Niin se Joulu jolkottaa tulla 6.

Jatkokertomus Joulusta jatkuu.

Joulukuu 6 päivä

   On Itsenäisyyspäivä, vaikka se ei erotukkaan mitenkään pienen kylän toiminnassa. Mutta jotakin tapahtuu kuitenkin. On näet niin, että on kutsuttu pieni ryhmä suunnittelemaan joulun viettoa tänne kylälle. Halukkaita isäntiä ja emåntiä on kutsuttu erääseen taloon pitämään pientä kokousta.

  Tietoja ei ole vielä lainkaan mutta kuitenkin uskotaan, että kylän keskustaan laitetaan varmasti jotain ohjelmaa ilmoitustaululle.
  Tämän joulun alusta on saannut ihmisiä lähentymään. Ja aivan pienestä tapahtumasta kun tämä uusi isäntä
oli pari neuvoa antavaa kulausta ottanut kikkauden lähteestä. Ja siitä se sitten lähti asiat eteenpäin.

  Ihmiset ovat lähentyneet toisiaan. Ennen ei korkeintaan kun heilautettiin kädellä toiselle asukkaalle. Nyt pysähdytään oikein juttelemaan ja välillä otetaan oikein lapanen kädestä ja tervehditään niin kuin rikkaampikin väestö.

  Tämä paikkakunnalle muuttanut uusi perhe ei saannut mitään tietoa kokouksesta. Ehkä se kuitenkin on niin, että kyläläisten pitää saada ensin tutustua tähän uuteen perheeseen. Luottamus pitää saada kyläläisiin.

  Tämä uusi perhe on saannut jo toisen kirjoituspöydän valmiiksi. Nyt on viikonloppu ja perhe on yhdessä. Tänään ei kirjoituspöytiä tehdä, eikä koristeita pirttiin. Mutta äiti kuitenkin ehdotti, että jos lapset leipoisivat piparkakkuja. Näin on ollut heillä tapana aina. Ja jopa isäkin on saannut kutsun jauhopeukaloiden joukkoon. Näin saavat vanhemmat opastaa lapsiaan näissä pienissä leivonta töissä.
  Lapsista tuntui, että nyt se joulu varmasti tulee. Ensin se tuntui siltä, että joulusta tulee jokin piilojoulu. Tuoksu on jouluista mutta mitään jouluista ei vaan näy. Mutta nyt lapsista tuntuu, että kaikki ovat joulun järjestelyissä vahvasti mukana.
  Koko perhe oli iloinen kun kaikki saavat tehdä joulua yhdessä. Kaikki kuitenkin ovat tietämättömiä joulutapahtumasta, joka pidetään keskellä kylää.

Jatkuu...
Keijo

Niin se joulu jolkuttaa tulla 5.

Joulukuu 5 päivä

Jatkokertomus Joulusta jatkuu.

  Pieni kylä on aivan sekaisin. Ihmiset kuiskuttelevat toistensa tekemisistä.

  Lehmien lypsämiset tahtovat unohtua. Tuo pieni/suuri asia on saannut kyläläiset hämmästyksen partaalle.
  Alun perin se oli pieni asia kun isäntä maisteli kirkkauden lähteestä kahden ryypyn verran. Ja siinä keskusteltiin vain omille lapsille joululahjojen teosta. Mutta kun kyläläiset eivät olleet tuollaiseen tottuneet. Heille oli suuri lahja vain saada ruokaa, etenkin talven varalle.Ei lahjoista ja niiden antamisesta ollut kellään mitään tietoa. Mutta tämä uusi perhe oli tuonut tullessaan lahjojen antamisen ja kun se tänä vuonna oli laajentunut niin, että muutkin kyläläiset olivat päässeet kuuntelemalla sisään tähän aiheeseen.

  Isäntä kävi naapurin isännän luona tekemässä kirjoituspöytiä lapsille lahjaksi. Vaimo teki salaa joulukoristeita, joista ei edes oma mieskään tiennyt. Kaikki olivat niin äärettömän salaista, että tämä perhekkin eli salaisuuden varjossa.
  Ja kyläläiset juoruilivat, että heidän omat työt tahtoivat unohtua. Runsas kaksi viikkoa on vielä jouluun, nyt eletään salaperäisyyden aikaa.

  Jotain merkillistä kuitenkin taas oltiin tekemässä. Vai oliko tämä vain juoru, joka matkan varrella oli muuttunut.

  Tiedettiin kertoa, että kylän keskustaan pystytettäisiin joulukuusi. Mitähän se siellä tekee kun jokaisella kuitenkin on kuusi omassa kodissaan. Ja jotain sellaista, että kuusen ympärillä laulettaisiin joululauluja. Tämä juoru tuntui olevan aika käsittämätön, että sitä ei kannata ottaa tosissaan. Tässä hullussa juoruviidakossa voivat asiat muuttua merkittävästi.

  Vaimo oli saannut leikattua maalatut paperit nauhoiksi. Päivisin hän oli mittaillut omaa tekelettä lattialla, että joko paperiliuskeita on tarpeeksi, että sen voisi nostaa kattoon. Nyt sitä ei vielä kuitenkaan nosteta, vaan vasta jouluviikolla sitten. Silloin on kyllä pyydettävä perhettä mukaan.
  Jouluruokia oli vaimo jo välillä tehnyt ettei tule liian kiire ennen joulua. Talven pakkaset saivat toimia pakastimena. Kauniit joulun tuoksut levittäytyivät pirttiin. Sinne oli kiva tulla lasten kun miehenkin. Mutta missä piilossa jouluiset ruuat oikein olivat, niitä ei kukaan ollut vielä löytänyt.

Jatkuu...
Keijo

 

Niin se joulu jolkuttaa tulla 4

Joulukuu 4 päivä

  Isäntä teki kirjoituspöytiä, ettei lapset näkisi. Vaimo myöskin oli salainen kotonaan, ette kukaan vaan näkisi mitä hän tekee.

  Pieni kylä oli tietenkin näin joulun alla erittäin salainen. Maatalon isäntä oli muutamalle isännälle kertoillutkin, että hänellä on puuverstaassaan eräs mies, joka tekee joululahjoja.
  Ja kun äitikin oli eräälle rouvalle supatellut, että hän tekee yllätyksenä perheelleen joulukoristeita.

  Tietäähän sen, että nyt pieni paikkakunta oli täysin sekaisin. Naisihmiset pysähtelivät tiellä ja sitten kurkisteltiin olan yli, ettei kukaan vaan huomaisi heidän kuiskuttelujaan. Samat juorut pyörivät myöskin miesten kesken.

  Tästä kylästä oli tullut hetkessä "kuiskaavien kylä". Tietäähän sen kun mitään yllättävää niin harvoin tapahtuu.

  Aika kului ja juorut ylittivät koko kylän. Kaikilla oli salaisuuksia, vaan mitä ne kaikki koskivat. Joku oli saannut tietoonsa, että rouvat tekevät kaikki yllätyskoristeita kotonaan. Samoin miehetkin osallistuvat lahjojen tekoon jos taitoa hyppysissä oli

.
 Se on jännittävää kun ei mitään kummaa tässä kylässä koskaan tapahdu ja nyt on koko kylä sekaisin.
  Onko se joulu joka saa ihmiset hullaantumaan. En usko, että kukaan lähtisi pyörimään piirissä Juhannuksena. Mutta joulussa on niin paljon hellyyttä, iloa ja antamista, niin perheelle kuin ystävillekin. Joku vielä muistaa vieraitakin ihmisiä, mikä on suorastaan outoa.

 Ihmiset muistavat syöttää lintuja ja muutenkin kotieläimistä pidetään huolta. Tämä kaikki on kuin satua, johonka hiljaiset, mörrikkä miehetkin lähtevät aivan aidosti mukaan. Yksi päivä vuodessa ja ihmiset muuttuvat. Kummana pidän sitä, että onko se joulu näyttelemistä vai joulunako ollaan oikeita ihmisiä ja kaikkina muina päivinä näytellään mörrikkää. Jouluna se isokin mies antaa kyyneleen valua poskelle melkeinpä vapaasti.

  Mutta kirjoituspöytiä kuitenkin rakenneltiin aamusta iltaan tietämättä, mikä juorumylly kylillä seilasi. Samoin vaimo rakenteli joulun koristeita, ettei edes oma mieskään tiennyt. Mutta kaikki kyläläiset kyllä tiesivät hyvinkin tarkkaan mitä tässä perheessä tapahtuu. Kuinkahan lapset säästyvät tietämättöminä. Vaimo kerkisi jo piparkakkujakin valmistella säästöön. Tuttu tuoksu kyllä yllätti lapset kuin miehenkin, mutta missä piilossa ne piparkakut olivat.

Jatkuu...

Keijo

Niin se joulu jolkottaa tulla 3

Joulukuu 3 päivä

  Aamulla aikaisin kun lapset vielä nukkuivat, hääräsi isäntä mitan kanssa, että mitenkä kirjoituspöydät sijoittuvat kamariin. Mitat olivat nyt ylhänä ja sitten katsomaan löytyykö tarvittavaia puita omasta varastosta.

  Aika hyvin tarvikkeita löytyi mutta jotain kuitenkin pitää ostaa lisää. Niinpä isäntä lähti kävelemään naapurin isännän luo joka kirkkauden aineen oli hänelle hankkinut. Heillä kun muutenkin asiat luistivat hienosti. Naapuri oli luvannut puuverstaansa isännän käyttöön ja olihan siellä mukava tehdä kun sai kaminalla lämmittää tilaa. Ja muutenkin naapurilla löytyi puuta moneen lähtöön kun maatalossa on aina kaikille tavaroille käyttöä.

   Isäntä haki naapurista hevosen jolla hän sai omat puutavaransa helposti siirrettyä naapurin lämpöiseen tilaan. Isäntä oli innoissaan kirjoituspöytien  teosta kun ne kuitenkin olivat suurempia töitä mitä hän on itse tehnyt.

  Vaimo mietti, että mitä hän voisi tehdä vaikka ei tarvinnut lahjoja tehdäkkään. Sitten hän sai loistavan ajatuksen. Koskaan ei ole heillä ollut mitään jouluisia koristeita kuin vain joulukuusi

  Hän ajatteli, että jos maalaisi paperia kun ei siihen aikaan vielä ollut valmiiksi maalattuja papereita myynnissä. Sitten kun paperit ovat kuivuneet, niin ne leikataan kun matonkuteita tekisi. Hän alkoi heti tuumasta toimeen ja siinä samalla voisi keksiä muutakin, jos mieleen sattuu tupsahtamaan.

  Isäntä rakenteli kirjoituspöytää, jossa oli jo tarkat piirustukset olemassa. Työkoneitäkin löytyi, niin työ joutui nopeaan tahtiin. Tässä oli muutenkin yksi hyvä puoli kun ei tarvinnut pöytiä piilottaa mihinkään.
  Naapuri oli käynyt kyselemässä, onkos kirkkauden lähteestä jo juotu. Hän muuten tiesi, että tämä isäntä ei ollut tälläisiin aineisiin vielä törmännyt, siksi olikin aineen hänelle ostanut.

Jatkuu...
Keijo

 P.S. Nuhan kanssa on painittu ja lopulta sain siitä hyvän otteen ja sain sen paiskattua ulos.
         Mutta sitkeä se on, aina kun pujahdan ovesta ulos, niin siellä se vainoo ja odottaa minua.
         Kylmyys tunkee hetkessä vaatteiden läpi. Samoin se laittaa minut yskimään sellaista loputonta yskää,
         että kyljet ovat erittäin arat. Tänään haen sellaista myrkkyä flunssalle, että eiköhän ota viirus jalat
         alleen.










 

Niin se joulu jolkuttaa tulla 2

Jatkokertomus jouluaattoon asti

Joulukuu 2 päivä

  Lapset lähtivät aamulla kouluun ja isäntä emännän kanssa menivät tutkimaan kangastilkkujaan ja puisi puunappuloitaan.
  Emäntä pyöritteli kankaitaan tuskastuneena kun ei oikein mitään lahjaideaa tullut mieleen. Sama puunappuloiden pyörittely oli isännälläkin mielessä. Ei syntynyt ajatusta, ei kukaan aivoihin laittanut sanaa tai edes pientä vinkkiä.

  Nappuloita asetettiin poikittain ja pitkittäin ulkorakennuksen lattialle. Hän istahti hakkuupölkyn päälle ja ajatteli. Aurinko nousi hetkeksi taivaalle ja loi kirkkaat säteet sisään. Mikä kumma kiiltävä valoilmiö osui isännän silmiin. Hän kumartui tuota kiiltävää kirkkautta kohden. Kädet siirtelivät puisia puunappuloita ja lopulta käsi löysi kirkkauden tuojan sormiensa väliin. Ei hän ollut muistanut lainkaan tätä lahjaa. Piti alkaa oikein miettimään, että mistä tämä lahja on oikein tullut tuohon puuläjään.
  Isäntä mietti ja mietti, mutta ei vain tullut mitään mieleen mistä tämä kirkas lahja on puukasaan tullut.
  Hän ajatteli maistaa mitä ainetta siinä kirkkauden tuojassa oikein on. Varovasti hän aukaisi korkin ja katsoi vielä ikkunasta ulos, ettei vain vaimo olisi suuntamassa kulkuaan tännepäin.

  Isäntä rohkaisi mielensä ja kulautti pienen kulauksen itseensä. Irvisti pimeää nurkkaa kohden ja taas isäntä istahti hakkuupölkyn päälle. Jos kuitenkin vielä toisenkin kulauksen otan kun kylmä tuntuu hiipivän sisuksiin.
  Emäntä sisällä mietti ja mietti kangastilkkujen kanssa. Mitä kummaa hän tekisi tytölleen näistä tilkuista. Ajatukset menivät jo tuskan puolelle, jolloin pieni kiukkuisuus valtasi mielen. Jälleen hän vaipui ajatuksiinsa.

  Mies oli pari hörppyä jo ottanut kirkkauden lähteestä. Nyt alkoivat ajatukset pulppuamaan pintaan. Hetkessä hän muisti kirkkauden tuojan. Se oli naapurin isäntä joka oli salaa jättänyt tämän ajatuksen voiman puuliiteriin palkan myötä ladon teosta. Tämähän on kummaa ainetta kun alkoivat pojan lahjan ajatukset hiipimään seuraavaksi pintaan. Niitä tuntui ja vain tuntui tulevan vaikka toisiin piti ostaakin aika paljon tavaraa, että sellaiset ajatukset piti haudata. Isäntä oli niin iloinen tästä huumaavansta aineesta, että hänen piti mennä kertomaan heti vaimolleen ajatuksistaan.
  Kirkkauden tuojan hän otti mukaansa niin saa vaimokin nähdä mistä ajatukset häneen tulivat.

  Hetkessä hän seisoi vaimonsa edessä. Yritti puhua mutta huulet vain heiluivat, ääni oli jossain piilossa, se ei tullut esiin. Vaimo ohjasi miehensä istumaan pöydän viereen. Hän otti kirkkauden tuojan miehensä kädestä ja laittoi pöydälle. Tarjosi miehelleen kahvia ja otti häntä kädestä kiinni. Nyt alkoi mieskin jo rauhoittumaan ja puheen tulva lähti vyöryämään miehen suusta. Kaikesta ei vaimo aivan selvää saanut, että piti kysellä tarkennuksia mieheltään.

  Kello oli vierähtänyt jo iltapäivän puolelle, että lapsetkin jo kohta tulevat. Mutta asiat tuntuivat olevan kerralla selvitetty. Nuket ja autot saavat olla ja nyt keskitytään kirjoituspöytien tekoon lapsille. Näin lapset voivat läksynsä tehdä omien pöytiensä luona ja keittiön pöytä jää melkeinpä siihen tehtävään mihinkä se on rakennettu.
  Huomenna aloitetaan näiden pöytien teko kun lapset lähtevät kouluun. Asiat selvisivätkin hienosti. Koskaan en ole tuota kirkkauden ainetta ottanut, ehkä pulmatilanteissa kuitenkin taas korkkia aukaisen.

Jatkuu kohta
Keijo

Niin se joulu jolkuttaa tulla

Pieni kertomus, miten joulun voi muutenkin tehdä. Kertomus jatkuu  jokaisena joulukuun päivänä aattoon asti.

Joulukuun 1. päivä

  Pieni perheenpahanen asui kovinkin köyhänä jossain päin suomessa. Isännän lisäksi perheeseen kuului vaimo, tuo ihana vaimo joka ei pienistä, eikä mistään suuristakaan asioista marissut. Hänelle oli tärkeintä lapset, että heillä oli ruokaa, tietenkin se isännänkäppyräkin oli tärkeä osa tätä perheyhteisöä. Kaksi iloista ja sydämmellistä lasta oli siis taivaan Isä tähän perheeseen luonut lahjaksi, joiden eteen vanhemmat koittivat antaa kaiken rakkauden.

  Ja kun perheessä ei oikein rahaa ollut, ennen sellaista laitosta kuin Perusturvakeskut tai Kela, oli käsin kaikki tehtävä. Emäntä leipoi pullia ja leipää sekä auttoi muitakin kyläläisiä jotka pientä apua tarvitsivat. Siitä sai pientä rahallista korvausta myöskin omaan perheeseen. Näin monesti kattiloissa oli aina jotain syötävää, ettei tarvinnut kerjuulle lähteä.
  Isäntä taas oli taitava käsillään tekemään puusta jos jonkinmoisia luomuksia. Samoin hän autteli kyläläisiä kaikissa rakennustöissä.
  Lapset taasen kävivät paikkakunnan kansakoulua, joka sujuikin opinnot huomioon ottaen melko mukavasti.

  Vanhemmat olivat sopineet, että lapsille pitää taas alkaa lahjoja tekemään. Jos vaikka kaksi lahjaa tehtäisiin molemmille lapsille entisten joulujen yhden sijaan. Mutta mitä heille oikein tehtäisi. Vanhempi tyttö oli saannut jokaisena vuonna äidin tekemän nuken kun taas poika oli saannut isän tekemän puisen auton. Mutta mitä nyt oikein heille tehtäisi.
  Päätettiin, että katseltaisiin hiukan kankaita ja puupalikoita, jos niistä syntyisi vaikka jotain ideoita. Sovittiin, että tutkitaan näitä tilanteita huomenna kun lapset menevät kouluun. Silloin olisi paremmin aikaa paneutua tähän tehtävään.


Kohta jatkuu...

Keijo
 

NYT JOULUIHMINEN RIEMUITSEE

  Ensimmäisenä adventtina sytytetty ikkunalle kynttelikkö. Emme laittaneet kynttilää, koska siitä on jonkinmoiset muistot olemassa.
  Asuin nuorempana Kontulassa alivuokralaisena. Asunnon omistajaperhe hiukan juhli ja lähtivät vielä illan päätteeksi läheiseen bupiin nautiskelemaan olutta.
  Minä en heidän mukaansa lähtenyt vaan kömmin nukkumaan. Aamulla minut herätettiin ja mulle naureskeltiin. Tietenkin piti käydä peilistä katsomassa, mitä hauskaa minussa oli. Hämmästyneenä katselin peilistä kun nenän alusta oli mustunut oikein kunnolla.
  Isäntäperhe oli lähtenyt juhlimaan ulos  ja eivät muistaneet olohuoneessa palamaan jäänyttä kynttilää. Kynttilä oli lopulta sytyttänyt verhot. Minä se vaan nukuin aivan tiedottomana omassa kämpässä. No
mitään suurempaa ei käynyt kun verhot tietenkin paloivat ja seinät mustuivat.
 Omistajien tullessa kotiin he vain tuulettivat kämpän ja siunailivat kun olivat niin huolimattomasti lähteneet, että kynttilä jäi palamaan.

  Minä sain vain mustan nenänalustan tästä tapauksesta. Siksi tuleekin niin varovasti käsiteltyä kynttilöitä.

  Nyt se alkaa sitten pitkä odottelu. Onneksi on jouluradio jo aloittanut toimintansa, että saamme kuunnella kauniita joulun sävelmiä.

  Flunssa hyökkäsi jo toisen kerran kimppuuni pienen ajan sisällä. Onko se tuo vanhuus kun on aina kylmä. Aivastelua tulee aivan jatkuvalla syötöllä ja tipat valuvat suorana. Silmätkin vuotavat vettä ja kirvelevät. Miten sitä nyt sitten kirjoittaa kun saa olla aina pyyhkimässä silmiä ja nokkaa.
  Joku mato varmaan minussa on kun ei ole päässyt sitäkään nujertamaan. Vielä tulee sellainenkin päivä, että madot kyllä saavat hatkat. Vaikka siinä mielessä onkin asiat aika huonosti kun vain yhteen perheeseen tuli kutsu viettämään pikkujoulua. Siinä mielessä se on paha paikka kun ei sitä oikein viitsi mennä kenenkään perheeseen rilluttelemaan vaikka tuttuja ovatkin.
  Ehkä lähden kävelemään metsään ja katsomaan paikkaa, johonka voisin sijoitta linnuille ruokintapaikan. Sain eräältä papparaiselta idean television välityksellä, että hän kävelee läheiseen metsään syöttelemään lintuja. Hänellä vain oli oma pieni metsä aivan pihan jatkeena, johon oli helppo mennä. Tämä papparainen oli syötellyt lintuja jo monet vuodet siinä samassa paikassa. Hän kuulemma isuu hyvällä ilmalla metsässä useita tunteja ja seurailee lintuja. Lopuksi toimittaja kyseli, "onko tämä sinusta kiva harrastus". On ja ei vastasi papparainen. Välillä muistan kaiken kun taas välillä en muista kuinka metsästä tulin kotiin.

Hyvää joulun alkua kaikille.
T. Keijo