä ja kirvelevät. Miten sitä nyt sitten kirjoittaa kun saa olla aina pyyhkimässä silmiä ja nokkaa.
  Joku mato varmaan minussa on kun ei ole päässyt sitäkään nujertamaan. Vielä tulee sellainenkin päivä, että madot kyllä saavat hatkat. Vaikka siinä mielessä onkin asiat aika huonosti kun vain yhteen perheeseen tuli kutsu viettämään pikkujoulua. Siinä mielessä se on paha paikka kun ei sitä oikein viitsi mennä kenenkään perheeseen rilluttelemaan vaikka tuttuja ovatkin.
  Ehkä lähden kävelemään metsään ja katsomaan paikkaa, johonka voisin sijoitta linnuille ruokintapaikan. Sain eräältä papparaiselta idean television välityksellä, että hän kävelee läheiseen metsään syöttelemään lintuja. Hänellä vain oli oma pieni metsä aivan pihan jatkeena, johon oli helppo mennä. Tämä papparainen oli syötellyt lintuja jo monet vuodet siinä samassa paikassa. Hän kuulemma isuu hyvällä ilmalla metsässä useita tunteja ja seurailee lintuja. Lopuksi toimittaja kyseli, "onko tämä sinusta kiva harrastus". On ja ei vastasi papparainen. Välillä muistan kaiken kun taas välillä en muista kuinka metsästä tulin kotiin.

Hyvää joulun alkua kaikille.
T. Keijo