Aikani lähenee

    Tulevana viikkona olen sitten yksin lomalla. Se tuntuu jotenkin oudolta kun on tämän nykyisen vaimon kanssa kuljettu yli neljäkymmentä vuotta yhdessä. Viime ajat vielä olemme olleet samoissa työpaikoissa töissä.
  Siksi nyt onkin kaikki niin outoa. Miksi vaimoni minulle loman oikein keksi. Haluaako hän olla niin, että minä en  hänen jaloissaan vai mitä tämä tarkoittaa oikein.
  Ja paikka, joka on kesämökki, ei kuitenkaan meidän, on silti aika kaukana ihmisasunnoista. Kuinka tälläistä hiljaista miestä siellä pimiässä oikein alkaa peloittamaan.
  Pyytelin mukaani jo yhtä kaverianikin mutta hän viime metreillä perui koko hankkeen. Hän alkoi muistelemaan, että onkin silloin synttärit. Eikä kukaan muukaan ole vielä mun kaverikseni  ilmoittautunut.

  Yhtenä syynähän voi olla sellainenkin asia, että siellä voisin viimejuhannuksen putelin juoda pois. Ja kun tuli toinenkin puteli ostettua kun en muistanut, että mullahan on jo yksi puteli varastossa. Nyt puteleita on kaksikin ja eroon niistä pitäisi päästä. Kotona kun ei voi näitä puteleita oiken juoda. No eihän tässä voi kuin yksin sitten lähteä lomaa viettämään kahdeksi yöksi.

Illat pimenee ja piti lähteä valokauppaan. Pääovesta kyllä osaa tulla aika hienosti kotiin pimeässä. Mutta takaovelta tullessa varmaan naapurit ajattelevat mun kännissä olevan. Kovin on Keijo-pojan askel silloin epävakaa. Sehän ei tietenkään sovi, että tän ikäinen ukkeli olis joka päivä kännissä. Siihen asiaan oli sitten saatavakin jokin järjestys. Niinpä valokauppaan lähdettiin sunnuntaina, että saan olla enemmän aikaa selvinpäin.
  Ensin ajattelin, että jos talon seinään laitettaisiin lamppu. Peruin kuitenkin tälläisen ajatuksen aika nopeasti. Miksi mun pitäisi romujani kaikille ihmisille näytellä. Siksi ostammekin sellaisen Käpylampun joka jalan varassa valoa näyttää maahan. Siinä valossa sitä onkin kiva sitten jalkojen astella juuri saksilla leikatulla nurmella.
  Kohtuuhintainen lamppu sitten löytyikin ja nyt sitten vielä pientä asennusta tarvitaan. Ja kun lumi sataa joskus meidänkin nurmelle, niin aivan lumilinna maisemaltahan silloin meidän rakas kotimme näyttää. Näin pienillä asioilla saa rakkaan lämmön tuomaan lisää viihtyvyyttä siihen turvalliseen omaan linnaamme, jonka rauhaa ei kukaan saa tulla rikkomaan.

Näin sain ensimmäisen juttuni levitettyä Blogger sivustolle. Aikaisempia juttujani voi käydä katsomassa
sivulta  www.blogit.demari.fi/keijo 

Tavataan taas pian
Keijo 

Ta