Niin se Joulu jolkottaa tulla

Jatkokertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 18 päivä.


 

  Lasten joulujuhlat pidettiin eilen illalla. Koulu oli aivan täyteen ja ihmisiä seisoi vielä ovensuussakin. Kovat  suosionosoitukset tuli kaikille esityksille. Juhlan jälkeen opettajalle luovutettiin kukkia oikein suuri sylillinen. Opettaja olikin liikuttunut tietenkin tästä mahtavasta suosiosta minkä hän sai katsojilta.
  Mutta olihan tietenkin oppilaatkin iloisia. Kaikki esitykset menivät hienosti kun  raikuivat abloodit tuli jokaisen esityksen jälkeen.

  Juhla oli siis onnistunut, ja opettaja sai kaikista esityksistä erittäin hyvän ja lämpimän muiston. Niinpä hän vetäytyikin juhlien jälkeen kotiinsa itkemään onnenkyyneleitä. Hänen oli hyvä olla ja hän oli kiitollinen myöskin kaikille oppilaille jotka kunnostautuivat esityksiinsä erittäin huolella. Tämä oli se suuri kiitos minkä teostaan vaan voi saada.

  Yö tahtoi mennä valvella ollen. Mutta jo aamulla aikaisin hän oli seisomassa kuusen luona kädet ristiin laitettuina.
  Samoin herrakin suuntasi kulkunsa kuusta kohden. He tapasivat jälleen tämän kuusen luona. Ja asiaa heillä tuntui olevan. Mutta kovinkaan kauaa he eivät kuusen luona kaksistaan olleet. Matka tuntui heillä kummallakin olevan herran asuntoa kohden.

  Tuntui taas saavan kirjoitukseni pientä kiinnostuksen poikasta.
  Molemmat saapuivat herran asuntoon. Herra laittoi heti kahvit teon alle ja sitten taas juteltiin- Pöydän pinnalla työntyi herran käsi opettajan käsiä kohden. Opettajan kädet myöskin liukuivat pöydän pintaa herran käsiä kohden. Kädet tapasivat ja kietautuivat yhteen hentoon puristukseen. He olivat löytäneet toisensa varmaan hyvinkin pitävissä merkeissä.

  Kahvit valmistui ja herra oli oikein leiponut jo aamusta aikaisin lämmintä pullaa. Nyt oli hetki nauttia kahvia ja lämpöisiä pöyreitä pullia.
  Kuitenkaan opettaja ei halunut kauaa olla täällä vaan halusi lähteä kotiin ennen kuin päivänvalo tekee liian selväksi hänen hahmonsa kulkemisen herran asunnolta. Kuitenkin tämä tapaaminen oli tarkoitettu pidettäväksi salassa.

  Näin tapasivat opettaja ja herra joka ei ole enää sortonut olemaan laitapuolen kulkija. Hänen juomisensa oli pysähtynyt joulu. Hänellä oli siitä joulusta niin hyvät muistot, että nyt on elämä otettava uudelleen käsittelyyn ja elettävä sitä oikeaa elämää.

  Iltapäivällä nähtiin opettajan ja herran nousevan linja-autoon kahdestaan. Kysymyksiä jäi tästä matkasta mutta eiköhän ne tule matkan varrella tietoon.

  Päivät kuluivat ja kohta on edessä kylän yhteinen joulujuhla.


Jatkuu

Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 17.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 17 päivä


  Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Tänään illalla koulussa on joulujuhla lapsilla, jossa myöskin voivat vanhemmat tulla katsomaan lasten esityksiä.

  Opettaja, tuo vanha nutturapää tuli aamusta aikaisin joulukuusen luo seisomaan. Hakiko hän voimaa tälle päivälle kun on se joulujuhlakin. Opettaja seisoi kuusen vierellä molemmat kädet ristiin laitettuna.

