Antti ja Irene Luku 4

   Hääjuhlat ovat ovella.

  Kaikilla on suunnaton kiire, varsinkin Irenen vanhempien kodissa. Kaikki oli saatava oikealla hetkellä pöytään etteivät ala  kakut vaan valumaan. Juhlapukuja trimmailtiin ja kravatteihin yritettiin saada solmuja. Se kun on aika harvinaista, että täällä maalla joutuu juhlapukuja päälleen virittelemään. Kyllähän se on selvää, että kravatin solmun laittaminen teettää ylipääsemättömiä vaikeuksia.

  Mutta nyt on kaikki juhlien ainekset koossa ja kaikkia kenellä auto tällä kylällä on, joutuvat kuskaamaan juhlakansaa kirkonkylällä sijaitsevaan kirkkoon.

   Pieniähän autot silloin olivat, mutta ne saivat kelvata kun linja-autolla ei oikein viitsinyt häävieraat kirkkoon lähteä.
  Vieraat valuivat pikku hiljaa kirkon pihalle. Sieltä sitten lähdettiin isommissa ryhmissä sisälle kirkkoon. Monelle tämä kirkkoon meno oli aika jännä tapahtuma. Eihän sitä monetkaan kirkossa käynneet kuin hää-tapahtumissa ja vainajien siunaamisissa. Sitä kun vaan katsottiin, että kirkko on liian suurellinen laitos käsittelemään köyhempien ihmisten asioita. Herroille ne tälläiset laitokset ovat tehty. Mutta nyt tämä laitos oli tehty heille, sillä kirkonkylän pappi oli niin laiska ettei viitsinyt lähteä polkupyörällä ajelemaan kahtakymmentä kilometriä hääparin kotiin vihkimään morsiusparia.

  Nyt kaikki istuivat jännittyneinä kirkon penkissä. Kunnes urut pärähtivät ja juhlakansa pelästyi tätä mahtipontista soitantoa. Samalla hääpäri marssi alttarin luo. Ensimmäiset kyyneleet jo tippuivan vanhemman naisväen silmistä. Nenäliinat kaivettiin esiin ja pientä niiskutustakin saimme kuulla kun Irenen äiti otti tilaisuuden kovinkin jännittyneenä vastaan. Tietäähän sen kun tälle naiselle oli annettu juhlien järjestämisestä niin paljon vastuuta. Ja kun vielä oma tytär seisoi tuolla alttarilla sulhasen kanssa. Ja kun ajatukset lentelivät jo lapsen teossa, kuinkahan siinä nyt oikein käy, osaavatkohan he sitä tehdä. Opettamaan ei ole tyttöraukkaa kerennyt lainkaan. Se kun on aina niin kiirettä maatalossa kesällä.

  Niiskutusta ja niistämistä säestettynä yskimiselläkin kaikui kirkon käytävillä. Puhuihan se pappikin mutta vain niin hiljaa, etteivät ihmiset tahtoneet kuulla hänen puheitaan. Kirkko oli kaiketi yleensä niin tyhjä, ettei papin tarvinnut kuin pienllä hyminällä kertoilla asiansa. Eikä hän nyt sitten tajunnut nostaa ääntää kun sentään useammassa penkkirivissä oli kuulijoita eikä vain etupenkissä.

  Mutta ilmeisesti pappi oli saannut sanottua kaiken mitä hänellä oli asiaa, koska morsiuspari kääntyi ja lähti kävelemään kirkosta ulos. Ulkona lentelivätkin sitten riisit monenkin heittäjän voimin ja morsiuspari nousi hymyilevenä autoon. Nyt olivat nämä kaksi rakastavaista saanneet toisensa ja lapsenteko oli seuraavana vuorossa.

  Pieneen autoon oli vain tungettava sisään. Sitten valokuvaamoon ja sieltä seuraavaksi juhlataloon. Vieraat suuntasivat suoraan juhlataloon. Joku auton omistaja sai hakea vielä toisenkin kuorma kirkonkylästä kun autoja on vielä niin vähän ja nekin autot ovat pieniä. liian pieniä.

  Juhlakansa jäi odottamaa ulos hääparia. Ilmahan oli kaunis, vain pieni tuulenvire lempi ihmisten jännittyneitä ja hikisiä ihoja. Täällä ulkona oli hyvä olla.
  Sieltä se hääpari kurvasikin pihaan pienellä punaisella autolla. Hurraata huudettiin ja riennettiin kättelemään paria jonka jälkeen suunnattiin kävely sisälle varaamaan paikkoja.

  Tarjottavaa oli pöydällä paljon. Kahvin ja makeiden pullien lisäksi oli grillattu makkaraa pöydälle valmiiksi jos sattuisi häävieraille tulemaan nälkä. Tämä oli aivan uutta mihin oli kukaan varautunut. Yleensä juhlissa oli vain makeaa syötävää.

   Hanuristi kaivoi ruttunsa lattialta ja alkoi iloisesti soittelemaan tuttuja tangoja ja valsseja, niitä mitä hän osasi. Korvakuulolla kun soitteli niin ei sitä maatalon isännällä niin suuret varastot ole nuotteja päässään. Iloisesti soittaja naureskeli hanurinsa takaa ja hihkaisi sellaisen Ameriikkalaisen joikaisun aina kappaleiden soidessa. Häissä vallitsi oikein iloinen meininki niin sisällä pöytien vieressä kuin myöskin ulkona jossa oli boolitonka. Maitotonka oli otettu boolivarastoksi. Hyvää se tuntui olevan kun kymmenisen ukkoa viihtyi tonkan vieressä kovinkin uskollisesti.

