Eläkeläinen hulluttelija

Translate

Sivun näyttöjä yhteensä

4.12.2013

Niin se joulu jolkottaa tulla 3


Joulukuu 3 päivä

  Aamulla aikaisin kun lapset vielä nukkuivat, hääräsi isäntä mitan kanssa, että mitenkä kirjoituspöydät sijoittuvat kamariin. Mitat olivat nyt ylhänä ja sitten katsomaan löytyykö tarvittavaia puita omasta varastosta.
  Aika hyvin tarvikkeita löytyi mutta jotain kuitenkin pitää ostaa lisää. Niinpä isäntä lähti kävelemään naapurin isännän luo joka kirkkauden aineen oli hänelle hankkinut. Heillä kun muutenkin asiat luistivat hienosti. Naapuri oli luvannut puuverstaansa isännän käyttöön ja olihan siellä mukava tehdä kun sai kaminalla lämmittää tilaa. Ja muutenkin naapurilla löytyi puuta moneen lähtöön kun maatalossa on aina kaikille tavaroille käyttöä.




   Isäntä haki naapurista hevosen jolla hän sai omat puutavaransa helposti siirrettyä naapurin lämpöiseen tilaan. Isäntä oli innoissaan kirjoituspöytien  teosta kun ne kuitenkin olivat suurempia töitä mitä hän on itse tehnyt.

  Vaimo mietti, että mitä hän voisi tehdä vaikka ei tarvinnut lahjoja tehdäkkään. Sitten hän sai loistavan ajatuksen. Koskaan ei ole heillä ollut mitään jouluisia koristeita kuin vain joulukuusi





  Hän ajatteli, että jos maalaisi paperia kun ei siihen aikaan vielä ollut valmiiksi maalattuja papereita myynnissä. Sitten kun paperit ovat kuivuneet, niin ne leikataan kun matonkuteita tekisi. Hän alkoi heti tuumasta toimeen ja siinä samalla voisi keksiä muutakin, jos mieleen sattuu tupsahtamaan.
  Isäntä rakenteli kirjoituspöytää, jossa oli jo tarkat piirustukset olemassa. Työkoneitäkin löytyi, niin työ joutui nopeaan tahtiin. Tässä oli muutenkin yksi hyvä puoli kun ei tarvinnut pöytiä piilottaa mihinkään.
  Naapuri oli käynyt kyselemässä, onkos kirkkauden lähteestä jo juotu. Hän muuten tiesi, että tämä isäntä ei ollut tälläisiin aineisiin vielä törmännyt, siksi olikin aineen hänelle ostanut.

Jatkuu...
Keijo



 P.S. Nuhan kanssa on painittu ja lopulta sain siitä hyvän otteen ja sain sen paiskattua ulos.
         Mutta sitkeä se on, aina kun pujahdan ovesta ulos, niin siellä se vainoo ja odottaa minua.
         Kylmyys tunkee hetkessä vaatteiden läpi. Samoin se laittaa minut yskimään sellaista loputonta yskää,
         että kyljet ovat erittäin arat. Tänään haen sellaista myrkkyä flunssalle, että eiköhän ota viirus jalat
         alleen.










 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti