Antti ja Irene Luku 9

  Saunomiset on saunottu ja Irenen pyöreää vatsaa kuunneltu. Hiljaista siellä sisällä vielä on, ainoastaan ilma siellä lorahtelee.

  Saunassa oli käyty ja nyt oltiin taas puhtoisia nuoria ihmisiä.  Luminyrsky tuiversi ulkona ja vielä huomennakin pitäisi sataa. Kauhu valtasi mielen, että millä siellä metsässä pääsee liikkeelle ja millä sinne metsään oikein pääsee.
  Olko-oven edestä piti käydä luomassa lunta pois, että aamulla päästään ulos. Mutta oli jo aika mennä nukkumaan ja odottamaan uutta päivää.

  Aamulla nuoret heräsivä kovempaan rytinään kuin aikaisemmin aamuisin. Maitoauto yritti päästä eteenpäin paksussa hangessa. Ennen kun oli maitoautojen eteen laitettu aura, että ne pääsivät aikaisin hakemaan maidot tienvarressa olevilta maitolaitureilta. Maidot laitettiin ennen maitotonkiin joita eli eri kokoisia.

  Tässä on maitotonka joita kerättiin kuorma-auton lavalle maitolavoilta.
  Maito-auto koitti mennä eteenpäin mutta ei vaan tahtonut. Auto joutui peruuttamaan taaksepäin ja ottamaan vauhtia ja taas mentiin eteenpäin muutama metri. Vaikeaa oli tuonkin auton eteneminen. Mitenkähän käy ylämäessä.
  Antti kuitenkin päätti ensin luoda pihaa kun ensin on jotain syöty.

  Molemmat tulivat ulos lumitöihin kun olivat ensin syönneet hiukan. Antti käveli pihalla ja yhtä äkkiä hän oli kaulaa myöten lumessa. Sieltä hän huuteli, "että täällä sitä sitten pitäisi kaadella puita ja karsia". Tuntuu olevan kyllä aika paljon lunta. Mutta ei ehkä kuitenkaan metsässä.
  Pihaan saatiin jonkinlainen ura että päästiin ainakin postilaatikolle. Sitten pitikin lähteä katsomaan metsään, mikä tilanne siellä oli.

  Metsässä ei kuitenkaan ollutkaan paljonkaan lunta. Tuuli oli viennyt onneksi lumet pois ettei se ollut kasaantunut metsään.
  Kuitenkin metsästä ulos tullessa oli aika paljon lunta. Siksi Antti päättikin ensin ajaa hevosella ilman eturekeä jälkiä, että lumet hiukan sotkeutuisivat.

  Niin oli taas kulkuväylät kunnossa, että hän pääsi ajamaan ensimmäistä puuta poikki.

  Kotona ei kuitenkaan ollut kaikki ihan kunnossa. Irenen äiti oli tullut kylään tyttärensä luokse ja nähnyt hänet voihkivan sängyssä. Polttoja oli ja joka puolelta kivisteli. Irenen naama oli aivan hikihelmiä täyteen.
Äiti lähti kovaa vauhtia tarpomaan lumista tietä kohti kotiaan soittamaan taksia. Kyyti saatiin ja auto oli tulossa Irenen luokse jonne äitikin lähti jälleen tarpomaan.
  Autoa odoteltiin vielä tovi kunnes se lopulta kurvasi heidän postilaatikolleen. Pihaan auto ei päässyt kun pihassa oli vain ihmisen mentävä railo luotu auki. Äiti ja taksikuski kävelyttivät Irenen autoon ja päästiin lähtemään sairaalaa kohden.

  Sisään sairaan mennessä Irene kauhistui kun päätään nostaessa huomasi tummaihoisen miehen. Koskaan hän ei ollut nähnyt noin tummaan miestä, oliko hän vielä tässä maailmassa vai olisiko jo loppu lähellä.

  Tämä mies oli tohtori oikein ammatiltaan ja oli ollut tässä sairaalassa jo jonkusen vuoden mutta eihän Irene sitä tiennyt. Irene kuitenkin vietiin käytävässä olevaan sänkyyn ja tehtiin kaikki ilmoittautumiset jotka kuuluu aina tehdä. Irene makasi sängyssä peitto korvissa. Jälleen hän näki tuon tumman miehen kävelevän hänen ohitse. Irenelle tuli paha olo ja hän alkoi äidilleen kertoilemaan, että Antti pitää sitten auttaa, ei hän yksin vielä osaa elää. Äiti tyynnytteli tytärtään, ettei tässä nyt mitääm kummaa ole, makaa vain rauhassa. Taas lääkäri käveli hänen sänkynsä ohi ja Irene löi silmänsä kiinni ja puristi äidin kättä entistä enemmän.

  Lopulta Irenen sänky työnnettiin lääkärin huoneeseen. Irene aukaisi silmänsä kun kuuli miehen äänen sanovan "Mitä nuorta tyttöä oikein vaivaa".

  Irene aukaisi silmänsä ja päästi suustaan kovan huudon.. Tumma mies seisoi sängyn vierellä ojentaen kättään tytölle. Ei tahtonut tyttö ottaa kädestä kiinni mutta lopulta arkaillen hän siihen tarttui. Ei siinä mitään tapahtunut kun hän tarttui lämpöiseen käteen kiinni. Lääkäri kysyi toisen kerran, että mikähän vaiva sinulla on. Irenen huulet vielä temppuilivat jännityksen kourissa eikä sanaa tahtonut tulla. Lääkäri pyysi käytävältä äidin sisälle myöskin tytön turvaksi. Niin pääsi äiti sitten selvittämään Irenen tilaa. Jopa tyttökin jo uskaltautui puhumaan kun oli äiti vierellä.

  Asiat alkoivat luistamaan lääkärin huoneessa. Ireneä tutkittiin ja kokeita otettiin. Viimein lääkäri pyysi tyttöä jäämään ainakin yön yli sairaalaan, että he pystyvät paremmin asiaan paneutumaan.

  Irene vietiin osastolle ja pakattiin uuteen sänkyyn. Nyt hänellä oli jo levollinen mieli kun oli hoito lähellä. Lopulta hän jo äidilleen nauroi lääkäri tapaysta, mistä hän pystyi tuommoisen asian käsittämään. Mulla kun oli niin kovat poltot, että luulin jo lähteväni taivaaseen.

  niin räjähtävä olo niin luulin jo lähteväni taivaaseen.

  Tämä Irenen lääkäri-juttu oli nyt saatu melkein päätökseen ja äiti lähti kotiin. Lupasivat tulla illalla Antin kanssa kun hän pääsee töistä.

  Antti puolestaa taisteli tukkipuiden kanssa. Lunta oli kuitenkin metsässäkin sen verran, että lisäpunnerrusta se vaati enemmän.

  Ja kotona odotteli pihan auraus, toinen savotta. Talosta ei näkynyt oikeen kuin katto enään. Pihaan oli tuiskuttanut toista metriä lunta.


Jatkuu

Keijo