.jpg)
Joulukertomus joulusta jatkuu
Joulukuu 16 päivä
Joulukuusi on saannut oksilleen lyhdyt. Ja kuusen ympärillä isommat lyhdyt ovat tuoneet pientä joulunodotusta kylälle. Kuusta käyvät monet katsomassa iltaisin perheiden kanssa. Niin pimeässä, kun ei yhtään katuvaloakaan ollut kylä saannut valoa antamaan, loi joulukuusen antamat pienet valon pilkahdukset joulutunnelmaa, Ja se valon lepatus toi pientä salaperäisyyttä jokaiselle ihmiselle.
Musiikinopettaja laulatti niitä kymmentä pirteää koululaista joululaulujen saloihin. Opettaja oli vanha ihminen ja tiukka, mutta joulun lähestyessä hänkin muuttui lempeäksi vanhaksi naiseksi.. Hän ilmeisesti myöskin piti joulusta. Ehkä hänellä on lapsuuden joulusta kauniit lämpöiset muistot
Opettaja on siis vanha nainen. Vanhoja tällä kylällä onkin runsaat puolet väestöstä. Maa-talojen isäntäväet ovat jo odottamassa eläkeikää. Mutta on kylälle muuttanut nuorenpiakin perheitä, että kouluun on aina saanut lapsia opiskelemaan.
Vanha opettajaneiti esiliina päällään ja tukka nutturalla kertoilee välillä ajasta kun hän oli nuori. Ei lahjoja silloin tullut. Joskus isä puukolla veisteli jonkun linnun alustoineen seisomaan ikkunalle. Lintu paketoitiin välillä pienen kangaspalan sisään tai sanomalehden sivulla Silloin jouluruoka oli yhteinen joululahja. Se oli parempaa ruokaa mitä muulloin syötiin.
Opettaja rakasti vanhempiaan suuresti. Monesti vieläkin muistelot saivat opettajan ryppyisien silmien alle putoamaan kyyneleen, jonka hän pyyhkäisi pois nopeasti. Ehkä hänenkin oli tärkeää puhua asioistaan toisille kun oli vieläkin neiti-ihminen. Hän kun päivät ja illat yksin istui pienessä asunnossaan. Missään hän ei käynyt, edes naapureille ei hänellä tuntunut olevan koskaan asiaa.
Mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa oikein innoissaan kun saa suunnitella juhlien ohjelmaa. Tai oikeastaan vaan laulujen osalta. Siksi hän lapsia laulattaakin ja pyytää heidän myöskin hiukan esiintymaan esityksen aikana.
Näin varmasti on, että monella ihmisellä on muistoissa myöskin pahojakin muistoja. Mutta sitten tulee joulu, joka saa karvaammankin ihmisen pudottamaan kyyneleen. Ja monesti silloin jouluna näistä asioista pystyvät he vasta puhumaan. Ehkä se tunnelma on silloin toinen kun arkena, kun on aina vaan töitä.
Opettajankin ovat monet nähneet yksin seisomassa kuusen luona, kun pimeän varjot ovat levittäytyneet kylän ylle.
Jatkuu
Keijo
Joulukuu 16 päivä
Joulukuusi on saannut oksilleen lyhdyt. Ja kuusen ympärillä isommat lyhdyt ovat tuoneet pientä joulunodotusta kylälle. Kuusta käyvät monet katsomassa iltaisin perheiden kanssa. Niin pimeässä, kun ei yhtään katuvaloakaan ollut kylä saannut valoa antamaan, loi joulukuusen antamat pienet valon pilkahdukset joulutunnelmaa, Ja se valon lepatus toi pientä salaperäisyyttä jokaiselle ihmiselle.
Opettaja on siis vanha nainen. Vanhoja tällä kylällä onkin runsaat puolet väestöstä. Maa-talojen isäntäväet ovat jo odottamassa eläkeikää. Mutta on kylälle muuttanut nuorenpiakin perheitä, että kouluun on aina saanut lapsia opiskelemaan.
Vanha opettajaneiti esiliina päällään ja tukka nutturalla kertoilee välillä ajasta kun hän oli nuori. Ei lahjoja silloin tullut. Joskus isä puukolla veisteli jonkun linnun alustoineen seisomaan ikkunalle. Lintu paketoitiin välillä pienen kangaspalan sisään tai sanomalehden sivulla Silloin jouluruoka oli yhteinen joululahja. Se oli parempaa ruokaa mitä muulloin syötiin.
Opettaja rakasti vanhempiaan suuresti. Monesti vieläkin muistelot saivat opettajan ryppyisien silmien alle putoamaan kyyneleen, jonka hän pyyhkäisi pois nopeasti. Ehkä hänenkin oli tärkeää puhua asioistaan toisille kun oli vieläkin neiti-ihminen. Hän kun päivät ja illat yksin istui pienessä asunnossaan. Missään hän ei käynyt, edes naapureille ei hänellä tuntunut olevan koskaan asiaa.
Mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa oikein innoissaan kun saa suunnitella juhlien ohjelmaa. Tai oikeastaan vaan laulujen osalta. Siksi hän lapsia laulattaakin ja pyytää heidän myöskin hiukan esiintymaan esityksen aikana.
Näin varmasti on, että monella ihmisellä on muistoissa myöskin pahojakin muistoja. Mutta sitten tulee joulu, joka saa karvaammankin ihmisen pudottamaan kyyneleen. Ja monesti silloin jouluna näistä asioista pystyvät he vasta puhumaan. Ehkä se tunnelma on silloin toinen kun arkena, kun on aina vaan töitä.
Opettajankin ovat monet nähneet yksin seisomassa kuusen luona, kun pimeän varjot ovat levittäytyneet kylän ylle.
Jatkuu
Keijo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti