Olisikohan musta tullut latoja.

  Sain tälläisen tehtävän, josta ensin kieltäydyin. Harkitsin ja lupasin kuitenkin tehdä tälläisen nimitaulun.

Kaikkihan sen näkee, että työ on vielä kesken. Valkoista maalia vielä täytyy laittaa etulevyyn. Tämän pitäisi näkyä vielä tämän vuoden aikana Hyvinkään torilla myyntiteltassa, jos en saa sitä ennen lopputiliä tästä työstä.

Ja kun joulu puskee kovaa vauhtia päälle, niin olen taas joutunut kokoamaan itseni joulumielelle. Joulumieli mulle kyllä nopeasti tulee, sillä olen varsinainen jouluihminen. Siksi jälleen aloin tekemään  tälläisiä jouluisia magneetteja jääkaapin oveen sekä langan varassa roikkuvia jouluisia vanerikuvia ikkunaan roikkumaan.

                                                           Tässä muutama kuva

                                                               
Kumma juttu kun näitä kuvia tekee kesälläkin niin aina niitä vaan lähtee menemään kun joulu lähestyy. Niitä ei vaan tarpeeksi kerkiä tehdä. Nytkin tuntui, että ei mun tarvitse tänä jouluna tehdä yhtään koska varastossa kuvia oli aika paljon. Mutta ei se niin mennytkään, vaan nyt haluttiin sellaisia kuvia joita en ollut tehnyt, koska niitä ei kukaan halunut aikaisemmin.
Nyt sitten taas sahaillaan ja maalataan jouluun asti, että vasta aattona tajuaa, että nythän on aatto. Siinä taitaa taas jäädä kirje kirjoittamatta Joulupukille. Näin on käynyt jo monta vuotta ja siksi en ole jouluna saannut yhtään lahjaa. Tämä saa mieleni apeaksi, mutta tärkeämpää se on, että toiset kansalaiset saavat jouluna toivottuja lahjojaan.
Kesällä pitää olla tarkkana kun näitä jouluisia askareita rakentelee, ettei piipaa auto vaan vie hoitoon.


Tupakkamiehet/naiset laitetaan taas ahtaalle. EU virittelee uutta pommia tupakkaihmisten riesaksi. Kyllä siitä tupakasta on nyt sitten tullut vaarallinen riesa. Kunnan terveystarkastajat joutuvat lähtemään haistelemalla toteamaan, että haiseeko ihmisten kotona tupakka jos napurin sauhuttelu sen on saannut aikaan. Haistelemalla tämä pitää todeta kun mittareita ei kuulemma ole. Olisikohan tässä uusi ammatti terveystarkastuksen puolelle. Mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti päätökset tehdään.

Talotuotanto pitäisi kohdentaa tuotteet nyt omakotitaloiksi. Aivan vaan siksi, että tämä sauhuttelu mun käsittääksi koskee vain kerrostaloja ja rivitaloja, joissa asukkaiden kodit ovat kiinni naapurien seinässä. Omakotitaloissa kuitenkin tulee sen verran matkaa toisten koteihin, että siellä ei oikein sauhut enään haise.

Näin meillä siis rakennetaan joulua. Jos sattuu niin käymään, että rakentelen näitä jouluisia juttuja taas jouluaattoon asti, niin onneksi mulla kuitenkin on vielä vaimo kotona. Hän kuitenkin rakentelee sitten ne jouluisat pöydän antimet meille hyvää tekemään. Ja kun olen vielä hankkinut muovisen kuusenkin niin ei tarvitse sitäkään lähteä metsästä varastelemaan. Minä poika vaan sahailen koristeita.


Terveisin Keijo

Taas tuli vuosi täyteen

  Alkuviikosta napsahti taas vuosi täyteen mun plakkariin. Nyt sitä ollaan oikeesti eläkkeellä. Kerran jo 63 vuotiaana mulle ilmoitettiin, että nyt sitten olet eläkkeellä. Mutta en kuulemma silloin vielä ollutkaan. Mutta nyt kun tuli 65 vuotta täytettyä, niin johan kelpasin eläkkeelle.
  Oliko se 63 vuoden ikä vain sellainen leikkieläke. Attä pehmeästi niin kuin laskeudutaan eläkeikään. Onhan se hyvä, että ihmisiä varoitetaan etukäteen tästä suuresta ikäryöpsystä. Sitten on helpompi suhtautua tähän oikeaan eläkeeseen, ettei heti juosta narun silmukkaan.

  Nitähän tämä ikä tuo tullessaan. Pappi nyt ei ainakaan vielä käynyt, että siltä osin oli rauhallista, mutta ei kyllä käynyt  kukaan muukaan. Nyt tiedän mitä yksinäisyys on. No onneksi luonani asuu vielä vaimon lisäksi kaksi hienoa poikaa. Näin pysyy nuoruus asunnossa ja ei pääse ikävä rupsahtaminen kimppuun. Mutta tästä sitä vaan jatketaan. Ilokseni tiedän, että minustakin vanhempia ihmisiä liikkuu vielä kaupungilla. Ehkä minäkin vielä muutamat metrit tallaan ja saan katsella maailman menoa oikein läheltä livenä.

  Miten nuo kaupat meitä oikein vie. Sehän on oikein vanha juttu, että jokin tuote maksaa senttiä vailla täyden euron, eli 9,99 €uroa on niin jumalattoman halpa hinta kun ei siihen mene koko kymppiäkään, vaikka kassa sen viekin kokonaan. Mutta kun meinasin ostaa lihaa sellaisesta pienestä rasiasta. Hinta oli halpa mutta kun tarkastelin rasian kelmua, niin huomasin, että eihän siellä ole kuin kolme viipaletta. Meillä on nelihenkinen perhe, että mun pitää ostaa kaksi rasiaa, sitten se ei ollutkaan enään niin halpaa.
  Kiinnostus heräsi noihin lihaviipaleiden määriin. Katselin muitakin siivutettuja lihoja ja eri valmistajienkin rasioita ja aina niitä oli kolme kappaletta. Löytyi toki oikein isojakin rasioita jotka eivät sovi edes muoviseen kauppakassiin. Niissä oli kymmenenkin siivua paksun kastikkeen seassa.
  Kauppa saa myytyä rasioita enemmän ja asiakas saa ison vatsan. Ilkeää tämä mailma.

  Ennen pystyi ottamaan sian kasvamaan kotiinsa. Siitä sai aina ihan tarpeellisen määrän syötävää. Mutta nyt Eu:n aikana ei saa ottaa mitään elukkaa hoiviinsa. Tarkkoja sääntöjä löytyy niiden pitämisestä. Jos vaikka ottaisi viisi lammasta. Kaikista asioista en tiedäkkään, mutta lampaiden lääkäri asuu aika pitkällä, jopa vaikka keskisuomessa ja sitä on käytettävä. Samoin kun lammas laitetaan teuraaksi, niin sitä ei saa itse lopettaa, vaan lammas on kuljetettava taas määrättyyn paikkaa päättämään päivänsä. Ja kaikista luista sun muista, mitä ei syödä on maksettava. Luita kun ei saa viedä kaatopaikalle. Ja sitten vielä tilakysymykset on tarkkaan määrätty, kuinka monta elukkaa saa minkäkin kokoiseen tilaan laittaa. Paperikysymykset vielä päälle joista en ymmärrä mitään.

  Tämän tapainen on maailma eläinten suhteen. Mutta eletään me ihmiset vaan täysillä ja täytetään suomea, että saisimme joskus suomenkin tekstin käyttöohjeisiin.


Tavataan taas pian  T. Keijo

Sinut tulen aina muistamaan

  Ho hoijaa, konsertissa on käyty, "Sinut tulen aina muistamaan", oli Kari Tapion tunnetuksi tekemiä iskelmiä, jotka olivat Kari Tapiolle merkittävi ja läheisiä.

Tunnuskuva                                           Jani Jalkanen ja hänenorkesterinsa jatkavat (matka jatkuu)
                                                             sitä työtä mitä isän koko elämä oli.


  Kari Tapion kuolemasta tulee marraskuun lopulla kolme vuotta täyteen. Lukuisista yhteydenotoista päätettiin, että muistokiertue pitää järjestää.
  Asian tiimoilta pidettiin tapaamisia Jani Jalkanen ja Ilkka (Ile) Vainion kanssa ja lopuksi lyötiin ohjelma lukkoon niin ohjelman kuin esiintyjienkin suhteen.
  Niin oli ohjelma valmis ja ensimmäiseksi paikaksi valittiin Hyvinkääsali. Nyt olemme täällä ja on ilo katsoa kun kaikilla tuoleilla istuu Kari Tapion rakastamia kuulijoita. Kari Tapiohan rakasti kuulijoitaan ja halusi väli-ajoilla myöskin heidän kanssaan jutella. Hän meni ja lyöttäytyi vain ihmisten luo ja tarinaa iskettiin.
  Näin kertoi Ile Vainio. Tästä konsertista yritämme tehdä lämminhenkisen rakastetun tapahtuman.

Ilkka (Ile) Vainio. Hänellä on erittäin läheinen suhde musiikkiin, sillä hän on AXR Music Oy Tuotantopäällikkö ja Omistaja

  Olimme Kari Tapion kanssa parhaimmat ystävät, näin hän jatkoi. Hän puhui paljon siitä ystävyydestä, mitä eri vaiheita siinä oli.
Niin lähti konsertti käyntiin, jossa esintymiskaartti oli varsin mittava.

                                                 Lauluyhtye Suora Lähetys

                                                                  Matti Esko

                                                       Kulkuriveli Jami

                                                           Kalle Jussila

                                                           Amadeus Lundberg

                                                               Ilpo Kaikkonen

                                                      Jani Wickholm

  Näin mentiin ja kuunneltiin kauniita lauluja. Ilkka Vainio kertoili aina laulujen välissä, miten tämä seuraava laulu on oikein suntynyt. Vainio osasi kertoa niin kauniisti Kari Tapiosta ja hänen esiintymisistä, että jokaisen kertomuksen aikana mulla oli vaikeaa pitää silmiäni kuivina. Ja kun heti perään alkoi orkesterin soitto, niin tunsin olemukseni tärisevän.

  Jokaiseen lauluun oli suunniteltu myöskin siihen liittyvät kuvat, jotka käsittelivät laulun aiheita. Suuri kangas näyttämöllä kertoi kuvin esitettävästä laulusta jossa Kari Tapio oli taivaalla säteiden tai eri valosoihtujen ympäröimänä. Erittäin vaikuttavaa katsoa tätäkin kuvien näytelmää.

  Sain mukaani tyttären pojan joka tietenkin oli nuorin koko katsojamäärästä. Ja ainakin mitä minä sain ongittua hänestä ulos, niin hän piti tapahtumasta. Yllättävä ele kaksikymppiseltä nuorelta mieheltä.

  En pane pahakseni vaikka lippun olikin 30 €uroa, että tuli sellainen raha laitettu  musiikin kuunteluun. Kyllä minä ainakin sain nauttia hyvinkin lämminhenkisestä illasta. Kauniit sanat Ilkka Vainiolta niin Kari Tapion lauluille ja tekijöille. Samoin tietenkin kaikille esiintyjille. Ja itselleni tuli hyvä olo kun sai vetistelyä salata kaikin konstein. Pidän ihmisistä jotka osaavat kauniisti hellyttävästi puhua. Minulla ei siihen ole mahdollisuutta kun sen puhuminen kääntyisi vetistelyyn.

  Lisää Hyvinkäälle tälläisiä tapahtumia koska näille tuntuu olevan tarvetta täälläkin. Nykyaikaisen kiireen ja remuamisen keskellä ihmiset haluavat kuunnella kaunistakin sanomaa.

Lehtereillä tavataan

Keijo

Kesäloma

  Vietin lomaa... totesin, ettei minua ole tehty loman viettäjäksi yksin. Tai ainakaan silloin kun tekemiset ovat rajoitettuja.
  Mutta enhän minä sitä tiennyt. Asetuin kuitenkin taloksi ja aukaisin radion, mutta kun sieltä ei tullut mitään mukavaa niin laitoin cd:n soimaan. Koitin siinä päästä sellaiseen tunnelmaan, että voisin Juhannusputelin aukaista. Katselin sitä "kaveria" mutta kylmät väreet valtasivat mielen. Ei tullut sellaista lomafiilistä, iloista mieltä, että olisin korkin aukaissut ja sitten oltais kaikkien tuttujen kanssa haettu seuraavaksi selvää huomista.
  Aukaisin putelin ja laitoin tilkan kuppiin veden kera. Kylmät väreet vain piinasivat ja kuppi pysyi koskemattomana pöydällä. Olo vain oli kovinkin vetelä, saamaton olo. Koitin puraista vähän leipää mutta senkin yököttämällä sain viimein nielaistua.

  Lopulta keräsin kaiken voiman ja nostin kupin huulilleni. Seisoin altaan vierellä jos vaikka suullinen lentäisi paineella ulos. Antoihan se elimistö viimein periksi vastakarvauksesta huolimatta ja sain nielastua suullisen itseeni. Pahalta pirulainen kuitenkin tuntui. Kylmät väreet ravisuttelivat minua ja oli kylmä. Lisäsin mökkiin lämpöä ja palelin kuitenkin. Lisäsin vaatetta päälleni ja karautin toisen kulauksen itseeni. Se menikin jo paremmin alas. Alkaahan se keho jo tajuamaan mikä tässä on tarkoitus.

  Mulla oli tarkoitus tehdä erilaisia kirjallisia juttuja yksin ollessani. Vaan nekin jäivät melko saamattomiksi. Oliko mun pakko todeta, että olen kipeä. Tai vaan edellisestä "kaverin" kanssa olemisesta on liian pitkä aika, ei sitä saisi päästä tähän tähän tilanteeseen.

  Koitin kirjoitella mutta ajatukset eivät pelanneet lainkaan. Olin kuin mykkäfilmin näyttelijä, suu käy mutta filmille se ei tule. Tämä on rankkaa kun niinkin hartaasti tänne halusin. Kun mikään muu ei pelannut, käperryin peiton sisään ja vaan join kun se alkoi aina vain paremmin pelaamaan.

  Saunaan en kyennyt menemään kun en liioin ulkogrilliäkään sytyttelemään. Pimeässä ilta kahdeksan aikaan kävin pesemässä auton ikkunat. Huomasin kyllä, että neljä pientä mukillista oli jo saannut aikaan kovinkin epämääräisen liikkumisen itsessäni. Mutta lasit tuli kuitenkin pestyä ja sitten taas peittoon kääriytyneenä jatkoin ottamista. Ruoka vaan ei maittanut ja harmitti nousta tarpeellisille asioille peiton sisältä.

  Lopulta minun oli annettava periksi ja laitettava itseni vaakatasoon. Yöstä tuli kuitenkin hikinen ja pitkä. Monesti heräsin ja katsoin puhelimesta montako päivää olen nukkunut.

 
Vaimoni, ilmeisesti joskus.

 Aamu tuli tärisyttämään muo. Vaimokin oli unissani pyörinyt kanssani. Niin on meillä hyvät välit, että yölläkin hän on aina mielessäni. Mutta nyt tuntui, että olen vieläkin huonommassa kunnossa. Palelin, tärisin ja suuhunikin oli joku työntänyt ilmeisesti paskaa. Vesi tuntui olevan ainut mitä pystyin nautiskelemaan. Lepäilin ja kärsin, toivoen, että pääsisin täältä pois. Mutta yksi yö pitäisi vielä olla täällä, sitten on pakostakin lähdettävä  täältä pois. Äidin viereen jos se vaikka parantaisi mun oloni.
  Ja jälleen tuli yö vastaan. Selvänä konttasin sänkyyn. Pitkä, ja hereillä oloa vähän väliä. APUA halusin huutaa.

  Aamu tuli ja aloin keräilemään taparoitani reppuun. Ei olo ollut vieläkään mikään paras mahdollinen mutta tänään oli kuitenkin lähdettävä pois.

  Kotiin päästyäni kannoin tavarat sisälle ja oikaisin itseni sohvalle makuulle. Jotenkin olonikin alkoi heti tuntumaan paremmalta.

  Sellainen oli minun lomani. Nyt kun aikaa on kulunut loman loppumisesta kaksi päivää, on olossa vielä sellaista uupumista ja ei oikein ruokakaan maita. Mutta kaiketi tästä päästää kohta kuntoon, että pääsis ainakin kirjoittelemaan.

Älkää tulko kipeäksi
Ystävyydellä Keijo

Hyvinkään hyppyrimäki

Kohta tulee vuosi täyteen kun tämä Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäki sai pommin alleen. Tietenkin pommi oli mäen alle oikein luvan kanssa laitettu. Aivan siitä syystä, että puinen mäki oli jo löytänyt vanhuutensa. Mäki oli vaarallinen kun se oli mädäntynyt käyttökelvottomaksi.

Pitkään aikaan ei mäessä enään oltu hypätty. Itse muistan erään kilpailun nuorena miehen alkuna. Silloin mailman kaksi kovaa hyppääjää Wirkola ja Veikko Kankkonen selvittelivät välejään. Tietenkin melkeinpä kaikki mailman huiput olivat myöskin mukana. En vain jaksa muistaa kuinka tässä kilpailussa kävi.

Kaunista syksyä ihaillen
Keijo

Hänessä asuu kultainen sydän

  Kävin viemässä Shakki-nappulan Raimolle  tuohon n. 1930 valmistettuun peliin.

  Sovimme treffit ja tapasimme niinkuin kaverit aina tapaavat,  iloisesti moikaten. Halit nyt jätimme väliin koska kuitenkin näemme aika usein.

  Kipaisimme Raimon asuntoon ja mulla jännitys nousi kuin kaivoin taskustani mallia ja tekemääni versiota.
Ilmekkään ei muuttunut hänen kasvoillaan, vaan ne pysyivät sellaisena politiikon kasvoina. Kunnes hän sitten aukaisi suunsa ja antoi tulla kehumiset tekeleestä. Näin toimivat ystävät, ainakin luulisin. Itse kyllä muutaman poikkeavuuden siitä löysin ja ilmoitinkin niistä, mutta kuulemma läpi menee tarkastuksesta.

  Kyllä on tällä ihmisellä hyvä sydän, kunnioitus vaan tekee nousua edelleenkin mun silmissäni. On hienoa, että saan tuntea tämän miehen. Ehkä pitäis Hyvaakin kiittää, sillä sitä kautta opin tuntemaan suuren määrän hienoja ihmisiä. Ja vielä kun korvaus oli hämmästyttävän suuri, tuntui että minulla olisi pitänyt olla vielä enemmän annettavaa.



  Vielä yksi yö ja sitten siirryn parin päivän lomalle. Kavereita ei ole ketään ilmoittautunut mukaan, että nyt jo tuntuu siltä, että yksin siellä on aurinkoa otettava päivällä. Ja illalla purtava peiton kulmaa ja pelättävä.


Palaillaan
Keijo

Aikani lähenee

    Tulevana viikkona olen sitten yksin lomalla. Se tuntuu jotenkin oudolta kun on tämän nykyisen vaimon kanssa kuljettu yli neljäkymmentä vuotta yhdessä. Viime ajat vielä olemme olleet samoissa työpaikoissa töissä.
  Siksi nyt onkin kaikki niin outoa. Miksi vaimoni minulle loman oikein keksi. Haluaako hän olla niin, että minä en  hänen jaloissaan vai mitä tämä tarkoittaa oikein.
  Ja paikka, joka on kesämökki, ei kuitenkaan meidän, on silti aika kaukana ihmisasunnoista. Kuinka tälläistä hiljaista miestä siellä pimiässä oikein alkaa peloittamaan.
  Pyytelin mukaani jo yhtä kaverianikin mutta hän viime metreillä perui koko hankkeen. Hän alkoi muistelemaan, että onkin silloin synttärit. Eikä kukaan muukaan ole vielä mun kaverikseni  ilmoittautunut.

  Yhtenä syynähän voi olla sellainenkin asia, että siellä voisin viimejuhannuksen putelin juoda pois. Ja kun tuli toinenkin puteli ostettua kun en muistanut, että mullahan on jo yksi puteli varastossa. Nyt puteleita on kaksikin ja eroon niistä pitäisi päästä. Kotona kun ei voi näitä puteleita oiken juoda. No eihän tässä voi kuin yksin sitten lähteä lomaa viettämään kahdeksi yöksi.

Illat pimenee ja piti lähteä valokauppaan. Pääovesta kyllä osaa tulla aika hienosti kotiin pimeässä. Mutta takaovelta tullessa varmaan naapurit ajattelevat mun kännissä olevan. Kovin on Keijo-pojan askel silloin epävakaa. Sehän ei tietenkään sovi, että tän ikäinen ukkeli olis joka päivä kännissä. Siihen asiaan oli sitten saatavakin jokin järjestys. Niinpä valokauppaan lähdettiin sunnuntaina, että saan olla enemmän aikaa selvinpäin.
  Ensin ajattelin, että jos talon seinään laitettaisiin lamppu. Peruin kuitenkin tälläisen ajatuksen aika nopeasti. Miksi mun pitäisi romujani kaikille ihmisille näytellä. Siksi ostammekin sellaisen Käpylampun joka jalan varassa valoa näyttää maahan. Siinä valossa sitä onkin kiva sitten jalkojen astella juuri saksilla leikatulla nurmella.
  Kohtuuhintainen lamppu sitten löytyikin ja nyt sitten vielä pientä asennusta tarvitaan. Ja kun lumi sataa joskus meidänkin nurmelle, niin aivan lumilinna maisemaltahan silloin meidän rakas kotimme näyttää. Näin pienillä asioilla saa rakkaan lämmön tuomaan lisää viihtyvyyttä siihen turvalliseen omaan linnaamme, jonka rauhaa ei kukaan saa tulla rikkomaan.

Näin sain ensimmäisen juttuni levitettyä Blogger sivustolle. Aikaisempia juttujani voi käydä katsomassa
sivulta  www.blogit.demari.fi/keijo 

Tavataan taas pian
Keijo 

Ta