  Aikaa kului ja tanssit alkoivat kun tarjolla olevat särpimet oli melkein kaikki syöty. Soittaja jatkoi aina vaan iloisella mielellä soittamista. Jopa ajan mittaan alkoi soittajakin pyörähtelemään soittaessaan. Joku tiesi kertoa, että soittaja kävi boolia maistelemassa aika useinkin.

  Nuoret tulivat kokeilemaan häävalssia. Kyllähän se aika hyvin meni, vaan soittajalla tahtoivat kädet jo takertua näppäimiin. Kuinkahan kauan soittaja vielä jaksaa kun vasta tanssit alkoivat.
  Ja eihän soittaja enään jaksanut vaan alkoi pyörimään soittaessaan ja törmäsi hanurinsa kanssa päin seinään, aivan talon köynnöskasvin viereen. Kasvi pysyi ruukussaan hyvin mutta soittaja lensi selälleen jääden hanurinsa alle. Apuvoimia tarvittiin että saatiin ensin haitari irroitettua soittajasta ja soittaja kannettua ulos nurmikolle huilaamaan.

  Niin oli hanuristi sammunut. Siinä he lepäsivät kummatkin juhlatalon nurmikolla ja poistivat höyryjä päästä.
Jotenkin oli kummasti juhlijat tulleet muutenkin känniin. Juhlien järjestäjät olivat kertoneet, että ei alkoholia ollut tonkassa kovinkaan paljon. Miten voi olla noin suuri määrä miehiä jo juovuksissa. Olihan siihen samaan kööriin eksynyt muutama nainenkin.
  Kun juhlien järjestäjät pääsivät lopulta ulos kun tarjoilut olivat loppuneet, niin he huomasivat pihalla olevan erään pariskunnan, joita ei oltu juhliin kutsuttu. Se oli sellainen perhe joka valmisteli pontikkaa salaa. Ehkä he ovat tuonneet juomaa myöskin tonkaan. Tämä perhe oli aivan täysin alkoholisoituneita. Isä ja äiti joivat. Kuusitoista vuotias poika ei enään tahtonut päästä ulos kun sammu yleensä jo aamupäivällä. Kymmenvuotias poika koitti salaa juoda viinaksi ja onnistuikin monesti. Neljävuotias poika irvisteli yleensä maton reunalla jokin puteli kädessä nuollen pullon suuta. Ja vielä oli nuorin tyttö jolla leikkikaluinaan oli lasipulloja ilman korkkia. Kaiketi niistä pulloista vielä tuli viinan tuoksuja kun lapsi konttaili lattialla.
Ei ollut perhe saannut minkäänlaista varoitusta tai saatika lapsia otettu heiltä pois. Mahtokohan tämä perhe olla sukua kunnan jollekkin virkamiehelle.

 Sisälläkin oli boolimalja mutta siitä ei kukaan ollut ottanut mitään. Hääpari kuitenkin ajatteli ottaa yhdet  lasilliset kun heillä oli tarkoitus siirtyä jo omaan kotiin. Ja kun heillä oli vielä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmien järjestämisiä. Ensimmäinen lapsi piti saada alulle kun tytön äitikin oli siihen kerran luvan antanut.

  Kännisiä hoipperehti pihalla. Piirsin tämän kuvan, ettei kukaan pääse juhlijoista sanomaan, että miksi minusta on pitänyt ottaa valokuva, kaikkihan mut tuntee. Mutta kännisiä oli paljon. Iso nurmikkopiha täyttyi pienistä miesten ringeistä. Joillain oli vaan asiaa kun taas toisilla tuli eteen painit tai käden väännöt.
  On kummaa ettei juhlien järjestäjä huomanneet kännisten määrää kuin vasta sitten kun hanuristi törmäsi seinään. Ehkä niiden pöytien täyttämisessä meni jokaisella sen verran aikaa, että kukaan ei kerennyt oikein ulkona käydä.

  Juhlat alkoivat päättymään. Sisällä oli muutama selvä ihminen. Lautaset olivat tyhjentyneet, ja pihalla oli nutmikko täyttynyt kännisistä. Sulhaspari oli lähtenyt tekemään lasta kun kerran tytön äidin lupa siihen oli.
  Isäntäväki oli ihmeissään, että kuinka nuo vieraat saadaan lähtemään nurmikolta pois. Ei kai siinä auttanut kun käydä sanomassa, että juhlat ovat päättyneet ja ovet suljetaan. Eiköhän siitä ala asiat ludviutumaan.

  Näin oli kaksi nuorta ihmistä saannut toisensa, ja luvan tehdä lasta. Nyt he ovat jo melkein perhe, lapsi vielä puuttuu. Heille oli vielä epäselvää, että mistä sen oikein sitten näkee tuleeko se lapsi vai ei. Mutta eiköhän nämä tapaukset selviä sitten ajallaan.

  Kylä rauhoittui kun ihmiset alkoivat siirtymään omiin toimipaikkoihinsa. Juhlatalon ihmiset olivat väsyneitä. Jalat olivat turvoksissa monen tunnin seisomisesta. Nyt olikin jo aika heittää kengät pois jalasta ja istua hetken rauhoittuen.


Jatkuu

Keijo