.jpg)
Niin aika etenee nuorenparin kodin leikkimisessä. Tumma lääkäri on jo tullut tutuksi Irenelle kun hän on joutunut jo useamman kerran hänen luonaan käymään. Iloinen naurava lääkäri hän on ja kovin auttavainen. Sen on Irene joutunut huomaamaan kun on joutunut raskauden takia hänen luonaan käymään.
Mutta nyt on jo kevät ja luonto alkaa herämään ja näyttää taas ihmisille kasvun voiman. Niin se Irenen vatsakin on alkanut jo päästelemään toisenlaisia ääniä kuin pelkkiä ilman lorinoita.
Vatsa on jo pyöristynyt melkoisiin mittoihin ja Irene on alkanut kävelemään kuin ankka. Kaikki häly- toimenpiteet on tehty. Irenen äiti käy monta kertaa päivässä katsomassa tyttärensä kuntoa. Kun vielä ei ollut minkäänlaista tietoa kännyköiden tulosta niin oli tehty suunnitelma, ettei äidin tarvinnut lähteä kotiin juoksemaan puhelimeen.
Irenen äiti oli sopinut, että jos hän heiluttaan Irenen rappusilta miehelleen, niin hän soittaa ambulanssin välittömästi. Kerran jo ambulanssi kurvasikin aivan turhaan Ireneä hakemaan. Irenen äiti oli näet kertonut tyttärelleen siinä pihalla seisten, että kun heilauttaa kädellään miehelleen niin hän kipaisee rappusilta soittamaan auton. Pitihän äidin oikein vaistomaisesti heilauttaa kättään ja niin isäntä oli huomannut rappusilla seisten, että nyt sitten on hätä. Niinpä hän kipaisi sisälle heti puhelimen varteen ja soitti auton pihaan. Mutta nyt ei enään kättä heilauteta vaikka kuinka tekisi mieli isännälle vilkuttaa.
Synnytys on jo aika lähellä. Toivottavasti se nyt jo otetaan pois. Niin monta kertaa vauva on ollut jo tulossa mutta jollain ihmeen konstilla se on saatu vielä siellä pysymään. Syytä en itse tiedä kun en ole niin läheltä sitä toimenpidettä päässyt seuraamaan.
No Antti taas oli saannut ajettua tukit pois metsästä. Urakka oli kova paksun lumihangen takia. Lumipyryt haittasivat työntekoa oikeastaan koko talven. Mutta nyt ovat tukit kasassa ja isäntä jo kasailee
kenttäsirkkeliä. Tukit pitäisi saada nyt aikaisin keväällä laudoiksi ja lankuiksi, sillä keväällä ne kuivuvat paremmin.
Näin olivat asiat edenneet talven aikana. Antilla se työ oli uutta ja raskasta mutta hyvin hän oli kuulemma selvinnyt. Irenellä myöskin kaikki oli uutta ja ihmeellistä, sillä hän odotti omaa ja miehensä lasta. Hiukan häntä peloitti kun oli kuullut, että laihalla ihmisellä se synnyttäminen on vaikeaa. Eihän hän nyt tietenkää mikään laiha ollut paremminkin liiankin lihava. Mutta ennen kun hän oli vielä kihlattuna eikä lapsen tekemisestä oltu edes puhuttu. Kylän vanhat naiset olivat antaneet jokainen oman arvauksensa kumpi sieltä oikein tulee. Tyttö ja poika, kun vatsa on tuon mallinen. Oli siinä heiluteltu sormustakin langan päässä vatsan edessä ja niin oli sormus vastanut, että tyttö kun taas toisille, että poika. Koko kylä eli jännityksen partaalla. Tiettävästi ei kuitenkaan vetoja lähdetty tekemään. Nyt sitten vain odoteltiin kun se ambulanssa vain saisi keikan nuorten luo.
Kevät aurinko paistoi jo lämpimästi ja keväällä piti Irenenkin synnyttää. Kylän mummut kuuntelivat korva tarkkana ambulanssin pillin ääntä. Se kuitenkin oli tärkeä tieto näin pienelle kylälle jossa kaikki tunsivat toisensa.
Kuuluihan se ampulanssin pillin ääni seitsemästoista viidettä. Pieni sininen valo vilkkui tuulilasin päällä kun se vihreä auto kiisi nuoren parin mökille. Sankka pölypilvi jäi vain auton jälkeen ja pyöräilijät hieroivat silmiään ja yskivät. Nyt tuli Irmalle sitten lähtö ja perheissä naiset ja miehet kiistelivät taas, että kumpako sieltä oikein tulee.
Niin lähti ambulanssi poispäin ja taas pieni pilli vilkutti sinistä valoa. Pyöräilijät hieroivat silmiään ja yskivät sankan hiekkapölyn keskellä.
Kyläläiset olivat hermostuneita kun saivat olla tietämättömyyden vallassa. Joku sieltä jo kerkisi Irman äidille soittaanin, ihan vain tiedustellen, jokos se lapsi on syntynyt. Ei ollut lapsi syntynyt vielä kolmenkaan tunnin sisällä.
Ei se lapsi vaan tahtonut tulla Irman pienestä peräpäästä vaikka kuinka raivokkaasti hän huusikin. Irma oli jo aivan kuitti ja märkä. Lääkäsi kertoi, että kerran vielä yritetään, jos ei tule niin sitten leikataan. Irma pelkäsi kaikkia leikkaamisia niin paljon, että hän pani nyt kaiken peliin. Hän päästi sellaisen rääkyvän huudon ja
ponnisti oikein kunnolla, että huudon loputtua kuului Irman huutoon verrattuna hentoinen itkun ääni. Hoitajat jo tyynnyttelivät Irmaa, että älä sie enään huuda, sinulla on jo lapsi.
Nyt oli Irenen kainalossa lapsi. Kumpi se oli ei haluttu kenellekkään kertoa ennenkuin Antti tulee häntä katsomaan.
Anttikin sai tiedon onnellisesta perhetapahtumasta ja kiiruhti sairaalaan. Nyt oli siis aika ilmoittaa pienen vauvan sukupuoli. Tietenkin se oli Irenen tehtävä kun hän lausui "se on tyttö". Jopa Antti muisti nimen jonka tyttö tulisi saamaan. Nimeä ei tietenkään vielä ilmoitettu vaan olkoon se salaisena vielä ristiäisiin saakka.
Jo saivat kylän mummutkin jo tiedon, että lapsi on syntynyt. "Minähän tiesin, että tyttö sieltä tulee kun vatsa ole sen muotoinen". Väärin arvanneet nuolivat katkerina haavojaan.
Niin tasoittui elämä taas joksikin aikaa kylällä. Tietenkin Irene pääsi pienokaisen kanssa kotiin ja kyläläiset kävivät ihmettelemässä vauvaa ja sitä, kuinka ihmeellinen on naisen keho kun se pystyy luomaa uutta elämää ympärille.
Jatkuu
Keijo
Mutta nyt on jo kevät ja luonto alkaa herämään ja näyttää taas ihmisille kasvun voiman. Niin se Irenen vatsakin on alkanut jo päästelemään toisenlaisia ääniä kuin pelkkiä ilman lorinoita.
Vatsa on jo pyöristynyt melkoisiin mittoihin ja Irene on alkanut kävelemään kuin ankka. Kaikki häly- toimenpiteet on tehty. Irenen äiti käy monta kertaa päivässä katsomassa tyttärensä kuntoa. Kun vielä ei ollut minkäänlaista tietoa kännyköiden tulosta niin oli tehty suunnitelma, ettei äidin tarvinnut lähteä kotiin juoksemaan puhelimeen.
Irenen äiti oli sopinut, että jos hän heiluttaan Irenen rappusilta miehelleen, niin hän soittaa ambulanssin välittömästi. Kerran jo ambulanssi kurvasikin aivan turhaan Ireneä hakemaan. Irenen äiti oli näet kertonut tyttärelleen siinä pihalla seisten, että kun heilauttaa kädellään miehelleen niin hän kipaisee rappusilta soittamaan auton. Pitihän äidin oikein vaistomaisesti heilauttaa kättään ja niin isäntä oli huomannut rappusilla seisten, että nyt sitten on hätä. Niinpä hän kipaisi sisälle heti puhelimen varteen ja soitti auton pihaan. Mutta nyt ei enään kättä heilauteta vaikka kuinka tekisi mieli isännälle vilkuttaa.
Synnytys on jo aika lähellä. Toivottavasti se nyt jo otetaan pois. Niin monta kertaa vauva on ollut jo tulossa mutta jollain ihmeen konstilla se on saatu vielä siellä pysymään. Syytä en itse tiedä kun en ole niin läheltä sitä toimenpidettä päässyt seuraamaan.
No Antti taas oli saannut ajettua tukit pois metsästä. Urakka oli kova paksun lumihangen takia. Lumipyryt haittasivat työntekoa oikeastaan koko talven. Mutta nyt ovat tukit kasassa ja isäntä jo kasailee
kenttäsirkkeliä. Tukit pitäisi saada nyt aikaisin keväällä laudoiksi ja lankuiksi, sillä keväällä ne kuivuvat paremmin.
