Kesäloma

  Vietin lomaa... totesin, ettei minua ole tehty loman viettäjäksi yksin. Tai ainakaan silloin kun tekemiset ovat rajoitettuja.
  Mutta enhän minä sitä tiennyt. Asetuin kuitenkin taloksi ja aukaisin radion, mutta kun sieltä ei tullut mitään mukavaa niin laitoin cd:n soimaan. Koitin siinä päästä sellaiseen tunnelmaan, että voisin Juhannusputelin aukaista. Katselin sitä "kaveria" mutta kylmät väreet valtasivat mielen. Ei tullut sellaista lomafiilistä, iloista mieltä, että olisin korkin aukaissut ja sitten oltais kaikkien tuttujen kanssa haettu seuraavaksi selvää huomista.
  Aukaisin putelin ja laitoin tilkan kuppiin veden kera. Kylmät väreet vain piinasivat ja kuppi pysyi koskemattomana pöydällä. Olo vain oli kovinkin vetelä, saamaton olo. Koitin puraista vähän leipää mutta senkin yököttämällä sain viimein nielaistua.

  Lopulta keräsin kaiken voiman ja nostin kupin huulilleni. Seisoin altaan vierellä jos vaikka suullinen lentäisi paineella ulos. Antoihan se elimistö viimein periksi vastakarvauksesta huolimatta ja sain nielastua suullisen itseeni. Pahalta pirulainen kuitenkin tuntui. Kylmät väreet ravisuttelivat minua ja oli kylmä. Lisäsin mökkiin lämpöä ja palelin kuitenkin. Lisäsin vaatetta päälleni ja karautin toisen kulauksen itseeni. Se menikin jo paremmin alas. Alkaahan se keho jo tajuamaan mikä tässä on tarkoitus.

  Mulla oli tarkoitus tehdä erilaisia kirjallisia juttuja yksin ollessani. Vaan nekin jäivät melko saamattomiksi. Oliko mun pakko todeta, että olen kipeä. Tai vaan edellisestä "kaverin" kanssa olemisesta on liian pitkä aika, ei sitä saisi päästä tähän tähän tilanteeseen.

  Koitin kirjoitella mutta ajatukset eivät pelanneet lainkaan. Olin kuin mykkäfilmin näyttelijä, suu käy mutta filmille se ei tule. Tämä on rankkaa kun niinkin hartaasti tänne halusin. Kun mikään muu ei pelannut, käperryin peiton sisään ja vaan join kun se alkoi aina vain paremmin pelaamaan.

  Saunaan en kyennyt menemään kun en liioin ulkogrilliäkään sytyttelemään. Pimeässä ilta kahdeksan aikaan kävin pesemässä auton ikkunat. Huomasin kyllä, että neljä pientä mukillista oli jo saannut aikaan kovinkin epämääräisen liikkumisen itsessäni. Mutta lasit tuli kuitenkin pestyä ja sitten taas peittoon kääriytyneenä jatkoin ottamista. Ruoka vaan ei maittanut ja harmitti nousta tarpeellisille asioille peiton sisältä.

  Lopulta minun oli annettava periksi ja laitettava itseni vaakatasoon. Yöstä tuli kuitenkin hikinen ja pitkä. Monesti heräsin ja katsoin puhelimesta montako päivää olen nukkunut.

 
Vaimoni, ilmeisesti joskus.

 Aamu tuli tärisyttämään muo. Vaimokin oli unissani pyörinyt kanssani. Niin on meillä hyvät välit, että yölläkin hän on aina mielessäni. Mutta nyt tuntui, että olen vieläkin huonommassa kunnossa. Palelin, tärisin ja suuhunikin oli joku työntänyt ilmeisesti paskaa. Vesi tuntui olevan ainut mitä pystyin nautiskelemaan. Lepäilin ja kärsin, toivoen, että pääsisin täältä pois. Mutta yksi yö pitäisi vielä olla täällä, sitten on pakostakin lähdettävä  täältä pois. Äidin viereen jos se vaikka parantaisi mun oloni.
  Ja jälleen tuli yö vastaan. Selvänä konttasin sänkyyn. Pitkä, ja hereillä oloa vähän väliä. APUA halusin huutaa.

  Aamu tuli ja aloin keräilemään taparoitani reppuun. Ei olo ollut vieläkään mikään paras mahdollinen mutta tänään oli kuitenkin lähdettävä pois.

  Kotiin päästyäni kannoin tavarat sisälle ja oikaisin itseni sohvalle makuulle. Jotenkin olonikin alkoi heti tuntumaan paremmalta.

  Sellainen oli minun lomani. Nyt kun aikaa on kulunut loman loppumisesta kaksi päivää, on olossa vielä sellaista uupumista ja ei oikein ruokakaan maita. Mutta kaiketi tästä päästää kohta kuntoon, että pääsis ainakin kirjoittelemaan.

Älkää tulko kipeäksi
Ystävyydellä Keijo