  Laitapuolen kulkija, nykyinen kylän herra näkyi liikkuvan omalla pihallaan myöskin aamulla. Hänkin oli jokin kannu mukana.
  Herra saapui kuusen luo, jolloin hän tervehti opettajaa niin kuin tietenkin tapana oli. Herra näköjään alkoi täydentämään lyhtyjen säiliöt.
  Keskustelut opettajan ja herran välillä alkoivat, jolloin varmasti puhuttiin joulusta. Näin ainakin uskoisin, sillä molemmilla henkilöillä oli joulu erittäin tärkeä juhla. Heillä kummallakin oli kauniit muistot joulusta olemassa. Tuntui, että tällä parilla oli paljon asiaa kun jäi lyhtyjen täyttäminen odottamaan.

  Molemmat olivat yksinäisiä ihmisiä ettei varmaan liikaa tule juteltua ihmisten kanssa. Mutta nyt tuntui olevan kyllä puhetta oikein kiitettävästi ilmoilla. Itse pidin hienona asiana, että ihmiset puhuvat keskenään. Tämä pari kyllä jutteli erittäin lähellä toisiaan, vaan mitään ääntä ei kuulunut. Puhuvatko he lainkaan vai oliko heillä jotain salaista supattelua mitä muiden ei sovi kuunnella.

  Opettaja kuitenkin lopulta lähti kuusen luota pois kohti koulua. Ja herra jäi täydentämään lyhtyjen säiliöt.

  Päivä muutenkin kulki aivan samoja latuja kuin muinakin päivinä. Maitoauto kävi hakemassa maidot tiloilta. Postinkantaja jakoi postit laatikkoihin. Joku ihminen oli aina vuorollaan bussipysäkillä odottamassa linja-autoa. Ja muutaman tunnin kuluttua linja-auto toi hänet/heidät takaisin samalle pysäkille. Joku isäntä kävi hevosella, jolla oli häkkireki perässä hakemassa heinää läheisestä ladosta.

  Ilta läheni ja jokainen lapsi laittautui parempiin vaatteisiin. Samoin tietenkin vanhemmatkin sillä hekin saivat tulla seuraamaan lasten esityksiä koululle. Nyt elettiin lasten kannalta jännittävää aikaa, sillä jokaisella oli esitettävää. Opettaja oli koko ohjelman laatinut. Oli runoja, laulua ja aika pitkä näytelmäkin.

  Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Ihmiset askaroivat kodeissaan tätä suurta juhlaa varten. Koskaan ei kukaan ole ennen joulusta paljon välittänyt Se on ollut vaan samanlainen päivä kuin muutkin päivät. Mutta nyt halutaan joulusta ottaa kaikki irti.

Jatkuu

Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 16.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 16 päivä


  Joulukuusi on saannut oksilleen lyhdyt. Ja kuusen ympärillä isommat lyhdyt ovat tuoneet pientä joulunodotusta kylälle. Kuusta käyvät monet katsomassa iltaisin perheiden kanssa. Niin pimeässä, kun ei yhtään katuvaloakaan ollut kylä saannut valoa antamaan, loi joulukuusen antamat pienet valon pilkahdukset joulutunnelmaa, Ja se valon lepatus toi pientä salaperäisyyttä jokaiselle ihmiselle.

  Musiikinopettaja laulatti niitä kymmentä pirteää koululaista joululaulujen saloihin. Opettaja oli vanha ihminen ja tiukka, mutta joulun lähestyessä hänkin muuttui lempeäksi vanhaksi naiseksi.. Hän ilmeisesti myöskin piti joulusta. Ehkä hänellä on lapsuuden joulusta kauniit lämpöiset muistot
  Opettaja on siis vanha nainen. Vanhoja tällä kylällä onkin runsaat puolet väestöstä. Maa-talojen isäntäväet ovat jo odottamassa eläkeikää. Mutta on kylälle muuttanut nuorenpiakin perheitä, että kouluun on aina saanut lapsia opiskelemaan.

Vanha opettajaneiti esiliina päällään ja tukka nutturalla kertoilee välillä ajasta kun hän oli nuori. Ei lahjoja silloin tullut. Joskus isä puukolla veisteli jonkun linnun alustoineen seisomaan ikkunalle. Lintu paketoitiin välillä pienen kangaspalan sisään tai sanomalehden sivulla Silloin jouluruoka oli yhteinen joululahja. Se oli parempaa ruokaa mitä muulloin syötiin.
  Opettaja rakasti vanhempiaan suuresti. Monesti vieläkin muistelot saivat opettajan ryppyisien silmien alle putoamaan kyyneleen, jonka hän pyyhkäisi pois nopeasti. Ehkä  hänenkin oli tärkeää puhua asioistaan toisille kun oli vieläkin neiti-ihminen. Hän kun päivät ja illat yksin istui pienessä asunnossaan. Missään hän ei käynyt, edes naapureille ei hänellä tuntunut olevan koskaan asiaa.

  Mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa oikein innoissaan kun saa suunnitella juhlien ohjelmaa. Tai oikeastaan vaan laulujen osalta. Siksi hän lapsia laulattaakin ja pyytää heidän myöskin hiukan esiintymaan esityksen aikana.
  Näin varmasti on, että monella ihmisellä on muistoissa myöskin pahojakin muistoja. Mutta sitten tulee joulu, joka saa karvaammankin ihmisen pudottamaan kyyneleen. Ja monesti silloin jouluna näistä asioista pystyvät he vasta puhumaan. Ehkä se tunnelma on silloin toinen kun arkena, kun on aina vaan töitä.

  Opettajankin ovat monet nähneet yksin seisomassa kuusen luona, kun pimeän varjot ovat levittäytyneet kylän ylle.

Jatkuu
Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 15.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 15 päivä


  Aamupäivällä alkoi ihmisiä kokoontumaan keskustaan. Muutamilla oli rappuset, toisilla taas kasseja mukana.

  Kaikki kokoontuivat joulukuusen läheisyyteen. Raput laitettiin pystyyn kuusta vasten ja alettiin tonkia kasseja.                                                 

  Eräällä naisella oli jonkinlainen havuista tehty tekele käsissään. Sitä ihmettä nyt sitten alkoivat naiset katselemaan ja hypistelemään. Jos jotenkin sain selvää niin se oli havuista tehty tähti.

  Kylän herrakin työntyi paikalle. Kumma kyllä, hän sai olla aivan rauhassa. Eivät naiset häntä erikoisemmin vilkuilleet vaan kaikki olivat kuin yhtä perhettä. Tähti tuntui olevan tukevaa tekoa. Herran käteen tähti viimein tuli ja hän joutuikin sitten kiipeämään kuuseen kun oli kaikkein pienin mies. Siitä se nyt sitten lähtee kuusen koristelu. Herra pienempänä lähtee kipuamaan rappusia kuusen latvaa kohden ja maahan jääneet miehet pitävät rappusista kiinni. Herra on latvassa ja tähden suuntaa tarkistettiin, että mikä suunta olisi oikea. Viimein oikea suunta löytyi ja herra alkoi sitomaan tähteä rautalangalla kuuseen.

  Herrasta on tullut kylälle oikea kansalainen. Hän heitteli jotain sanoja ja lauseitakin kuusen latvasta ja kaikilla maassa olevilla tuntui olevan hauskaa. Tuntuu, että tämä kylä sitoo jokaisen asukkaan yhteen ja heistä kaikista tulee vahvoja edustajia tämän kylän "joukkueeseen". Täällä jos jotain tehdään niin siinä on kaikki kyläläiset aina mukana.

  Tähti on kuusen latvassa ja herra astelee rappusia alas toisten joukkoon. Seuraavaksi katsellaan pieniä lyhtyjä joita on ilmeisesti tarkoitus nostaa kuusen oksille valoa antamaan. Ne tuntuvat olevan öljyllä palavia lyhtyjä. Näitä nyt on vaikea sytytellä joka päivä kun aina saa nousta rappusia ylös niitä sytyttämään. Mutta herra vaan taas lähtee nousemaan rappusia ylös yksi lyhty mukanaan. Sinne oksalle vaan lyhty ja taas alas maan pinnalle. Näin jatkettiin lyhtyjen kanssa, että niitä oli kaikkiaan kuusessa 12 kappaletta. Valoja niihin ei vielä laitettu.

  Pientä palaveria pidettiin emäntien ja isäntien kesken koko ajan. Päätettiin jopa joulutapahtuman ajan kohdastakin. Se pidetään lauantaina 21 päivä klo 17.00. Silloin sytytetään kuuseen valot ja toisen kerran jouluaattona. Herra sai valojen sytyttelyn tehtäväkseen parin isännän kanssa. Myöskin jouluaattona sytytetään valot kuuseen. Kaikki oli tarkasti suunniteltu. Jopa vielä sekin, että tästä päivästä alkaen kuusen ympärille maahan laitetaan isommat lyhdyt valaisemaan kuusta. Lyhdyt saavat valaista joka päivä, sillä ei kukaan niitä täältä vie kun voi mennä välillä viikkojakin, että joku näkee vieraaman ihmisen kävelevän kylän raittia.

  Kuusi sai jo paljon paremman ilmeen kun lyhdyt tulivat siihen. Ilmoitustaululle laitettiin vielä joulutapahtuman ajankohta.

  Näin elämä etenee tässä pienessä kylässä. Tuntuu tosiaan siltä, että kaikki entiset asiat on haudattu. Nyt jokainen tinkimättä haluaa olla järjestelyissä mukana. Nyt tehdään aivan uusi elämys tälle kylälle, joulutapahtuma. Koskaan eivät asukkaat ole voineet edes tälläistä ajatella. Yhteisistä tapaamisista ei kellään ollut mitään tietoa. Hyvä jos naapureille edes moikattiin kun tultiin tiellä vastaan.

  Pieni lumisade alkoi. Aivan kun kyläläiset olisivat saanneet siunauksen tälle juhlalle. Kylän ihmiset ovat nyt sitoutuneet yhteen, he ovat nyt osa suurta joukkuetta, jonka eteen jokainen antaa oman vahvan tukensa.

Jatkuu
Keijo























 

Niin se Joulu jolkottaa tulla 14.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 14 päivä.


  Aamulla taas hinasin itseni kylän keskustaan nojailemaan isoa koivua. Vielä näin aikaisin on hiljaista mutta täytyy vain sinnikkäästi seurata.

  Maitoa on ainakin lypsetty kun maitoauto kävi tonkat hakemassa. Ehkä tässä jotain vielä tapahtuu.
  Rohkaisin mieleni ja kävin katsomassa kylän herraa. Minut otettiin ystävällisesti vastaan ja istuin tuoliin. Kyselin ensin joulutapahtumasta, ajattelin, että sitä kautta päästään vauhtiin. Herra kertoi, että oli koko tapahtumaa vastaan ensin. Mutta kun kuusi tuli keskustaan niin alkoi hänenkin sisällä tulemaan nuoruus ajat mieleen. Nyt haluun tosiaan olla mukana niin rakkaassa tapahtumassa.

Ja kun vielä kyläläiset lupasivat tulla minua auttamaan niin huomasin ihmisillä olevann vielä hyvät sydämmet.

  Hän kertoi myöskin, että oli naapurissa käynyt eilen kyselemässä mitä muuta on vielä tapahtumassa. Jopa minullekkin löytyi eräs homma. josta en vielä voi puhua mitään? Samoin tuli esiin sellaisia asioita joissa en halua olla mukana. Ehkä ne asiat alkavat pikku hiljaa selviämään. Olen pahoillani jos olen saannut kylän asiat tietämättäni sekaisin.

 
  Kiitin kylän herraa, että hän näin vapaasti mulle kertoi asioitaan. Ja mikä parasta, ei minun tarvitse enään kyykkiä keskustassa palelemassa.


  Kun joulutapahtuma on hyvissä käsissä, niin oli ajateltava mistä voisin seuraavaksi kertoa. Joulun henki taitaa sittenkin laskeutua kylän ylle.

  Tietenkin tämä kylälle muuttanut uusi perhe, sillä muitahan en oikein tunnekkaan. Isäntä on ollut tiiviisti naapurissa rakentamassa niitä kirjoituspöytiä lapsille. Enää hän ei ole ollut niin myöhään niitä rakentamassa sillä pöydät ovat jo hionta vaiheessa. Ja muutenkaan, sillä lapset voivat alkaa ihmetellä kun isä on jatkuvasti pois kotoolta. Ja kohtahan lapset jäävät joululomalle, niin sitä ennen on saatava pöydät tuotua kotiin ja piilo laitettava kuntoon.
  Äidin puuhastelut ovat myöskin aika lailla loppusuoralla. Koristeet, osa laatikoista, piparit ovat valmiina. Jälkiruuat tehdään vasta vähän ennen aattoa. Samoin pipareita leivotaan vielä lasten kanssa. Kaikki siis tuntuu olevan hyvällä mallilla.

  Myöskin isälle oli tullut kirje, että hän pääsee rakentamaan siltaa melko lähelle kotia. Kunta rakentaa vanhan puusillan tilalle kivisillan betonista kun alkaa niitä autojakin jo liikkua. Vanha silta on jo huonossa kunnossa, että monesti ovat kyläläiset jo pelänneet kun hevosilla on viety hiekkakuormia sen yli, että kestääkö silta enään.

Jouluun on enään 10 päivää.

Jatkuu
Keijo

Niin se Joulu jolkottaa tulla 13.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 13 päivä.

  Hetkessä on kylän touhut muuttuneet. Tuosta laitapuolen kulkijasta, josta  saunomisen jälkeen tuli herra, on nyt kaikkien huulilla. Tämä herra kun kävelee kylän raittia niin naiset hiipivät pihoiltaan ja kodeistaan tien varteen hänelle hymyilemään. Naisten miehetkin ovat huomanneet tämän oudon toiminnan. Isännät ovat suut mutrulla eivätkä puhu mitään. Tämä nyt vielä puuttui ennen joulua. Voiko tässä käydä niin, että kohta linja-auto pysäkillä seisoo taas suuri määrä naisia, jotka heidän miehensä ovat ajaneet kotoa pois. Toivotaan, että tämä asia selviää äkkiä. Eihän tälläistä voi tapahtua ennen joulua kun kaikki olivat joulua rakentamassa innokkaasti.

  Radio aamulla toivotti seuraavanlaisen tarinan. "Jos hyvän mielen paketois, se kaikkein paras lahja ois". Näin radio, aivan kun se olisi tiennyt tästä kylän tapauksesta.

  Tuuli heiluttelee keskustassa seisovan puun oksia. Keskusta on muuttunut aivan hiljaiseksi. Kaikki majailevat kotona ja ehkä selvittelevät välejään.

  Mutta siinä samassa tämä kylän komea herra suuntasi kävelynsä erästä taloa kohti. Sisään taloon asteli mies ja veti oven perässään kiinni. Jäin odottelemaan kylän raitille, että mitähän tässä oikein tapahtuu.

  Minulle tuli jo kylmä mutta pakko näitä asioita on seurata kun eivät edes lehtimiehet ole löytäneet tätä kylää. Paljon enemmän pitää vaan saada vaatetta päälle.

  Noin tunnin turinatuokion jälkeen tuli kylän herra pois maatalosta. Mitä kummaa siellä oikein puhuttiin.  Ehkä pitäisi jättää ns. iltapäivä-lehtien toimittajan tyyliset jutut omaan arvoonsa ja keskittyä tekemään juttuja vaikkapa kodeista, silloin ainakin saisi olla lämpimässä. Ja taas oli hiljaista kun herra pääsi omaan kotiinsa. Nyt vaan sitten odotellaan seuraavaa siirtoa.

  En kuitenkaan usko, että missään kodissa tapeltaisi. Jos voi ilmaa päästetyistä hyvän tuoksuisista tuoksuista jotain päätellä. Jouluruuan tuoksut työntyivät nenääni ja minulla tuli nälkä. Kylän keskustassa ei ollut mitään ruokapaikkaa, ei baaria ei kauppaa, aivan tyhjä keskusta. Jos ei oteta lukuun minua siellä nojailemassa koivun runkoon.

Jatkuu

Keijo



P.S. Tänä aamuna meni 600 sivuilla kävijää rikki. Olen niin äärettömän onnellinen, tämä on hieno joululahja. Asiassa on myös muutakin hienoa, mutta kerron siitä lähemmin vähän ennen joulua.

Niin se Joulu jolkottaa tulla 12.

Joulukertomus joulusta jatkuu

Joulukuu 12 päivä.

   Ylväänä seisoo joulukuusi kylän keskustassa. Valoja ei vielä ole tullut kuuseen mutta eiköhän siihenkin kylän päättäjät saa jonkin neroleimauksen.

 

 

   Laitapuolen kulkijän asunto siivottiin. Vastusta tuli siivoamisesta mutta kyllä naiset hänet taltutti aika nopeasti. Tälle laitapuolen kulkijalle laitettiin siivouksen lisäksi oikein puhtaat lakanat sänkyyn.

Talon päädyssä oleva sauna lämmitettiin ja sinne ukkeli joutui piintyneet liat poistamaan. Voisi sanoa kun kulkija sieltä saunasta tuli, niin alkoivat naiset hiukan häntä katselemaan, että jos vaikka hänen rinnalla saisi kävellä. Hänestä pesun jälkeen tuli oikein komea herra. Hakipahan eräs naisista tälle komialle kulkijalle miehensä pieneksi jäänneet housut ja takin. Monet muutkin halusivat tätä miespoloista auttaa ja lahjoittivat miehelle vaatteita. Tuntuu kun  hän nyt olisi kylän ainoa herra, niin hieno on mies. Omat miehet kun kulkivat päivästä toiseen haalareissa ja muuten vaan resuisissa vaatteissa. Mutta nyt kylälle on tullut oikea herra.

  Tehtiinhän tälle herralle myöskin jatkotoimenpiteet. Naiset käyvät kerran kuukaudessa siivoamassa hänen huoneensa ja siinä samalla siivotaan tämä herrakin. Naisilla tuli oikein kiinnostus tähän tehtävään, että piti oikein vuorot varata. Monet halusivat tulla aivan yksin siivoamaan tämän entisen laitapuolen kulkian huonetta. Ymmärrän tosin, että tämä entinen nuhruinen ukkeli kun muuttui pesun jälkeen komeaksi mieheksi, niin  alkoivat naiset hänestä pitämään. Nyt he haluavat tulla yksitellen tätä vaativaa tehtävää suorittamaan. Kumpa ei vain tulisi mitään sotkuja tästä palvelusta.

  Radio alkoi aamuisin heittelemään pieniä tarinoita joulusta. Eräskin tarina oli seuraavanlainen. "Tonttuja arvioidaan Korvatunturilla olevan lähes yhtä paljon kuin poroja. Molempien laskeminen on kuitenkin lähes yhtä vaikeaa.

   Naiset palvoivat hienoa herraa. Uuden perheen isä oli loppusuoralla kirjoituspöytien kanssa. Ja äiti oli saannut kaikki joulun koristeet valmiiksi, ja nyt valmisteltiin jouluisia  ruokia. Perheen lapset lauloivat ja harjoittelivat joululauluja. Heillä oli hieno 9 numero todistuksessa, että kyllä oli äidin ja isän kiva kuunnella lasten kirkasta laulua.
  Pirtissä leijui aamusta iltaan kauniit jouluiset tuoksut.

Jatkuu

Keijo