Näin olivat asiat edenneet talven aikana. Antilla se työ oli uutta ja raskasta mutta hyvin hän oli kuulemma selvinnyt. Irenellä myöskin kaikki oli uutta ja ihmeellistä, sillä hän odotti omaa ja miehensä lasta. Hiukan häntä peloitti kun oli kuullut, että laihalla ihmisellä se synnyttäminen on vaikeaa. Eihän hän nyt tietenkää mikään laiha ollut paremminkin liiankin lihava. Mutta ennen kun hän oli vielä kihlattuna eikä lapsen tekemisestä oltu edes puhuttu. Kylän vanhat naiset olivat antaneet jokainen oman arvauksensa kumpi sieltä oikein tulee. Tyttö ja poika, kun vatsa on tuon mallinen. Oli siinä heiluteltu sormustakin langan päässä vatsan edessä ja niin oli sormus vastanut, että tyttö kun taas toisille, että poika. Koko kylä eli jännityksen partaalla. Tiettävästi ei kuitenkaan vetoja lähdetty tekemään. Nyt sitten vain odoteltiin kun se ambulanssa vain saisi keikan nuorten luo.
Kevät aurinko paistoi jo lämpimästi ja keväällä piti Irenenkin synnyttää. Kylän mummut kuuntelivat korva tarkkana ambulanssin pillin ääntä. Se kuitenkin oli tärkeä tieto näin pienelle kylälle jossa kaikki tunsivat toisensa.
Kuuluihan se ampulanssin pillin ääni seitsemästoista viidettä. Pieni sininen valo vilkkui tuulilasin päällä kun se vihreä auto kiisi nuoren parin mökille. Sankka pölypilvi jäi vain auton jälkeen ja pyöräilijät hieroivat silmiään ja yskivät. Nyt tuli Irmalle sitten lähtö ja perheissä naiset ja miehet kiistelivät taas, että kumpako sieltä oikein tulee.
Niin lähti ambulanssi poispäin ja taas pieni pilli vilkutti sinistä valoa. Pyöräilijät hieroivat silmiään ja yskivät sankan hiekkapölyn keskellä.
Kyläläiset olivat hermostuneita kun saivat olla tietämättömyyden vallassa. Joku sieltä jo kerkisi Irman äidille soittaanin, ihan vain tiedustellen, jokos se lapsi on syntynyt. Ei ollut lapsi syntynyt vielä kolmenkaan tunnin sisällä.
Ei se lapsi vaan tahtonut tulla Irman pienestä peräpäästä vaikka kuinka raivokkaasti hän huusikin. Irma oli jo aivan kuitti ja märkä. Lääkäsi kertoi, että kerran vielä yritetään, jos ei tule niin sitten leikataan. Irma pelkäsi kaikkia leikkaamisia niin paljon, että hän pani nyt kaiken peliin. Hän päästi sellaisen rääkyvän huudon ja
ponnisti oikein kunnolla, että huudon loputtua kuului Irman huutoon verrattuna hentoinen itkun ääni. Hoitajat jo tyynnyttelivät Irmaa, että älä sie enään huuda, sinulla on jo lapsi.
Nyt oli Irenen kainalossa lapsi. Kumpi se oli ei haluttu kenellekkään kertoa ennenkuin Antti tulee häntä katsomaan.
Anttikin sai tiedon onnellisesta perhetapahtumasta ja kiiruhti sairaalaan. Nyt oli siis aika ilmoittaa pienen vauvan sukupuoli. Tietenkin se oli Irenen tehtävä kun hän lausui "se on tyttö". Jopa Antti muisti nimen jonka tyttö tulisi saamaan. Nimeä ei tietenkään vielä ilmoitettu vaan olkoon se salaisena vielä ristiäisiin saakka.
Jo saivat kylän mummutkin jo tiedon, että lapsi on syntynyt. "Minähän tiesin, että tyttö sieltä tulee kun vatsa ole sen muotoinen". Väärin arvanneet nuolivat katkerina haavojaan.
Niin tasoittui elämä taas joksikin aikaa kylällä. Tietenkin Irene pääsi pienokaisen kanssa kotiin ja kyläläiset kävivät ihmettelemässä vauvaa ja sitä, kuinka ihmeellinen on naisen keho kun se pystyy luomaa uutta elämää ympärille.
Jatkuu
Keijo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti